Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona. 

Arki ja pyhä sekoittuu

Eipä paljon päivillä ole eroa tällä hetkellä. Pitäisi varmaan yrittää jonkinlaiseen rutiiniin palata, sairaslomaa vielä reilu neljä viikkoa jäljellä. 

Olen viime aikoina huomannut esim. unohtavani ottaa lääkkeet (varsinkin aamuisin) ajallaan... Kyse ei ole siitä etten aamuisin nousisi ajoissa. Tänään oli pohjanoteeraus - havahduin kuuden aikaan illalla että aamulääkkeet on ottamatta. Laitan aina lääkkeet illalla valmiiksi vanhaan munakuppiin aamuksi - ja siinä ne oli kupissa äsken #huokaus#. Ruokailurytmikin mennyt ihan poskelleen eli siihenkin pitäisi saada rytmi takaisin, pientä naposteluakin on ollut. Erehdyin mm. ostamaan salmiakkitoffeeta - niitä on tullut myös syötyä - ei varmaan tee hyvää verenpaineellekaan... 

Olen nyt hieman laistanut liikunnastakin pari päivää... no tänään olen sentään ajanut kuntopyörällä parikymmentä minuuttia  - parvekkeen ovi auki (ulkoilmaa sitä kautta). Aamulla satoi, iltapäivällä ei, mutta laiskuus iski - ja kummankin tytön kanssa juttelin puhelimessa yli tunnin... eli pelkkiä tekosyitä. 

Tuossapa lainaus Sirpa Kähkösen kirjasta Muistoruoho, joka oikeastaan sopii mun tämän hetkiseen tilanteeseen: 

Lonkka on kuntoutunut hyvin - oikeastaan ei varmaan välttämättä tarttis olla sairaslomalla loppuun asti eli näitä toimistohommia pystyisi tekemään - mutta jos lääkäri on ajatellut sen noin...  Toisaalta mulla on sijainen koko ajaksi -  ja lopputarkistuskin on vasta muutaman viikon päästä (viikkoa ennen saikun loppua). Kuten fyssari sanoikin kannattaa ottaa tämä nyt kunnon parantamiseen.... kun nyt vaan ei lorvikatarri iske :) Minä jätin muuten toisenkin kyynärsauvan pois viime viikolla. Fyssari sanoi että kävely on jo kohtuullisen sujuvaa. Ei hän se tietenkään normaalin veroinen ole mutta verrattuna viime vuosiin, paljon parempi. En edes muistanut millaista se on kun ei lonkkaan satu... eikä tartte keppiä tukena

Käytiin viime  viikolla siskon kanssa kotokylässä ja vanhempien hauta laittamassa talvikuntoon (samalla myös isovanhempien haudat tsekattiin). Haravoin kotitalon pihaa, näyttää vähän hoidetulta edes... huomasin kyllä seuraavana päivänä että olin haravoinut (oli yläselkä oikealta puolelta jumissa) eli sen päivän jumppa oli siinä. Veljen luonakin tuli käytyä samalla reissulla. Vähän kissa- ja koiraterapiaakin ;)

Perjantai taas meni asioilla - aamupäivällä mm. postissa ja iltapäivällä tytön kanssa hänen asioillaan - tuli sitten mun luo pyykkiä pesemään ja saunomaan. Lauantaina olin ihan sippi - huonosti nukuttu yö takana. No näitäkin päiviä tulee kuten ystävä sanoi kun juteltiin - vai viestiteltiinkö. No viime viikolla käytiin ainakin lounaalla yhtenä päivänä. Eipä tässä muuten mitään erikoista ole tapahtunut. Tämän hetkisen tiedon mukaan etätöissä olo jatkuu sairasloman jälkeenkin... 

Missä nyt mennään

 Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä. 

Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...

Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen  - oli kuin tyynyn sisässä :) 

Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia... 

Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi

Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä) 

Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt

Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu  - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt... 

Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan.  Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)

Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)

Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...

Pienestä se alkaa...

Tein pienen twist stepperitreenin - raahasin laitteen olkkariin. Samalla seurailin Kuppilat kuntoon -ohjelmaa, mitä en yleensä muuten katso. Aloittelin rauhallisesti ja tauotellen...  Ehkä se tästä. Lauantaina kävin puolen tunnin kävelyllä - jos se ne muutkin suunnitellut  (vatsalihakset, kuminauhaharjoittelu yms) jossain vaiheessa saisi rutiiniksi. Mulla seuraava fyssarin kontrolli joulukuussa - loman jälkeen.

Lauantaina olin kaverin kanssa mielenkiintoisessa tapahtumassa (kirjajulkkarit). Tämä tapahtui pimeässä sormiruokia syöden ja veden tiputtelua kuunnellen... kyse oli Jonna Monosen kirjasta "Hiljaa pimeässä". Samalla kuunneltiin otteita kirjasta. Lyhyesti kertoen kirjan  juoni on seuraavanlainen: Joukko saksalaisturisteja jää maavyöryn takia tippukiviluolan vangiksi  -  ruokaa ei riitä pitkäksi aikaa eikä pelastajia kuulu... Nyt mulla ei ollut varaa ostaa kirjaa joten odottelen kirjan saapumista kirjastoon. Kirjailija itse on ollut syntymästään saakka sokea - mutta ei ole sen antanut häiritä - voisi
sanoa muut tekee mitä osaa, hän mitä haluaa (kaikella ystävyydellä sanottuna).

Lopuksi tarjoiltiin värikästä täytekakkua... makuelämyksiä siinäkin: mangoa, mansikkaa, vadelmaa, minttu... Ai niin ne sormisyötävät, oli mm. kasvispiirasta, kanavene, dipattavia juureksia (punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, perunaa), leipätikkuja, voimakkaasti maustettuja lihapullia, karjalanpiirakoita sekä ainakin kolmenlaista dippikastiketta

Sunnuntai meni sitten kotopuolessa. Siskon kanssa lähdettiin jo kymmeneltä isänpäiväherkkujen kera  siivoamaan ja auttamaan isää peseytymisessa, pyykkiäkin tuli pestyä. Samalla isä sai jo lahjansa - haluamansa parranajokoneen - helpompi hoitaa parranajo sillä kun höylällä (ainakin useammin ehkä tulee tehtyä). Muut tulivat sitten yhden kieppeillä. Tällä kertaa kokonaan edustettuna oli siskon perhe, meiltä minä ja veli ja nuorin veljenpoika, mutta meteliä pienempikin joukko saa aikaan. Mun tytöt eivät nyt päässeet tulemaan, sen verran matkaa - ja justhan viime viikonloppuna olivat...

Isä kulkee nykyään hyvin jo proteesilla, jopa ilman keppiä. Mutta käyttää kyllä rollaattoria ja pyörätuolia (helpompi silloin kun tarttee molempia käsiä). Oli laittanut lipunkin salkoon, Kävin sitten hänen kanssaan sen laskemassa alas... Haudoilla kävin - viemässä kynttilän vaarille ja papalle - ja tietenkin kynttilän äidille <3

Ensi viikonloppuna menen näillä näkymin yöksi. Kylässä on hirvisopat. Lähden isän seuraksi ja kuskiksi. Kyllähän hän itekin jo ajelee mut meinas et jos vähän ottaa väkevämpää.