Loman tarpeessa

Pidin sen yhden viikon aiemmin  - ehkä olisikin pitänyt olla toisin päin eli kolme viikkoa ensin ja yksi viikko myöhemmin :) No ehkä ensi vuonna toisin päin, mutta joka tapauksessa: loma on vielä edessä päin.

Olen lukenut viime aikoina Eeva Kolun kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt. Lainasin kirjastosta ja huomaan ettei kuukausi riitä sen lukemiseen - kunnolla siis. Olen ajatellut jos ostaisin itselleni - nimittäin mulla on joululahjaksi saatu kirjakaupan lahjakortti käyttämättä. Vaikka olenkin itse reilusti yli kolmikymppinen - löydän tuosta yhtymäkohtia omaankin elämääni. 

Mutta nyt on siirryttävä tuonne työpöydän ääreen ja hoidettava tämä päivä - mukavaa tiistaita

Pantoum runoilua

 Muistin taas vaihteeksi pantoum kaavan:

1234-2546-5768-7381

4 säettä

8 lausetta (tai sanaa)

16 riviä neljän rivin säkeinä

- ja kokeilin kirjoittaa jonkinlaisen rakkausrunon  - tai en mä tiedä mikä se on

Kerro minulle

mitä haluat

milloin haluat

tulen luoksesi

Mitä haluat

kysymättä 

tulen luoksesi 

jos haluat

Kysymättä 

turhia miettimättä

jos haluat 

koska haluan

Turhia miettimättä 

milloin haluat

koska haluan

kerro minulle

Savonlinnareissu 10.-11.7 (Parikkala ja Savonlinna) kuvina

 

yksin ollessa iltasella

 kerkeää ajattelemaan...

Häälahjani tyttärelle, kehystämistä vailla

Mikä vikana kun en löydä lähelleni ketään? Ihmistä joka haluisi olla nimenomaan minun kanssani ja haluisi järjestää sille aikaa. En tarkoita 24/7 suhdetta - mutta tapaamisia silloin kun on aikaa ja halua. Enkä halua asua jatkuvasti toisen kanssa, omat asunnot kummallakin voisi olla hyvä juttu. Viikollakin. Siis yksinkertaisesti haluan ihmisen joka haluaa järjestää sitä aikaa - sillä sehän onnistuu jos halua on... 

Kaverin kanssa tänään mietittiin asiaa puhelimessa. Tultiin siihen tulokseen, että ollaan ehkä niin "vahvoja" naisia ettei me tarvita miestä pitämään meistä huolta - ja miehetkin tietää sen.  Eli on "helppo" jättää kun tietää, että kyllä se pärjää - ja yleensä mies menee sen naisen luo joka osaa vaatia - ja ehkä näyttää sen että tarvitsee... Mä en ole koskaan osannut vaatia vaan pikemminkin annan mennä - ei mun kanssa tartte väkisin olla. 

Haluisin miehen joka tajuaa että tarvitsen vapautta - ainakin henkisesti - eli siimaa pitää antaa mutta ei pidä antaa lähteä kokonaan. Tarvitsen tunteen että voin lähteä, silloin mun ei tarvitse. Se on kuin autonkin kanssa. Pitää olla auto, että voi lähteä halutessaan. Sit ei välttämättä tarttekaan ;) No joo - oli vähän ontuva vertaus - mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

En mä tarkoita että minut olisi nyt jätetty. Vaikea jättää kunnei sellaista suhdetta ole ollut aikoihin. On vaan "ystävä" jonka kanssa vietetään aikaa kun kummallakaan ei ole parempaa. No yleensä se on hän, jolle sitä parempaa tekemistä välillä tulee... on ehkä vähän spontaanimpi kuin minä, elää enemmän tunteella. Olen vaan tässä  analysoinut asioita ja miettinyt elämääni. Ei se tarkoita sitä etten tarvitsisi toista mutta pärjään ilmankin. Viime aikoina tosin olen olen kaivannut kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se on tämä aika... kun muutenkin on jatkuvasti yksin kotosalla - työtkin tekee yksin. Kaipaan tanssimistakin - vaikken olekaan siinä hyvä - siinä pääsee kuitenkin toisen lähelle. Mutta - on se vähän huono korvike, myönnän

Oikeastaan vähän pelkään tulevaa. Kun ehkä palataan jollain lailla entiseen - tai tuskin aivan. Mutta osaanko mä enää mennä. Jos jumitun tänne kotiin? Uskallanko enää "antautua" tunteen vietäväksi?

Hellettä riittää

 
Mun loman aloitukseksi käytiin kaverin kanssa ajelulla perjantaina. Tosin tavallaan aloitettiin se  jo torstaina,  käytiin oopperaleivät syömässä - kasari on tulossa takaisin kuten sisareni sanoi. Yhden kätkönkin siinä samalla kävin hakemassa. Pientä jännitystäkin siinä  - nimittäin kyseisellä paikalla mennään joen rantaan pitkiä portaita alas - minä olin jo alhaalla kun kaveri tuli puolvälissä - yhtä äkkiä alkoi kuulua kovaa rytinää - ja siinä me katottiin kun puu kaatui - en tiedä mikä sen aiheutti, ei ollut tuulistakaan.

Siis perjantaina ajelua  -nautittiin kauniista maisemista. Terassit eivät houkutelleet. Tälläkin alueella on hienan nuo tartunnat lisääntyneet. Jutetiin "ötökkämiehen" kanssa - perhosista. Jännä kohtaaminen sekin :) 

Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla. Maanantaina auton käytin ilmastointihuollossa ja öljynvaihdossa.  Mukavampi lähteä reissuun kun tietää et ilmastointi on kunnossa - ilmansuodatin oli kuulemma todellakin "loppu". En ole ole löytänyt auton huoltokirjasta tietoa koska mahdollisesti on ilmastointi huollettu, öljynvaihdosta oli maininta - no en mä sillä hirmu paljon ole itse ajellutkaan kun ei töihinkään ole tarttenut kulkea - vielä ollaan etätöissä kotosalla

Tänään käytiin siskon kanssa kotipuolessa. Haudalla käytiin  -  äidin kuolemasta tuli tänään kymmenen vuotta. Meille tämä Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä - on myös kaipauksen päivä. 

Kotimatkalla poikettiin Piika ja Renki -kahvilassa sekä Mustilan viinipuodissa. 

Loppupäivän olen yrittänyt selviytyä tästä helteestä. Ilman tuuletinta olisi aika toivotonta. Elokuvia olen toljotellut kun ei muuta jaksa