sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Rakastaa

Meille tuli tänään kotopuolessa iskän ja tyttöjen kanssa kahvipöydässä  puhetta rakkaudesta. Iskä sanoi ettei hän oikeastaan sanonut useinkaa äiskälle, että rakastaa tätä. Vaan ehkä muulla tavoin osoitti sen. Ei meillä pahemmin ole sitä sanottu mutta silti - olen tuntenut aina että minusta / meistä välitettiin / välitetään...

Itsellenikin se on vaikeaa... Mulle rakkaus ei ole sanoja vaan pikemminkin tekoja - ei ne tartte olla isoja juttuja, pieniä välittämisen osoituksia arjessa ym. Mitä rakkautta se on että joku hokee että rakastaa sua mutta se ei näy missään - "tyhjiä sanoja".

Mutta jokainenhan luo omat tapansa - joillekin se on se jokapäiväinen "Minä rakastan sinua"-lause, suukko lähtiessä (se kyl tuntuisi hyvältä, myönnetään), kukat merkkipäivinä... kukin taaplaa tyylillään ja jos se toimii niin antaa mennä vaan...

Muistan exän  kanssa alkuvuosina että meillä oli tapana illalla sanoa toisillemme: "Kiitos, että olet olemassa". Sitten vaan jäi sanomatta... tuli väsymystä, taantumusta, eikä  teoissa näkynyt välittäminen - nekin alkoivat olla tyhjiä sanoja.

Luottamus on myös erittäin tärkeä asia, että voi luottaa toiseen vaikka hän olisikin muualla. Jos se luottamus särkyy niin useimmiten se iskee sellaisen halkeaman että sitä on hankala korjata ellei mahdotonta. Muistan kun saatiin "lapsivapaata" , mummu ja vaari olivat tulleen lastenvahdiksi - eli saatiin kahden keskistä aikaa. Me ei enää osattu, ei enää tiedetty mitä tehdä kahdestaan... istuttiin autossa ja oltiin hiljaa...

Nykyäänkin olen sen huomannut etten halua toiselta vaatia mitään. Sanon että minun kanssani oleminen on vapaaehtoista. Saa tulla, saa jäädä, pakko ei ole.  En ainakaan myönnä että haluaisin... ymmärrän kyllä järkisyyt, ei siinä mitään, mutta... mielessä aina välillä myllertää. Niinpä, elämä on valintoja, aina ei valintaansa pysty selittämään saati tunteita on vaikea estää. Eikä se sitä tarkoita etten pahoittaisi mieltäni, mutta en halua ketään väkisin pitää... Elämä on monimutkaista mutta joskus myös yksinkertaista... Kaikelle on aikansa ja paikkansa, voisi sanoa.

PS. Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja -elokuva oli hyvä - jotenkin elämänmakuinen. Illalla kateltiin Monikan kanssa Bruce Springsteen -dokkaria. Samaan aikaan meiän talon edessä oli jotain  draamaa, naapuri sanoi että kolme poliisiautoa ja Iina oli lähtiessään kuullut että puhuivat puukosta repussa.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Ainutlaatuinen

Jonkun lööpin näin tässä lähiaikoina. Taisi olla Kaija Koo, joka halusi löytää jonkun jolle hän on ainutlaatuinen. Eiköhän me kaikki, osa löytää ja toinen haikailee ikänsä. Itse olen paljolti samaa mieltä - olisihan se mukavaa että olisi ihminen joka pitäisi ainutlaatuisena - ja haluaisi olla sun kaa - voisit olla oma itsesi ynnä muuta kliseistä.
___________________________

Syksy alkaa olla jo pitkällä vaikkei sitä luonnosta huomaakaan, ei ole sateista eikä oikeastaan kylmääkään. Loman jälkeen olen jo kaksi viikkoa ollut töissä eli loma alkaa olla muisto vain.,,

Kirjaston elokuvaillatkin ovat alkaneet. Kävin viime viikolla katsomassa "Aamiainen Tiffanylla", sanovat sen olevan leffa joka pitää nähdä edes kerran elämässä. En tiiä mikä oli mutta ei mua tällä kertaa oikein säväyttänyt, onkohan aika ajanut tämän elokuvan yli? Tosin tulin kirjastolle väsyneenä suoraan  töistä - yleensä kerkeän käydä kotona latautumassa.  Musiikki oli minusta parasta "Moon river".  Elokuvan jälkeen vielä käväisin kaverin kanssa kahvilla

Viime perjantaina vietettiin työporukan kanssa keilailtaa  - osanotto ei ollut runsas mutta mukavaa silti oli. Keilailun jälkeen sitten vielä pizzalle

Lauantaina käytiin Iinan kanssa vaarilla ja illalla viihteelle. Käytiin Kauko Röyhkää kattomassa ja sen jälkeen paikalliseen karaokebaariin, siellä suurin osa illasta. Taannoinen tanssittaja  ilmestyi sinne myös. Loppuillasta Iina lähti nuorten paikkaan ja me vielä paikalliseen tanssiravintolaan ja vielä yhteen pubiin. Hää tuli sit mun soffalle yöksi. Herääminen venähtikin sitten  pitkälle. Päivällä käytiin vielä kävelyllä ja syömässä - ja hänet kuskasin kotiinsa ja jäin vielä iltakahville - ei mikään suunniteltu juttu... kaveri - huomenna ajateltiin lähteä elokuviin. Liput jo varasin.

Se täytyy kyllä myöntää että maanantaiaamuna väsytti...

Isä on nyt sitten saanut toiseenkin jalkaan proteesin. Vielä ei oikein pystynyt sillä kävelemään kun sattui polveen. Viikolla hänellä oli varattu aika keskussairaalalle jossa sitä korjattiin. Pääsi sinne kyllä mutta kolme tuntia myöhässä.  Syynä Kelataksi. Nimittäin taksi tilattu edellisenä päivänä. Sitten jossain vaiheessa tieto ettei tule, no sitten tuli taksi (ilmeisesti oli joku muu), taksikuski oli noussut autosta, oli mennyt takaisin autoon - ja lähti. Isä oli yrittänyt väläytellä ulkovaloja, huutaakin eli kuski ei tullut sisältä hakemaan (isä ei pääsyt yksin ulos eikä kotihoito silloin ollut paikalla). Olivat soitelleet useampaan kertaan taksikeskukseen ja sairaalaan  - aika saatiin siirrettyä... ja ilmeisesti fyssarikin oli jäänyt odottamaan. Iskä soitti sitten veljensä kuskaamaan. Sanoi ettei enää ikinä ota Kelataksia (ilmeisesti edellisellä kerrallakin oli tunnin myöhässä), pyytää veljeään kuskaamaan.
- Että tämmöistä, ei oikein vakuuta tää taksiuudistus :(

Meillä ovat muutaman viikon tehneet neukkarin remonttia. Tänään saivat valmiiksi. En tiedä sekin osaltaan varmaan kävi kurkkuun, tällä viikolla ollut kipeä  (ja allergialääke auttoi jonkin verran. Mutta tässähän tätä juttua taas  - kaikkea ei muistakaan

Tänään liuin varttitunnin - kotona suoraan nukkumaan sohvalle vähäksi aikaa - iltasella käväisin vielä lammella - ja loppuilta kuluu Vain Elämää -ohjelman parissa

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Levoton olo


Hieman on levoton olo, kuuntelen Juha Tapiota - ja mietin tätäkö elämä on...
 - Aurinko on laskenut mailleen ja taivas on kellertävän punainen - kuvata en tänään viitsi...  Elämä on ainaista muutosta, siihen pitänyt tottua - koskaan ei voi ajatella että asiat jatkuvat ennallaan... Ihmisiä tulee, ihmisiä menee... Ainoa kenen elämään voi vaikuttaa - on minä itse.

Mä vaan aina olen ollut sellainen - en halua pakottaa ketään mihinkään tai vaatia tekemään. Mun luo voi tulla ja jäädä vapaaehtoisesti... enkä kysele perään. Tavallani uskon jollain lailla kohtaloon, jos jonkun on tarkoitus tulla ja jäädä, hän tulee kyllä. Joka lähtee, hänen ei ollutkaan tarkoitus jäädä - tai sitten tulee eteen joskus myöhemmin, parempana hetkenä

Vaikka selviän yksin ja viihdynkin - ei sitä tarkoita että haluaisin koko elämäni viettää yksin... mutta se ei tosiaankaan tarkoita että tarvis samassa huushollissa asua. Tapailee silloin kun kummallekin sopii ja omaakin aikaa tarttee... 


Löytypä Hectorilta jotain mitä en ole kuullutkaan:



No joo taidanpa ruveta keittämään iltateetä. Olen taas palannut entiseen rutiiniin eli töiden jälkeen kahvia - ja illemmalla teetä jos huvittaa
- ja jakso Casualtya - olen tainnut jäädä koukkuun ;)

tiistai 28. elokuuta 2018

Loma ohi ja arkeen palattu

Kummasti pari ekaa päivää aina menee vähän niin ja näin - ja illalla väsyttää. Tosin viime yönä nukuin hieman huonosti. Töissä neukkarin laajennus aloitettu - tekevät sitä iltaisin ja viikonloppuisin --- me kuitenkin työskennellään niissä tiloissa. Jotain muutoksia on tulossa meiänkin työpisteisiin syksymmällä.

Äsken kävi taloyhtiön hallituksen pj kertomassa että on käynyt tukkimassa raon mun parvekkeelle (yläkerran parvekkeelta), eipä siihen mennyt kuin vuosia. Olin siitä puhunut jo aiemmin vuosikokouksissa mut isännöitsijä ei oikein ottanut onkeensa. Tänä vuonna alkoi vähän "keittämään" kun uudet ikkunatkin on laitettu. Mut nyt se on tehty, ei siitä sen enempää...

Viime perjantaina oltiin taiteiden yössä Monikan kanssa, käytiin mm teatterin harjoituksia kattomassa (ollaan ensi kuussa menossa kattomaan esitystä Monikan ja tyttöjen tädin kanssa - liput on varattu)

Huom. kuvia sai ottaa harjoituksissa, ja jakaa Someen


















Siskon ja siskontyttöjen (mukana myös toisen avomies) kanssa käytiin sitten vielä paikallisessa tanssiravintolassa katsomassa Neljän Suoraa, hyviä edelleen mutta esiintymispaikka aivan liian pieni ja porukkaa paljon. Kävin vuosia sitten katsomassa  useamminkin kun eivät olleet vielä niin tunnettuja

Lauantaina oltiin Monikan kanssa lähdössä tätiään vastaan asemalle. Päästiin oven ulkopuolelle - ja huomasin että mulla ei ole oikeita avaimia - nappasin vaan lähimmät ja ovi kiinni pams... No ensin yritin tietty tavoittaa sen henkilön jolla on yleisavain, no ei ollut kotona (saattoi olla vaikka toisella puolen Suomea), naapureilta kyselin et olisko kellään muulla. Soitin sit kuitenkin siskolle (tiesin että ovat pk-seudulle lähdössä), eivät olleet vielä lähteneet joten toivat vara-avaimen - onni onnettomuudessa - olis tullut kallis paukku jos olis kiinteistöhuollon joutunut kutsumaan

Sitten täti asemalta ja taidenäyttelyyn (Ulla Rantanen: Vuosien kuvat). Sieltä sitten yhteen vaatekauppaan ja meille kahville. Illansuussa taas täti asemalle. Kuukauden päästä uudestaan kun ollaan teatteriin menossa :)

Ilta meni sitten saunoessa - ja Cheekin konserttia kattoen. Sunnuntaiaamuna Monika asemalle. Olin just Prismaan menossa iskälle ruokia ostamaan kun Iina soittaa et voinko hänet viedä yhteen kokoukseen - en sen tarkemmin selittele mistä piti hakea (muttei kuitenkaan kotoaan). No vein  - ja takas kauppaan. Sieltä sitten iskälle.

Isähän sai viime viikolla toiseenkin jalkaan proteesin. Ei vielä ole tyytyväinen - kun polveen sattuu eli sitä proteesia pitää korjailla vielä, mutta pääsee kuitenkin nyt sohvallekin ja siitä takas pyörätuoliiin (ennen sitä vain vain pyörätuolista sänkyyn ja sängystä tuoliin). Olinkin lähes iltaan kotopuolessa

Maanantaina sitten töihin - illalla nappasin Iinan meille töistä tullessa (tai kävin kirjastossa ensin) pyykkiään pesemään.

perjantai 24. elokuuta 2018

Viimeinen lomapäivä

- oikeastaan työn osalta päättynyt kun kello yli neljän... Tänään lähinnä touhunnut kotijuttuja - viikannut pyykkejä, käynyt kaupassa... Illaksi kaupungille taiteiden yöhön ja luultavasti siskon kanssa paikalliseen tanssiravintolaan loppuillaksi

Eilen oli sen verran viileää että viitsin virkata joskus kesän alussa aloittamani kylppärin maton loppuun, tuli juuri sellainen kuin suunnittelin - ehkä teen tuosta samasta kuteesta myös vessaan pienen maton. Toteutus aika yksinkertainen: yksi pylväs, yksi ketjusilmukka - tuli ihan näyttävän näköinen paksuhkosta kuteesta (jonka pienet epätasaisuudet ei tuossa häirinneet)

Mutta nyt pitänee ruveta valmistautumaan - haettava Monika asemalta


torstai 23. elokuuta 2018

Syksy saapuu

Tänään ulkona tuulinen harmaa sää. Eilenkin tuuli mutta ajoittain aurinko paistoi lämpimästi - en edes takkia laittanut kun lähdin iltapäivällä kaupungille. Kaverille tarjosin lupaamani lounaan, kirjastossa kävin lehtiä lukemassa ja vielä pikaisesti iltatorilla - 50v kakkukahvit eräällä kojulla ja lettua vadelmahillolla toisessa (piti tuttua miestä kannattaa...). Lettu prinsessalle, sanoi hän...

Mökkeilyä maanantaina
Loma alkaa olla loppusuoralla, kerrankin tuntuu siltä että on todella ollut lomaa - ei varsinaisia suunnitelmia mutta aika paljon toimintaa - mutta on ollut myös kotipäiviä, jolloin ollut itseni kanssa. Tavaroiden raivaaminen on jäänyt mutta onhan mulla talvellakin aikaa... en jaksa siitä sen kummemmin hepuloida. Eipä täällä ole kukaan siitä hermostumassa - kunhan itse sekaan mahdun. Teen kun huvittaa just sillä tahdilla kun haluan...

Naapuri eilen kehotti ottamaan hyttysverkot pois talveksi - kun ovat muovia. Kun niitä laitettiin kysyin hallituksen pj:ltä et tartteeko ottaa, sanoi ettei välttämättä tarvitse. No en mä niitä ainakin vielä ota, antaa ajatuksen hautua...

Luin tänään yhden kirjan - Suon yli - kirjassa oli eräänlaisena ydinajatuksena se että pitääkö lasten hoitaa vanhempiaan kun nämä tulevat vanhoiksi. Itsellä on elossa enää isä, joka asuu yksin omakotitalossa - hänellä käy kotihoito päivittäin. Pärjää kyllä itsekseen, pystyy tekemään itselleen ruokaa - minä useimmiten meistä kolmesta vien viikon ruuat viikonloppusin, samalla pesen pyykkiä. Sisko siivoaa, käy töidensä takia epäsäännöllisemmin, veli asuu lähellä, käy välillä kattomassa (ja hoitaa talon ulkohommia).

Tavallaan isä odottaa että lapset pitävät huolta vaikka on hän mulle välillä sanonut että kyllästyttääkö sinua käydä täällä. Isä itse piti äidistä huolta kahdeksan vuotta omaishoitajana, omaa äitiään kävi katsomassa päivittäin (tämä vasta vähän alle ysikymppisenä vanhainkotiin) - siihen on jotenkin oppinut esimerkin myötä että vanhemmista välitetään ja heitä autetaan se mikä pystytään. Tosin meillä kaikilla sisaruksilla on myös työ, oma perhekin ja koti. Mulle käy tämä että kerran viikossa käyn  - joko lauantaina tai sunnuntaina eli ei tiukkaan sidottua aikaa siinäkään. Jotain valinnanmahdollisuutta siinä... jos menoa koko viikonlopun, niin en mene

Itse olen ajatellut että omien lapsieni ei ole pakko hoitaa minua - aika on jollain lailla toinen - niin koen. Enää ei muutenkaan olla niin sidoksissa perheeseen vaikka me paljon yhteyksiä pidetään. Vaikka Iina puhuikin nuorempana että hankkii kuusi lasta ja ottaa mut luokseen asumaan  että kyllä siinä yksi dementoitunut mummu menee mukana... Eihän sitä elämästään tiedä - ehkä mä pärjään yksikseni loppuun asti - tai sitten minut kärrätään jonnekin palvelutaloon tai meen ite :)

Isällä oli käynyt viime viikolla joku mies kauppaamassa 90-luvun alun ilmavalokuvia, isä ei ollut ostanut - oli kai maininnut et jos lapsia kiinnostaa. Mies oli käynyt myös veljen luona ja kai veljenvaimo oli antanut kännykkänumerot. Siskolle oli soitttanut joka oli suoralta kädeltä kieltäytynyt, sitten mulle. No tuli näyttämään kuvan tai kuvia - en ostanut, siinä näkyi rakennukset huonosti, sitäpaitsi hinnat oli kyl mulle aivan kalliit.
Näytti sitten yös veljen talon ilmakuvan - se kyllä kiinnosti - kuvana . Itse olen vauvana asunut ko. talossa, siinä asui isän eno  (äiti ja isä asuivat avioliittonsa ekat vuodet siinä) ja veljeni osti talon 80-luvun lopulla. Paljon muistoja,  lapsena leikitty sahalla ja höylänlastuissa... nyt suurin osa rakennuksista on purettu - ja talokin vaihtanut väriä. Talon on alunperin on rakentanut isän pappa joskus 30-luvulla. Siis palanen omaa historiaani...

Nyt taidan kokeilla kasvislasagnea  - viime viikolla jo ajattelin mut aiemmin ostamani kesäkurpitsat oli menneet pilalle kun en paljon ole ruokaa loman aikana tehnyt. Ei oikein ruuanlaitto helteellä innostanut (paitsi Monikalle laitoin kun tuli käymään

sunnuntai 19. elokuuta 2018

viikonlopun mietintöjä

Päädyttiin sitten perjantaina kamun kanssa viihteelle paikalliseen karaokebaariin. Ihan mukava ilta muttei joka viikonloppuna viitti - tulihan juteltua ja suht ajoissa kotona omassa sängyssä. Lauantai kyllä meni hieman nk harakoille muttei se mitään - pari hömppäelokuvaa kattelin

Tänään neljältä aamuyöstä tuli kännykkään viesti taannoiselta tanssittajalta, hänestä maininnutkin joskus. Olin just vessareissulla, joten ei herättänyt - oli liikenteessä ja yösijaa vailla, kotimatkaa useampi kymmenen kilsaa ja auto kaupungissa parkissa, oli jollain tyky-reissulla. No tuli sitten ja jonkin aikaa juteltiin ja hän sitten sai sohvan nukkumapaikakseen (ja pysyikin siellä)   - nukkuikin aika pitkään aamuun (olis nukkunut ehkä pidempäänkin jossei puhelimensa olisi soinut). Viihtyi kuitenkin noin puoli kahteen päivällä  ja tulihan juteltua kaikenmoisia juttuja. Ihan mukavaa vaikkei mun tapana olekaan tänne ottaa ketään keskellä yötä  - mutta poikkeus vahvistaa säännön. Lomalla voi tehdä tämmöisiäkin juttuja.

Mut sitä mä välillä vähän ihmettelen, että mistä mä haalin näitä ystävämiehiä - muuhunkin olis joskus tarvetta - mut olen aina tiennyt että olen vähän nk "hyvä jätkä"  - ja siitä nuoresta asti usein ystävälle puhunut että mulle harvoin osuu semmoista eteen jossa olis kaikki "samassa paketissa" (juttelu, sänkyhommat ym) - viime aikoina vielä harvemmin, tosin en helposti anna siihen mahdollisuuttakaan. Kai siitä sitten se paljonpuhuttu kipinä puuttuu...
Kyllähän mä jutella tykkään... ei siinä mitään - mutta olen huono itse tekemään aloitteita , mun pitää olla melko varma siitä että toinen on "mukana", silloin yleensä asia sujuu lähes kuin itsestään (siis lähinnä kun puhutaan seksistä...)

Lupasi hän mulle järjestää rantasaunaillan myöhemmin syksyllä - ja muutekin jos tarttee apua esim. autonrenkaiden vaihdossa...tai haluaa jutteluseuraa.  Sinänsä aika jännä juttu - selvisi että on muutama vuosi sitten ollut tässä talosssa huoltomiehenä (oli eri kiinteistöhuolto) eli tunsi talon. Eri asia on haluanko pyytää... avunpyyntämien on mulle aina ollut vähän kinkkinen juttu :) - no siskon miestä välillä "lainaan". Sitä vaan on oppinut elämän varrella pärjäämään ite niin pitkälle kuin pystyy...

Kävin illansuussa läheisellä Kalalammella. Sinne lähden muuten vaan, joskus myös miettimään asioita. Usein siellä kohtaa uusia ihmisiä joiden kanssa hetken jutustelee - niin myös tänään. Jäin kotioven penkille istumaan hetkeksi - samalla tuli juteltua naapureiden kanssa

*********************

Gizmo siirtyi toiseen kaupunkiin joten... no olihan se odotettavissa ettei täällä ikuisesti ole. mutta - kyl se hieman outoa on ettei enää tule arki-iltoina, lähes 1½ vuotta on kuitekin aika pitkä aika.  Mutta on siihen jo vähän tottunut kun on jo ollut siellä muualla jonkin aikaa - tosin silloin ei tiedossa että joutuu (tai saa) jäädä - on ainakin lähempänä kotiaan, hänelle mukavampaa. Pääsee nopeammin viikonlopun viettoon

*******************


Rakastaa

Meille tuli tänään kotopuolessa iskän ja tyttöjen kanssa kahvipöydässä  puhetta rakkaudesta. Iskä sanoi ettei hän oikeastaan sanonut useinka...