tiistai 23. huhtikuuta 2013

Luovuus (23.4)

Jokainen meistä on luova - omalla tavallaan. Joku osaa tehdä langasta yms vaikka mitä, joku kirjoittaa, toinen laulaa, piirtää... tekee vaikka vanhasta uutta. Työelämässäkin peräänkuulutetaan luovuutta, pitäisi kehittää uusia toimintatapoja ja - menetelmiä. Tosin välillä kieltämättä tuntuu pakonomaiselta... ei aina luovuus kukoista. 

Meillä oli tänään töissä aika rankka päivä, meiän yhteyksissä oli ongelmia, mullakaan ei sähköposti toiminut koko päivänä. Nettipohjaisen liittymän kautta kävin sitten katsomassa omaa postia, yhteisiin kansioihin ei ollut pääsyä. Ongelma ei vielä ratkennut siihen mennessä kun kotiin pääsi. Saa nähdä toimiiko huomenna... siinä oli kyllä luovuus kaukana kun varakännyllä soittelit. No joo luovuutta pääsi siinäkin oikeastaan käyttämänn kun piti miettiä, mitäs nyt, mites nyt... 

Illalla olin nuoremman koululla. Oli luultavasti viimeinen vanhempainilta. Aiheena ensi vuosi - abivuosi. Kyllä on kieltämättä muuttunut kirjoituksetkin - ja tulevien opintojen haku sitten omien päivien. Enää ei tule kuuloonkaan, että lähtisi muutamaksi vuodeksi työelämään ennen opintoja. Itse olin töissä kolmisen vuotta lukion jälkeen: vanhainkodissa hoitoapulaisena, huoltamotyöntekijänä ja kahvilamyyjänä kunnes tunsin halua / intoa jatkaa opiskelua. Siten päädyin Savonlinnaan, jossa tapasin tyttöjeni isän... se onkin sitten toinen juttu :)

Juttelin äsken taasen kamun kanssa päivän kuulumiset sekä hänen että minun. Mutta nyt ajattelin painua pehkuihin - jos kirjaa lukis hieman - ja näkis mukavia unia ;) En vaan koskaan muista mitä näin... Ötyä

4 kommenttia:

  1. Parempaa tätä päivää sinulle näin aamutuimaan toivottelen ♥

    VastaaPoista
  2. Vähän pelottavaakin, kuinka riippuvaisia kaikessa ollaan tosta nykytekniikasta. Kaikki toiminnot lamautuu, kun joku yhteys tökkii tai sähkö pätkäisee yllättäin poikki.

    Ja se kilpailu, mikä nykypäivänä vallitsee kaikkialla, on kyllä aika karmivaa. Edes kaikille peruskoulunsa päättäneille pitäis mun mielestä taata jatkopaikka, mutta niin vaan osa jää jo siinä vaiheessa kaiken ulkopuolelle. Ei ole opiskelupaikkaa ja töihinkään ei pääse, kun pitää olla kokemusta ja ajokortti ja 18 vuoden ikä.
    Ihan pahaa tekee. Meilläkin taas jännitetään, josko vanhempi poika tällä kertaa pääsisi opiskelemaan kun ekalla yrittämällä ei päässyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nykyelämä on aika raakaa. Kyllä minuakin mietityttää lasten tulevaisuus, kilpailu kovaa eikä opiskelupaikkoja saati sitten töitä riitä kaikille

      Poista

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...