Mukavia hetkiä

Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 

Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...

Ukkosta odotellessa

Kolmatta lomaviikkoa mennään. Tällä viikolla en ole tehnyt vielä mitään erikoista. Yhtä ristipistotyötä jatkanut (kutsun sitä koronakissaksi)

Suikeroalpi

Kumma miten on "huono" omatunto kun lomalla kotona ei tee mitään. Ihan erilanen fiilis kun olis jossain lomalla   - siellä oleilu ja joutilaisuus tuntuu jotenkin oikeutetummalta. Vaikka ei sen niin pitäisi olla.

Tänä vuonna kyl tuntuu et todella ollut lomalla - on saanut asioita tehdä omaan tahtiinsa ja oman mielensä mukaan. Viime vuonna isän kuolemasta oli vielä niin vähän aikaa - ja aiempina vuosina suunnitellut lomansa aika lailla muiden mukaan. Ehkä sitä jollain lailla on alkanut elämään ns. omaa elämäänsä. Toki muut ihmiset kuuluu mun elämään mutta nyt teen asioita omilla ehdoillani...

Viime yönä en saanut unta joten joskus kahden maissa kirjoittelin sitten yhdistyksen pöytäkirjaa. No aamulla nukuin sitten pidempään.

Kun viettää aikaa kotosalla

enemmän kuin ennen, olosuhteiden pakosta... väistämättä ehkä mietiskelee enemmän. Itseään ja muitakin.  Tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen enemmän KUN-ihminen kuin JOS-ihminen.

Tällä en tarkoita sitä että kaikki pitäisi olla suunniteltua. Läheiset kyllä tietävät, että pystyn nopeastikin muuttamaan suunnitelmia. Pystyn esim. illalla lähtemään viihteelle ExTempore, mutta jos olen sanonut että olen vapaana tiettynä aikana - ja sovitaan jotain (vaikka toinen osapuoli sanookin et jossei tuu muuta tärkeämpää) niin pidän sen kyllä vapaana. Harvemmin minä ilmoitan kaverille että nyt mulle tulikin muuta menoa tms. Yleensä mikään ei ole niin tärkeää paitsi tietysti jos läheisille sattuu jotain (mut se onkin ymmärrettävää)

Aikoinaan seurustelin yhden miehen kanssa, jolla oli kolme poikaa (tai ensimmäinen ei ollut hänen vaan poikapuoli). Tämä poikapuoli sairastui melko vakavasti ja miehen entinen vaimo pyysi, että jos tämä mies ottaisi nämä omat poikansa  (alle kouluikäisiä)viikonlopuksi vaikkei ollut hänen viikko. Ei suostunut, vaan sanoi että järjestä hoito jotenkin muuten. Hän halusi olla minun kanssa (ei siis multa kysynyt). Minä olin kyllä sitä mieltä et olisin ymmärtänyt jos olisi perunut (eikä mua olis haitannut ne lapsetkaan). Mutta oikeastaan ehkä mulle hankalin oli ymmärtää että ei pitänyt enää tätä vanhinta poikanaan kun olivat äitinsä kanssa eronneet vaikka oli pojalle ollut tämän syntymästä lähtien isä (entinen vaimo oli raskaana kun tapasivat).  No joo, miten tää liittyy tuohon JOS/KUN-juttuun... tuli vaan mieleen

Mulla on pikkasen ollut inspiraatio- sekä motivaatio-ongelmia käsitöiden suhteen. Tuossa kuvassa on todellakin vain murto-osa askartelutarvikkeistani. En edes muistanut noita...

Äsken tein kuitenkin pikaisesti kissakorvikset. Siskontytön synttärit tossa alakerrassa tänään. Ei hän enää tilpehööri-iässä ole, mutta...  en ole vielä saanut tehtyä haluamaansa kissa-avaimenperään (samanlaista kuin aiemmin olin hänelle tehnyt, mennyt rikki).

Mutta nyt pitänee ruveta pukeutumaan ja lähteä...

j.k 10.3.2020 Siskontytöllä tallessa mun aiemmatkin tekemäni korut nätisti korutelineessa - ja sanoi niitä käyttävänsäkin :)

Pikkujouluviikonloppu

Huomenna olis työporukan kaa pikkujoulut - Fransmannin lihapatojen äärellä. Ehkä ilta jatkuu toisaalla. Autolla en ajatellut lähteä... 🌠

Tein tänään pikkujoulukorviksetkin (siemenhelmiä ja twinhelmiä), ajattelin ne laittaa.

Illalla paistoin hirvenjauhelihapihvejä Monikaa varten ja pakkaseenkin. Mie ite huomenna ajattelin syödä keveästi. Samoin lauantana, illalla tiedossa ensin teatteria ja sitten taas syödään. Yhtä juhlimista koko viikonloppu (ammattiyhdistyksen pippalot, niissä kyl pieni omavastuu)

Jos olis kerennyt niin olis kotokylässä ollut hirvisopatkin mut kaikkialle ei kerkeä....

Töissä ollut aika rankka viikko. Yllättävän hitaasti on kulunut vaikka töitä koko ajan ollut. Ei oikeastaan luppoaikaa ollenkaan... Mutta nyt painuttava pehkuihin, jaksaa huomenna riekkua

Tekeleet

Tekaisin vaihteeksi korvikset - toivottavasti korvat kestää, koukut ei ole hopeaa... Niin huomasin tossa äsken taas kadottaneeni toisen korviksen - kissakorviksen tällä kertaa. Enkä muista löytyisikö jostain lisää kissariipuksia. Mutta sitten ajattelin et täytyy vihdoinkin käyttää keväällä emalinsulatuskurssilla tekemiäni sydämiä. Hieman ajatusta vaati se miten kiinnittäisi - ei näyttänyt hyvältä käyttää valmiita renkaita,  joten laitoin ne yksinkertaisesti kieputellen kuparinvärisiin korupiikkeihin ja -koukut kiinni - ja siinä ne oli.

Joulu tulossa ja näpertelyintoa pitäisi saada :) jos vaikka jotain pikkulahjoja saisi tehtyä...

Tyttökin ilmoitti tulevansa aikaisemmalla junalla pääsykokeista pois eli kohta häntä hakemaan...


--------------------------------------------------------------------------
 edit: klo 23
Kissakorviskin löytyi :) Oli puseroa vaihtaessa jotenkin tarttunut rintsikoihin - no saipahan uudet tehtyä...

Kaulakoru ja muuta touhuilua

Tämän tein vanhemmalle tyttärelleni - hän ei käytä korviksia ollenkaan. Toivon, että tästä tykkää...

Oikeastaan voi sanoa että joulun valmistelut ovat ihan hyvässä mallissa. Stressattu ei ole... tänään oikeiastaan sain kaikille lahjat. Jos vielä tulee jotain hankittua niin se on ekstraa...

Joulukortitkin sain pysymään seinällä. Aiemmat kiinnitykset eivät ole pitäneet. Lahjoja on piilloteltu niin ettei ittekään meinaa löytää... kun pitäisi ruveta paketoimaan.

Kateissa ollut jouluseimikin löytyi tai lähinnä siihen kuuluvat henkilöhahmot. Oli yhdessä laatikossa jota en ollut muuton jälkeen käynyt läpi. Vaihdoin siitä tavarat toiseen laatikkoon (Iina sai muuttolaatikoita). Kuten ehkä olen kertonutkin, en tänä vuonna mitenkään erikoisesti panosta jouluun. Isän luo ollaan menossa - ja sinne hankitaan jouluruoka ja -kuusi. Töissä olen maanantain sekä perjantain eli mulla "loma" vain kolme päivää yhtäjaksoisesti - tytöillä kummallakin lomaa, Iinahan on ollut työkokeilussa - ja on tehnyt pari päivää sisään. Sitten alkaakin viimeinen viikko hänellä - ja loppiaisviikonloppuna edessä muutto Savonlinnaan....

Näpertelyä

Kaverille kans

Tein kaverille joululahjaksi. Kuvanlaatu ei valitettavasti kovin hyvä. Koru on luonnossa hieman vaaleampi lila. Toivon et tykkää :)

Vaihteeksi ittelle tein

Pitkästä aikaa itselle tein korvikset. Tosin en ole paljon muutakaan viime aikoina näperrellyt. Nuo sydämet on kookoshelmiä, muuten vain linkitin välirenkailla - ja taivutin korupiikin :) Ajattelin et vähän nk sydänpiparikorvikset. Tein yhtenä vuonna kukkapiparikorvikset - ja melkein heti onnistuin kadottamaan toisen :/

auringonsuojaverhoja ja rannekoru

Tein tälläisen korun tytön kaverille, Monika itse suunnitteli värit - ja minä taasen toteutin.

Viidennen kerroksen parvekkeelle asentelin auringonsuojaverhot paikoilleen. Ei onnistuis korkeanpaikan kammoiselta :)

Muistaessani

Pari kuvaa korviksista jotka tein tytölle, hän valitsi helmet - ja minä toteutin

 Tytön kaverille "herkkä" vaijerikoru - näyttää paremmalta  kaulassa ;)

Rintaneula (2.5)

Yhdessä puserossani tuli mukana tuollainen rintaneula, jossa roikkui ketjukoristeita. Ajan kuluessa ovat tippuneet pois - ja olen korvannut ne omilla tuotoksillani... niitä voi sitten vaihdella mielen mukaan ja korvata uusilla tarvittaessa tai vaikkapa vaihtelun vuoksi :)

Aika vähän tosin muuten rintaneuloja käytän, mutta tykkään tuosta - ja siitä puserostakin jonka mukana tuo tuli

Pitäähän lomalla ainakin yhdet korvikset tehdä

- ja kerkeehän sitä uusiakin tehdä vielä ennen tiistaista töihin paluuta


Sen verran vielä äidin tilistä kun mainitsin siitä taannoin. Me ollaan isälle annettu valtakirja (perunkirjoitusta tehtäessä) että voi päättää tilin kun tulee ajankohtaiseksi - ja hän sitten jakaa ne meille kolmelle (oli siitä isän kanssa puhettakin tässä vähän aikaa sitten - tai hän siitä itse puhui). Äidin viimeiset veronpalautukset tulivat viime joulukuussa... yksi kalenterivuosihan siinä välissä pitää olla. Meiän perunkirjoitus oli hyvin sopuisa ja yksimielinen - isä saa hoitaa asiat samalla kun hoitaa omiaan.

Nyt minun pitää mennä syömään, sitten kaupungille. Viihteelle menosta en vielä tiedä, ehkä tai sitten ei... näkee illemmalla.

Toipuu hän...

aina parempi olo seuraavana päivänä. Vielä nuha vaivaa, mut pää on selkeä...

Maanantaina menin sitten töihin  - aikaisemmin kun niin oli sovittu. No mun koneeseen ei oltu saatu asennettua uutta käyttistä saati sitten ohjelmia. Eli maanantain palloilin sitten melkein tyhjän panttina, silloin tällöin toisen koneella naputtamassa tilauksia tai vastaamassa puhelimeen että pääsivät tauolle. Meillä nimittäin ei puhelimet toimineet tai niitä ei oltu saatu asennettua, mutta päivä saatiin hoidettua.

Mun konetta jäivät asentelemaan kun lähdin. Tänä aamuna uusi yritys - käynnistyi - mutta puhelinta ei vielä oltu asennettu - no siinä aamupäivän aikana sekin hoitui. Päivä saatiin kunnialla tehtyä. Sama juttu kuin maanantaina, onneksi tilaukset tulivat hyvin läpi. Kaikkea muuta pientä harmia mutta... nää kuuluu yleensä näihin asennushommiin - koskaan mikään ei mene 100% putkeen - siihen on jo tottunut.

Huomenna sitten koulutusta - uusi käyttis ja uusi office, puoli päivää siinä menee. Pääsihän sitä tänään jo opettelemaan itsekseen. Ei mulla siinä mitään ongelmaa, sen verran on tietokoneita tullut käytettyä, samalla lailla ne toimii pääsääntöisesti... ja tekemällä oppii.. Mutta, onhan sitä kiva saada jotain koulutustakin ettei tartte päätään seinään hakata ja miettiä et miten tuo nyt tehdään...

Käväisin taas Sinellissä, lisää korutarvikkeita... ei kullanväriset riitä tai eivät oikein tuntuneet soveltuvan. Kävin Swarowkin kristalleja hakemassa - kahden laisia. Päädyin sitten tytön korviksiin laittamaan antiikin pinkkiä :) Tuo kuva ei kerro väreistä mutta ehkä muodosta. Tuon kuvan ottamisen jälkeen ketjuja (kullanvärisiä hieman vielä lyhennetty (saas nähdä teenkö  vielä muutoksia). Nuo värit sopivat tytön pukuun sekä mummon vanhaan kultakoruun (jossa ruusukvartsi ).

Eilinen  saa jäädä yritelmäksi, ehkä niitäkin joskus voi käyttää... muttei ne oikein juhlavat ole.

Itselle tekaisin kissakorvikset, lisäsin valmiisiin riipuksiin korvakoukut. Samanlaiset mulla on ollut jo ennenkin mutta olen onnistunut hävittämään - ainakin toisen niistä. Niin mulle usein käy - siksi ei kannatakaan meikäläisen käyttää rahojaan ostokoruihin. Kun tekee itse niin voi tehdä uusia jos vanhat häviää tai rikkoutuu. Tosin se ei poista sitä että harmittaa kun niin käy...





Kaupassakin tuli käytyä...

Rannekoru

Rannekoru vanhemmalle tytölle, silmukkahelmiä tässäkin sekä punaisia särmikkäitä ja vaaleanpunaisia kirkkaita lasihelmiä. 

korviksia

Parit samanlaiset korvikset. Pientä värieroa, simpukkahelmiä. Sori huono kuvanlaatu. Kaverille ajattelin toiset lahjaksi, toiset ehkä tytölle.

mukaelma kissakorviksista

Nämä tehty samalla periaatteella kuin vihreät kissakorvikset. Monikalle, joka itse valinnut tuon tähden tuonne keskelle (ja  haluamansa värimaailman), "ketjut" on pujoteltu oransseista ja keltaisista putkihelmistä korupiikkiin...

Vielä toiset

Kuva hämää, nuo korvikset on pienet - koruosa noin sentin mittainen. Hieman haalea kuva mutta ehkä siitä saa selvän...

Todella pitkästä aikaa olen korujen parissa. Keväällä mun tenniskyynärpää jotenkin vaikutti asiaan. Kesällä ei oikein ole ollut motivaatiota. Mutta aina välillä se inspis iskee - muhunkin :)

Koruaskartelua

Ensiksi innostuin laittamaan vihdoinkin lukon Monikan tekemiin helmiin - minulle siis. Tehty isoista vihreistä puuhelmistä, jotka Monika löysi mummun askartelutarvikkeista. Pikkasen siinä meni miettiessä nauhan pituutta. Mulla ei olekaan isoja helmiä ollut aiemmin.

Sitten tein itselleni kissakorvikset metallihelmistä ja simpukkarenkaista täydennettynä ketjulla. Tällä kertaa ei se ihan tullut tosta vaan. Vaati useamman yrityksen, että sain suunnilleen edes sellaiset kun halusin. Minä ainakin tykkään

Yleensäkään minulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa - ja olenkin huomannut että monesti korusta tuleekin erilainen kun alunperin suunnittelin - jotenkin se muotoutuu siinä sitä tehdessä...

Ai niin - leipäkin näyttää leivältä, siltä kuin pitääkin