Joulun jälkeistä elämää

Arki taas, mutta tällä kertaa "pehmeä" lasku - vain kaksi työpäivää ennen viikonloppua. Maanantaina tosin töihin aatoksi. Sitten loppuukin vapaat pitkäksi aikaa. Tosin mulla on yksi pekkanen pitämättä kun en kerinnyt pitämään  - tai oikeastaan säästelin sitä jos isä olis tarvinnut apua - ja sitten en joulun välipäivinä saanut sitä pitääkään.

Käytiin torstaina tyttöjen kanssa katsomassa Hobitti: Uskomaton matka. Mitä luultavimmin käytävä katsomassa seuraavakin osa, noin vuoden päästä. Mutta siihen on vielä aikaa, täytyy elää vielä tämä vuosi loppuun ;)

Elokuvan jälkeen - myöhään illalla - tein vielä ruokaa perjantaille. Kaalikeittoa (kasvis). Ajateltiin, että Jouluna on tullut lihaa syötyä tarpeeksi.

Eilen illalla tuli taasen katsottua yksi mielielokuvistani: Moulin Rouge. Tosin vanhalta vhs-kasetilta (joskus telkkarista nauhoitettuna) kun dvd on siskontytöllä lainassa. Mutta ei se haitannut... on mulla ainakin isompi telkkari :). Monikan kanssa tätä katseltiin - ja aiemmin illalla Chaplinin poika.

Iina ei näitä elokuvaelämyksiä meidän kanssamme jaa. Hänen kanssaan katselen kauhua, trillereitä, Vares-elokuvia yms - siis minä yhdessä hänen kanssaan. Me kaikki yhdessä voimme katsoa esim, Bridget Jonesia, Mamma Miaa, Titanicia, Harry Pottereita yms. Joitakin juttuja saa katsella yksin... jokaisella makunsa

En tarvinnut

Käydä naapurin oven takana. Loppui ennen puolta yhtä. Hetken kyllä harkitsin... mut ei mun tarvinnut aamulla herätä niin aikaisin kuin yleensä.

Hyvää tätä päivää :)

En millään viittis

mennä yläkerran porukalle taas sanomaan että olisitteko kilttejä ja lopettaisitte meluamisen. On jo puoli yö. Eivät tunnu tajuavan että joillakin alkaa arki... me ollaan kuitenkin koko joulu oltu poissa eli ovat saaneet remuta (halutessaan) mielin määrin. Onneksi tytöillä ei ala koulu huomenna.

Olen ennenkin heille siitä käynyt sanomassa muttei tunnu tajuavan. Ei sitä jatkuvasti satu, mutta... kyllä se vähän harmittaa kun pitäisi saada nukkua, että jaksaa töihin lähteä. Eikä toiset tunnu tajuavan...

Mulla aamulla optikko. Tarkastaa mun silmät uudelleen kun silmälääkäri laittoi väärät arvot lasireseptiin. Menen sen jälkeen töihin. Mukavaa - vain kaksi päivää ja sitten taas viikonloppu. Vaikka olishan sitä mielellään lomaillutkin :)

Rauhallinen Joulu

Pian lähdössä kotiin, arki alkamassa. Pehmeä lasku, kohta taas viikonloppu.
Lunta tullut enemmän kuin osannut toivoakaan. Toivottavasti piha käyty ajamassa ettei tartte rämpiä.
Monika tehnyt ahkerasti lumitöitä vaarin pihassa. Setä käväisi vilkaisemassa.  Lupas isää käyttää pankissa huomenna. Isähän ei saa sen ohitusleikkauksen takia ajaa itse. Kotisairaanhoito kävi haavan hoitamassa. Tulee taas perjantaina.
Veljen vaimo aloitteli eilen Monikan tanssipukua. Mitat otettu. Tekee ensin lakanaversion.
Jos lähtis Niskavuorta kattomaan

Aatto ohi

Rauhallisesti meni perheen parissa. Päivällä käytin isän sairaalassa haavanhoidossa, jatkossa joku tulee kotiin hoitamaan. Keli oli aika haastava jälleen. Mut selvittiin.
Sisko perheineen oli sillä välin tullut.
Sisko ruuan laitossa. Oli laittanut tytötkin töihin. Sauna lämmitettiin, isä pääsi suihkuun ja me saunaan. Sitten ilta kuluikin syöden ja jutellen, lahjat jaettiin. Veli käväisi, oli ollut pukkeilemassa. Isojen, lähes aikuisten joulu meillä, nuorinkin lähenee kuuttatoista. Ehkä niitä lapsijouluja jossain vaiheessa taas tulee.
Haudoilla käytiin illan päätteeksi. Paljon oli lunta....

(Kuvassa nuo kuusi kynttilää ovat hautakiven päällä - ja muut "kuopassa")






Yks yllätys tuli eilen. Jimi (ent. Miesystävä) laittoi jouluntoivotusviestin. Hänhän hävis viime kesänä aika yllättäen mun elämästä. Laittoi et taitaa olla anteeksipyynnön velkaa kun hävis kuin tuhka tuuleen. Vastasin et ihmettelin, mut elämä jatkuu...
Tänään veljelle syömään

Kyllä maalla on mukavaa..

No joo, varjopuolineen. Just heitin pienen rotanraadon ulos. Vaatehuoneen lattialta. Laitoin peuainetta vaikuttamaan pikkasen jäi kiinni lattiaan), aamulla jos irrottais loput. Nää puutalot... mut mukavaa Joulua kaikille - Siitä huolimatta

Rannekoru

Rannekoru vanhemmalle tytölle, silmukkahelmiä tässäkin sekä punaisia särmikkäitä ja vaaleanpunaisia kirkkaita lasihelmiä. 

korviksia

Parit samanlaiset korvikset. Pientä värieroa, simpukkahelmiä. Sori huono kuvanlaatu. Kaverille ajattelin toiset lahjaksi, toiset ehkä tytölle.

Aattona

isä pääsee kotiin. Eivät päästä aiemmin, jalan haava siinä vaiheessa että sitä pitää hoitaa joka päivä. Joulupäivästä lähtien tulee joku kotisairaanhoito tms  päivittäin. Mennään sinne aattoaamuna, siskon perhe tulee myös aattoa viettämään. Joulupäivä menee perinteisesti veljen luona syömässä.

Kävin tänään silmälääkärissä. Vähän harmittaa maksaa melkein satasen mokomasta. Nimittäin mulle optikko sanoi aikoja sitten että seuraavalla kerralla kannattais käydä lääkärillä mittauttamassa silmänpaineet - kuulemma likinäköisillä olisi hyvä välillä se tutkia. No ne arvot oli hyvät eli asia tuli hoidettua. Antoi sitten silmälasireseptinkin. Sanoi että toisen silmän arvo hieman muuttunut... no joo kun sitten menen maksamaan, samalla kyselen et mitä tässä oikein lukee... no joo kai siinä sattunut kirjoitusvirhe tai jotain sellaista. No lopputulos oli se, että menen optikolle joulun jälkeen - ja hän kattoo arvot uudelleen. Sanoin et jos samalla sais piilarireseptinkin... ei voinut nyt niitä katsoa kun silmiin oli laitettu tipat eikä mulle käy enää loppuviikosta - ei pysty töistä irrottautumaan.

Tipoista - niillähän suurennetaan pupillit. Aikamoisia värejä näkyi sitten kun ajelin. Autojen valot ja lamput tähtiä ja niiden ympärillä sateenkaaren värit.... jos poliisi olisi pysäyttänyt varmaan olisi niiden silmien takia laittanut huumetestiin.

Kaverilla kävin illalla. Veljen ja siskon kanssa juteltiin vähän joulusta - ja tietenkin isän kanssa juttelin. Hänhän pääsee päiväseltään käväisemään kotona viikonloppuna. Hänen veljensä tai meiän kuskaa... Hieman oli harmissaan kun kotiinpääsy siirtyy, mut sanoin et nyt on sentään päivä tiedossa

Rauhallista eloa

Enpä ole vielä paljoa tosiaankaan joulua stressannut. Se tulee vaikken mitään tekisikään. No nyt vaikuttaa siltä, että isä pääsisi Jouluksi kotiin. Soittelin tänään töiden jälkeen, ilmeisesti se ommel kyllä sieltä haavasta tulee. Nyt kuulemma kokeillaan luonnonkeinoja, sanoi lääkäri. Ilmeisesti hunajalla pehmittävät haavaa tai jotain sellaista...

Tänään oli tyttöjen kanssa puhetta - lahjoista. Ovat edelleen sitä mieltä etteivät oikeastaan mitään tarvi. Jos ostan niin pitää kuulemma ostaa käytännöllistä. Tosiasia kyllä on ettei mulla nyt sitä rahaa liielmälti ole. Tänään kasan laskuja maksanut, kummasti niitäkin vaan kertyy. Vaikka niistä tietää niin... kuten auton vakuutusmaksu. Keskiviikkona olen menossa silmälääkäriin, suunnilleen 90euron lasku siitäkin... jos sitten uudet lasit joutuu hommaamaan - mutta en ajattele sitä vielä. Kyllä mä aina selviän, vaikka napisenkin. Ainakin niin pitkään kun töitä ja terveyttä riittää... tavalla tai toiselle vaikka tapahtuis mitä...

Töissä olikin yllättäen aika leppoisaa. Vähän vaikuttaa ettei tästä niin kiiretahtinen viikko ole tulossa kuin pelättiin. Mutta kyllähän sitä tekemistä riittää kuitenkin. Työkaverikin palaili isyyslomalta, toinen poika hänellä - lapsilla vajaa kaksi vuotta ikäeroa. Oli ollut ihan mukavan kokoinen sälli... ja kuulemma hyvin on mennyt.

Mutta nyt lähden unten maille minäkin tai ainakin keskiaikaan - kirjaa lueskelemaan: Huomenna on uusi päivä :)

Nopsasti on taas aika kulunut

Töissä on kiire, kotonakin pitäis... on vähän hakusessa joulutunnelma tällä erää. Isäni edelleen sairaalassa toipumassa. Käsittääkseni varsinainen sydämen ohitusleikkaus onnistui hyvin. Ongelma on jalan haavassa (se mistä otetaan suonta ohitukseen), haava tulehtunut ja sitä hoidellaan. Nyt huomanneet et jalan haavassa on joku ompele, josta eivät tiedä onko sulava vai ei - eli olisiko pitänyt poistaa viikko sitten... eivät nyt sitten voi tehdä mitään asian suhteen ennen kuin lääkäri maanantaina tulee...

Aika keli eilen ajella - Kouvolasta Loviisaan - ja takaisin, mutta selvittiin. Kelin hankaluutta varmaan kuvaa hyvin se, ettei kuutostiellä näkynyt ohituksia ollenkaan...

Tänään Monikan tanssikoulun jouluesitys. Hänet vein viimeisiin harjoituksiin, illalla mennään esitystä katsomaan.

Exälle lainasin taas rahaa. Pitäis maksaa perjantaina takas... toivottavasti. No tälläinen mä olen - en halua pulaan jättää... onhan nyt joulukin tulossa. No en mä nyt viimeisiä rahojani sentään anna...

Auton pistoketulppa pitäisi saada kuivattua jossain, en uskalla sitä käyttää. Kohta on taas kovempia pakkasia tulossa. Nimittäin keskiviikkona kun sain kuumalla vedellä täytetyllä pussilla irrotettua - jouduin saman tekemään seuraavana aamuna. En ole sen jälkeen sitä lämmitystolppaan laittanut - ei huvita vesipussia kannella joka aamu - varalta. Pitäis saada se oikeastaan sulamaan jonnekin - ja sit vaikka kuivata esim. kuivaajalla  - muttei nyt huvita tuonne ulos mennä hääräilemään, auton akku kuitenkin toiminut hyvin eli käyntiin lähtenyt. Nää autojutut, aina. Vaihdoin nimittäin eilen pyyhkijänsulan (yhden huonoimman - kuljettajan edessä), enkä huomannut, että siinä sulassa olikin suoja päällä. Ihmettelin, et onpa huono sulka, huonompi kuin entinen. Onneksi eilen ei paljoa pyyhkijöitä tarvinnut (lumi pöllysi muttei jäänyt ikkunaan)... huomasin tuon sulkajutun vasta kun vein Monikan tuonne harjoituksiin, manailin kunnei kuivaa ikkunaa... ei niiissä ennen mitää suojia ole ollut, hyvä mie ;)

Joulukorttien kirjoittelua

tänään... aika paljon olen niitä vähentänyt vuosien kuluessa, mutta silti kirjoittelua riittää. Joka vuosi haaveilen, että kerkeäisin itse tehdä kortitkin.  Viime vuosina en ole kerinnyt, myös joulukirjeen kirjoittaminen on ollut jonakin aiempana vuonna... Nyt löytyivät melkein kaikki osoitteetkin :) Yhden varmaan joudun huomenna kysymään asianosaiselta, kadun muistan mutta numeroa en, eikä osoitepalvelusta löydy... ajaa sinne kyllä osaisin.

Isä ei vieläkään ole päässyt kotiin. Eilen oli siihen jalan haavaan kuulemma tullut mustaa, tänään musta oli poissa mutta nyt siinä on keltaista eritettä. Yrittävät sitä hoitaa nyt hopealla. Jos operaatio onnistuu, pääsee avohoitoon, siis kotiin. Isä ei tällä hetkellä ole kovin toiveikas, aika masentunut - sanoi ettei ole hymyä tullut... äänikin kuulostaa aika monotoniselta. Mutta toivotaan että asiat selkiytyisivät - ja pääsis kotiin. Huomenna on varmasti hänelle henkisesti hyvin rankka päivä. (Hääpäivä, jo toinen ilman äitiä)

Kaikenmoista sattuu, lähdin tänään Iinaa hakemaan illalla. Auto oli lämmitystolpassa -enkä saanut johtoa pistokkeesta irti. Ilmeisesti jotenkin oli jäätynyt eli tein saman kuin jos lukko jäässä (eikä ole lukkosulaa) eli lämmintä vettä pussiin...

Pitäisi saada yksi paksu kirja luettua parissa päivässä, joku varannut sen - palautettava kirjastoon

Äsken havahduin

Joulukortit - nekin pitäisi saada matkaan viimeistään torstaina. Sen verran kävin läpi korttivarastoani - joulukortteja löytyi lähes kolmekymmentä, tullut ostettua aika reilulla kädellä. Luulen, että ne saattaisivat riittää postin kautta lähetettäviksi. Lähinnä laittelen niille joille olen aina laittanut, sukulaisille ja muutamalle ystävälle jotka eivät ole netissä. Muutama vanha joulumerkkikin löytyi, täytyy niihin ostaa lisämerkit. Olen kyllä vähentänyt korttien lähettämistä vuosi vuodelta. Aiempina vuosina - ennen äidin kuolemaa - kirjoitin porukoidenkin kortit - äiti ei pystynyt itse kirjoittamaan eikä isällä ollut mielenkiintoa. Mutta jonkinlainen hajanainen muistikuva olisi, että hän viime vuonna laittoi itse joillekin - ehkä mä vaan kuvittelen.

En oikeastaan itse ole paljoakaan vielä joulun eteen tehnyt. Aika rennosti ottanut. Kynttilöitä polttelen...

Yllättävän väsynyt tänään

No ehkä se osittain johtuu siitä kun en eilen illalla saanut unta ajoissa, sitten kolmen maissa heräsin muistaen, että unohdin käydä laittamassa auton lämmitykseen (otin johdon sisälle sulamaan kun tiputin lumipenkkaan - ja rakosiin meni lunta). En kuitenkaan lähtenyt laittamaan sitä keskellä yötä vaan luotin että auto käynnistyy (nk tekikin). Seuraavan kerran heräsin viiden maissa kun kännykkä ilmoitti tarvitsevansa latausta... eipä sitten ihme, että hieman myöhästyin töistä (vein Iinankin kouluun) - ja saatiin asiasta työparin kanssa moitteita. Meiän nimittäin pitäisi jomman kumman olla kahdeksan aikaa kone päällä vastaanottamaan puheluita. Työpari tuli vieläkin myöhemmin :(

Exäkin muisti iltapäivällä, olis tarvinnut rahaa lainaan. En suostunut, ei sitä mullakaan - hän sitten sanoi kiitos ettei pääse töihin sitten. (Onko se mun ongelma?)

Mutta nyt tarttee kuulemma tytön kanssa ruveta katsomaan jotain ohjelmaa netistä. Taitaa olla joku dieetit vaihtoon tai vastaava

Nukuin mä päiväunet tänään. Kommellukset ei muuten loppuneet siihen. Heitin Iinan kasvisruuat (mitä oli itselleen tehnyt) roskiin kun luulin niitä tähteiksi jotka ovat lojuneet jääkaapissa. No löysi hän onneksi muutakin syötävää

Arki taasen edessä

No autoin mä tänään exää, kuskasin kotiinsa hänet ja naisystävänsä.... joskus vaan tuntuu niin rankalta sekin.

Alkaa näyttää siltä, että isä pääsee kotiin lähiaikoina. Sanoin hänelle tänään että jos tarvitsee, mulla on yksi pekkaspäivä käyttämättä. Meinasi et ei usko tarvitsevansa, saa luultavasti jonkun kodinhoitajan tai miksi niitä nyt kutsutaankaan - käymään - nimittäin jos se jalka vielä tarvitsee hoitoa. Jos kaupassa tarttee käydä niin veli tai hänen veljensä varmaan auttaa... no katotaan. Totta kieltämättä se, että meillä töissä aika kiirettä näin Joulun alla - mutta mulle on luvattu se pekkaspäivä - jos isä tarttee...

Tilasin tänään meille uuden telkkarin. Meiän taulutv on aika onnettoman pieni, ei paljoa tietokoneen (kannettavan) näyttöä isompi. Sovittiin että se on meiän perheen yhteinen joululahja, tytöt ovat sitä mieltä etteivät tarvitse oikeastaan mitään. Ostin kyl pikkasen kalliimman kuin olin ajatellut mutta antenni HD Readyja ei ollut niin paljoa tarjolla - meillä kun ei ole kaapelia. Ajattelin et jos ne HD-ohjelmat on pian arkipäivää :). Tuohon saa halutessaan myös netin kun hankkii erillisen sovittimen - hankin jos katson tarpeelliseksi. Mutta - ei se toisiaankaan kallis ollut - jonkun muun mittapuun mukaan...

Ei kai tuo nyt olisi ollut välttämätön - ostaa. No jätän sen kameran (toistaiseksi) ostamatta josta olin haaveillut.  Pärjään tuolla mun vanhallakin - ei se nyt niin huono ole. Uusi jääviileäkaappi olis ollut kiva mutta sitten olisin tarvinnut uuden pakastimenkin - siihen ei ollut varaa. Nyt mulla on jääpakastinkaappi - eikä tunnu riittävän. On mulla toinenkin pieni pakastin mutta se on niin vanha että varmaan vie aika lailla sähköä... mutta kaikki ajallaan.

en vaan jaksanut...

lähteä toiselle puolen kaupunkia exän puolesta kioskissa käymään - tupakkaa varmaan tarttis. On kuulemma kuumeessa. Soitti uudelleen et etkö millään - ei tosiaankaan huvittanut tuonne ulos lähteä, autoa ensin putsaamaan ja sitten ajaa hänen asioilleen (puettava toiset vaatteet päälle, kun olen oloasussa yms) - sanoi sitten et menee kipeänä, sanoin et minkä mä sille voin...

Oli naisystävänsä luona. Tämä ei voi mennä kun hänellä jalka kipeänä. Jotenkin vaan tuntui et riittii tällä erää... On sitä itsekin joutunut joskus kuumeessa kaupassa käymään (tai lääkärissä kun työnantaja vaatii sairaslomatodistuksen ekasta päivästä alkaen)  kun ei ole ollut ketään joka voisi... lapset  ruokittava. Mutta kuten kaveri sanoi, ei se voi olla kovin sairas jos tupakkaa tekee mieli... kioskille hänellä vajaa puoli kilometria. Aina ei vaan jaksa - olla kiltti.

Sama tilanne

Siellä sairaalaassa myös Ruotsinkielisillä, varsinkin vanhemmilla. Ei oikeastaan samaa kieltä. Huomasin eilen kun meit oli suomalaisia ja tuli yks - niin hän yritti keskustellla. Muutaman sanan yritin siinä vaihtaa.
Olin parikymppisenä töissä vanhainkodissa kotiseudullani. Siellä oli saaristosta vanhoja ihmisiä jotka eivät osanneet suomea - ja vanhana yleensä se lapsuudenkieli jää... yhdenkin mummun kaa tehtiin niin et hän puhui mulle ruotsia ja minä suomea. Hyvin ymmärrettiin :) - muistaakseni meillä oli oikein hauskaa....

Itsenäisyyspäivä

En sen kummemin juhlinut. Paraatikin jätettiin näkemättä. Sen verran tiedostin, ettei kaupungin kautta kannata lähteä liikenteeseen. Lähdettiin hieman kiertotietä Hesan suuntaan  - kohteena Loviisa. Isää katsomaan. Hänet oli siirretty sinne eilen iltapäivällä. Matka sujui rattoisasti mukavassa talvisäässä, Loviisaa lähestyessä alkoi hieman satelemaan (kotimatka pienessa lumisateessa, mutta kotia päästiin)

Siellähän hän nyt sitten on kunnes päästävät kotiin. Ilmeisesti sen tulehtuneen jalan takia siellä pitävät. Ei oikein viihdy, niin ymmärsin. Siellä on sen verran sairaita nämä kohtalotoverit etteivät pysty/ jaksa jutella tai sitten puhuvat toista kotimaista... yritä siinä sitten saada keskustelua aikaan.

Ilta meni sitten Linnan juhlia katsellen, pukuja arvostellen. Kyllähän siellä näyttäviä pukuja oli niinkuin aina. Itse olen kyllä huono juhlavaatteita arvostelemaan kun en itsellenikään osaa mitään ostaa eikä oikeastaan mikään näytä hyvältä - pienen pyöreän päällä. Mutta onneksi ei ole mihinkään edustusjuhliin tarvinnut lähteä. En kyllä osaisi sellaisissa ollaakaan. Kerran elämässäni muista ostaneeni kalliin puvun eikä ollut kyseessä omat häät - Häät kyllä - veljen häät...

Huomenna työpäivä - ja sitten viikonloppu. Mukavaa... toisaalta olis kyllä ollut kiva pitää huominen vapaata - no pari työkaveria pitää... et silleen. Monikalla on huomenna vapaa, Iinalla ei.

Joulu lähestyy vauhdilla. Nyt alkaa vähitellen vaikuttamaan siltä että isä pääsisi kotiin. Siellähän me sitten varmaan ollaan - kotopuolessa.

Tänä vuonna onkin pitkät vapaat - viisi päivää. Mulla on vielä yksi pekkanen jäljellä. Sovin tiimarin kanssa että pidän sen ensi vuoden puolella jossei sitten isän takia tarvitse tässä kuussa- Vaikka meillä on nyt tavallaan liukumien käyttö kielletty ennen joulua. Minusta se oli kyllä turha kielto - siis et siitä tarvitsisi edes mainita - ei meillä ole tapana liukua jos on töitä tekemättä. Tosin on joskus tilanteita jolloin on se tehtävä. Esimerkiksi mulla on jouluviikolla silmälääkäri, jota en mielelläni rupeaisi siirtämään (kun vihdoinkin sain sen tilattua, pitää mittauttaa silmänpaine silmälääkärillä), pakko oli ottaa iltapäivään - luultavasti laittaa niitä tippoja enkä voisi sitten töihin tulla - hieman mietinnässä miten kotiin ajan - kai "tapettava" aikaa keskustassa. Mutta - se on sen päivän murhe tai haaste.

Nyt alettava valmistautua nukkumaan. Kiva oli tänään nukkua vähän pidempään. Harvinaista herkkua näin keskellä viikkoa.

Ai niin - kaverilla kävin eilen illalla. Vein hänet kotiin kampaajalta - ja siellä se ilta vierähtikin. Töiden jälkeen olikin vähän haipakkaa: kotiin, kauppaan, kotiin odottelemaan kamun soittoa et koska pääsee sieltä kampaajalta. Siinä välissä tuli Monikalta soitto et voisinko kuskata hänen kaverinsa (ja tämän kaverin keskustaan), no tein sen - ja se sitten vähän viivästytti mun kaverin hakua.  No ei näitä kuskaamisia usein kuitenkaan - ja mukavahan se on toisia auttaa - vaikka näinkin. Tosin ensimmäiseksi eilen aamulla kuskasin Iinan ja kaverinsa kouluunsa. Välillä ihan kivaa - siis kuskaaminen.

Piparikorvikset

Hieman jouluista tunnelmaa...

Väsyttää muttei nukuta... 

viikonlopusta

tai oikeastaan perjantaista... töissä meni myöhään - lähes puoli kuuteen. Yhteysongelmia. Kotiin kiireellä ja seitsemäksi teatteriin. Kerkesin,  muttei kerennyt rauhassa valmistautua (olis vaikka pienet torkut voinut ottaa...) Ajattelinkin et onneks kävin aamulla suihkussa - töiden jälkeen ei olis kerennyt...

Sydämeni laulu, Kouvolan teatterissa. Upeat näyttelijät, hyvä aihe: Aleksis Kivi. Mutta ei mikään kevyt katsottava eli ei sovellu jos haluaa teatterilta hauskanpitoa. Tästä ei nää mikään kevyt, hyvä olo mutta vaikuttava oli. (vrt. Diiva ja sen sisko). Mutta kyllä se ehdottomasti kannatti kokea....

Monikan vein samalla nuorteniltaan, hän ei sitten halunnut tulla samalla kyydillä (teatterin jälkeen) kotiin vaan jäi vielä. Myöhemmin laitoin viestin et haluatko että tulen hakemaan vai saanko mennä nukkumaan. Sain mennä :) - olin nimittäin aivan tolkuttoman väsynyt. Pitkä päivä takana  - oikeastaan koko viikko. Vähän tänään tuntui et taitaa jatkua samanlaisena. No katotaan... onhan tässä itsenäisyyspäivä - katkaisemassa työviikkoa.

Tänään on ollut hieman ärtyisyyttä ilmassa. Monika haluaisi nukkua, Iina etsii kadonneita tavaroitaan (ei mitenkään hiljaisesti), kumma miten sitä pitää siinä vaiheessa vasta ruveta niitä etsimään kun pitäisi rauhoittua yöpuulle - ja kyse tavaroista joita etsi jo tänä aamuna. Olis voinut jatkaa etsimistä aiemmin. Hieman itseäkin ärsytti tänään. Tulin töistä, pihaan ja huomaan et tyttö soittanut - et tule hakemaan kirjastolta. Ei voinut aiemmin (kuulemma ei huomannut ajan kulumista) soittaa, en mä just vähän ennen töistä lähtöä välttämättä huomaa kun puhelin äänettömällä... no kävin kotona vessassa ja taas lähdettiin. Mentiin sitten käväisemään kaupassa - kk-siteet taas lopussa (kassalle sanoin et pitäis olla joku kuukautislisä :))

Myönnetään, kyllä muakin väsyttää. Vielä tänäänkin. Kai pitäisi olla järkevä ja mennä nukkumaan. Harmittaa kun ei saa inspiraatiota edes koruihin - tänään hetkeksi otin kyllä esille... jos jouluksi sais jotain aikaan

Isäkin kerkesi soittelemaan ennen kuin itse ehdin - olin ruokaa laittamassa. Hänellä varmaan aika tylsistyttävää siellä ja sanoi tänään olevansa tosi väsynyt - ei ollut saanut unta edellisenä yönä (eikä halua nukahtamislääkkeitä kun kokee etteivät sovi hänen mielelleen), yritti nyt valvoa jos saisi yöllä unta.

Hyvää yötä

En sitten lähtenyt

iskää katsomaan tänään. Oli sen verran sumuista, soitin kyllä. Ei huvittanut ajatus pimeästä paluumatkasta. Luulen, että hänellä kyllä ajanviihdettä -  hiihdot alkaneet :) Menen varmaan itsenäisyyspäivänä - oli hän missä tahansa. Monikallakin oli tanssitunti, Iinakaan ei saanut itseään hereille suht aoissa

Selvisi että olikin ohitettu neljä suonta (alkuperäinen suunnitelma: kolmen suonen ohitus). Jalka on nyt kääritty tukisiteisiin

Isäkin soitteli tässä äsken, toivotteli hyvää yötä. Sanoi et on vissiin toipumassa (vaikka vielä antibiootteja laittavat suoneen) kun äidin ajatteleminen itketti. Aiemmin ihmetteli kun ei ole itkettänyt eikä rinnasta korventanut äidin ajatteleminen.

Kaveri käväisi tänään päiväkahvilla, käytiin myös kaupassa ja pankkimaatilla (mun ei tarttenut omaa autoa startata). Rahaa piti ottaa kun lupasin exälle vähän lainata - taas kerran. Tavallaan testi, nimittäin hänen nykyisensä luvannut laittaa rahat mun tilille keskiviikkona. Exä tartti rahaa et pääsee töihin. (niin tuttua, niin tuttua... muistan menneisyydestä kun minun piti ylittää tilini et sain hänelle rahaa mukaan kun lähti reissuhommiin. Siihen aikaan se onnistui niin että kioskilta osti vaikkapa tupakkaa ja pyysi et laittaa summan suuremmalle. Enää ei onnistu... )

Tässä viikonloppuna vaihdoin meiän yhteyden nimen - pelkkä Wlan-ap on tylsä - tietty piti modeemin salausavain laittaa joka koneeseen, tulostimen sitten unohdin. Hieman aikaa meni et tajusin miksei se tulosta...

Hieman toiveikkaampi olo

vaikkei tilanne nyt paljoa parempi ole, mutta iskä kuulosti äsken -  kun soitti (ajatteli etten vielä nuku, oikeassa olikin) - enemmän omalta itseltään. Jotenkin pirteämpi, sanoisiko toiveikkaampi. Joi siellä jotain nestettä huomista tutkimusta varten, tehdään joku uä tai muu sellainen huomenna, ei sen tarkemmin tiennyt (paitsi et joutuu jotain lakritsinmakuista nestettä juomaan ennen nukkumaanmenoa). Luulen et on tyytyväinen, että tutkitaan, yritetään tehdä jotain... ehkä huomenna ollaan viisaampia.

Päivällä kun soitin hänelle aiemmin,  eivät olleet siitä bakteerista puhuneet eikä muustakaan, antibioottia ja nesteitä ilmeisesti antoivat tiputuksessa. Mutta oli joku valopilkku mulle jo se, että isä mainitsi äidin. Sanoi ettei ole tämän jutun aikana ajatellutkaan äitiä - ei ole tuntunut rintalastan alla nk ennen sitä (sanoi sitten et saattaahan se olo vielä palata takaisin)

Töissä tänään aika haipakka päivä. Vajausta - nimittäin meistä on kaksi kesälomalla, yksi isyyslomalla, yksi vapaalla, pomo koulutuksessa - ja sitten yllättäen tänään yksi sairaslomalle (tosin ei oikeastaan niin yllättävää, pikemminkin olen ihmetellyt ettei mene lekuriin). Onneksi ei mitään suurempia ongelmia tänään tilausten kanssa vaan saatiin hoidettua. Mutta olin minä "poikki" kun pääsin kotiin. Ei tullut mieleenkään lähteä minnekään illalla paitsi kaupassa kävin (huomenna en kerkeä, illalla teatteriin...)

Eiköhän se siitä...

Kävin eilen illalla isää katsomassa.

Hieman on ongelmia, jalan haava tulehtunut, sai antibioottia suoneen, sokeriarvot koholla, kuumetta... Isällähän on myös diabetes, Rintalastan haava on ok. Vielä saa lisähappea (happiviikset). Ei vaan pääse kävelemään jalan takia ja muutenkin yleiskunto melko huono ennestäänkin.

Mulle oli uusi tieto - hoitaja kertoi - että nukutuksessa käytettävät aineet häipyvät aivoista vasta viikkojen kuluessa. Tuli puheeksi kun sanoi että isän kannattaa sitä nukahtamislääkettä ottaa, aivot tarvitsevat myös unta toipuakseen tai jotenkin tolleen.

No leikkauksesta vasta kahdeksan päivää... iso operaatio takana. Mutta kyllä pieni huoli on mielessä.

Tänään elokuvissa

Kiitos onnitteluista Anneli ja Sari :)

Iskä siirrettiin tänään keskussairaalaan. Tilanne tasaantunut - no huomenna lähden Kotkassa käymään. Yritin isälle soitella pariin otteeseen mutta hänen puhelimensa oli kiinni, Soitin sitten Meilahteen ja juttelin hoitajan kanssa - hieman epämukava fiilis jäi kyseisestä keskutelusta - jotenkin niin  - en mä osaa sanoa, no ehkä he tekevät "liukuhihnalla" töitä... En oikein tykännyt sävystä millä puhui minun isästäni, vaikka asia tulikin selväksi. Siis, että arvot on ok, siirretään Kotkaan, mahan turvotus laskenut (ilmaa poistunut), sokeriarvot aiheuttaneet ongelmia, eikä kyseisen miehen puheisiin voi luottaa. NO ei varmaankaan kun on aika lailla kipulääkitetty - mutta pääasia on, että nyt on edetty - ja huomenna pääsen katsomaan ite.

Soitin Kotkaankin ennen kuin isä sinne tuli. Tulo oli tiedossa mutta aika ei. Isä soitteli sitten illalla itse minulle -  nopean puhelun (puhelimesta oli aiemmin ollut akku lopussa). Totesi että ei olo mikään hyvä ole mut nyt olen täällä.

Kävin Iinan kanssa katsomassa Twilightin viimeisen osan. Pidin tästä enemmän kuin edellisestä, sanoisin. Ihan viihdyttävä. Eikä tarvitse aina olla mitään syvällistä. Vaikka onhan siinä sanoma että rakkaus ja perhe on tärkein - ja niiden eteen tehdään kaikki.

Vuosia täytetty

- niin mulla oli viikonloppuna syntymäpäivä. Varsinaisesti en sitä tänä vuonna juhlinut. Sisko ja lapsensa kävivät iltateellä. Jotenkaan ei huvittanut. Kotona olin, tyttöjen kanssa katseltiin Vain Elämää - omenaviiniä maistellen. Päivällä käytiin yhdessä syömässä. Pitkästä, pitkästä aikaa söin lehtipihvin, yleensä nykyään kanaa. Mutta ajattelin että jos nyt kerrankin... Sitten Monika säntäsi harrastuksiinsa ja Iinan kanssa lähdettiin shoppailemaan. Hänelle sieniä, mulle helmiä - ostin yhden kirjankin. Kamu käytiin viemässä asemalle, lähti pikkujouluristeilylle

Sisko kävi lauantaina isää katsomassa. Ongelma on nyt siinä että kun isällä on niin huonoksi päässyt tuo kunto, ylävatsassa on ilmaa (joka ei ole oikeastaan liity tuohon ohitusleikkaukseen), pitäisi jaksaa liikkua että saisi ilman pois (se painaa keuhkoja) mutta kun ei paljoa jaksa kävellä ja tosi väsynyt. Muuten arvot ovat kuulemma hyvät...

Soittelin isälle tänään, oli tiputuksessa - ei osannut sanoa et mitä siinä laittoivat (liittykö tuohon ilmaa vatsassa - juttuun, en jutellut hoitajan kanssa), oli kyl jaksanut rollaattorin kanssa käydä itse vessassa eli ehkä se siitä pikkuhiljaa... päivä kerrallaan. Soittelen taas huomenna johonkin aikaan - ehkä ruokatunnilla tai sitten illalla

Tänään ei ole oikein huvittanut minnekään lähteäkään. Exän siskokin soitteli perjantaina, isän vointia kyseli, Samalla muisteltiin apen (eli isänsä) leikkausta vuosia sitten. Hänet leikattiin alle 7kymppisenä, sai lisävuosia 12. ja oli todella paljon huonommassa jamassa, nimittäin julkinen puoli ei suostunut leikkaamaan vaan joutui yksityisen kautta hakeutumaan leikkaukseen. En sitten tiedä oliko se ajan tapa - silloin.

Päivä kerrallaan

se on elettävä. Isällä tänään huonompi päivä. Soittelin päivällä, oli väsynyt ja kipuja tietenkin oli. Juttelin hoitajan kanssa (joka muuten - oli mun opiskelukaverini vuosien takaa, eilen selvisi että on sillä osastolla töissä - olen kyllä tiennyt että tekee siellä "keikkoja"), vähän valotti tilannetta. Keuhkortg oli otettu (siskolta kuulin ettei siitä ollut hälyyttävää löytynyt), kipulääkettä saa paljon, ruoka ei oikein maistu, ravinnetta menee, pissata pitäisi, suoliston ääniä kuuntelevat... jne jne

Olen tänään taas soitellut - siskolle, veljelle, tädeille - toiselta kysyin ovatko soittaneet toiselle. Ei olleet joten soitin sitten tälle - äidin siskolle. Ajattelin että olis ystävällistä ilmoittaa heillekin varsinkin kun tiesin että miehensä oli isälle soittanut ennen leikkausta (tosin olivat luulleet et leikkaus oli tehty, eivät tienneet leikkauksen päivämäärän siirrosta). Onhan se hyvä pitää yhteyttä sinnekin päin...

Luulen kyllä ettei isä tule vielä huomenna lähtemään keskussairaalaan. Hyvähän se on että varmistavat että kaikki sujuu... Tosiasiahan se on että toipuminen kestää, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

Tällä hetkellä kaikki hyvin

Isän leikkaus onnistui. Tänä aamuna soittaessani oli vielä hengityskoneessa. Iltapäivällä sain jo jutella kanssaan ja illaksi siirrettiin teholta osastolle. Vaikuttaa siltä että kaikki sujuu mainiosti. On jo väläytelty mahdollisuutta siirtoon jo perjantaina paikalliseen keskussairaalaan. Kiva meille, lyhyempi matka. Mutta - päivä kerrallaanhan täällä ollaan - jokainen. 

Paljon on tullut tukea joka puolelta, kiitollisena otan vastaan - isäni puolesta. 

tietoa

Tytöllä ei hätää - eli ei löytynyt mitään hälyyttävää. Haavaumia, joita voi voiteella hoitaa. Isäkin on päässyt pois leikkausalista, hengityskoneessa oli kun soitin - aamulla soittelen lisätietoja. Leikkaus oli mennyt odotetusti, ainoastaan jotain hyytymisongelmaa, trombosyyttejä joutuivat antamaan... Nyt se on tehty, ja nyt odotellaan miten kuntoutuu

Tk, aula

Odottelen aulassa. Lapsi meni jo sairaanhoitajan kanssa juttelemaan. Edessä paksusuolen tähystys. Eli tunnin verran aikaa minulla vaikkapa lueskella. Toisaalla: isä valmistautuu Meilahdessa. Ohitusleikkaus.

Teatterissa

Kävin eilen katsomassa Kouvolan teatterin Diiva ja sen sisko. Tykkäsin todella. Mielestäni teatterin pitää olla juuri sellaista: viihdyttävää ja hauskaa... niin että tulee hyvä mieli - ja voisi katsoa koko jutun uudestaan. Nina Petelius-Lehto on parhaimmillaan juuri tuollaisissa iloitteluissa.

Teatterin jälkeen kävin syömässä jouluruokaa - hieman epätavallinen aika meikäläiselle, mutta kyllä se silloin tällöin menee. Mukava ilta oli kaiken kaikkiaan.

Kahden viikon päästä ollaan työporukan kanssa menossa katsomaan "Sydämeni laulu", samaiseen teatteriin. Mukavaa iltaa odotan siitäkin

Huomenna illalla menossa kotopuolessa käymään. Isä lähtee maanantaina Meilahteen, sydämen ohitusleikkaukseen. Eli vihdoinkin ollaan tässä pisteessä, pitkä odotus päättymässä

Laskujenmaksupäivä

Siis palkkapäivä. Ei vielä sentään kaikki mennyt... mut on vielä loppukuun laskuja erääntymässä... mutta enköhän minä niistäkin selviä. Sitä vartenhan töissä käydään...

Aika rankka päivä tänään. Päällikkö ja toinen tiimareista kokouksessa tämän ja huomisen, toisella tiimarilla ei kone käynnistynyt aamulla. Siihen meni muutama tunti et saatiin lähitukipaikalle (!?!). Mun työpari ei ilmaantunutkaan töihin, vatsatauti. Mutta selvittiin tästäkin päivästä :)

Pyykkiä pessyt taas tänäänkin. Puhtaiden kasa kasvaa... kenelläkään ei aikaa vetää lakanoita. Ihanaa, huomenna perjantai, illalla teatteriin. Odotan...

Pillereiden jälkeeen

Jätin siis e-pillerit pois heinäkuun lopussa (kun parisuhde päättyi, oikeastaan en sitten viitsinyt lähteä uusimaan reseptiä kun ei ollut enää tarvetta). No olen tässä sitten seuraillut kk-kierron palautumista - tosin vieläkin on hieman lyhyt tuo kierto,muttei sentään menkat kaksi kertaa kuussa

Eilen alkoi illalla sattua mahaan ja tänään on rinnat olleet arat ja kipeät. Vähän surffailin netissä ja jotain löysinkin. Ainakin jollekin oli lääkäri kertonut, että pillereiden jälkeen oma hormonitoiminta alkaa toimia - pillereiden aikana annos on säännöllinen mutta kun pillereitä ei syö niin se vaihtelee... Tällä hetkellä vaikuttaa että saattaisi olla ovulaation oireita eli seurailenpa parisen viikkoa jos ne menkat silloin alkavat. Mutta kieltämättä en muista näin tukalaa oloa olleen aikoihin. Mutta enpä ole ollut pitkään aikaan ilman e-pillereitä. Viitisen kuukautta siitä taitaa olla...

Myönnetään, myönnetään... seksiäkin olisi tehnyt mieli lähipäivinä - mutta se tunne menee kyl ohi. Kyllä niissä hommissa pitää olla myös tunnetta mukana eli kun ei ole nyt mahdollisuutta niin.... tai eihän siihen miestä tarvita :)

Jotenkin

paremmin alkanut tämä viikko - paitsi, että on väsyttänyt enemmän. Eilen menin suht ajoissa nukkumaan ja nukuinkin hyvin (edellisenä yönä vähän levottomampi olo). Kai tässä nyt yrittää asennoitua tai varautua asioihin. Viikon päästä tiedetään enemmän - sekä isästä että tytöstä - siis miten leikkaus isällä ja tähystys tytöllä...

Toisella tytöllä tällä erää asiat mainiosti. Sai yhden kaverinsa tanssipariksi - vanhojen päiväksi. Kun ensimmäinen tanssipari peruuttikin (oli liikaa muuta touhua). ´Muutenkin tyttö aina menossa.... no nuorena pitää.  En minäkään kotona pysynyt tuossa iässä (tietäisivät vain :) - ihan kaikkea ei tarvitse kertoa), mut on sitä itsekin ehkä joskus ollut nuori ja elämää täynnä. No kai sitä vieläkin, mutta hieman rauhoittunut - toivottavasti.

Isänpäivä

Iskää käytiin tänään katsomassa. Exä kävi tyttöjään katsomassa jo eilen, tänään vielä soittelivat. Tosin illalla soitti taas, jotenkin sekaisen oloisena, muutaman sanan vaihdoin myös nykyisensä kanssa...

Mukava päivä kuitenkin kotopuolessa. Sisko perheineen myös paikalla - veli poikinensa ilmaantui vähän myöhemmin mutta tulivat kuitenkin. Eipä siinä ihmeempää tarvi. Käytiin vielä ennen kotiinlähtöä hautausmaalla, kynttilät Ukille (muualle haudattujen muistolaatan luo), mun vaarille ja papalle - ja tietenkin äidille

Hieman huolestuttaa tulevat päivät. Viikon päästä isä lähtee leikattavaksi. Mutta eipä tässä voi toivoa kuin parasta. Iinalla on samana päivänä tähystystutkimus - otan siksi päiväksi Pekkasen

Kun mietin viime kuukausia. Ehkä mä en olekaan niin vahva kuin olen luullut, jossain se näkyy. Vaikkapa töissä. Alitajunta toimii. Tuli mieleen terveydenhoitajan sanat viime vuonna (kun antoi influenssarokotusta), oli silloin puhetta äidin kuolemasta - ja hän kertoi oman sisarensa kuolemasta - ja siitä kuinka suru ilmeni vasta pitkän ajan päästä. Sanoi silloin minulle että älä ihmettele tunteitasi et ne saattaa tulla tosi pitkän ajan jälkeen...

Isä sanoi tässä yhtenä päivänä ettei yhtäkään päivää ole ollut jolloin ei ole itkenyt. Aamut on hänelle pahimpia. Öisin ei ajattele... Tänään sanoi ettei pitkään aikaan ole nähnyt unta äidistä kuin viime viikolla - olivat ilmeisesti jollain lomareissulla ja äiti oli nuori ja terve (he molemmat nauttivat niistä reissuista)

Ilta kotosalla

Tai niinhän sitä yleensä nykyään. Kotonahan mie, paitsi mitä käyn kirjastossa :) ja kokouksissa. Tässä kuussa on sentään tiedossa kahtena perjantai-iltana teatteria. Kyllä mä aina välillä tykkäisin jos mun vieressä olis joku jutustelemassa tai vaikkapa elokuvaa kattomassa. Mutta kyllä mä yksinkin viihdyn.

Eilen kamu soitteli, kutsuin meille kun en viitsinyt enää kotivaatteita pois vaihtaa. Hän tulikin sitten kera pizzan. Nenäpäivää hetki katseltiin - ei kokonaan jaksettu, jotenkin ei ole meiän juttu. "Vain elämää" katsottiin ja sitten hän lähti kotio. Mie jäin kattelemaan telkusta romanttista komediaa "Vaihtamalla paranee", sit meinasin nukkumaan mennä mut jäinkin töllöttämään "Ratkaisijaa". Iskäkin soitteli jossain välillä kun arveli mun vielä valvovan. No tytötkin ilmaantuivat puolen yön jälkeen vapskilta - ja heiän kanssaan vielä jutusteltiin.

Tää päivä muuten mennyt kotosalla paitsi kaupassa kävin. Isälle ostin lahjaksi sormikkaat. Nyt kotona itsekseni, yhden romanttisen komedian olen katsonut dvd:ltä ja muuten vaan oleillut. Tytöt ovat Betskulla

Exä soitteli että hän on aistivinaan etteivät tytöt enää häntä rakasta. Oli hieman maistissa. No sanoin ettei se niin ole - ettei hänen tartte sitä ajatella, sanoin kyllä että kyllä heitä arveluttaa se että tämä on heti taas uudessa naissuhteessa eikä heidän kanssaan vietä aikaa (on ehkä kohta muuttamassa ko naisen luo). Sanoi et oli kiva tänään tytön kanssa katsoa elokuvaa. Siihen sanoi et tyttö sanoikin et on näköjään hyvä keino saada isä olemaan pitempään, pyytää kattomaan elokuvaa. Se sitten rauhoitti miehen mieltä.

Päivän hyvä uutinen: Serkku sai tänään tytön, yli 3½ kg ja 51cm. Onnea uudelle tulokkaalle!

Ehkä tää syksy kuitenkin

- on mun omaa aikaa. Tai ainakin tuntuu, että alan piristyä vuoden loppua kohden. Tällä viikolla esimerkiksi en ole tarvinnut töiden jälkeen ottaa torkkuja ennen muita touhuja

Tänään taas kirjastossa. Tänään siellä oli Ile Kallio ja hänestä kertovan kirjan kirjoittaja Santtu Luoto. Mukava ilta. Iina sai isänsäkin houkuteltua mukaan... ja näytti olleen tyytyväinen kun mukaan läksi.

Sitten taas kaupan jälkeen kotiin.

Ennen kirjastoon lähtöä läyrysin puhelimessa. Ensin soitti yksi nuoruudenkaveri. Lähinnä kai kysyäkseen sainko kortin jossa hänen uusi puhelinnumeronsa. Olinhan mä sen sen saanut ja mielessä oli ollut pirauttaa tai jopa kirjoittaa (kirje). Mutta juteltiin siinä sitten puolisen tuntia. Exä oli siinä sitten yrittänyt tavoitella, soitti sitten et jos haettaisiin heiätkin. Tämän puhelun jälkeen soitti   kaveri. Sovittiin et menen kirjastokeikan jälkeen käymään, Hän sitten perui sen myöhemmin - ihan hyvä oikeastaan kun toi Ile-juttu kestikin pidempään... joku toinen kerta sitten, Mutta tälläinen ilta tänään. Päiväkin meni omalla painollaan...

Kohta nukkumaan...

Parempi päivä

- tänään, aamukin. Ei tarvinnut vessaan jonotella, auton ikkunoita ei tarttenut paljon raapia, ei paljon kanssa-autoilijoita. Tulos: hyvissä ajoin töissä. Töissäkin päivä meni paremmin kuin edellisenä... no näitä päiviä tulee -  ja menee... Nyt on viikko jo yli puolen välin.

Kiitollinenhan mä siitä olen että on vakityöpaikka. Se ei näilläkään seuduilla ole itsestäänselvää. Yleensä pyrin töissäkin miettimään asioiden hyviä puolia, silleen sen jaksaa... siis yleensä

En viitsinyt tänään lähteä minnekään. Kauppaan kerkiää huomennakin  - ja luultavasti menen kirjastoonkin taas. Siellä taas tapahtuu... Käytiin tyttöjen kanssa saunassa illalla. Päivätorkkuja en tarvinnut tänäkään iltana - mut varmaan aikaisemmin nukkumaan mentävä. Nytkin vähän jo tuntuu uni painavan silmiä

Exä käväisi tyttöjään kattomassa, kauaa ei viihtynyt. Piti vissiin lähteä syömään, kutsu kävi. Tytöt vähän ihmettelivät isänsä toimintaa et eipä se kauaa heiän kanssaan, ja heti taas uusi naisystävä kun edellisestä pääsi... no ei siitä sen enempää. Ei se ainakaan minulle kuulu, tytöille ehkä.

Epätavallinen olo

Jotenkin hajanainen. Mietin, että mitä mä todella haluaisin. Haluanko tätä elämää mitä nyt elän? Haluanko olla tuolla töissä? Toisaalta sitä sen verran pelkää, ettei uskalla riuhtaista irti tutusta ja turvallisesta.

En tosin ole varma kuinka kauan sitä kestää, ei sitä nykyään tiedä... tänään tuli pikkasen mokattua - tai sain huomautuksen, että virheitä ollut hieman liikaa viime aikoina... Pomo kyseli että onko jotain joka sen aiheuttaa. En varsinaisesti osaa nimetä mitään tiettyä, mutta ehkä tämä oma elämäntilanne - ja läheisten - vaikuttaa vaikka yritänkin sen pitää taka-alalla. Ilmeisesti se ei aina onnistu.

Kävin jo työkkärin sivuilta katsomassa olisiko mitään paikkaa, jota hakea. Yksi olisi, mutta vain osa-aikainen, määräaikainen  -  enkä mä tässä tilanteessa voi ajatella paljoa huonompaa palkkaa. On sen verran maksettavaa kuitenkin... vaikken nyt täysin tuolla viihdykään - ihmiset on kyl ok, työ ei aina. Ehkä liikaa rutiineja... päivät samanlaisia, mutta toisaalta ei, perusrunko kuitenkin pysyy... hyvä vai huono juttu - sekin riippuu tilanteesta.

Ehkä tämä liittyy myös ikään? Tai sitten kaipaisi vaihtelua, edes jotain... olen aika pitkään sanonut että mielelläni teen tuota työtä sen takia ettei sitä tarvitse ajatella kotona. Mutta toisaalta taas kaipaan sitä että joskus voisi olla vapaata viikollakin tai aamulla voisi mennä myöhempään, eikä tarvitsisi ajatella muiden aikatauluja. Liukumia tulee, mutta niitä on vaikea käyttää, muiden menemiset/tulemiset vaikuttaa.

Nuo virheet - itseäkin tietysti harmittaa, mutta en minä kaikkia niitä ihan pelkästään omalle kontolleni ota. On niitä juttuja muutkin olleet tarkistamassa... eli olisi pitänyt huomata - edes jonkun. Mutta päävastuu on minun. No se siitä, ei se tässä vatvomalla parane. Ei kuin eteenpäin - ja seuraavalla kerralla tarkempi. Niin se on pakko ajatella.

Ihmeellistä valitusta tällä kertaa, ei minulle luonteenomaista, mutta kaipa sitä höyryjä joskus on päästeltävä minunkin.

Sain tänä iltana kuitenkin puhtia tehdä yhden rästiinjääneen yhdistyspöytäkirjan, kokous vajaa kuukausi sitten, en ole varsinainen sihteeri... enkä muuten haluaisikaan. Mutta tehty on - saa nähdä muistinko / olinko kirjannut ylös kaiken oleellisen.

Renkaat alla

- ehkä jo oli aikakin. Sunnuntaina kävin kotipuolessa  - ja setäni vaihtoi renkaat (isän kuutisentoista vuotta nuorempi veli), tarkisti myös ilmanpaineet (löytyy vehkeet kotoaan)

Perjantaina oli sitten ensimmäiset pikkujoulut. Ruokaa, juomaa  ja musiikkia - ja eksyttiin sitä vielä kaupungille. Hieman väsytti lauantaina (ja ehkä vielä sunnuntainakin)

Tänään - no joo - olis ehkä tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Eväätkin melkein unohdin. Sit töissä huomasin yhden pikkuvirheen tekemässäni painotuotteessa. Eihän sille mitään enää voi, mutta aina se harmittaa. No ei unohdukset tähän jääneet. Illalla unohdin kännykän autoon kun tultiin Iinan kanssa kaupasta. Ehkä huomenna on parempi - paitsi että Merkuriuksen perääntyminen lähestyy taas :) - pieni sisäpiirivitsi ollut töissä, varsinkin aiemmin - aina kun yhteydet jotenkin takkuili niin mie: Merkurius perääntyy taas... Nyt jotenkin töissä ei paljoa vitsit tai "heitot" lentele, jotenkin on jäyhempää nykyään. En tiedä mistä johtuu... ennen oli jotenkin yhteishenki ehkä parempi. En sitten tiedä johtuuko se tästä ajasta?

Kävin Iinan kanssa taas kirjastossa. Siellä vierailemassa Juha "Norppa" Taskinen eli Saimaannorppa oli aiheena. Mielenkiintoinen juttu, tykkäsin. Monika oli kuuntelemassa jo päivällä, vieraili koululla. Huvitti, oltiin huomattu sama juttu. Tämä Taskinen muistutti aika lailla ulkonäoltään mun edellistä miesystävää (jota Jimiksi blogissani kutsuin), saunassa siitäkin juteltiin...

Niskat jumissa

- ja pikkujoulut huomenna. Jos jotain positiivista, niin tenniskyynärpää vaikuttaa parantuneen - ainakin toistaiseksi. En sitten tiedä sainko niskaan kylmää eilen räntäsateessa kotiin tallustaessa. Tänään lähdin kyllä autolla töihin, ei ollut liukasta. Siis edelleen kesärenkailla. Talvirenkaat maalla. Exä tosin tarjoutui ne hakemaan, mutta sanoin, että menen sunnuntaina.

Tänään tapasin kaupassa tyttöjen entisen tarhatädin. Tunsi minut, vakuutti minun vaan nuortuneen :), on niistä ajoista jo kauan, silloin kun Monika lähti kouluun, yli 10 vuotta, enemmänkin. Kiva oli nähdä, ehkä törmätään toistekin. Edelleen on töissä - samassa päiväkodissa. Sanoi kyllä aikojen sielläkin muuttuneen, tiukentuneen nk varmaan kaikkialla.

Mun oli tänään tarkoitus lähteä aikaisemmin töistä mutta sitten ilmaantuikin yhden painotyön tarkistus. Painotalo lähetti vedoksen tarkistettavaksi enkä viitsinyt jättää huomiselle. Sillä sen verran kiire - ja huomenna luultavasti kiire muutenkin. Töistä kiire kotiin iltaan valmistautumaan. Toivotaan kivaa iltaa... :))

Hieman ikäviä juttuja tulossa

- tai miten sen ottaa. Onhan se tietysti hyvä jos asiat saadaan kuntoon... kuten isän sydän ohitusleikkauksella. Iina kävi viime viikolla lääkärissä, meinas et peräpukamat oireili. Niitä ei löytynyt - lääkäri laittoi lähetteen paksusuolen tähystykseen. Tänään tuli - sama päivä kuin isälle sovittu leikkaus.

Iina soitti minulle töihin kun tuo lappu tuli. Alustavasti jo ilmoitin ko päivänä pitäväni ainakin aamupäivän vapaata. Kotona mulle selkis et taidankin pyytää siksi päiväksi pekkasen. Se toimenpide ei tehdäkään lähisairaalassa vaan pitää mennä yli 20 km päähän tk:hon (Iina sanoikin nyt jälkikäteen että lääkäri oli sanonut et se tehdään mahdollisesti siellä). Luulen et täytyy varautua pidempään aikaa - ja ajattelin et olen sitten heti tavoitettavissa jo isän asioissa tarvitaan (tai itekin voin soittaa)

En lähtenyt tänään autolla riskeeraamaan - edelleen kesärenkaat, kun en kerinnyt viikonloppuna kotopuolessa käymään. Exä vei tyttärensä kouluun ja samalla sanoi vievänsä mutkin. Kävelin sitten iltapäivällä kotiin. Ei se ole kuin nelisen kilometriä, vajaa tunti menee - jotenkin se vaan "syö" aikaa... Tosin saatan lähteä huomennakin - kattoo nyt keliä aamulla. En mä omaa ajamistani pelkää,  vaan muita hurjastelijoita (talvirenkailla tai ilman). Sen verran täällä enemmän liikennettä kuin ennen maaseudulla. Sitä mieltä olen et eihän sitä renkailla ajeta vaan kuski ajaa, nuo renkaat sun muut on vain apuvälineitä...

Mutta ihan kiva se oli iltapäivällä tallustella kotia. Oli aika jolloin joutui kävelemään pitkiä matkoja kun ei ollut autoa - esim. silloin kun tytöt olivat pieniä - vein heidät rattailla aamuisin ensimmäiseen hoitopaikkaansa, joka oli neljän kilsan päässä  - ja siitä sitten pyörällä kurssille. Kummasti sitä vaan jaksaa kun on pakko... Sitä en nyt muista montako kuukautta jouduin niin pitkälle viemään - myöhemmin saatiin hoitopaikka lähemmäksi. Kunnes taas Iinan puhejuttujen takia piti viedä hänet tarhaan - ja matka piteni taas - rattailla ja kelkalla vein.... puheterapeutti oli sitä mieltä, että tarha olisi parempi kuin perhepäivähoito... tosin enpä tiedä, eipä ne siellä paljoa osanneet, kunnei saaneet tietoa mitä tytölle pitäisi... tarhan tädit ja setä (siellä oli yksi poika"tarhatäti", josta tyttö piti erityisen paljon - nimi taisi olla Pauli) eivät tieneet mitä heidän pitäisi tehdä, eivät ymmärtäneet tytön puhetta vaan naapurin poika kertoi mitä Iina tarkoitti. Ihmettelivät miten sie ymmärrät, niin tähän poika et olen Iinan kaveri  ja leikitään yhdessä - ja tietysti ymmärrän mitä puhuu... Mutta eivät kaikki kuitenkaan ymmärtäneet, naapurin tyttö ihmetteli et eiks Iina puhu Suomea...

Mitenkäsä mie nyt näihin juttuihin päädyin... Kohta kai mietittävä nukkumaanmenoa, hieman väsyttää kai äkkiseltään tuollainen ulkoilu :) Mukavia unia <3

No eipä tartte enää jännittää

Veli pääsi valtuustoon. Sen verran pieni paikka, että äänet on saatu laskettua. Laitoin onnittelutekstarin.

Muualla maassa äänestys suurimmalla osalla jatkuu, niin myös tällä paikkakunnalla. Taidan lähteä nukkumaan... tai ainakin alkaa valmistautua yöpuulle. Tällä alueella en usko kovin yllättävää enää tapahtuvan. Mun ehdokas ei päässyt, kuten sanoin, en oikeastaan odottanutkaan

Naapurikaupungissa pääsi ilmeisesti valtuustoon tutusta avioparista molemmat - ainakin tällä hetkellä (siinä saattaa vielä toinen tippua). No tietää kiirettä perheessä, tosin heiltä on jo kaikki lapset "lentäneet pesästä" - ehkä aikaa riittää entisten toimien vanavedessä... ovat monessa mukana.  Aikaansaavia ihmisiä kumpikin.

Vaalipäivä

Käytiin äänestämässä - eli velvollisuus käytetty. Nyt seurailen vaalilähetystä ja tuloksia netistä. Kenties enemmän jännitän veljeni puolesta. Hän on ehdokkaana pienessä Uudenmaan kunnassa tai kaupungissa - äänet hänelle paljolti tulenevat kotikylästä. Tällä hetkellä on menossa valtuustoon...

Oma ehdokkaani ei ole menossa läpi. En oikeastaan odottanutkaan. Mulla on periaatteena on kuitenkin se, että en äänestä kansanedustajaa. Mielestäni yksi homma riittää - voisihan sitä olla selvillä kotikuntansa asioista muutenkin. Välillä epäilyttää kerkeävätkö kansanedustajat hoitaa kunnallisia toimiaan ollenkaan... ja mikä on tärkeysjärjestyksenä ensimmäisenä. Voisi antaa mahdollisuuden uusille ihmisille, jos sitä kautta saataisiin uutta aikaan. Kyllähän siellä tietysti vanhojakin konkareita tarvitaan....

 Oltiin eilen tyttöjen ja kaverin kanssa Hesassa yhden yhdistyksen reissulla. Bussilla Hesaan, siellä vapaata aikaa. Ostoksilla oltiin, museot jäi tällä kertaa. Kiasmaan ainakin meinattiin mut ei sit ehditty. Toisaalta ei harmita kun takastullessa bussissa yks sanoi et siellä oli vain yksi kerros näyttelyä nähtävissä (ja silti ottivat normaalin hinnan). Monika ja kamu löysivät itselleen kengät, eli ei turha reissu. Paljon tuli käveltyä. Mie korkokengillä koko päivän, kieltämättä illalla jalat kuin tulessa. Tänään ei sitten korkokengillä lähdetty äänestysreissulle.

Exä lupas viedä mut huomenna töihin... en viitsi nyt lähteä kesärenkailla kokeilemaan maanantaiaamun liikennettä. Kävelen sitten kotiin metsän kautta (no aamulla en viitsi, menee sen verran aikaa kuitenkin). Tiistain mietin sitten huomenna

Mulla on uusi lelu :)

Ostin hierovan tuolin - ei mikään huippuvehje mutta luulen, et tyhjää parempi. Itselleni syntymäpäivälahjaksi - synttärit kuukauden päästä. Tilasin Netanttilasta, hain Anttilasta - ei tarvinnut postimaksuja maksella. Mutta kyllä ensin hirvitti...  Niimittäin menin siihen neuvontatiskille, tyttö siinä sanoi hieman epävarmasti et se on aika iso paketti... itselläkin ensimmäinen fiilis - millä mä tuon kotiin vien. No onnistuihan se. Myyjä pyysi vartijan auttamaan paketin kannossa lastauslaiturille, minä ajoin auton sinne - ja sinnehän se mahtui mun "tilaihme"-Corsaan. Kotona sitten pyysin tytön auttamaan autosta ulos

Testattu on - pyörii ja mouruaa selässä mukavasti, selkänojaa ja korkeuttakin saa hieman säädettyä. Kuten sanoin jo -  ei huippuvehje -  mutta luulen, että tyhjää parempi. Ei ole oikein aikaa eikä varaakaan hierojalle.... muutenkin tuntuu mukavalta istua. Eli voinee käyttää normaalina tuolinakin, vaikka lueskella siinä. Saa kyl kokoontaitettua myös, jos haluaa piilottaa vaikkapa sängyn alle. Olishan noita ollut noita tuolinpäällyksiä - mutta mulla ei oikeastaan ole sopivaa tuolia sille. Tossa se nyt pysyy paikallaan. Toistaiseksi ainakin mahdutin sen omaan soppeeni.

Talvirenkaita en ole vielä vaihtanut. Veljelle soitin et koska hänellä olisi aikaa. Ajelisin sinne päin sitten. Vielä ei tarkkaa päivää sovittu. Eli nyt sitten ajellaan rauhallisesti risteyksiin... ja muutenkin rauhallisesti. No eipä sitä hurjastella talvirenkaillakaan...

Niinpä - eilen

jossittelua. Olen jo kauan sitten oppinut, että jossittelu ei auta. Mutta joskus on mielenkiintoista miettiä mitä jos silloin olisikin tehnyt toisin - tosin tiedän että luultavasti samassa tilanteessa olisin tehnyt aivan samoin :) Kyllähän ihmisellä suunnitelmia ja unelmia toki saa olla - muttei niistä elämän ainoa sisältö saa tulla  - pitää muistaa elää...

Oikeastaan en varsinaisesti koskaan ole suunnitellut elämääni,  olen vain tehnyt valintoja, yrittänyt elää niin että minulla ja läheisilläni on hyvä olla. Joskus on lähdettävä, että voi palata taas... niin joku viisas on joskus sanonut - tosin en muista että aivanko noilla sanoilla

Jos...

Mun elämä olisi mennyt nk. suunnittelin... Mulla olisi kolme lasta. Nämä kaksi tietenkin - ja kolmas silloin kun Monika lähti kouluun, mutta siinä vaiheessa tulikin ero. Monika kyllä vuosia haikaili pikkusiskoa tai -veljeä. Kai tämä alkaa olla tätä vanhenemisen miettimistä. Viime vuosiin saakka on voinut vielä ajatella et se olis mahdollista. Mutta ei enää... nyt vaan odottelen ... mut vielä ei ole mummoilun aika.

Kerroin mä tänään ettei mulla ole enää ketään enkä tällä hetkellä haluakaan. Siihen tätini sanoi et sie sit vanhoilla päivillä otat jonkun jota joudut hoitamaan... no sen näkee sitten. Nyt mentävä nukkumaan et jaksaa aamulla töihin

synttärikahveilla

Tätini synttäreitä juhlistamassa oltiin. Tätini on minua vain kymmenisen vuotta vanhempi, joten sukupolvien kuilu ei meitä kosketa. Hänen nuorimmat lapsensa ovat samaa ikäluokkaa omieni kanssa. Heillä edellään uutta vaihetta. Yksi tytöistään sai poikansa muutamaa päivää ennen äitini kuolemaa, äitini kerkesi nähdä kuvia  vastasyntyneestä niissä juhlissa, joista joutui ambulanssikyydillä viimeiselle matkalleen. Vanhempani ovat/olivat pojan äidin kummeja.

Tämä poika - varsinainen ilopilleri. Hän todella täyttää tilan jossa on, saa ihmiset viihtymään. Muutoksia on tulossa - kohta ei mummu ja vaari ole vain häntä varten. Toinen serkkuni saa vauvan lähipäivinä - ja tänään kuulin ilouutisen, että kolmas heistä saa vauvan ensi vuoden alkupuolella. Näin tämä elämä etenee... sitten on vielä enemmän vilskettä... mukava kun ihmiset tekevät lapsia. Kyllähän sen mullekin on edessä luultavasti - lastenlapset, muttei vielä sentään...

Sauna ja elokuva

illan päätteeksi. Iinan kanssa katsottiin Patrick Dempseyn tähdittämä "Lumottu", vähän taikaa tähän harmaaseen syksyyn. Monika meni jo nukkumaan - sanoi huomenna olevan pitkä päivä (pyhäkoulun pitoa, tanssia, illallakin Taivas kutsuu tapahtuma)

Aamulla kerkesin pestä koneellisen pyykkiä ja laittaa tiskikoneen jylläämään ennen kuin tytöt heräsivät. Exäkin tuli käymään. Me oltiin heti ruuan jälkeen lähdössä vaaria katsomaan - hieman - omasta - aikataulustamme päästiin sitten myöhässä lähtemään.

Päivä meni sitten kotopuolessa. Lähinnä piristämään vaaria mentiin...  Katsottiin mm Esteratsastusta :) - jostain syystä vaarin luona tulee katsottua urheilua - vaikken sitä muuten katotaan - urheilua siis. Nopeastihan iltapäivä kului. Äidin haudalle käytiin kynttilä viemässä, tuttujakin nähtiin...

Muuten tänään kun lähdettiin kotoa, auton radiosta tuli taas Johanna Kurkelan Prinsessalle -laulun loppusanat. Ne todella koskettavat (ensimmäisen kerren kun ne kuulin, kyyneleet tuli):

 ... ja viimein sun matkaan  

Ei pääse saattajatkaan. 

Ja lohtu, on mulle

Että siellä kaikki on sulle

Kun ne ensimmäisen kerran kuulin, en tiennyt mikä ja kenen laulu se on... pakko oli etsiä... todella kosketti...

Just äsken tajusin - olen minä sen kuullut - oli Prinsessa -elokuvan tunnussävel. Kävinkin sen elokuvan tyttöjen kanssa katsomassa.

Taas kirjastossa

Työkaveri tänään tokaisi et olet aina kirjastoon menossa,  kun tauolla tuli puhetta. Tällä kertaa tutustumassa oltiin teatterin toimintaan, vierailijoina pari näyttelijää, lavastaja ja teatterisihteeri. Näissä vierailuissa yleensä aina arvotaan jotain esim. kirja. No tällä kertaa arpaonni osui minuun. Sain Kouvolan teatteri 50 vuotta -kirjan. Olinkin sitä joskus selaillut kirjastossa. Mukava opus

Niin illasta - oli mukava. Teatterin työntekijöitä kertomassa työstään ja sitten näyttelijät Sami Kosola ja Veli-Matti Karen tekivät pari improesitystä. Se vaan harmittaa ettei näissä vierailuissa käy väkeä - kuin satunnaisesti enemmän - mutta ilma oli sateinen - ja voihan sen katsoa netinkin kautta. Mutta eipä se korvaa sitä tunnelmaa...  kun olet siellä

Hieman harmittaa...

nimittäin isäni sydämenohitusleikkausta siirrettiin muutamalla viikolla - syynä se, että on kiireellisimpiä tapauksia. Alkuperäinen päivämäärä olisi ollut viikon päästä,  nyt siirtyi yli marraskuun puolenvälin. Kyllä se aika lailla vaikuttaa oloon kun ei jaksa tehdä yhtään mitään - no isä sanoi että kyllä se menee kun ei tee mitään eli istuu sohvalla ja kattoo telkkaria...

Olivat tänään soittaneet ja informoineet asiasta, uusi leikkauspäivämäärä tulee postissa (vaikka sanoivathan ne sen jo). No onneksi olis vielä sentään viikko aikaa, tosi ikävä olisi ollut jos olis ilmoitettu vaikka päivää paria ennen - et odottelehan vielä muutama viikko. Nytkin ollaan keritty miettimään kaikenmoisia juttuja asian tiimoilta, mitä pitää ennen sitä tehdä esim. siellä kotona kun kuitenkin on useamman viikon pois. Nyt vähän mietityttää et pääseekö jouluksi kotiin... MUTTA se on sitten sen ajan murhe tai mietittävä asia...

Hänellehän ollaan tekemässä ohitusleikkausta kun varjoainekuvauksessa keväällä selvisi että kolme suonta on 90%:sti tukossa. Koko kesä odoteltiin tietoja... toivottavasti nyt eivät sitä enää siirrä. Mutta tietysti, jos hätätilanne tulee niin pääseehän sitten heti... (jonon ohi), mutta vähän pelottaa kun isä kuitenkin asustelee siellä  yksin. Olen jo siitä sanonut että puhelin pitää aina olla mukana - meni vaikka postilaatikolla käymään... onneksi edes veli asuu suht lähellä... kilsan päässä.

Ilta meni siskon luona reissukuviaan katellessa ja jutellessa. Tulivat tänä aamuna Etelästä, olivat siskonmiehen synttäreitä juhlistamassa. Toinen tytöistään oli mukana, toinen ei työjuttujen kaa päässyt mukana lähtemään (tai kyse työssäoppimisesta). Mukava reissu oli ollut :)

Meiän uusi lempiruoka

näyttää olevan lihaton kaalikeitto - tosin voisi melkein padaksi sanoa kun aineksia on melkein viiden litran kattilallinen, lientäkin löytyy. Ilman lihaa sen takia, että Iinakin välillä saa äidin tekemää ruokaa ;), yleensä tekee itselleen ja minä Monikalle ja itselleni. Tänään tajusi miksi se on niin hyvää - minun salaisuuteni on siirappi. Antaa kivan maun. Usein laitan myös riisiä sekaana, tällä kertaa en mutta nyt on uutena aineena lanttu porkkanan ja perunan lisäksi.

Näin viime yönä jotain unta entisestä poika- tai oikeastaan miesystävästä, jonka kanssa ollaan yhdessäoloa yritetty useaan otteeeseen. Unessa oli aika rauhallinen tunnelma, ei mitään seksiä tai semmoista - paljoa en siitä unesta muista mutta tänään kun muutama viesti laitettiin netin kautta, kerroin nähneeni unta hänestä. En sitten tiedä oliko hyvä vai huono juttu kun kerroin... se siitä.

Tänään taas palkkapäivä, laskut maksettu - ilo mielellä :) - sai maksettua

Tenniskyynärpää taas vaivannut. Unohdin kipugeelin kotiin. Viikonloppuna haudoin kylmällä.

Ilmoittauduin tänään ammattiyhdistyksen pikkujouluihin - mennään teatteriin 16.11, Marraskuussa viihdettä riittääkin. Kuun alussa on työpaikan pikkujoulut, siellä elävää musiikkiakin. Kuun lopussa mennään taas teatteriin - henkilöstökerhon järjestämänä. Kivaa tiedossa :)

Hieman mietittyttää isän tilanne. Ensi viikolla on vihdoinkin sydämenohitusleikkaus. Uskon ja toivon sen menevän hyvin

Kirjoista

Huomasin juuri, etten paljoakaan lue miesten kirjoittamia kirjoja. Kai se paljolti tuntuu siltä ettei niillä  useinkaan ole mitään sanottavaa minulle.

Yritin eilen aloittaa Jari Ehrnroothin kirjaa Mahdollisuuksien piiri. Ensimmäisen luvun jälkeen päätin etten lue - ainakaan nyt. . Ehkä liian älyllistä minulle...

Olen siitä ennenkin joskus tainnut sanoa että miksi lukea kirjaa joka ei tunnu siltä, että se pitäisi lukea... kun sen on lainannut kirjastosta. Tai jotain sinne päin. Elämä on kuitenkin niin lyhyt ettei muutenkaan kerkeä lukea kaikkea minkä haluaa - miksi aikaa pitää tuhlata kirjaan joka ei tunnu itseään koskettavan

Väsyttää...

en tiedä, voiko tämän laittaa flunssarokotuksen, menkkojen, syksyn piikkiin tai kaikkien niiden. Aamuherätyskin ehkä vaikuttaa, yläkerran naapuri intoutui ilmeisesti keskustelemaan ennen kuutta aamulla. Ei riitaa mutta aika kovaäänistä kuitenkin... eli omat yöunet jäi ikäänkuin kesken (yli puoli tuntia herätykseen), kävin kyllä liian myöhään nukkumaan. Niin rokotuksen sain eilen, käsi ei tullut kipeeksi mut olo ehkä hieman nuutunut.

Kävin eilen illalla kirjastolla. Siellä oli Märta Tikkanen. Mielenkiintoinen ilta oli. Mielestäni meiän kirjastossa - varsinkin eräs virkailija - järjestetään tosi mukavia kirjailija ym iltoja. Yritän mennä aina kun pääsen. Märtan yhden kirjan lainasin kun hän sitä siteerasi - ja satuin löytämään: Suurpyytäjä. Kertoo siitä kun kirjailija menee Grönlantiin kertomaan kirjoistaan ja rakastuu siellä mahdottomaan... yksi lause sai minut lainaamaan kirjan: "Tule, tule toki. Mutta lähde taas.". En vielä ole lukenut mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta - ehkä ajoittain hajanaiselta, tajunnanvirtaa

Exäkin antoi eilen kuulua itsestään... eli hengissä on  - ja se siitä. Tänään en ole jaksanut vastata naisystävänsä (ex?) soittoihin - tosin en ole kerinnytkään - varsinkaan töissä. Äsken en vaan vastannut. Ei mun tartte.

Kohta saa omenahyvettä, uunista otin jäähtymään. Ruokaakin laitoin, kanaa, jäi mulle evääksikin. Kaupassa kävin. Siinähän tämä ilta. Kynttilöitä laitoin parvekkeelle tuikkimaan. Väsynyt, mutta kuitenkin aika seesteinen olo - kaikesta huolimatta

ilta kokoustelemassa

Töissä päivä alkoi viikkopalaverilla ja jatkui markkinointi-infolla. Työkalut reistaili eli enpä saanut yhtä hommaa edes jatkettua. Iltapäivällä it-osasto ilmoitti että edellisen päivän ongelmat tietyissä ohjelmissa jatkuivat (eilen ilmoittivat klo 16 jälkeen spostiin - jolloin oltiin jo lähdetty - että työasemissa ollut on ollut ongelmia, saatu korjattua klo 16- sitä ennen ei mitään tiedotusta - kyllähän me tietysti se huomattiin kun koneet hidasteli)... pitäis olla korjaantuneet, saattaa joissain työasemissa vielä ilmetä. Sit koneelle uudelleenkäynnistys, jos ei korjaannu niin ilmoitus käyttötukeen. Että silleen...

Exän naisystävä soitteli päivällä - ja iltapäivällä kun soitti en voinut vastata, laittoi sitten viestin että on joutunut osastolle, exän puhelin on hänellä. Sivumennen sanoen - exän olinpaikasta ei tietoa... No tämä nainen soitti kun olin päässyt kotiin, yritti myös illemmalla kun olin kokouksessa. Laitoin viestin että en voi puhua enkä aio nyt soittaakaan. En nyt jaksa. Vaikuttaa siltä ettei hänellä nyt ole muita joille puhua.

Niin kokous. Yhdistystoimintaa. Alkoi klo 17.30, jouduin sihteeriksi kun varsinainen sihteerille oli tullut este. No kuten yleensä - meni siinä n. 2½ tuntia plus loppuhöpinät päälle. Seuraava kokous joulukuun alussa erään hallituksen jäsenen kotona - lupasi keittää joulupuuron :) Mulle tulee kyl pikkasen kiire. Pitäis klo 17 olla siellä, töistä pääsen neljältä. Ajomatkaa yli 45 km. No jos syövät sen puuron ensin, mä en oikein ole riisipuuroihmisiä

Huomenna flunssarokotus kun viime viikolla unohdin...

Jahas - ja taas maanantai

Uusi viikko edessä. Koko joukko yhtäaikaa lähdössä, asettaa omat haasteensa. Kuka ensin tekee mitäkin... naapuri pihalla sanoi ettei maanantai oikein hyvin alkanut, oli pyörällä töihin lähdössä, sanoi ettei löytänyt auton avaimia. Avaimista puheenollen... Olisin aikoinaan saanut tyttöjen pyörät myytyä, katsoja oli jo tulossa, mutten löytänyt avaimia mistään eli se jäi sitten sillä kertaa. Muutossa taisin antaa molemmat pyörät veljen matkaan. Vaimonsa siskontytölle ne muistaakseni meni...

Töissä rutiinit, hieman jotenkin järjestelmä jumissa (vaiko itse?), mutta menihän se päivä. Kun pääsin kotiin, soitti exän naisystävä. Ei ole kuullut exästä enkä kyllä minäkään sitten lauantain. No puhui siinä sitten aika pitkään. Muutakin... aika "rikki" tuntui olevan... En sitten tiedä pitäisikö olla huolissaan, mutta oikeastaan en jaksa. Siis exän touhuista, aikuinen ihminen... vastaa ittestään.

Tein sitten pikaisen kalakeiton pakasteista, sen jälkeen suunnilleen varttitunnin torkut. Sitten Iinan kanssa kirjastoon. Palautin pari ja lainasin muutaman. Niinhän siinä aina tuppaa käymään. Tuttu kirjastovirkailija kertoi Oksasen Sofin kirjaa varanneita olevan kolmisensataa, tais olla ylikin. Sanoin, että minä en viitsi. Nolotti tunnustaa etten ole edes Puhdistusta lukenut vaikka se on ollut mun kirjahyllyssä jo kauan. Perusteluna se, etteihän sitä voi omassa hyllyssä olevia lukea, ne on varalla jossei pääse kirjastoon, jos sattuu vaikka jalka katkeamaan... :)

Kirjaston jälkeen nk usein - kauppareissu.

Monika lähtee huomenna koulun kanssa Ateneumiin Helene S:n näyttelyä katsomaan. Harmi ettei itse kerkeä. Olen kyll loppukuusta menossa pääkaupunkiseudulle käymään mutta kyseinen näyttelyhän kerkee loppua. Meillä on yhden yhdistyksen retki. Mulla ja tytöillä kyllä aikomus mennä isää katsomaan Meilahteen sillä reissulla. Mun isälle tehdään sydämenohitusleikkaus - hänellä kolme suonta 90% tukossa. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Sainpa ensivuoden kalenterit, seinälle ja kassiin. Kiva juttu että saatiin tilata tuo tavallinenkin krono. Nimittäin ammattiliitto ei enää tänä vuonna niitä jakele. Minä kyl hieman petyin, nimittäin vaihdoin tähän toiseen pari vuotta sitten - ja yhden kerran virallisesti kerkesin tämän jäsenedun saada (ekana vuonna liityttyäni kesken kauden,  sain sen työkaverilta, joka sitä ei halunnut... ). Se vaan ilmoitettiin ettei tänä vuonna lähetetä kalenteria kun viime vuonna sitä ei tilattu kovinkaan paljon. Aiemmin tuli suoraan kotiin, viime vuonna se piti tilata jos sen halusi. Tietysti halusin... kyllä mä mielelläni vielä paperikalenteriakin käytän. Se ei ainakaan tuhoudu hetkessä kuten saattaa kännykälle käydä - tosin käytän googlen kalenteria synkronoituna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä - onko siellä varmuuskopiointi kunnossa... jos jotain käy

No tää meni saarnaamiseksi. Ehkä olisi kohta aika mennä nukkumaan tai ainakin vetäytyä lukemaan.

Synttärit juhlittu

Perjantaina käytiin Iinan kanssa hieman kaupoilla. Ostettiin vegelle sopivaa naposteltavaa - aika kalliiksi tuli... mut ainahan sitä juhlimisessa rahaa saa kulumaan. Isossakin kaupassa käytiin. Lähinnä leipomistarvikkeita ja kotiin tarpeellista (vessapaperia. tiskiainetta). Yksinkertaisesti en jaksanut ruveta sieltä ruokaa ostamaan ensi viikolle. Jotenkin tuli ahdistava olo - ihmisiä, kuhinaa... ja kun ei vielä tiedä mistä mitäkin löytää... no päätettiin et ostan lauantaina lähikaupasta vielä mitä tarttee. Aika kauan joutui vielä jonottamaan kassallakin - ei enää ikinä perjantairuuhkaan

Kotiin toin Iinan. Laitoin leipäkoneeseen pienen pullataikinan tulemaan. Lähdin kaverin luona käymään siksi aikaa kun valmistui. Monika lähti yöksi kaverilleen. No loppuilta kului sitten omenapiirakan ja kakun teossa - Iinan kanssa yhdessä. Sitten nukkumaan ja aamulla ajoissa ylös.

Piirakat uuniin, lähdin käymään kaupassa (Iina halusikin vielä lisäksi sipsejä), puuttui leivinpaperi sekä folio. Ostin uudet kahvikupit - meillä kun ei ole oikein yhtenäistä kahviastiastoa - halpiskupit - yleensä juodaan kivoista mukeista. Kiva kuitenkin joskus saada jotain uutta. Varsinaisesti en välitä mistään merkeistä eli mulle kelpaa halvat tusinatuotteetkin. Cittarissa kysyi tarvitko mariskoolien keräilytarraa, sanoin etten välitä, en kuitenkaan lunasta niitä - olenkohan jotenkin epätavallinen naisihminen? Mulla ei ole Teemaa eikä muutakaan arabiaa, muumimukeja löytyy, mutta ne on lahjaksi saatuja... no nyt eksyin hakoteille

Vaari tuli ensimmäisenä vieraana. Olihan meitä taas vaikkakaan ei kaikki. Siskon perheestä puuttui yksi tyttö (oli idisleirillä), veli kera vaimonsa ja keskimmäisen tyttären, Täti miehensä ja tyttärenpojan kanssa  - joka sitten viihdytti meitä suunnattomasti olemisellaan. Ikää pikkuherralla 1v3kk. Monika varsinkin jaksoi pojan perässä juosta. Kaverit ei valitettavasti päässeet tulemaan paitsi yksi Monikan ja tämä minun kamuni (joka kyllä on myös tytöille tärkeä ihminen),.Kiva iltapäivä oli...

Exää ei sitten ole näkynyt. Soitti lauantaiaamuna, välttämättä piti saada jutella Iinan kanssa heti, vaikka sanoin että tyttö on suihkussa (onneksi mun kännykkä on vedenkestävä), jotenkin se ihminen kuulosti ihan siltä ettei ole tolkuissaan. Alunperin piti tulla la-iltana käymään, sitten ilmoitti tulevansa tänään. No eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Sen tiedän että on taas hävittänyt puhelimensa. (Ex)-tyttöystävänsä soitteli sekä eilen että tänään. Eli enpä nyt taas tiedä, Eikä se mulle kuulukaan. Soitti exän siskokin, lähinnä Iinalle onnittelut ja samalla kysyi veljestään, kun ei ole saanut kiinni.  En muuta voinut sanoa kuin että puhelimensa on kadottanut siksi ei saa kiinni, mutta en tiedä mistä/miten tavoittaa.

Tosin exä kertoi minulle eilen yhden jutun josta en saa kertoa kenellekään - ainakaan vielä. Liittyy hänen terveydentilaansa, tietää enemmän keskiviikkona. Toisaalta miksi kertoi minullekaan. Ihan omissa jutuissa tarpeeksi

Vaari mietiskelee nyt tulevaa sydämen ohitusleikkaustaan - ja mahdollisuutta ettei selviäkään. Sanoi meille kun oltiin kaikki koolla että ei aio tehdä mitään jälkissäännöstä, mutta ette sitten tappele. En kyllä uskokaan, me ollaan pystytty aina olla tasapuolisia. Siihen meidät on kasvattu.

Kyllähän isän vointi on huonontunut kesän mittaan, mutta leikkaus on nyt lähellä. Toivottavasti saavat kuntoon. Sisko kyl sanoi et kyl  hänellä on hieman pelkoja et jos ei onnistukaan,.. Äitihän kuoli leikkauksen jälkeiseen sydäninfarktiin, siskon appiukko samoin. Onhan se siihenkin varauduttava, leikkauksissa on aina riskinsä - ja nekin on hyvä tiedostaa.

Viikko lopuillaan

Tämä ilta meni siivotessa. Tytöt veivät matot ulos puisteltavaksi, imuroitiin ja pestiin lattiat yms. Tultiin siihen tulokseen, että torstai taitaa olla sopiva siivouspäivä meille. Nyt tunnelmaa - parvekkeella palamassa paljon tuikkuja. Niin siivouksen jälkeen oli mukava istahtaa parvekkeelle teetä juomaan - ja Monikan kanssa jutustelemaan. Mukava olo :)

Perjantaisin  minä itse olen aikas "poikki", viikko takana ja lähes kaksinkertainen määrä töitä perjantaisin (kahden päivän tilaukset), Monika aika usein viettää perjantain nuortenillassa ( ja Iinakin sillon tällöin). Huomenna Monika menossa vielä kaverilleen yöksi, Iinan kanssa pitäisi tehdä tarjottavia lauantaille, kaupassakin käväistävä. Lupasin tehdä omenapiirakan... ja kaverillakin pitäis keretä käväisemään kahvilla - ja kuulostella viikon kuulumiset (vaikka onkin la:na tulossa synttäreille. Eipä silloin henkilökohtaisuuksia kerkeä...)

Exäkin käväisi tänään - tyttöjään kattomassa.

Velikin soitteli illalla. Olin eilen laittanut heille synttärikutsun. Isälle soittelin, että mitä kuuluu. Siskonkin tavoitin puhelimeen. Tädille laitoin tekstarilla kutsun. Saas nähdä kuinka monta heikäläisiä tulee...kahdesta ylöspäin...

Oli hieman häslä päivä

Unohdin nimittäin flunssarokotuksenkin. Toisen puolen "pomo" kysäisi iltapäivällä et kävitkö rokotuksessa - no en tosiaan muistanut. Aamulla sinne vissiin olis pitänyt mennä - mulla vaan oli niin kiire yhen pikkuprojektin kanssa (jäi eiliseltä) - tosin en kerinnyt sitä tänään jatkaakaan. Oli ihan tarpeeksi hommia rutiinitöissäkin. Tilaukset myöhässä yms. Mutta päästiin kyllä neljältä lähtemään kotiin. No ehkä pääsen rokotuttamaan itseni viikon päästä kun terkkari seuraavan kerran tulee - jossei onnistu niin ollaan ilman sitten. En mä ole ottanut rokotteen kuin kahtena edellisenä vuonna. Toissa vuonna mulla oli sit kaikkea muuta kränää ton terveyden kanssa... ilmeisesti ne vaivat ovat väistyneet :)

Kävin illalla  kirjastossa kuuntelemassa Raisa Cacciotorea, kuinka tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa. Tavallaan itsestään selviä asioita, mutta hyvä niistä puhua. Sitä hän painotti, että itsetunnossa kaikki lähtee omasta päästä eli millaisa ajatuksia siellä pyörii... Siellä olikin paljon sakkia, luulenpa, että suuri osa oli ns ammattilaisia. Mutta antoi se ajattelemisen aihetta meille tavallisillekin kadun tallaajille.

Seuraava kirjaston juttu taitaa olla Märta Tikkanen ens viikolla

Iina kokeili tänään jotain vegemuffinsseja (ihan ok, ehkä hieman liian makeita mun makuun...mut kokeilemalla oppii - tai sitten niiden pitää olla äklömakeita) . Kun on ne synttärit viikonloppuna. No saan mä sentään ostaa cocktailpiirakoita... kyl mä annan kokeilla -yleensä. Niin olen itsekin saanut kokeilla kaikenlaisia. Tosin nuorena leivoin paljon myös kotona muutenkin. Äidillä oli reuma eikä ollut vielä hankkinut kunnon yleiskonetta (se olin minä :) - pullaa ja sämpylöitä/hiivaleipää tuli leivottua viikottain). Mun äiti oli sellainen, että osti tarvittavat aineet/tarvikkeet mielellään, oli sitten kyse leipomisesta tai käsitöistä. Halusi tukea sellaisissa asioissa. Itsekin olen yrittänyt antaa mahdollisuuden kokeilla-

Mutta nyt taidan lähteä nukkumaan - ja vielä hetkeksi uppoutua Italian maaseutuun...

Iltapalaksi omenapaistosta

- oikein omenaista. Laitoin paljon omenaviipaleita, sekaan kanelia ja sokeria sekä lisäksi muruja (kaurahiutaleita, margariinia, kanelia ja sokeria). Hyvää oli... ja perhekin tykkäsi. Pieneksi yllätykseksi tein kun tulivat mediamajasta kotiin. Kävivät katsomassa dokumetti elokuvan "Säilöttyjä unelmia". Minä en tällä kertaa viitsinyt kotoa lähteä, kävin kaupassa sillä välin - ja sitten päätin tuon paistoksen tehdä - omenoita riittää :)

Töissä - no eipä kummempaa. Normimeininki. Selvis sitten vasta mulle tänään, että eilinen spostiongelma oli muillakin - siitä vaan ei sen enempää puhuttu. Kaipa suurin osa meinas et oma ohjelma vaan temppuilee. Viikkopalaverikin oli, työilmapiirikyselyn perusteella tehtyjä parannusehdotuksia käytiin läpi. Muutama homma etenee, sitten on vielä harkinnanvaraisia ja sitten niitä joita ei tulla tekemään... No pääasia että ihmisillä on hyvä olla.

Meiän talossa kattoremppa pääsee kunnolla alkuun ensi viikolla. Alaoveen oli tullut lappu että aloitetaan maanataina, kestää 1½-2 viikkoa -  ja pahoittelevat sen aiheuttamaa häiriötä. Vesikatteen uusiminen on rempan aiheena. Saas nähdä mikä on lopullinen vaikutus vastikkeeseen... no mietin sitä sitten... tärkeintä on saada katto kuntoon

Aika harmaa maanantai, satoikin

Aamulla ylös hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Tenniskyynärpää oireili yöllä, joten piti särkylääkettä ottaa ja kipugeeliä laittaa. Auttoi kyllä nukkumaan sit lopulta

Aamulla tietysti taas tuntui et miten toi kello voi olla jo noin paljon. Pään tyynyyn olis vaan tehnyt mieli jättää... mut ylös nousin - ja suihkuun. Töihinkin kerkesin ajoissa. Melko tavallinen maanantai, uutta hommaa. Tein tarroja myymälöille. Ei mikään vaikea homma kunhan alkuun pääsee... Iltapäivällä sekos sähköpostiohjelmakin. Olin yhtä viestiä siirtämässä virtuaaliasemalle kun ilmoitti ettei ohjelma vastaa, suljin sitten mutta ei suostunut avaamaan. Loppujen lopuksi käynnistin koneen uudelleen, vieläkään ei asia kunnossa, näppäimistökin meni jumiin joten lopetin sitten virtakytkimestä. No sain koneen toimimaan, sähköpostikin toimi kun ensin korjas asennuksen - ei hajuakaan mitä siinä kävi. Loppupäivän toimi moitteettomasti. 

Kotona sitten vaan ollut, saunassa käytiin kun tytöt halus. Nyt illalla keitin kattilallisen kaalikeittoa - ilman lihaa taas. Voi Iinakin syödä - ja maistuu se niin muillekin. Tuolla parvekkeella on nyt jäähtymässä. Tietääpä mitä syö pari päivää... ja hedelmiksi on kotopuolen kaneliomenoita.

Nyt ajattelin - et jos lähtis ainakin lueskelemaan tuonne sänkyyn. Tytöt jo omissa huoneissaan. Kumman väsynyttä porukkaa tässä huushollissa tänään... no välillä näinkin. Monikallahan on menossa koeviikko - ja se varmasti väsyttää, Iina taas valvonut viikonloppuna pelaillen simsejä. Välillä pitää nukkuakin.

Tässä vielä kuva Olavi Uusivirrasta ja serkustaan Jiristä Kouvolan Mediamajassa, taisivat tuossa laulaa paperitähdistä... mukavia poikia :) Jirillä päällään uusin ostos kirpparilta, venäläistyylinen aamutakki ;)

Viikonlopun tekemisiä

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin - tarkoitus lähteä vaaria katsomaan. Kahdeksan kieppeillä oltiin jo Prismassa kanervia ostamassa (haudalle ja vaarin kuistille), tarttuihan sitä mukaan muutakin - esimerkiksi soijajugurtteja yms Iinalle ja tavallisia meille sekä vaarin haluamat. En nykyisin oikeastaan käy isoissa ruokakaupoissa - valikoimaa on liikaa, aika menee ihmetellessä. Meille riittää lähikaupan valikoimat. Hyvin on syöty.

No sitten vaarin luokse. Lähes heti lähdimme mummon haudalle kanervat istuttamaan. Halusin ostaa perinteisiä kanervia, Callunat jotenkin "haljuja". Kukkien lisäksi kynttilät palamaan, veli oli edellisenä päivänä jo tuonut yhden - äidillähän oli syntymäpäivä perjantaina.

Vaarin ikkunat pesin - tärkeimmät. Valitettavasti huomaan ikkunoita pesseeni - nimittäin tenniskyynärpää on tänään vaivannut enemmän. Alan olla sitä mieltä, että tuo tenniskyynärpääkipu on tullut jäädäkseen. Antaa kuulua itsestään aina silloin tällöin, en kuitenkaan sanoisi, että rajoittaisi elämääni kohtuuttomasti. Voin sen kanssa elää :) Tuskin kipu on pahimmasta päästä... Nykyisin se ei vaivaa enää kirjoittaessa (paljoa), töitä voin tehdä, silloin tällöin on pakko kipugeeliä käyttää. Pahiten se tuntuu nostaessa ja kantaessa. Mutta sitten otan taas hetken varovasti...

Vaari teki ruokaa ja minä jatkoin ikkunoiden pesemistä. Loppuaika kuunneltiin musiikkia, lähinnä vanhoja musikaali yms sävelmiä. Pitää pitää mielessä, että isän mielikappaleita on mm. ol' man river - suomenkielisenä versiona (sitä en nyt netistä ole vielä löytänyt).

Kahden jälkeen meidän piti lähteä, oli kerettävä kirjastoon  Olavi Uusivirtaa kuuntelemaan Mediamajaan. Hän oli hieman myöhässä mutta sitten vastavuoroisesti ei hänellä ollut kiire minnekään. Monta kappaletta kerkesi esittää, kertoa ajatuksistaan. Mukavan oloinen poika tai no 30 lähenevä mies. En varsinaisesti ole häntä kuunnellut kuin tyttöjen innostuksen kautta, meillä aina välillä kaikuu hänen musiikkinsa. Ei välttämättä mitään valtavirtaa... Siinä sitten serkkunsa Jirikin kerkesi esittelemään kirpparilöytönsä - ja yhdessä esittivät "Paperitähdet". Tuosta Jiristä sen verran että keikkailee myös Kaihon karavaanit yhtyeessä  (keulahahmona Tuure Kilpeläinen), keikkavaatteiksi oli niitä ostoksiaan  hankkinut. Kaiken kaikkiaan luulen että porukka oli tyytyväinen tämänkertaiseen esiintymiseen. En sitten illalla kuitenkaan lähtenyt varsinaista keikkaa kuuntelemaan. Iinalle ostin yhden levyn - synttärilahjaksi. (Olavin 1. levy Nuoruustango)

Monika lähti vielä illaksi nuorteniltaan, Iina ilmoitti jäävänsä kotiin - oli saanut kuulemma annoksensa sosiaalista elämää siksi päiväksi. Vein Monikan,  Iinan kanssa käytiin saunassa ja hain Monikan myöhään illalla.

Tänään olen sitten kamun seurana käynyt muutamassa asuntonäyttelyssä. Hänelle siis katottu... pari ihan kivaa. Siinä sitten samalla käyty läpi viime päivien kuulumiset.

Nyt sitten rauhassa kotona. Siskontyttö käväisi jossain vaiheessa mukanaan leipomiaan pipareita - nam...

Nukkumaan pitäis...

mutta täällä sitä vaan touhutaan. Katselin tuossa tuloja ja menoja. Ei ne nyt niin lohduttomia ole - laskut on saanut maksettua - ja kun kattelin tilitapahtumia, näyttää siltä, että me ollaan - Hyvä Me - pystytty pienentämään ruokaostoksia... ollaan nimittäin yritetty katsoa mitä ostetaan eli sesonkituotteita . ja jos hyviä tarjouksia tulee eteen. Vaikka kyllähän me edelleen ostetaan pieniä jugurttipurkkeja yms, Iinalle kalliita soijatuotteita. Mutta olen mä tyytyväinen... Isoissa kaupoissa en ole oikeastaan käynyt ruokaostoksilla aikoihin. Kyllä me saadaan kaikki tarpeellinen tuosta lähikaupasta eikä tule tehtyä heräteostoksia  - kuten kenkiä sittarista ;) eikä sitä kaikkea tarvitsekaan... hyvin ollaan pärjätty.

Mutta kyllä tää rahankäyttö vaatii miettimistä. Tavoitteena olisi saada jonkinlainen vararahasto säästettyä muutaman vuoden sisällä... ei se helppoa, en odotakaan.

Muuten kiitos kommenteista Anneli ja Sarit. Mukavaa huomata, että jotakin kiinnostaa meikäläisenkin elämä.

Töissä mulla oli tänään kehityskeskustelu. Meillä on ne kaksi kertaa vuodessa - tämä syksyn keskustelu on lähinnä läpikäymistä miten on mennyt. Eipä paljoakaan lisättävää kevääseen. Loppuaika jutusteltiin niitä näitä- kivaahan sekin. Kehityskeskusteluista sen verran - että meiän tj on sanonut et se on työtekijän oikeus - vaikka saa meillä toki jutella muutenkin.

Mutta nyt taidan kyllä painua tuonne sänkyyn. Muuten eilen illalla en kuitenkaan oikein meinannut saada unta,   Aamulla heräsin uneen, josta sentään muistan jotain - yleensä en muista.

Unesta: Olin kamun kaa juttelemassa kun mun silmälasien sangasta lähti ruuvi eikä sitä löytynyt mistään. Lähdin sitten optikkoliikkeeseen sitä korjauttamaan -ensimmäisessä paikassa oli liikaa ihmisiä, sanoivat että kestää pari tuntia. Sanoin ettei mulla ole aikaa enkä voi olla paria tuntia ilman laseja kun en nää mitään... sitten jossain välissä olin kuntosalilla miettimässä sinne menemistä. Kuntosalin ohjaaja (mies) esitteli mulle laitteita yms. Oli jotenkin mua takaapäin lähellä - ja yht´äkkiä tuntui jotain... hän sitten häkeltyneenä hypähti. Minä lähdin sitten pois - hän sanoi että tulethan takaisin - lupasin. Seuraavaksi olin pihalla - ja ihmettelin kun mulla oli paahtoleipä ja tupakkaa (en edes polta), siinä oli joku ylipainoinen nainen joka pyysi antamaan tupakkaa. En suostunut, sitten rupesin ihmettelemää missä mun housut on - ja tytöt toivat ne ?! Ajattelin siinä jossain vaiheessa aiemmin että pitää ostaa uuden verkkarit kuntosalille - no sitten lähdin etsimään toista optikkoliikettä. Kaupunkikin oli jotenkin erilainen - mäkiä ja kujia...

Eli aika sekavaksi meni. Jollain lailla luulen, että tuo kumpuaa mun mielentilasta, sitä mieettii et pitäisi pitää itsestään huolta jne

Mutta epätavallista tässä tosiaan on se, etten yleensä muista uniani ollenkaan... eipä tässä muuta tänään - puoliyö taas kohta - joten hyvää yötä

Maistuvaa

Tein sunnuntai-iltana kaalikeittoa tai -pataa se enemminkin oli. Tällä kertaa aivan lihatonta. Vain kaalia, porkkanaa, perunaa, täysjyväriisiä, siirappia ja muita mausteita. Sitä nyt syöty kaksi päivää - ja huomenna ajattelin laittaa sitä vielä valmiin sosekeiton sekaan. Ei sitä ehkä kolmatta päivää kehtaa samaa

Kerrankin koko perhe oli tyytyväinen, jopa kasvissyöjätyttäreni sanoi olevan hyvää. Eikä hän edes yleensä tykkää kaaliruuista...

Saatiin muuten tänään kakkua töissä. Pitihän sitä maistaa, hyvää oli, hieman liian makeaa mun makuun joten söin vielä ruisleipää sen jälkeen. Muuten henkilöstölehti tupsahti tänään pöydälle, pomo jakoi kaikille kun siin kerrottiin meiän yksiköstä. Kuvatkin oli kaikista. Siinä ne pärstät tuijotti kun tulin ruokatauolta. No kuva oli näköinen - kai.

Mutta nyt - aion mennä nukkumaan tai ainakin sänkyyn. Joten hyvää yötä. Eilen myös aioin mennä aikaisemmin mutta tytöillä oli niin paljon asiaa... etten päässytkään, lisäksi halusin vielä lukea yhden kirjan loppuun. Aika väsynyt olin nukahtaessa - ja nukuinkin sikeästi kännyn herätykseen saakka - uni jäi kesken  :(

Mukavia unia!

PS. laitoin tänään talvilomatoiveeni ilmoitustaululle. Koulujen lomaviikolla oli jo pari toivetta joten päädyinpä sitten toivomaan pääsiäisen jälkeistä viikkoa. Menis huhtikuulle mut sit oliskin kunnon loma :) Työkaveri on toivonut pääsiäistä edeltävää viikkoa. Kattoo miten käy... kesäloma melkein sille ajalle kun halusin - tosin viikkoa myöhemmin alkoi... tarkoitti sitä etten ollut kuin päivän tyttöjen kaa samaan aikaan lomalla. Nyt on kuitenkin se pääsiäinen siinä... Viime vuonnahan pidin koulujen lomaviikolla - ja tehtiin extempore-reissu Tukhoman kevääseen - kiva reissu olikin

Mun elämä on tässä

Ainakin tällä hetkellä - vielä lapseni tarvitsevat minua.

 Monikalla oli tänään hieman huono henkinen olo. Mutta hänen vahvuutensa on se, että haluaa puhua asiat - ja minun tehtävänäni on yleensä vain kuunnella. Iina  taas purkaa omat asiansa kirjoittamalla - kuten minäkin. En välttämättä halua kaikkea kertoa kaikille tai edes kovin monelle. Aika paljon pidän "omia" juttujani sisällä - vaikka moni tuttu sanoisikin toisin. Joku kerran sanoi minulle (tarkkanäköinen ihminen hän) että vaikka sinä paljon puhutkin, et paljoa itsestäsi...

Mun luonne on ehkä silti vähän "minä itse", kovin helposti en apua pyydä. Tavallaan se on myös minun heikkouteni. En salli toisten nähdä, että minäkin joskus tarvitsisin ymmärrystä ja huolenpitoa vaikka en sitä näytäkään. En välttämättä osaa/halua sitä pyytää. Tämä asenne varmaan myös on auttanut minua selviytymään elämän karikoista. Olisinhan minäkin voinut vain laittaa kaiken lekkeriksi... mutta minulla oli lapset, jotka tarvitsivat. Vaikka kerran joku sanoi että ei sun tartte, kyllä joku sun lapset hoitaa. Tästä olen kyllä eri mieltä. Itse minä olen heidät halunnut, ja jos heidän isänsä ole pystynyt ottamaan vastuuta, niin minun se oli tehtävä. Eivät he ole tänne pyytäneet tulla...

Eräs ihminen sanoi mulle kerran että kaikki tarvitsevat rapsutusta. Se oli minusta mukavasti sanottu...

Olen myös halunnut pitää lasten elämässä myös toisen sukunsa vaikka olosuhteiden pakosta ollaan vähemmän oltukin tekemisissä - ja tytöt tuntevat isänsä suvun vieraammaksi. Ollaan (myös minä) käyty isovanhemmilla, juhlissa sekä kutsuttu meiän juhliin - isompiin juhliin lähinnä (aluksi kutsuin myös synttäreille). Tyttöjen isä on saanut tulla lapsiaan katsomaan silloin kun haluaa (no ei me tietystikään olla omia menoja sen takia peruttu).

En sitten tiedä olenko tavallaan omalla tavallani estänyt lasten isää ottamasta vastuuta kun en ole vaatinut, että ottaa heidät joka toinen viikonloppu tai lomilla, mutta toisaalta ei hän ole halunnutkaan. Yhdessä vaiheessa oli pieni kausi jolloin kävivät isällään ja tämän naisystävällä joka toinen viikonloppu. Jälkikäteen kuulin tytöiltä mitä todella oli tapahtunut eivätkä he tunteneet oloaan siellä kotoisaksi - vaikka menivätkin. Seuraavan naisystävänsä exä esitteli tytöille ilmoittamalla että nyt hänellä on tämmöinen tuttu - ja kun menivät kihloihin, ei kertonut siitä itse heille vaan "vahingossa" huomattiin...

Välillä mietin millaisen mieskuvan saavat isänsä kautta, mutta onneksi heillä on ollut ympärillä parempiakin miehenmalleja kuten vaari, setä ja siskonmies. Mulla ei varsinaisesti ole ollut uusia suhteita montaa eron jälkeen. Pieniä yritelmiä, joita en ole heille halunnut esitelläkään. Mun periaate on että turhaa tuoda uusia ihmisiä elämään jossei ole varma itsekään. Jimi oli kuitenkin mukana kuvioissa yli kaksi vuotta, toimeen tulivat. Mutta en usko että kaipaavat... vaikkei häntä enää meillä näykään.

Mukava päivä noin kokonaisuutena

Käväisin Tampereella - Yhdistystapaamisessa. Hieman ajatuksia vaihtamassa.

.Aamulla herätys klo  -> suihkuun ja muut aamutoimet. Ennen yhdeksää odottelemaan matkaseuralaista, hän nappasi minut mukaan pysäkiltä. Tampereella  liiton toimistolle, jossa sitten päivä sujuikin rattoisasti. Ensin vähän aamupalaa (kahvia, mehua, sämpylöitä, hedelmiä), toisetkin kahvit juotiin.  Tapaaminen oli neljän tunnin sessio...

Me sitten lähdimme Tillikan kautta kotiin. Söin broileria, maistuvaa ja matkatoveri Tillikan pyttipannua. Hyvää oli, hyvin näytti ihmisiä olevan liikkeellä. Sitten porhallettiin kotiin...

Enempää en jaksa kirjoitella, aika pitkä päivä - ja kaiken lisäksi Exä herätti minut yöllä vähän ennen yhtä - humalassa. Sanoin etten halua että soittaa mulle yöllä. En kuitenkaan sitten meinannut saada unta. Soitteli sitten mulle tänään muutamaan otteeseen (laitoin viestin että Tampereelle menossa, joten nää soitot lähinnä kotiinpaluun jälkeen), ei hänellä nyt välttämättä mitään tähdellistä asiaa. Iina sanoi että isänsä oli käväissyt tänäänkin - ja soitellut ilman mitään erityistä asiaa. Tytön mielestä käyttäytyi jotenkin kummallisesti... ei vaikuttanut omalta itseltään.

Minun tarinani

http://www.avatv.fi/ohjelmat.shtml/11_tapaa_jattaa_nainen/ajankohtaista/1619192

netistä katsoin leikkaamattoman version. Täytyy sanoa, että silmät kyynelissä katsoin. Itse olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Eroja tietysti on, ei mikään suhde ole samanlainen.

Niin minun tarinani. Tapasin miehen - ravintolassa - hän oli ollut yli 3 vuotta raittiina siinä vaiheessa (nyt jos tietäisin mitä tiedän niin tuskin olisin uskaltanut hänen kanssaan alkamaan seurustelemaankaan), hän oli ihana, iloinen ja asioihin positiivisesti suhtautuva. Kertoi alkoholismistaan paljon ja hoiti itseään, itekin kävin mukana ko jutuissa - läheisenä. Se oli hyvää aikaa.... vajaan vuoden päästä kihloihin. Kolmisen vuotta oltiin oltu yhdessä kun ensimmäinen tyttö ilmoitti tulostaan, mentiin naimisiiin, vajaan kahden vuoden päästä toinen tyttö..

Mies teki reissuhommia, alkoi lama, työttömyyttä, määräaikaisia töitä, rahahuolia. Nuoremman tytön ollessa 2 v, hän retkahti - yli 10 vuoden raittiudesta eikä sen jälkeen ole saanut kunnolla siitä kiinni, kuin vähäksi aikaa...

Ensimmäisen vuoden "salasin", asuttiin samalla paikkakunnalla appivanhempien kanssa, en kertonut omille läheisillekään. Heille kerroin sitten, mutta miehen vanhemmille en. Hänen sisaruksensa, jotka tiesivät, sanoivat ettei saa puhua... no se oli heidän tapansa, asioista ei puhuttu

Muutimme sitten muualle, lähemmäs mun sukua. No sen enempää en siitä välitä kertoa, alkoholin käyttö lisääntyi, mukaan tuli toinenkin nainen, valehtelua... Loppuvaiheessa en oikeastaan jaksanut välittääkään, toivoin vain että pysyis poissa. Saattoi olla niin että tuli reissusta, käytiin saunassa, sanoi lähtevänsä tupakkaa ostamaan - ja jäi  sille tielleen. Ei hän kiinni käynyt, huutoa kyllä...

Minullekin tärkein oli sitten saada lapset pois. Oli meillä ollut joskus silloin hyvinä aikoina puhetta että jos hän joisi, niin mulle tärkein olisi kuitenkin lapset. Välillä olen kyllä miettinyt, että ehkä olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, mutta eräs  ystävä sanoi kerran että ehkä sinun vaan piti mennä loppuun saakka...

Lapset ovat nyt täysi-ikäisiä. Ongelmia on ollut. Mun vanhempi lapseni on erityislapsi (kielellinen erityishäiriö), lisäksi murrosiässä tuli masennus. Nuorempikin on herkkä, mutta hänen vahvuutensa on siinä että puhuu asiat. Vanhempi tyttö on saanut apua toimintaterapiasta, saanut sitä kautta asioita purettua.

Isäänsä tapaavat silloin tällöin, kun tämä viittii tavata heitä.. Tässä kesällä kerran, juttelin Iinan kanssa saunassa. Hän sanoi minulle että meiän asiat olisi paljon huonommin jos te olisitte jääneet yhteen..

Itse luulen kyllä että mulle on jäänyt jonkinlainen sitoutumiskammo. Muistan eron jälkeen (siitä yli 11v) että en päästänyt ketään miestä oikeastaan lähelle. Jotain yrityksiä oli, mutta en heitä halunnut tytöille esitellä. Tämä viimeisin - Jimi - on ainoa, jonka olen tuonut tyttöjen elämään. Ei siinä mitään, hyvin tulivat juttuun, mutta juttu hiipui sitten muuten. Sille oli aikansa, ei kaikkia ihmissuhteita ole tarkoitettu eliniäksi.

Olen ajatellut, että tuskin enää kenenkään kanssa yhteen asumaan muutan. Ehkä niin voisi olla hyvä, että kummallakin omat asuntonsa ja menossa. En tiedä, aika näyttää... Yritän kyllä olla avoin sillekin, vaikeaa kyllä kieltämättä on

Tässä tämä lyhykäisyydessään...

hieman mietityttää

Nimittäin söin tällä erää viimeisen e-pillerin heinäkuun loppupuolella eli vajaa pari kuukautta sitten. Sen jälkeen mulla on ollut neljät kuukautiset. Ei oikeastaan ihmetytä et miks väsyttää. Ajattelin vielä seurailla kierron pari... jos ne siitä tasaantuisivat. En sitten tiedä onko tämä vaihdevuosien alkua vai mitä...

Mulla ei ole koskaan ollut mikään lyhyt kierto, yleensä (ilman pillereitä) yli neljän viikon välein. Nyt ekan vuodon jällkeen seuraava alkoi vajaan kolmen viikon, sitä seuraava 1½ viikon ja nyt tämä viimeisin reilun kolmen viikon kierrolla. Nuorena muistan ettei yli 30 päivän kierto ollut mikään poikkeus tosin aika aikaisessa vaiheessa rupesin pillereitä syömään - kipujen takia.

Uusi viikko alussa

Viikonloppu olikin yllättävän kiireinen... Perjantai-ilta meni rattoisasti työkavereiden kanssa keilaamassa. Sitten vähän jatkoilla. Itse olin autolla, eikä kaduttanut yhtään. Ei tarttenut miettiä millä kotiin yöllä. Keilailun jälkeen lähdettiin ensin karaokepaikkaan ja sitten tanssimaan (tai osa meistä). Sinänsä ehkä turha juttu maksaa itsensä sisälle - ja olla vain vähän aikaa. No välillä näin. Kävin muutaman tanssin tanssimassa, mutta jotenkin alkaa ottaa kaaliin nykymiesten tavat. Heti ollaan tuppautumassa reviirille, liian lähelle. Vaikka nyt olenkin sinkku vai miksi minua pitäsi sanoa - pariton - niin ei se sitä tarkoita, että olis "vapaata riistaa". Tosin en mä nyt mitenkään mainosta etten seurustele, enkä tosiaankaan tällä hetkellä edes ajattele. Mun on hyvä näinkin...

Lauantaina kävin kamun luona, laitettiin hänen uusi kannettavansa käyttökuntoon. Sunnuntaina  illalla jatkettiin nettiasennuksella kunnei lauantaina keritty. Sunnuntaina kävin tutustumassa uuteen ostoskeskukseen. En aio mennä vähään aikaan uudelleen - sitten kun se häly tasaantuu... nyt kävin kun Monikalla oli esitys siellä (vaikka en oikein sitä kunnolla nähnytkään, olin ainakin paikalla)

Töissä meni entiseen malliin. No mun työpari oli poissa - ja on huomennakin. Loppuviikosta lähtien ollut, lapsella mahatauti. Luulen, että tarttunut häneenkin mut eihän meille muuta kerrota kuin et on pois. Huomenna olis  workshop-työskentelyä tiedossa aamupäivällä.

Ilta meni vertaisryhmän kokoontumisessa. Mukavaa oli.

Nyt olen maksellut laskuja. Taas aika vähiin meni tili. Iinan synttäritkin tulossa. On mulla tässä mietinnässä nää talousasiat. Jotain ratkaisuja on tehtävä, suunnitelmia on... mut - mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa

Isän luona

Synttärikahveilla käytiin. Veljenpojista kaksi tuli myös - kiva kun kävivät :) Siinähän se ilta meni.

Omenoita kerättiin myös kotiin mukaan: Antonovkaa, valkeita kuulaita, kaneliomenoita ja sokerimironeita (me kutsutaan niitä viiruomenoiksiI). Ensimmäisestä lajikkeesta ajattelin sosetta tehdä, muut lähinnä syömäomenoita tai  mitä nyt keksiikään. Voihan niitä sekoittaa eri lajikkeita vaikka soseeseenkin...  Siskolle toin, kun pyysi, noita viiruomenoita - hänen herkkuaan :) Kriikunoitakin toin pienen pussillisen - syötäväksi. Vaikka ne jonkun lähteen mukaan muuttuvat makeiksi vasta ensimmäisen pakkasyön jälkeen.

Kotiin lähdettiin kahdeksan kieppeillä - hautausmaan kautta. Vein äidille kynttilän. Aika pimeää oli ja sateista, hieman ikävä ajella kun tie musta ja vastaan tulee autoja - ja vettä tihkuttaa, mutta kotiin päästiin (siskolle vietiin omenat, ja Salessa käytiin pikaisesti sapuskaa huomiseksi ostamassa).

Menihän se toinenkin päivä

Raportit oli sitten tupsahtanut sähköpostiin puol seitsemän jälkeen eilen illalla. Aika pitkään olisi joutunut odottamaan...

Tänään heti aamusta kevään ilmapiiritutkimuksen tuloksista info. Osa tuloksista oli ihan itsestäänselviä, osasta piti kysyä että mitä siinä tutkimuksessa kysyttiinkään... tarkoitus on kuitenkin saada muutama kehitettävä kohde kyseisen tutkimuksen tiimoilta.

Meillä tehdään tuo ilmapiiritutkimus joka toinen vuosi. Tämä ei nyt ole vertailukelpoinen edelliseen kun on vaihdettu tutkimuksen tekijäyritystä.

Ilmapiiri-infon jälkeen toinen ryhmä meni kuuntelemaan saman, me puhelimeen. Yritin siinä sitten samalla tehdä kassatäsmäytystä -mutta pakko oli jättää siihen kunhan muut tuli takas. Sitä ei pysty tekemään ja samalla päivystämään puhelinta. Tai pystyy, mutta tekeminen on niin hidasta kun pitää moneen kertaan tarkistaa (kun keskeytyy puhelimen soidessa). Onneksi ei täsmäytyksissä olllut häikkää, sai valmiiksi annetun aikataulun puitteissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen... eli se homma mahdollistaa taas jonkun toisen homman aloittamisen... no olipa taas jouhevasti sanottu :)

Exän naisystäväkin "muisti" taas vaihteeksi. Rahaahan tuo olis ollut lainaamassa. Sanoi maksavansa perjantaina takas. No ei mulla ole varaa lainailla kenellekään... ittelläkin tiukkaa, palkkapäivä vasta tulossa.

Kyl lähden huomenna isää kattomaan. Mun flunssa alkaa olla ohi, hieman kurkkua kuivaa vielä, mut muuten ok. Sisko joutui hakemaan sairaslomaa, ei viikonlopun lepäily auttanut, veli lähtee vaimonsa kanssa aamulla patikoimaan P-Karjalaan. Eli me ollaan sit ainoina menossa. Täti oli käynyt miehensä kanssa sunnuntaina (hän laittoikin mulle viestiä et onko mitään juhlia suunnitteilla - ei ollut - näiden sairastelujen takia), isän serkku oli käynyt tänään (vai tais ollakin eilen) hakemassa omenoita. Kiva et kuitenkin vieraita käynyt...

Näköjään ovat ainakin aloittamassa sitä kattoremppaa. Eilen oli ilmestynyt pihaan jotain kattotiivisteitä tms. Tänään ei kyllä ainakaan ollut mitään tehty, kaikki siinä, sama määrä. Ehkä se sitten taas kestää kuukauden :) et pääsevät alkuun.

Nyt lähdettävä nukkumaan. Huomenna tiedossa pitkä päivä. Töissä aamu alkaakin aamupalaverilla. Sinänsä jännää tuo työmatka, päivittäin vaihtuu kohta mistä ajetaan - tekevät paria liikenneympyrää - ja niitä tolppia siirretään milloin mihinkin. No edes sen verran jännitystä päivään :))