Elettyä elämää

26 vuotta sitten, tänä päivänä
- sanoin Tahdon suuressa puukirkossa.  Sitä liittoa kesti tasan yhdeksän vuotta. Yli 12 vuoden yhdessäolon jälkeen lusikat jakoon - tai no hän lähti - ja minä tyttöjen kanssa jäin. Tosin muutettiin vielä kolme kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana ennen kuin päädyin tänne. Nyt ovat tyttäret jo lähteneet pesästä

Tapasimme Loppiaisena -89 ja erottiin kesän korvilla 2001.  Joskus keskustelin jonkun kanssa, että odotinkohan liian kauan ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin ero. Keskustelukumppanini totesi että ehkä sinun piti katsoa se loppuun asti. Eikä ikinä ole tarttenut miettiä että jospa vielä - Sen kummemmin syitä listaamatta,  ero oli ainoa oikea ratkaisu

En ole ajatellut uusiin naimisiin mennä tai edes yhteenmuuttoa kenenkään kanssa - saisi olla aikamoinen tapaus jos minut saisi sen tekemään :) Sen voisin ehkä hyväksyä että kummallakin olis omat asunnot...vaikka aikaa yhdessä paljon vietettäisiinkin...  mutta eihän tästä elämästä koskaan tiedä, sen olen oppinut.

Sanon aina että olen sitoutumiskammoinen. En mä oikeastaan varmaan ole, ei vain ole sattunut ketään sellaista joka minut saisi muuttamaan mieleni. Ehkä tarvitsen jonkinlaista "pakottamista" että taipuisin, itse en vaadi keneltäkään mitään - ihan vapaaehtoisesti saa tulla ja mennä. Pieni ongelma sekin, mistä toinen sitten tietää että mie tahtoisin? Joku sisällä haraa vastaan että en mie ensin... kai se on jonkinlaista torjutuksi tulemisen pelkoa - tai pelko on ehkä liian vahva sana kuitenkin.
Tavallaan haluan tuntea että toinen tahtoo...  "vie sie, mie vikisen..." - no ei - ei mua viedä mihinkään jossen taho. Mut jos tykkään niin en pane vastaan.

Mutta en kadu. Ei olis tyttöjäkään jossei...

***************************************************************

On mulla miesystäviä ollut näinä vuosina, joistain kertonutkin. Ne vaan on jotekin kuivuneet kokoon. Jossain jutussa ehkä menneisyys liikaa mukana eikä aika ole oikea, tuskin koskaan, joskus itsellä vaan tulee tunne että tätä en ainakaan halua.
On ollut mies joka kävi viikollakin välillä nukkumassa vieressä ja saunomassa (muulloin iltapuheluja päivän tapahtumista), toisen kanssa olin hänen luonaan viikonloppuja kun tytöt olivat isällään. Yksi tuli kuukauden parin välein noin viikoksi - se ehkä oli hankalin, itse käyt töissä ja toinen viettää aikaansa miten viettää, levätenkin - ja illalla pitäisi töiden jälkeen jaksaa huomioida toinenkin, asuikin aika kaukana
Tyttöjä en ole moneenkaan tutustuttanut. Ajattelin eron jälkeen että en halua heille esitellä ihmistä josta en ole varma pysyykö elämässä... Nuorempi sanoi minulle  kerran tässä aika äskettäin että sun olis pitänyt hankkia heille kunnon isäpuoli :), sanoin eipä ole sattunut kohdalle
Ehkä  en oikein tiedäkään mitä haluan. 

Mutta kuten aiemminkin on puhetta, elämästä ei koskaan tiedä... mutta sen tiedän että pärjään yksinkin. Eri asia vaan että haluanko. No nää vaan ajatuksia, ei tarkkaan mietittyä. Sanoja paperilla... jaarittelua lähinnä, pois mielestä

Kai se vähän on haikea fiilis  - en minä silloin avioon mennessä ajatellut eroavani. Mutta - mun oli parempi jatkaa yksin.

****************************************************************

Rakastua voi vain vahingossa. Yritäpä
rakastua, niin ei siitä mitään tule. Lauri Sallinen

************************************************************

Hajanaisia mietteitä tässä hetkessä

Aika on kyllä mennyt kuitenkin nopeasti mm.ikkunanvaihtorumban kanssa. Tavaroita raivannut pois tieltä - ja nyt edessä takaisinlaitto. Pitäis vaan motivoitua samalla katsomaan mitä säilyttää ja minkä kierrättää joko eteenpäin tai kaatopaikalle. Siinä sitä urakkaa onkin... Niin ikkunaremppa, ei se vielä valmis ole. Pellitykset puuttuu parvekkeeltakin joten en mä sinne kaikkea tavaraa viitti vielä viedä. Kuulemma laittavat vielä tiivistevaahtoakin vai mita lie... . Ajankohta ei ole tiedossa, kai sitten kun kaikki muu on valmista

Kirppareille en tavaroita ajatellut viedä, ei energia riitä siihen. Luulenpa että siitä saatu rahallinen hyöty on aika vähäinen - enemmin annan suoraan eteenpäin. Ei mulla mitään arvotavaroita ole kaupattavaksi.Tytölle sanoin et pitää tehdä "kuolinsiivous". Sehän tarkoittaa vaan tuota että itse karsii tavaransa eikä jätä niitä lapsilleen... :)

Tähtisilmä

Ex-miehen kanssa sovittiin että tarjoaa vanhaa parvisänkyä (joka on ollut hänellä varastoituna.) kierrätyskeskukseen Annoin sen aikoinaan hänelle että tytöillä olisi nukkumapaikka, ei ole sitä tietääkseni koonnut ollenkaan - vain varastoinnut muuttaessaan. Jossain vaiheessa ajattelin että ottaisin sen itselleni mutta tällä hetkellä tavaraa on muutenkin liikaa.  Haluan että asunnossa on enemmin väljää tilaa, sama fiilis joka huoneessa eli tavaraa olisi saatava pois.

En tosin tiedä saiko sen parven vietyä. Mutta toisaalta, ei ole mun ongelma - enää. Tänään töiden jälkee kävin exän passin hakemassa ärrältä - ja lähetin sen hänelle, jätti mulle valtakirjan viikonloppuna. (Hänhän muutti Ruotsiin - sanoi kyl ettei kansalaisuutta tule vaihtamaan). Sitten vielä kirjastosta pari varattua kirjaa hakemassa ja Iinan hain ohimennessä mun luo pyykkiä pesemään (ja illalla tietty takas)

Ens viikonloppuna on veljenpojan ylppärit. Vaarikin tulee sinne sairaalasta taksikyydillä. Sisko käy huomenna viemässä vaatteet. Veljen vaimo meinaa  vielä hiukset leikata ennen vieraiden tuloa. Monika ei pääse tulemaan serkun juhliin, heillä on avomiehen siskon yo-juhlat eli lähdetään sitten Iinan kanssa kaksistaan.

Onkin sitten viimeiset lakkiaiset tällä erää - veljenpoika on suvun nuorin - eli sitten seuraavaa sukupolvea odotellessa, jota ei vielä näköpiirissä. Monika vaan hoitelee päiväkodissa toisten lapsia  - no eipä sitä tartte, itse päättävät. Eikä mun mielestä ole kiirekään  - itsekin olin lähes 27v kun ensimmäinen synty - ja hyvin kerkes

Mutta - nyt nukkumaan ettei ajatus karkaa ihan käsistä. Huomenna jos sais jotain aikaankin. Äsken tiskit selvitin ettei tartte lähteä töihin ajatellen et tiskit jäi. Mukavampi tulla kotiin illalla.
Kamulla käväisen töiden jälkeen - pari tulostetta viemässä

Tallinnaa ja ikkunoiden vaihtoa

Kohta on jo kesäkuu. Vaikka mitä on tullut tehtyä, kirjoittamaan ei ole ehtinyt. Viime viikonlopun vietin ammattiyhdistyksen matkassa Tallinnassa (ite ko yhdistyksen hallituksessa toista vuotta). Ei mennyt sekään reissu aivan suunnitelmien mukaan.

Hevoskastanja

Ensin tuli tieto viikon loppupuolella että bussiyhtiön bussi oli mennyt rikki, olivat saaneet kuitenkin korvaavan toiselta yhtiöltä. Kuskikin taisi vaihtua (oli kyllä aivan ammattitaitoinen kuski tämäkin)  sekä tieto että lauantai - ja sunnuntaipäivän ohjelmat vaihtuneet toisinpäin - se ei haitannut. Oikeastaan parempi että Bastion tunnelit oli lauantaina ja kiertoajelu sunnuntaina - noin ihmisten jaksamisen kannalta.
Ikävämpää oli lauantaiaamuna asemalla kuulla että meiän paluu oli siirtynyt myöhempään laivaan eli kotona vasta puoli yhden maissa maanantain puolella. Mutta sopeutuvaista sakkia ollaan :) nää meiän yhdistyksen porukat. Saatiin sunnuntaina korvaukseksi ruoka iltapäivällä ennen lähtöä.

Lauantaina lähdettiin asemalta klo  7.15 (sopiva aika lähteä, aemmin yleensä lähdetty tosi aikaisin), ei tarvinnut paljon normaalia aikaa ennen lähteä - tosin menin kyllä pikkasen liian myöhään nukkumaan. Väsäsin mm. ruokalipukkeita lauantai-illan ruokailuun - että ihmiset muistaa mitä ovat tilanneet eikä keneltäkään jää saamatta haluamansa (ja aina on joukossa sellaisi joille kaikki ruoka ei sovi, tämä osoittautui hyväksi ideaksi, kiitos vaan yhdistyksen matkanjärjestäjälle). Laivalla oli sitten heti aamiainen ja niinhän se menomatka sujuikin rattoisasti buffetin antimista nauttien.

Heti iltapäivällä tunnelikierros. Meitä oli kuitenkin nelisenkymmentä joten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja toinen, jossa itse olin lähti puoli tuntia myöhemmin. (Me kerittiin käymään läheisellä terassilla ensin). Kierros alkoi animaatioelokuvalla ja sen jälkeen suunnattiin tunneleihin. Kiehtovaa että tunnelit on rakennettu 1600-luvulla , osa niistä löytynyt vasta 2003. Tunneleita on käytetty pommisuojina, laitettiin sähköt ja juokseva vesi, ilmastointi sekä puhelinlinjat. 80-luvulla punkkarit "valtasivat" tunnelit, kodittomat asuivat niissä, jolloin ei ollut enää sähköä eikä vettä. Junalla emme päässeet valitettavasti ajelemaan ja osa tunneleista oli suljettuna uhanalaisten hämähäkkien takia. Kierros päättyi kivimuseoon .

Tunnelikierroksen jälkeen ostosaikaa Ülemisten ostoskeskuksessa, itse en tainnut ostaa kuin jäätelön. Tällä reissulla en paljoa ostellut, ei ollut tarvetta (ja takaraivossa ajatus että kotona odottaa raivaamisurakka ikkunaremppaa varten, yhtään lisää tavaraa en halunnut hankkia).

Ostoskierroksen jälkeen kirjauduttiin Tallinna City Hotel'iin. Pienet torkut ennen illan ruokailua Kochi Aidad'ssa

Ilta meni siis ruokailessa ja sitten osa häipyi kaupungille. Huonekaverin kanssa mekin mutta loppujen lopuksi päädyttiin Piano Bar'iin, siitä sitten puoli kahden maissa unten maille.

Sunnutaiaamuna hotellinaamiainen ja puoleen päivään mennessä hotellihuoneiden luovutus. Seuraavana vuorosssa kiertoajelu Tallinnassa. Tällä kertaa emme kiertäneetkään kaupunkia vaan suuntasimme mm. Japanilaiseen puutarhaan, jossa vietimme aikaa kävellen puolisen tuntia. Siellä olisin voinut viettää aikaa pitempäänkin kameran kera. Ehkä joskus toiste.

Kierroksella kierreltiin muitakin lähialueita. Opas puhui niin paljon että olis pitänyt olla nauhuri muistaakseen kaiken. Tälläisistä jutuista minä pidän  - reissussa pitää olla muutakin kuin ostosparatiiseja ja illanviettoa. Kierroksen jälkeen olikin sitten taas ostosmahdollisuus Rocca Al Maressa. Lähdettiin huonekaverin kanssa sinne kun ei jaksettu kaupunkiinkaan jäädä.

Ostosreissun jälkeen monen kohokohta - superalko. Ostin mä kuitenkin pari pikku viinipulloa ja koskenkorva salmiakkia vaikka taitaa entisetkin olla juomatta.  Sitten taas siirryttiin Kochi Aidad'iin noutopöytään (bussiyhtiön tarjoamana), sitten alkoikin reissu olla ohi. No lähikaupasta kävin vielä ostamassa yhden paikallisen siemenleivän. Reissuväsymys alkoikin painaa sen verran että kotibussimatkan nukuinkin lähes kokonaan. Kotona puoli yhdeltä ja aamulla töihin.  Oli hieman nihkeä työpäivä - se maanantai

- se Tallinnasta, sitten siirtyminen ikkunoihin (lyhyesti, onhan tässä tätä tekstiä jo)

Tiistaina pidin lomapäivän - tavaroiden raivaamispäivä. Jossain vaiheessa päivää luukusta tippui lappu että mun asunnon ikkunat vaihdetaan torstaina joten tuli kiireempi kuin ajattelinkaan. Suurimman osan sain tehtyä tiistaina mutta kyllä mulla keskiviikkoiltakin meni raivauspuuhissa. Siskonmies piti pyytää ottamaan lamppu irti - en ole noita sokeripalahommia itse tehnyt, enkä oikein yletä tikkailtakaan)

Torstaina näki sitten muutoksen - kyllä sen todella näki. Ainoa mikä häiritsee, on se, että saunan ikkunassa ei ole kiintopainikeita kuten aiemmassa. Nyt pitää irtopainike muistaa ottaa saunaan mukaan (no joo, ostin jo toisen - kun näiden ikkunoiden mukana tuli vain yksi, jos tuon toisen pitäisi saunan ikkunan vieressä)

toisen makkarin ikkuna ennen 

keittiön ikkuna nyt

Nyt sitten pitänee ainakin olkkariin hankkia uudet verhot :)


Perjantaina sitten tulivat asentamaan sälekaihtimien härpäkkeet. Pieni yllätys oli kun tulin kotiin illalla. Mun makkariin ei ollut sitä tehty. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen selvisi että asentaja oli jotenkin unohtanut. Tarvikkeet oli kyllä lattialla ikkunan alla. Maanantaina tulee sitten tekemään loppuun.

Nyt vaan pitäis saada tavarat ja huonekalut paikoilleen.

Monika on tänään tulossa. Lähdetään isää katsomaan Loviisaan sairaalaan, miten pärjäilee. Kotopuolessa käväisen. Veli keksi että jos veisin isälle tabletin kotoa ajankuluksi vaikkei nyt ole telkkaristakaan ollut kiinnostunut, mutta jos sais vähän jotain mielenkiinnon aihetta. Kaikkeahan voi koittaa...

Hieman haipakkaa ollut viime päivinä

Nuo edellisessä postauksessa olevat ikkunat, on tänään tarkoitus varastoida parvekkeille - ikkunoiden vaihtoremontti alkaa sitten sen jälkeen ylimmästä kerroksesta alaspain. Just eilen illalla yhdentoista maissa sain loput tavarat parvekkeelta ulos (olin edellisenä päivänä onneksi kerennyt tyhjentää suuren osan), Nyt on siis parveke tyhjä  ja odottaa täytettä.

Olin eilen isää katsomassa illalla sairaalassa. Toipuu ja lisätutkimuksiakin on, ei tässä vaiheessa oikein muuta voi. Oli laitettu eilen  Holteri rintakehälle ja tänään sitten taas keskussairaalaan tuloksia siitä kuulemaan. Tää sydäntutkimus oli todettu silloin huhtikuussa kun vein isän silloin yhtenä sunnuntaina päivystykseen (kun edellisenä päivänä oli käynyt ja laitettu kotiin) .

Mun oli tarkoitus ottaa tämä päivä alunperin lomapäiväksi kun isälle piti tehdä se jalan abi-mittaus ja nämä sydäntutkimukset. Mutta nyt sairaala hoitaa.

Käytiin launtaina tyttöjen kanssa vaaria kattomassa. Se oli samalla pieni kesäpäiväreissu. Monika napattiin asemalta, kukat kaupasta ja sitten Alppiruusuun syömään. Moottoripyöräjonokin sattui siihen matkan varrelle - satoja moottoripyöriä (Susikoski Päräys). Isälle hain papereita kotoa (vara-avain piti veljen luota hakea), hautausmaalle äitienpäiväkukat äidille ja mummuille. Kotipihassa kukkivat kevätkukat.

Loviisassa sitten isän luona parisen tuntia.

Lopuksi vielä Tuhannen tuskan kahvilassa käytiin välipalaa haukkaamassa. Jos Loviisaan eksytte, tähän kahvilaan kannattaa tutustua.

Mutta jatkanen touhuistani myöhemmin... pitää lähteä töihin. Mukavaa päivää  - saapi nähdä jyrähteleekö ukkonen tänään

Oli niin hiljaista hetken aikaa

Viime yönä ennen kahta nousin käydäkseni vessassa. Yhtäaäkkia mikro piippasi, valot eivät toimineet. Ensin ajattelin että joku sulake meni - mutta kiersin sitten koko asunnon, minnekään ei tullut valoja. Pakastin eikä jääkaappi hurisseet. Kurkistin jopa käytävään - ei syttynyt sinnekään valoja.

Uteliaisuuttani avasin kännykän netin ja sähköhäiriökartan - siellähän se oli, muuntajavika ja sähköttömien talouksien määräkin näkyi tällä alueella.

Varttitunti meni kun sähköt palasi. Jostain syystä en saanut unta heti (outoa minulle), piti jopa nousta ylös vähäksi aikaa kirjoittelemaan.  Ja sitten aamu tuli liian äkkiä. No tää päivä ja sitten onkin taas viikonloppu

Helatorstaina ennen nukkumaanmenoa

Veli oli tänään käväissyt isää katsomassa ja vienyt isän toivomia tavaroita kuten parranajokoneen. Hyvä että kerkesi - hänellä onkin meistä lyhyin matka ajella. Täti soitteli jossain vaiheessa minulle ja kyseli tilannetta - olin joskus ennen amputaatiota isältä kysellyt, että laittelenko tietoja sisaruksilleen - sanoi ettei vielä kannata kunnei tiedä miten käy, mitä tehdään... Ajattelin myös että itse soittelee kun jaksaa. Mulla ja tytöillä suunnitelmana mennä lauantaina.

Sairaalan papereissa olen minä yhteyshenkilönä. Mun on kuitenkin mahdollista "päivystää" puhelinta parhaiten. Parempi myös että yksi hoitaa yhteydenotot - ja tiedottaa muille - meillä onkin sisarusten whats'up -ryhmä, johon kirjoitellaan kun on asioita jotka meiän kaikki olis hyvä tietää... mielestäni toimii hyvin, kaikki saa saman tiedon kerralla.

Äsken vein Iinan kotiinsa saunan jälkeen.  Katsottiin vielä yksi Perjantai-dokkari: Elämä myytävänä - kehitysvammaisten nykytilanteesta. Ystävä oli myös viettämässä iltapäivää meiän kanssa. Näinhän se päivä meni, paljoa ei tavaroiden raivaaminen edistynyt - mutta vähän kuitenkin. Passin löysin - sitä tarvitsen viikon päästä yhdistyksen Tallinnan reissussa. Yhdet kadoksissa olleet korviksetkin löysin....

Mun oli tarkoitus vielä pestä astiat ennen nukkumaanmenoa, mutta taidan jättää aamuun tai huomiseen iltaan... alkaa uni painaa silmissä. Mukavia unia

Helatorstai

Hieman mietin josko olis lähtenyt isää kattomaan tänään mutta nyt näyttää siltä etten - on kuitenkin suunnilleen 70 km suuntaansa, riippuen siitä mitä kautta menee.

Soittelin isälle, sanoi pärjäävänsä kyllä. Oli aika väsyneen kuuloinen mutta sanoi ettei ole kipuja (eli särkylääkkeitä saa), mutta ihmekös tuo, ei amputaatio ole mikään pikkujuttu. Kuten aiemmin totesin, aika näyttää...

Menen lauantaina - ja samalla käyn ohiajaessa hautausmaalla kukat viemässä äidille ja mummuille. Toisaalta jännä juttu - pikkasen tuntuu et omatunto kolkuttelee, vaikkei siihen mitään syytä. Itsekin tarvitsee joskus vapaapäiviä. Huomenna kuitenkin työpäivä (yleensä meiän rankin työpäivä kun kahden päivän tilaukset käsiteltävinä  - ja viime viikkkoina on jouduttu välillä ylitöihinkin jäämään)

Iina tulee tänään pyykkiä pesemään - ja varmaan saunotaankin. Mun olis kyl alettava tyhjentämään ainakin tuota parveketta ens viikkoa varten. Ensi torstaina nostavat ikkunat parvekkeelle odottamaan asennusta - mun ikkunoihin pääsevät ehkä seuraavan viikon lopulla tai sitä seuraavana alussa... Siihen mennessä ikkunoiden edustoilla pitäisi olla puoltoista metriä vapaata tilaa. Mulla lähinnä mietintäasteella tää homma - eli et mietin mihin tavarat siksi aikaa - onneksi mulla on iso olohuone jonka toisessa päässä ei ole ikkunaa. Eli sinne saa sijoitettua aika paljon

Eilen töiden jälkeen kävin ystävän kanssa kaupungilla jäätelöllä. Aurinko paistoi ja ihmisiä oli liikkeellä aika paljon. Illalla hain vielä postista Wish'sta tilaamani muistikirjan tai päiväkirjahan se oli - yli 700 sivua (riittää kirjoittamiseen pitkäksi aikaa) - vaikuttaa ihan siltä minkä tilasinkin. (5.40 € + postikulut 3 €)
- Ja kaupan kautta kotiin.

Jo jatkohoitoon

Isä siirrettiin tänään oman kaupungin sairaalaan jatkohoitoon. Ei erikoissairaanhoidossa pidetä yhtään pidempään kuin on tarvis.

 Eilen töiden jälkeen kävin häntä Kotkassa katsomassa - olin siellä noin puol kuudesta yli kahdeksaan. Kun menin hänelle oltiin tiputtamassa verta - ensin yleisverta  ja toinen pussi omaa veriryhmää. Aamulla hb oli ollut muistaakseni 90, tänään 110 (tänään tulehdusarvo 100 eli mukavasti laskenut sunnuntain 185:stä)

Yllättävän pirteä hän oli vierailuni ajan. Jatkuvasti siinä kävi hoitajat tekemässä yhtä sun tätä - mukavia tyyppejä (vaikka minä kylläkään en tykkää sanasta tyyppi, mutta ei anneta sen häiritä). Ilmeisesti isä oli saanut kipulääkettä tarpeeksi.

Nyt täytyy vaan todeta että aika näyttää....

---------------------------------
Töissä oli hieman kiirettä tänään, seitsemästä neljä poissa (kaksi vapailla, kaksi saikulla) ja meistä kolmesta yksi oli osan aikaa koulutuksessa. Mutta onneksi tilaukset tulivat ajoissa. '

Mulla oli vakuutusvirkailijan kanssa tapaaminen klo 16.30. Uusia vakuutuksia en ainakaan vielä ottanut, pari tarjousta sain kylläkin. Autovakuutuksen hinta aleni - mullahan pari vuotta sitten tippuivat bonukset kun mun auton ovi osui kovan tuulen takia toiseen autoon parkkipaikalla - toisen auton korjaus mun vakuutuksesta. Mutta nyt vaikuttaakin viimeiset kymmenen vuotta joten nousi ihan kivasti 75%:iin. Näköjään kannatti mennä.

Juttelin myös illalla entisen miesystävän kanssa hetken puhelimessa, en nyt tarkemmin selittele miksi hän soitti - mutta tuli kuitenkin rupateltua (kyse ei ole mistään paluusta yhteen ym.). Tuli sitten käsiteltyä isänkin tilanne, ja samoin hänen omansa ja isänsä jonka tunsin myös aikoinaan (jostain syystä tulin yleensä hyvin toimeen poikaystävien isien kanssa, tykkäsin kovasti), Törmättiin muuten viimeksi vappuna viihteellä kun olin Iinan ja kamun kanssa liikenteessä, mutta eihän silloin mitään vakavampia jutella.

Gizmon kanssa tapaamisessa on hieman pidempi tauko. Tänään viestitteli että on ensi viikonkin työreissussa tosin tulee silloin torstaina tänne päin.

Mutta riittää mulla näiksi arki-illoiksi tekemistä. Torstaina 17.5 aamuksi pitää ainakin parveke olla tyhjennetty: uudet ikkunat nostetaan siitä sisälle. Mun ikkunoiden vaihto on sitten jossain vaiheessa ehkä seuraavalla viikolla - aloittavat ylimmästä kerroksesta silloin perjantaina. Ikkunoiden eteen pitää jättää n. 1½ metriä työskentelytilaa - mun makkarissa se ihan onnistu. Mut en kyl rupea sitä kaappia purkamaankaan - kauhea homma. Verhot pitää myös ottaa pois

Olis varmaan aika mennä nukkumaan - kävin tänään saunassa. Oli jotenkin sellainen olo. Kaupassakin pitäis käydä mut kerkee sen huomennakin. Torstaina onkin Helatorstai, varmaankin isää kattomaan lähden  - jos Iina lähtis vaikka mukaan. Ilmoitti kyl tulevansa pyykkiä pesemään.

Niin siinä sitten kävi

Isän toinenkin jalka amputoitiin. Se tehtiin päivystysleikkauksena eilen illalla (piti olla verenohennuslääke pari päivää tauolla). En eilen käynyt sairaalassa kun tuon operaation kellonaikaa ei ollut tiedossa. Pari kertaa soittelin isälle ja osastolle. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käydä siellä ennemmin - mutta enhän minä sitä voinut tietää... Isä itsekin soitti kun oli päässyt osastolle myöhään illalla - oli kyllä hieman sekaisin - ei hetkeen tajunnut oikein missä oli. Mutta mikä ihme se oli - koko päivän syömättä odottaen, sitten nukutettu...

Mutta tänään jätän kokouksen väliin ja ajelen sinne töiden jälkeen (viitisen kymmentä kilometria eli suunnilleen sama matka kuin kotopuoleen mutta eri suuntaan).

********************************************************************************

Muuten viikonloppu sujui yhdistystoiminnan merkeissä. Perjantai-iltana lähdettiin, hotellissa yövyttiin. Illalla käytiin syömässä - sitten pieni lenkki kaupungilla huonekaverin kanssa - no käytiin yksillä

Aamulla yhdistysten tapaaminen. Mielenkiintoinen päivä - ei siitä enempää. Illalla kotiin

Sunnuntai sitten meni tosiaan operaatiota odottaessa. Kävin kyllä pienellä lenkilllä läheisellä lammella mieltäni rauhoittamassa. Odottavan aika on pitkä...

Vielä on varpaat tallella

Käytiin sisarusten kanssa katsomassa isää sairaalassa  - mukana myös Iina ja siskontyttö. Isä saa antibioottia ja kipulääkettä suoneen tietyin väliajoin. Pystyy kyllä liikkumaan pyörätuolilla. Olivat yrittäneet tehdä abi-mittausta tänään mutta jalan kivun takia eivät saaneet laitettua puudutusta ja sitä tehtyä. Huomenna uusi yritys - tavoitteena saada jalka kuntoon.

Isän tulehdusarvo oli eilen tullessa ollut 128 ja tänä aamuna 214. Eli nousussa on - huomenna näkee jatkuuko. Soittelen puolilta päivin että onko mitään uutta tai mitä tehdään.

Itse lähden huomenna illalla yhden yhdistyksen aluetapaamiseen, lauantai-iltana kotiin. Sunnuntaina luultavasti ajelen sitten sairaalaan.

Nyt kieltämättä väsyttää. Taitaa jäädä pakkaaminen aamuun - eiköhän sitä yhden yön kamat nopeasti saa laitettua kassiin. Jos jotain jää niin sitä ei tarttekaan. Hyvää yötä ja rauhallisia unia

Pieni tilannepäivitys

Isä sairaalassa.
Tänään saa tietää mahdollisista toimenpiteistä.
Saanut antibiootteja ja kipulääkettä suoneen.
Se jalka taas... tosin koko keho oireilee.
Mutta jospa tällä kertaa ei menis niin pahaksi.

Mutta nyt töihin taas

Mietiskelin

tässä aamulla hetkeä ennen ylösnousua:

Siivoamista - tai oikeastaan tavaroiden raivaamista.  Pitäis töiden jälkeen mennä yhdistyksen toimistoa raivaamaan. Meiän on tarkoitus rempata se nykyaikaisempaan kuntoon - paljon on pois heitettävää. Olen käynyt lähes joka kerta. Nyt tuli mieleen jos jättäis väliin, sillä... olishan mulla tätä raivaamista kotonakin.

Meiän talossa alkaa puolvälissä kuuta ikkunoiden vaihto. Pitäisi saada tavarat pois ikkunoiden edestä - raivattava puoltoista metriä tilaa vaihtoa varten. Makkareitten raivaaminen olis se kovin homma. Toisessa omat kamat ja toisessa myös tyttöjen tavaroita - hieman pitää myös hyllyjä siirrellä. Olen vaan jotenkin sitä lykännyt ja lykännyt. Vapaita viikonloppuja ei vaan tunnu olevan - niinpä se olis tehtävä viikolla iltaisin. Eikä se tarttis muuta kuin "aloittamisen"
Parvekekin pitää siivota tavaroista - ikkunat nostetaan sitä kautta.

Kevät on remppojen aikaa tai ainakin suunnittelun, työmaallakin suunnitellaan tilojen muutoksia. Vielä ei tiedetä tarvitseeko meiän siirtyä pois väistötiloihin muualle vai löytyykö tilaa paikan päällä. Vuosia sitten vietimme kesän "evakossa" tien toisella puolen.

Mutta - nyt pitänee orientoitua töihin. On kyl vähän flunssainenkin olo - mut eiköhän se tästä. Mukavaa tätä päivää

Riekkumassa

tai ei sentään... Vappuaattotyöpäivä meni suht mukavasti  - vähän liukuen kotiin kun kerrankin oli mahdollista. Meillä oli töissä arpajaiset - eipä ole pitkään aikaan ollutkaan. No ei tullut voittoa, tosin sanoisin ettei onnea rakkaudessakaan. Enkä kyllä oikein tiedä mitä rakkaus onkaan. Tai kyllähän se minulle on ehkä välittämistä ja luottamista.Vaikea määritellä

Iina on jo pitkään halunnut mua kanssaan "viihteelle" Eilen kamu tuli ensin meille ja sitten mentiin tytön luo ja siitä vähäksi aikaa terassille. Mie otin kaakaon terästyksellä. Mikäs siinä oli hetki istuskella kun oli varattu huopiakin lämmikkeeksi. Hesessä käytiin sitten vähän suupalaa nauttimassa ja loppuilta vietettiinkin paikallisessa karaokepaikassa (en kyllä ite laula - paitsi joskus pöydässä muiden mukaan).

Tuttujakin näkyi, mm. opiskelukaveri, kamu näki montakin. Päädyttiin yhen tutun pöytään ja tuli siinä pari uuttakin tuttua. Pois lähtiessä huomasin entisen poikakaverin - tuli vähän sanailtua. Tämä oli mies jonka kanssa seurustelin parikymppisenä ja yritin aikuisenakin - ei siitä kuitenkaan  mitään tullut. Olen joskus sanonut että siinä on ihminen jonka kanssa olen kokenut koko tunneskaalan. Kyllähän hän taas hoki että haluaa minulle vain hyvää - no en voi muuta kuin sanoa samoin...
Olin kyllä iloinen kun näin. Nyt tiedän ettei vaikuta enää... mutta muistot jää.

Kamu sitten kuskasi mut kotiin, Iina lähti vielä jatkamaan.

Aamulla oli jostain syystä hieman haikea olo. Joskus olis kuitenkin kiva jos olis joku heräämässä yhdessä aamuun... Mutta ajatus menee nopeasti ohi. Olen aika sitoutumiskammoinen ihminen - tai niin kai yritän itselleni uskotella.

Mutta nää on taas näitä - myöhäisen yön ajatuksia joita yritän saada mielestä pois - unten maille pitäis

Ps. Kaveri laittoi linkin ihanaan Tuure Kilpeläisen kappaleeseen: