Viikonlopun tekemisiä

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin - tarkoitus lähteä vaaria katsomaan. Kahdeksan kieppeillä oltiin jo Prismassa kanervia ostamassa (haudalle ja vaarin kuistille), tarttuihan sitä mukaan muutakin - esimerkiksi soijajugurtteja yms Iinalle ja tavallisia meille sekä vaarin haluamat. En nykyisin oikeastaan käy isoissa ruokakaupoissa - valikoimaa on liikaa, aika menee ihmetellessä. Meille riittää lähikaupan valikoimat. Hyvin on syöty.

No sitten vaarin luokse. Lähes heti lähdimme mummon haudalle kanervat istuttamaan. Halusin ostaa perinteisiä kanervia, Callunat jotenkin "haljuja". Kukkien lisäksi kynttilät palamaan, veli oli edellisenä päivänä jo tuonut yhden - äidillähän oli syntymäpäivä perjantaina.

Vaarin ikkunat pesin - tärkeimmät. Valitettavasti huomaan ikkunoita pesseeni - nimittäin tenniskyynärpää on tänään vaivannut enemmän. Alan olla sitä mieltä, että tuo tenniskyynärpääkipu on tullut jäädäkseen. Antaa kuulua itsestään aina silloin tällöin, en kuitenkaan sanoisi, että rajoittaisi elämääni kohtuuttomasti. Voin sen kanssa elää :) Tuskin kipu on pahimmasta päästä... Nykyisin se ei vaivaa enää kirjoittaessa (paljoa), töitä voin tehdä, silloin tällöin on pakko kipugeeliä käyttää. Pahiten se tuntuu nostaessa ja kantaessa. Mutta sitten otan taas hetken varovasti...

Vaari teki ruokaa ja minä jatkoin ikkunoiden pesemistä. Loppuaika kuunneltiin musiikkia, lähinnä vanhoja musikaali yms sävelmiä. Pitää pitää mielessä, että isän mielikappaleita on mm. ol' man river - suomenkielisenä versiona (sitä en nyt netistä ole vielä löytänyt).

Kahden jälkeen meidän piti lähteä, oli kerettävä kirjastoon  Olavi Uusivirtaa kuuntelemaan Mediamajaan. Hän oli hieman myöhässä mutta sitten vastavuoroisesti ei hänellä ollut kiire minnekään. Monta kappaletta kerkesi esittää, kertoa ajatuksistaan. Mukavan oloinen poika tai no 30 lähenevä mies. En varsinaisesti ole häntä kuunnellut kuin tyttöjen innostuksen kautta, meillä aina välillä kaikuu hänen musiikkinsa. Ei välttämättä mitään valtavirtaa... Siinä sitten serkkunsa Jirikin kerkesi esittelemään kirpparilöytönsä - ja yhdessä esittivät "Paperitähdet". Tuosta Jiristä sen verran että keikkailee myös Kaihon karavaanit yhtyeessä  (keulahahmona Tuure Kilpeläinen), keikkavaatteiksi oli niitä ostoksiaan  hankkinut. Kaiken kaikkiaan luulen että porukka oli tyytyväinen tämänkertaiseen esiintymiseen. En sitten illalla kuitenkaan lähtenyt varsinaista keikkaa kuuntelemaan. Iinalle ostin yhden levyn - synttärilahjaksi. (Olavin 1. levy Nuoruustango)

Monika lähti vielä illaksi nuorteniltaan, Iina ilmoitti jäävänsä kotiin - oli saanut kuulemma annoksensa sosiaalista elämää siksi päiväksi. Vein Monikan,  Iinan kanssa käytiin saunassa ja hain Monikan myöhään illalla.

Tänään olen sitten kamun seurana käynyt muutamassa asuntonäyttelyssä. Hänelle siis katottu... pari ihan kivaa. Siinä sitten samalla käyty läpi viime päivien kuulumiset.

Nyt sitten rauhassa kotona. Siskontyttö käväisi jossain vaiheessa mukanaan leipomiaan pipareita - nam...

Nukkumaan pitäis...

mutta täällä sitä vaan touhutaan. Katselin tuossa tuloja ja menoja. Ei ne nyt niin lohduttomia ole - laskut on saanut maksettua - ja kun kattelin tilitapahtumia, näyttää siltä, että me ollaan - Hyvä Me - pystytty pienentämään ruokaostoksia... ollaan nimittäin yritetty katsoa mitä ostetaan eli sesonkituotteita . ja jos hyviä tarjouksia tulee eteen. Vaikka kyllähän me edelleen ostetaan pieniä jugurttipurkkeja yms, Iinalle kalliita soijatuotteita. Mutta olen mä tyytyväinen... Isoissa kaupoissa en ole oikeastaan käynyt ruokaostoksilla aikoihin. Kyllä me saadaan kaikki tarpeellinen tuosta lähikaupasta eikä tule tehtyä heräteostoksia  - kuten kenkiä sittarista ;) eikä sitä kaikkea tarvitsekaan... hyvin ollaan pärjätty.

Mutta kyllä tää rahankäyttö vaatii miettimistä. Tavoitteena olisi saada jonkinlainen vararahasto säästettyä muutaman vuoden sisällä... ei se helppoa, en odotakaan.

Muuten kiitos kommenteista Anneli ja Sarit. Mukavaa huomata, että jotakin kiinnostaa meikäläisenkin elämä.

Töissä mulla oli tänään kehityskeskustelu. Meillä on ne kaksi kertaa vuodessa - tämä syksyn keskustelu on lähinnä läpikäymistä miten on mennyt. Eipä paljoakaan lisättävää kevääseen. Loppuaika jutusteltiin niitä näitä- kivaahan sekin. Kehityskeskusteluista sen verran - että meiän tj on sanonut et se on työtekijän oikeus - vaikka saa meillä toki jutella muutenkin.

Mutta nyt taidan kyllä painua tuonne sänkyyn. Muuten eilen illalla en kuitenkaan oikein meinannut saada unta,   Aamulla heräsin uneen, josta sentään muistan jotain - yleensä en muista.

Unesta: Olin kamun kaa juttelemassa kun mun silmälasien sangasta lähti ruuvi eikä sitä löytynyt mistään. Lähdin sitten optikkoliikkeeseen sitä korjauttamaan -ensimmäisessä paikassa oli liikaa ihmisiä, sanoivat että kestää pari tuntia. Sanoin ettei mulla ole aikaa enkä voi olla paria tuntia ilman laseja kun en nää mitään... sitten jossain välissä olin kuntosalilla miettimässä sinne menemistä. Kuntosalin ohjaaja (mies) esitteli mulle laitteita yms. Oli jotenkin mua takaapäin lähellä - ja yht´äkkiä tuntui jotain... hän sitten häkeltyneenä hypähti. Minä lähdin sitten pois - hän sanoi että tulethan takaisin - lupasin. Seuraavaksi olin pihalla - ja ihmettelin kun mulla oli paahtoleipä ja tupakkaa (en edes polta), siinä oli joku ylipainoinen nainen joka pyysi antamaan tupakkaa. En suostunut, sitten rupesin ihmettelemää missä mun housut on - ja tytöt toivat ne ?! Ajattelin siinä jossain vaiheessa aiemmin että pitää ostaa uuden verkkarit kuntosalille - no sitten lähdin etsimään toista optikkoliikettä. Kaupunkikin oli jotenkin erilainen - mäkiä ja kujia...

Eli aika sekavaksi meni. Jollain lailla luulen, että tuo kumpuaa mun mielentilasta, sitä mieettii et pitäisi pitää itsestään huolta jne

Mutta epätavallista tässä tosiaan on se, etten yleensä muista uniani ollenkaan... eipä tässä muuta tänään - puoliyö taas kohta - joten hyvää yötä

Maistuvaa

Tein sunnuntai-iltana kaalikeittoa tai -pataa se enemminkin oli. Tällä kertaa aivan lihatonta. Vain kaalia, porkkanaa, perunaa, täysjyväriisiä, siirappia ja muita mausteita. Sitä nyt syöty kaksi päivää - ja huomenna ajattelin laittaa sitä vielä valmiin sosekeiton sekaan. Ei sitä ehkä kolmatta päivää kehtaa samaa

Kerrankin koko perhe oli tyytyväinen, jopa kasvissyöjätyttäreni sanoi olevan hyvää. Eikä hän edes yleensä tykkää kaaliruuista...

Saatiin muuten tänään kakkua töissä. Pitihän sitä maistaa, hyvää oli, hieman liian makeaa mun makuun joten söin vielä ruisleipää sen jälkeen. Muuten henkilöstölehti tupsahti tänään pöydälle, pomo jakoi kaikille kun siin kerrottiin meiän yksiköstä. Kuvatkin oli kaikista. Siinä ne pärstät tuijotti kun tulin ruokatauolta. No kuva oli näköinen - kai.

Mutta nyt - aion mennä nukkumaan tai ainakin sänkyyn. Joten hyvää yötä. Eilen myös aioin mennä aikaisemmin mutta tytöillä oli niin paljon asiaa... etten päässytkään, lisäksi halusin vielä lukea yhden kirjan loppuun. Aika väsynyt olin nukahtaessa - ja nukuinkin sikeästi kännyn herätykseen saakka - uni jäi kesken  :(

Mukavia unia!

PS. laitoin tänään talvilomatoiveeni ilmoitustaululle. Koulujen lomaviikolla oli jo pari toivetta joten päädyinpä sitten toivomaan pääsiäisen jälkeistä viikkoa. Menis huhtikuulle mut sit oliskin kunnon loma :) Työkaveri on toivonut pääsiäistä edeltävää viikkoa. Kattoo miten käy... kesäloma melkein sille ajalle kun halusin - tosin viikkoa myöhemmin alkoi... tarkoitti sitä etten ollut kuin päivän tyttöjen kaa samaan aikaan lomalla. Nyt on kuitenkin se pääsiäinen siinä... Viime vuonnahan pidin koulujen lomaviikolla - ja tehtiin extempore-reissu Tukhoman kevääseen - kiva reissu olikin

Mun elämä on tässä

Ainakin tällä hetkellä - vielä lapseni tarvitsevat minua.

 Monikalla oli tänään hieman huono henkinen olo. Mutta hänen vahvuutensa on se, että haluaa puhua asiat - ja minun tehtävänäni on yleensä vain kuunnella. Iina  taas purkaa omat asiansa kirjoittamalla - kuten minäkin. En välttämättä halua kaikkea kertoa kaikille tai edes kovin monelle. Aika paljon pidän "omia" juttujani sisällä - vaikka moni tuttu sanoisikin toisin. Joku kerran sanoi minulle (tarkkanäköinen ihminen hän) että vaikka sinä paljon puhutkin, et paljoa itsestäsi...

Mun luonne on ehkä silti vähän "minä itse", kovin helposti en apua pyydä. Tavallaan se on myös minun heikkouteni. En salli toisten nähdä, että minäkin joskus tarvitsisin ymmärrystä ja huolenpitoa vaikka en sitä näytäkään. En välttämättä osaa/halua sitä pyytää. Tämä asenne varmaan myös on auttanut minua selviytymään elämän karikoista. Olisinhan minäkin voinut vain laittaa kaiken lekkeriksi... mutta minulla oli lapset, jotka tarvitsivat. Vaikka kerran joku sanoi että ei sun tartte, kyllä joku sun lapset hoitaa. Tästä olen kyllä eri mieltä. Itse minä olen heidät halunnut, ja jos heidän isänsä ole pystynyt ottamaan vastuuta, niin minun se oli tehtävä. Eivät he ole tänne pyytäneet tulla...

Eräs ihminen sanoi mulle kerran että kaikki tarvitsevat rapsutusta. Se oli minusta mukavasti sanottu...

Olen myös halunnut pitää lasten elämässä myös toisen sukunsa vaikka olosuhteiden pakosta ollaan vähemmän oltukin tekemisissä - ja tytöt tuntevat isänsä suvun vieraammaksi. Ollaan (myös minä) käyty isovanhemmilla, juhlissa sekä kutsuttu meiän juhliin - isompiin juhliin lähinnä (aluksi kutsuin myös synttäreille). Tyttöjen isä on saanut tulla lapsiaan katsomaan silloin kun haluaa (no ei me tietystikään olla omia menoja sen takia peruttu).

En sitten tiedä olenko tavallaan omalla tavallani estänyt lasten isää ottamasta vastuuta kun en ole vaatinut, että ottaa heidät joka toinen viikonloppu tai lomilla, mutta toisaalta ei hän ole halunnutkaan. Yhdessä vaiheessa oli pieni kausi jolloin kävivät isällään ja tämän naisystävällä joka toinen viikonloppu. Jälkikäteen kuulin tytöiltä mitä todella oli tapahtunut eivätkä he tunteneet oloaan siellä kotoisaksi - vaikka menivätkin. Seuraavan naisystävänsä exä esitteli tytöille ilmoittamalla että nyt hänellä on tämmöinen tuttu - ja kun menivät kihloihin, ei kertonut siitä itse heille vaan "vahingossa" huomattiin...

Välillä mietin millaisen mieskuvan saavat isänsä kautta, mutta onneksi heillä on ollut ympärillä parempiakin miehenmalleja kuten vaari, setä ja siskonmies. Mulla ei varsinaisesti ole ollut uusia suhteita montaa eron jälkeen. Pieniä yritelmiä, joita en ole heille halunnut esitelläkään. Mun periaate on että turhaa tuoda uusia ihmisiä elämään jossei ole varma itsekään. Jimi oli kuitenkin mukana kuvioissa yli kaksi vuotta, toimeen tulivat. Mutta en usko että kaipaavat... vaikkei häntä enää meillä näykään.

Mukava päivä noin kokonaisuutena

Käväisin Tampereella - Yhdistystapaamisessa. Hieman ajatuksia vaihtamassa.

.Aamulla herätys klo  -> suihkuun ja muut aamutoimet. Ennen yhdeksää odottelemaan matkaseuralaista, hän nappasi minut mukaan pysäkiltä. Tampereella  liiton toimistolle, jossa sitten päivä sujuikin rattoisasti. Ensin vähän aamupalaa (kahvia, mehua, sämpylöitä, hedelmiä), toisetkin kahvit juotiin.  Tapaaminen oli neljän tunnin sessio...

Me sitten lähdimme Tillikan kautta kotiin. Söin broileria, maistuvaa ja matkatoveri Tillikan pyttipannua. Hyvää oli, hyvin näytti ihmisiä olevan liikkeellä. Sitten porhallettiin kotiin...

Enempää en jaksa kirjoitella, aika pitkä päivä - ja kaiken lisäksi Exä herätti minut yöllä vähän ennen yhtä - humalassa. Sanoin etten halua että soittaa mulle yöllä. En kuitenkaan sitten meinannut saada unta. Soitteli sitten mulle tänään muutamaan otteeseen (laitoin viestin että Tampereelle menossa, joten nää soitot lähinnä kotiinpaluun jälkeen), ei hänellä nyt välttämättä mitään tähdellistä asiaa. Iina sanoi että isänsä oli käväissyt tänäänkin - ja soitellut ilman mitään erityistä asiaa. Tytön mielestä käyttäytyi jotenkin kummallisesti... ei vaikuttanut omalta itseltään.

Minun tarinani

http://www.avatv.fi/ohjelmat.shtml/11_tapaa_jattaa_nainen/ajankohtaista/1619192

netistä katsoin leikkaamattoman version. Täytyy sanoa, että silmät kyynelissä katsoin. Itse olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Eroja tietysti on, ei mikään suhde ole samanlainen.

Niin minun tarinani. Tapasin miehen - ravintolassa - hän oli ollut yli 3 vuotta raittiina siinä vaiheessa (nyt jos tietäisin mitä tiedän niin tuskin olisin uskaltanut hänen kanssaan alkamaan seurustelemaankaan), hän oli ihana, iloinen ja asioihin positiivisesti suhtautuva. Kertoi alkoholismistaan paljon ja hoiti itseään, itekin kävin mukana ko jutuissa - läheisenä. Se oli hyvää aikaa.... vajaan vuoden päästä kihloihin. Kolmisen vuotta oltiin oltu yhdessä kun ensimmäinen tyttö ilmoitti tulostaan, mentiin naimisiiin, vajaan kahden vuoden päästä toinen tyttö..

Mies teki reissuhommia, alkoi lama, työttömyyttä, määräaikaisia töitä, rahahuolia. Nuoremman tytön ollessa 2 v, hän retkahti - yli 10 vuoden raittiudesta eikä sen jälkeen ole saanut kunnolla siitä kiinni, kuin vähäksi aikaa...

Ensimmäisen vuoden "salasin", asuttiin samalla paikkakunnalla appivanhempien kanssa, en kertonut omille läheisillekään. Heille kerroin sitten, mutta miehen vanhemmille en. Hänen sisaruksensa, jotka tiesivät, sanoivat ettei saa puhua... no se oli heidän tapansa, asioista ei puhuttu

Muutimme sitten muualle, lähemmäs mun sukua. No sen enempää en siitä välitä kertoa, alkoholin käyttö lisääntyi, mukaan tuli toinenkin nainen, valehtelua... Loppuvaiheessa en oikeastaan jaksanut välittääkään, toivoin vain että pysyis poissa. Saattoi olla niin että tuli reissusta, käytiin saunassa, sanoi lähtevänsä tupakkaa ostamaan - ja jäi  sille tielleen. Ei hän kiinni käynyt, huutoa kyllä...

Minullekin tärkein oli sitten saada lapset pois. Oli meillä ollut joskus silloin hyvinä aikoina puhetta että jos hän joisi, niin mulle tärkein olisi kuitenkin lapset. Välillä olen kyllä miettinyt, että ehkä olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, mutta eräs  ystävä sanoi kerran että ehkä sinun vaan piti mennä loppuun saakka...

Lapset ovat nyt täysi-ikäisiä. Ongelmia on ollut. Mun vanhempi lapseni on erityislapsi (kielellinen erityishäiriö), lisäksi murrosiässä tuli masennus. Nuorempikin on herkkä, mutta hänen vahvuutensa on siinä että puhuu asiat. Vanhempi tyttö on saanut apua toimintaterapiasta, saanut sitä kautta asioita purettua.

Isäänsä tapaavat silloin tällöin, kun tämä viittii tavata heitä.. Tässä kesällä kerran, juttelin Iinan kanssa saunassa. Hän sanoi minulle että meiän asiat olisi paljon huonommin jos te olisitte jääneet yhteen..

Itse luulen kyllä että mulle on jäänyt jonkinlainen sitoutumiskammo. Muistan eron jälkeen (siitä yli 11v) että en päästänyt ketään miestä oikeastaan lähelle. Jotain yrityksiä oli, mutta en heitä halunnut tytöille esitellä. Tämä viimeisin - Jimi - on ainoa, jonka olen tuonut tyttöjen elämään. Ei siinä mitään, hyvin tulivat juttuun, mutta juttu hiipui sitten muuten. Sille oli aikansa, ei kaikkia ihmissuhteita ole tarkoitettu eliniäksi.

Olen ajatellut, että tuskin enää kenenkään kanssa yhteen asumaan muutan. Ehkä niin voisi olla hyvä, että kummallakin omat asuntonsa ja menossa. En tiedä, aika näyttää... Yritän kyllä olla avoin sillekin, vaikeaa kyllä kieltämättä on

Tässä tämä lyhykäisyydessään...

hieman mietityttää

Nimittäin söin tällä erää viimeisen e-pillerin heinäkuun loppupuolella eli vajaa pari kuukautta sitten. Sen jälkeen mulla on ollut neljät kuukautiset. Ei oikeastaan ihmetytä et miks väsyttää. Ajattelin vielä seurailla kierron pari... jos ne siitä tasaantuisivat. En sitten tiedä onko tämä vaihdevuosien alkua vai mitä...

Mulla ei ole koskaan ollut mikään lyhyt kierto, yleensä (ilman pillereitä) yli neljän viikon välein. Nyt ekan vuodon jällkeen seuraava alkoi vajaan kolmen viikon, sitä seuraava 1½ viikon ja nyt tämä viimeisin reilun kolmen viikon kierrolla. Nuorena muistan ettei yli 30 päivän kierto ollut mikään poikkeus tosin aika aikaisessa vaiheessa rupesin pillereitä syömään - kipujen takia.

Uusi viikko alussa

Viikonloppu olikin yllättävän kiireinen... Perjantai-ilta meni rattoisasti työkavereiden kanssa keilaamassa. Sitten vähän jatkoilla. Itse olin autolla, eikä kaduttanut yhtään. Ei tarttenut miettiä millä kotiin yöllä. Keilailun jälkeen lähdettiin ensin karaokepaikkaan ja sitten tanssimaan (tai osa meistä). Sinänsä ehkä turha juttu maksaa itsensä sisälle - ja olla vain vähän aikaa. No välillä näin. Kävin muutaman tanssin tanssimassa, mutta jotenkin alkaa ottaa kaaliin nykymiesten tavat. Heti ollaan tuppautumassa reviirille, liian lähelle. Vaikka nyt olenkin sinkku vai miksi minua pitäsi sanoa - pariton - niin ei se sitä tarkoita, että olis "vapaata riistaa". Tosin en mä nyt mitenkään mainosta etten seurustele, enkä tosiaankaan tällä hetkellä edes ajattele. Mun on hyvä näinkin...

Lauantaina kävin kamun luona, laitettiin hänen uusi kannettavansa käyttökuntoon. Sunnuntaina  illalla jatkettiin nettiasennuksella kunnei lauantaina keritty. Sunnuntaina kävin tutustumassa uuteen ostoskeskukseen. En aio mennä vähään aikaan uudelleen - sitten kun se häly tasaantuu... nyt kävin kun Monikalla oli esitys siellä (vaikka en oikein sitä kunnolla nähnytkään, olin ainakin paikalla)

Töissä meni entiseen malliin. No mun työpari oli poissa - ja on huomennakin. Loppuviikosta lähtien ollut, lapsella mahatauti. Luulen, että tarttunut häneenkin mut eihän meille muuta kerrota kuin et on pois. Huomenna olis  workshop-työskentelyä tiedossa aamupäivällä.

Ilta meni vertaisryhmän kokoontumisessa. Mukavaa oli.

Nyt olen maksellut laskuja. Taas aika vähiin meni tili. Iinan synttäritkin tulossa. On mulla tässä mietinnässä nää talousasiat. Jotain ratkaisuja on tehtävä, suunnitelmia on... mut - mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa

Isän luona

Synttärikahveilla käytiin. Veljenpojista kaksi tuli myös - kiva kun kävivät :) Siinähän se ilta meni.

Omenoita kerättiin myös kotiin mukaan: Antonovkaa, valkeita kuulaita, kaneliomenoita ja sokerimironeita (me kutsutaan niitä viiruomenoiksiI). Ensimmäisestä lajikkeesta ajattelin sosetta tehdä, muut lähinnä syömäomenoita tai  mitä nyt keksiikään. Voihan niitä sekoittaa eri lajikkeita vaikka soseeseenkin...  Siskolle toin, kun pyysi, noita viiruomenoita - hänen herkkuaan :) Kriikunoitakin toin pienen pussillisen - syötäväksi. Vaikka ne jonkun lähteen mukaan muuttuvat makeiksi vasta ensimmäisen pakkasyön jälkeen.

Kotiin lähdettiin kahdeksan kieppeillä - hautausmaan kautta. Vein äidille kynttilän. Aika pimeää oli ja sateista, hieman ikävä ajella kun tie musta ja vastaan tulee autoja - ja vettä tihkuttaa, mutta kotiin päästiin (siskolle vietiin omenat, ja Salessa käytiin pikaisesti sapuskaa huomiseksi ostamassa).

Menihän se toinenkin päivä

Raportit oli sitten tupsahtanut sähköpostiin puol seitsemän jälkeen eilen illalla. Aika pitkään olisi joutunut odottamaan...

Tänään heti aamusta kevään ilmapiiritutkimuksen tuloksista info. Osa tuloksista oli ihan itsestäänselviä, osasta piti kysyä että mitä siinä tutkimuksessa kysyttiinkään... tarkoitus on kuitenkin saada muutama kehitettävä kohde kyseisen tutkimuksen tiimoilta.

Meillä tehdään tuo ilmapiiritutkimus joka toinen vuosi. Tämä ei nyt ole vertailukelpoinen edelliseen kun on vaihdettu tutkimuksen tekijäyritystä.

Ilmapiiri-infon jälkeen toinen ryhmä meni kuuntelemaan saman, me puhelimeen. Yritin siinä sitten samalla tehdä kassatäsmäytystä -mutta pakko oli jättää siihen kunhan muut tuli takas. Sitä ei pysty tekemään ja samalla päivystämään puhelinta. Tai pystyy, mutta tekeminen on niin hidasta kun pitää moneen kertaan tarkistaa (kun keskeytyy puhelimen soidessa). Onneksi ei täsmäytyksissä olllut häikkää, sai valmiiksi annetun aikataulun puitteissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen... eli se homma mahdollistaa taas jonkun toisen homman aloittamisen... no olipa taas jouhevasti sanottu :)

Exän naisystäväkin "muisti" taas vaihteeksi. Rahaahan tuo olis ollut lainaamassa. Sanoi maksavansa perjantaina takas. No ei mulla ole varaa lainailla kenellekään... ittelläkin tiukkaa, palkkapäivä vasta tulossa.

Kyl lähden huomenna isää kattomaan. Mun flunssa alkaa olla ohi, hieman kurkkua kuivaa vielä, mut muuten ok. Sisko joutui hakemaan sairaslomaa, ei viikonlopun lepäily auttanut, veli lähtee vaimonsa kanssa aamulla patikoimaan P-Karjalaan. Eli me ollaan sit ainoina menossa. Täti oli käynyt miehensä kanssa sunnuntaina (hän laittoikin mulle viestiä et onko mitään juhlia suunnitteilla - ei ollut - näiden sairastelujen takia), isän serkku oli käynyt tänään (vai tais ollakin eilen) hakemassa omenoita. Kiva et kuitenkin vieraita käynyt...

Näköjään ovat ainakin aloittamassa sitä kattoremppaa. Eilen oli ilmestynyt pihaan jotain kattotiivisteitä tms. Tänään ei kyllä ainakaan ollut mitään tehty, kaikki siinä, sama määrä. Ehkä se sitten taas kestää kuukauden :) et pääsevät alkuun.

Nyt lähdettävä nukkumaan. Huomenna tiedossa pitkä päivä. Töissä aamu alkaakin aamupalaverilla. Sinänsä jännää tuo työmatka, päivittäin vaihtuu kohta mistä ajetaan - tekevät paria liikenneympyrää - ja niitä tolppia siirretään milloin mihinkin. No edes sen verran jännitystä päivään :))

Menihän se - työpäivä

Oikeastaan puolen päivän jälkeen oli kuin ei olis lomalla ollutkaan - niin siinä aina käy. Ilmoitustaulullakin jo lista talvilomatoiveista. Hyvä et on edellisestä toipunut :)

Muuten päivä sujui hyvin, ei pahempia mokia tullut tehtyä. Pikkasen ylitöiksi meni - mutta luultavammin ei ollut edes oma moka vaan järjestelmän, joka ei suostunut yhtä raporttia lähettämään spostiin. Jouduin soittamaan käyttötukeen - ja siellä sitten katteli - ja sanoi et näyttäis lähteneen järjestelmästä mutta jäänyt jonnekin matkalle, saattaa olla että tulostuu vasta parin tunnin päästä. No onneksi toinen raportti toiseen tuotantolaitokseen oli mennyt perille - laitoin sinne postia ja sain vastauksen, että sinne on tilaus tullut - eli pääsin sitten kotia lähtemään - reilu puol tuntia yli työajan.

Jotain positiivistakin tänään. Meiän just ton, joka temppuli, tekemisessä tarvittavaa raporttia oli muutettu käyttäjäystävällisempään muotoon. Sitten saatiin myös tilata ensi vuodeksi kaksi kalenteria firman piikkiin  - tilasin mappikalenterin seinälle ja kronon itselle (ammattiliitto kun ei enää ensi vuonna lähetä kalenteria - harmittava juttu - kuulemma suurin osa ei sitä halua, olisivat voineet edes kysyä. Nimittäin sillä perusteella tekevät päätöksen, että viime vuonna sen joutui itse tilaamaan jos sen halusi - eli teettivät vain sen verran kun halukkaita oli. Olin jo harmitellut, että nyt joutuu itse ostamaan... mä kun en tossa liitossa ole ollut kuin kaksi vuotta - ekana vuonna en edes saanut kalenteria kun liityin jäseneksi helmikuun alusta. Sanovat että tulee jotain uusia jäsenetuja...)

Kotia siis tulin viiden kieppeillä. Iinalla oli ongelmia koneensa virustorjunnan kanssa, ei ollut päällä kun windowsin palomuuri ei suostunut poistumaan koneelta. Jotenkin se vaan sitten melko pitkän "tappelun" jälkeen suostui sulkeutumaan - lisäksi useita uudelleenkäynnistyksiä tehtiin. Kumma juttu, netistä ei löytynyt tietoa siihen että kuin sen saa suljettua. Yleensä ongelmana oli ettei sitä saatu päälle...

Sain työkaverilta pienen pussillisen omenoita. Kiva juttu - kun en ole siellä isän luona päässyt käymään. Sielläkin puut notkuu omenoita :)

mukaelma kissakorviksista

Nämä tehty samalla periaatteella kuin vihreät kissakorvikset. Monikalle, joka itse valinnut tuon tähden tuonne keskelle (ja  haluamansa värimaailman), "ketjut" on pujoteltu oransseista ja keltaisista putkihelmistä korupiikkiin...

Arki alkaa

Huomenna töihin. Tuntuu aika epätodelliselta, nytkö se on ohi - loma. Toisaalta taas tuntuu kuin olisi ollut pitkään poissa. En olekaan ollut moneen vuoteen poissa neljää viikkoa yhtäsoittoa enkä oikeastaan ole kuullut työasioista mitään - ainoastaan yhestä virkistystapahtumasta on tullut kysely. Ens perjantaina olis tarkoitus lähteä työporukan kanssa keilaamaan.

Keskiviikkona olis isän synttärit. Jos töiden jälkeen lähtis käväsemään - kattoo nyt, riippuu omasta ja tyttöjen     terveystilasta, säästäkin... aika pimeää alkaa olla illalla ajella. Jaa terveydentila - no mulla edelleen tukkoinen olo, saas nähdä miten töissä jaksaa. Mutta töihin olen lähdössä, liedellä porisee kaalikeitto, evästä töihin.

Loman loppuminen

Olishan tuota jatkanut pidempäänkin - varsinkin kun tämän viimeisen viikon on potenut flunssaa - mutta niin moni muukin. Aika sitkeessä tää näyttää olevan...

Monikaa ei tikit pidättele, niin kolme tikkiä siihen leukaan tuli. Ei nyt kyl ole halunnut pyörällä lähteä. Eli eilen hain vapskilta illalla ja tänään taas muualta, isänsä vei. Muuten kyllä hän osallistui luokkakuvaankin, yksityiskuvaa ei ollut halunnut.

Kävin tänään kamun kanssa Enkelimessuilla. Paljonhan siellä oli katsottavaa kivistä lähtien. Rahaa mulla ei ollut tuhlattavaksi (enkä kokenut noita elintärkeiksi :)),  no yhden yrttipussin ostin eurolla - sekoitus sitruunamelissaa, maitohorsmaa ja tuoksuampiaisyrttiä - Pussissa luki: Hengityksen helpotus. Ajattelin ettei se ainakaan oloa pahenna. Tosin vähän surffailin että mitä vaikutuksia, sitruunamelissa ja ampiaisyrtti helpottaa unensaantia, rauhoittava (ei kannata varmaan aamulla juoda)... maitohorsma tais olla mahakipuihin, mutta: käytetty myös suun ja nielun kurlausvetenä - no yrtit vaikuttaa niin moneen. Niinkun äsken kirjoitin, tuskin siitä haittaa on...

Tänään yritin tavoittaa isää koko päivän - aina viesti et puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä. Mutta en nyt ollut hirmu huolissa - enemmän olis huolettanut jos olis vaan hälyyttänyt eikä vastaa. Mutta puolilta päivin soitin veljelle asiasta, hän pystyi menemään vasta iltapäivällä kun ei ollut paikkakunnalla. Mutta selvisihän se asia. Jostain syystä isän puhelin ei ollut verkossa - ja hän oli saanut saman viestin yrittäessään soittaa minulle sekä veljelle... Vasta iltakuudelta onnistui. Eikä tietoa miksi näin kävi... Mähän en ole pystynyt käymään isän luona kun olen ollut kipeänä eikä tällä hetkellä viitsi mennä tartuttamaankaan kun on sinne leikkaukseen menossa. Samasta syystä velikään ei ole siellä käynyt, kipeänä myös - ja siskokin. Eli kyllä sitä flunssaa todella on liikkeellä joka puolella...

Vähän harmittaa kun tää viimeinen viikko meni miten meni mutta muuten kyllä ollut ihan kiva loma. Ei ole ollut erityisiä suunnitelmia, mielijohteiden mukaan mennyt... mutta tulee uusia lomia. On mulla pari pekkaspäivää vielä tälle vuodelle pidettävänä.

Sattuu ja tapahtuu

Flunssassa kärvistelen edelleenkin elikkä viimeinen lomaviikko meni sitten näin. No lapsena olin yleensä joululomalla kipeenä ja kesälomallakin. En sitten ole päässyt isän ikkunoita pesemään

Tänään iltapäivällä Monika soittaa hädissään kaatuneensa pyörällään ja leuasta tulee paljon verta. Kun saadaan selville missä, niin Iinan kanssa lähdetään. No leuassa oli isohko haava, joten Iina lähti pyörän kanssa kotiin ja minä Monikan kanssa terveyskeskukseen. Kello oli jonkinverran yli kolmen. Tk:sta meiät passitettiin päivystykseen aluesairaalaan.

Päivystyksessä ensin odoteltiin sairaanhoitajan luo pääsyä melko pitkään ja hänen mielestään leukaperiä piti näyttää lääkärille kun niissä tuntui kipua. Pelkän haavan olisi hoitanut sairaanhoitaja. Kuuden kieppeillä lääkäri otti tytön vastaan. No tuli sitten tikattuna kylmäpussin kanssa odottelemaan rtg-kuvaan pääsyä. Kuvan jälkeen odotettiin lekurille pääsyä, ei kestänyt hirmu pitkään. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään eli ohjeena särkylääkettä ja kylmää - ja viikon päästä tikit pois.

Sitten apteekkiin ja kauppaan, Monika ei ollut syönyt kouluruuan jälkeen eli nälkä oli kova vaikka aika hankalaa syöminen oli kipeiden leukaperien takia.

Huomenna olisi koulukuvaus, sanoi jättävänsä väliin. Ei halua kuvallista muistoa... Joka tapauksessa huumorilla tyttö yritti asian ottaa, kyllä meitä välillä naurattikin. Onnellisia oltiin siitä ettei käynyt pahemmin.

PS. Tänään oli "meikitön" päivä, niin sanottiin jossain. Eipä tullut mieleenkään ruveta meikkaamaan kun tyttö soitti kaatumisestaan.  Äkkiä vaan vaatteet ja menoksi...

Huojentavia uutisia

Iskä soitti juuri, on saanut tiedon leikkausajastaan - toki siihen on vielä aikaa - mutta pääasia, että ilmoitettu. Lokakuun loppupuolella lähtee Meilahteen ja tekevät ohitusleikkauksen. Isäni huumoria: no saan vielä elää 1½ kuukautta. Mutta kyllä tätä on odotettukin - toukokuussa kuultiin että suositellaan leikkausta - kesäkuussa sai tiedon että 3-4 kk jonossa. Siihen haarukkaan se näyttää menevän. Ei isällä muuten hätää mutta ei jaksa tehdä mitään raskaampaa, kumartuminenkin hengästyttää

no joo

kurkku kipeä, toivottavasti nyt ei sen pahemmin sairastuisi. Sain vissiin kylmää kun käytiin tytön kanssa lenkillä. Illalla oli jotenkin lämpöilyolo ja yöllä kurkku kipeänä eikä tää olo nytkään normaali, jotenkin tukala. Jos tämän päivän ottaisi rauhallisesti. Viimeinen lomaviikko alussa.

Kävin eilen kamun kanssa muutamassa asuntonäyttelyssä. Kiintoisaa vaikken itse olekaan enää ostamassa. Itse en kerinnyt hirmu monissa käymään kun sattui oikea kohdalle. Päivääkään en ole katunut... Yli kaksi vuotta on nyt asuttu tässä. Tämä on meille koti.

Juttelin eilen pitkästä aikaa yhden entisen (aikaisemmin blogeissa olen hänestä enemmän puhunut) kanssa. Kerroin hänelle mm ettei enää Jimin kanssa tapailla. Me ollaan tämän miehen kanssa tunnettu parikymppisestä alkaen, silloin seurusteltiin, erottiin ja elämä vei eri teitä. Tavattiin taas muutamia vuosia sitten, yritettiinkin jotain, joka ei sitten onnistunut. Ystävinä ollaan kuitenkin pysytty - ja hän tietää minusta aika paljon asioita, joita monetkaan ei tiedä - ja toisinpäin. Kerran oli ainakin puhetta et ehkä me sitten vanhainkodissa... Kumma juttu häneltä mä siedän aika lailla enemmän kuin muilta...

Sunnuntaina syötiin

Broilerin minuuttipihvi täysjyväriisin kera sekä salaattia (nimeltä cosmopolitan - vähän kiinankaalin näköinen), tomaattia, kurkkua, ananasta ja salaattikuutioita

Vaihteeksi mukavaa

käydä vähän tanssahtelemassa. Tosin en mä oikein osaa tanssia, mutta nykyisin ehkä helpompaa kun antaa toisen viedä ja ite seuraa perässä. Nuorempana yritin aina itse viedä... enkä tykännyt hitaista tansseista. Kun tapasin exän - siis tyttöjen isän -hän varmaan ihmetteli mikä tuo tyttö on kun valitin et lonkat tulee kipeiksi hitaista (luulen - nyt jälkikäteen - että jännitin tanssimista niin paljon että lihaksetkin kipeytyivät).

Sai siis tanssiakin. Mutta tuli myös hieman tylsiä ehdotuksiakin... mutta ittehän sitä pitää rajat, minkä yli ei päästä... suurimman osan voi ohittaa huumorilla. Sain mm. kutsun lähteä mukaan  täksi päiväksi Jämsän markkinoille vai messutko ne oli... Yks sanoi että muuten voisi tykätä mutta kun olet niin lyhyt. (Mähän tosiaan olen vain sellainen puoltoista metrinen mutta en mikään siro), mutta haki toistekin. Hän oli kyllä aika ärsyttävä joissakin puheissaan mutta kuitenkin vähän jututeltua huomasin, että oli niissä asiaakin. Mutta ei siitä sen enempää.

Mähän en ollut mitään seuralaista hakemassa vaan kaverin kanssa viettämässä mukavaa iltaa - tosin lähdettiin jo ennen kahta kun hänellä oli täksi päiväksi menoa. Minä olin kuskina. Ihan riittävän pitkä ilta... Juha Metsäperää kyl mukava kuunnella mutta mielen veti hetkeksi haikeaksi laulunsa "Äiti". Siskohan sanoi ettei tule kun  kuitenkin laulaa sen - ja hän vaan itkisi.
No tää taas sellaista tajunnanvirtaa. Mutta kyllä nukutti viime yönä. En kuullut edes leipäkoneen vatkaamista saati sitten piippaamista (että leipä on valmis)