Päätös tai ainakin kovasti yritän

Olen tässä miettinyt että käytetään nyt tämä aika hyödyksi  - leikkausta odotellessa. Tässä kuitenkin syksyyn aikaa... Olen ajatellut jos saisi painoa jonkin verran alas.  Joka tapauksessa olisi hyvä myös leikkauksen jälkeen... Olisihan se kiva myös että vaatteet näyttäisivät paremmilta päällä.

Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. En tästä vaan lääkkeistäni. Haluan jutella niistä lääkärin kanssa. Mulla on ongelmana se, että mulla on aika iso määrä lääkkeitä (joita ei minulla ennen ollut) joista en tiedä mitä vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi särkylääkkeet vaikuttaa niihin. Nyt en ole uskaltanut yöksi ottaa tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi ne aiheuttaa nykyään vatsavaivoja... tuon lonkan takia yöunet tuppaa olemaan aika katkonaisia. Jos siihen saisi helpotusta.

Niin - tuosta painosta. Terveydenhoitaja sanoi et vaikutat virkeämmältä ja olet vissiin painoakin saanut vähän alas - no ehkä parisen kiloa syksystä tippunut -  ainakaan ei ole tullut lisää...

Toivotaan että tämä lähtee tästä sujumaan. Olen mä siihen ennenkin pystynyt. Mutta - saavutetun painon pitäminen siinä se ongelma :) En mä nuoruudenmittoihin ole kuitenkaan pyrkimässä... vaan sellaiseen hyvänolon painoon.

***************
Voisi olla mukava käydä elokuvissa katsomassa "Erämaan kutsu". Olen saanut tuon kirjan kymmenvuotiaana joululahjaksi - silloin tuolla nimellä, suomennettu -71
Uudempikin suomennos on ilmeisesti olemassa.

Desibelidemokratia

Törmäsin uuteen sanaan...  lyhyesti ja kärjistettynä sanottuna: He saavat jotka vaativat kovemmin. FB:ssa mainostettiin lauantaina tulevaa Flinkkilän & Tastulan ohjelmaa  jossa keskustellaan vanhustenhoidon nykytilasta.  Täytynee katsoa joko silloin tai myöhemmin, kiinnostava ja ajankohtainen aihe., itseäkin koskettava (onhan mulla iäkäs isä jonka luona kotihoitajat käyvät päivittäin - paitsi sinä päivänä kun minä käyn)

Tänään käytiin kirjastossa  - oli elokuvailta. Tällä kertaa japanilaista. Tätäkään tuskin olisi muuten tullut katsottu. Illan jälkeen vielä teetä mun luona



Lukeminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle, enemmän on tullut katottua netflixiä tai areenaa. Itse seuraan mielelläni kuningatar Elisabeth'sta kertovaa The  Crown -sarjaa -  vähän siihen jäänyt koukkuun.
Niin lukemisesta - viimeksi sain luettua Maarit Päivisen On nälkä, on jano -kirjan. Luin sen  oikeastaan "väkisin" loppuun, olin siitä lukenut hyviä arvosteluja, oli ollut Runeberg-palkintoehdokkaan. Itse en kyllä oikein pitänyt.. täytyy myöntää. Ei vaan ole mun juttu, tuollaiset alistamisen kuvaukset, oli kyse sitten miehen tai naisen alistamisesta. Ei oo pakko tykätä... mutta joskus vaan on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen kyllä sanonut että turhaa lukea kirjaa josta ei pidä, maailma on täynnä lukemattomia kirjoja. Mutta joskus näin...
Mukavuusalueesta puheenollen, nukkumaan lähdettävä että jaksaa aamulla töihin. Onneksi on perjantai,
Vielä päivän päätteeksi yksi parhaimmista kappaleista <3


ps. blogin nimenmuutostakin mietin - aivan kuin olisin tuon Hajatelmia nähnyt jollain muullakin. Kun nyt vaan keksisin... jotain mua, mun elämää kuvaavaa tosin hajatelmiahan nämä  paljolti, arkea ja mitä päässä nyt sattuu liikkumaan (paljon enemmän liikkuu kuin päälle näkyy...)

Jahas, ilta venähtikin pidemmälle kuin ajattelin, pesin vielä koneellisen pyykkiäkin

puista ja metsästä

Oltiin eilen kirjastossa luennolla Puiden terveysvaikutuksista ruokana ja rohtona. Ihan mielenkiintoinen juttu. Pitänee joskus lainata kyseisen kasvitieteilijän kirja "Elinvoimaa puista".
Itselleni metsä ja puut ovat aina olleet tärkeitä - jos mieltä askaruttaa jokin asia tai ketuttaa, niin kun samoilee metsässä - niin yleensä se sinne jää. Kuljeskelen minä siellä toki muutenkin kuin vihaisena tai apeana. Enkä osaisi elää paikassa jossa ei olisi puita ympärillä (ja luontoa). Mielipuuni on mänty, yksin pärjäävä mutta myös isossa joukossa mäntymetsikössä

Kun äitini kuoli kuutisen vuotta sitten niin nuoremman tyttäreni kanssa lähdimme lenkille metsään (lammen ympäri kiertämään). Puhuttiin mummusta, itkettiinkin. Oli vaan tärkeä saada puhua... varsinkin hänen. Toinen tyttäreni purkaa asioita ehkä paremmin kirjallisesti. Itse useimmiten puran asiat kirjoittamalla - päiväkirjaa ole kirjoittanut reilun kymmenen vanhasta - ja edelleen sitä teen ajoittain.

Oli siellä tuttujakin, vanhoilta ajoilta, erään yhdistyksen tiimoilta, sen verran kerettiin pari sanaa vaihtamaan että sanoin tyttärieni jo muuttaneen pois - ja vanhemman täyttävän syksyllä jo kaksviis. Siihen tämä nainen tokaisi että alaluokillako olet lapses tehnyt. Sitten pyöritteli päätään kun sanoin et olenhan minä jo viisyks.

Usein mua on sanottu nuoremman tai ainakin nuoremman oloiseksi. Mutta muistan kun avioliitto lähestyi loppuaan, olin todella väsynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin näin erästä lasten tarhatätiä  - ja hän sanoi että sinä vaan nuorrut - ja sanoikin että silloin olit paljon vanhemman näköinen. Eli johtopäätöksenä se että avioero oli hyvä juttu, olen sitä mieltä edelleen - mutten mä kuitenkaan muuttaisi mitään. Kaikki se on tehnyt minusta sen mikä olen nyt

Mutta nyt - aika mennä sänkyyn. Jospa hetkeksi syventyisi kirjan maailmaan. Tänään katoin kyl yhen kauhuelokuvan "Cheerleader helvetistä", kun en muutakaan viittinyt tehdä  - oli niin saamaton olo. Saunaan menin sen jälkeen. Kaverin kanssa tosin juteltiin nelisenkymmentä minuuttia.

Muuten mie vaihdoin puhelinoperaattorin takaisin entiseen - olen tyytyväinen, koska nyt toimii niissä paikoissa joissa niiden tartteekin - eli tolla uudella 4G tahmas sekä työmaalla että kotopuolessa isän luona. Kotona sillä ei sikäli väliä koska täällä käytän langatonta wi-fiä, joka kytkeytyy puhelimessa päälle heti kun astun ovesta sisään...

Töissä oli tänään pieni opiskelutuokio. Kerrankin vaikutti sellaiselta että siitä on hyötyäkin. Pääsee itse raportoimaan eikä tarvitse vaivata muita. Versio vaihtuu uudempaan ja meille on annettu enemmän oikeuksia sen käyttöön. Mutta nyt mie jaarittelen taas - no kyl mie menen...

Pikkasen olen netissä oloaikaa vähentänyt

Ei vaan tunnu tällä hetkellä huvittavan... ja tuntuu että se vie aikaa joltain tärkeältä. En esimerkiksi viimeisen vuoden aikana ole lukenut kovinkaan paljon (tai ehkä joku on eri mieltä, mutta..), korujentekokin ja muukin askartelu jäänyt vähemmälle. Ehkä sitä on vaan ollut tarve vaan olla ja möllöttää...

Viime viikonloppuna käväisin Savonlinnassa. Iinahan asuu siellä. Vietiin hänet kotiinsa loman jälkeen. Samalla tuli käytyä tervehtimässä myös tyttöjen mummia. Mukava ajokeli oli, plussan puolella eikä sanottavammin satanutkaan, kellojakin siirrettiin - sai nukkua tunnin enemmän sunnuntaiaamuna. Yllättävän hyvin sainkin nukuttua. Paljoakaan ei kerinnyt Savonlinnassa touhuta, valokuvia ei tullut otettua eikä kätköjä etsittyä. Pari elokuvaa katottiin lauantaina. Mehän oltiin perillä illansuussa (kaupassa käytiin keskustassa), lähdettiin puolen päivän jälkeen ajamaan Kymenlaaksosta, Ristiinassa pysähdyttiin kahville.

Pikkasen on ollut varmaan vaikutusta kellojensiirrolla. Nimittäin iltapäivällä väsyttää... mutta ei tänään niin paljon kuin eilen. Tänään sain itteni kauppaankin. Eilen kävin heti töiden jälkeen kirjastossa kun oli pakko, muualle en jaksanut (vaikka kaveri pyytelikin yhteen käsityöjuttuun lähtemään. Ei yksinkertaisesti jaksanut)

Mutta nyt taidan keskittyä LIV'n romattiseen elokuvaan - jonka ehkä olen nähnytkin. Voihan sen sitten jättää kesken ja painua vaikka petiin Nora Robertsin kirjan pariin... romantiikkaa siinäkin

Valtava maailma (24.7)

Ensin tulee mieleen kuinka tämä maailmamme on kutistunut. Jokainen tapahtuma (jos halutaan) julkaistaan heti, voit pysyä ajan hermoilla halutessasi koko ajan. Esimerkkinä kuninkaallisen prinssin syntyminen, netissä julkaistiin uutisia kuinka synnytystä odotetaan yms..

Onko meiän pakko tietää kaikki?

Toiseksi mieleen tulee yhden lempibändini kappale... mukavia poikia. Useamman kerran heidät livenä nähnyt - jo ennen kuin heistä tuli niin suosittuja mitä nyt ovat... ainakaan vielä ei tunnu nousseen hattuun...



-------------------

Loma alkaa olla todella lähellä :)
Olen päässyt tällä viikolla ikäänkuin laskeutumaan hitaasti lomaa kohti kun on niitä poispidettäviä liukumaminuutteja (-tunteja). Olen nyt kahtena aamuna mennyt vasta yhdeksän jälkeen, huomenna eikä perjantainakaan ole kiirettä, saa aamulla rauhassa lähteä töihin. Tosin siitä en oikein tykkää et heti yleensä puhelin soi kun saa koneen auki. Aamukahdeksalta kun menee, yleensä kerkee hieman orientoitua aamuun...

Käväisin tänään vaihteeksi kirjastossa - oli yks kirja joka oli palautettava. Ei pitänyt lainata mitään, mutta yksi kirja  ihan selvästi halusi luettavaksi: Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen. Tosin en tiedä koska sen luen... mutta vaikutti mielenkiintoiselta. Sitten kävin vielä muutaman lehden lukaisemassa.

Kärpänen (25.6)

Kärpäsenä katossa - olisi joskus kiva olla..

Todettiin muuten juhannuksena, että kärpänen on aika fiksu. Ihan kuin osaisi ajatella että missä kohtaa on paras olla ettei lätkä tavoita.

-------------

Tää helle varmaan mun olon tekee tukalaksi - en oikeastaan koskaan ole kestänyt kuumaa pitkään. Etelänreissuillakin yleensä jossain vaiheessa tulen kipeäksi. Tai sit on ukkosta ilmassa - kun päätä särkee taas.

Tilasin tänään tytölle piilarit netistä, kun lupasin syntymäpäivälahjaksi. Hän niitä käyttää jatkuvasti. Niin minäkin nuorempana. Nykyään harvemmin. Ei tuo tietokoneella työskentely oikein piilareilla suju, ainakaan mulla. Noin parikymppisenä hankin omat ensimmäiseni - olivat niitä ns jatkuvakäyttöisiä - ja mä pidinkin yötä päivää. Olin tyytyväinen kun pitkästä aikaa näin itseni selvästi peilistä :) Nykyään ehkä ennemminkin tykkää hieman utuisesta näkymästä (miksiköhän ;) ). No joka tapauksesssa pidin niitä ehkä liikaakin, silmät vähän kärsi ja optikkoni vaati mua pitämään edes vähän taukoa...

Tulin töistä kotiin - ja vaihdoin kevyempää päälle, kun muistin että kaupassahan mun piti käydä. Unohdin eilen kassalle ostoksen. Oli se siellä eli ei ollut tyhjä reissu. Jos ei olis löytynyt, niin uuden olisin kuitenkin joutunut ostamaan - ripsiväristä oli kyse.

Sain työkaverilta lainaksi Puhdistus- dvd:n. Tuskin tänään viitsin sitä vielä katsoa. Kirjakin löytyy hyllystä mutten ole sitä lukenut  - se on niitä kirjoja joista ajattelee et kerkiäähän sen. Äidin kirja eli ei tarvitse palauttaa (eikä isä sitä kaipaa). Monika luki sen - ja teki siitä jonkun kirjaesittelynkin kouluun.

Mä en välttämättä lue kirjoja jotka ovat just sillä hetkellä "tapetilla" vaan joskus omia aikojani kun tuntuu siltä että on aika...

Keskellä viikkoa

- mitäs tässä. Eilen käytiin kirjastossa, oli muutama "pakollinen" palautettava (lue: maksimimäärä lainauksia). No enhän mä ikinä sieltä ilman uusia lainoja selviä pois :) - muutama romaani palautettujen hyllystä - ja uutuushyllystä Johanna Karpov'n Astrologian opas. Sitä olen tässä lueskellut / tutkiskellut... yrittänyt ymmärtää ;)

Lähinnä pidän astrologiaa tapana tutkiskella omaa itseään - ja onhan se viihdyttävääkin... jokaisesta kirjasta löytää jotain uutta, välillä ehkä ristiriitaistakin. Mutta - kenenkäs elämä tässä olisi mutkatonta? Iltapäivälehtien yms horoskoopit on sitten oma lukunsa. Niissä vähän raapaistaan aurinkomerkkiä...

Töissä vuoden vaihteen kiireet jatkuu - ja kohta on taas kuunvaihde. No meiän työssä tavallaan tietyt asiat aloitetaan nollasta joka päivä - ja ne pitää saada tehtyä iltapäivään mennessä. Nykyään on sentään jotain töitä, jotka voi jättää hetkeksi odottamaankin - ja jatkaa myöhemmin. Mutta ei niitäkään yleensä kovin kauaa voi pantata.

Soitin isälle, oli eilen käynyt lääkärissä. Oli sanonut, että pitää siinä jalassa pitää tukisukkaa. Ei ollut siteitä aukonut, mutta jalka oli hieman turvoksissa. Hoitajat tänään käydessään meinasivat et jos se on liian tiukka. Mutta hyviäkin uutisia: isä lähti tänään kirkkokuoron harjoituksiin eli siltä osin on palaamassa entiseen rytmiin. Kanttori oli soittanut...

Taas tuo kello on noin paljon. Nukkumaan tästä lähdettävä. Tänä aamuna muuten kerkesin oikein hyvin töihin vaikka lähdin samaan aikaan kuin edellisenä päivänä, jolloin en heti kahdeksaksi saanut konetta auki. Se on niin tuurista kiinni - miten pääsee liikenneympyrään, kuinka kauan joutuu olemaan liikennevaloissa, miten paljon autoa on putsattava. Onneksi ei aamulla niin paljoa ole joutunut - töistä lähtiessä on ollut auton tuulilasi sisältä jäässä (ei kerkeä kuivua työmatkalla - ja sitten jäätyy päivän aikana). Muuten unohdin laittaa lämmityksen huomiselle - tosin en tiedä onko siitä hyötyäkään ollut - kun en saa sitä pistokkeeseen kunnolla. Kai meinasin et jos lähden tänään vielä jonnekin - kun en töiden jälkeen tullut laittaneeksi. No joo - olin ajatuksissani kun jouduin vielä hommiin silloin kun piti lähteä kotiin, tuli yksi just juttu vielä viime minuuteilla.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

no joo

nukkumaan pitäis tai ainakin sänkyyn. Jos lukis hieman ja yrittäisi nukkua. Viime yönä jostain syystä ei nukuttanut kovin hyvin. Tällä hetkellä luettavana Coelhoa - sinänsä yllättävää, tämä kirja Alef on hyvä. Aiemmin olen häneltä lukenut vain Veronica tahtoo kuolla - enkä tykännyt. Siinä saattaa olla syy miksen olen ko herran muihin kirjoihin tarttunut. Oli ehkä väärä valinta ensikirjaksi.

Kirjailijaan tuotantoon tutustumisessa päteeä aika lailla kuten muuallakin elämässä. Ensivaikutelma vaikuttaa tosi paljon. Jos kirja jota lukee on hyvä niin yleensä haluaa lukea muitakin saman kirjailijan teoksia - eikä se välttämättä ole suuri juttu jossei joka kirjasta tykkäisikään - jos ensimmäisestä kirjasta ei pidä niin ei halua ainakaan heti tarttua seuraavaan. Saattaa jäädä kokonaan tuotanto lukematta. Coelholle halusin kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden tosin pitkään siinä kesti.

Katsoin äsken hömppää Avalta. Hugh Grantin ja Drew Barrymoren tähdittämän Sävel ja sanat. Niitä elokuvia jotka voi katsoa vaan eikä tarvitse sen kummemmin ajatella, sopivaa pääntyhjennysviihdettä :)

Viikonloppu lähestyy, lyhyen työviikon jälkeen.  Sitten alkaakin sitten pyhätön arki. No on mulla parin viikon päästä perjantai vapaa - pekkanen viime vuodelta. Talviloma onkin sitten pääsiäisen jatkoksi joten saan nauttia n. 1½ viikon lomasta. Onhan siihen aikaa - ja kerkeää tapahtua vaikka mitä :)

Jos nyt vääntäytyis sinne sänkyyn, hyvää yötä

Kirjoista

Huomasin juuri, etten paljoakaan lue miesten kirjoittamia kirjoja. Kai se paljolti tuntuu siltä ettei niillä  useinkaan ole mitään sanottavaa minulle.

Yritin eilen aloittaa Jari Ehrnroothin kirjaa Mahdollisuuksien piiri. Ensimmäisen luvun jälkeen päätin etten lue - ainakaan nyt. . Ehkä liian älyllistä minulle...

Olen siitä ennenkin joskus tainnut sanoa että miksi lukea kirjaa joka ei tunnu siltä, että se pitäisi lukea... kun sen on lainannut kirjastosta. Tai jotain sinne päin. Elämä on kuitenkin niin lyhyt ettei muutenkaan kerkeä lukea kaikkea minkä haluaa - miksi aikaa pitää tuhlata kirjaan joka ei tunnu itseään koskettavan

Väsyttää...

en tiedä, voiko tämän laittaa flunssarokotuksen, menkkojen, syksyn piikkiin tai kaikkien niiden. Aamuherätyskin ehkä vaikuttaa, yläkerran naapuri intoutui ilmeisesti keskustelemaan ennen kuutta aamulla. Ei riitaa mutta aika kovaäänistä kuitenkin... eli omat yöunet jäi ikäänkuin kesken (yli puoli tuntia herätykseen), kävin kyllä liian myöhään nukkumaan. Niin rokotuksen sain eilen, käsi ei tullut kipeeksi mut olo ehkä hieman nuutunut.

Kävin eilen illalla kirjastolla. Siellä oli Märta Tikkanen. Mielenkiintoinen ilta oli. Mielestäni meiän kirjastossa - varsinkin eräs virkailija - järjestetään tosi mukavia kirjailija ym iltoja. Yritän mennä aina kun pääsen. Märtan yhden kirjan lainasin kun hän sitä siteerasi - ja satuin löytämään: Suurpyytäjä. Kertoo siitä kun kirjailija menee Grönlantiin kertomaan kirjoistaan ja rakastuu siellä mahdottomaan... yksi lause sai minut lainaamaan kirjan: "Tule, tule toki. Mutta lähde taas.". En vielä ole lukenut mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta - ehkä ajoittain hajanaiselta, tajunnanvirtaa

Exäkin antoi eilen kuulua itsestään... eli hengissä on  - ja se siitä. Tänään en ole jaksanut vastata naisystävänsä (ex?) soittoihin - tosin en ole kerinnytkään - varsinkaan töissä. Äsken en vaan vastannut. Ei mun tartte.

Kohta saa omenahyvettä, uunista otin jäähtymään. Ruokaakin laitoin, kanaa, jäi mulle evääksikin. Kaupassa kävin. Siinähän tämä ilta. Kynttilöitä laitoin parvekkeelle tuikkimaan. Väsynyt, mutta kuitenkin aika seesteinen olo - kaikesta huolimatta

Jahas - ja taas maanantai

Uusi viikko edessä. Koko joukko yhtäaikaa lähdössä, asettaa omat haasteensa. Kuka ensin tekee mitäkin... naapuri pihalla sanoi ettei maanantai oikein hyvin alkanut, oli pyörällä töihin lähdössä, sanoi ettei löytänyt auton avaimia. Avaimista puheenollen... Olisin aikoinaan saanut tyttöjen pyörät myytyä, katsoja oli jo tulossa, mutten löytänyt avaimia mistään eli se jäi sitten sillä kertaa. Muutossa taisin antaa molemmat pyörät veljen matkaan. Vaimonsa siskontytölle ne muistaakseni meni...

Töissä rutiinit, hieman jotenkin järjestelmä jumissa (vaiko itse?), mutta menihän se päivä. Kun pääsin kotiin, soitti exän naisystävä. Ei ole kuullut exästä enkä kyllä minäkään sitten lauantain. No puhui siinä sitten aika pitkään. Muutakin... aika "rikki" tuntui olevan... En sitten tiedä pitäisikö olla huolissaan, mutta oikeastaan en jaksa. Siis exän touhuista, aikuinen ihminen... vastaa ittestään.

Tein sitten pikaisen kalakeiton pakasteista, sen jälkeen suunnilleen varttitunnin torkut. Sitten Iinan kanssa kirjastoon. Palautin pari ja lainasin muutaman. Niinhän siinä aina tuppaa käymään. Tuttu kirjastovirkailija kertoi Oksasen Sofin kirjaa varanneita olevan kolmisensataa, tais olla ylikin. Sanoin, että minä en viitsi. Nolotti tunnustaa etten ole edes Puhdistusta lukenut vaikka se on ollut mun kirjahyllyssä jo kauan. Perusteluna se, etteihän sitä voi omassa hyllyssä olevia lukea, ne on varalla jossei pääse kirjastoon, jos sattuu vaikka jalka katkeamaan... :)

Kirjaston jälkeen nk usein - kauppareissu.

Monika lähtee huomenna koulun kanssa Ateneumiin Helene S:n näyttelyä katsomaan. Harmi ettei itse kerkeä. Olen kyll loppukuusta menossa pääkaupunkiseudulle käymään mutta kyseinen näyttelyhän kerkee loppua. Meillä on yhden yhdistyksen retki. Mulla ja tytöillä kyllä aikomus mennä isää katsomaan Meilahteen sillä reissulla. Mun isälle tehdään sydämenohitusleikkaus - hänellä kolme suonta 90% tukossa. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Sainpa ensivuoden kalenterit, seinälle ja kassiin. Kiva juttu että saatiin tilata tuo tavallinenkin krono. Nimittäin ammattiliitto ei enää tänä vuonna niitä jakele. Minä kyl hieman petyin, nimittäin vaihdoin tähän toiseen pari vuotta sitten - ja yhden kerran virallisesti kerkesin tämän jäsenedun saada (ekana vuonna liityttyäni kesken kauden,  sain sen työkaverilta, joka sitä ei halunnut... ). Se vaan ilmoitettiin ettei tänä vuonna lähetetä kalenteria kun viime vuonna sitä ei tilattu kovinkaan paljon. Aiemmin tuli suoraan kotiin, viime vuonna se piti tilata jos sen halusi. Tietysti halusin... kyllä mä mielelläni vielä paperikalenteriakin käytän. Se ei ainakaan tuhoudu hetkessä kuten saattaa kännykälle käydä - tosin käytän googlen kalenteria synkronoituna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä - onko siellä varmuuskopiointi kunnossa... jos jotain käy

No tää meni saarnaamiseksi. Ehkä olisi kohta aika mennä nukkumaan tai ainakin vetäytyä lukemaan.

Käväisin kirjan julkkareissa

Kouvolan kirjastossa. Ilkka Hämäläinen kirjoittanut kirjan Kundiopas tytöille. Kyseinen nuorimies on varsinainen monilahjakkuus, näyttelee, kirjoittaa...

Hän on pitänyt Demi lehdessä kysymyspalstaa tytöille nimellä Kysy Kundilta. Olenpa itsekin ko lehteä lueskellut - kahden tytön äitinä - kun on sattunut pöydänkulmalle jäämään. Enää ei se lehti meillä näy, vaan tilalle on ilmestynyt mm. Trendi ja Cosmopolitan (no myönnän, luen nekin...)

Horoskooppikahvila Somerolla

Perjantai-iltana kotiuduin siis melko myöhään kokoustelemasta. Suht pian nukkumaan, tiedossa aikainen aamuherätys. Pitihän sitä suihkussa keretä käymään...

Tavoitelähtöaika oli klo yhdeksän, jolloin me jo istuimme ulko-oven vieressä olevalla penkillä. Kamu oli jo ilmoittanut olevansa tulossa. Emme osanneet varautua koirien Match-shown aiheuttamaan ruuhkaan raviradan kohdalle joten hänen tulonsa kesti hivenen pidempään. No päästiin sitten matkaan...

Matka Somerolle sujui rattoisasti lukuunottamatta peltipoliisin välähdystä :( - sekä Forssassa napattua pysäköintisakkoa lukuunottamatta. Kuskimme ei ollut ehkä ihan kaikkein onnellisimpien tähtien suosiossa sinä päivänä.

Niin - Forssassa käytiin syömässä paikallisessa kebabpaikassa- tais olla Araz tai vastaava, Kamun kanssa kanakebabia ja Iina Fafafelhamppariaterian. Ei päästy ohi kenkäkaupan, jossa oli -70% alennus. Itse en löytänyt mulle sopivaa, kamu löysi satasen kengät joiden hinta siis oli nyt 30e - mukava alennus (ehkä olis nekin jäänyt ostamatta jos oltais ensin autolle keritty... )

Muuten - Somerolle johtavaa mutkaista tietä ajellessamme ymmärsimme miksi Badding laulaa Bensaa suonissa... mutka vasempaan ja sitten oikeaan... 

Huvila Härkä siis pääkohteena. Lippu puistoon maksoi 7,50 - mukava hinta - siihen sisältyi myös kuppi kahvia.

Kierrokselle lähtiessä sai mukaansa esitteen jossa oli kohteet merkittyinä sekä tiedot omasta kuu- , venus- sekä mars merkistä. Itsehän olen Aurinkomerkiltäni (samoin nousevalta) Jousimies, samoin kuumerkki on Jousimies. Venus ja Mars Kauriissa. -> Siitä heille annoinkin palautetta että Venuksen suudelma -kirjan sivuilla laskuri antaa minulle mars-merkiksi Vesimiehen. Siinä ilmeisesti kellonaika on ratkaiseva kun sitä kunnolla lasketaan - sivuilla se laskuri perustuu taulukkoon.

No sitten kierrokseen. Ensimmäinen kohde on parisuhdePlaza jossa saan tietää että Venus-Kauriin rakkaus on sitoutumista, ihannenainen (voisiko tulkita että minä itse) asiallinen, musta huumori sekä Mars- Kauriin iskutyyli on perusteellisesti ja miesihanne -avainsanat Asema, vakaus. Siitä sitten voi ruveta tutkimaan enemmän. Kotimatkalla mietiskelin Kamun kanssa että siitäköhän mun parisuhdeongelmat johtuu, jousimies minussa ja kauris siinä estämässä (huono sana) tai järkeistämässä - no tää taas tälläistä itsekseenmietiskelyä. Kuitenkin kun mun perusvietti on vapaus ja Kauris kuitenkin haluaa sitoutua = ristiriita

Kierros jatkuu Villa Venukseen, jossa selailtavana Venuksen suudelma -kirja (tuli ostettua).  

Siellä mahdollisuus vaikkapa kirjoittaa rakkauskirje. Tällä hetkellä ei minulle ajankohtainen, mutta kirja vaikutti mielenkiintoiselta - aikamatka naiseuteen, menneisyydestä opittujen asioiden valossa mitä tulevaisuudessa voisi tehdä toisin vai tarvitseeko...

Kuutarhassa (sekä Abroretum Zodiacumissa ja Tykon Herbaariossa) esiteltynä horoskooppeihin liittyviä kasveja. Mulla Jupiterinkukka jonka arjenvaltit - yllätys, yllätys - vapaus. Tähän aikaan ei enää kukat kovin hyvin kukoistaneet paitsi Kaksosen kukka Asteri, joka houkutteli luokseen perhosia. Yritin siinä aikani saada kuvaa mutta mokoma perhonen käänsi aina selkänsä, paikallaan pysyi kyllä eli ei karannut...

Sitten matka jatkui Kauriin kammariin ja horoskooppisaliin jossa edustettuina Oinas, Härkä ja Kaksonen. Kauriin kammarissa joulukalenteri (Kauris on talvimerkki), sain moton: In medias Res = Suoraan asiaan. Salissa esiteltiin yllä olevien merkkiin liittyviä asioita (Oinas haluaa olla ensimmäinen, palkintopalli; Härkä pitää hyvästä ruuasta, Taverna ja Kaksonen monipuolisuudesta, me.dia). Lisäksi oli luettavissa  Lehtihoroskooppien historiaa. Ensimmäinen horoskooppi julkaistiin 24.8.1930 Lontoon Sunday Expressissä.  Salista sai mukaansa myös oman  kesähoroskooppinsa.

Sieltä siirtyminen Leijonan Salonkiin  - horoskooppien lavatanssien ja Planetaarion (Vesimies, Skorpioni, Kalat sekä tähdistö) kautta - jossa esittäytyy tietenkin itse Leijona, Rapu, Neitsyt, Vaaka ja Jousimies
Myös sisustus ja lahjavinkkejä oli jaossa.




Aikagalleriaan tutustuminen jäi minulta aika pintapuoliseksi (Kronos ja Kairos -mitä aika on?) kun lähdin vessassa käymään - ja jäin suustani kiinni isäntäparin kanssa. Siihen sitten ennättivät Kamu ja Iinakin. Mukavaa keskustelua, kaikenmoisista asioista - keskusteluhan on elämän suola, voisi sanoa - ainakin minulle.

Sitten kahville ja jäätelölle sekä ostoksille. Vielä ennen lähtöä käväistiin Härkä Galleriassa katsomassa Tähtitarhan Tarinoita - horoskooppisarjakuvia, tekijänä graafikko Kaisa Niinistö.

Olimme saaneet nauttia horoskooppipuistosta rauhassa keskenämme. Kesä alkaa olla lopussa ja ihmiset ovat  vähemmän liikkeellä. Koulut ja työt alkaneet, mulla vielä kolme viikkoa kesälomaa käytettävänä :) Tuonne Somerolle voisin mennä uudestaan. Nyt jäi muuten Somero vieraaksi, ehkä seuraavalla kerralla enemmän aikaa käytettävänä.

Someron kirkko jäi katsomatta kun ei älytty tarkastaa mihin suuntaan pitäisi lähteä, käytiin sitten matkan varrella katsastamassa Rengon kirkko, toimii tiekirkkona - ja sattui olemaan vielä auki. Ajelimme kotiin Hämeenlinnan kautta ja pysähdyimme Tuuloksessa kahville - ja sitten paahdettiin kotiin.

Mukava reissu, tavallaan extempore- juttu mutta tavallaan suunniteltu. Sääkin oli meidän puolellamme :)

Lämmintä piisaa

- paitsi työmaalla. Kyllä tänään harmitti kun en ottanut neuletakkia mukaan - palelsi. Onneksi löytyi edes kynsikkäät, hieman lämmitti. Me ollaan tosta sisälämpötilasta purnattu koko ajan mitä ollaan tuolla oltu - mullakin tuli talvella seitsemän vuotta tuota "uraputkea"

Lauantaiyönä herätys yöllä - ukonilma, Sitä vähän aikaa seurailin. Aamulla suht ajoissa ylös, Monika kirkolle vietävä - kukat haettiin samalla (otin omatkin kun oli vielä aika viileää). Isä tulikin meille ennen kirkkoon lähtöä joten päätettiin mennä hänen autollaan - ei meiän tarvinnut tuoda autoa välissä kotiin, asutaan lähellä tätä rippilasta, kummityttöä. Kirkossa sitten, normaalit kuviot. Hieman kyllä kostui silmäkulma kun kummitytön sain siunata kummin ominaisuudessa. Loppupäivä kuluikin sitten juhlimassa, salaattipöytä odotti juhlijoita. Iltaan saakkahan se meni siellä - totutusti

Aika väsynyt olin kotiin tultuani - pakko oli hetki levätä, suht ajoissa nukkumaan. Työpäivä odotti, rutiineineen. Hieman aikaisemmin liu'uin kotiin. Iinan kanssa sitten kirjastoon ja hänen mukanaan kameraa Anttilasta ostamaan. Osti aika kivan superzoomkameran (26x), vähän tuntuu oma kamera "vanhalta", mulla vaan 18x zoom olympus :( - No joo ihan tyytyväinen siihen ollut - viime aikoina vaan on ollut enemmän poissa kotoa kuin mulla (lue: Iinan käytössä). Siihen tuli sitten nyt muutos kun osti hän omansa. Innoissaan on nyt sitä kokeillut... hyvältä vaikuttaa ja hinta/laatusuhdekin kohdallaan. Luulisin - muttei tartte ainakaan itseään kipeäksi maksaa... Aikuinenhan tyttö jo on - ja tekee omat päätöksensä. ja maksaa niistä,.. onneksi nyt päätyi hieman edullisempaan malliin ettei kaikkein uusinta sentään, kun ei tuota rahaa rajattomasti ole tässä kenelläkään.

Muutaman kirjan palautin kirjastoon - ja muuta laina eksyi kassiinkin. Lainasin mm Paulo Couelhon Alef'n, saas nähdä mitä tykkään - en muistaakseni ole häneltä lukenut kuin Veronika päättää kuolla, josta en pitänyt. Sitä en tiedä missä vaiheessa tuon luen, jää odottelemaan muiden lainakirjojen joukkoon - sopivaa inspistä.

Huomenna lähes heti töiden jälkeen lähdettävä kokoustelemaan, klo 17.30  - onneksi ei ihan Kotkaan saakka tarvitse ajella. Toivon mukaan pääsen töistä lähtemään taas pikkasen aikaisemmin - sitten taitaa vielä reilu puol tuntia jäädä "talolle" Meiän liukumat nollataan kuun lopussa. En saanut pidettyä...

Kirjojen luokituksista

Jos en osaa oikein itse, niin katson kirjaston luokitusta. Siitä esim. tuo psykologiset romaanit. Hieman vakavampaa viihdettä, vaatii hieman enemmän ajattelua kuin esimerkiksi viihdekirjat. Niitä luen aina "välipalaksi"

Eilen ostoksilla

tai alunperin piti käydä vain apteekissa ja kaupassa Iinan kanssa. Käytiin sitten kuitenkin kirjakaupassa josta mukaani tarttui muutamalla eurolla John Grayn "Mars ja Venus törmäyskurssilla". Sinänsä turha ostos ettei mulla oikeastaan ihmistä johon soveltaa... Jimin kanssa ei nähdä niin usein että törmäiltäisiin... :) Yleensä kumpikin on suht hyvällä energialla liikkeellä.

Sokoksesta löysin peitepuikon alennuksella. Vanha onkin hävinnyt jonnekin enkä ole tullut uutta ostaneeksi. En kauheasti tarvitse peitepuikkoa, harvoin peitettävää... Sieltä sitten ruokaostoksilla S-Markettiin josta löytyikin Iinalle vaikka mitä vegeruokaa. Ihan haltioissaan oli tyttö... Hänhän ollut jonkin aikaa kasvisyöjä - useita kuukausia. Olen sanonut että ruuat voin ostaa mutta itse saa ne tehdä. Monikan kanssa syödään sitten sekaruokaa. Hieman välillä aiheuttaa päänvaivaa esim nyt on ongelmana että sunnuntaina on yhden kaverin synttärit  - ravintolassa, jossa on melko huonot kasvisvaihtoehdot (Iina ei syö ruokia missä on juustoakaan eli ei syö maitotuotteita vaan korvaa ne soijalla, kauralla... kananmunia syö. Eilen löydettiin mm juustoraasteen korviketta - soijapohjainen). Olis tarjolla kasvispasta juustotortellenineilla sekä pizzaa, ainoa sopiva ilmeisesti olis salaatti jossa sipulirenkaita -  siis ihan sellaisenaan. Eikä ole mikään halpa paikka, se ravintola. Mutta eiköhän se järjestyne, tavalla tai toisella.

Tyttöjen isä eilen soitteli, tartti rahaa lainaan. Kävi tänään hakemassa. On ostamassa autoa eikä saa pankista haettua rahaa kun ei ole kuin vanha ajokortti (pahvinen), joutuu hakemaan väliaikaisen kortin - ja uuden saa parin viikon päästä. Ei taida hänellä olla edes automaattikorttia tällä hetkellä, luottotiedoton. Mutta autoliikkeessä olivat suostuneet osamaksuun... no puhua hän osaa - kaksosmies. Sovittiin että lainaan muutaman kympin  - toivottavasti nyt huomenna maksaa takaisin - on kieltämättä ennestäänkin velkaa, mut... tällä hetkellä on taas vähän asioitaan saanut muuten hoidettua, töissä, käy ryhmässä jne. No tänään siis lähdin tuntia aiemmin töistä, tulin kotiin. Ihmettelen sitten neljän maissa kun ovikello soi - kenenkään nimittäin ei pitäis tietää et olen tullut jo - no luuli Iinan olevan paikalla (ei voi soittaa kun ei ole puheaikaa). "Heitin" sitten hänet kahvittelujen jälkeen keskustaan, samalla palautin yhden postipaketin. No toivottavasti saa elämäänsä kuntoon...

Hyvä fiilis jatkui tänäänkin

- ilmasta huolimatta. Heräsin jopa ennen herätystä. Se mulle aika epätavanomaista. Yleensä kyllä herään ehkä tuntia aikaisemmin, saatan käydä vessassa - ja tyytyväisenä tassuttelen takas sänkyyn "vielä saa nukkua"

Monika lähti sunnuntaina isoseksi - tulee 1½ viikon päästä. No käydään me sunnuntaina katsomassa. Siskontyttö on samalla leirillä rippikoululaisena. Iina ei sitten lähtenyt vaarin luokse - suunnitteli et olis alkuviikoksi mennyt. Mutta - muistettiin että mm. hänen haettava tiistaina lääkkeet apteeksta (jo maksetut) ja muutakin tekemistä oli.

Siinä vähän aikaa isän kanssa juttelin. Hän sanoi että oikeastaan on nyt alkanut jo tottua - yksinoloon. No ei se sitä tarkoita ettei käytäisi siellä mutta helpottaa se meiänkin oloa vähän että on toipumassa äidin menetyksestä. Totta se mitä sanotaan että ensimmäinen vuosi on vaikein...

Iinan kanssa eilen tutkailtiin horoskooppeja. Kiinnostavat... Lehtien horoskoopit on mukavaa viihdettä... mutta olen kiinnostunut niistä syvemmin. Ei ainoastaan auringonmerkki merkitse...
Haluaisin oppia tulkitsemaan karttoja, lähinnä omaksi ilokseni. Lainasin tänään muutaman astrologisen kirjan, yksi opettaa tulkintaa aloittelijalle (ollut mulla kerran viikon pikalainana luettavana), toinen kertoo astrologisista sykleistä ja elämänhallinnasta. Kolmas kirja on Tanhuan Sepon Astrologiaa Sinulle.

Käytiin kirjastossa

Iinan piti päästä kirjastoon, aika kasan taas lainasi. Itse tyydyin tällä kertaa vain kahteen kirjaan:
Hannele Pokka: Menolippu
Carita Forsgren: Auringonkehrä

saas nähdä koska nekin luen - mulla jo muutenkin hyllyssä aika kasa lukemista odottamassa. Syy siihen, että niitä varalla niinkin paljon. On eri tyyliä, aihepiiriä - koska en voi tietää mitä haluan lukea seuraavaksi. Välillä jotain ajatuksia herättävää ja välillä aivoja tuulettavaa... vaikkapa hömppää

Tällä hetkellä menossa Leena Landeria