Saunaa odotellessa

Näin se vuosi lähestyy loppuaan. Onkin ollut rankempi loppuvuosi kuin ajattelikaan. Lomallaolijoiden lisäksi sairastelut ovat verottaneet työpaikan resursseja eli noin puolet vahvuudesta on ollut paikalla sekä jouluviikolla että tällä viikolla - ja se on sitten asettanut omat haasteensa. Siis lähinnä ollaan tehty pakolliset päivittäiset hommat...

Huomaa kyllä ettei enää ole aivan nuori. Sitä odottaa viikonloppua ja vapaita että pääsee lepäämään... Ajattelin uudenvuodenaaton viettää ihan itsekseni (korkeintaan hyvän ystävän seurassa). Joulu oli aika hulinaa... P-Kmies sitten lähti eilen aamulla. Hieman nolottaa tunnustaa että illalla kun tulin kotiin... olin  tyytyväinen kun siellä ei ollut ketään...
Tosin eilisen illan vietin kuitenkin hyvän ystäväni luona päivittelemässa Joulukuulumiset.

Aamut on mulle vähän nk rauhoittumista työhön. Siinä valmistaudun päivään eväitä ja aamupalaa laittaen. En edes radiota laita päälle, nettiä saatan selailla. Toinen (siis täällä puolisentoista viikkoa majaillut henkilö) laittaa aamulla heti radion tai telkkarin päälle, ja kyllä jotenkin pitää huomioida... vaikka hän ehkä olisikin eri mieltä. Päivärytmi meillä aika lailla erilainen esim. syömistenkin suhteen, hän syö vasta illalla, minä mieluiten lounaan ja illalla kevyesti. Vaikka muuten juonkin paljon kahvia, en yleensä juo enää iltakahvia. Ei se mun yöunia vie, mut ei vaan tule keitettyä, keitän kahvit heti töistä tullessa, töissä juodaan pitkin päivää... No en mä rupea sen enempää selittelemään

Jouluna oltiin siis aatto vaarilla koko sakki tai minä ja siskoni perhe. Me ja tytöt miehineen jäätiin yöksi. Oli kieltämättä aika levoton yö kun seitsemän aikuista ihmistä samassa asunnossa - jokainen yöllä käy vessassa pari kertaa ym Mutta - tulihan kokeiltua. Mukavaa meillä oli silti, Joulupäivä vietettiin veljen luona syömässä, tapaninpäivänä siskon luona kahvitellen. Yhdessäoloa ja herkuttelua... Iina ja miehensä olivat pari päivää minun luonani, Monika ja miehensä ajelivat joulupäivänä kotiinsa. Ehkäpä viimeisiä ns yhteisiä jouluja, hieman haikeaa...

Viihdyn yksin mutta viihdyn myös joukossa (aikansa kutakin). Tekemistä kyllä riittää. Kai se osittain
sitä että päivät viettää avokonttorissa työkavereiden kanssa koneen ääressä - ja aika lailla puhelimessa. Kotona mukava löhöillä vaikkapa sohvannurkassa lueskelemassa tai näpertelemässä työpöydän ääressä. Tänä jouluna näpertely alkoi vain turhan myöhään, kerkesin vain yhden joulutähden kaverille ja itselle himmelikorvikset (no korviksia olen itselleni muutamat tässä loppuvuonna askarrellut), Monikallekin tein, mutta unohdin viedä vaarille mukaan - no ensi jouluna (olivat joulukorvikset)

Nyt taidan mennä saunaan kokeilemaan lahjaksi saamaani saunatyynyä, jalkakylpyä en taida tänään jaksaa... Palataan taas

Joulu lähestyy

kiire on, kiire on... joulujärjestelyjä en ole ehtinyt tekemään. Loman jälkeen ollut töissä tosi kiireistä. YT:n jälkeen meitä on ollut vähemmän - ja nyt on töitä enemmän kuin aikoihin. Mutta ilmeisesti tulevat vähentymään kun jokunen osa-alue siirtyy meiltä pois. Eli nyt vaan puurretaan. Oman mausteensa soppaan tuo tietenkin se, että on porukkaa vapailla. Minä pidän pari pekkaspäivää loppuviikosta ja sitten onkin osalla porukkaa vapaita joulun ja uuden vuoden kummallakin puolella. Hommat ei kuitenkaan vähene... mutta kyllä siitäkin selvitään.

Ehkä aiheutin vähän mielipahaa P-Kmiehelle. Sanoin ettei saa vielä tulla mun vapaapäivinä tänne joulunviettoon. Tulee sitten ilmeisesti la-iltana. Itse oli vissiin suunnitellut tulevansa torstaina. No kerkee hän sitten reilun viikon olla - poislähdöstä ei ollut puhetta. Haluan nämä kaksi vapaata omaan käyttööni! En ole pahemmin jaksanut töiden jälkeen mitään ylimääräistä. Ainakaan lähteä ostoksille... Mulla on kuitenkin vielä ensi viikollakin kolme työpäivää eli aika vähiin käy ostosajat, lauantaina lähden luultavasti maalla käymään - täytyy käydä mm testaamassa sauna... kun ei sitä ole juhannuksen jälkeen lämmitetty. On ollut sen verran lämmintä että iskä on tarennut lattialämmitetyssä pesuhuoneessa (ei ole kiuasta tarvinnut lämmittää)

Viime vuonna kiisteltiin siitä, etten olisi halunnut häntä meiän kanssa joulua viettämään. Koin jotenkin että minua painostetaan (ja siitähän mie en tykkää). Kai tääkin on jotain semmoista oman päänsä pitämistä, mutta olen niin tottunut olemaan yksin etten halua toista (vierasta) ihmistä kovin pitkäksi aikaa reviirilleni. Omat lapset ovat eri asia - kuten olen heillekin sanonut - saavat tulla koska vaan, ja edelleen heillä on avaimet itsellään.

Kamulle taisinkin sanoa että alkuvuosi näyttää missä mennään... Jollain lailla välillä on olo kuin olisi häkissä. Energiaa ei riittäisi kaikkeen eikä kaikille. Kuka jää vähimmälle... En ainakaan haluaisi sen olevan minä itse - eli ratkaisun paikkoja luultavasti tulossa. Mutta nyt joulu mennään omalla painollaan - ja nautitaan vapaista ja ehkä rentouttavista hetkistä

Ensi vuotta ajatellut niin että talousasiat kuntoon eli alan olla siinä iässä että tulevaisuuttakin pitää miettiä, miten maksaa velkansa ym... Sen verran pitää varautua aina että olisi hieman sukanvarressa jos kova paikka tulee... työssäoloaikaa on vielä - jos vaan töitä on. Päivä kerrallaan mutta pitää sitä suunnitelmiakin olla... Ei kukaan muu mun laskuja maksa kuin mie ite - ja niinhän sen pitää ollakin

Eilen tyttö laittoi viestiä että mun kirje (Elisa) on tullut heiän kotiinsa eli käännetty sinne? Oli oikea nimi ja osoite mutta posti kääntänyt tytön osoitteeseen... Sitten soitteli puhelinmyyjä, Apua kaupitteli - ensin kyseli jotain - ei millään meinannut uskoa että sanoin Ei Kiitos... yritti vaikka mitä. Mutta - en ostanut. Sanoin ettei ole aikaa lukea, entisetkin lehdet lukematta (ja niin onkin). Vähän ajan kuluttua soitti toinen... en ollut niin myötämielinen, ehkä tuli sanottua vähän äkäisemmin. Ehkä mä olen vastannut johonkin kyselyyn, mutta en nykyään laita puhelinnumeroa vaan jos sitä kysytään niin en laita ollenkaan - ehkä ne nimen perusteella sitten kattovat numeron - mulla on kyllä telemarkkinointikielto - pitäis olla vielä voimassa - ainakin väittävät et on kolme vuotta (mulla ylhäällä päivämäärä - siitä on kaksi vuotta) mutta  tuntuu lisääntyvän...

No joo - tällä kertaa vähän tämmöistä purnaamista, mutten mäkään aina jaksa olla ns positiivinen. Eikö kaikki tunteet kuulu ihmisluontoon... Useimmiten puran huonon oloni paperille enkä tänne...

Sain 10v merkin tänään

Joulua kohti

Meidän yt:t on ohi, jo viime viikolla meille selveni että meiän organisaatio vai mikä osasto me ollaankaan -  saa jatkaa, tosin yksi lähti muualle, yksi sanoi ittensä irti - ja meiän pomokin siirtyy pk-seudulle eli on lähinnä spostin ja puhelimen  päässä. Mutta kyllähän se oli helpotus - tässä iässä - ei tartte nyt lähteä uutta työtä etsimään (vaikkeihan sitä koskaan tiedä). Harmittaa kyllä niiden työkavereiden puolesta, jotka joutuvat lähtemään...

Mutta itselle tämä on helpotus - myös taloudelliselta kannalta.Valehtelin jos väittäisin etten ole miettinyt tämän yt-prosessin aikana miten tulen selviämään jos joutuu lähtemään... Aika viilipytty olisin jos niin tyynenä pystyisi olemaan... Kummasti nyt energiaa on saanut, aloitin operaatio työhuoneenkin. Tänä siis tarkoittaa sitä, että toiseen makkariin siirrän mun helmeilytarvikkeet ym - ei tämä valmis ole mutta huonekaluja on siirrelty - ja mun makkarista yks hylly siirretty pois. En sitä tiedä koska on valmista, mutta.... mahtuu tyttö ainakin siellä nukkumaan kun tulee viikonloppuna käymään :)

Joulu vietetään isolla joukolla vaarin luona - siskon perheen kanssa - ja me (tyttöjen miehet ja tulee se ykskin), meitä taitaa olla tusinan verran. Joulupäivä menee perinteisesti veljen luona ruokaillen.

Nyt täytynee lähteä suihkuun, jos kerkeisi Ängelbyn katsoa heti eikä nauhalta.

Kirjastossa - taas

Tällä kertaa kirjastossa Sirpa Kähkönen kirjailijavieraana. Tänään uutisoitiin hänen saamastaan Pro Finlandia mitalista. Kertoi tulleen yllätyksenä...

Se, miksi oli Kouvolassa - oli hänen uusin kirjansa Graniittimies, joka kertoo nuorista, jotka lähtivät uuden ja paremman elämän toivossa Neuvostoliittoon. Illan aikana toki puhuttiin paljon muutakin kuten Kuopio-sarjasta. Kotiin tultuani huomasin että mulla olikin lainassa kyseisen Kuopio-sarjan tällä hetkellä viimeisin eli kuudes kirja "Hietalehto", jota en ole vielä kerennyt aloittaakaan. Mukaan tarttui tänään toinenkin hänen teoksensa. "Vihan ja rakkauden liekit", joka kertoo 1930-luvun Suomesta ja kommunistien kohtaloista. Saas nähdä milloin kerkeän niihin tarttua. Nämä kaikki kirjat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka ei vielä ole valmis... lisää on kuulemma tulossa...

Sivumennen sanoen - sain lainattua myös lukemista odottavan Ehtoolehdon kakkososan. Nyt on kirjastonkirjojen hyllyssäni paljon luettavaa. Tuli lainattua myös Kaari Utrion "Yksisarvinen"

Itseänikin on pitkään kiinnostanut historia naisen (ja lapsen) näkökulmasta, puhutaan mikrohistoriasta. En ole välittänyt lukea varsinaisia sotakirjoja, paitsi tietenkin "Tuntemattoman sotilaan" - mutta kirjat joissa puhutaan ihmisistä ja heidän kohtaloistaan, ajatuksistaan, tunteistaan - niissä on sitä jotakin joka puhuttaa... Ei niihin välttämättä pysty samaistumaan paitsi niin että tajuaa että hekin - olivat he millä puolen tahansa - ovat ihmisiä, jotka vihaavat, kaipaavat, rakastavat... tekevät virheitä ja unelmoivat

Mutta nyt maha ilmoittaa ruuan tarpeestaan eli puuron vuoro. Sitten ehkä jatkamaan Siipirikon parissa. Hmm - tänään on keskiviikko: Ängelby -ilta - vai antaisiko mennä nauhalle...