Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Helatorstaina ennen nukkumaanmenoa

Veli oli tänään käväissyt isää katsomassa ja vienyt isän toivomia tavaroita kuten parranajokoneen. Hyvä että kerkesi - hänellä onkin meistä lyhyin matka ajella. Täti soitteli jossain vaiheessa minulle ja kyseli tilannetta - olin joskus ennen amputaatiota isältä kysellyt, että laittelenko tietoja sisaruksilleen - sanoi ettei vielä kannata kunnei tiedä miten käy, mitä tehdään... Ajattelin myös että itse soittelee kun jaksaa. Mulla ja tytöillä suunnitelmana mennä lauantaina.

Sairaalan papereissa olen minä yhteyshenkilönä. Mun on kuitenkin mahdollista "päivystää" puhelinta parhaiten. Parempi myös että yksi hoitaa yhteydenotot - ja tiedottaa muille - meillä onkin sisarusten whats'up -ryhmä, johon kirjoitellaan kun on asioita jotka meiän kaikki olis hyvä tietää... mielestäni toimii hyvin, kaikki saa saman tiedon kerralla.

Äsken vein Iinan kotiinsa saunan jälkeen.  Katsottiin vielä yksi Perjantai-dokkari: Elämä myytävänä - kehitysvammaisten nykytilanteesta. Ystävä oli myös viettämässä iltapäivää meiän kanssa. Näinhän se päivä meni, paljoa ei tavaroiden raivaaminen edistynyt - mutta vähän kuitenkin. Passin löysin - sitä tarvitsen viikon päästä yhdistyksen Tallinnan reissussa. Yhdet kadoksissa olleet korviksetkin löysin....

Mun oli tarkoitus vielä pestä astiat ennen nukkumaanmenoa, mutta taidan jättää aamuun tai huomiseen iltaan... alkaa uni painaa silmissä. Mukavia unia

Jo jatkohoitoon

Isä siirrettiin tänään oman kaupungin sairaalaan jatkohoitoon. Ei erikoissairaanhoidossa pidetä yhtään pidempään kuin on tarvis.

 Eilen töiden jälkeen kävin häntä Kotkassa katsomassa - olin siellä noin puol kuudesta yli kahdeksaan. Kun menin hänelle oltiin tiputtamassa verta - ensin yleisverta  ja toinen pussi omaa veriryhmää. Aamulla hb oli ollut muistaakseni 90, tänään 110 (tänään tulehdusarvo 100 eli mukavasti laskenut sunnuntain 185:stä)

Yllättävän pirteä hän oli vierailuni ajan. Jatkuvasti siinä kävi hoitajat tekemässä yhtä sun tätä - mukavia tyyppejä (vaikka minä kylläkään en tykkää sanasta tyyppi, mutta ei anneta sen häiritä). Ilmeisesti isä oli saanut kipulääkettä tarpeeksi.

Nyt täytyy vaan todeta että aika näyttää....

---------------------------------
Töissä oli hieman kiirettä tänään, seitsemästä neljä poissa (kaksi vapailla, kaksi saikulla) ja meistä kolmesta yksi oli osan aikaa koulutuksessa. Mutta onneksi tilaukset tulivat ajoissa. '

Mulla oli vakuutusvirkailijan kanssa tapaaminen klo 16.30. Uusia vakuutuksia en ainakaan vielä ottanut, pari tarjousta sain kylläkin. Autovakuutuksen hinta aleni - mullahan pari vuotta sitten tippuivat bonukset kun mun auton ovi osui kovan tuulen takia toiseen autoon parkkipaikalla - toisen auton korjaus mun vakuutuksesta. Mutta nyt vaikuttaakin viimeiset kymmenen vuotta joten nousi ihan kivasti 75%:iin. Näköjään kannatti mennä.

Juttelin myös illalla entisen miesystävän kanssa hetken puhelimessa, en nyt tarkemmin selittele miksi hän soitti - mutta tuli kuitenkin rupateltua (kyse ei ole mistään paluusta yhteen ym.). Tuli sitten käsiteltyä isänkin tilanne, ja samoin hänen omansa ja isänsä jonka tunsin myös aikoinaan (jostain syystä tulin yleensä hyvin toimeen poikaystävien isien kanssa, tykkäsin kovasti), Törmättiin muuten viimeksi vappuna viihteellä kun olin Iinan ja kamun kanssa liikenteessä, mutta eihän silloin mitään vakavampia jutella.

Gizmon kanssa tapaamisessa on hieman pidempi tauko. Tänään viestitteli että on ensi viikonkin työreissussa tosin tulee silloin torstaina tänne päin.

Mutta riittää mulla näiksi arki-illoiksi tekemistä. Torstaina 17.5 aamuksi pitää ainakin parveke olla tyhjennetty: uudet ikkunat nostetaan siitä sisälle. Mun ikkunoiden vaihto on sitten jossain vaiheessa ehkä seuraavalla viikolla - aloittavat ylimmästä kerroksesta silloin perjantaina. Ikkunoiden eteen pitää jättää n. 1½ metriä työskentelytilaa - mun makkarissa se ihan onnistu. Mut en kyl rupea sitä kaappia purkamaankaan - kauhea homma. Verhot pitää myös ottaa pois

Olis varmaan aika mennä nukkumaan - kävin tänään saunassa. Oli jotenkin sellainen olo. Kaupassakin pitäis käydä mut kerkee sen huomennakin. Torstaina onkin Helatorstai, varmaankin isää kattomaan lähden  - jos Iina lähtis vaikka mukaan. Ilmoitti kyl tulevansa pyykkiä pesemään.

Kyllä se kevät on

vaikka eilen aamulla joutuikin auton ikkunoita raappaamaan ja mittari näytti kahta miinusastetta.

Lauantaina käytiin Monikan kanssa katsomassa Kouvolan teatterin Ruokarouvan tytärtä - ja tykättiin. Hän sanoikin kun käveltiin autolle sateessa että siitä tuli jotenkin niin pirteä olo. Vielä käväistiin Iinan luona pikaisesti (hän olikin lähdössä viihteelle, me siitä sitten mun luo saunomaan)

Oltiin jo lauantaina käyty ostamassa vaarin ruokaostokset joten sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin sinne. Iina ilmoitti yöllä viestillä kotiin tultuaan ettei jaksa lähteä mukaan.

Autoin sitten isää suihkussa, sitten tulikin kotihoito laittamaan uudet siteet - tällä hetkellä mun ei tarttte. Jalka ei näytä paremmalta, mutta katsovat sen nykyään joka päivä. Sanoin että jos voisi varmuuden vuoksi silloin tällöin ottaa crp-testin - lupasi puhua sairaanhoitajalle (joka ilmeisesti viikolla tulossa käymään). Seuraavat myös ilmeisesti tällä hetkellä hemoglopiinia kun saa verta ohentavaa lääkettä.
Moniks piti sitten iltapäivällä viedä asemalle ajoissa - mutta oltiin me useampi tunti kuitenkin

Eilinen ilta oli yllättävän vilkas, vaikka olinkin kotosalla. Kamu kysyi et voitaisko nähdä hetkisen jos Arkimies ei tuu. No sanoin et voit sie tulla siltikin. Sovittiin sitten et tulee kun mie pääsen töistä. Arkimies kerkes kuitenkin ensin (mä kerkesin hetken lojua sohvalla). Juotiin teet kolmistaan rukiisten ruispiirakoiden kera.  Seuraavaksi soittaa sisko että oletko kotona - kävivät sitten siskontytön kanssa tuomassa mun ja Kamun tilaamat tupperit samalla kun olivat lenkillä. Ensimmäiseksi sisko ihmetteli että täällähän on siistiä - sanoin et olen varmaan parantanut tapani :) Hetki siinä meni rupatellesssa mm. Isän voinnista.

Loppuilta sitten kateltiin jotain sarjaa. Kymmenen jälkeen vein kämpille, pyörä jäi varastoon.

Mutta nyt on aika  - lähteä töihin

Elämä menee latujaan

Kolmisen viikkoa sitten tein aika ison päätöksen, lopetin parivuotisen etäsuhteeni. Tai kävihän hän täällä noin kuukauden parin välein - ja viipyi muutamia päiviä, välillä pidempään. Jotenkin mulle on tässä tullut viime kuukausina halu olla yksin,  itse päättää mitä, milloin ja kenen kanssa. Toki mulla on perhe, jotka asetan etusijalle - ja niin se kuuluukin olla <3. Häntä en kuitenkaan ole laskenut perheeseeni kuuluvaksi... jotenkin vaan ujuttautunut meiän joukkoon. Hänelle tämä on raskasta -niin olen ymmärtänyt - mutta en minä sen takia voi jatkaa, ei säälistä tai että kun jää yksin tms. Kun ei se tunnu  vaan oikealta, en kai välitä tarpeeksi

Sanoi että jäähän sulle kolme viikonloppua jos hän kerran kuukaudessä käy. Jep - niin jääkin - mutta ei yhdessä viikonlopussa mitään suhdetta pidetä yllä. Kyllä se vaatii huomioimista siinä välissäkin. Siihen mulla ei riitä energiaa... haluan tulla töistä kotiini ilman että tarvitsee miettiä onko siellä joku, ilman että tarvitsee lomia miettiä että mihin väliin hänet sijoitan.... kun kuitenkin haluan lomia viettää niin etten välttämättä suunnittele mitä teen ja milloin teen... vaikea siihen on aikatauluttaa ketään. Viihdyn hyvin yksinkin. Mutta se siitä - en halua vatvoa mulle selvää asiaa...

Auton kanssa olen sähläillyt. Töistä lähdin tässä yhtenä päivänä. Käynnistin auton, rupesin lumia putsaamaan, onnistuin lukitsemaan oven. Oli mulla toiset avaimet, mutta kaukosäädin ei toiminut eikä se toinen avain toimi lukossa (joka ilmeisesti on jollain lailla rikki ennestään). Työpaikan huoltomies yritti auttaa, soitti vaikka kelle mutta loppujen lopuksi ei muuta keinoa ollut kuin rikkoa sivuikkuna... no hän sitten teippasi ikkunan kauttaaltaan, teki reiän - ja naps lasi särkyi siruiksi. Muovi päälle ja kotiin kaupan kautta kun piti pattereita ja vessapaperia käydä ostamassa. Iskäkin siinä soitti, oli aiemmin yrittänyt (mutta puhelin oli vankina autossa), sanoi et ollut äsken kotona, sanoin en ole vieläkään....
Autoon vaihdettu uusi lasi eli asia kunnossa,,, No tänään meinas sitten puskurin alareuna irrota - ei varmaan nuo huonosti auratut kadut ole auttaneet kiinnipysymisesssä. Siskonmies kävi sitten napsauttamassa paikalleen. Nyt vaan toivon että se auton kolina johtui siitä... viikonloppuna tiedossa ajoa aika lailla

Viime viikon loppupuolen olin kipeänä kotona. Jo tiistaina huono olo, keskiviikkona käväisi töissä vajaan tunnin - totesin en voi olla -> kotiin kaupan/apteekin  kautta ja  ja sohvalle, heräsin yhdeltä. Siinä se meni sitten loppuviikko. Sunnuntaina normaaliin tapaan iskää auttelemaan- oli muuten erittäin huono ajokeli (Olen kyllä sitä mieltä että erittäin huono ajokeli on parempi kuin huono ajokeli - nimittäin kaikki ajavat maltillisesti eivätkä yritä riskiohituksia).

Seuraava sähläys: Kotipihalla illalla tajusin että puhelin jäi iskän lipaston päälle... no eikun prepaid'a ostamaan, tytön vanha kännykkä käyttöön, Siihen jouduin ensin tekemään tehdaspalautukset ym, muuten sujuikin sitten hyvin,,, googletilin sai kaikki yhteystiedotkin - no sisko kävi tänään isällä, ja nyt on oma puhelin taas....

Nyt taidan painua saunaan, olihan tässä juttua tälle kerralle. Mukavaa kevään odotusta, lunta ainakin on viime päivinä tullut tarpeeksi

Ai niin olen taas yrittänyt pari viikkoa painonhallintaakin - viimeksi syksyllä jolloin ei tuntunut riittävän motivaatiota siihen millään - nyt tuntuu aivan erilaiselta :) Katotaan jospa vihdoinkin...

50-kriisiäkö se pukkaa...

Äh - en minä tiedä. Elämän ruuhkavuosia tässä vielä vietellään vaikka lapset onkin jo lentäneet pesästä - muttei ne siivet vielä täysin kanna :) Kun lapset saa maailmalle, alkaa vanhemmasta huolehtiminen.

Velvollisuus kutsuu - mutta en sano sitä pakkopullaksi vaan vapaaehtoiseksi velvollisuudeksi... Saimmehan isän vielä täällä pitää vaikka pahinta jo tuossa alkuvuonna pelättiin. Nyt hän on ollut jo usean viikon kotona. Olen pari kertaa viikossa käynyt auttamassa peseytymisessä. Voipi sanoa että oikeastaan ainoa missä selkeästi tarvitsee apua.. kun kun on sen verran hankalaa mennä pesuhuoneeseen (ja liukkauskin pelottaa, ainakin mua) Parran pystyy ajamaan itse, hakee pikkupöydän lavuaarin viereen ja hoitaa homman... Nykyään pääsee jo pyörätuoliin ilman proteesia eli jäljellä oleva jalka on vahvistunut - ja voi käydä yöllä vessassa (aiemmin astia sängyn vieressä). Autolla ei tietenkään voi ajaa joten tarvitsee kuskia, autoon pääsee ja portaita ylös ja alas kunhan on kaide tai muuta tukea

Vähän olen miettinyt että riittääkö minulla aikaa edes etäsuhteelle. Jotenkin tuntuu painostavalta se että toinen tulee tänne mun huusholliin lähes viikoksi - ja on koko ajan siinä. Itse käyn töissä päivät - ja illalla pitäisi jaksaa olla toisen kaa kun haluisi vaan tehdä omia juttujaan.

No nää on asioita joita mun pitää miettiä, hyvät/huonot puolet - ja sitten jossain vaiheessa ehkä tehdä päätös. Tiedän että hän haluisi tehdä kesälomasuunnitelmia (mulla loma heinäkuussa), minä oikeastaan haluisin olla suunnittelematta mitään - ja tehdä juttuja mieleni mukaan. Yks juttu on kyl tiedossa: Pyynikin kesäteatteri heinäkuun alussa. Tosin ei mulla paljoa ole ylimääräistä rahaa lomailuun käyttää.

Olenko siis itsekäs jos haluisin oman lomani niinkuin itse sen haluan, kiireettömän/paineettoman.. Tiedän että siihen kuuluu myös tyttäreni ja isäni - he kuuluvat mun elämään enkä muuta haluaisikaan. Mutta riittääkö mulla aikaa tai haluakaan miettiä aikataulujani vielä jonkun toisen (tai siis neljännen) mukaan... viekö liikaa energiaa. Tykkään viettää aikaa  myös yksin - omassa seurassani. Osaan mennä etsimään sosiaalista elämää jos siihen koen tarvetta. Isäni miettii että kun olet siellä yksin... mulle se ei ole ongelma... Kai mä vaan olen jonkinverran sitoutumiskammoinen - en enää tässä iässä ole perhettä perustamassa. Oma mummoni pärjäsin 30v yksin miehensä kuoleman jälkeen - ja oli tyytyväinen - mietti että jos vaikka hurahtaa - ja ottaa jonkun ukon siihen vaivoikseen...

No se siitä - sainpahan purettua ulos. Nyt taas jaksaa... eiköhän nää seurustelukuviotkin ainakin toistaiseksi jatku ennallaan.

Eilen kävin töiden jälkeen kotopuolessa isää auttamassa ja käytiin veljen luona kahvilla. Kummipoikakin (joka kesäkuussa menee naimisiin) sattui olemaan paikalla. Käly muuten on matkalla Tukholman marathonille - huomenna seuraillaan miten juoksu sujuu...

Ainiin nappasin muutaman raparperinvarren. Jos tekis vaikka kiisseliä kun Monikakin huomenna tulossa. Vaikka pakastevadelmaa siihen sekaan - Nam... 

Syksy saapuu

- ja sehän oikeastaan onkin minun lempiaikaani. Ei nyt tietenkään välttämättä sateet mutta nekin kuuluvat syksyyn.... Mikä on ihanampaa kuin kirkas raikas syksysää. Ne värit...

Vähän on viime aikoina kirjoittelu ollut jäissä - liekö vaikutusta kuumilla kesähelteillä, jotka todella eivät ole minulle sopivia. Tosin tänä vuonna olen ollut vähän passiivisempi muutenkin. Kirjoja lukenut vähemmän, korujakaan saati sitten virkkauksia ja ristipistelyitä ei ole tullut tehtyä. Ehkä on niin paljon muutakin elämässä joka vaatii aikaa... Uusia ihmisiä, uusia harrastuksia...

Viime viikonloppu menikin vähän plörinäksi. Mulla meni taas niskat jumiin - koko lauantain käytännnössä nukuin ja otin lääkkeitä (tulehduskipulääkkeitä, lääkärin määräämiä ei ollut, joten ibumaxia esimerkiksi. Muutama Sirdalud - rentouttava lääke oli jäänyt), olo oli sellainen ettei jaksanut olla pystyssä enkä oikein pystynyt syömäänkään. Sunnuntai oli vähän parempi ja maanantaina menin töihin. Nyt olo on melko ok. Viime yöksi ei enää tarvinnut ottaa mitään lääkkeitä eli ehkäpä se tästä... Katoin mä sunnuntaina kuitenkin EM-kisoja - miesten keihäs kiinnosti erityisesti (se on niitä harvoja lajeja, joita tykkään kattoa - enkä edes tiedä miksi - ehkä se johtuu lapsuudesta :) )

Monika on tällä viikolla ollut ahkerana. Siivonnut kaikenmoista, tänään esim. keittiöstä kaiken ylimääräisen näkyvistä.... toivottavasti löydän kun tarvitsen ;) Itse en ole kovin järjestelmällinen... välillä jätän tavaroita lojumaan - tosin osittain syynä on jonkinasteinen aikapula - kaikkeen ei yksinkertaisesti aika riitä...

Löydettiin eilen Monikan kanssa meille sopiva brittiläinen tv-sarja (Netflix'ltä): Uusi Sherlock. Siinä on jotain sellaista, joka "puree" meihin. Ei tullut aloitettua sen katsomista kun tuli  telkusta. No saa miten saadaan aika riittämään - jokainen jakso on nimittäin 1½ tuntia... (ja sitten pitää välillä katsoa Mork ja Mindyäkin, vähän nk Robin Williamsin muistoksi) - me kun emme hirmu paljoa katso telkkaria, muutakin tekemistä on...

Mielenkiintoista oli myös eilen tajuta että Martin Freeman (Tohtori Watson) on Hobitin Bilbo Reppuli. Nyt huomasin myös että Sherlock (Benedict Cumberbatch) on myös Hobitti-elokuvissa - vähän paremmin naamiotuneena tosin.

Tanään ollut aika ailatelevainen sää... välillä satanut kaatamalla ja sitten loppuu hetkessä... Satoi jonkin verran kun töistä lähdin. Hetken päästä satoi kaatamalla. Kävin postista Iinan paketin (oli erehdyksessä tullut vanhaan osoitteeseen), kastuin... Sieltä kirjastoon kirjoja palauttamaan. Tulihan sitä uusiakin lainattua... Hetkeksi jäin sadetta pitämään lukusaliin - ja sitten kaupan kautta kotiin. 

Monika just ilmoitti menevänsä kaverille yöksi.. ja sit välillä tässä puhelimessa juteltu kaverin ja P-K:n miehen kanssa (niin on edelleen kuvioissa mukana) Nyt taidan ruveta viettämään iltaa itsekseni. Mietin jos lämmittäis saunan mutta taitaa kello jo olla sen verran ettei kerkeis hiukset kuivumaan, jos saunan lämpiämistä odottelisin - vaikka nythän sais nautiskella yksin ;)  

Pieniä sattumuksia...

Viime aikoina yllättävän paljon tullut markkinointisoittoja. Ilmeisesti olen laittanut numeroni johonkin kilpailuihin mutta ei silti kivaa että soittelevat keskellä päivää kun olen töissä - jos edes hyväksyisivät sen että en kerkeä. Eilenkin kävi niin että sanoin etten kerkeä: olen töissä. Siihen toisesta päästä kuului että ei tää kysely kestä kuin minuutit ja rupes puhetta suoltamaan... mä suljin sitten puhelimen...

Postiin menin eilen töiden jälkeen. Päivän positiivinen tapahtuma. Olivat saaneet jonotuslaput laitettua... ei tartte enää arpoa mihin jonoon menis

Tänään töiden jälkeen kävin muutaman geogätkön kattomassa. Yhden vain sain lokattua kun kolme muuta - uskoakseni  - paikallistin mutta lyhyyteni takia en saanut noukittua :( . Voisin sanoa että ensimmäistä kertaa elämässäni on harmittanut kun olen lyhyt, nippanappa puoltoista metriä. Pitää varmaan kohta investoida teleskooppitikkaisiin :)

Kattelinpa sitten kätköilysivustoa - ja yllättäen onkin tänne alueelle tullut monta kätköä lisää. Siitä en jaksa kilpailla että ensimmäisenä ehtisin... Tänään en kuitenkaan enää jaksanut lähteä etsimään. Sen verran rankka ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana - vaikka tänään meninkin töihin tunnin myöhemmin (pikkasen liukumia pidin). Sitä mietin jos ottais yhden siiderin tänään kun P-K:n mies mulle pari tölkkiä jätti saunajuomisiksi - harvoin kyl saunan päälle mitään alkoholia otan, enkä kyl oikeastaan muutenkaan ota - siksi en ole juomia pahemmin Tallinnan reissuiltakaan raahannut vaikka kevään/kesän aikaan kolme kertaa siellä  käynytkin. Karkkia lähinnä :)  Muuten taas syksyllä taas menossa - työhön liittyvää reissua pukkaa

Uudelleen järjestelyjä

Tänään ollaan Monikan kanssa raivattu Iinan huonetta. Tavaroita ahdettu kaappiin ja järjestetty lattialle tilaa että Monika voi vaikka tanssia. Iinan huoneesta on tarkoitus ajan kuluessa tulla työ/vierashuone. Sitten kun Monikakin lähtee niin minä siirryn hänen huoneeseensa. Olohuone vapautuu minun kopperostani (osa olohuoneesta erotettu mittatilauskaapistolla mulle nukkumasopeksi, jossa olen kyllä viihtynyt)

Tavallaan nyt mulla on väljempää kuin koskaan... kotoa lähtenyt yhdestä siskon kanssa jaetusta huoneesta jossa itsellä pari komeroa ja muutama hylly seinällä (muuten komeron yläkaapissa edelleen jotain koulukirjoja kotopuolessa), sieltä soluasuntoon asumaan toisen kanssa samaan huoneeseen... Opiskelun jälkeen muutin exän kanssa kaksioon asumaan (hänen), siitä sitten kolmioon siellä ja täällä. Tyttöjen kanssa olen sitten eron jälkeen asunut kolmioissa, mulla oli oma huone - ja tytöt jakoivat huoneen. Kun ostin tämän nykyisen - ajatuksena oli se, että tytöt saavat omat huoneet jossa saavat rauhassa olla. Etsin asuntoa, jossa tilava olkkari - ja tämä löytyikin : ) Eli nyt tässä alkamassa uusi vaihe elämässä - muutoksilta ei voi välttyä..

Ainoa homma minkä muuttaessani tein - oli keittiön kaappien ovien ja tasojen vaihto. Edelleen olen tyytyväinen - 3½ vuoden jälkeen. Muuhun remppaan mulla ei ole valitettavasti ole ollut varaa. No parvekkeen lasitukseen hankin valonsuojaverhot viime kesänä. Jos rahaa liikeni, varmaankin remppaisin lattian. Mutta - olen kyllä viihtynyt :) - ja eiks se ole pääasia - että itse viihtyy

Keittiön alkuperäiset kaapit

Keittiö ovien ja tasojen vaihdon jälkeen

Särkyvää (4.9)

Seitsemän vuoden onnettomuus jos peilin särkee, tavallisen lasin rikkoutuminen taas tuottaa onnea... elämäkin voi särkyä. Ihmiseen voi tulla säröjä joita kenties voi paikkailla - ja saattaa olla että hänestä tulee entistä kestävämpi vaikka sisälle jääkin jotain joka ei koskaan katoa - vaikkapa muistot

Äsken eräässä ryhmässä (virtuaaliryhmä) joku laittoi linkin Laura Närhen kappaleeseen "Minä annan sinut pois". Kuuntelin tätä kappaletta melko paljon äitini kuoleman jälkeen. Samoin toinen merkittävä sävelmä on ollut Johanna Kurjen "Prinsessalleni", Juha Metsäperän "Äidistä" puhumattakaan. Äidin kuolemasta on tulee yli huomenna 2v 3kk - elämä on laskeutunut uomiinsa. Isäkin pikkuhiljaa toipunut, ei joka hetki tule mieleen. Usein kuitenkin vieläkin haparoi nenäliinaa jostain sohvan uumenista kun rupeaa itkettämään. Aikansa se kestää, jollain lailla loppuelämän. Surun pahin kärki on ehkä jo taittunut, välillä muistuttaa olostaan pistoksella.. kun kuulee tai näkee jotain joka tuo muiston mieleen

Mutta kaikki nämä kuuluvat elämään, syntymä ja kuolema, saaminen ja luopuminen, ilo ja suru...

Mä olen vähän vähemmän nyt viime aikoina kirjoitellut. Olen viettänyt aikaa yhdessä ryhmässä täällä netissä - ja se todella tuntuu hyvältä paikalta. Meitä on jo melko iso joukko, keskustelut käsittelevät ties mitä, jokainen saa kommentoida - tai olla kommentoimatta... Eroaa kenties tavallisesta chatista siinä että samassa ympäristössä on käynnissä monta keskustelua - chat-tilanteessa on vain sen yksi keskusteluketju... Tuolla senkun valitsee sen itselleen tärkeän tai kiintoisimman tai avaa itse oman ketjun... voi välillä vaikka vain seurata sivusta. Kyse ei ole mistään senssipalstasta. Joukossa on sinkkuja, eronneita, naimisissa olevia, työttömiä, työssäkäyviä... yhteinen tekijä on ikä - ja se on ainoa kriteeri ryhmään liittymiselle.

Nyt on aika lähteä nukkumaan - kuuntelen tässä Louis Amstromgia, jonka eräs tänään ryhmään linkitti. Ihana sävelmä <3

Hyvää yötä  - ja mukavia unia. Huomisesta tulee hyvä päivä...

Kuutamolla (18.8)

Aivan kuutamolla - ei ajatustakaan mitä/ mistä kirjoittaisi... Lomaa jäljellä vielä viikko. Mitään en oikeastaan ole tehnyt ainakaan pakosta. Niitä asioita mistä tykkään. Ihmetyksekseni olen jopa urheilua hieman seuraillut- eilen katoin keihään finaalin kera hyvän ystävän.

Keihäs jotenkin - kai se on iskostunut minuun jo lapsuudesta. Isänihän on aina seurannut urheilua... Keihäs on niitä harvoja lajeja joita minusta on mukava seurata... yleensäkin taidan tykätä enemmän noista ns. yksilölajeista kuin esim jääkiekosta tai jalkapallosta - vaikka voitinkin taiteiden yössä arvalla miesten vaaleanvihreän t-paidan jossa on Hyypiän kuva takana, XL - koko eli voin pitää oloasuna saunan tai suihkun jälkeen - ulottuu mua melkein polviin ;) Yöpaitaahan en käytä - en oikeastaan koskaan ole öisin paitaa pitänyt - jotenkin ahdistaa. Mieluummin kääriydyn peittoon tai lakanaan.

Iina aloittaa huomenna kolmen kuukauden työkokeilun - no tyhjää parempi. Aika lailla taitaa jännittää vaikkei sitä suoraan sano vaan hermoilee muuten - bussiaikatauluista yms. Lupasin huomenna aamulla viedä, iltapäivästä en tiedä kun vien auton huoltoon - ilmeisesti jarrupalojen vaihto. Lupas kattoa sen päivän aikana - en tiedä koska saavat korjattua.

Perjantaina oli taiteden yö Kouvolassa - käytiin mm teatterissa kattomassa Katri Helena -näytelmän harjoituksia, mukavalta vaikutti. Sen jälkeen tytöt häipyivät kaverin kanssa ja minä parin mun kaverin kanssa - olikin vissiin eka kerta kun yksin sain liikuskella (siis ilman lapsia). Näin se aika muuttuu. Tulihan sitä tuttuihin törmättyä. Mukava ilta vaikka ensin vaikuttikin et tulee kovasti sateista... Vaikka jotenkin tuntui että tapahtuma oli vaisumpi kuin aiempina vuosina.

Lauantai-illan vietin siis kaverilla katsoen keihäsfinaalia - ja siinä sivussa muutkin lajit. Tulihan siellä ilta oltua. Juteltua jne. Exä soitteli pitkin iltaa kaikenmoista asiaa oli sydämellään  - oli taasen sekaisin - viimeisen kerran keskellä yötä jolloin pyysi että jos soittaisin hänelle - sanoin et en soita, mie nukun. Aamulla soitti et oliko hän tosiaan soitelllut - eli ei sitten muistanut. Naisystävänsä oli kertonut... Eli ei oikein hyvältä vaikuta. hänen kannaltaan siis.

Tänään päivällä käytiin pikkulenkillä kaverin ja Monikan kanssa. Läheisellä lammella uiskenteli joutsenpariskunta ja sorsiakin näkyi. Eli kaikinpuolin onnistunut kävelylenkki. Harmi vaan ettei ollut kunnon kameraa mukana. No ehkä ne vielä on seuraavallakin kerralla siellä.

No tulihan tätä tekstiä... hyvää yötä ja mukavia unia. Mie taian kohta kans hypätä vasta vaihdettujen lakanoiden väliin. Olen tässä vaan suihkun jälkeen kuivatellut hiuksia ;)

Vihreä (3.8)

Vihreä on minun värini. Syön vihreää, nautin vihreistä näkymistä, puista, ruohosta kasveista, yleensä minulla on vihreää jossei muuta niin edes korvikset tai kaulakoru. Silmäni ovat vihreät

Vihreästä tulee mieleen myös vanha suomalainen elokuva "Linnaisten kartanon viheriä kamari"...

Näin yöllä - parempi ettei tule muuta mieleen. Kävin päivällä treffailemassa erästä miestä. Mukava iltapäivä muttei mitään "kipinöitä", ehkä joskus voi käväistä kahvilla myöhemminkin. Illalla kävin vielä kamun kanssa keskustassa kahvilla ja myöhemmin lähiseudun huoltsikalla teella - siinä sitten puitiin asioita - mun sekä hänen.

Hassu (15.7)

Vähän on jäänyt vähemmälle kirjoittelulle tässä kuussa - ehkä muutakin tekemistä ollut - näin kesällä. Hassutteluakin on ollut. Kävin perjantaina kaverin kanssa tanssimassa. Täytyy sanoa että tällä kertaa oli jopa hauskaa, tanssiakin sai tarpeeksi.. En tiedä alkaa vissiin vähän miehetkin taas kiinnostamaan, täytyy myöntää... kehtaiskohan sanoakaan... nimittäin tanssin yhden miehen kanssa, ja hän tuoksui todella hyvältä. Harvoin voi noin sanoa... ehkä vähän hassua. Ei siitä miehestä sen enempää mut tanssi-ilta taas antoi jotain viitettä et elämässä voi olla mullekin vielä jotain tarjottavaa... mutta katsotaan mitä tapahtuu...

Muutakin hassua olen tehnyt, laitoin treffipalstalle ilmon - ihan vaan vissiin kun oli tylsä, ajattelin et testaanpa totakin. Mikäs mun, vapaan ihmisen.  Aika monta viestiä tullut, muutama jopa asiallinen. Tietysti on niitä jotka heti ilmoittavat haluavansa tavata ja laittelevat puhelinnumeroaan, pyytävät soittamaan.  No kyl mä haluan tietää ensin enemmän, kiva kirjoitellakin vain. Mulle on jäänyt vuosien varrella pari kirjoitteluystävää joiden kanssa ei muuta ole ollut... Olen mä joskus tavannutkin -  ja jopa seurustellut netissä tapaamani kanssa. Niistä tosin on jo kauan. Mutta kyllä mä silti enemmin luotan siihen et tapaa muualla... jotenkin kuitenkin tuntuu oikeammalta - tai ehkä mä vaan olen vanhanaikainen? Kaikenmoisia kohtaamisia on tapahtunut, kuten joskus kauan sitten tapasin erään pojan kun kaverin kanssa liftattiin tanssipaikalta kotiin, hän muisti minut jostain aiemmasta tanssi-illasta - ja siitä se sitten alkoi... se tarina. Aikoinaan ensimmäinen poikaystävä (niitä lasten leikkejä joissa ei mennä pidemmälle, ainakaan siihen aikaan), oltiin kaverin kanssa liikenteessä isolla porukalla, hänkin oli siinä. Lähdin kaveria saattaamaan kotiinsa useamman kilsan päähän - taisin olla 16v - tämä poika seurasi meitä mopolla (asui samalla suunnalla kun tää mun kaveri), kaveri kuiskas mulle et taitaa meistä jompikumpi olla liikaa, no saatoin sit - ja lähdin takas kotiin - tämä poika kääntyi myös ;), mukavia, hassuja muistoja pulpahtaa mieleen...

---------

Lauantaina lähdettiin Monikan kanssa vaarille yöksi, saunottiin ja katsottiin Tangomarkkinat. Sunnuntaiaamuna herätus puoli kuudelta, syötiin aamupala - ja kuudelta oltiin suolla. Isäkin lähti mukaan - istuskeli autossa odottamassa lehteä lukien. Kyllä me siinä reilussa tunnissa saatiin yli 3 litraa. Sitten uudet kahvit kotosalla (tai vaarilla), käväistiin ensin pikavisiitillä yksillä sukulaisilla suokuulumiset kertomassa. Otin vielä sitten varttitunnin tirsat - ja taas lähdettiin. Mustikkametsään 2½ tunniksi ennen ruokaa, saalis ehkä 7 litraa... No niissä vähän meille syömistä. Sunnuntai-iltana tein sitten tietenkin mustikkapiirakkaa kun kotopuolesta kotiuduttiin. Syötiinhän niitä sellaisenaankin. Nam...

Käytiin äidin haudallakin, malvoja viemässä

Eilen illalla olin kyllä tosi väsynyt, en edes muista koska viimeksi olisin ollut niin poikki. Tänä aamuna en olis jaksanut herätä. No pääsin sitten lähtemään reilua tuntia aiemmin töistä (liukumat pitää saada käytettyä ennen lomaa), huomenna meen myöhemmin.

Iinalle käytiin hakemassa uusi puhelin. Itsehän tuon maksaa. Onnistui tiputtamaan vanhan pyöräillessään niin et meni totaalisesti rikki - akkukin ja sim-kortti. Näitä sattuu...

Nyt taidan lähteä unten maille. Lomaan 9 työpäivää ja yksi viikonloppu :)

Mökki (28.6)

Meillä oli aikoinaan exän kaa mökki puoliksi ensin apen ja sitten miehen veljen kanssa. Kiva mökki muuten, mutta oli saaressa. Sinne piti "mennä", ei vaan lähdetty tosta vaan.... eli aika vähiksi jäi siellä vietetty aika kun tyttöjen isä oli yleensä kesät töissä enkä mä päässyt lasten kanssa saareen...

Nautittiin kyllä siellä olostamme. Siellä oli lapsille sopiva,  matala ranta. No matala ranta teki kyllä vaikeaksi veneellä rantautumisen. Mutta aikansa kutakin. Sen jälkeen olen nauttinut kerran pari kesässä kun ollaan siskon perheen mökille päästy  päivää viettämään. (siskon miehen ja veljensä mökki).

Muistan kun kävin erään miehen mökillä muutama vuosin sitten - sinne pääsi autolla.

Hän kysyi että olisitko ollut yksin lasten kanssa mökillä jos olis ollut mahdollista. Ilman muuta olisin viettänyt aikaa mökillä, jos meillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Sanoi ettei hänen avokkinsa suostunut jäämään lasten kanssa sinne yksin silloin kun lapset olivat pieniä.

Ajateltiin huomenna lähteä yhteen kesätapahtumaan kaverin ja siskon kanssa. Meiän vanhimmat tytöt ilmeisesti lähtevät mukaan. Monika on nyt viikonlopun Kuopiossa ja siskon nuorempi isosena rippileirillä.

Eilinen oli synttäripäivä. Ensin töissä työkaveri tarjoili karkkeja, hänellä synttäri. Sit luin naamakirjasta että yhden kamun miehellä synttärit. Töiden jälkeen siskon synttäreitä juhlistamaan - ja sieltä sitten siirryttiin serkun pojan 2v synttäreitä. Suosittu päivä syntymiseen :)

Mukava ilta siis sukulaisten kera. Tänään  käväisin töiden jälkeen kaverin kanssa kahvilla. Sitten tulin jatkamaan Monikan koneen virusohjelman päivittämistä. Onnistuihan se. Oikeastaan se lähti siitä, että Iinan kone piti saada saman virustorjuntaohjelman käyttäjäksi... kun hänen koneensa taannoin meni rikki. Siinä oli joku muutaman kk:n ohjelma, joka loppumassa. Soitin sitten nettiyhtiöön et miten tehdään kun on jo kolme käyttäjää ollut. Selviskin ettei Monikalla ollut alkuvuodesta päivittynyt uuteen ohjelmaan (kone kyllä ilmoitti että on suojattu, ja haki viruspäivitykset). Eli sen sai sentäs tänään tehtyä

Ensimmäiset lomalaiset ovat ensi viikolla palaamassa töihin, mulla vielä neljä viikkoa lomaan. Nopeasti on mennyt tää alkukesä. Mutta - täytyy kyl sanoa että aika lailla alkaa olla "loman tarpeessa". Nytkin väsyttää, nukkumaan kai lähdettävä.

Passikuva (24.6)

Tunnen kieltämättä oloni tällä hetkellä passikuvani näköiseksi :) Ihmettelin äsken miksi päätä särkee ja keho tuntuu kuumalta. Mittasin lämmön - mulle 36.8 lähenee jo lämpöilyä - yleensä mittarit näyttää alle... toivottavasti ei ole kesäflunssa iskemässä... kurkussakin vähän karheutta

Kai sitä pitäis ajoissa nukkumaan mennä... ottaa vaikka päänsärkyyn lääkettä :( - jaksaa sitten huomenna töihin. Eiköhän tämä tästä...

Juttelin eilen pari tuntia naapurin kanssa - n. 85-vuotias virkeä mummo. Siinä aikamme jutusteltaessa selvisi mm. että hänen serkkunsa oli mun ensimmäinen opettajani :). Siitähän jutustelu sai lisäpontta. Olen aina tykännyt jutella iäkkäämpien ihmisten kanssa - ja kuunnella heidän nuoruudestaan/lapsuudestaan... Tämä täti vaikuttaa muistavan tosi kirkkaasti. Tehtiin muuten lopuksi vielä "sinunkaupat" - ja kättä päälle

kummasti väsyttää

Ehkä sitä olis loman tarpeessa - loman, johon vielä yli kuusi viikkoa - ja sitä ennen pitäisi keretä vaikka mitä - töissä ja muuallakin. Tänään aamulla kävin Iinan kanssa lekurissa. Hänellä on yksi lääke lopetettu ja sen tiimoilta tapaaminen lääkärin kanssa - tyttö halusi mut vielä mukaan vaikka käytännössä hoitaa asiansa itse.

Sitten töihin taas, liukumia on saanut viime viikkoina käyttää - ja pitääkin käyttää. Nimittäin ne nollataan heinäkuun lopussa, oli käytetty tai sitten ei. Toi liukuma juttu meitä on häirinnyt jo pitkään kun ei se ole sellainen millainen se pitäisi olla. Ei me voida liukua silloin kuin tahtoo vaan yleensä ensin työparilta on varmistettava että onnistuu, siis jos haluaa muuten vaan liukua... Tosta asiasta me puhuttiin hr-osaston päällikölle kun oli meille vetämässä ilmapiiritutkimuksen purkua... Saas nähdä onko vaikutusta. Monta vuotta ollaan vain ihmetelty... Mutta tälläisissä jutuissa on ok eli ei tartte palkatonta ottaa kun on henkilökohtaisia asioita...

Tulin töiden jälkeen kotiin. Monika oli lähdössä rannalle, Iina oli mennyt serkuilleen käymään. Sainkin monta tuntia yksinoloaikaa. Osan käytin torkkuihin parvekkeella ;), luin myös yhden kirjan loppuun, kahvittelin yms

Eilen oli täti yhden tyttärensä ja tyttärentyttärensä, 4kk kanssa Monikan synttäreitä viettämässä jälkikäteen. Mukava ilta. Ihanan eloisa vauva, hymyileväinen... mummoilua odotellessa - no joo - ei vielä muutamaan vuoteen, luultavasti

Mutta nyt lähdettävä nukkumaan. Vielä huominen, sitten viikonloppu -  ja juhannusviikko seuraavana, lyhyempi työviikko siis - tosin työteliäs saattaa olla... Mukavia unia. Ulkona sataa...

Kierre (4.6)

Monen jutun takia voi joutua kierteeseen. Ihan huomaamatta... kuten moni varmaan tietää. Eipä sillä väliä jos siitä on itselle - ja muillekin iloa eikä hankaloita, vahingoita elämää - ei omaa eikä muiden... tai mikäs mä olen toisen valintoja arvostelemaan.

Nyt alkaa kyllä olla hieman liian hellekierre minulle - ei oikein jaksa keskittyä mihinkään kun hikoilee ja sormetkin on hiestä märät. Töistä kun lähdin, meinas sormet palaa auton rattiin -ja auton lämpomittari näytti +31- 31.5 astetta. Onneksi on suht lyhyt työmatka.

Iina kävi tänään työkkärissä - näyttämässä todistuksen. Sai yhden työtarjouksen, nuorten työpajatoimintaa... no olishan sekin jotain - ei ainakaan kotona tyhjänpanttina pelailemassa Simsejä ja telkkaria töllöttämässä.

Tää oli tässä  - tänään. Ei oikein juttu luista. Talon naiset näköjään olivat kukkasia käyneet hankkimassa eli kohta on edusta taasen nätin näköinen

Tässä yksi linkki lähialuematkailijalle, ainakin mulle lähellä - ja kotiseutumatkailua :) Lapsuuteni  olen viettänyt  kyseisen reitin varrella eli tässä hieman paljastusta meikäläisestä ;()

Terveiset (25.5)

Terveiset sinne taivaaseen, usein kuullun laulun/iskelmän sanoin. Luulen, että jokaisella on joku jota kaipaa - ja joka tuntuu "lähteneen" liian aikaisin. Jollain lailla luulen, että he kaikki ovat läsnä ja seurailevat elämäämme, ainakin ajatuksissamme.

--------------------

Tämä aamu alkoi Jehovantodistajilla. Ovikelloa soittivat, vaikka oli jo myöhäinen aamu, en ollut vielä säällisissä vaatteissa, joten äkkiä housut jalkaan. Olisin tietty voinut jättä avaamatta. En tiedä mikä, mutta musta on kyllä mielenkiintoista jutella heidänkin kanssaan, vaikken mä heidän lehtisiään ota. Seinänaapurina asustelee Jehovantodistajiin kuuluva pariskunta, joskus hekin ovat asiasta puhuneet (varmaan kun heidän mielestään otollinen hetki), juttelen, mutta en sen enempää. No juteltiin siinä maailmanmenosta, - lopusta, eri uskontokunnista (niin tämän tuntemattoman pariskunnan kanssa) hetkinen. Sanoin kyllä että nuo naapurit on teikäläisiä (tiesivät varmaan) - ja että on mun suvussakin.

Olin ehkä aiemmin negatiivisempi Jehovantodistajia kohtaan, vaikka olen heitä kohdannut lapsuudestani asti. Tätihin perhe liittyi heihin joskus 70-80-luvulla - ja lapsena tuli käytyä heilläkin - jopa silloin kun oli kokoontumisia. Lapset saivat olla vapaasti eikä heidän tarvinnut osallistua vaan saatiin leikkiä rauhassa yläkerrassa. Välillä tuli tunne että rajoittavat, muistaakseni tädilläni oli jossain vaiheessa aika vaikeaa (uskonsa kanssa), häntä jopa kiellettiin tai jotain sellaista- tulemasta meille. Serkkuni joutui sairaalaan verenvuodon takia eikä hänellä saatu antaa verta... nämä olivat aika lailla ajatteluttavia asioita.  Mun käsityksen mukaan he tutkivat raamattua - ja löytävät sieltä jotain uusia juttuja - ja sen mukaan muuttavat omia käsityksiään eli heidän uskontonsa on muuttunut vuosien varrella. En tiedä - tämä on vain oma käsitykseni. Isäni oli melko jyrkkä heiän käymisiinsä, sanoi että voitte te meillä istuskella - mutta jos rupeatte niistä asioista puhumaan, voitte lähteä - ja niin kävikin... varmaan nämä tapahtuivat serkun sairaalajuttujen takia tms. Muista lapsena kun isäni ja pappa sekä tämä tädin mies "keskustelivat" aika kiivaastikin uskonnollisista asioista. Pappani taas oli sen maallikkosaarnaaja, isäni (perusluterilainen) kertoi hänen perustaneen aikoinaan oman seurakunnankin kotipaikkakunnalleen jonka luovuttu veljelleen kun sieltä lähti (- ja veli liitti sen ilmeisesti Helluntaiseurakuntaan, tästä Pappa ei tykännyt). No se siitä - en mä välttämättä asioita muista kovin tarkkaan, lapsi kun oli eli ei näitä voi absoluuttisena totuutena pitää...

Tosin mun suvusta löytyy kaikenlaista muutakin: maalllikkosaarnaajia, naispappeutta vastustavia, kirkkoonkuulumattomia yms, itse olen kävin pyhäkoulua nelivuotiaasta rippikouluun.... mun lapset käyvät luterilaisen lisäksi myös helluntaisrk:n ja vapaakirkon jutuissa (yhteiskristillisyyttä kuten tätini sanoo). Mulla itselläni on jonkinlainen lapsuudenusko, johon kuuluu suvaitsevaisuus eli jokainen saa tehdä ja uskoa mihin haluaa... Itse en kyllä kovin paljoa ulkonaisesti, siis en käy kirkossa yleensä kuin rippijuhlissa, häissä, hautajaisissa mutta sisällä on tunne että kyllä joku jossain on... On paljon turvallisempaa niin... tunne siitä että asiat järjestyy... Mutta en mä oikein mistään hurmoshenkisyydestä välitä, elämässä on muutakin kuin usko. Täytyy elää tätä tavallista, arkistakin elämää... Usko vaan antaa jonkinlaisen perustan minkä päälle rakentaa...


-----

Kävin eilen kaverilla iltakahvilla, iltahan siinä vierähti - taas kerran. Juttelua, kahvia, jäätelöä... eipä sitä enempää tarvitsekaan.

Tarkennus vielä: varsinaisesti päivä alkoi lampunvaihdolla. Iina ilmoitti illalla kun vielä olin kaverilla että keittiön kattolamppu meni, sanoin etten mä sitä yöllä rupea vaihtamaan - ja näkee siellä - seinissä on parit loistelamput.

Päivä kerrallaan

se on elettävä. Isällä tänään huonompi päivä. Soittelin päivällä, oli väsynyt ja kipuja tietenkin oli. Juttelin hoitajan kanssa (joka muuten - oli mun opiskelukaverini vuosien takaa, eilen selvisi että on sillä osastolla töissä - olen kyllä tiennyt että tekee siellä "keikkoja"), vähän valotti tilannetta. Keuhkortg oli otettu (siskolta kuulin ettei siitä ollut hälyyttävää löytynyt), kipulääkettä saa paljon, ruoka ei oikein maistu, ravinnetta menee, pissata pitäisi, suoliston ääniä kuuntelevat... jne jne

Olen tänään taas soitellut - siskolle, veljelle, tädeille - toiselta kysyin ovatko soittaneet toiselle. Ei olleet joten soitin sitten tälle - äidin siskolle. Ajattelin että olis ystävällistä ilmoittaa heillekin varsinkin kun tiesin että miehensä oli isälle soittanut ennen leikkausta (tosin olivat luulleet et leikkaus oli tehty, eivät tienneet leikkauksen päivämäärän siirrosta). Onhan se hyvä pitää yhteyttä sinnekin päin...

Luulen kyllä ettei isä tule vielä huomenna lähtemään keskussairaalaan. Hyvähän se on että varmistavat että kaikki sujuu... Tosiasiahan se on että toipuminen kestää, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

synttärikahveilla

Tätini synttäreitä juhlistamassa oltiin. Tätini on minua vain kymmenisen vuotta vanhempi, joten sukupolvien kuilu ei meitä kosketa. Hänen nuorimmat lapsensa ovat samaa ikäluokkaa omieni kanssa. Heillä edellään uutta vaihetta. Yksi tytöistään sai poikansa muutamaa päivää ennen äitini kuolemaa, äitini kerkesi nähdä kuvia  vastasyntyneestä niissä juhlissa, joista joutui ambulanssikyydillä viimeiselle matkalleen. Vanhempani ovat/olivat pojan äidin kummeja.

Tämä poika - varsinainen ilopilleri. Hän todella täyttää tilan jossa on, saa ihmiset viihtymään. Muutoksia on tulossa - kohta ei mummu ja vaari ole vain häntä varten. Toinen serkkuni saa vauvan lähipäivinä - ja tänään kuulin ilouutisen, että kolmas heistä saa vauvan ensi vuoden alkupuolella. Näin tämä elämä etenee... sitten on vielä enemmän vilskettä... mukava kun ihmiset tekevät lapsia. Kyllähän sen mullekin on edessä luultavasti - lastenlapset, muttei vielä sentään...