maanantai 18. kesäkuuta 2018

Lomalla

Täytyy kyl sanoa että ajan saa kulumaan suunnittelemattakin. Oikeastaan en tee paljonkaan etukäteissuunnitelmia - jonkinlaiset raamit tietenkin.

Lauantaipäivä merimaisemissa Haminassa. Aamulla ennen yhdeksää kohti Tervasaaren satamaa. Siitä M/s Vikla3:n kyytiin. Meri oli todella tyyni, kokeneemmat merenkävijät sanoivat ettei se koskaan ole näin tyyni. No nyt oli :) Koko päivän sää suosi, tosin kuuma oli - jopa meikäläinen sai pikkasen väriä iholle

Vajaan kahden tunnin päästä saavuimme Ulko-Tammioon. Puolet meistä jäi herkullista lohisoppaa syömään laivalle ja toinen puoli oppaan johdolla saareen. Me päätettiin ensin syödä, aamupalasta olikin jo aikaa.

Pääsimme mekin vuorollamme saareen kun toiset tulivat takaisin. Osa varoitteli hyttysistä (mua kyl ei yksikään hyttynen syönyt. Kaveri kysyikin et millaista verta sulla oikein on :) ) 

Niin saaresta. Mukava kokemus.  Vaihtelevaa maastoa. Toistekin olisi mukava sinne päästä. Ehkä yöpyäkin. On telttailualue ja kuulemma autiotupakin kuudelle löytyy... näkötorni ja tunneli, jossa asustelee iso hämähäkkejä (ei käy ihmisten kimppuun, ei niin iso sentään - yhtään ei kyllä näkynyt), sotilaan hauta.
Olisi pidempäänkin mukava ollut olla saarella. Ehkä joskus....

Tänä vuonna ei kuulemma ole vielä punkkeja näkynyt




s
 paluumatkalla nähtiin merikotkapariskunta (tätä kuvaa hieman muokattu, rajattu ja vähän terävöitetty. mutta siinä ne on - zoom-kameralla otettu kuva)

Astuessani laivasta, kapteeni sanoi et joku saanut vähän väriäkin... mä nimittäin en ole tätä ennen saanut aurinkoa ollenkaan. Tosin en paahtua haluakaan

Kuskimme halusi vielä pienen kierroksen Haminassa joten kävimme jätskit ostamassa

Kotona kamu tuli kahville - ja sitten päätettiin että lähdetäänkin hetkeksi kaupungille. Se hetki kyl kesti hieman pidempään, olin kahdelta kotona - tällä kertaa en kävellyt kotiin enkä olis kyllä jaksanutkaan. Nähtiin tuttuja ja lähdettiin karaokepaikkaan (huom. minä en laula mutta kuuntelen sujuvasti)

Olin samassa paikassa viikko sitten toisen kaverini synttäreitä juhlistamassa. Silloin ei montaa tuttua näkynyt. Lähtiessäni kotiin eräs mies sanoi älä lähde, tule hänen kanssaan tanssimaan. Olin jo takki päällä joten tokaisin on lähdettävä, kaveri odottaa ulkona et olisit pyytänyt aiemmin. Siis miksi tämä kertomus. No sama mies oli siellä nytkin. Tuli sitten hakemaan ja oikeastaan tanssittiin koko ilta (jalat oli kyl jo aika muusina lopuksi) enkä mä kyl oikeastaan mikään tanssijakaan ole mutta lähden jos joku erehtyy pyytämään - tää sit pyysi aika monta kertaa... Kysyi loppuillasta et nähdäänkö samalla parketilla tai jollain muulla, katotaan jos törmätään (numeroita ei vaihdettu, kysyi kyllä oletko sinkku...) Saapi nähdä, en mä usein tuolla käy, hänkin kauempaa. Etunimen tiedän ja hauskaa oli, siinä kaikki tällä kertaa. Mutta oli kiva pitkästä aikaa tanssia kunnolla. 

Sunnuntaina käytiin karjalaisten kesäjuhlilla - itsehän olen puoliksi hämäläinen vaikkei sitä ehkä uskois, karjalaa ei tietääkseni yhtään mutta kaverilla karjalaiset juuret. Monta mukavaa juttuhetkeä saatiin siellä. 

Illaksi hain Iinan pyykkäämään ja saunomaan. Siinä välissä käytiin siskon luona auttamassa kakun syönnissä. 

Tänään ohjelmassa autonkorjausta, kohta pitääkin se sinne viedä. Sit ajattelin lähteä Loviisassa käymään - isää sairaalaan kattomaan. Vielä näyttää olevan hyvä keli

torstai 14. kesäkuuta 2018

tuohon edelliseen tekstiin

mun oli tarkoitus kirjoittaa enemmänkin mutta aika hyvään kohtaan jäin. En nyt siitä jatka tällä kertaa.. joku toinen kerta

Taas on vierähtänyt useampi päivä, isä edelleen sairaalassa. Tänään tieto että juhannuksen jälkeen operaatio keskussairaalassa (jossei sitä ennen tilanne huonone). Viime lauantaina kävin viimeksi tai käytiin Iinan kanssa katsomassa. Tällä kertaa ajeltiin toista kautta ja käytiin matkalla Pukarolla hampparilla (ja tarttui pari käsityöopusta myös matkaan mukaan - meitä ei pitäis päästää kirjakauppaan). Isän luona oltiin pari kolme tuntia.  Stten käväistiin muutama kätkö ja nopeasti kotiin - yhden tutunkin näin, kätköilyäkin mainostin - ja samalla hän sai tiedon isän sairaalassaolosta.

Iinan asunnon ala-aulasta
Siis kiireellä kotia. Alunperin oli tarkoitus käydä kotokodin pihaa kattomassa mutta jäi tällä kertaa väliin. Piti keretä äkkiä abc:lle ruokaa ostamaan. Tyttö kotiin ja ite pikapikaa puolessa tunnissa vaatteidenvaihto ja bussiin (aamulla laitettu meikkikin piti jättää). Olin sopinut kaverin kanssa että mennään vähän viihteelle hänen synttäreidensä kunniaksi. Hän tuli pyörällä. Mukava ilta, montaa tuttua ei näkynyt muttei se mitään. Kävelin sitten kolmen kilometrin matkan kotiin, loppumatkasta piti jo ottaa kengät pois. Sunnuntaina kävin vielä synttärikahveilla.

Gizmokin on palannut työreissulta eli arkeen siinäkin suhteessa palattu tai no  - ens viikon on kotiseudullaan lomalla - ja mie täällä.  Mutta juhannuksen jälkeen taas...

Launtaina olen lähdössä Ulko-Tammioon yhdistyksen reissulle. Alunperin minun piti olla kuskina mut... no joo aika pitkä tarina. Mun auton pakoputki vuotaa eli en viitti lähteä sillä pitemmälle, ei huvita kuunnella ääniä. Maanantaina saan korjaamolle. Ensin sain varattua juhannuksen jälkeiselle maanantaille siihen korjaamoon jota yleensä käytän (hupsista, en olekaan vielä perunut sitä aikaa, no huomenna), sitten soitin toiseen - aikaa olisi ollut ensi keskiviikkona. Se taas huono ratkaisu siltä kannalta että on keskellä lomaviikkoa. Vielä kolmanteen soitin ja sain maanantaille.

Jos maanantaina ajattelin korjauksen jälkeen ajella isää kattomaan ja tiistaina iltapäivää viettämään Monikan kanssa - ainoa päivä tällä mun lomaviikolla jolloin keretään hänen kanssaan nähdä kun pääsee töistä puoliltapäivin. Muuten onkin lomaviikko suunnittelematta. Iina haluis kuulemma juhannuksen lavatansseihin, katotaan nyt...

Parvekkeelta eilen 

- ja toinen kuva hetkeä myöhemmin
Sit olen tehnyt yhdistyksen heinäkuiseen kesäteatterireissuun tapahtumailmoituksen - ja nyt otan ilmoittautumisia vastaan. Kävin myös viikolla toimistolla muutaman kansion tyhjentämässä (olis tarkoitus se rempata - ammattimiehet tosin saavat tehdä - me vaan tyhjennetään). En kauaa siellä viitsinyt yksiseni touhuta, kotonakin hommaa (no joo Gizmo tuli iltateelle).

Ikkunoidenvaihto ohi paitsi että vielä tulevat vaihtamaan saunan ikkunoiden painikkeet kiinteiksi ettet tartte irtopainikkeiden kanssa pelata - ja vielä hyttysverkot pitäis saada. Sen jälkeen vaan maksellaan. Töissäkin tulossa remppaa toimisto - tiloihin elokuussa. Siinä sitten tehdään töitä remontin keskellä.

Tähän loppuun vielä mun tämän hetkinen mielikappale.  Se jotenkin osuu ja uppoaa...



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Juhlat juhlittu

arkeen palattu. Mukavaa oli - ja isäkin tapasi vanhoja kavereitaan. Yhden vaimo muisteli kun iskä ja äiti asuivat naimisiin mentyään vajaa kolme vuotta siinä talossa missä veli nyt asuu (se oli silloin isän enon omistuksessa, ja meillä oli käytössä alakerta). Minä ja veljeni ehdittiin siinä välissä syntyä.

Niin mitä mun pitikään - niin nykyinen olohuone oli silloin iso tupakeittiö ja nykyinen keittiö meiän makuuhuone. Talo on rakennettu 30-luvulla.  Isän papan rakentama. Veljeni osti sen 80-luvun lopussa - ja ovat siitä tehneet oman näköisensä (noi huoneiden vaihdot ym  teki kyllä eno jo 60-luvun lopussa). Mutta tavallaan on mukava tietää omat juurensa - sen mistä on tullut.

Siitä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen:
Tein tässä äskettäin FamilyFinder dna-testin. Tulokset tulivat nyt alkukuusta. Odotetusti ensimmäisenä oli serkkuni, jonka tiesinkin testin tehneen, muuten lähes 3900 osumaa viidensiin serkuihin asti.

Tuo osuma serkkuuni, antaa uskoa että dnatesti kertoo juuresi.
Muita tuttuja ei ole näkynyt mutta mielenkiintoista tutkia mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tosin aika hyvin näen ketkä ovat äidin puolelta kun paikkakuntia ja sukunimiä kattoo. Äitini vanhemmat ovat Kuhmalahdelta ja heiän sukujuurensa löytyvät Wirmailan rusthollista. He muuttivat 30-luvulla tänne. Pappa on haudattu tänne ja mummu Kuhmalahdelle äitinsä ja isoäitinsä viereen. Muutaman kerran olen siellä käynytkin - hautausmaalla. Lapsena muistan että käytiin sukulaisia kattomassa kesälomalla mm. papan veljeä.

Olen 100%:sti eurooppalainen - testin mukaan:
84% suomi, Itä-eurooppa 9 %, Etelä-eurooppa 5%  ja Skandinavia 2%

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Isän tilanteesta

Amputoitu jalka on käsittääkseni parantunut odotetusti, toivotusti. Nyt ongelmia aiheuttaa oikean käden sormi tai kaksi. Hänellähän on myös pitkään ollut sormenpäässä kipuja ja haava. Joku aika sitten poistettiin keskisormesta kynsi ja putsattiin muttei tunnu auttavan. Ensi viikolla erikoislääkäriaika keskussairaalassa - verenkierron tutkimiseksi.

Eilen puhelimessa jutellessamme isä sanoi että lääkäri kyl todennut ettei hyvältä näytä. Ehkä siitä tietää enemmän ensi viikolla. Tavallaan hyvä että kertoo tosiasiat. Ainakin minusta on parempi tietää mitä on meneillään kuin hyssytellä.

Mutta huomenna juhlitaan veljenpojan ylppäreitä. Isäkin tuodaan sinne taksilla. Sisko kävi viikolla viemässä vaatteet. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin - mietityttää hieman mm. vessakäynnit ym

Nyt töihin ja illalla kokoustamaan - sitten jäädäänkin kesätauolle (eli heinäkuussa ei kokousta)

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Elettyä elämää

26 vuotta sitten, tänä päivänä
- sanoin Tahdon suuressa puukirkossa.  Sitä liittoa kesti tasan yhdeksän vuotta. Yli 12 vuoden yhdessäolon jälkeen lusikat jakoon - tai no hän lähti - ja minä tyttöjen kanssa jäin. Tosin muutettiin vielä kolme kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana ennen kuin päädyin tänne. Nyt ovat tyttäret jo lähteneet pesästä

Tapasimme Loppiaisena -89 ja erottiin kesän korvilla 2001.  Joskus keskustelin jonkun kanssa, että odotinkohan liian kauan ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin ero. Keskustelukumppanini totesi että ehkä sinun piti katsoa se loppuun asti. Eikä ikinä ole tarttenut miettiä että jospa vielä - Sen kummemmin syitä listaamatta,  ero oli ainoa oikea ratkaisu

En ole ajatellut uusiin naimisiin mennä tai edes yhteenmuuttoa kenenkään kanssa - saisi olla aikamoinen tapaus jos minut saisi sen tekemään :) Sen voisin ehkä hyväksyä että kummallakin olis omat asunnot...vaikka aikaa yhdessä paljon vietettäisiinkin...  mutta eihän tästä elämästä koskaan tiedä, sen olen oppinut.

Sanon aina että olen sitoutumiskammoinen. En mä oikeastaan varmaan ole, ei vain ole sattunut ketään sellaista joka minut saisi muuttamaan mieleni. Ehkä tarvitsen jonkinlaista "pakottamista" että taipuisin, itse en vaadi keneltäkään mitään - ihan vapaaehtoisesti saa tulla ja mennä. Pieni ongelma sekin, mistä toinen sitten tietää että mie tahtoisin? Joku sisällä haraa vastaan että en mie ensin... kai se on jonkinlaista torjutuksi tulemisen pelkoa - tai pelko on ehkä liian vahva sana kuitenkin.
Tavallaan haluan tuntea että toinen tahtoo...  "vie sie, mie vikisen..." - no ei - ei mua viedä mihinkään jossen taho. Mut jos tykkään niin en pane vastaan.

Mutta en kadu. Ei olis tyttöjäkään jossei...

***************************************************************

On mulla miesystäviä ollut näinä vuosina, joistain kertonutkin. Ne vaan on jotekin kuivuneet kokoon. Jossain jutussa ehkä menneisyys liikaa mukana eikä aika ole oikea, tuskin koskaan, joskus itsellä vaan tulee tunne että tätä en ainakaan halua.
On ollut mies joka kävi viikollakin välillä nukkumassa vieressä ja saunomassa (muulloin iltapuheluja päivän tapahtumista), toisen kanssa olin hänen luonaan viikonloppuja kun tytöt olivat isällään. Yksi tuli kuukauden parin välein noin viikoksi - se ehkä oli hankalin, itse käyt töissä ja toinen viettää aikaansa miten viettää, levätenkin - ja illalla pitäisi töiden jälkeen jaksaa huomioida toinenkin, asuikin aika kaukana
Tyttöjä en ole moneenkaan tutustuttanut. Ajattelin eron jälkeen että en halua heille esitellä ihmistä josta en ole varma pysyykö elämässä... Nuorempi sanoi minulle  kerran tässä aika äskettäin että sun olis pitänyt hankkia heille kunnon isäpuoli :), sanoin eipä ole sattunut kohdalle
Ehkä  en oikein tiedäkään mitä haluan. 

Mutta kuten aiemminkin on puhetta, elämästä ei koskaan tiedä... mutta sen tiedän että pärjään yksinkin. Eri asia vaan että haluanko. No nää vaan ajatuksia, ei tarkkaan mietittyä. Sanoja paperilla... jaarittelua lähinnä, pois mielestä

Kai se vähän on haikea fiilis  - en minä silloin avioon mennessä ajatellut eroavani. Mutta - mun oli parempi jatkaa yksin.

****************************************************************

Rakastua voi vain vahingossa. Yritäpä
rakastua, niin ei siitä mitään tule. 
Lauri Sallinen


************************************************************

tiistai 29. toukokuuta 2018

Hajanaisia mietteitä tässä hetkessä

Aika on kyllä mennyt kuitenkin nopeasti mm.ikkunanvaihtorumban kanssa. Tavaroita raivannut pois tieltä - ja nyt edessä takaisinlaitto. Pitäis vaan motivoitua samalla katsomaan mitä säilyttää ja minkä kierrättää joko eteenpäin tai kaatopaikalle. Siinä sitä urakkaa onkin... Niin ikkunaremppa, ei se vielä valmis ole. Pellitykset puuttuu parvekkeeltakin joten en mä sinne kaikkea tavaraa viitti vielä viedä. Kuulemma laittavat vielä tiivistevaahtoakin vai mita lie... . Ajankohta ei ole tiedossa, kai sitten kun kaikki muu on valmista

Kirppareille en tavaroita ajatellut viedä, ei energia riitä siihen. Luulenpa että siitä saatu rahallinen hyöty on aika vähäinen - enemmin annan suoraan eteenpäin. Ei mulla mitään arvotavaroita ole kaupattavaksi.Tytölle sanoin et pitää tehdä "kuolinsiivous". Sehän tarkoittaa vaan tuota että itse karsii tavaransa eikä jätä niitä lapsilleen... :)

Tähtisilmä
Ex-miehen kanssa sovittiin että tarjoaa vanhaa parvisänkyä (joka on ollut hänellä varastoituna.) kierrätyskeskukseen Annoin sen aikoinaan hänelle että tytöillä olisi nukkumapaikka, ei ole sitä tietääkseni koonnut ollenkaan - vain varastoinnut muuttaessaan. Jossain vaiheessa ajattelin että ottaisin sen itselleni mutta tällä hetkellä tavaraa on muutenkin liikaa.  Haluan että asunnossa on enemmin väljää tilaa, sama fiilis joka huoneessa eli tavaraa olisi saatava pois.

En tosin tiedä saiko sen parven vietyä. Mutta toisaalta, ei ole mun ongelma - enää. Tänään töiden jälkee kävin exän passin hakemassa ärrältä - ja lähetin sen hänelle, jätti mulle valtakirjan viikonloppuna. (Hänhän muutti Ruotsiin - sanoi kyl ettei kansalaisuutta tule vaihtamaan). Sitten vielä kirjastosta pari varattua kirjaa hakemassa ja Iinan hain ohimennessä mun luo pyykkiä pesemään (ja illalla tietty takas)

Ens viikonloppuna on veljenpojan ylppärit. Vaarikin tulee sinne sairaalasta taksikyydillä. Sisko käy huomenna viemässä vaatteet. Veljen vaimo meinaa  vielä hiukset leikata ennen vieraiden tuloa. Monika ei pääse tulemaan serkun juhliin, heillä on avomiehen siskon yo-juhlat eli lähdetään sitten Iinan kanssa kaksistaan.

Onkin sitten viimeiset lakkiaiset tällä erää - veljenpoika on suvun nuorin - eli sitten seuraavaa sukupolvea odotellessa, jota ei vielä näköpiirissä. Monika vaan hoitelee päiväkodissa toisten lapsia  - no eipä sitä tartte, itse päättävät. Eikä mun mielestä ole kiirekään  - itsekin olin lähes 27v kun ensimmäinen synty - ja hyvin kerkes

Mutta - nyt nukkumaan ettei ajatus karkaa ihan käsistä. Huomenna jos sais jotain aikaankin. Äsken tiskit selvitin ettei tartte lähteä töihin ajatellen et tiskit jäi. Mukavampi tulla kotiin illalla.
Kamulla käväisen töiden jälkeen - pari tulostetta viemässä

lauantai 26. toukokuuta 2018

Tallinnaa ja ikkunoiden vaihtoa

Kohta on jo kesäkuu. Vaikka mitä on tullut tehtyä, kirjoittamaan ei ole ehtinyt. Viime viikonlopun vietin ammattiyhdistyksen matkassa Tallinnassa (ite ko yhdistyksen hallituksessa toista vuotta). Ei mennyt sekään reissu aivan suunnitelmien mukaan.

Hevoskastanja
Ensin tuli tieto viikon loppupuoldlla että bussiyhtiön bussi oli mennyt rikki, olivat saaneet kuitenkin korvaavan toiselta yhtiöltä. Kuskikin taisi vaihtua (oli kyllä aivan ammattitaitoinen kuski tämäkin)  sekä tieto että lauantai - ja sunnuntaipäivän ohjelmat vaihtuneet toisinpäin - se ei haitannut. Oikeastaan parempi että Bastion tunnelit oli lauantaina ja kiertoajelu sunnuntaina - noin ihmisten jaksamisen kannalta.
Ikävämpää oli lauantaiaamuna asemalla kuulla että meiän paluu oli siirtynyt myöhempään laivaan eli kotona vasta puoli yhden maissa maanantain puolella. Mutta sopeutuvaista sakkia ollaan :) nää meiän yhdistyksen porukat. Saatiin sunnuntaina korvaukseksi ruoka iltapäivällä ennen lähtöä.

Lauantaina lähdettiin asemalta klo  7.15 (sopiva aika lähteä, aemmin yleensä lähdetty tosi aikaisin), ei tarvinnut paljon normaalia aikaa ennen lähteä - tosin menin kyllä pikkasen liian myöhään nukkumaan. Väsäsin mm. ruokalipukkeita lauantai-illan ruokailuun - että ihmiset muistaa mitä ovat tilanneet eikä keneltäkään jää saamatta haluamansa (ja aina on joukossa sellaisi joille kaikki ruoka ei sovi, tämä osoittautui hyväksi ideaksi, kiitos vaan yhdistyksen matkanjärjestäjälle). Laivalla oli sitten heti aamiainen ja niinhän se menomatka sujuikin rattoisasti buffetin antimista nauttien.

Heti iltapäivällä tunnelikierros. Meitä oli kuitenkin nelisenkymmentä joten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja toinen, jossa itse olin lähti puoli tuntia myöhemmin. (Me kerittiin käymään läheisellä terassilla ensin). Kierros alkoi animaatioelokuvalla ja sen jälkeen suunnattiin tunneleihin. Kiehtovaa että tunnelit on rakennettu 1600-luvulla , osa niistä löytynyt vasta 2003. Tunneleita on käytetty pommisuojina, laitettiin sähköt ja juokseva vesi, ilmastointi sekä puhelinlinjat. 80-luvulla punkkarit "valtasivat" tunnelit, kodittomat asuivat niissä, jolloin ei ollut enää sähköä eikä vettä. Junalla emme päässeet valitettavasti ajelemaan ja osa tunneleista oli suljettuna uhanalaisten hämähäkkien takia. Kierros päättyi kivimuseoon .

Tunnelikierroksen jälkeen ostosaikaa Ülemisten ostoskeskuksessa, itse en tainnut ostaa kuin jäätelön. Tällä reissulla en paljoa ostellut, ei ollut tarvetta (ja takaraivossa ajatus että kotona odottaa raivaamisurakka ikkunaremppaa varten, yhtään lisää tavaraa en halunnut hankkia).

Ostoskierroksen jälkeen kirjauduttiin Tallinna City Hotel'iin. Pienet torkut ennen illan ruokailua Kochi Aidad'ssa

Ilta meni siis ruokailessa ja sitten osa häipyi kaupungille. Huonekaverin kanssa mekin mutta loppujen lopuksi päädyttiin Piano Bar'iin, siitä sitten puoli kahden maissa unten maille.

Sunnutaiaamuna hotellinaamiainen ja puoleen päivään mennessä hotellihuoneiden luovutus. Seuraavana vuorosssa kiertoajelu Tallinnassa. Tällä kertaa emme kiertäneetkään kaupunkia vaan suuntasimme mm. Japanilaiseen puutarhaan, jossa vietimme aikaa kävellen puolisen tuntia. Siellä olisin voinut viettää aikaa pitempäänkin kameran kera. Ehkä joskus toiste.





Kierroksella kierreltiin muitakin lähialueita. Opas puhui niin paljon että olis pitänyt olla nauhuri muistaakseen kaiken. Tälläisistä jutuista minä pidän  - reissussa pitää olla muutakin kuin ostosparatiiseja ja illanviettoa. Kierroksen jälkeen olikin sitten taas ostosmahdollisuus Rocca Al Maressa. Lähdettiin huonekaverin kanssa sinne kun ei jaksettu kaupunkiinkaan jäädä.

Ostosreissun jälkeen monen kohokohta - superalko. Ostin mä kuitenkin pari pikku viinipulloa ja koskenkorva salmiakkia vaikka taitaa entisetkin olla juomatta.  Sitten taas siirryttiin Kochi Aidad'iin noutopöytään (bussiyhtiön tarjoamana), sitten alkoikin reissu olla ohi. No lähikaupasta kävin vielä ostamassa yhden paikallisen siemenleivän. Reissuväsymys alkoikin painaa sen verran että kotibussimatkan nukuinkin lähes kokonaan. Kotona puoli yhdeltä ja aamulla töihin.  Oli hieman nihkeä työpäivä - se maanantai

- se Tallinnasta, sitten siirtyminen ikkunoihin (lyhyesti, onhan tässä tätä tekstiä jo)

Tiistaina pidin lomapäivän - tavaroiden raivaamispäivä. Jossain vaiheessa päivää luukusta tippui lappu että mun asunnon ikkunat vaihdetaan torstaina joten tuli kiireempi kuin ajattelinkaan. Suurimman osan sain tehtyä tiistaina mutta kyllä mulla keskiviikkoiltakin meni raivauspuuhissa. Siskonmies piti pyytää ottamaan lamppu irti - en ole noita sokeripalahommia itse tehnyt, enkä oikein yletä tikkailtakaan)

Torstaina näki sitten muutoksen - kyllä sen todella näki. Ainoa mikä häiritsee, on se, että saunan ikkunassa ei ole kiintopainikeita kuten aiemmassa. Nyt pitää irtopainike muistaa ottaa saunaan mukaan (no joo, ostin jo toisen - kun näiden ikkunoiden mukana tuli vain yksi, jos tuon toisen pitäisi saunan ikkunan vieressä)

toisen makkarin ikkuna ennen 
keittiön ikkuna nyt
Nyt sitten pitänee ainakin olkkariin hankkia uudet verhot :)


Perjantaina sitten tulivat asentamaan sälekaihtimien härpäkkeet. Pieni yllätys oli kun tulin kotiin illalla. Mun makkariin ei ollut sitä tehty. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen selvisi että asentaja oli jotenkin unohtanut. Tarvikkeet oli kyllä lattialla ikkunan alla. Maanantaina tulee sitten tekemään loppuun.

Nyt vaan pitäis saada tavarat ja huonekalut paikoilleen.

Monika on tänään tulossa. Lähdetään isää katsomaan Loviisaan sairaalaan, miten pärjäilee. Kotopuolessa käväisen. Veli keksi että jos veisin isälle tabletin kotoa ajankuluksi vaikkei nyt ole telkkaristakaan ollut kiinnostunut, mutta jos sais vähän jotain mielenkiinnon aihetta. Kaikkeahan voi koittaa...








Lomalla

Täytyy kyl sanoa että ajan saa kulumaan suunnittelemattakin. Oikeastaan en tee paljonkaan etukäteissuunnitelmia - jonkinlaiset raamit tieten...