Ens kuun jälkeen on jo huhtikuu ;)

Pitää hetki odotella, että auto lämpiää ( kauppaan lähdössä) - kävin just putsaamassa lumet auton päältä - olikin kertynyt, mutta onneksi kevyttä pakkaslunta. Mulla on vapaapäivä  - pitää vähän liukumia vähennellä

Mitähän tässä olis tapahtunut  tänä vuonna - ei mitään erikoista tosin yhden viikon pidin lomaa ja käytiin yhtenä päivänä tytön kanssa museokierroksella Helsingissä - pääkohteena Amos Rex (johon oltiin ostettu liput netin kautta, kummallakin on museokortti, ei tarvinnut jonotella ulkona).  Hiljainen paraati -näyttely oli tosiaan kaiken hehkutuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kertomaan - se pitää kokea - äänimaisemineen. Näyttelystä on kirjanen, jossa kerrotaan teoksista tarkemmin 

Kerettiin me ennen sitä käväisemään pikaisesti Kiasmassa (museokortti on hyvä juttu, ei tarvitse ajatella lippujen hintoja tai aikaa miten kauan siellä viettää) kun aikaa syömisen jälkeen jäi - käytiin lounaalla Kiilassa. Kiasman kierros oli lähinnä nopea kierros, ajatuksena et mitähän täältä löytyy - kun ei ole pitkään aikaan siellä tullut käytyä

Aamos Rexin jälkeen meillä oli vielä reilusti aikaa,  joten ehdimme kansallismuseoonkin - siellä kiinnostuksen kohteena Akseli Gallen-Kallelan näyttely. Muutakin toki kerettiin kattoa mutta täytyy myöntää et alkoi jo kroppa hyytyä... eikä aivotkaan enää ottaneet näkemäänsä vastaan ;) -  jalat oli aika muussina illalla kun kotiin pääsi. Mutta kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. Vielä kahvit ja sitten junalla kotiin.

__________________________________________________________

Viime viikolla kävin työterveydenhoitajalla, kutsutaan kolmen vuoden välein. Labratuloksia iso määrä, tais olla 16 kpl. Suurin osa ihan ok, mm. hb 148, kolesterolit 3,1 ym, lievästi sokerit koholla ja trombosyytit (jotka olleet aina lievästi koholla kun vanhoja labroja kattelin. No kuukauden päästä lekurille. Tarkoitus olisi tarkastella verenpainelääkitystä (alapaine ei ihan halutussa), ehkä haluaa tota sokeriarvoa kontrolloida, itse haluaisin D-vitamiinin mittauksen ja sit juttelen tuosta toisesta lonkasta (on alkanut oireilemaan). Mutta niistä sitten ehkä myöhemmin lisää... nyt syön lounaan ja sitten suuntaan kauppaan 

Kesä meni ja syksy tuli

 Ilmeisen kiirettä ollut kun ei ehdi edes blogia päivittämään

Viime kuussa oli aika paljon yhdistysjuttuja mm. yksi viikonloppu meni Joensuussa yhdistysten tapaamisessa, seuraava mökkeillessä (oman yhdistyksen suunnitteluseminaari), teatterissakin käyty (Kouvolan teatterin Myrskyluodon Maija) tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa

Tällä viikolla pidin yhden vapaapäivän (liukumavapaa). Käytiin Iinan kanssa  Heinolassa Monikan luona. Siellä tutustuimme Heinolan kaupunginmuseon näyttelyyn: Ruokajuurilla (Näyttely ruoan kulttuurihistoriasta), kirjastossakin käväistiin. Nälän yllättäessä Heilaa syömään. Prestonin kanssa käytiin myös lenkillä. Kahvittelun jälkeen kotimatkalle. Oli mukava päivä.

Eilen kävin siskon kanssa kuuntelemassa Antti Ketosta paikallisessa ravintolassa. Kiva kuunnella - mutta huomasin ettei enää ole mun paikka (oli aika, jolloin siellä tuli käytyä useinkin). Yhden tutun näin :) 

Ollaan nyt palattu työpaikalla hybridityöskentelyyn (kaksi päivä viikossa on oltava toimistolla). Syksyn kehityskeskustelukin on uuden pomon kanssa käyty (ihmisenä sinänsä ei uusi, työkavereita ollaan oltu vuosikausia - ja hyvin on toimeen tultu). Hänen tilalleen tulossa entinen työkaveri - palaa joukkoon takaisin - on positiivinen yllätys :)

Syksy on harrastusten aikaa: sukututkimusta, kirjaston tapahtumia (Sami Saari ja kirjansa kirjoittaja Laura Parkko), kirjallisuusterapeuttinen ryhmä (tämän kuun kokoontuminen jäi väliin kun olin Heinolassa - no asiat tärkeysjärjestykseen).

Onneksi ne on yleensä vain noin kuukauden välein...  esimerkiksi yhdistyksen hallituksen kokoukset. 

Paitsi webinaareja ja sukututkimukseen liittyviä luentoja olisi enemmän kuin kerkeää kattoa. Kotonakin pitäisi saada hommia tehtyä 

Olen mä ristipistojakin ehtinyt. Tällä hetkellä teen kolmen sarjaa, joista kaksi on valmiina. Hitaasti mutta varmasti. Työ lojuu sohvapöydällä - aina ohimennessa muutama pisto ;)

Lomaa odotellessa

Aika kuluu tosiaan kuin siivillä - yli puolet vuodesta on jo vietetty. Tänään muuten tuli 11v äidin kuolemasta Eino Leinon, suven ja runon päivänä - on aina liputuspäivä.

Joku sanoisi, että kesä on hellinyt meitä hellejaksolla juhannuksesta tähän viikkoon - mutta minä en. Mun elimistö ei oikein tykkää. Olen nyt ollut tyytyväinen kun viime päivinä on päässyt oleilemaan parvekkeella muulloinkin kuin aamulla aikaisin. Olen voinut jopa lounasta syödä täällä. Eilen vietin illan lueskellen parvekkeella - ja nyt mulla on läppäri täällä (sain tehtyä kesäkuun kokouksen pöytäkirjan)

Viikkoa ennen juhannusta oltiin Lappeenranta-Puumala-risteilyllä (yhdistysjuttuja sekin), mukava reissu. Menomatkalla oli aurinkoista, takastullessa sateli mutta rattoisasti meni matka "trubaduuria" kuunnellessa

Juhannusaaton vietin Iinan kanssa, käytiin ensin kotopuolessa piknikillä ja loppuilta kätköiltiin. Kotona kuitenkin ennen puolta yötä.

Juhannuspäivänä Heinolaan Monikan luo. Käytiin Siltasaaressa kahvilla ja satamassa jäätelöllä. Tietysti myös Gorgipoikaa katsomassa (my only one - grandchild - kuten nuorin serkkuni sanoi <3 )

Sunnuntaina ajelin sitten siskon perheen mökille siskon synttäreitä viettämään - sai myös talviturkin heitettyä. Samalla pääsin siskontyttökin kotiinsa illalla, että pääsi töihin maanantaina - muut jäivät sinne vielä 

Eli kesääkin on ehtinyt viettää vaikka loma on vielä edessä. Tänä perjantaina on vuorossa Tuure Kilpeläisen keikka Pyhtäällä. Kesäteatteriakin on tiedossa heinäkuussa, ehkä useampi kuin yksi esitys - kuka tietää. Kesän juhlana on sitten kummitytön tytön kastejuhla Espoossa - pitää sitä kerran kesässä ainakin yhdet juhlat olla :)

no niin - pesukoneen osto

Piti käydä hommaamassa uusi pyykinpesukone - entinen lopetti yhteistyön eilen - ei vaan pyörinyt enää. Ilmeisesti oli tullut elinkaarensa päähän, olihan tuo minulla ollut varmaan 15 vuotta eli hyvin palvelleena. Mutta tällä kertaa jäi Iinan pyykit pesemättä eli sit vaan saunottiin ja katottiin pari ohjelmaa.  

En vaihtanut merkkiä. Oli niin vakuuttava poika Gigantissa. Toivon mukaan tämä uusikin kestäisi yhtä hyvin  - on siinä moottorille ainakin 10vuoden takuu. 

Olin vähän miettinyt josko hankkisi kuivaavan pesukoneen mutta päädyin ihan tavalliseen - on minulla aikaa odottaa yön yli pyykkien kuivumista. Eikä sillä montaa koneellista pestäisi päivässä kun pesu ja kuivaus kestää tunteja... ei varmaan montaa tilannetta tulisi jolloin se olisi hyödyllinen ominaisuus. Tähänkin asti mun pyykit kuivuneet yön aikana  - tässä on kyl tehokkaampi linkous ja mahtuu enemmän pyykkiä kerralla.

************************

Ensi viikolla ollaan sitten siirtymässä etätöistä hybridityöhön - keskiviikko on ns. pakollinen päivä,

jolloin kaikkien oltava paikalla, toisen päivän saa ite päättää - käytännössä suurin osa taitaa olla paikalla joko ti-ke tai ke-to.  No eipä siinä sen enempää muutosta oikeastaan kuin et parina aamuna vähän aikaisemmin hereille ja tuonne liikenteen sekaan, eikä koneeseen kirjautuessa tarvitse vpn:ää. Onhan se toisaalta ihan mukava nähdä työkavereitakin ihan livenä pitkästä aikaa.

Kävin sunnuntaina, vapunpäivänä läheisellä lammella - vielä oli jäät lammessa, maa oli sulanut ja polut. Sieltä suuntasin siskon luo munkkikahveille

Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Jotain sai tehtyäkin

 

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin tuntuu että sai jotain aikaankin. Sulatin pakastimet, pesin saunan ja jopa leivoin pullaa - en edes muista koska viimeksi. Huomasin kyllä että sekin vaatii harjoittelua... mun piti tehdä korvapuusteja mutta en löytänyt kanelia mausteistani, joten käytin sitten tortuista yli jääneen luumuhillon - kyllähän niitä syö, muttei niistä kovin nättejä tullut. Tänään kävin Prismassa viikon ruuat ostamassa - ja muistin ostaa kanelinkin  jos joku päivä yrittäisi uudelleen :)

En tiedä - ehkä olen piristynyt tai sitten tylsistynyt. Pakko keksiä jotain erilaista tekemistä... Koskahan taas innostun helmeilyyn. Katselen kyllä muiden tekemiä - kai inspiraatiota odottaen. Mielessä kyllä  on. 

Faseryhmästä otti yksi mies yhteyttä mesellä. Vähän painostavaa kun ei kyseinen henkilö ole edes ko ryhmässä esittäytynyt saati omalla sivullaan näy mitään. Olisi heti halunnut tapaamista. Mutta tämä aika ei oikein suosi uusia ihmisiä... Samalla huomasin toisenkin viestipyynnön samasta ryhmästä - viestitellyt jo marraskuussa. En ollut huomannut... hän oli sentään jotain siellä ryhmässä kirjoitellutkin. Tällä hetkellä jotenkin suhtaudun aika varauksella... ehkä nyt on aika vähän miettiä itseään - ja mitä haluaa... Olen kyllä sanonut etten haluaisi yksin loppuelämääni viettää mutta sitä en ole vielä oikein miettinyt millaisen suhteen haluaisin... 

tai kyllä mulla jonkinlainen ajatus on: mukava, huumorintajuinen, ei etäsuhde mutta ei asuta yhdessä kuitenkin mukava silloin tällöin herätä yhteiseen aamuun, mahdollisuus ja halu nähdä viikollakin, tehdä yhdessä tavallisia juttua esim. kävelylenkkejä, käydä tapahtumissa ja viihteelläkin, olla möllöttää sohvalla, jutella, tehdä yhdessä ruokaa, saunoa, jakaa asioita, ja että hän ymmärtää mun elämässä lapsieni olevan edelleen vaikka ovat jo aikuisia... 

Siis kaikkea tavallista mitä nyt mieleen juolahtaa  - ja ehkä se kaikkein tärkein eli että haluaa oppia tuntemaan minut. 

Sanoin kyllä ystävälleni viime viikolla että taidan alkaa uskoa sen että vietän loppuelämäni yksin. Hän ei ollut samaa mieltä vaan meinasi että tämä maailman tilanne, kotiin etätöihin joutuminen, fyysisten kontaktien vähyys kenties vaikuttaa mieleen - eihän tämä nykyinen tilanne normaali ole. Se on totta. Mutta nyt taidan ottaa hieman iltapalaa  - ja kohta laitan taas työpisteen huomiseksi valmiiksi (laitan sen "kasaan" viikonlopuksi - että hieman eriytyy arki ja viikonloppu -  ensi viikonloppuna taas tulee tytöt käymään. Tai toinen tulee kyllä huomenillalla pyykkiään pesemään - käyn töiden jälkeen hakemassa.

Kuinka väärässä olinkaan

 Vuoden viimeinen työpäivä - ylitöihin joutui puolisentoista tuntia. No minkäs teet, tilaukset saatava eteenpäin. Manuaalisesti tehtiin. Eipä yli ajan ole kovin usein viime aikoina mennyt - mut kieltämättä hieman harmitti kun kuitenkin uudenvuoden aatto. 

Minähän tosin en ollut minnekään lähdössä - niin luulin. Kaveri(miehe)lta tuli viesti puoli viiden maissa mitä teet uutenavuotena - laitoin vaan et töissä vielä. Pyysi sitten soittamaan kun pääsen töistä. No hän sit kerkes soittamaan noin tunnin päästä uudestaan kun en ollut soittanut. Just oltiin lopettelemassa. Kysyi et tulisinko hänen luokseen viettämään uutta vuotta. No enpä miettinyt kuin hetken... Siellähän se sitten pari päivää vierähti - tänään tulin puolilta päivin kotiin (samanlainen keli torstai-iltana kuin tänäänkin  mutta tänään pääsin sentään valoisella ajamaan)

Ei me mitään erikoista tehty. Saunottiin, syötiin, naapurista tuli hänen kaverinsa, käytiin muutama raketti ampumassa pihalla. Perjantaina nukuttiin myöhään. Aamulla kysyi jäätkö toiseksikin päiväksi. Eipä mulla ollu mitään suunnitelmia, et kävihän se. Käytiin m hänen mökillään kattomassa miten siellä (ei varsinaisesti ole talviasuttava mutta lähellä) kauppareissun ohessa ja illalla käytiin naapurillaan. 

En mä tiedä - on mulla välillä hieman ristiriitaiset ajatukset hänen suhteensa mutta olen ajatellut et otan sellaisena kun on - välillä nähdään. Hän tässä syksyllä tapaili jotakuta, siitä ei nyt puhuttu paitsi et on ollutta ja mennyttä. Eli voi oikeastaan sanoa että kaverizonella ollaan. Yleensä hänen kanssaan on nää "äkkilähdöt" ihan mukavia - etukäteen suunnitellut saattaa jäädäkin tekemättä - kun tuleekin jotain muuta tekemistä (yleensä hänelle). Välillä kyllä mietin että mitä mä tästä saan - ja kuitenkin taas lähden. En mä sitä kiellä - hän on tavallaan tukenut - "kiskonut" mut kotoa liikkeelle. Samalla tietty ajatus et haluaa seuraa itekin. En oikeastaan tiedä mitä tuntee mua kohtaan, jonkinlainen veto tai kemia meillä kuitenkin on muttei se riitä pelkästään, siis suurempiin sitoumuksiin. No eipä me olla sellaista kokeiltukaan... kun ei stressaa, saa ehkä enemmän. Eikä tässä iässä enää välttämättä aina suurempaa tarttekaan kun on muutenkin tottunut olemaan enimmäkseen yksin. Olis se joskus kuitenkin kiva... 

Mukavia hetkiä

Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 

Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...

Niin lomalla

että en ole edes konetta avannut - puhelimella saanut "tyydytettyä" sometarpeet... Yhdistyksen pj:n piti jopa muistuttaa että laitatko sen kevätkokouksen pöytäkirjan nettiin - mielessä on kyl ollut, mutta.... Niin toinen lomaviikko lähenee loppuaan - mutta vielä ei aika töihin, juhannuksen jälkeen sittan (ja yksi viikko vielä heinäkuussa)

Loman ensimmäiset päivät vietin lähikaupungissa. Kävin tapaamaassa tai siis treffeillä olin  - oli ihan mukavaa mutta ei silleen natsannut kuin ehkä odotti kirjoittelujen ja puhelinsoittojen perusteella. Mutta usein se niin käy. Vasta sen tietää kun näkee livenä - niin ainakin mulle käy. Kyllähän jutut kävi yksiin edelleen mutta jotain kuitenkin puuttui...

Lääkärireissujakin on ollut tässä pari. Toukokuun labrakokeiden ja terveydenhoitajan työkykyhaastattelun kautta  - joka muuten kesti tunti 20 minuuttia -  työterveyslääkärille. Mulla on verenpaineet nykyään menneet liiankin alas - ja on huimausta yms- ja verikokeissa näkyi lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa. Työterveyslääkäri sitten laittoi lähetteen sydänlääkärille

Sydänlääkärillä kävin tällä viikolla. Sanoi heti et yhen lääkkeen annostus on liian suuri. Mulle määrätty sitä enimmäismäärä ja kun olen pienikokoinen (siis pätkä) , niin sanoi et 150senttisen pienet munuaiset ei kestä tota määrää. Eka kerta muuten kun kuulin että pituuskin voi vaikuttaa annosteluun, olen aina luullut et vain paino. Nyt sitten vähennetään se lääke puoleen aiemmasta  - jos paineet ok, niin saatetaan myös poistaa yksi toinenkin lääke. Selvinnee lähiviikkoina, noin kuukauden päästä labraan. Työterveyslääkäri sitten soitteli eilen. Hän jatkaa sitten tästä. Käy mulle paitsi jos tulee jotain muuta niin otan kyl yhteyttä tuohon erikoislääkäriin (sanoi et voi hänellekin tarvittaessa puhelinajan ottaa...) mut ehkä tuo "omalääkäri" nyt osaa tota suunnitelmaa noudattaa.

Viikonloppuna käytiin Iinan kanssa Monikan luona. Pääsin vähän metsäpolullekin kun heiltä lähtee melkein vierestä.

kuva parvekkeelle keittiön /ruokailutilan ikkunasta

Muuten olen parveketta laittanut kuntoon - aika paljon kukkia sinne hankkinut - ja yhden tomaattiamppelinkin.  Mansikka-amppelin tai kaksi haluaisin vielä mut jotenkin näyttävät olevan vähissä (tai sitten on ollut niin kärsineen näköisiä).

Mukava saada hieman väriä parvekkeelle kun tänä kesänä suurin osa ajasta kuitenkin menee kotosalla - meiän etätyöt jatkuu elokuulle asti. Nyt olen kyllä työvehkeet ja tavarat piilottanut toiseen huoneeseen. Työtä tehdessä istun ruokapöydän ääressä - ja näkymä on parvekkeelle - tuosta hämärästä kuvasta saa ehkä jonkinlaisen aavistuksen :)

Neljä viikkoa takana, kuinka kauan - ei tietoa

Etätöitä tehty nyt neljä viikkoa - tai työkaverit jo viisi, mä olin ekan viikon kotona.  Enimmäkseen kotona olin silloinkin. Välillä käy jo kotonaolo hermon päälle. Eikä mitään tietoa kuinka kauan tätä tehdään. Itse on kuitenkin tottunut menemään. Luulen et tämä etätyö menisi jos iltaisin pääsisi jonnekin. Nyt on nämä ympyrät aika pienet. Oikeastaan en näe kuin toista tytärtäni, joka käy pesemässä pyykkinsä mun luona (hän kanssa muuten pysyttelee kotona) ja kaupassa käyn suunnilleen kerran viikossa (aiemmin tilasin kauppakassin mut nyt käyn itse, sen verran edes liikkeelle  - vaikka tuo jalka oireileekin). Toinen tyttö asuu toisessa kaupungissa ja on jo siirretty päiväkotihommista vanhainkotiin töihin

Ollaan tyttärien kanssa pidetty skypejutusteluja - eilenkin illalla juteltiin lähes kolme tuntia. Melkein kun olisivat siinä vieressä. He pitävät myös serkkujenssa kanssa skypekokoontumisia. Skype on kyllä hyvä vaihtoehto.  Silloin kun ensimmäinen tyttö lähti maailmalle niin silloin tuli skypetettyä suht usein. Tässä välillä se on jäänyt... hän muutti takaisin tännepäin ja toinenki asuu suht lähellä (parhaimmillaan käy joka toinen viikonloppu). Töissä skypeä käytetään työkaverien kanssa päivittäiseen viestittelyyn. Koko henkilöstön viikkoinfot on tänä aikana toteuttu skype-esityksinä. Hyvin on toiminut vaikka linjoilla onkin paljon porukkaa... Ruotsinopiskelu on hoidettu teamskeskusteluna

Arkisin tosiaan työt vie ajan klo 8-16 välisen ajan. Vaikka nyt tavallaan jää työmatka pois (mulla se ei ole pitkä) niin ei sitä aikaa tunnu jäävän sen enempää. Tosin nukun ehkä sen puolisen tuntia pidempään. Iltapäivällä töiden jälkeen saatan ottaa pienet torkun nk ennenkin. Ilta menee sit oleillessa.

Pääsiäinenkin sujui kotosalla. Tosin oli ollut puhetta kaverimiehen kanssa että olisin käynyt hänen mökillään makkaraa paistamassa (turvavälit huomioiden) mut se sit jäi, osittain huonon sään ja hänen töidensä takia. Samaa on suunniteltu tällekin viikonlopulle, säävarauksella (ei saa sataa eikä tuulla). Tänäänkään siitä ei näköjään tule mitään. siltä alkaa näyttää... katotaan huomenna sitten. En mä jaksa enää siitä hepulia ottaa. Nähdään jos nähdään... on mulla kotonakin tekemistä. No tänä iltana varmaan  lämmitän saunan ja ehkä otan saunasiiderin sen päälle.
Pääsiäismaanantaina kävin sitten iteksein läheisellä myllyllä koskea katsomassa - jonnekin piti päästä. Otin kahvit termariin mukaan.













Tänään tuli vuosi isän kuolemasta. Ostin kauppareissulla punaisia neilikoita. En voinut lähteä hautausmaalla käymään (Uudenmaan puolella). Sisko kävi ja laittoi samalla multakin kynttilät, kävivät myös kotitalolla katsomassa miten kevät siellä etenee - metsikössä sinivuokot kukkivat. Käyn keväämmällä sitten. Kyllähän isä tulee usein mieleen, joku laulu, ajatus... tuo mieleen. Monesti kun miettii jotain vanhoja juttuja, toivoisi, että isä olisi kertomassa niistä.

Tämä vuosi on kulunut yllättävän nopeasti. On ollut muutakin ajateltavaa kuten oma terveys - ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan - ja edelleen odottelen leikkaukseen pääsyä. Mulle on luvattu elokuulle mutta nykytilanteessa luulen että siirtyy vielä kauemmaksi. Kyllähän mä liikkeelle pääsen kyynärsauvaan tukien  - ja autoa pystyn vielä ajamaan vaikkei nyt paljon tarvitsekaan. Etätyön parhaita puolia on se, ettei aamulla tartte miettiä millainen keli on ulkona. Muuten kyllä olisin valmis takaisin toimistoon. Näkisi edes työkavereita.

Jotenkin tässä on ollut lamaantunut eikä paljon ole saanut aikaan. No ruokaa laitan enemmän itse. Niin se ruokavaliojuttu. Ei painoa paljon ole viidessä viikossa tippunut mutta pääasiassa olen sitä vähähiilihydraattista noudattanut - välillä joskus repsahtanut leipään ym. Mutta napostelut ja iltasyöpöttelyt on olleet hallinnassa eikä oe ollut nälkä.

Tässä viikolla meinasin jatkaa kesken jäänyttä ristipistoleijonaa, mutta olen sen piilottanut jonnekin hyvään jemma-nimiseen paikkaan. Otin sitten uuden työn käsittelyyn - kissa joka makailee nojatuolissa - sopii hyvin tähän kotoiluteemaan. Nyt tosin joudun sitä vähän purkamaan kun tuli tehtyä yhdessä kohtaa väärin - no siinähän mulla iltapuuhaa.

Aika pienissä ympyröissä sitä tällä hetkellä liikutaan...

Kun viettää aikaa kotosalla

enemmän kuin ennen, olosuhteiden pakosta... väistämättä ehkä mietiskelee enemmän. Itseään ja muitakin.  Tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen enemmän KUN-ihminen kuin JOS-ihminen.

Tällä en tarkoita sitä että kaikki pitäisi olla suunniteltua. Läheiset kyllä tietävät, että pystyn nopeastikin muuttamaan suunnitelmia. Pystyn esim. illalla lähtemään viihteelle ExTempore, mutta jos olen sanonut että olen vapaana tiettynä aikana - ja sovitaan jotain (vaikka toinen osapuoli sanookin et jossei tuu muuta tärkeämpää) niin pidän sen kyllä vapaana. Harvemmin minä ilmoitan kaverille että nyt mulle tulikin muuta menoa tms. Yleensä mikään ei ole niin tärkeää paitsi tietysti jos läheisille sattuu jotain (mut se onkin ymmärrettävää)

Aikoinaan seurustelin yhden miehen kanssa, jolla oli kolme poikaa (tai ensimmäinen ei ollut hänen vaan poikapuoli). Tämä poikapuoli sairastui melko vakavasti ja miehen entinen vaimo pyysi, että jos tämä mies ottaisi nämä omat poikansa  (alle kouluikäisiä)viikonlopuksi vaikkei ollut hänen viikko. Ei suostunut, vaan sanoi että järjestä hoito jotenkin muuten. Hän halusi olla minun kanssa (ei siis multa kysynyt). Minä olin kyllä sitä mieltä et olisin ymmärtänyt jos olisi perunut (eikä mua olis haitannut ne lapsetkaan). Mutta oikeastaan ehkä mulle hankalin oli ymmärtää että ei pitänyt enää tätä vanhinta poikanaan kun olivat äitinsä kanssa eronneet vaikka oli pojalle ollut tämän syntymästä lähtien isä (entinen vaimo oli raskaana kun tapasivat).  No joo, miten tää liittyy tuohon JOS/KUN-juttuun... tuli vaan mieleen

Mulla on pikkasen ollut inspiraatio- sekä motivaatio-ongelmia käsitöiden suhteen. Tuossa kuvassa on todellakin vain murto-osa askartelutarvikkeistani. En edes muistanut noita...

Äsken tein kuitenkin pikaisesti kissakorvikset. Siskontytön synttärit tossa alakerrassa tänään. Ei hän enää tilpehööri-iässä ole, mutta...  en ole vielä saanut tehtyä haluamaansa kissa-avaimenperään (samanlaista kuin aiemmin olin hänelle tehnyt, mennyt rikki).

Mutta nyt pitänee ruveta pukeutumaan ja lähteä...

j.k 10.3.2020 Siskontytöllä tallessa mun aiemmatkin tekemäni korut nätisti korutelineessa - ja sanoi niitä käyttävänsäkin :)

Aika kuluu

Tämäkin kuukausi on kohta ohi. Menossa olen ollut - tosin sairaslomallakin.  Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen maanantaina lähdin töistä kesken päivän . Oli niin niskat ja selkä jumissa. Illan kokouskin jåi väliin. Loppujen lopuksi olinkin sairaslomalla seuraavan viikon keskiviikkoon - Se on oikeestaan pitkä tarina :)

Huomasin nimittäin että mun verenpaineet oli järkkykorkealla tiistai-iltana (muistaakseni 191/133 tosin osasyynä saattoi olla se että kävin hammaslekurissa, ja poistettiin mm viisaudenhammas, mutta kuitenkin) - lisäksi mun vp-mittari ilmeisesti oli rikki, ainakin mansetti ei suostunut tyhjentymään joten pyysin siskon mittaria lainaksi kunnes saan uuden (tilasin netin kautta ja parissa päivässä oli perillä, lähes samanlainen kuin entinenkin mutta hieman "päivitetty") Verenpaine kyllä laski noista huippulukemista seuraavana päivänä mutta korkealla edelleen...

No sitten otinkin yhteyttä työterveyshoitajaamme joka järjesti lääkärille perjantaiksi ajan. Hoitaja ihmetteli että tiedoissa näkyi muutaman vuoden takaa että olisi aloitettava lääkekokeilu jota ei sitten ollut edes määrätty. Mulla on ollut taipumusta verenpaineeseen ja sukurasitustakin on. Jotenkin vaan päässyt seulan läpi. Oma syykin miksei ole asiaa vienyt eteenpäin. Nythän se on tavallaan pakkotilanne, kun leikkaukseen menossa...

Pitkästä aikaa ristipistoja - ruiskaunokki

Nyt olen syönyt lääkettä parisen viikkoa, olo on parempi. Niin sain siis sairaslomaa, osittain tuon nivelrikonkin takia (lääkäri aiemmin sanonut että antaa tarvittaessa) ja varmaan myös väsymyksen takia. Olin levon tarpeessa ja kun toi lääkityskin aloitettiin. Apteeksissa sanoikin että pari ekaa viikkoa paineet heittelee miten sattuu... Yllättävän vähän sivuvaikutuksia ollut. huipannut muutaman kerran kun paineet laskeneet vauhdilla

Olin just lääkäriin lähdössä kun työkaveri laittoi viestiä että miten voit... sanoin  et en ollutkaan tajunnut kuinka väsynyt olin. Hän siihen että kyllä me ollaan huomattu että olet. Yks työkaveri sanoikin silloin maanantaiaamuna et miksi sinä tulit töihin. Meillä on töissä ollut pitkään vajausta muutenkin - aina joku lomalla tai saikulla.

No sairasloma meni lepäillessä ja sopeutuessa vp-lääkitykseen. Kävin hakemassa myös kyynärsauvat - tällä hetkellä kuljen yhden kepin kanssa. Vähän viihdettäkin oli sillä viikolla. Kävin miespuolisen ystävän kanssa katsomassa Olen Suomalainen -elokuvan - ja ennen sitä syömässä. Vähän piristystä :)

Pariloitua tonnikalaa

Elokuva oli mielestäni parempi kuin olin etukäteen ajatellut. Tosin toi mieleen omakohtaisia kokemuksia, mutta silti... Muistin myös kun nuorena olin Motorestissa töissä (kesäisin auki 24h) kun herätin Kari Tapion autostaan (pyysi herättämään) aamulla lähtiessäni kotiin.

Viime viikonloppuna perjantai-iltana oltiin työporukan kanssa syömässä - enpä ollut ennen syönytkää tuoretta tonnikalaa. Ihan syötävää mutta kyllä mä säilyketonnikalaakin syö ihan mielihalulla.
Alkupalana söin Valencialaista sipulikeittoa ja jälkkäriksi liekitettyä räiskälettä mansikka-ananaskompotin kera... Siellähän se muutama tunti vierähti, sieltä sitten vielä pubiin. Itse olin autolla liikkeellä muttei se mun oloa haittaa, pärjään ilman rohkaisuakin - ja juttua riittää. Pari työkaveria vein kotiinsa illan päätteeksi

Hunajaista kananrintaa

Monika tuli lauantaina päivällä ja kaupan kautta kotiin.  Sai raahata ostokset kotiin, alkaa olla mulle aika vaikeaa. Oltiin illalla menossa tyttöjen tädin kansssa teatterin - ensin kahvilan kautta. Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit - mukavaa viihdettä. Illan päätteeksi vielä vähän syömään . Mukava ilta sekin mukavassa seurassa...

Eli tämmöistä - ja menoa on tiedossa lisää marraskuulle yllinkyllin - jossei sitten satu leikkauskutsu tulemaan. Hampaat hoidettu tulehdusriskien osalta mutta paikattavia vielä on. Ei halpaa lystiä mutta pakollista ennen leikkausta. Yksityiselle menin koska halusin saada homman nopeasti hoidettua. Julkisella puolella hoitoonpääsy aika hidasta.

Tämä työviikko pulkassa, taas yhden jaksoin. Ei siinä mitään, olo on pirtempi kuin aikoihin vaikka lonkkaa koskeekin mutta jotenkin saan sen pois mielestä. Samahan se istua työpöydän ääressä kuin kotona sohvalla. Kävelyhän se tekee eniten kipeää. Ilman keppiä en kyl pärjäis tällä hetkellä

Kesän kuulumisia

Viime aikoina ei oikein kirjoittaminen ole sujunut. Jotenkaan ajatukset eivät päädy tekstiksi. Ehkä tämä on sellaista totuttelua. En oiken ehkä vielä ole  tajunnut mitä isän kuolema merkitsi minulle, siitä on nyt reilu kolme kuukautta.

Perunkirjoitus on pidetty, hautakivi on palautettu takaisin hiottuna ja uudelleen kaiverrettuna. Hiukan ollaan käyty läpi isän tavaroita (ja äidinkin vaikka siitä tuli nyt tässä kuussa jo kahdeksan vuotta). Kiirettä meillä sinänsä ei ole, silla tuo talo varmaan pysyy perikunnalla. Ei sitä saa myytyä, korjattavaakin riittää... Luin jostain että näitä tämmöisiä taloja on nykyään paljon

Mutta eiköhän sekin asia järjesty jossain vaiheessa - tavalla tai toisella.

Yhden viikon lomaa olen pitänyt, muutaman viikon päästä loput. Olen tänä kesänä kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aiemmin - en tiiä yritänkö sillä täyttää jotain. Jopa kaksi kertaa käynyt kesäteatterissa (Korvenkylä ja Valkeala) ja lavatansseissakin kävin - vaikken tanssinutkaan. Paljon kerkeää kun vaan menee - siis viittii mennä. Veljen uutta hirvikoirapentuakin (karhukoira) käynyt katsomassa pari kertaa - ja serkun puolivuotiasta. Mukavaa kun sukuun tulee lisää lapsia...

Lavatansseissa on se että pitäis joko käydä jatkuvasti eli tulla tutuksi - tai sitten pitäisi olla omatanssittaja mukana :) Toisenkin kerran ehkä tulee lähdettyä - voitin nimittäin lipun lavatansseihin... alustavasti puhuttu kaverin kanssa että lähdettäis - suunnilleen 70km matkan päässä sijaitsee tämä lava.

Alkukesästä täti ja eno kävivät vierailulla. Aiemmin eivät olekaan mun luona käyneet. Minä kyllä heillä useamman kerran (lähinnä olin iskän seurana). Kesäkuussa käytiin myös tyttöjen kanssa Savonlinnassa. viikonloppua viettämssä. Tytöt olivat sitä mieltä että mummia (isänsä aitiä) pitää päästä kattomaan kun ei tiedä miten kauan enää voi - hän on kuitenkin jo 89v - vaarin kuolema pisti vähän miettimään...

Heinolassakin käväistiin Iinan kanssa Monikan luona yhtenä lauantaina.) Kotimatkalla yksi kätkökin kerettiin hakea - on vähän jäänyt vähemmälle (mun jalkaongelmien takia) Sinä iltana lähdin vielä illalla kaupungille viihteelle, tanssittajakaveri pyysi seuraksi kun hänellä alkoi loma (ja mulla oli viikon loma loppusuoralla - onneksi vielä on kolme viikkoa jäljellä, noin kahden ja puolen viikon päästä), aamuunhan siinä meni kun kotia pääsi. Edellisellä viikolla käytiin kamun kanssa liikenteessä, erittäin mukava ilta sekin

Juhannusaaton vietin yksikseni - ennen useimmiten kotopuolessa. Juhannuspäivänä lähdettiin vanhemman tytön kanssa katsomaan Pelleä (ja Tumppia) Jaalaan. Oli ihan mukava reissu sekin.

Asuntomessuille en ole vielä kerinnyt  - saa nähdä menenkö. Miniasuntonäyttelyä käytiin pikaisesti kattomassa sunnuntaina ennen tädin luo menoa. Tänä kesänä käväistiin myös pikaisesti Tykkimäellä verestämässä muistoja (tytöillä oli lapsena parina kesänä kultapassit), mutta lähinnä vain eläimiä käytiin katsomassa - sama aasikin oli siellä vielä.

Eli onhan tässä kesällä ehtinyt vaikka mitä. Pieni ajatus oli ensi viikonloppuna Kotkan meripäiville lähtemisestä mutten taida ennättää.

Kesää on vielä jäljellä ja tapahtumia... paljon jäi nytkin kertomatta.

Oliskohan aika

jotain kirjoittaa tänäkin vuonna jotain edes.

Joulu meni -  ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en  mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa.  Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.

Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)

Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa

Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'

Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään


Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa  -monta hyvää taikuria siellä esiintymässä

Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle.  No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...

Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.

Mut mulla vaan on niin että jos välitän jostain ihmisestä niin en täysin halua eroon... vaikka hän tekis mitä ja käyttäytyis miten vaan... Ehkä mä vaan olen liian kiltti. Tai sitten hoivaaja. Haluan kuitenkin kaikkea hyvää. Kai sitä vaan pitäis päästää irti... Kun vielä pystyis...
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii  antaa olla.

Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.

Viime yö meni harakoille - en tiedä vaikuttiko täysikuu. Luin pari kirjaa loppuun (toinen oli Tina Turnerin "Minun rakkaustarinani") ja myönnän ajatelleeni myös noita miesasiota  - ja isän pärjäämistäkin

Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...

En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin,  läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)

Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..

Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta

Joulunaika alkaa olla ohi

Tänään vielä siskon luokse kahvittelemaan, eilen olin veljellä. Muuten joulu menikin hieman erilailla kuin oltiin suunniteltu. Isä jouduttiin viemään aatonaattona vanhainkodin intervallipaikalle. Tää alkoi jo lauantaina, hän ei vastannut puhelimeen, nukkui vain, välillä soittelin kotihoitoon - olivat pari kertaa  jo kysyneet haluaako ambulanssin. Oli itse soittanut kotihoitoon ettei jaksa ruokaansa lämmittää.

Sunnuntaina olin kaupassa hankkimassa aaton ruokia kun kotihoidosta soittavat ettei heiän mielestään pärjää kotona yksin nyt. Oli hellanlevy kutosella ym. Sovittiin sitten että hän soittaa sairaanhoitajalle, soittikin jossain vaiheessa että olis intervallipaikka vapaana. Sanoin että soittaisi veljelle. No velihän oli siellä käynyt ja vienyt ruokaa - ja vaikutti että isä piristyi, hän soittikin minulle (iskä siis), et antaisitte hänen olla rauhassa.... Soittelin sitten kotihoitoon, ei ollut veljeä saanut kiinni. Sovittiin että annetaan nyt olla, että tulen aattona ja kotihoitokin lupasi olla...

No sitten jossain vaiheessa isä soittaa että nyt ei ole asiat hyvin - näkyy kauheasta valoja, pyörivät ympärillä ja ääniä, ite totesi että täytyy soittaa pojalle - saikin soitettua. Veli kertoi et hänelle sanoi että siellä on valtavasti porukkaa... no veli meni sinne. Muutamaan tuntiin ei kuulunut mitään, sitten käly soitti että veli viemässä isää sinne hoitopaikkaan. Eli tilanne oli pahentunut... näki kaikenmoisia harhoja, en niistä sen enempää

Aattoaamuna isä soittaa mulle vihaisena että sinäkö hänet tänne järjestit, kuvitteli minun olevan jossain uskonnollisessa järjestössä ym. Sanoin sitten että tulen käymään. Sanoi sitten että niin toivoikin mun tulevan että näkee mun olevan kunnossa. Jossain vaiheessa hoitaja soitteli, kertoi tulehdusarvojen olevan koholla (eli se saattaa selittää sekavan mielen)

Kävin sitten siellä katsomassa - muutaman tunnin olin. Osallistuin jouluhartauteenkin. Sitten kotiin hautausmaiden kautta. Iina kyytiin ja meille syömään. Siinähän se ilta meni

Joulupäivänä sitten veljelle syömään, isäkin haettiin sinne kun olo oli parempi. Kun oli aattona sanonut että juhlaruoka jää syömättä.

Nyt ei tällä hetkellä tiedä miten käy, pääseekö huomenna kotiin. Onko antibiootit "purreet"

Eli tämmöinen joulu tänä vuonna.

Merkurius taas...

siis perääntyy. Eli vaikuttaa mm viestintään,  tietokonejuttuihin, aikatauluihin...

Tänä aamuna parin vapaan jälkeen töihin - mun kulkulätkä ei aukaise ovea. No oli tullut uudet lätkät, joiden piti olla käytössä vasta huomenna.  Sitten en saanut meiän työporukan yhteistä sähköpostia auki vaan jouduin koneen käynnistämään uudelleen. Tilauskirjojen aikataulu viivästynyt, olin vapailla ja työkaverini sairaana.  Tarkistin sitten tänään.  Meille piti tulla maanantaina uudet tietokoneet - ei ole näkynyt...

Viikonloppuna oli siis pikkujoulut - ihan mukavat. Paikalliseen tanssiravintolaan sitten illan lopuksi. Tanssittajakaverikin tuli sinne (ensin pyyteli mua muualle) eli tämmöistä - muut lähtivät sitten taas ennen mua - mutta ei mekään ihan loppuun asti oltu. Ei siitä sen enempää...
Lauantai meni sitten toipumisessa. Iltapäivällä kauppareissu  kun sunnuntaina kävi synttärivieraita.  Eli kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu

Maanantai vapaapäivä - kaupan kautta iskälle. Isän olokin ehkä hieman parempi  - selkää ei särje joten kävelyharjoitukset rollaattorilla (ja kahdella proteesilla) sujuu paremmin. Fysioterapeutti tuli käymään kun olin lähdössä.
Itsellä oli illalla osteopaatti. Sanoi että mun selän asento parempi kuin viimeksi  - ennen joulua sitten seuraavan kerran. Harjoitteita pitäisi tehdä. Kerron ostaneeni kuntopyörän - sanoi että varovasti aloitettava

Tiistaina sitten kokosin sen kuntopyörän - aika paljon oli osia mutta sain koottua. Illalla käväisin kaverille viemässä hänen tänne sunnuntaina unohtuneet ulkohousunsa (oli tällöin fillarilla liikkeellä)

Mutta nyt aika mennä unten maille.

Syntymäpäivän kynnyksellä

Taas on kohta vuosi kulunut - ja ikä lisääntyy numerolla. Usein vietämme työporukan pikkujouluja mun synttäreiden tienoilla, niin nytkin. Huomenna töiden jälkeen kiireesti kotiin ja vaatteiden vaihto. Vietetään iltaa paikallisen ravintolan saunatiloissa  - omat ruuat ja juomat :) Iltaa mahdollisesti jatketaan kaupungin iltaelämään...

Lauantain olen varannut itselleni ns. toipumispäiväksi. Sunnuntaina kahvittelen sukulaisia ja ystäviä - silleen pienimuotoisesti. En ole vielä edes tarjottavia kerinnyt -  saattaa mennä sunnuntaiaamuun  - se kauppareissu muttei sitä koskaan tiedä

Alkuviikosta on pari lomapäivää. Maanantaina menossa iskälle ja iltapäivällä osteopaatille. Jalka on vaivannut oikeastaan koko viikon - en tiedä mistä johtuu, ehkä säästä... mutta kyllä mä liikkeelle pääsen ja pikkujouluihin - tosin hieman on flunssainen olo

Tässä viikolla yhtenä päivänä pari kertaa jouduttiin työpaikalla pihalle - toinen oli evakuointiharjoitus (ei tiedetty) - ja toinen todellinen (tosin ei vakava) tilanne eli tuli palohälytys - ja porukka passitettiin pihalle. Täytyy sanoa et hieman koleaa oli pelkkä villatakki päällä ollessa

Tilasin tänään dnatestin  - itsellenihän olen sen jo tehnyt - ja nyt haluaisin isäni saada testattua. Kattoo nyt saanko suostumaan.  Maksaahan tuo mut mikä harrastus ei maksaisi? Saisihan siihen kulumaan satoja euroja mutta tämä on tämmöinen ns. serkkutesti - jos saan isän testattua niin voin omat osumani saada jaoteltua - äidin puoleiset osumia onkin jo, koska serkkuni siltä puolelta on testannut itsensä. Kiehtovaa mutta aika ei tahdo riittää tutkimiseen... kaikkea muutakin elämässä on.

osteopatiaa, renkaita, elokuvailta

Risteilylläkin tuli sitten käytyä, junalla Hesaan ja siitä laivaan - ja su:na takas. Peräti käveltiin terminaalille, takas kyllä ratikalla - tuli liikuttua aivan tarpeeksi. Kännyn askelmittarin perusteella lauantaina yli 11000 ja su:na yli 13000 askelta  - tuntui kyllä jaloissa kun korkokengillä (vaikkei olleet korkeat) tallusteli - en viittinyt lenkkareita raahata mukaan kun mahdollisimman vähällä tavaralla yritin...

Ei risteilystä sen enempää, ruokaa ja musiikkia - sunnuntaiaamuna Tallinnassa maihin aamiaiselle. Illalla taksilla kotiin - kun en jaksanut bussia odottaa ja yks yhdistyskaveri meni samaan suuntaan. Kerrankin ns ihmisten ajassa kotona

Kävin lähellä olevan kampaamon hyvinvointi-illassa jossa käsihierontaa ja osteopaatin pikainen tutkimus. Päätin sitten että varaan osteopaatille ajan.  Nyt viime perjantaina sitten eka kerta. En osaa siitä vielä paljoa sanoa - vaikutuksista siis - ehkä hivenen parempi liikkuvuus nyt - niin lähinnä tuon vasemman lonkan takia sinne menin mutta kyllähän sitä kipupisteitä muualtakin selästä löytyy... Sen kyllä huomasin että perjantai-iltana sekä eilen olin ihan poikki jo kymmeneltä illalla. Jostain luin että saattaa olla pari päivää väsymystä kun kroppa sopeutuu. Kaksi seuraavaakin kertaa varasin.  Olen ajatellut että oman terveyden takia tämä, mulla ei ole kuin tämä yksi elämä

Töissä oli loppuviikko vähän kiireisempi kun puolet poissa (yksi lomalla, kaksi saikulla). Keskiviikkona oli tiimipalaveri. Hieman yllättäviä, huonojakin uutisia. Meiän vuorotteluvapaalla oleva työkaveri ei palaakaan enää takas töihin. Miehensä työn takia myyvät asuntonsa ja muuttavat pääkaupunkiseudulle. Mutta heille hyvä ratkaisu... ikävä kuitenkin tulee

Lauantaiaamuna suht ajoissa liikkeelle - Iinan piti myös lähteä vaarilla käymään mutta ilmoitti jo illalla ettei jaksa niin aikaisin joten menin sitten yksin. Kaupan kautta ja heti pyykinpesukone päälle - tällä kertaa mulla ei aikaa ollut hirmu pitkään olla. Renkaanvaihto odotti

Niinpä renkaat vaihdettu - harvoin näin aikaisin mutta tanssikaveri laitteli viikolla viestiä että onko renkaat vaihdettu (lupasi kesällä sen tekevänsä). Nyt on sitten laitettu. Hän lähti sitten kotiinsa siistiytymään ja sitten takas kaupunkiin  - käytiin subwayssa syömässä ja Oma maa  -elokuva kattomassa. Siinähän sitä tarpeeksi yhdelle päivälle. Olin tosiaan illalla niin poikki että kymmenen aikaan jo sängyssä.

Syyskiireet - ja aika kuluu...

Pitääpä oikein miettiä mitä olenkaan tehnyt... eli kalenteri kaivettava jostain
tosin välillä yksinkertaisesti ei vaan ole jaksanut, myönnetään.

Isän syntymäpäivät olivat syyskuussa - ajelin kotopuoleen arki-iltana, siskonsa nappasin kyytiin (ja tämän miehen). Meillä olikin oikein mukava ilta, velikin käväisi sekä siskontyttö avomiehineen - isä sanoikin kun lähtiin et nää olikin ihan kunnon juhlat :)

Puolivälissä kuuta olikin Firstbeat- mittauslaite käytössä muutaman päivän -  kaksi elektrodia kiinnitettiin ylävartaloon - toinen oikean solisluun alle ja toinen vasemman kylkikaaren alle. Laite mittasi stressiä ja palautumista. Päiväkirjaan kirjattiin mitä milloinkin teki - sitä sitten näki analyysista miten silloin reagoi ja miten joku tekeminen vaikutti

Ihan mielenkiintoinen - mun tulokset ei olleet kovinkaan hyvät mutta onpahan mitä parantaa... palautumista mulla tapahtui vasta kolmantena yönä eli lauantain ja sunnuntain välissä.

kolmas päivä 

Olisi mukava jos se mittaus tehtäisiin uudestaan vaikkapa puolen vuoden päästä. Ollaan kyllä pomolta sitä pyydetty

Tällä viikolla meillä on sitten ollut tavallaan siihen liittyen työpaja ja yksilövalmennuksia - lähinnä mietitään mitä voisi tehdä - ja mitä itse haluisi. Pieniä asioita ja jossei suju niin sitten jotain muuta...
Minä yritän nyt miettiä ruokajuttuja esim sitä että söisin kunnon päivällisen eikä vain voileipää ja kahvia tavoitteena hyvä olo ja terveyteenkin kenties vaikutusta... mutta katotaan.

Tupperkutsuillakin käyty. Pitää sitä sen verran tukea siskontytön toimintaa

Kaverin kanssa kävin tansseissa - mukana hänen miesystävänsä ja tämän serkku. Artisteina Anne Mattila ja Benjamin Ehroth. Tuli sitä jonkin verran jalkaa nostettua vaikken mie mikään tanssija olekaan

Tässä pari kolme viikkoa yritin aloitella taas nettideittailua  - profiilin tein Happy Pancakeen - siellä olin ollut pari vuotta sitten, samoja naamoja siellä edelleen. Palvelu oli hieman muuttunut - ehkäpä vähän huonompaan suuntaan... Parin sellaisen kanssa juttelin jotka oli jo silloin  - ei siitä sen enempää. Sitten piti tavata yksi mies, joka suorastaan painosti että pitää tavata (huom. mulla oli kuva, hänellä ei) Lupauduin mutta eipä tuo saanut aikaiseksi - ja sitten välillä katoili palvelusta ja taas takas (En mä sellaista viitti katella). Sitten on näitä kuppikokojen ym kyselijöitä
 - päätin sitten että saa mun osalta olla siinä - laitoin näille parille että teillä on yhteystiedot, jos tarttee tai haluaa niin voi laitella niihin viestejä... Se siitä kokeilusta taas - tosin olen huomannut ettei mulla oikein aikaakaan ole eli miehiä en tällä hetkellä ajattele - vaikka olishan se joskus mukavaa... mut kun ei ole sellaista jonka mie haluaisin vaikken mä mitään superihmistä haikailekaan ;) mutta ei tuolla nyt ainakaan tullut vastaan. Ehkä se jostain... putkahtaa

Huomaan järjestäväni itselleni koko ajan menoa, kai se on jotain "tyhjyyden poistoa", viime aikoina kotona ollut aika hiljaista. Yksiseen kun asuu, ei sitä koko ajan viitti vaan kotosalla touhuta

Lammellakin olen silloin tällöin kerennyt käymään vaikka tuo liikunta onkin vähän vähentynyt, jotenkin tuo jalan kipu kuitenkin vaikuttaa jonkin verran.

Tanssijamiehen kanssa ei olla nyt nähty, silloin tällöin viestejä laitettu. Väittää olevansa mulle velkaa mökkisaunareissun ja talvirenkaiden vaihdon.

Kouvolan teatterin "My fair lady" käytiin katsomassa Monikan ja tyttöjen tädin kanssa tossa syyskuun lopussa - ja todella tykättiin. Vois oikeastaan mennä uudestaankin

Teatterin jälkeen tyttöjen täti tarjosi meille vielä iltapalan. Tulipa maistettua Nyhtökauragratiinia. Ei hassumpaa...

Iinalle ostin synttärilahjaksi lipun Teatterin Improiltaan, käytiin siellä viime viikolla nauttimassa vähän toisenlaisesta näyttelemisestä.
Oltiin eilen myös Iinan ja ystävän kanssa - paikallisen pubin Improillassa - kansalaisopiston improlaisia jotka perustaneet oman ryhmän. Eli kulttuuria on riittänyt tälle syksylle,kirjaston kirjailijailtaankin ehdin tällä viikolla

Viime viikonloppu sujui mökkimaisemissa. Yhdistystoimintaa - epävirallinen kehittämisseminaari perjantai-illasta sunnuntaihin. Kuusi kymmenestä paikalla. Oikeastaan rentoutumista.

Mulla onkin nyt kaksi perättäistä viikonloppua etten käy kotopuolessa. Viime viikolla sisko kävi siskontytön kanssa ruokaostokset ym tekemässä. Tänään sinne meni molemmat siskontytöt ja Iinakin lähti mukaan (sisko on kipeänä) - minä olen huomenna lähdössä yhdistyksen risteilylle - just ehkä huomenna aamulla olisin voinut käydä mutta... käy se näinkin.

En minä ole korvaamaton (ainakaan enää kun en isää enää auta peseytymisessä).

Meillä on töissä ollut aika lailla ns työhyvinvointi tapetilla  - on nää mittaukset ja siihen liittyen työpajaa ja yksilövalmennusta. HR on käynyt myös pitämässä itsensäjohtamisesta koulutusta. Ihan mukavia, ei mitään hampaat irvessä -juttuja.

Tässähän tätä - kuulumisia - mukavaa viikonloppua

Ainutlaatuinen

Jonkun lööpin näin tässä lähiaikoina. Taisi olla Kaija Koo, joka halusi löytää jonkun jolle hän on ainutlaatuinen. Eiköhän me kaikki, osa löytää ja toinen haikailee ikänsä. Itse olen paljolti samaa mieltä - olisihan se mukavaa että olisi ihminen joka pitäisi ainutlaatuisena - ja haluaisi olla sun kaa - voisit olla oma itsesi ynnä muuta kliseistä.
___________________________

Syksy alkaa olla jo pitkällä vaikkei sitä luonnosta huomaakaan, ei ole sateista eikä oikeastaan kylmääkään. Loman jälkeen olen jo kaksi viikkoa ollut töissä eli loma alkaa olla muisto vain.,,

Kirjaston elokuvaillatkin ovat alkaneet. Kävin viime viikolla katsomassa "Aamiainen Tiffanylla", sanovat sen olevan leffa joka pitää nähdä edes kerran elämässä. En tiiä mikä oli mutta ei mua tällä kertaa oikein säväyttänyt, onkohan aika ajanut tämän elokuvan yli? Tosin tulin kirjastolle väsyneenä suoraan  töistä - yleensä kerkeän käydä kotona latautumassa.  Musiikki oli minusta parasta "Moon river".  Elokuvan jälkeen vielä käväisin kaverin kanssa kahvilla

Viime perjantaina vietettiin työporukan kanssa keilailtaa  - osanotto ei ollut runsas mutta mukavaa silti oli. Keilailun jälkeen sitten vielä pizzalle

Lauantaina käytiin Iinan kanssa vaarilla ja illalla viihteelle. Käytiin Kauko Röyhkää kattomassa ja sen jälkeen paikalliseen karaokebaariin, siellä suurin osa illasta. Taannoinen tanssittaja  ilmestyi sinne myös. Loppuillasta Iina lähti nuorten paikkaan ja me vielä paikalliseen tanssiravintolaan ja vielä yhteen pubiin. Hää tuli sit mun soffalle yöksi. Herääminen venähtikin sitten  pitkälle. Päivällä käytiin vielä kävelyllä ja syömässä - ja hänet kuskasin kotiinsa ja jäin vielä iltakahville - ei mikään suunniteltu juttu... kaveri - huomenna ajateltiin lähteä elokuviin. Liput jo varasin.

Se täytyy kyllä myöntää että maanantaiaamuna väsytti...

Isä on nyt sitten saanut toiseenkin jalkaan proteesin. Vielä ei oikein pystynyt sillä kävelemään kun sattui polveen. Viikolla hänellä oli varattu aika keskussairaalalle jossa sitä korjattiin. Pääsi sinne kyllä mutta kolme tuntia myöhässä.  Syynä Kelataksi. Nimittäin taksi tilattu edellisenä päivänä. Sitten jossain vaiheessa tieto ettei tule, no sitten tuli taksi (ilmeisesti oli joku muu), taksikuski oli noussut autosta, oli mennyt takaisin autoon - ja lähti. Isä oli yrittänyt väläytellä ulkovaloja, huutaakin eli kuski ei tullut sisältä hakemaan (isä ei pääsyt yksin ulos eikä kotihoito silloin ollut paikalla). Olivat soitelleet useampaan kertaan taksikeskukseen ja sairaalaan  - aika saatiin siirrettyä... ja ilmeisesti fyssarikin oli jäänyt odottamaan. Iskä soitti sitten veljensä kuskaamaan. Sanoi ettei enää ikinä ota Kelataksia (ilmeisesti edellisellä kerrallakin oli tunnin myöhässä), pyytää veljeään kuskaamaan.
- Että tämmöistä, ei oikein vakuuta tää taksiuudistus :(

Meillä ovat muutaman viikon tehneet neukkarin remonttia. Tänään saivat valmiiksi. En tiedä sekin osaltaan varmaan kävi kurkkuun, tällä viikolla ollut kipeä  (ja allergialääke auttoi jonkin verran. Mutta tässähän tätä juttua taas  - kaikkea ei muistakaan

Tänään liuin varttitunnin - kotona suoraan nukkumaan sohvalle vähäksi aikaa - iltasella käväisin vielä lammella - ja loppuilta kuluu Vain Elämää -ohjelman parissa