Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Tämä päivä

Kävin tänään lääkärillä. Halusin keskustella mun lääkkeistä. Kyllähän mä oikeastaan tiesin ettei hän tällä hetkellä ainakaan niitä muuta tai vähennä. Sain uutta tulehduskipulääkettä jossa mukana mahansuoja-ainetta kun sanoin etten oikein aina saa kivulta nukuttua - ja lääke mikä minulla aiheuttaa mahakipua... Tosin apteekissa kysyttiin et tietääkö lääkkeen määrännyt lääkäri että syöt verenohennuslääkettä. No kyllähän mun tiedot on lukenut, ja oli puhettakin...

Tulipa samalla kerrottua että tekonivelleikkaus siirtyy kesän yli. Kehotti kuitenkin yrittämään liikkua jonkin verran - ja toivotti kärsivällisyyttä ja et päivä kerrallaan. No silleen tässä on elettykin - oikeastaan aina.

Kysyin myös että oikeuttaako tämä lonkka invapysäköintilupaan. Kirjoitti sitten määräaikaisen todistuksen elokuun loppuun -   ja kävinkin samantien Ajovarmalla laittamassa hakemuksen - yllätyksenä tuli se että on mahdollisuus sille ajalle saada vapautus ajoneuvoverosta. Vielä apteekin kautta kotiin - käväisin kaupassakin

Loimulohisalaatti 

Yritän tässä aloitella jonkin laista ruokaremonttiakin. Jos saisi painoa pois, olis parempi tuolle lonkalle leikkauksenkin jälkeen. Tyttäreni tosin sanoi et ei nyt kannattaisi mitään uutta aloitella ;)
Mutta tällä hetkellä jotenkin tuntuu olevan sopiva aika. Mutta aikahan sen näyttää miten siinä käy. Osallistun yhteen nettivalmennukseen. Paljolti siinä on sellaista mitä nytkin syön eli salaatteja ja proteiineja. Aluksi vähemmän hiilareita, myöhemmin saa lisätä jonkin verran. Oikeastaan järkeenkäypää jos ajattelee, että hiilarit on polttoainetta - ja itse kun en liiku paljoakaan niin en sitä niin paljon tarvitse. Tarkoitus on myös vähentää napostelua...

Päätös tai ainakin kovasti yritän

Olen tässä miettinyt että käytetään nyt tämä aika hyödyksi  - leikkausta odotellessa. Tässä kuitenkin syksyyn aikaa... Olen ajatellut jos saisi painoa jonkin verran alas.  Joka tapauksessa olisi hyvä myös leikkauksen jälkeen... Olisihan se kiva myös että vaatteet näyttäisivät paremmilta päällä.

Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. En tästä vaan lääkkeistäni. Haluan jutella niistä lääkärin kanssa. Mulla on ongelmana se, että mulla on aika iso määrä lääkkeitä (joita ei minulla ennen ollut) joista en tiedä mitä vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi särkylääkkeet vaikuttaa niihin. Nyt en ole uskaltanut yöksi ottaa tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi ne aiheuttaa nykyään vatsavaivoja... tuon lonkan takia yöunet tuppaa olemaan aika katkonaisia. Jos siihen saisi helpotusta.

Niin - tuosta painosta. Terveydenhoitaja sanoi et vaikutat virkeämmältä ja olet vissiin painoakin saanut vähän alas - no ehkä parisen kiloa syksystä tippunut -  ainakaan ei ole tullut lisää...

Toivotaan että tämä lähtee tästä sujumaan. Olen mä siihen ennenkin pystynyt. Mutta - saavutetun painon pitäminen siinä se ongelma :) En mä nuoruudenmittoihin ole kuitenkaan pyrkimässä... vaan sellaiseen hyvänolon painoon.

***************
Voisi olla mukava käydä elokuvissa katsomassa "Erämaan kutsu". Olen saanut tuon kirjan kymmenvuotiaana joululahjaksi - silloin tuolla nimellä, suomennettu -71
Uudempikin suomennos on ilmeisesti olemassa.

Luova tauko

- tai sitten ei.  Jotenkaan vaan ei ole aika riittänyt. Vaikka sanotaankin, että aina löytää aikaa asioille jotka on tärkeitä. Paino on pysynyt,  takasin ei ole tullut, vielä saisi lähteä... Kävelylenkit ovat tulleet jollain lailla rutiiniksi - pyrin käymään lenkillä vähintään joka toinen ilta - lenkkien pituus 5-10 km

Nyt olen kesälomalla - toista viikkoa. Kesä meni töissä mutta on siitä kerinnyt nauttimaankin - jopa terassilla (muistaakseni viime kesänä jäi yhteen kertaan). Edelleen olen vapaalla jalalla eli ei parisuhdetta mutta olen nauttinut siitä vapauden tunteesta ettei tarvitse miettiä mihin väliin toisen tunkee... olipa rumasti sanottu..

************************'
-ja sitten omaa mietintää ja ajatuksenvirtaa...

Kesäkö sen tekee että vähän nk alkaa kaipaamaan seuraa... jopa laitoin treffiprofiilin vireille, yllättävän paljon on tullutkin yhteydenottoja. Ehkä kuitenkin se vetoaa että kuvallisen laittanut... ja höpötellyt profiiliin sellaisena kuin olen...

Yksi mitä ihmettelen, on nuoret miehet... luulis löytyvän nuorempiakin. Ehkä se on joku kokeilunhalu ja kokemuksien etsiminen - en omasta mielestäni ole laittanut mitenkään kummoista tekstiä (vaikkakin aika pitkän - eihän ne sitä jaksa lukea). Itse klikkailen lähinnä omaa ikäluokkaa - ja sellaisia joiden profiilissa on kunnolla tekstiä - ei vaan et haluan seuraa, haluan naisen... tai jossa surkutellaan yksinäisyyttä. Itse en koe olevani yksinäinen mutta onhan joskus toisen seura piristävää, pelkkä viestittelykin. Monen kohdalla mietin että miten eivät tuolla livenä tule vastaan... sen verran mukavilta vaikuttavat... Olen vuosia sitten samalla palstalla ollutkin  - näkyy siellä vielä edelleen samoja, samoilla kuvilla ja teksteillä...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että livekohtaaminenhan sen lopulta ratkaisee, voi kirjoitella ja jutella vaikka kuinka kivasti - mut kun tavataan niin se läsähtää. Kyl mun pitempiaikaiset suhteet ovat alkaneet muualta kuin treffipalstalta... mutta kyllä mä tiedän että sieltä saattaa löytyä... muiden kokemuksia tiedän.  Mutta miten erottaa jyvät akanoista...

Arkea arkea

Päivät töissä, illalla ehkä jotain kerkee... toi pimeä ei kyl kovin houkuttele vaikka siellä suht lämpöistä onkin. Tänään piti käydä kirjastossa - pari tänään erääntyvää oli. No tarttuihan sieltä taas jotain mukaankin... harvassa on ne kerrat että tyhjin käsin sieltä lähtisin

Nyt keitto porisee hellalla - evästä huomiselle. Siitä taas syödään pari kolme päivää - kumma ettei osaa keittää pientä määrää. Pakkaseen en sitä viitti laittaa kun valmiiksi ruskistetusta pakkasessa olleesta jauhelihasta teen. Iltapalakin nauttimatta. Monika lähti jo nukkumaan

Jotenkin väsynyt olo tänään vaikka sainkin nukkua pidempään. Kävin tänään spirometriassa, keuhkojen tilavuutta mittauttamassa. Oli kuulemma edelleen normiarvoja matalampi mutta sanoi että käyrä oli kuitenkin hyvä (labran täti siis sanoi). Sit vaan tokaisi et ehkä sulla vaan on pienet keuhkot... No saapi nähdä mitä työterveyshoitaja sanoo arvoista, eivät ainakaa ole parantuneet viime vuodesta.

Työpäivä kului sukkelaan. Töitä riittää vaikkei puhelin niin kovasti pirisekään. Mulla tosin meni varttitunnin verran ylitöiksi kun yksi asiakas sattui soittamaan noin viittä minuuttia ennen työajan loppumista. Mutta näin välillä. Siitä olin tyytyväinen että löysin tiedon mitä asiakas tarvitsi, ei tarvinnut jättää huomiselle (kaikki muut olivat jo lähteneet kotia) - mutta pikkasen joutui etsimään.

Olen taasen aloittanut painontarkkailun. Kohta viikko takana. Töissä yritän olla syömättä leipää (kuin korkeintaan pari viipaletta päivän aikana - ruokatunnilla) saati sitten muita herkkuja. Niistä se mun ylipaino suurelta osin tulee tai siis painon pysyminen. Kotonakin harkitsen ennen kuin syön... kyllä mä kalorimäärääkin tarkkailen ja yritän saada koottua ns terveellistä syömistä eli herkut vähemmälle eikä leipääkään mielinmäärin. Vaikka sanotaankin ettei leipä lihota - mutta lihottaa sekin jos sitä syö viipalekaupalla. Mutta ei siitä sen enempää - ehkä joskus mainitsen asiasta - tää nimittäin ei ole painonpudotusblogi vaan sen hoidan muualla. Vaikka kaikki limittyykin kaikkeen...

Kohta suuntaan makkariin kirjan kimppuun,  Pirjo Tuomisen dekkaria tällä kertaa aloittelen

Laiskottaa...

kai tuo kylmä sen tekee ettei viitti kotoa lähteä jossei ole pakko. Töihinhän sitä on kuitenkin mentävä. Tyttö lähti salille - reippaasti. Sen verran olen saanut itsestäni irti tällä viikolla eli painonhallintaa yrittelen taas. Ainakin tähän saakka se on sujunut. Viime kevään lähteneistä kiloista on osa tullut takaisin mutta ei suinkaan kaikki eli ei huippulukemista tarvitse lähteä...

Tänään ei huvita kauppaankaan lähteä. Eiköhän sitä jotain evästä huomiselle löydy kaapista. Sit onkin viikonloppu. Iina on toista viikkoa asunut Savonlinnassa. Lähes päivittäin skypeyhteydellä jutellaan hetki. On tää nykytekniikka ihmeellistä...

Kultahippu (13.5)

Elämän kultahippuja, arjen pienet valopilkut kuten tänään Iina oli tekemässä ruokaa kun tulin töistä. Pieniä mukavia juttuja...

Tänään tuli Saylasta tilaamani paketti kaikenmoista tilpehööriä koruihin, linkkejä, helmihattuja, kalotteja, metalliriipuksa,  yms.Varsinaisia helmiä en tällä kertaa tilannutkaan kuin muutaman italian-style millefiorihelmen. Sayla on siitä kiva että kun tilaa tietyllä määrällä, saa  ne ilman postikuluja (tällä kertaa rajana oli 10€) - ja lisäksi suurin osa minkä tilasin, oli alennustavaraa - ja tais olla vielä joku alennuskoodikin käytössä, viitisentoista euroa suunnilleen koko satsi... tuossa kuvassa kasassa kaikki, osa piilossa toisten alla. Kyllä mä noista väkerrän vaikka mitä - kunhan - inspiraatio iskee...

En sitten tänään osallistunut taloyhtiön talkoisiin, oli melkein ohi kun pääsin töistä. Piti siis alkaa n. klo 16 mut kuten arvasinkin - osa oli aloittanut jo puolilta päivin. No eläkeläisillä on aikaa... kenties enemmän - ainakin päivisin. Olisihan mä voinut virvokkeiden juomiseen osallistua ;).  Lähdettiin sitten Iinan kanssa kirjastossa käväisemään. Palautin muutaman kirjan, yhtään en tällä kertaa lainannut. Erittäin harvinaista meikäläiselle. No Iina hoiti sen puolen tällä kertaa....

Tänään kymmennen viikkoa takana painonhallintaa. Viime viikon tulos -1,1 kg. Nyt kaiken kaikkiaan lähtenyt 6,7 kg, mutta matka jatkuu.... Jotenkin tää on tällä kertaa tuntunut suht helpolta. Mistään tärkeästä en ole tinkinyt, herkutellutkin olen....

Aukio (6.5)

Avoin paikka, julkinen, kaikkien nähtävillä... ei pääse pakoon, kaiken keskus (monessa kaupungissa, kylässä). Ennen sodatkin käytiin aukeilla paikoilla mies miestä, miekka miekkaa vastaan... Ihmiset kokoontuvat aukiolle usein jotakin tapahtumaa, esitystä, ihmistä seuraamaan.

'''''''''''''''''''''''''''''''

Tänään pääsin töistä iltapäivällä liukumaan tunnin verran, sen verran hiljaista oli, hommat sai tehtyä. Joten kotiin tulin ajoissa. Iinan kanssa käytiin kirjastossa kirjoja palauttamassa, muutaman lainasin (vahingossa yhden, joka jo oli  mulla lainassa, näitä sattuu...).

Painonhallinnasta. Nyt on yhdeksän viikkoa takana, , viime viikolla - 100g eli tällä hetkellä 5,6 kiloa kevyempi lähtöpainosta - maaliskuun alusta, hitaasti mutta alaspäin menossa joka tapauksesa. Eilen mittailin vähän, vyötäröstä lähtenyt n. kahdeksan ja lantiosta nelisen senttiä. Housut ei pysy ilman vyötä kiinni, ei tartte vetoketjua avata. Vyön olen vaihtanut lyhyempään... eli edistystä on tapahtunut. Vielä en ole uusiin vaatteisiin tuhlannut. Nautin siitä kun vanhat tuntuu väljemmiltä :)

Saviruukku (29.4)

menee helposti rikki samoin kuin kaikenmoiset elektroniset härpäkkeet. Viime päivinä on perheessämme koettu ilman tietokonetta olemisen tuskaa. Tytön kone meni rikki - ja joutui - tai sai - minun konettani käyttämään. Ehkä pikkasen minunkin oma olemiseni häiriintyi, en päässyt koneelleni silloin kun halusin - ja kun pääsin, en tiennyt mitkä asetukset ovat muuttuneet - ja kuinka monta välilehteä avautuukaan kun avaan netin :)

Tyttö sai tänään tarpeekseen koneiden vertailusta - sanoi et haluaa sen heti, joten painallettiin Anttilaan - ja tultiin kone kainalossa kotiin. Tuolla hän nyt tutustuu Windows8:n saloihin.Välillä huutelee auttamaan kun ei jotain englanninkielistä sanaa tunne tai muuta häikkää.

Tottahan se on että itsekin tässä on tottunut omaan koneeseen - ja omiin asetuksiinsa. Tytöllä vielä lopputyön teko loppuvaiheessa, niin konettahan tuo tarvitsi - ja sit kun minä en anna omaan koneeseeni mitään simsejä sun muitakaan pelejä asennella. Alkoi vissiin olemaan pelittömyydestä vieroitusoireita :) Itse en pelaa edes Naamakirjan pelejä - ei tunnu mun jutulta. Minä käytän nettiä kirjoittamiseen, yhteydenpitoon, tietojen etsintään ja esim. blogien lukemiseen, pankki- yms asioihin...

Painonhallinnasta sen verran, että tänään tuli 8 viikkoa elämäntavan opettelua täyteen. Nyt tulos on 5,5 kiloa - ihan aikataulussa mennään enkä tosiaankaan ole tätä kulmat kurtussa noudattanut vaan välillä nauttinut hyvällä omalla tunnolla... Tästä on hyvä jatkaa taas, ja muistaa että tulee mutkia ja pysähdyksiä matkaan. Lueskelen tällä hetkellä Australiaisen Shaun Reidin kirjaa "Dieettitytön huimat seikkailut" - tosikertomus onnistuneesta laihdutuksesta lähes 160 kilosta alle 80 kiloon kuudessa vuodessa...välillä epäonnistuen ja sitten taas jatketaan... Perustuu hänen blogiinsa. Minun taisteluni kilojani ei ole noin hurjaa mutta samojen asioiden kanssa kamppaillaan - ja ratkaisu on elämänmuutos...

Mutta olen minäkin kilojeni kanssa taistellut lähes koko aikuisikäni. Vuosituhannen vaihteessa onnistuin itseni laihduttamaan normaalipainoon ja PV:n kunniajäseneksi. Sen virheen tein että lakkasin käymästä siellä tai ainakaan enää en vaa'alle mennyt. Sitten tuli ero, opiskelu ja kaikkea muuta. Kilot ovat kertyneet sillä lailla huomaamatta että mulla sitä tulee suht tasaisesti koko kehoon - eli ei välttämättä heti tajua. Sisareni on normaalipainoinen mutta hänellä tulee vatsamakkarat, sanoi et mielellään ottaisi jalkoihin ylimääräistä. Tasan ei mene kilotkaan :)

Ponnistus (15.4)

Näin lapsellisen naisihmisen mieleen tulee lasten syntymät. Minulla heitä on kaksi tyttöä, kesällä 19 vuotta täyttävä ja syksyllä toinen tulee 21v.

Kumma juttu tuo synnytys, tavallaan sen unohtaa mutta ei sitten koskaan kuitenkaan. Ensimmäiseni syntymä oli aika rankka pitkine ponnistusvaiheineen tyttö imukupilla ulos kahden pisteen vauvana, neljän viikon ikäisenä kotiutettu - siitä on sitten kasvanut isoksi :) erityispiirteineen. Hänellähän on dysfasia (tai nykyään SLI), joka kenties johtuu tuosta tai sitten perinnöllisyydestä - isänsä puolelta. Niin tai näin, selvitty on.
Toinen oli helpompi, sairaalassa oli silloin jo käytössä poreallas ja ilokaasua. Pitihän niitä kokeilla. Allas rentoutti liikaakin ja ilokaasusta muistan sen, että taisin puhua ihan höpöjä kätilölle.

En minä ole elämässäni oikeastaan paljonkaan ponnistellut. Asiat vaan ovat sattuneet eteen, ja ne on sitten hoidettu. Välillä ollut rankempaa ja välillä on mennyt paremmin. Jotkut asiat vaan luiskahtavat paikoilleen.

Tällä erää ponnistelen elämäntapojeni muutoksen parissa - tarkoitus on saada paino hallintaan. Kuutisen  viikkoa tätä muutosta takana - tänään -4.7 kiloa. Tosin ei tää vielä ponnistelulta ole tuntunut vaan ihan mukavasti on mennyt.

Täytyy sanoa että näinä viikkoina ei ole vielä tullut ylitsepääsemättömiä mielitekoja. Ruokavalio mulla melko sama kuin ennenkin, paljon kasviksia, hedelmiä. kanaa, kalaa ja leipääkin. Iltanapostelu on jäänyt, samoin töissä lomakarkit (aina kuin joku jää lomalle, tuo karkkia - vein itsekin, mutta en niitä syönyt). Kohtuus kaikessa, siihen pyrin

Tartu mikkiin

Menee se ilta näinkin. Näkee Juha Metsäperän edes telkkarissa. Piti lähteä tänään häntä katsomaan paikalliseen tanssipaikkaan, mutta suunnitelmat muuttuivat äkkipäätä - tosin lähtökin oli nopea päätös iltapäivällä, mut sitten kamuun iskikin mahatauti... olin jo suihkussa käynyt - ja... no sitten huomasin et oli yrittänyt soittaa useampaan kertaan ja viestinkin laittanut. Eihän sitä sairaudellekaan mitään voi, ja olenhan minä tottunut äkillisiin muutoksiin :) Yksin en nykyään enää viitsi lähteä. Sen verran harvoin tulee käytyä et kiva lähteä toisen kanssa. Ennen menin kyllä yksinkin - No tähdätään Neljän Suoraa kattomaan seuraavalla kerralla - taitaa olla toukokuussa

Viimeksi kun lähdin yksin - tapasin Jimin - eli siitä on yli 3 vuotta. Kestihän se lähes 2½ vuotta. Se tarina.

Muuten työkaveri sanoi eilen että olet hoikistunut. Nelisen kiloa viidessä viikossa, sehän se pudotus on nyt. Hän sanoi että näyttää kuin olisit laihtunut enemmänkin :) - kiva kun joku huomaa... joillekin töissä olen asiasta vähän puhunutkin et olen lopettanut napostelun.
Itse olen huomannut mun laihtumisessa tietyn kaavan: Joka toinen viikko reilu pudotus ja joka toinen jumittaa... mutta pääasiassa että putoaa "pitkässä juoksussa". Enkä mä laihduta vaan opettelen elämään niin että paino pysyy hallinnassa. Tiedän että mun ollessa kyseessä se tarkoittaa sitä, että en voi syödä kaikkea mitä mieli tekee. Ei pieni ihminen voi syödä silleen kuin esim. parimetrinen. Se vaan on tosiasia. Eikä siihen vaikuta liikkuminen... En mä lapsena/nuorenakaan syönyt paljoa, muistan ennen tilanneeni ravintoloissa puolikkaita pihviä lisäkkeenä kasviksia, siskon tai kaverin kanssa syötiin pizza puoliksi - ja hyvin pärjäs. Nyt jos syöt hamppariaterian - se on melkein koko päivän energiantarve - mulle. No en mä yleensä hamppareita syökään - vaan salaattia (kun niistä satun tykkäämään)

Hyvä päivä

voisi sanoa  näin. Ne muokattavat tuli vedoksina tarkastettaviksi eli ei tartte jättää muille kun itse lähtee lomalla. Osa jo kokonaan tarkistettu eli painoon vaan. Huomenna aamupäivällä toiset. Yllätyin tänään niitä tarkastaessani. Montaakaan virhettä ei löytynyt - toivottavasti ei sitten valmiista,  kun toukokuussa lähtee eteenpäin... siis kyse on tilauskirjojen sisäsivuista. Heinäkuussa sitten seuraavat...

Muutenkin päivä meni aika rattoisasti. Tosin aamulla kamu laittoi viestiä että on vissiin jättänyt avaimensa kotiin (minulla vara-avain). Sovittiin et menee kirjastoon odottelemaan - mulla oli taloyhtiön vuosikokouspäivä joten en päässyt heti kun hän pääsi töistä. Heillähän se ilta sitten vierähti, kunnes Iina soitti et laitetttaisko sauna päälle.

Taloyhtiön vuosikokous - normaalia aikaisemmin. Tunnissahan se oli läpi. En lupautunut hallitukseen. Ei mulla ole aikaa, varsinkin kun usein pitävät kokoukset päivällä kun meikäläinen on töissä. No varatilintarkastajaksi lupauduin.

Meillä vaihtuu siivous- ja huoltofirma. Ollaan oltu tyytymättömiä aika pitkään. Katotaan miten uudet pärjää ;)

Niin - saunassa käyty. Tytöt menivät jo nukkumaan. Minä vielä odottelen pesukoneen lopettamista  - vähän myöhään se jäi. Vielä ne ripustettava ennen sänkyynmenoa.

Loman läheisyys varmaan antaa tämän aika rauhallisen ja mukavan olon. Kolme päivää ja sitten pääsiäisvapaille ja siitä talvilomalle... Ei mulla mitään erikoisia suunnitelmia. Kamulle sanoin et voin tehdä mitä tykkään vaikka kukkuisin yöt ja nukkuisin päivät. Tuskinpa, kyllä mä kuitenkin mieluummin nukun yöllä ja valvon päivällä

Paino on muuten nyt tippunut kolme kiloa - kolmessa viikossa. Hyvä alku :)

Sähköposti täysi

kaikkea turhaa - ettei oikeita posteja näe.  Oli tullut tyttöjen tädiltä Naistenpäivänä viesti, jonka huomasin nyt vasta kun tyhjentelin spostia. Vähän nolottaa. Mutta mun gmailin postiin tulee uskomattoman paljon postia - niin jos jättää parina päivänä katsomatta niin tärkeitä juttuja ei huomaakaan

En haluaisi tuosta osoitteesta luopua kun se on mulla ollut jo pitkään - aina joutuis sitten joka paikkaan uuden  ilmoittamaan.... pitäis varmaan tehdä semmoinen uutispostiosoite tms. Kyllähän kaikki gmailiin mahtuu, mut... Tai sitten pitäisi tehdä saapuville posteille jotain suodatussääntöjä. No täytyy sitäkin miettiä

Töissä oli tänään hiljaista - onneksi. Nimittäin kaksi työkaveria jäi vissiin loppuviikoksi saikulle, pomo ja tiimari olivat pk-seudulla kokouksessa. Onneksi myös tilaukset tulivat, kun itsekin tarkistin pari aluetta. Yks muokkaustyö pitäisi saada painotalolle. Just tässä illalla tajusin et varmaan laitettava mahd pian vedostettaviksi - nimittäin mä jään ensi viikon jälkeen lomalle - ja palaan vasta 9.4. Ne vedokset pitää keritä tarkistaakin. Enkä mitään niin inhoa kuin et jää viime tippaan - tai muille tarkistettavaksi (kun sitten kuitenkin pitäis selittää mitä pitää tarkistaa yms)

Iinalla on ongelmia koneensa kanssa, käynnistyy milloin käynnistyy, tänään ei ole käynnistynyt ollenkaan. Yleensä jossain vaiheessa käynnistyy. Ikävä juttu senkin takia, että on itse ostanut tuon koneen parisen vuotta sitten - en tiedä onko takuukaan enää voimassa - ja häntä harmittaa kun tiedot häviää jos menee korjaukseen - ilmeisesti kyl suurin osa tiedostoista on varmuuskopioitu - mut se ohjelmien uudelleenlataaminen yms :(

Tänä aamuna muuten paino oli laskenut, vanhaa kaavaa noudattele eli nousee kun olis punnitus - ja seuraavana päivänä on laskusuunnassa. No kyl se pitkässä juoksussa varmaan laskee kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja pysyä ruodussa (suurimman osan aikaa)

Vähän myöhemmin: Tyttö sai koneensa auki. Sitä mä suuresti ihmettelen, koneen temppuillessa hänen kärsivällisyytensä riittää vaikka mihin. Joskus taas joku pieni asia suistaa raiteiltaan...

Uneton Seattlessa

Kuinkahan monta kertaa se on tullut katottua... sopivaa pieneen romantiikannälkään ;) - kun ei tässä nykyisessä omassakaan elämässä tällä hetkellä ole ketään. Mutta se "nälkä" iskee vaan ajoittain, ja menee ohi.

Painonhallinta ei viime viikolla tuottanut tulosta, mutta jatketaan, vastahan minä olen alussa. Sen verran mittasin että vyötäröstä olisi kyl parin viikon aikana lähtenyt muutamia senttejä. Hyvä sekin - varmaan ensimmäiset turvotukset saaneet kyytiä. Olen ajatellut, että tämä on matka, jota teen - ja välillä voi jäädä hetkeksi nauttimaan eli tärkeintä ei ole päämäärä vaan liikkeellä olo. Kyllä se maalikin siellä on... jossain

Töissä tällä hetkellä sellainen olo, että on työrooli päällä. Ehkä hyvä niin...

Kehityskeskustelu tältä keväältä ohi

Oikeastaan ei paljoakaan uutta,  samat ongelmakohdat kuin ennenkin eli: keskittyminen, äänenkäyttö, rutiinihommissa tulee virheitä. Tosin itse olin kyl sitä mieltä että vähentyneet, mut  ilmeisesti niistä ei sitten ole tultu kertomaan (huono juttu sekin, kun itte luulee et asia alkaa olla vähän nk paremmassa jamassa). No äänenkäyttöä yritän hillitä, tai ainakin se lähes koko ajan pyörii takaraivossa... aika lailla ehkä luonnekysymys  - pakko vaan yrittää... otettava itsensä tarkkailuun. Kaipa siinä voi soveltaa samaa itsekuria kuin esim. painonhallinnassa. Töiden organisisointi ja järjestelmällisyys kuitenkin ovat hallinnassa (sekin yksi kehittämistavoite). No onneksi näitä kehitttämiskeskusteluita ei ole kuin kaksi kertaa vuodessa. Tää kevään on se perusteellisempi. Syksyllä vaan katotaan miten on mennyt...

No on mussa paljon hyvääkin ;) - mut valitettavasti ihminen yleensä muistaa vähän paremmin nuo epäkohdat... Eli olen sosiaalinen, tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, tunnollinen (vaikka virheitä tuleekin) yms

En mä kyllä varmaankaan missään unelma-ammatissani ole, muttei ihminen aina voi valita sitä mikä itteään miellyttää. Eikä mulle kuitenkaan vastenmielistä ole töihinlähtö. Hyviä puolia tästäkin työstä löytyy mm. ei tartte miettiä kotona, pääsääntöisesti työt tehdään samanpäivän aikana (se sekä hyvä että huono juttu), viikonloput on vapaat, ylitöitäkään ei usein.

Työkaverin koneelle pomsahti tänään virus. Tarvittiin käyttötuki paikalle. Kumma juttu sinänsä, meiän virusturvan pitäisi olla ajantasalla ja jatkuvasti toiminnassa ?!? Sen kyllä tiedän ettei tämä ko henkilö surffaile netissä mitenkään ahkerasti. Sanoi käyneensä liiton sivuilla. Mutta nykyäänhän noita voi tulla oikeastaan miltä sivulta tahansa - vaikka kuinka välttelisi tiettyjä sivuja - jos huono tuuri sattuu

Viikonloppuna käytiin isää tervehtimässä. Kyllähän isä pärjää, mutta piristämässä käytiin. Sunnuntaina oli sitten yhdet synttärit. En muuten syönyt siellä sipsejä ollenkaan, muutaman karkin nappasin.

Olen mä punninnut itseni melkein joka aamu. Tietää mihin suuntaan on menossa - alaspäin. Tässä asiassa hyvä juttu :)

Tytön kanssa kävin aamulla lekurissa. Hän halusi mut mukaan. Nyt yritetään purkaa masennuslääkitystä pienemmällä annoksella, hoitoa samoin.  Lääkäri haluaa nähdä tytön vielä kesällä et nähdään mitä/miten lääkkeenlopetus onnistui. Positiivisella mielellä senkin suhteen...

Aika työteliäs päivä

Kiire alkoi heti aamusta. No ensimmäiseksi pomo tuli sanomaan yhdestä eilisestä kirjausvirheestä. Olin pikkasen laittanut tuotetta liikaa. No muutaman puhelinsoiton jälkeen sain asian kuntoon - ensin tosin näytti ettei onnistu. Sitten piti yksi hinnasto tarkistaa - ei ollut kyllä mun alunperin laittama - löytyi muutama virhe. Se selitti sitten sen minkä takia tietyillä asiakkailla oli yllättävän isot tilaukset... mutta hyvä että löytyi virheet nyt eikä vasta myöhemmin....

Kävin lounaskahvilassa syömässä. Yllättävästi piristi pieni ulkoilmassa käynti, oli aika kova tuuli. Yleensähän vien omat eväät - ja vaan kävelen alakertaan syömään.

Kotona kerkesin vain kahvin siemaista, sitten Monika koululle kokeisiin (yks aine jäänyt tenttimättä kun osallistui koulun näytelmään), Iinan kanssa kirjastoon. Tai ensin käväistiin Anttilassa. Löysin toppasaappaat vitosella, sopivan maastonväriset minulle - jos vaikka innostuis lumihangille jossain vaiheessa (joskus on tilanteita ettei korkokengät ole kovin käytännölliset ;)) Niin kirjastossa oli kirjaesittely - Vuonna-85 - Manserockin lyhyt oppimäärä. Muutama aikakauden äänityskin kuultiin. Mukavasti meni ilta.

Lainasin muuten Katariina Sourin uusimman kirjan samalla - ja sitten paikallishistoriaa - tai oikeastaan oman synnyinseutuni historiaa - Vanha Pyhtää - kirja kertoo Pyhtään ja Ruotsinpyhtään historiasta ennen vuotta 1743 (joilloin kunnat erotettiin toisistaan). No Ruotsinpyhtää on  nykyään osa Loviisaa - vuodesta 2010.

Sitten haettiin Monika koululta - ja kotiin iltapalalle.

Ps. painonhallinta on lähtenyt mukavasti käyntiin :)

Päätös

Tänä aamuna sen päätin. Laihduttaminen alkaa taas. Sinänsä mukavaa aloittaa, kun ei ole tullut lisää... Kalorilaskurissa olen viimeksi ollut elokuussa - ja paino on siitä pysynyt ennallaan, 300g vähemmän kuin silloin viimeksi mitatessani. Tästä on hyvä jatkaa - sillä yleensä kilot ovat pompsahtaneet takaisin ainakin aloituslukemiin... jossei enemmänkin.

Kerroin aikeistani tytöille, sanoivat, että toivottavasti kukaan ei nyt kuole tai satu mitään muuta. Nimittäin mun   painonpudottamiset yleensä toppaa siihen... ei jaksa sitten keskittyä. Mutta - nyt mulle vaan aamulla tuli sellainen fiilis, et nyt - tästä se lähtee... painonhallintaa

Ajattelin että kun viiskymppiset lähestyy vääjäämättä - muutaman vuoden päästä. Tai yksi tavoite on kyllä kevät 2014 kun nuorempi kirjoittanee ylioppilaaksi. Vanhempi valmistuu ammattiin tänä keväänä, mutta siihen en ihan kerkeä (kuin aloittaa).

Iina pyysi jos tulisin ensi viikolla mukaan hänen lääkärilleen, suunnittelevat masennuslääkityksen - ja hoidonpurkua. Lääkehän on nyt jo puolitettu - ja on mennyt hyvin.  Lupasin mennä, vaikka itselläni on melkein heti perään kehityskeskustelu tiiminvetäjän kanssa.  Tuo lekuri ei ole kuin puolisen tuntia. Pitää vaan muistaa pomolle kertoa :)

Monika lähti kaverin kanssa kaupungille. Vähän hirvittää, aika pääkallokeli tuolla - pyörällä lähti.

Ajattelin

josko taasen aloittaisi hieman tuota painonhallintaa. Jäi jossain vaiheessa - tais olla toukokuun alussa - motivaatio ikäänkuin jyrän alle. Oli tenniskyynärpäätä sun muuta joka vei...  Viimeisestä mittauksesta 8.5 on tullut 1.6 kiloa takaisin - mutta en sentään ole vuoden alun aloituslukemissa. Jos kerrankin aloittaisi niin etteivät kaikki menetetyt kilot ole takaisin saatuina

Mutta ajattelin kuitenkin tavallaan aloittaa puhtaalta pöydältä eli tämän aamun tuloksesta - ruokajuttuja en tänään vielä ole ajatellut - tuli vaan tossa päivällä mieleen. Hetken mielijohteesta punnitsin aamulla itseni ennen aamupalaa... siitä se ajatus taas lähti