Kun viettää aikaa kotosalla

enemmän kuin ennen, olosuhteiden pakosta... väistämättä ehkä mietiskelee enemmän. Itseään ja muitakin.  Tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen enemmän KUN-ihminen kuin JOS-ihminen.

Tällä en tarkoita sitä että kaikki pitäisi olla suunniteltua. Läheiset kyllä tietävät, että pystyn nopeastikin muuttamaan suunnitelmia. Pystyn esim. illalla lähtemään viihteelle ExTempore, mutta jos olen sanonut että olen vapaana tiettynä aikana - ja sovitaan jotain (vaikka toinen osapuoli sanookin et jossei tuu muuta tärkeämpää) niin pidän sen kyllä vapaana. Harvemmin minä ilmoitan kaverille että nyt mulle tulikin muuta menoa tms. Yleensä mikään ei ole niin tärkeää paitsi tietysti jos läheisille sattuu jotain (mut se onkin ymmärrettävää)

Aikoinaan seurustelin yhden miehen kanssa, jolla oli kolme poikaa (tai ensimmäinen ei ollut hänen vaan poikapuoli). Tämä poikapuoli sairastui melko vakavasti ja miehen entinen vaimo pyysi, että jos tämä mies ottaisi nämä omat poikansa  (alle kouluikäisiä)viikonlopuksi vaikkei ollut hänen viikko. Ei suostunut, vaan sanoi että järjestä hoito jotenkin muuten. Hän halusi olla minun kanssa (ei siis multa kysynyt). Minä olin kyllä sitä mieltä et olisin ymmärtänyt jos olisi perunut (eikä mua olis haitannut ne lapsetkaan). Mutta oikeastaan ehkä mulle hankalin oli ymmärtää että ei pitänyt enää tätä vanhinta poikanaan kun olivat äitinsä kanssa eronneet vaikka oli pojalle ollut tämän syntymästä lähtien isä (entinen vaimo oli raskaana kun tapasivat).  No joo, miten tää liittyy tuohon JOS/KUN-juttuun... tuli vaan mieleen

Mulla on pikkasen ollut inspiraatio- sekä motivaatio-ongelmia käsitöiden suhteen. Tuossa kuvassa on todellakin vain murto-osa askartelutarvikkeistani. En edes muistanut noita...

Äsken tein kuitenkin pikaisesti kissakorvikset. Siskontytön synttärit tossa alakerrassa tänään. Ei hän enää tilpehööri-iässä ole, mutta...  en ole vielä saanut tehtyä haluamaansa kissa-avaimenperään (samanlaista kuin aiemmin olin hänelle tehnyt, mennyt rikki).

Mutta nyt pitänee ruveta pukeutumaan ja lähteä...

j.k 10.3.2020 Siskontytöllä tallessa mun aiemmatkin tekemäni korut nätisti korutelineessa - ja sanoi niitä käyttävänsäkin :)

Saunaa odotellessa

Näin se vuosi lähestyy loppuaan. Onkin ollut rankempi loppuvuosi kuin ajattelikaan. Lomallaolijoiden lisäksi sairastelut ovat verottaneet työpaikan resursseja eli noin puolet vahvuudesta on ollut paikalla sekä jouluviikolla että tällä viikolla - ja se on sitten asettanut omat haasteensa. Siis lähinnä ollaan tehty pakolliset päivittäiset hommat...

Huomaa kyllä ettei enää ole aivan nuori. Sitä odottaa viikonloppua ja vapaita että pääsee lepäämään... Ajattelin uudenvuodenaaton viettää ihan itsekseni (korkeintaan hyvän ystävän seurassa). Joulu oli aika hulinaa... P-Kmies sitten lähti eilen aamulla. Hieman nolottaa tunnustaa että illalla kun tulin kotiin... olin  tyytyväinen kun siellä ei ollut ketään...
Tosin eilisen illan vietin kuitenkin hyvän ystäväni luona päivittelemässa Joulukuulumiset.

Aamut on mulle vähän nk rauhoittumista työhön. Siinä valmistaudun päivään eväitä ja aamupalaa laittaen. En edes radiota laita päälle, nettiä saatan selailla. Toinen (siis täällä puolisentoista viikkoa majaillut henkilö) laittaa aamulla heti radion tai telkkarin päälle, ja kyllä jotenkin pitää huomioida... vaikka hän ehkä olisikin eri mieltä. Päivärytmi meillä aika lailla erilainen esim. syömistenkin suhteen, hän syö vasta illalla, minä mieluiten lounaan ja illalla kevyesti. Vaikka muuten juonkin paljon kahvia, en yleensä juo enää iltakahvia. Ei se mun yöunia vie, mut ei vaan tule keitettyä, keitän kahvit heti töistä tullessa, töissä juodaan pitkin päivää... No en mä rupea sen enempää selittelemään

Jouluna oltiin siis aatto vaarilla koko sakki tai minä ja siskoni perhe. Me ja tytöt miehineen jäätiin yöksi. Oli kieltämättä aika levoton yö kun seitsemän aikuista ihmistä samassa asunnossa - jokainen yöllä käy vessassa pari kertaa ym Mutta - tulihan kokeiltua. Mukavaa meillä oli silti, Joulupäivä vietettiin veljen luona syömässä, tapaninpäivänä siskon luona kahvitellen. Yhdessäoloa ja herkuttelua... Iina ja miehensä olivat pari päivää minun luonani, Monika ja miehensä ajelivat joulupäivänä kotiinsa. Ehkäpä viimeisiä ns yhteisiä jouluja, hieman haikeaa...

Viihdyn yksin mutta viihdyn myös joukossa (aikansa kutakin). Tekemistä kyllä riittää. Kai se osittain
sitä että päivät viettää avokonttorissa työkavereiden kanssa koneen ääressä - ja aika lailla puhelimessa. Kotona mukava löhöillä vaikkapa sohvannurkassa lueskelemassa tai näpertelemässä työpöydän ääressä. Tänä jouluna näpertely alkoi vain turhan myöhään, kerkesin vain yhden joulutähden kaverille ja itselle himmelikorvikset (no korviksia olen itselleni muutamat tässä loppuvuonna askarrellut), Monikallekin tein, mutta unohdin viedä vaarille mukaan - no ensi jouluna (olivat joulukorvikset)

Nyt taidan mennä saunaan kokeilemaan lahjaksi saamaani saunatyynyä, jalkakylpyä en taida tänään jaksaa... Palataan taas

Pikkujouluviikonloppu

Huomenna olis työporukan kaa pikkujoulut - Fransmannin lihapatojen äärellä. Ehkä ilta jatkuu toisaalla. Autolla en ajatellut lähteä... 🌠

Tein tänään pikkujoulukorviksetkin (siemenhelmiä ja twinhelmiä), ajattelin ne laittaa.

Illalla paistoin hirvenjauhelihapihvejä Monikaa varten ja pakkaseenkin. Mie ite huomenna ajattelin syödä keveästi. Samoin lauantana, illalla tiedossa ensin teatteria ja sitten taas syödään. Yhtä juhlimista koko viikonloppu (ammattiyhdistyksen pippalot, niissä kyl pieni omavastuu)

Jos olis kerennyt niin olis kotokylässä ollut hirvisopatkin mut kaikkialle ei kerkeä....

Töissä ollut aika rankka viikko. Yllättävän hitaasti on kulunut vaikka töitä koko ajan ollut. Ei oikeastaan luppoaikaa ollenkaan... Mutta nyt painuttava pehkuihin, jaksaa huomenna riekkua

Tekeleet

Tekaisin vaihteeksi korvikset - toivottavasti korvat kestää, koukut ei ole hopeaa... Niin huomasin tossa äsken taas kadottaneeni toisen korviksen - kissakorviksen tällä kertaa. Enkä muista löytyisikö jostain lisää kissariipuksia. Mutta sitten ajattelin et täytyy vihdoinkin käyttää keväällä emalinsulatuskurssilla tekemiäni sydämiä. Hieman ajatusta vaati se miten kiinnittäisi - ei näyttänyt hyvältä käyttää valmiita renkaita,  joten laitoin ne yksinkertaisesti kieputellen kuparinvärisiin korupiikkeihin ja -koukut kiinni - ja siinä ne oli.

Joulu tulossa ja näpertelyintoa pitäisi saada :) jos vaikka jotain pikkulahjoja saisi tehtyä...

Tyttökin ilmoitti tulevansa aikaisemmalla junalla pääsykokeista pois eli kohta häntä hakemaan...


--------------------------------------------------------------------------
 edit: klo 23
Kissakorviskin löytyi :) Oli puseroa vaihtaessa jotenkin tarttunut rintsikoihin - no saipahan uudet tehtyä...

Näpertelyä

Kaverille kans

Tein kaverille joululahjaksi. Kuvanlaatu ei valitettavasti kovin hyvä. Koru on luonnossa hieman vaaleampi lila. Toivon et tykkää :)

Vaihteeksi ittelle tein

Pitkästä aikaa itselle tein korvikset. Tosin en ole paljon muutakaan viime aikoina näperrellyt. Nuo sydämet on kookoshelmiä, muuten vain linkitin välirenkailla - ja taivutin korupiikin :) Ajattelin et vähän nk sydänpiparikorvikset. Tein yhtenä vuonna kukkapiparikorvikset - ja melkein heti onnistuin kadottamaan toisen :/

pitkästä aikaa

edes joku koru - tytön kaverille lahjaksi. Monika suunnitteli - ja minä taas kerran toteutin. Tyytyväinen olen paitsi tuohon koukun kiinnityskohtaan... mut olen hieman flunssassa täällä. Ajattelin lähteä saunaan jos sais karkotettua... huomenna nimittäin olis pikkujoulut...

Mutta nyt sinne saunaan...

Muistaessani

Pari kuvaa korviksista jotka tein tytölle, hän valitsi helmet - ja minä toteutin

 Tytön kaverille "herkkä" vaijerikoru - näyttää paremmalta  kaulassa ;)

Parit korvikset

Tein parit korvikset kummitytölle synttäriksi - tänä aamuna. Ollaan menossa kohta juhlimaan (täyttää 16v ensi viikolla). Kyllähän hänellä noita korviksia on... mutta tykkään kuitenkin näperrellä jotain. Lisäksi annan proosallisesti rahaa. Ei tuon ikäisille välttämättä osaa mitään ostaa. Joskus olen kysynyt, eikä tuo ittekään oikein tiedä mitä tarviis tai haluis....

Toipuu hän...

aina parempi olo seuraavana päivänä. Vielä nuha vaivaa, mut pää on selkeä...

Maanantaina menin sitten töihin  - aikaisemmin kun niin oli sovittu. No mun koneeseen ei oltu saatu asennettua uutta käyttistä saati sitten ohjelmia. Eli maanantain palloilin sitten melkein tyhjän panttina, silloin tällöin toisen koneella naputtamassa tilauksia tai vastaamassa puhelimeen että pääsivät tauolle. Meillä nimittäin ei puhelimet toimineet tai niitä ei oltu saatu asennettua, mutta päivä saatiin hoidettua.

Mun konetta jäivät asentelemaan kun lähdin. Tänä aamuna uusi yritys - käynnistyi - mutta puhelinta ei vielä oltu asennettu - no siinä aamupäivän aikana sekin hoitui. Päivä saatiin kunnialla tehtyä. Sama juttu kuin maanantaina, onneksi tilaukset tulivat hyvin läpi. Kaikkea muuta pientä harmia mutta... nää kuuluu yleensä näihin asennushommiin - koskaan mikään ei mene 100% putkeen - siihen on jo tottunut.

Huomenna sitten koulutusta - uusi käyttis ja uusi office, puoli päivää siinä menee. Pääsihän sitä tänään jo opettelemaan itsekseen. Ei mulla siinä mitään ongelmaa, sen verran on tietokoneita tullut käytettyä, samalla lailla ne toimii pääsääntöisesti... ja tekemällä oppii.. Mutta, onhan sitä kiva saada jotain koulutustakin ettei tartte päätään seinään hakata ja miettiä et miten tuo nyt tehdään...

Käväisin taas Sinellissä, lisää korutarvikkeita... ei kullanväriset riitä tai eivät oikein tuntuneet soveltuvan. Kävin Swarowkin kristalleja hakemassa - kahden laisia. Päädyin sitten tytön korviksiin laittamaan antiikin pinkkiä :) Tuo kuva ei kerro väreistä mutta ehkä muodosta. Tuon kuvan ottamisen jälkeen ketjuja (kullanvärisiä hieman vielä lyhennetty (saas nähdä teenkö  vielä muutoksia). Nuo värit sopivat tytön pukuun sekä mummon vanhaan kultakoruun (jossa ruusukvartsi ).

Eilinen  saa jäädä yritelmäksi, ehkä niitäkin joskus voi käyttää... muttei ne oikein juhlavat ole.

Itselle tekaisin kissakorvikset, lisäsin valmiisiin riipuksiin korvakoukut. Samanlaiset mulla on ollut jo ennenkin mutta olen onnistunut hävittämään - ainakin toisen niistä. Niin mulle usein käy - siksi ei kannatakaan meikäläisen käyttää rahojaan ostokoruihin. Kun tekee itse niin voi tehdä uusia jos vanhat häviää tai rikkoutuu. Tosin se ei poista sitä että harmittaa kun niin käy...





Kaupassakin tuli käytyä...

korviksia

Parit samanlaiset korvikset. Pientä värieroa, simpukkahelmiä. Sori huono kuvanlaatu. Kaverille ajattelin toiset lahjaksi, toiset ehkä tytölle.

Piparikorvikset

Hieman jouluista tunnelmaa...

mukaelma kissakorviksista

Nämä tehty samalla periaatteella kuin vihreät kissakorvikset. Monikalle, joka itse valinnut tuon tähden tuonne keskelle (ja  haluamansa värimaailman), "ketjut" on pujoteltu oransseista ja keltaisista putkihelmistä korupiikkiin...

Vielä toiset

Kuva hämää, nuo korvikset on pienet - koruosa noin sentin mittainen. Hieman haalea kuva mutta ehkä siitä saa selvän...

Todella pitkästä aikaa olen korujen parissa. Keväällä mun tenniskyynärpää jotenkin vaikutti asiaan. Kesällä ei oikein ole ollut motivaatiota. Mutta aina välillä se inspis iskee - muhunkin :)

Koruaskartelua

Ensiksi innostuin laittamaan vihdoinkin lukon Monikan tekemiin helmiin - minulle siis. Tehty isoista vihreistä puuhelmistä, jotka Monika löysi mummun askartelutarvikkeista. Pikkasen siinä meni miettiessä nauhan pituutta. Mulla ei olekaan isoja helmiä ollut aiemmin.

Sitten tein itselleni kissakorvikset metallihelmistä ja simpukkarenkaista täydennettynä ketjulla. Tällä kertaa ei se ihan tullut tosta vaan. Vaati useamman yrityksen, että sain suunnilleen edes sellaiset kun halusin. Minä ainakin tykkään

Yleensäkään minulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa - ja olenkin huomannut että monesti korusta tuleekin erilainen kun alunperin suunnittelin - jotenkin se muotoutuu siinä sitä tehdessä...

Ai niin - leipäkin näyttää leivältä, siltä kuin pitääkin