Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Jotain sai tehtyäkin

 

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin tuntuu että sai jotain aikaankin. Sulatin pakastimet, pesin saunan ja jopa leivoin pullaa - en edes muista koska viimeksi. Huomasin kyllä että sekin vaatii harjoittelua... mun piti tehdä korvapuusteja mutta en löytänyt kanelia mausteistani, joten käytin sitten tortuista yli jääneen luumuhillon - kyllähän niitä syö, muttei niistä kovin nättejä tullut. Tänään kävin Prismassa viikon ruuat ostamassa - ja muistin ostaa kanelinkin  jos joku päivä yrittäisi uudelleen :)

En tiedä - ehkä olen piristynyt tai sitten tylsistynyt. Pakko keksiä jotain erilaista tekemistä... Koskahan taas innostun helmeilyyn. Katselen kyllä muiden tekemiä - kai inspiraatiota odottaen. Mielessä kyllä  on. 

Faseryhmästä otti yksi mies yhteyttä mesellä. Vähän painostavaa kun ei kyseinen henkilö ole edes ko ryhmässä esittäytynyt saati omalla sivullaan näy mitään. Olisi heti halunnut tapaamista. Mutta tämä aika ei oikein suosi uusia ihmisiä... Samalla huomasin toisenkin viestipyynnön samasta ryhmästä - viestitellyt jo marraskuussa. En ollut huomannut... hän oli sentään jotain siellä ryhmässä kirjoitellutkin. Tällä hetkellä jotenkin suhtaudun aika varauksella... ehkä nyt on aika vähän miettiä itseään - ja mitä haluaa... Olen kyllä sanonut etten haluaisi yksin loppuelämääni viettää mutta sitä en ole vielä oikein miettinyt millaisen suhteen haluaisin... 

tai kyllä mulla jonkinlainen ajatus on: mukava, huumorintajuinen, ei etäsuhde mutta ei asuta yhdessä kuitenkin mukava silloin tällöin herätä yhteiseen aamuun, mahdollisuus ja halu nähdä viikollakin, tehdä yhdessä tavallisia juttua esim. kävelylenkkejä, käydä tapahtumissa ja viihteelläkin, olla möllöttää sohvalla, jutella, tehdä yhdessä ruokaa, saunoa, jakaa asioita, ja että hän ymmärtää mun elämässä lapsieni olevan edelleen vaikka ovat jo aikuisia... 

Siis kaikkea tavallista mitä nyt mieleen juolahtaa  - ja ehkä se kaikkein tärkein eli että haluaa oppia tuntemaan minut. 

Sanoin kyllä ystävälleni viime viikolla että taidan alkaa uskoa sen että vietän loppuelämäni yksin. Hän ei ollut samaa mieltä vaan meinasi että tämä maailman tilanne, kotiin etätöihin joutuminen, fyysisten kontaktien vähyys kenties vaikuttaa mieleen - eihän tämä nykyinen tilanne normaali ole. Se on totta. Mutta nyt taidan ottaa hieman iltapalaa  - ja kohta laitan taas työpisteen huomiseksi valmiiksi (laitan sen "kasaan" viikonlopuksi - että hieman eriytyy arki ja viikonloppu -  ensi viikonloppuna taas tulee tytöt käymään. Tai toinen tulee kyllä huomenillalla pyykkiään pesemään - käyn töiden jälkeen hakemassa.

Kuinka väärässä olinkaan

 Vuoden viimeinen työpäivä - ylitöihin joutui puolisentoista tuntia. No minkäs teet, tilaukset saatava eteenpäin. Manuaalisesti tehtiin. Eipä yli ajan ole kovin usein viime aikoina mennyt - mut kieltämättä hieman harmitti kun kuitenkin uudenvuoden aatto. 

Minähän tosin en ollut minnekään lähdössä - niin luulin. Kaveri(miehe)lta tuli viesti puoli viiden maissa mitä teet uutenavuotena - laitoin vaan et töissä vielä. Pyysi sitten soittamaan kun pääsen töistä. No hän sit kerkes soittamaan noin tunnin päästä uudestaan kun en ollut soittanut. Just oltiin lopettelemassa. Kysyi et tulisinko hänen luokseen viettämään uutta vuotta. No enpä miettinyt kuin hetken... Siellähän se sitten pari päivää vierähti - tänään tulin puolilta päivin kotiin (samanlainen keli torstai-iltana kuin tänäänkin  mutta tänään pääsin sentään valoisella ajamaan)

Ei me mitään erikoista tehty. Saunottiin, syötiin, naapurista tuli hänen kaverinsa, käytiin muutama raketti ampumassa pihalla. Perjantaina nukuttiin myöhään. Aamulla kysyi jäätkö toiseksikin päiväksi. Eipä mulla ollu mitään suunnitelmia, et kävihän se. Käytiin m hänen mökillään kattomassa miten siellä (ei varsinaisesti ole talviasuttava mutta lähellä) kauppareissun ohessa ja illalla käytiin naapurillaan. 

En mä tiedä - on mulla välillä hieman ristiriitaiset ajatukset hänen suhteensa mutta olen ajatellut et otan sellaisena kun on - välillä nähdään. Hän tässä syksyllä tapaili jotakuta, siitä ei nyt puhuttu paitsi et on ollutta ja mennyttä. Eli voi oikeastaan sanoa että kaverizonella ollaan. Yleensä hänen kanssaan on nää "äkkilähdöt" ihan mukavia - etukäteen suunnitellut saattaa jäädäkin tekemättä - kun tuleekin jotain muuta tekemistä (yleensä hänelle). Välillä kyllä mietin että mitä mä tästä saan - ja kuitenkin taas lähden. En mä sitä kiellä - hän on tavallaan tukenut - "kiskonut" mut kotoa liikkeelle. Samalla tietty ajatus et haluaa seuraa itekin. En oikeastaan tiedä mitä tuntee mua kohtaan, jonkinlainen veto tai kemia meillä kuitenkin on muttei se riitä pelkästään, siis suurempiin sitoumuksiin. No eipä me olla sellaista kokeiltukaan... kun ei stressaa, saa ehkä enemmän. Eikä tässä iässä enää välttämättä aina suurempaa tarttekaan kun on muutenkin tottunut olemaan enimmäkseen yksin. Olis se joskus kuitenkin kiva... 

Työelämässä taas mukana

Marraskuun puolivälissä aloitin työt sairasloman jälkeen. Ihan mukavasti olen päässyt takaisin ruotuun. Taukoja olen yrittänyt pitää aina kun se tuntuu olevan tarpeen...(lääkärin määräys). Ehkä hankalin asia tässä on se, ettei enää pääse ulos lenkille valoisaan aikaan - eikä pimeä oikein houkuttele - vaikkei tuolla päivisinkään kovin valoisaa ole. Vuoden pimein aika...

Edelleen silloin tällöin näen kaverimiestä. Olen alkanut vähän miettimään että miksi edes tapailen. Onhan meillä mukavaa kun nähdään mut... Jotenkin tunne että olen olemassa vain silloin kun hän on stressaantunut (ja parisuhteessa joku tauko, viimeksi ei edes maininnut edes tapailevansa ketään - se selvisi minulle myöhemmin kun kyselin kuulumisia, työpaikkakin vaihtuu - siitä tosin tiesin, että on ollut haastattelussa) - ja tavallaan haluaa nollata olonsa. Muulloin ei nykyään oikeastaan edes viestitellä.  Eli johtopäätös: on päästettävä irti! Let it be!

Olen mä deittisivustollakin ollut ja jokusen kanssa viestitellyt, puhelimessakin puhunut mutta ei vaan tunnu siltä mitä minä tarvitsisin. Hetken piristää... Voipi olla että häivyn sieltäkin. Ehkä tällä hetkellä tärkeintä olisi saada tämä lonkka kuntoutettua - ja muutenkin tilanne Suomessa ja maailmalla ei ole kaikkein paras uusille ihmissuhteille. Eli ehkä mä keskityn siihen - kävin tänäänkin lenkillä vaikkei se niin mukavaa ole tuolla pimeässä - yksin. 

Eilen mulla oli kehityskeskustelu - siinä tuli puhe meiän ikäohjelmasta (tai mä otin puheeksi). Mulla on pitämättä kaksi virekevapaata - ja ne on pidettävä tämän vuoden puolella. Kunpa olisin tajunnut tuon aikaisemmin - ne olis voinut käyttää vaikka sairasloman jälkeen lyhentämään työaikaa (kun niitä voi käyttää tunneittainkin). No nyt on sitten kaksi vapaapäivää viikolla - mukavaa sekin - ennen jouluviikkoa. 

Meilläkin täällä Kymenlaaksossa korona leviämisvaiheessa - no itse olen pääasiassa ollutkin kotona - lähinnä  kaupassa käynyt - ja lenkillä. Maskinkäyttö tullut tutuksi enkä siellä kaupassakaan usein käy. Eilen kävin kyllä kirjastossa - sinne on tullut 15minuutin käyntirajoitus.

Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona. 

Rankka vuosi takana

Oikeastaan vasta tänä viikonloppuna sen todella olen tajunnut -  isän lopullinen sairastuminen viime joulun kieppeillä ja poismeno, oma terveys (lonkka) jonka vuoksi en ole päässyt metsälenkeille enää kesän jälkeen, operaation odottelu ja jännitys. Sit mulla on ollut vähän sellainen tapailukaveri, ystävä - jonka kanssa vietetty aikaa kun kummallakaan ei ole tärkeämpää. Eilen tajusin että minähän oikeastaan olen varasuunnitelma. Alustavasti sovitaan että ehkä nähdään, sit tuleekin muuta menoa (lähinnä hänelle, mun menot on yleensä tiedossa etukäteen...) ja tulee viesti että tuli muita suunnitelmia... mitäpä mä siihen muuta kuin et mukavaa viikonloppua

Kyllähän mä sen olen tiennyt ja hyväksynytkin jollain tapaa, mutta nyt tuli sellainen - jotenkin hämmentynyt olo - et mähän olen ollut selvästi varasuunnitelma, eikä se tunnu hyvältä vaikka sen tietääkin...siskolleni sanoinkin että en ole enää kenellekään Ykkönen :( . Mut on helppo sivuuttaa... enkä mä rupea kenestäkään "taistelemaan", saa mennä jos on mennäkseen -  mutta aina näyttää palaavan...

Vartalotyyny, ehkä siitä apua leikkauksen jälkeen
- ja voihan sitä halatakin tarvittaessa ;)

Postilakko loppui ja torstaina tulikin tärkeä kirje joka oli kirjeen päiväyksen mukaan tehty 5.11 ja kuoressa leima 7.11. Sairaalasta kutsu toimenpiteeseen ja kokeisiin. Ensi tiistaina ensin labrat ja ekg, sitten rtg ja vielä leikkaushaastettelu. Leikkauspäivä viikon päästä jossei tule esteitä. Sitä mä vähän nyt pelkään, että entä jos se ei onnistukaan (tuo päivämäärä mulla olla tiedossa OmaKannan mukaan mutta siellä ei ollut tietoa mikä se olisi).

Verenpaineet ei valitettavasti ole tasaantuneet toivotusti mutta toivottavasti eivät ole esteenä. Se varmaan selvinnee ensi viikolla. Hieman korkealla edelleen, mutta toisaalta onko ihme?

Edellinen viikonloppu meni viihteen merkeissä - ja yhdistysasioissa... Perjantaina oli
ammattiyhdistyksen syyskokous, edelleen pesti hallituksessa jatkuu. Kokouksen jälkeen pikkujoulut. Lauantaina Imatralle, yhdistystouhuja sielläkin ja jouluruokaa.. Ilta jatkui teatterissa Love me Tinder. Mukava viihdyttävä esitys. Sunnuntaina Antti Reiniä katsomassa ja maanantaina kirkkokonsertti - no siinähän ne vapaat meni. Muuten huomasin kirkossa kuinkan herkistyneessä mielentilassa sitä on  - tuli laulu "Tulkoon joulu", en vaan yksinkertaisesti voinut kyyneleille mitään. Muistot tulvahtivat mieleen ja ajatus että entiset joulut on vain muistoja...

Antti Reini, Patoklubi 24.11.19

En varsinaisesti juhlinut syntymäpäiviäni mutta yks kaveri käväisi torstaina kahvilla. Ei ollut aikaa eikä voimiakaan järjestää mitään isompaa (yleensä mulla on sisarukset ja täti käväisseet ainakin)
Eli tällä hetkellä ajatukset pyörii aika lailla tuossa lonkassa.

Tilasin muuten Iinalle syntymäpäivälahjaksi lupaamani Dnatestin - oli aika hyvä Black friday-tarjous. Muuten en ole paljon ehtinyt/jaksanut sukututkimusta harrastaa tällä hetkellä - ehkä sekin aika taas tulee... Jollain lailla olisi halunnut isän kanssa niitä katsella mutta siinä vaiheessa kun sain hänen tuloksensa - oli hänen mielensä jo osittain "muualla"

Päivät kuluu

Isä on edelleen osastolla. Ollaan saatu hoitopaikkapäätös - nyt vaan odotellaan milloin vapautuu paikka. Isän vointi vaihtelee, välillä on reidet niin kipeät että saa ylimääräisiä annoksia morfiinia suoneen, joskus tarvitsee myös rauhoittavaa levottomuuden takia - antibioottikuurikin meneillään  -  - toisen käden rystyseen tuli ruusu - tulehdusarvot korkeimmillaan - se ilmeisesti on nyt voitettu. Lääkäri jossain vaiheessa jo soitti ettei voi tietää miten käy.

Mieli oli isällä levoton. Enimmäkseen voisi sanoa että elää omissa maailmoissaan, ei välttämättä tunne kun käy katsomassa. Väsynyt ja usein nukkuu. Veli poikkeaa muutaman kerran viikossa työmatkalla katsomassa, itsellä sen verran matkaa ettei usein kerkiä. Mutta soittelen osastolle ja kyselen miten voi - isä itse ei enää osaa käyttää puhelinta


Jotain säätöä tässä ollut tanssijamiehen kanssa mutta nyt päätetty et antaa olla - ei oikein ottanut kipinää alleen se suhde. Moikataan jos nähdään, ehkä vaihdellaan kuulumiset - se on siinä eikä siitä sen enempää. Eikä muitakaan ole meneillään - ainakaan vielä ;) Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Välillä sitä vaan kaipaa jotain - ehkä turvallista kainaloa ja ihmistä jonka kanssa voisi kenties asioitakin jakaa. En kylläkään kaipaa ketään tähän jatkuvasti...


Töissä menee entiseen tahtiin, talvilomatkin pyörii. Mulla vasta huhtikuussa. On myös kehityskeskustelujen aika. Uutta tänä vuonna se, että joutuu kolmelta pyytämään palautetta itsestään. Itse olen pyytänyt "kentältä" ja omasta organisaatiosta.  No kaksi olen saanut - eikä niissä muuta kuin positiivista palautetta. Tietty mukavaahan sekin on että on oltu tyytyväisiä. No mun kehari on vasta puolivälissä ensi kuuta, kerkee miettiä...

Oliskohan aika

jotain kirjoittaa tänäkin vuonna jotain edes.

Joulu meni -  ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en  mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa.  Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.

Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)

Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa

Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'

Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään


Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa  -monta hyvää taikuria siellä esiintymässä

Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle.  No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...

Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.

Mut mulla vaan on niin että jos välitän jostain ihmisestä niin en täysin halua eroon... vaikka hän tekis mitä ja käyttäytyis miten vaan... Ehkä mä vaan olen liian kiltti. Tai sitten hoivaaja. Haluan kuitenkin kaikkea hyvää. Kai sitä vaan pitäis päästää irti... Kun vielä pystyis...
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii  antaa olla.

Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.

Viime yö meni harakoille - en tiedä vaikuttiko täysikuu. Luin pari kirjaa loppuun (toinen oli Tina Turnerin "Minun rakkaustarinani") ja myönnän ajatelleeni myös noita miesasiota  - ja isän pärjäämistäkin

Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...

En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin,  läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)

Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..

Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta

Joulun odotusta(ko)?

En oikein osaa ajatella edes joulua - jollain lailla se on menettänyt merkityksensä. Ehkä paras anti siinä on muutama vapaapäivä. Tänä jouluna Monika ei tule ollekaan - viettävät avomiehensä kanssa joulua kotona (ja suvun kera). Iina ei vielä tiedä enkä oikeastaan minäkään. On toki jo jonkinlaiset raamit olemassa: Aattona iskälle (vaikka sanoikin mulle että vietä nk haluat), joulupäivänä veljelle ja tapanina siskolle.

En ole kotona vielä joulua aloitellut - ainoastaan lumitähti loistaa parvekkeella (sen laitan yleensä joulukuun alussa). No kortit laitoin tänään - en paljon - lähinnä suvun vanhemmille - ja kun merkkejä riitti niin joillekin muillekin jotka tulivat mieleen... Kävin vasta tänään kortteja ostamassa - tiedän, että mulla on niitä jossain mutta en jaksanut etsiä, merkit ostin samalla kun hain yhden paketin maanantaina. Miespuolinen kaveri kysyi viime viikolla että onko sulla välipäivät vapaat, olis pyytänyt mukaan reissuun (tai niin ainakin sanoi) - no eihän mulla oo, toiset ehtii ensin. Meiän töissä ne on varattava ajoissa. Tosin tällä hetkellä en edes tiedä olisinko kuitenkaan halunnut lähteä hänen kanssaan minnekään.... mutta ei siitä sen enempää paitsi että välillä tuntuu että mulle saa sanoa ihan mitä vaan - ja mun pitäisi vain "niellä", en viitsi vaivautua samalle linjalle (paitsi hetken mielessäni).  Nyt taas katon kuinka kauan kestää että itse viestittelee, yleensä muutaman päivän päästä. On hieman ailahtelevainen, kieltämättä (tosin myös kiireinen, työssä ja vapaalla)

Töissä saatiin tällä viikolla uudet koneet käyttöön (tai tulihan ne jo viime viikolla) ja vanhat pois. Yllättävän hyvin vaihto tällä kertaa onnistui, yleensä kestää päiväkausia että saa kaikki asetukset kuntoon. Käytännössähän se ei vaikuta, samat ohjelmat käytössä - käyttis vaan vaihtui vihdoinkin kymppiin.

Hill Billy's country chicken

Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana, keskiviikkona siis - oli yhdistyksen hallituksen kokous - ja sen jälkeen lähdimmekin syömään
Amarilloon - nk aina vuoden viimeisen kokouksen yhteydessä.  Syötiin hyvin ja muut lähtivät kotiinsa. Yhden yhdistyskaverin kanssa päätimme sitten lähteä vähän jatkamaan iltaa.  Ensin pari pubia käytiin katsastamassa ja sitten meinattiin mennä karaokebaariin  - oltiin jo takkeja antamassa narikkaan kun kaverin mies tuli (heillä pikkujoulut) et he lähtee tanssimaan.  Saivat sitten minutkin houkuteltua (kauhean vaikea homma ;) ). Siellä soittava bilebändi (Jimmy Cola) yllättikin positiivisesti eli diskoillen meni pari kolme tuntia - ja se tuntuikin jaloissa. Ei tarttenut seuraavana päivänä lenkille lähteä, lue: ei pystynyt eli vietin sitten itsenäisyyspäivän omassa rauhassani (introvertisti) - ehkä tää riittää mulle loppuvuodeksi (tai sitten ei)

Lauantai menikin sitten kotopuolessa. Iinan kanssa mentiin iskälle ruokakaupan kautta. Siellä sitten vaihdettiin lakanoita, jouluverhoja, pestiin pyykkiä ym. Ei haluttu jäädä kylän puurojuhliin joten veli haki isän sinne (ja takas kotiin yöllä). Ajokeli kotiinpäin ajaessa oli aika huono, kerran melkein meinas puskea ojaan... Oli tarkoitus ehkä mennä kirkkoon kuorokonserttiin (pari serkkua kuorossa, toinen heistä kuoronjohtajana) mutta olin kotona silloin kun se alkoi... no siinä se ilta sitten meni kotosalla - ei huono juttu sekään. Sunnuntaina siskon luona Tupperkutsuilla - tulihan sitä taas tilattua. Pitää sen verran siskontyttöä avittaa et saa vähän taskurahoja...

Huomenna auto katsastushuoltoon - saapi nähdä tuleeko lisäkorjauksia (jotain kummallisia ääniä välillä kuuluu vaikka auto kyllä sinänsä kulkee ihan hyvin). Oikeastaan tekis mieli vaihtaa toiseen. Tolla citikalla ajellut nelisen vuotta ja mittari näyttää yli 270 000 km - on sillä ajettu. Sillä silmällä seuraillut jo pitkään nettiauton tarjontaa - mut nyt se pitäis saada katsastettua... en sit tiiä mitä teen jos ilmoittavat että korjaamista olis paljon, mutta - sen tietää huomenna. Tiedossa aikainen aamuherätys, vien auton korjaamolle ja kävelen siitä sitten töihin.

Mutta nyt meen saunaan - alunperin meinasin et tänään olis hiustenvärjäysilta mut jää nyt toiseen kertaan. Ei tartte aamulla ihan niin aikaisin herätä kun ei tartte suihkuun mennä. Eilen muuten kävin itselleni ruokaa ostamassa  huomiseksikin ettei tartte eväitäkään raahata.
Onnistuin myös Prismassa rikkomaan yhden pienen ruukkukukan - ja siinä mietin että missähän olis myyjä kun sieltä jo säntää yksi - oli kuullut kun meni rikki. Kävi hakemassa rikkalapion ja sanoi mennessään et sirpaleet tietää onnea (no sitä aina tartteekin...)

ps. Sain Elisa viihteen Aition kuukaudeksi veloituksetta. Olen sieltä nyt katsonut Paluu Eedeniin sarjan sekä nyt meneillään Vastatuuleen (Against the wind). Sen lisäksi siellä on paljon kotimaista tarjontaa - pitäisköhän luopua Netflix'sta.

Merkurius taas...

siis perääntyy. Eli vaikuttaa mm viestintään,  tietokonejuttuihin, aikatauluihin...

Tänä aamuna parin vapaan jälkeen töihin - mun kulkulätkä ei aukaise ovea. No oli tullut uudet lätkät, joiden piti olla käytössä vasta huomenna.  Sitten en saanut meiän työporukan yhteistä sähköpostia auki vaan jouduin koneen käynnistämään uudelleen. Tilauskirjojen aikataulu viivästynyt, olin vapailla ja työkaverini sairaana.  Tarkistin sitten tänään.  Meille piti tulla maanantaina uudet tietokoneet - ei ole näkynyt...

Viikonloppuna oli siis pikkujoulut - ihan mukavat. Paikalliseen tanssiravintolaan sitten illan lopuksi. Tanssittajakaverikin tuli sinne (ensin pyyteli mua muualle) eli tämmöistä - muut lähtivät sitten taas ennen mua - mutta ei mekään ihan loppuun asti oltu. Ei siitä sen enempää...
Lauantai meni sitten toipumisessa. Iltapäivällä kauppareissu  kun sunnuntaina kävi synttärivieraita.  Eli kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu

Maanantai vapaapäivä - kaupan kautta iskälle. Isän olokin ehkä hieman parempi  - selkää ei särje joten kävelyharjoitukset rollaattorilla (ja kahdella proteesilla) sujuu paremmin. Fysioterapeutti tuli käymään kun olin lähdössä.
Itsellä oli illalla osteopaatti. Sanoi että mun selän asento parempi kuin viimeksi  - ennen joulua sitten seuraavan kerran. Harjoitteita pitäisi tehdä. Kerron ostaneeni kuntopyörän - sanoi että varovasti aloitettava

Tiistaina sitten kokosin sen kuntopyörän - aika paljon oli osia mutta sain koottua. Illalla käväisin kaverille viemässä hänen tänne sunnuntaina unohtuneet ulkohousunsa (oli tällöin fillarilla liikkeellä)

Mutta nyt aika mennä unten maille.

Harmaa Marraskuu

Harmaa se todellakin on ollut tänä vuonna,  ei oikeastaan aurinko edes pilkahdellut  - tai tässä yhtenä päivänä näin vilauksen... Elämäkin menee aika lailla samoja latuja.

Lauantai meni yhdistysten aluetapaamisessa - ja olikin viikon ensimmäinen aurinkoisempi päivä  - vähän harmitti kun ajeltiin Lappeenrantaa kohti  -  aurinko paistaa ja koko päivä tiedossa sisälläoloa. Alkaa jo olla aika paljon tuttuja aikaisemmilta kerroilta. (Keväällä Savonlinnassa ja edellisenä syksynä Kotkassa). Meillä oli pari ajankohtaista puhujaa - tällä kertaa painopiste - voisi sanoa - oli edunvalvonnassa. Uuden aluetoimikunnan valitseminen meni kivuttomasti, yksi uusi mukaan (mä en siinä ole, ei aika riitä enkä haluakaan, jos rehellisiä ollaan)
Loppupäivä menikin kevyemmän toiminnan merkeissä. Ensin jouluruokailu ja illaksi teatteriin. Suutarintyttären pihalla Lappeenrannan teattterissa. Kevyttä kesäteatterimaista viihdettä...  Kotona olin puol yhdentoista jälkeen

Viimeksi mainitsin käyneeni nettideittaamassa yhdessä palvelussa, kokeilin toistakin - ja melkein jo tapasinkin jonkun. Mutta sitten tapahtui jotain joka sai tavallaan minut perääntymään - pientä lähestymistä miehen kanssa jonka kanssa ollaan oltu vain ystäviä... Päätin katsoa sen nyt ensin - vielä en voi sanoa mitään miten käy vai käykö mitään. Mutta katotaan...
Käsittääkseni hänkään ei ole aiemmin minua ajatellut sillä tavalla - jotenkin vaan ajauduttiin tilanteeseen muutama viikkoa sitten. Se kyllä täytyy sanoa että asia ei ole edennyt odottamani (haluamallani) tavalla - ei ole ollut aikaa... tosin alkaa näyttää ettei edistykään. Itse olen tässä ajatellut asioita esim. aikaa kyllä löytyy jos haluaa... tässä ei nyt näytä käyvän niin, ikävä kyllä.
Yöllä yksin on aikaa miettiä :/

No se siitä jutusta. Mutta vähään aikaan en taida ajatella miehiä ollenkaan - tai kyllähän mä miesten seurassa viihdyn, ei siinä mitään. Ensi perjantaina on sitten työporukan pikkujoulut.

Tänään aamupäivällä kävin pari tuntia rämpimässä metsässä. Huomasin että lähelle on ilmaantunut muutamia kätköjä joten kävin pari hakemassa. Toinen oli suht helpossa paikassa eikä toinenkaan mikään ylitsepääsemätön ollut tosin mun kännykästä meni akku niin en oikein tiennyt missä olen - onneksi sattui yksi sauvakävelijä jolta kyselin missä olis lähin polku ;) mut aika keskellä pöheikköä olin. Kyllä mä toki aikani seikkailtuani olisin kotiin päässyt

mutta vähän toki matka nopeutui kun sai apuja...

Mulla on viime aikoina taas ollut ongelmia lonkan kanssa (alkavaa nivelrikkoa)  - se viimeisen vuoden vähän rajoittanut liikkumista tai ei tuu lähdettyä kun sattuu... Olin torstaina toisen kerran osteopaatilla - nyt ei hirmu paljon tunnu auttaneen. mutta tarkoitus olisi saa liikkuvuus pysymään edes tän hetkisellä tasolla. Eikä eilinen sisälläolo ja jatkuva istuminen varmaankaan auttaneet asiaa... töissä sentään voi halutessaan nousta ylös ja jaloitella kun siltä tuntuu... eilen joutui odottamaan toisten määrittelemiä taukoja eli ei voinut lähteä heti liikkeelle kun siltä tuntui...

Tänä viikonloppuna en käynyt kotopuolessa. Sisko hoiti viikon ostokset tällä kertaa ja auttoi isää hirvisopalle (joka jäi multa tänä vuonna väliin, no näitä päällekkäisyyksiä ei voi välttää). Ensi viikonloppunakaan en ole menossa - vasta kuin seuraavana maanantaina (pidän maanantain ja tiistain lomaa). Perjantaina pikkujoulut, lauantaina toipumispäivä ja sunnuntaina tulee luultavasti synttärikahvivieraita - yhtä hulinaa taas :) No eipähän kerkeä ajattelemaan ja miettimään muuta

osteopatiaa, renkaita, elokuvailta

Risteilylläkin tuli sitten käytyä, junalla Hesaan ja siitä laivaan - ja su:na takas. Peräti käveltiin terminaalille, takas kyllä ratikalla - tuli liikuttua aivan tarpeeksi. Kännyn askelmittarin perusteella lauantaina yli 11000 ja su:na yli 13000 askelta  - tuntui kyllä jaloissa kun korkokengillä (vaikkei olleet korkeat) tallusteli - en viittinyt lenkkareita raahata mukaan kun mahdollisimman vähällä tavaralla yritin...

Ei risteilystä sen enempää, ruokaa ja musiikkia - sunnuntaiaamuna Tallinnassa maihin aamiaiselle. Illalla taksilla kotiin - kun en jaksanut bussia odottaa ja yks yhdistyskaveri meni samaan suuntaan. Kerrankin ns ihmisten ajassa kotona

Kävin lähellä olevan kampaamon hyvinvointi-illassa jossa käsihierontaa ja osteopaatin pikainen tutkimus. Päätin sitten että varaan osteopaatille ajan.  Nyt viime perjantaina sitten eka kerta. En osaa siitä vielä paljoa sanoa - vaikutuksista siis - ehkä hivenen parempi liikkuvuus nyt - niin lähinnä tuon vasemman lonkan takia sinne menin mutta kyllähän sitä kipupisteitä muualtakin selästä löytyy... Sen kyllä huomasin että perjantai-iltana sekä eilen olin ihan poikki jo kymmeneltä illalla. Jostain luin että saattaa olla pari päivää väsymystä kun kroppa sopeutuu. Kaksi seuraavaakin kertaa varasin.  Olen ajatellut että oman terveyden takia tämä, mulla ei ole kuin tämä yksi elämä

Töissä oli loppuviikko vähän kiireisempi kun puolet poissa (yksi lomalla, kaksi saikulla). Keskiviikkona oli tiimipalaveri. Hieman yllättäviä, huonojakin uutisia. Meiän vuorotteluvapaalla oleva työkaveri ei palaakaan enää takas töihin. Miehensä työn takia myyvät asuntonsa ja muuttavat pääkaupunkiseudulle. Mutta heille hyvä ratkaisu... ikävä kuitenkin tulee

Lauantaiaamuna suht ajoissa liikkeelle - Iinan piti myös lähteä vaarilla käymään mutta ilmoitti jo illalla ettei jaksa niin aikaisin joten menin sitten yksin. Kaupan kautta ja heti pyykinpesukone päälle - tällä kertaa mulla ei aikaa ollut hirmu pitkään olla. Renkaanvaihto odotti

Niinpä renkaat vaihdettu - harvoin näin aikaisin mutta tanssikaveri laitteli viikolla viestiä että onko renkaat vaihdettu (lupasi kesällä sen tekevänsä). Nyt on sitten laitettu. Hän lähti sitten kotiinsa siistiytymään ja sitten takas kaupunkiin  - käytiin subwayssa syömässä ja Oma maa  -elokuva kattomassa. Siinähän sitä tarpeeksi yhdelle päivälle. Olin tosiaan illalla niin poikki että kymmenen aikaan jo sängyssä.

Ainutlaatuinen

Jonkun lööpin näin tässä lähiaikoina. Taisi olla Kaija Koo, joka halusi löytää jonkun jolle hän on ainutlaatuinen. Eiköhän me kaikki, osa löytää ja toinen haikailee ikänsä. Itse olen paljolti samaa mieltä - olisihan se mukavaa että olisi ihminen joka pitäisi ainutlaatuisena - ja haluaisi olla sun kaa - voisit olla oma itsesi ynnä muuta kliseistä.
___________________________

Syksy alkaa olla jo pitkällä vaikkei sitä luonnosta huomaakaan, ei ole sateista eikä oikeastaan kylmääkään. Loman jälkeen olen jo kaksi viikkoa ollut töissä eli loma alkaa olla muisto vain.,,

Kirjaston elokuvaillatkin ovat alkaneet. Kävin viime viikolla katsomassa "Aamiainen Tiffanylla", sanovat sen olevan leffa joka pitää nähdä edes kerran elämässä. En tiiä mikä oli mutta ei mua tällä kertaa oikein säväyttänyt, onkohan aika ajanut tämän elokuvan yli? Tosin tulin kirjastolle väsyneenä suoraan  töistä - yleensä kerkeän käydä kotona latautumassa.  Musiikki oli minusta parasta "Moon river".  Elokuvan jälkeen vielä käväisin kaverin kanssa kahvilla

Viime perjantaina vietettiin työporukan kanssa keilailtaa  - osanotto ei ollut runsas mutta mukavaa silti oli. Keilailun jälkeen sitten vielä pizzalle

Lauantaina käytiin Iinan kanssa vaarilla ja illalla viihteelle. Käytiin Kauko Röyhkää kattomassa ja sen jälkeen paikalliseen karaokebaariin, siellä suurin osa illasta. Taannoinen tanssittaja  ilmestyi sinne myös. Loppuillasta Iina lähti nuorten paikkaan ja me vielä paikalliseen tanssiravintolaan ja vielä yhteen pubiin. Hää tuli sit mun soffalle yöksi. Herääminen venähtikin sitten  pitkälle. Päivällä käytiin vielä kävelyllä ja syömässä - ja hänet kuskasin kotiinsa ja jäin vielä iltakahville - ei mikään suunniteltu juttu... kaveri - huomenna ajateltiin lähteä elokuviin. Liput jo varasin.

Se täytyy kyllä myöntää että maanantaiaamuna väsytti...

Isä on nyt sitten saanut toiseenkin jalkaan proteesin. Vielä ei oikein pystynyt sillä kävelemään kun sattui polveen. Viikolla hänellä oli varattu aika keskussairaalalle jossa sitä korjattiin. Pääsi sinne kyllä mutta kolme tuntia myöhässä.  Syynä Kelataksi. Nimittäin taksi tilattu edellisenä päivänä. Sitten jossain vaiheessa tieto ettei tule, no sitten tuli taksi (ilmeisesti oli joku muu), taksikuski oli noussut autosta, oli mennyt takaisin autoon - ja lähti. Isä oli yrittänyt väläytellä ulkovaloja, huutaakin eli kuski ei tullut sisältä hakemaan (isä ei pääsyt yksin ulos eikä kotihoito silloin ollut paikalla). Olivat soitelleet useampaan kertaan taksikeskukseen ja sairaalaan  - aika saatiin siirrettyä... ja ilmeisesti fyssarikin oli jäänyt odottamaan. Iskä soitti sitten veljensä kuskaamaan. Sanoi ettei enää ikinä ota Kelataksia (ilmeisesti edellisellä kerrallakin oli tunnin myöhässä), pyytää veljeään kuskaamaan.
- Että tämmöistä, ei oikein vakuuta tää taksiuudistus :(

Meillä ovat muutaman viikon tehneet neukkarin remonttia. Tänään saivat valmiiksi. En tiedä sekin osaltaan varmaan kävi kurkkuun, tällä viikolla ollut kipeä  (ja allergialääke auttoi jonkin verran. Mutta tässähän tätä juttua taas  - kaikkea ei muistakaan

Tänään liuin varttitunnin - kotona suoraan nukkumaan sohvalle vähäksi aikaa - iltasella käväisin vielä lammella - ja loppuilta kuluu Vain Elämää -ohjelman parissa

viikonlopun mietintöjä

Päädyttiin sitten perjantaina kamun kanssa viihteelle paikalliseen karaokebaariin. Ihan mukava ilta muttei joka viikonloppuna viitti - tulihan juteltua ja suht ajoissa kotona omassa sängyssä. Lauantai kyllä meni hieman nk harakoille muttei se mitään - pari hömppäelokuvaa kattelin

Tänään neljältä aamuyöstä tuli kännykkään viesti taannoiselta tanssittajalta, hänestä maininnutkin joskus. Olin just vessareissulla, joten ei herättänyt - oli liikenteessä ja yösijaa vailla, kotimatkaa useampi kymmenen kilsaa ja auto kaupungissa parkissa, oli jollain tyky-reissulla. No tuli sitten ja jonkin aikaa juteltiin ja hän sitten sai sohvan nukkumapaikakseen (ja pysyikin siellä)   - nukkuikin aika pitkään aamuun (olis nukkunut ehkä pidempäänkin jossei puhelimensa olisi soinut). Viihtyi kuitenkin noin puoli kahteen päivällä  ja tulihan juteltua kaikenmoisia juttuja. Ihan mukavaa vaikkei mun tapana olekaan tänne ottaa ketään keskellä yötä  - mutta poikkeus vahvistaa säännön. Lomalla voi tehdä tämmöisiäkin juttuja.

Mut sitä mä välillä vähän ihmettelen, että mistä mä haalin näitä ystävämiehiä - muuhunkin olis joskus tarvetta - mut olen aina tiennyt että olen vähän nk "hyvä jätkä"  - ja siitä nuoresta asti usein ystävälle puhunut että mulle harvoin osuu semmoista eteen jossa olis kaikki "samassa paketissa" (juttelu, sänkyhommat ym) - viime aikoina vielä harvemmin, tosin en helposti anna siihen mahdollisuuttakaan. Kai siitä sitten se paljonpuhuttu kipinä puuttuu...
Kyllähän mä jutella tykkään... ei siinä mitään - mutta olen huono itse tekemään aloitteita , mun pitää olla melko varma siitä että toinen on "mukana", silloin yleensä asia sujuu lähes kuin itsestään (siis lähinnä kun puhutaan seksistä...)

Lupasi hän mulle järjestää rantasaunaillan myöhemmin syksyllä - ja muutekin jos tarttee apua esim. autonrenkaiden vaihdossa...tai haluaa jutteluseuraa.  Sinänsä aika jännä juttu - selvisi että on muutama vuosi sitten ollut tässä talosssa huoltomiehenä (oli eri kiinteistöhuolto) eli tunsi talon. Eri asia on haluanko pyytää... avunpyyntäminen on mulle aina ollut vähän kinkkinen juttu :) - no siskon miestä välillä "lainaan". Sitä vaan on oppinut elämän varrella pärjäämään ite niin pitkälle kuin pystyy...

Kävin illansuussa läheisellä Kalalammella. Sinne lähden muuten vaan, joskus myös miettimään asioita. Usein siellä kohtaa uusia ihmisiä joiden kanssa hetken jutustelee - niin myös tänään. Jäin kotioven penkille istumaan hetkeksi - samalla tuli juteltua naapureiden kanssa

*********************

Gizmo siirtyi toiseen kaupunkiin joten... no olihan se odotettavissa ettei täällä ikuisesti ole. mutta - kyl se hieman outoa on ettei enää tule arki-iltoina, lähes 1½ vuotta on kuitekin aika pitkä aika.  Mutta on siihen jo vähän tottunut kun on jo ollut siellä muualla jonkin aikaa - tosin silloin ei tiedossa että joutuu (tai saa) jäädä - on ainakin lähempänä kotiaan, hänelle mukavampaa. Pääsee nopeammin viikonlopun viettoon

*******************

Tämän kesän agenda

Porukkaa lomalla ja sitten sairasteluja... yksi työkaveri siirtyi kokonaan muihin hommiin, toinen lähti vuorotteluvapaalle. Hänelle kyllä saatiin sijainen mutta aikansa kestää että pysyy meidän tahdissa. Eli tänään työkaveri kipeänä kotona ja just ilmoitti että on huomisenkin... Meitä siis kaksi vakkaria ja yksi uusi sijainen. Kaksi on lomalla eli meitä ei ole enää muutenkaan kuin kuusi töissä - poislähteneen tilalle ei ainakaan toistaiseksi oteta ketään

Eihän tässä mitään jos hommat pystyis tekemään pitkin päivää, mutta varsinkin iltapäivälle kasaantuu rutiinihommia (tilausten tarkistusta, siirtotilauksia, vapautuksia) - ja huomenna perjantaina on sitten vielä kahden päivän tilaukset eli vois sanoa että tuplamäärä hommia. Onneksi alkaa sitten viikonloppu...

Monika tuli pariksi päiväksi tänne, kavereita näkee, vielä ei tiennyt lähteekö mukaan vaaria lauantaina kattomaan. Iinan vein Onnibus'lle, lähti talkoohommiin Joensuuhun Ilosaarirock'iin. Ite ehkä lauantaina käyn jossain, taannoinen tanssittaja vähän kyseli et mitä ohjelmassa viikonloppuna. Viestittelyä hänenkin kanssaan päivittäin.

Gizmo lomailee ens viikon  joten arki-illoille voinee ensi viikolla keksiä jotain muuta (kotiakin pitäisi huoltaa, siivota kenties ja järjestellä paikkoja)... ei mitään tarkkoja suunnitelmia kuitenkaan. Sunnuntaina onkin tiedossa kesäteatteria, viihdettä sekin...

Arkimies

Mulla on ollut vähän nk tapana keksiä tai miettiä nimet heille jotka blogissani vilahtelee. Jotenkin  mulle itselleni ainakin helpompi, ei tartte sitten selitellä sen enempää... Oikeita etunimiä en käytä - poikkeuksena minä itse.

Vuoden verran olen viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa miespuolisen ystävän kanssa, sanoisin 2-4 iltaa viikossa muutama tunti - arkisin. Tulee mun luo tai sitten käydään  kirjaston elokuva- tai kirjailijailloissa, on auttanut kokoamaan uuden tv-tason ym kotiin liittyvää... vietetään iltaa yhdessä teetä juoden vaikkapa Casualtya katsoen, lähtee sitten kämpilleen nukkumaan. Semmoista leppoisaa oleilua...

On vähän vaikeaa kategorisoida mitä se on, joten ajattelin että "Arkimies" voisi kuvata aika hyvin tilannetta. Hän on viikot näillä seuduin töissä, viikonloppuisin ajelee kotiinsa Keskelle Suomea. Hän on siis jollain lailla mun arjessa mukana. Tietää myös tästä blogista, sitä en tiedä kuinka säännöllisesti mun tekstejä lukee... 

Pitäisköhän hankkia vielä viikonloppumies ;) No joo - ei taitais aika riittää...

Viikonloputhan mulla menee isän luona tai siis joko lauantai tai sunnuntai ja siihen liittyen hänelle viikon ruokaostokset, Monika käy suunnilleen joka toinen viikonloppu ja Iinakin asuu nyt lähellä - eli eipä ole viikonloppuisinkaan tekemisen puutetta. Lisäksi on tietysti muita menoja - satunnaisia liittyen esim. yhdistystoimintaan.

Luova tauko

- tai sitten ei.  Jotenkaan vaan ei ole aika riittänyt. Vaikka sanotaankin, että aina löytää aikaa asioille jotka on tärkeitä. Paino on pysynyt,  takasin ei ole tullut, vielä saisi lähteä... Kävelylenkit ovat tulleet jollain lailla rutiiniksi - pyrin käymään lenkillä vähintään joka toinen ilta - lenkkien pituus 5-10 km

Nyt olen kesälomalla - toista viikkoa. Kesä meni töissä mutta on siitä kerinnyt nauttimaankin - jopa terassilla (muistaakseni viime kesänä jäi yhteen kertaan). Edelleen olen vapaalla jalalla eli ei parisuhdetta mutta olen nauttinut siitä vapauden tunteesta ettei tarvitse miettiä mihin väliin toisen tunkee... olipa rumasti sanottu..

************************'
-ja sitten omaa mietintää ja ajatuksenvirtaa...

Kesäkö sen tekee että vähän nk alkaa kaipaamaan seuraa... jopa laitoin treffiprofiilin vireille, yllättävän paljon on tullutkin yhteydenottoja. Ehkä kuitenkin se vetoaa että kuvallisen laittanut... ja höpötellyt profiiliin sellaisena kuin olen...

Yksi mitä ihmettelen, on nuoret miehet... luulis löytyvän nuorempiakin. Ehkä se on joku kokeilunhalu ja kokemuksien etsiminen - en omasta mielestäni ole laittanut mitenkään kummoista tekstiä (vaikkakin aika pitkän - eihän ne sitä jaksa lukea). Itse klikkailen lähinnä omaa ikäluokkaa - ja sellaisia joiden profiilissa on kunnolla tekstiä - ei vaan et haluan seuraa, haluan naisen... tai jossa surkutellaan yksinäisyyttä. Itse en koe olevani yksinäinen mutta onhan joskus toisen seura piristävää, pelkkä viestittelykin. Monen kohdalla mietin että miten eivät tuolla livenä tule vastaan... sen verran mukavilta vaikuttavat... Olen vuosia sitten samalla palstalla ollutkin  - näkyy siellä vielä edelleen samoja, samoilla kuvilla ja teksteillä...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että livekohtaaminenhan sen lopulta ratkaisee, voi kirjoitella ja jutella vaikka kuinka kivasti - mut kun tavataan niin se läsähtää. Kyl mun pitempiaikaiset suhteet ovat alkaneet muualta kuin treffipalstalta... mutta kyllä mä tiedän että sieltä saattaa löytyä... muiden kokemuksia tiedän.  Mutta miten erottaa jyvät akanoista...

Joulu lähestyy

kiire on, kiire on... joulujärjestelyjä en ole ehtinyt tekemään. Loman jälkeen ollut töissä tosi kiireistä. YT:n jälkeen meitä on ollut vähemmän - ja nyt on töitä enemmän kuin aikoihin. Mutta ilmeisesti tulevat vähentymään kun jokunen osa-alue siirtyy meiltä pois. Eli nyt vaan puurretaan. Oman mausteensa soppaan tuo tietenkin se, että on porukkaa vapailla. Minä pidän pari pekkaspäivää loppuviikosta ja sitten onkin osalla porukkaa vapaita joulun ja uuden vuoden kummallakin puolella. Hommat ei kuitenkaan vähene... mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ehkä aiheutin vähän mielipahaa P-Kmiehelle. Sanoin ettei saa vielä tulla mun vapaapäivinä tänne joulunviettoon. Tulee sitten ilmeisesti la-iltana. Itse oli vissiin suunnitellut tulevansa torstaina. No kerkee hän sitten reilun viikon olla - poislähdöstä ei ollut puhetta. Haluan nämä kaksi vapaata omaan käyttööni! En ole pahemmin jaksanut töiden jälkeen mitään ylimääräistä. Ainakaan lähteä ostoksille... Mulla on kuitenkin vielä ensi viikollakin kolme työpäivää eli aika vähiin käy ostosajat, lauantaina lähden luultavasti maalla käymään - täytyy käydä mm testaamassa sauna... kun ei sitä ole juhannuksen jälkeen lämmitetty. On ollut sen verran lämmintä että iskä on tarennut lattialämmitetyssä pesuhuoneessa (ei ole kiuasta tarvinnut lämmittää)

Viime vuonna kiisteltiin siitä, etten olisi halunnut häntä meiän kanssa joulua viettämään. Koin jotenkin että minua painostetaan (ja siitähän mie en tykkää). Kai tääkin on jotain semmoista oman päänsä pitämistä, mutta olen niin tottunut olemaan yksin etten halua toista (vierasta) ihmistä kovin pitkäksi aikaa reviirilleni. Omat lapset ovat eri asia - kuten olen heillekin sanonut - saavat tulla koska vaan, ja edelleen heillä on avaimet itsellään.

Kamulle taisinkin sanoa että alkuvuosi näyttää missä mennään... Jollain lailla välillä on olo kuin olisi häkissä. Energiaa ei riittäisi kaikkeen eikä kaikille. Kuka jää vähimmälle... En ainakaan haluaisi sen olevan minä itse - eli ratkaisun paikkoja luultavasti tulossa. Mutta nyt joulu mennään omalla painollaan - ja nautitaan vapaista ja ehkä rentouttavista hetkistä

Ensi vuotta ajatellut niin että talousasiat kuntoon eli alan olla siinä iässä että tulevaisuuttakin pitää miettiä, miten maksaa velkansa ym... Sen verran pitää varautua aina että olisi hieman sukanvarressa jos kova paikka tulee... työssäoloaikaa on vielä - jos vaan töitä on. Päivä kerrallaan mutta pitää sitä suunnitelmiakin olla... Ei kukaan muu mun laskuja maksa kuin mie ite - ja niinhän sen pitää ollakin

Eilen tyttö laittoi viestiä että mun kirje (Elisa) on tullut heiän kotiinsa eli käännetty sinne? Oli oikea nimi ja osoite mutta posti kääntänyt tytön osoitteeseen... Sitten soitteli puhelinmyyjä, Apua kaupitteli - ensin kyseli jotain - ei millään meinannut uskoa että sanoin Ei Kiitos... yritti vaikka mitä. Mutta - en ostanut. Sanoin ettei ole aikaa lukea, entisetkin lehdet lukematta (ja niin onkin). Vähän ajan kuluttua soitti toinen... en ollut niin myötämielinen, ehkä tuli sanottua vähän äkäisemmin. Ehkä mä olen vastannut johonkin kyselyyn, mutta en nykyään laita puhelinnumeroa vaan jos sitä kysytään niin en laita ollenkaan - ehkä ne nimen perusteella sitten kattovat numeron - mulla on kyllä telemarkkinointikielto - pitäis olla vielä voimassa - ainakin väittävät et on kolme vuotta (mulla ylhäällä päivämäärä - siitä on kaksi vuotta) mutta  tuntuu lisääntyvän...

No joo - tällä kertaa vähän tämmöistä purnaamista, mutten mäkään aina jaksa olla ns positiivinen. Eikö kaikki tunteet kuulu ihmisluontoon... Useimmiten puran huonon oloni paperille enkä tänne...

Sain 10v merkin tänään

Talviaika taas

Hyödynsinpä kellon siirron niin että katsoin yhtä elokuvaa lähes yhteen. Sellaista aivontyhjennyshömppää... taisin olla nähnyt senkin aiemminkin, mutta tulipahan katottua. '

En oikein tykkää näistä kellon muutoksista, jotenkin sekoittaa vaikka nyt saikin nukkua tunnin pidempään - tai olis saanut - loikoilin sitten ja vähän potien päänsärkyäkin, joka alkoi jo eilen - mutta vähitellen helpottaa. Taitaa olla niskat jumissa

Eilinen päivä meni vähän tavaroita raivatessa - jatkuu kyllä hamaan tulevaisuuteen. On noita tavaroita kertynyt ihan tarpeeksi yhden ihmisen tarpeisiin. Tosin onhan tyttöjen tavaroista vissiin suurin osa vielä täällä, ehkä ne muutaman vuoden kuluessa siirtyvät heidän hoteisiinsa - tais sitten ei. Mullakin on vielä kotokotona entisen huoneeni komerossa hyllyllinen muistoja. Pitäis oikeastaan joku kerta kattoa nekin läpi. Onko mitään säilyttämisen arvoista....

Tänään jossain vaiheessa lähden ajelemaan kotopuoleenn. Viikottainen käynti isän luona. Käyn auttamassa suihkussakäynnissä, viikolla sen hoitaa kotihoito. Käyvät kerran päivässä, yleensä aamuisin, pesupäivänä iltapäivälläa. Isä on hieman vastahankainen, meinaa että tuntee itsensä hoidokiksi. Olen hänelle muutaman kerran sanonut, että asennoidu niin että sinä olet ASIAKAS - ja että meiän kannalta on hyvä että hänen luonaan käy joka päivä joku (vaikka veli nyt asuukin samanssa kylässä ja hänen veljensä, eivät he käy joka päivä. Minä pyrin käymään viikonloppuisin ja sisko myös). Tässä muutama viikko sitten saimme huomatakin että oli hyvä juttu, nimittäin nämä naiset toimittivat ambulanssilla sairaalaan - siellä sitten pari päivää oli. TIA- kohtaukseksi diagnosisoivat, autolla ajokielto kuukaudeksi... Sanoin siitäkin et oli hyvä että kävivät, siihen tokaisi et olishan se mennyt itsestäänkin ohi. No joo, mut samalla tarkistivat mm. verenpainelääkityksen.


Tein tässä itselleni herkkua... puolukkavaahtoa. Hyvin yksinkertainen resepti: ruisjauhoja, kiehuvaa vettä, puolukkasurvosta ja sokeria vaahdotetaan kuohkeaksi - ja hyvää on. Muistelen että olisin tehnyt tätä kun tytöt olivat pieniä - muistini mukaan sen oli jossain lastenruokavihkosessa.
Kuvassa on siihen lisättynä vielä mustikoita, mutta on hyvää sellaisenaankin.

Pari kertaa olen nyt syksyn aikana sitä tehnyt. Ehkä teen myös ensi viikonloppuna, jolloin asunto luultavasti täynnä.., tytöt ovat tulossa , ehkä molemmat vävykokelaatkin -  P-Kmies on tulossa viikoksi. Olisi tullut jo tänä viikonloppuna, mutta en halunnut. Tiesin, että viikko töiden puolesta olisi rankka, pari lomalla ja sitten vielä yksi jäi sairaslomalle loppuviikoksi. Tosin ei se nyt loppujen lopuksi niin rankka koska yks homma siirtyi - onneksi - eteenpäin. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksanut että olisi tullut.... olin illat ihan poikki, siinä sitten olisi pitänyt vielä huomioida toinen.

Rehellisesti sanoen: halusin olla yksin. Varsinkin kun tulee useammaksi päiväksi kuin viikonlopuksi. Mulla on kuitenkin viikolla työaikataulu eli aamulla ajoissa ylös - ja illalla kuitenkin kaipaa ainakin hetken rauhoittumiseen... Hän on kuitenkin vieras, ei mun perhettä - ja jollain tavalla joudun aina sopeutumaan ja joustamaan omasta olostani. Välillä ei vaan jaksa. Kamun kanssa ollaan tästä juteltukin ajoittain. Jollain lailla ahdistaa... välillä.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni asun yksin, ja nautin siitä. Kotoa lähdin opiskelemaan - ja asuin solukämpässä eli aina oli seuraa (tosin silloinkin nautin niistä viikonlopuista kun muut lähtivät koteihinsa - ja sain olla yksin). Opiskelun jälkeen muutin miehen,tyttöjen isä  luo - ja sitten syntyivät Tytöt. He ovat nyt syksyllä muuttaneet "lopullisesti" kotoa omaan elämäänsä kera poikakaveriensa -  tosin vanhempi ollut jo lähes kaksi vuotta pois ja nuorempikin lähes vuoden. Eli olenhan tässä saanut totutella. P-Kmiehen kanssa ollaan tapailtu reilu puoltoista vuotta, useimmiten hän tulee tänne - koska työttömänä. Ei voi - mun onni - olla täällä kerrallaan kuin vajaan viikon, on työttömänä mutta pitää käydä "askartelemassa" kerran viikossa.

Mulla on marraskuun lopussa puoltoista viikkoa lomaa. Yhtään en ole miettinyt mitä teen. Luulen että tytöillä käyn, en tiedä haluanko tuonne 250 km päähänä lähteä tosin hän asuu vain 70 km päässä tyttäreni kotoa... ja odottaa että tulen - mutta haluanko minä... Haluaisin viettää lomani ilman sen suurempia suunnitelmia, kerrankin... ei mitään aikataulutettua lomaa... saattaa olla viimeisiä lomia tässä firmassa. Meillähän on yt:t menossa. Perjantai-iltana saatiin työkaverilta viesti neljän jälkeen että oli tullut spostia  -  ensi viikolla kaikkien on laitettava CV henkilöstöhallinnon järjestelmään...

Mutta nyt murkinaa nassuun ja sitten iskää moikkaamaan - tästähän tämä sunnuntai on tehty - ehkä vielä iltakahville kamun luokse

50-kriisiäkö se pukkaa...

Äh - en minä tiedä. Elämän ruuhkavuosia tässä vielä vietellään vaikka lapset onkin jo lentäneet pesästä - muttei ne siivet vielä täysin kanna :) Kun lapset saa maailmalle, alkaa vanhemmasta huolehtiminen.

Velvollisuus kutsuu - mutta en sano sitä pakkopullaksi vaan vapaaehtoiseksi velvollisuudeksi... Saimmehan isän vielä täällä pitää vaikka pahinta jo tuossa alkuvuonna pelättiin. Nyt hän on ollut jo usean viikon kotona. Olen pari kertaa viikossa käynyt auttamassa peseytymisessä. Voipi sanoa että oikeastaan ainoa missä selkeästi tarvitsee apua.. kun kun on sen verran hankalaa mennä pesuhuoneeseen (ja liukkauskin pelottaa, ainakin mua) Parran pystyy ajamaan itse, hakee pikkupöydän lavuaarin viereen ja hoitaa homman... Nykyään pääsee jo pyörätuoliin ilman proteesia eli jäljellä oleva jalka on vahvistunut - ja voi käydä yöllä vessassa (aiemmin astia sängyn vieressä). Autolla ei tietenkään voi ajaa joten tarvitsee kuskia, autoon pääsee ja portaita ylös ja alas kunhan on kaide tai muuta tukea

Vähän olen miettinyt että riittääkö minulla aikaa edes etäsuhteelle. Jotenkin tuntuu painostavalta se että toinen tulee tänne mun huusholliin lähes viikoksi - ja on koko ajan siinä. Itse käyn töissä päivät - ja illalla pitäisi jaksaa olla toisen kaa kun haluisi vaan tehdä omia juttujaan.

No nää on asioita joita mun pitää miettiä, hyvät/huonot puolet - ja sitten jossain vaiheessa ehkä tehdä päätös. Tiedän että hän haluisi tehdä kesälomasuunnitelmia (mulla loma heinäkuussa), minä oikeastaan haluisin olla suunnittelematta mitään - ja tehdä juttuja mieleni mukaan. Yks juttu on kyl tiedossa: Pyynikin kesäteatteri heinäkuun alussa. Tosin ei mulla paljoa ole ylimääräistä rahaa lomailuun käyttää.

Olenko siis itsekäs jos haluisin oman lomani niinkuin itse sen haluan, kiireettömän/paineettoman.. Tiedän että siihen kuuluu myös tyttäreni ja isäni - he kuuluvat mun elämään enkä muuta haluaisikaan. Mutta riittääkö mulla aikaa tai haluakaan miettiä aikataulujani vielä jonkun toisen (tai siis neljännen) mukaan... viekö liikaa energiaa. Tykkään viettää aikaa  myös yksin - omassa seurassani. Osaan mennä etsimään sosiaalista elämää jos siihen koen tarvetta. Isäni miettii että kun olet siellä yksin... mulle se ei ole ongelma... Kai mä vaan olen jonkinverran sitoutumiskammoinen - en enää tässä iässä ole perhettä perustamassa. Oma mummoni pärjäsin 30v yksin miehensä kuoleman jälkeen - ja oli tyytyväinen - mietti että jos vaikka hurahtaa - ja ottaa jonkun ukon siihen vaivoikseen...

No se siitä - sainpahan purettua ulos. Nyt taas jaksaa... eiköhän nää seurustelukuviotkin ainakin toistaiseksi jatku ennallaan.

Eilen kävin töiden jälkeen kotopuolessa isää auttamassa ja käytiin veljen luona kahvilla. Kummipoikakin (joka kesäkuussa menee naimisiin) sattui olemaan paikalla. Käly muuten on matkalla Tukholman marathonille - huomenna seuraillaan miten juoksu sujuu...

Ainiin nappasin muutaman raparperinvarren. Jos tekis vaikka kiisseliä kun Monikakin huomenna tulossa. Vaikka pakastevadelmaa siihen sekaan - Nam...