Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3

Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.

Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Ihmeauto

meni tänäkin vuonna läpi katsastuksesta melkein yhtä hyvin kuin viime vuonna - silloin ei mitään huomautusta. Nyt yhden valon vaihto (parkki) jonka kävin heti Motomaatissa vaihdattamassa. Lisäksi huomautus umpioista et on kosteutta (muttei sen kummempaa korjauskehotusta).

Hyvä juttu mun ei tartte nyt pakosti ajatella auton vaihtoa eikä miettiä miten korjaukset maksan... Auton kyllä ajattelin vaihtaa jossain vaiheessa mutta tällä hetkellä ei oikein kiehdo kaupoissa kiertely tuon jalan takia...

Pieni päivitys ennen nukkumaanmenoa

Eka työpäivä talviloman jälkeen -  aina se vähän takkuiselta tuntuu mutta kun sen saa läpi niin kaikki alkaa olla ennallaan

Merkittävin asia tänään ollut isän sairaalatoimenpide. Hänelle tehtiin tänään vasempaan jalkaan varjoainekuvaus iltapäivällä. Ruokatunnin jälkeen kun soittelin osastolle, ei vielä ollut aloitettu. Varpaan mustuus ilmeisesti oli lisääntynyt mutta tulehdusarvot eivät olleet korkealla, leukosyytit hieman koholla (eli tilanne parempi kuin edellisellä kerralla jolloin sairaalaan päätyi vasta kun oli korkeasssa kuumeessa ja tulehdusarvo kahdessa sadassa  - ja se kerta päättyi toisen jalan amputointiin)

Toiveikas olen - hänelle tehtiin reisi/sääri suonen pallonlaajennus tänään. Huomenna tietää enemmän jatkosuunnitelmista. Pääseekö kotiin ja miten hoidetaan.  Ehkä tällä kerralla ehdittiin ajoissa... mutta edelleen minua harmittaa lauantain tapahtumat - miten voivat jättää varpaat tutkimatta. Olen isänkin kanssa tänään jutellut.

Illalla oli ammattiyhdistyksen hallituksen kokous, ensimmäinen tällä toimikaudella. Eli järjestäytymiskokous. Tehtävät jatkuivat ennallaan eli mun pitäisi hoidella tiedotusta tänäkin vuonna -viime vuosi oli "opettelua"

Tapaninpäivä

Ns. joulu alkaa olla ohi vaikkakin joulun aika jatkuukin ainakin loppiaiseen, joillakin nuutinpäivään. Itsellä alkaa arki taas, huomenna töihin... tuleehan sitä heti viikonloppu - ja ensi viikolla vaihtuu vuosi. Se vietetään taas perinteisesti siskon luona tuossa lähellä. Tänä vuonna tuskin käydään ilotulitusta kaupungilla katsomassa kun kuulemma se järjestetäänkin "laitakaupungilla" Inkeroisissa - kuka sitä yli 25 kilsan päähän lähtee... yhen tulituksen takia. Turhaa autolla ajoa...tosin jossain olen nähnyt juttua et keskustassa järjestäisi joku toinen taho sen ilotulituksen... kattoo nyt

Meiän joulu meni siis maalla. Aattona joulurauhanjulistuksen aikoihin lähdettiin (kun piti odottaa et tiskikone lopettaa tiskaamisen  ja tavarat sai pakattua - ei sitä jaksanut illalla töiden jälkeen). Veljen luona poikkesin lahjat viemään - paikalla tosin oli vain yksi veljenpojista - pihalla kalaa savustamassa.

Isän luona touhu alkoi. Vaihdoin ikkunoihin verhot kun edellisellä kerralla unohdin - olis se vähän kornia ollut - et olis ikkunoissa ollut auringonkukkaverhot (kahdessa) vaikka tuo keli aika syksyinen olikin :) Toi sekin hieman joulutunnelmaa. Sitten joulukuusen koristeluun. Iskä vältttämättä halus kiivetä laittamaan tähden, on kuulemma isännän tehtävä, sitten laitettiin hänen kanssaan kynttilät ja tytöt sai  koristella muuten.

Iltapäivällä käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät... sen jälkeen sauna lämmitykseen normaalin kaavan mukaan sen jälkeen syötiin. Vaari tosin meinas et voihan sitä syödä keittiön pöydänkin ääressä mutta saatiin mielensä muuttamaan - eli syötiin olohuoneen pöydän ääressä nk yleensä juhlissa. Kilttejä oli oltu eli lahjojakin tuli. Muuten vietettiin hyvin rauhallista joulua - edes telkkaria ei aukaistu... kuunneltiin musiikkia ja juteltiin kaikesta mukavasta.



Tyttöjen kanssa lähdettiin sitten Joulumessuun kirkolle 12 km päähän. Tunnelmaa oli... Vaari istuskeli vielä meitä odottelemassa kun tultiin vähän ennen puolta yhtä takaisin



Joulupäivänä tulivat siskon perhe kahville - ja veljenpoika morsiamensa kanssa, velipoikakin poikkesi ohimennen lenkillään. Kotiin lähdettiin illalla.

Loppuilta kuluikin sitten elokuvien parissa... ensin komediaa "Hei, kuka puhuu" (John Travolta, Bruce Willis, Kristie Alley) ja sitten hieman vakavampaa "The lucky one", joka perustuu Nicholas Sparksin kirjaan (olen sen tänä vuonna lukenutkin) eli varsin nautittava iltayö elokuvan parissa...

Tänään ollaan vaan oltu :)

Pieniä asioita

Miten ihminen voikaan olla tyytyväinen pieniin juttuihin kuten uuteen ledlamppuun joka syttyy heti kun sen napsauttaa päälle aiemman halogeenin sijaan - jota sai odottaa että syttyy kunnolla.... että mua on aamulla harmittanut mennä ruokailutilaan - eikä saa heti valoa. Nyt se asia on järjestyksessä.

Ihanaa on myös katsella tuikkuja ja lyhtyjä jotka palavat parvekkeella, kuva tosin otettu aiemmin. Tuon riippuvan lyhdyn jätän yleensä palamaan yöksi. Kiva jos tarttee yöllä käydä vessassa, näkyy jokin valo...

Katselin äsken elokuvan "Sydän karrella", jossa pääosissa Jack Nicholson ja Meryl Streep. Elokuva rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Lainasin kirjankin kirjastosta - tyttö otti sen mun hyllystäni luettavakseen. Elokuva perustuu tuohon kirjaan...

Nyt varmaan olisi aika lähteä nukkumaan - ehkä hetken vielä lueskella kesken olevaa kirjaa, Pidä minusta kiiini - Heli Krugerin kirjoittama teini-ikäisen huostaanotosta. Kovin pitkälle nen ole vieleä kerinnyt sitä lukea.

Tiiliseinä (17.6)

Kyllä sitä aina välillä hakkaa päätään tiiliseinään... nimittäin mitään en niin inhoa kuin tukien ja anomusten tekoa vaikka tietääkin että on niihin oikeutettu. Olen niin nauttinut siitä kunnei enää ole tarvinnut Kelan kanssa asioida - ja tulojaan selvitellä (opintotukijutuissa verotiedoista tarkistavat).

No tänään ollaan Iinan kanssa täytetty työmarkkinatukihakemusta. Mun tulot tulevat siihen vaikuttamaan vaikkei ne suuren suuret ole, jos hän pääse koulutukseen tai työharjoitteluun niin saa täysimääräisenä ja jonkun ruokakorvauksen tai mikä se on... Hakikin yhteen mutta ilmoittavat vasta ensi kuussa jos sattuisi olemaan vapaana paikka... Ei tässä muuten mitään mut Monikallakaan ei ole nyt kesällä mitään tuloja, kunnei päässyt töihin... Kyllähän me katto ja ruoka pään päälle saadaan mutta aika tarkkana saa olla...

Valitettavasti ei mun tulot kaikkeen riitä... mut en mä siihen rupea et kotoa pitäisi sen takia lähteä että saa täysimääräisen tuet - ja asumislisät. Haluisin että oppisivat sen että töitä pitää tehdä, pelkillä tuilla ei... vaikka paljonhan nykyään niitä on, jotka niillä sinnittelevät. Olen minäkin työttömänä ollut ja pelkällä opintotuellakin. Pari kertaa olen joutunut sos.toimen tukeen turvautumaan - ja takaisinkin niitä on peritty...

Mutta - kuitenkin - kyllä me pärjätään :)

klo 23.40
Kyllä tää elämä kuitenkin on ihanaa...

Pippuri (31.5)

Viimeistä toukokuun päivää viedään... Kiirettä on pitänyt nää viimeiset päivät. Pippurista sen verran että tänään käytiin tyttöjen kanssa syömässä illalla vähän nk valmistujaisia juhlien. Mun kanasalaatin kanafileessä ainakin oli maustetta mutta ehkä ennemminkin chilipippuria... mutta hyvää oli. Oliiveista en pidä, ne jätin lautaselle. No kamu söi niitä muutaman...

Iina sitten valmistui tänään ihan mukavin arvosanoin. Saavutus on upea varsinkin kun muistaa että hän on ollut erityiskoulussa koko peruskoulun - ja sitten sen jälkeen pääsi ammattiopistoon vaikka erityisopettaja ei uskonutkaan että pärjäisi. Nimittäin kun tyttö pääsi kouluun niin tämä ehdotti ettei ottaisi paikkaa vaan menisi AVAlle (= ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus (er)). Tyttö sitten päätti mennä tänne - ja jo ensimmäisen vuoden jälkeen tämän erityisopettajan oli tunnustettava että tyttö on pärjännyt paremmin kuin hän uskoi... Nyt ilmeisesti aikovat tuolla koulussa järjestää opetusta myös pienryhmänä, jota ei ole aiemmin kokeiltu. Tytön ryhmänohjaaja kertoi että tämä kokemus Iinan pärjäämisestä on sitäkin suunnitelmaa edesauttanut. Olipahan vaikeasti sanottu ;)  en oikein osaa sanoiksi pukea. Mutta että ovat huomanneet että nämä lapset kyllä pärjäävät kun heille antaa mahdollisuuden... ja tuetaan, Iinalla esim. yks englanninkielinen ohjelmisto vaihdettiin Suomenkieliseksi (tämä vaan esimerkki). Tässä ryhmässä aloitti kolme vuotta sitten parisenkymmentä joista nyt valmistui kymmenen.

Tänä iltana tein Monikalle parit korvikset. Hän itse valitsi värit ja niihin käytettävät helmet - ja minä sitten ne väsäsin (kuvia tulee jos muistan). Yritin tehdä korua myös tytön kaverille lahjaksi mutta se jäi vielä muhimaan aamuun tuonne aivokuoreen vai missä ne ideat piiliikään. Tulin siihen tulokseen ettei kannata enempää väsyneenä yrittää (kun olin muutaman kerran helmet tiputtanut lattialle - ja vaijeria katkonut vahingossa - jos aamulla sitten jaksais). Korviksienkin kiinnitykset pitää vielä tarkistaa...

Suihkuverho (21.5)

Pieni ongelma - yleensä en löydä sopivan kokoista. Meiän suihkutangot eivät ole olleet standardikorkeudella oikeastaan missään asunnossa jossa on asuttu  ;) - varsinkaan kun ei välttämättä halua ottaa sitä mikä sopisi pituudeltaan.

 Täytyy keksiä kaikenlaisia virityksiä - kuten kaksi suihkurengasta päällekkäin ettei jää liian korkealle alareuna - verhossa uiskentelee delfiinejä...

Yhden suihkuverhon muistan jonka exä osti, oli sen verran yllättävä. Siinä oli sammakoita - piirroksina. Sanoi että jos kummityttö tulee käymään :)



Iina oli siis pääsykokeissa tänään. Huomenna tietää pääseekö jatkoon (ne onkin sitten kaksipäiväiset to-pe). Oli kyllä ollut mukava reissu - luulen - vaikkei pääsisikään. Sai vähän siipiään koetella. Meni eilen Hesaan ja siellä sitten kuljeskeli ratikalla ja metrolla. Löysi oikeisiin paikkoihin. Toi mukanaan kauraleivän, käsin leivotun - äitiinsä tullut, tykkää leivästä ;)

Monikan kanssa nautittiin "rauhasta", vaikka oli se mukava kun tuli kotiin. Olin lauantain Tallinnassa ja Iina viikonlopunkin reissussa. Kun tulin myöhään la-iltana, Monika oli kattomassa Euroviisuja. Puuskahti sitten että kyl mä nyt tiedän miltä vaarista tuntuu katsoa telkkaria yksin...

Tänään vaari olikin täällä kaupungissa asioilla: autoa katsastamassa ja itselleen kesävaatteita ostamassa (ostikin kengät, housut, takin ja kevyen paitapuseron). On lähdössä siskon perheen kanssa pienelle kesäreissulle parin viikon päästä. On hänellekin vähän vaihtelua. Sovittiin että tulee Iinan valmistujaiskahville päivää ennen valmistujaisjuhlaa kun tulee autoa korjauttamaan (tilaisuus on aamulla klo 9, Monika ja minä ollaan menossa - menen siitä sitten siitä töihin). Käväisin siskolla illalla kun isä oli vielä siellä - ja lähdin sitten Iinaa hakemaan asemalta. Saunassakin vielä tänään käyty eli hiuksia tässä kuivattelen...

Eilen illalla menin normaalista poiketen nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen. Iina sitten herätti puolisen tuntia myöhemmin viestilläään että voisinko uusia hänen lainansa. Eipä siinä sitten muu auttanut koska aika kallis lasku olis likalle tullut jos olis jäänyt uusimatta... :(

Jotenkin mulla ollut valoisampi fiilis viime aikoina. Ehkä alan olla taas vanha oma itseni - vuosien takaa. Viimeiset pari vuotta varsinkin ovat kieltämättä olleet rankkoja... kaikenmoista ajateltavaa sitä ennenkin. Nyt näyttää mukavalta... kiitollinen olen. Olen saanut niin paljon

Kultahippu (13.5)

Elämän kultahippuja, arjen pienet valopilkut kuten tänään Iina oli tekemässä ruokaa kun tulin töistä. Pieniä mukavia juttuja...

Tänään tuli Saylasta tilaamani paketti kaikenmoista tilpehööriä koruihin, linkkejä, helmihattuja, kalotteja, metalliriipuksa,  yms.Varsinaisia helmiä en tällä kertaa tilannutkaan kuin muutaman italian-style millefiorihelmen. Sayla on siitä kiva että kun tilaa tietyllä määrällä, saa  ne ilman postikuluja (tällä kertaa rajana oli 10€) - ja lisäksi suurin osa minkä tilasin, oli alennustavaraa - ja tais olla vielä joku alennuskoodikin käytössä, viitisentoista euroa suunnilleen koko satsi... tuossa kuvassa kasassa kaikki, osa piilossa toisten alla. Kyllä mä noista väkerrän vaikka mitä - kunhan - inspiraatio iskee...

En sitten tänään osallistunut taloyhtiön talkoisiin, oli melkein ohi kun pääsin töistä. Piti siis alkaa n. klo 16 mut kuten arvasinkin - osa oli aloittanut jo puolilta päivin. No eläkeläisillä on aikaa... kenties enemmän - ainakin päivisin. Olisihan mä voinut virvokkeiden juomiseen osallistua ;).  Lähdettiin sitten Iinan kanssa kirjastossa käväisemään. Palautin muutaman kirjan, yhtään en tällä kertaa lainannut. Erittäin harvinaista meikäläiselle. No Iina hoiti sen puolen tällä kertaa....

Tänään kymmennen viikkoa takana painonhallintaa. Viime viikon tulos -1,1 kg. Nyt kaiken kaikkiaan lähtenyt 6,7 kg, mutta matka jatkuu.... Jotenkin tää on tällä kertaa tuntunut suht helpolta. Mistään tärkeästä en ole tinkinyt, herkutellutkin olen....

Anteeksi (12.5)

En oikein tiedä mitä pitäisi anteeksi pyytää. Tänään tosin meinasin unohtaa ex-anopille äitienpäivätoivotukset soittaa. Samalla syntymäpäiväonnittelut - hän täyttää 83v huomenna. Tuleehan niitä päivittäin - pieniä lipsahduksia, jolloin anteeksi -sana olisi paikallaan. Minulla on paha tapa aika usein sanoa asioita sen tarkemmin miettimättä. Tosin mun läheiset tietää sen. Mutta saatan joskus sanoa jollekin jotain enkä edes itse  huomaa - että loukkasin tai muuta sellaista. Ehkä sitä sattuu vähemmän nykyään, toivottavasti.

Niin pienet kuulumiset läpikäytiin, poikansa ilmeisesti oli soitellut sentään. Minä soittelin lähinnä tyttöjen puolesta, Iina juttelikin mummin kanssa. (Oltiin Iinan kanssa kaupungilla kun muistin). Sovittiin että mennään kesällä käymään. Niin tyttöjen isästä ei tänään kuulunut mitään, eilen soitti kun oltiin vaarin luona, tosin ei sen enempää et oli unohtanut meidän sinne menneen

Käytiin siis eilen äidin haudalle ruusu viemässä. Samalla haravoitiin kukkapenkistä kuolleet katelehdet pois ja vähän pensasta siistittiin oksasaksilla. Useampi tunti tuli vietettyä ulkosalla. Käytiin parilla hautausmaalla (isän mummulle ruusu viemässä) ja muutenkin vähän ajeltiin. Tuli muunmuassa nähtyä tekeillä olevan E18 tien tunnelin suut - iso tunneli tulossa. Illalla ajeltiin sitten kotiin kun vaari lähti saunaan

Mun äitienpäivä oli entisenlaisensa eli ei aamiaista sänkyyn, Monikan tekemä oma kortti omine runoineen - riittää minulle. Tytöt tekivät kyllä ruuan. Ei minulle äitienpäivä ole ollut mikään pakollinen juhla eli sitä pitäisi mitenkään erityisesti juhlia, koen että tytöt kyllä muistavat mua muutenkin - ollaan läsnä toisillemme - joka päivä. Itse kyllä vein äidille kukkia ja lahjan, kortinkin yleensä itse tein - loppuun asti - se tuntui oikealta. Mutta kyllähän me paljon äidin kanssa oltiin yhteyksissä muutenkin. Ei se pelkkään äitienpäivään rajoittunut 

Kävin tänään Iinan ja kamun kanssa kansalaisopistolla meedioistunnossa. Se on joka vuosi äitienpäivänä. Itse kävin siellä viime vuonna ekan kerran. Aiemmin en ole mennyt koska olen yleensä viettänyt äitienpäivät äidin luona kotopuolessa

Sana meedioistunto kuulostaa ehkä kielteiseltä mutta ei siellä mitään pahaa ollut, oikeastaan hyvin iloinen, huumoripitoinenkin tapahtuma. Joku/jotkut saavat viestejä, hieman yllättäviäkin arkisista asioita (pesemättömistä ikkunoista yms), jollekin tulee viesti että kaikki on hyvin - ja on päässyt kotiin...

Monika ei halunnut lähteä, sanoi ettei mummo sinne tule - täytyy sanoa etten sitä uskoisi itsekään, äidin tuntien - jos hän jossain on äitienpäivänä - niin omassa kotonaan valkovuokoista ja muista kevätkukista nauttimassa, perhosten liitelystä ja lintujen kujerruksesta. Sisko perheineen oli siellä tänään. Mutta ehkä menen ensi vuonnakin... 

Tuo meedioistunto. Ehkä se kipinä siihen, että joskus sinne menen tuli jo nuorena, kun kävin maalaamassa kansalaisopistolla - ja meillä oli opettajana taiteilija, jonka poika hukkui nuorena (mun enon kanssa). Hän oli käynyt tuollaisessa yleisöistunnossa - ja sanoi saaneensa viestin pojaltaan. Ajattelin että joskus menen kattomaan... mua kuitenkin kiehtoo kaikenmoiset asiat. Kyllä mä olen sitä mieltä ettei me täällä yksin olla, kyllä joku on aina tukemassa, oli se sitten enkeli tai edesmennyt läheinen. Vaikkei sitä aina jaksa uskoa... Ainakin mulla on sellainen olo että asiat järjestyvät, kun avoimin mielin antaa asioiden tapahtua eikä kyseenalaista kaikkea mitä tapahtuu - joskus asioita ei vain voi selittää. Ei sitä että miksi tekee noin tai menee jonnekin... tämän päivän teema tuntui oleva ilo ja elämästä/kesästä nauttiminen <3

No nyt selitän kyllä itseni nukkumaan. Aamulla lähdettävä töihin ja mulla heti aamusta kassatäsmäytykset joissa pitää olla tarkkana. 

PS. Kyllä mulla itselläni on nyt tunne että alan taas olla entinen oma itseni. Tällä hetkellä asiat on oikeastaan aika hyvin. Isänkin toipuminen on edistynyt, ei tarvitse pelätä hänenkään menettämistään. Voi ehkä enemmän keskittyä itseensäkin, oman terveytensä ylläpitämiseen

Onnistui

Monika sai hygeniapassinsa - täysillä pisteillä. No nyt se ei ainakaan ole este työnsaannille... ettei ole sitä hankittuna. Varmaan tulevaisuuttakin ajatellen hyvä - ainakin se osoittaa oma-aloitteisuutta kun vapaaehtoisesti hankkii...

No tyttö kotiin - ja ruuanlaittoon. Olikin jo kummallakin nälkä. Syötiin sitten broilerin ohutfileitä (uunissa), ratatouillekasviksia (pakaste, mutta tosi hyvää), täysjyväcouscousia ja salaattia.

Exäkin käväisi.


Joku naapuri on ottanut tavakseen silloin tällöin jättää päivän lehden ala-aulaan varaston ovenkahvaan ja kehoituksen että voi ottaa ja lukea... Lisäksi tänään oli vielä viikonlopun toivotukset. No kyllä se meille passaa. Ei mulla ole varaa lehteä itse tilailla. Viikolla yleensä luen töissä, mutta varsinkin Monika tykkää lukea päivän uutiset. Ei vaan ole aavistustakaan kuka sen lehden jättää - käsialasta päätellen vanhempi ihminen :)

Tällä hetkellä kaikki hyvin

Isän leikkaus onnistui. Tänä aamuna soittaessani oli vielä hengityskoneessa. Iltapäivällä sain jo jutella kanssaan ja illaksi siirrettiin teholta osastolle. Vaikuttaa siltä että kaikki sujuu mainiosti. On jo väläytelty mahdollisuutta siirtoon jo perjantaina paikalliseen keskussairaalaan. Kiva meille, lyhyempi matka. Mutta - päivä kerrallaanhan täällä ollaan - jokainen. 

Paljon on tullut tukea joka puolelta, kiitollisena otan vastaan - isäni puolesta.