Vajaa kuukausi

ehdittiin olla toimistolla - tai siis noudattaa hybridimallia. Meiän kohdalla se oli kaksi päivää toimistolla ja loput halutessaan etänä. No meistä taisi suurin osa haluta. Keskiviikkona oli ns. pakollinen toimistopäivä, toisen sai itse valita.

Nyt ollaan siirrytty takas kokonaan etätöihin ainakin puoliväliin tammikuuta. Mä olen nyt saanut itselleni työhuoneen laitettua eli enää ei tarvitse keittiön pöydän ääressä työskennellä - ja siirrellä työvälineitä viikonlopuksi pois vaan ne saavat olla paikoillaan. Olen ostanut itselleni kaksi näyttöä, näppäimistön sekä hiiren - telakkaakaan ei tarvitse töistä kannella kun hankin itselle telakointiaseman - tai miksi sitä sanoiskaan. Eli siirtyminen toimistoon ja kotitoimistoon sujuu suht vaivattomasti, 

Toin kotitalolta äidin käsityöhuoneesta vanhan lundiahyllyn,  jonka siskon mies kasasi (ja purki). Toin muuten toisenkin (matalan) hyllykön omaan ruokailuvälikköön - se koottiin Iinan kanssa myöhemmin. Vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan - mutta mikä kiire tässä... kaikenmoista touhua ollut. 

Oli yhdet pikkujoulutkin - tuli oltua viihteellä - koronapassi käytössä. Sen jälkeen tautitilanne onkin taas pahentunut. Mutta olen kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aikoihin - tänä syksynä. Pienet synttärikahvittelutkin järjestin viime sunnuntaina. Heinolassa olen käynyt silloin tällöin tsekkaamassa kuinka Monikan koiranpentu on kasvanut. Monika ei ole vielä rohjennut tulla pennun kanssa täällä käymään - haluaa että olisi melko sisäsiisti ym. Mutta kyllä tytöllä ikävä on tännekin vaikka muutenhan hänen elämänsä on siellä. Mies, koira ja työ. 

Ensilumikin on satanut, tällä hetkellä on pieni lumikerros maassa. Eipä tartte aamuisin sitä miettiä että millainen ilma siellä on - siirtyy vaan aamupalalta työpöydän ääreen. Huomenna on jo joulukuu. Tämä vuosi on loppujen lopuksi mennyt aika nopeasti. Miten nää vuodet nykyään tuntuu sujahtavan nopeasti ohi

Toimistolle

 Vein tänään työvälineet työpaikalle. Huomenna tarkoitus siirtyä takaisin toimistolle. Tosin meillä tulee olemaan käytössä hybridimalli, joka meille tarkoittaa sitä, että kaksi päivää viikossa on oltava toimistolla, kolme päivää saa olla halutessaan etänä. Sovittiin, että keskiviikko on se päivä, jolloin kaikki ovat paikalla. Muuta päivät saa valita pois lukien tilanteet jolloin pomo edellyttää paikallaoloa. 

Rutiinihommien jälkeen aloin kotona pakkaamaan. Tuossa kuvassa isommassa kassissa on kaksi näyttöä sekä näppäimistö ja rullahiirim- pehmusteena voimapaperia ja pahveja. Sain ehjänä perille.  

Tietokonelaukussa kaksi läppäriä (viime viikolla saimme uudet työläppärit, vanha pitää palauttaa - ollut vähän nk backupp'na hetken aikaa) sekä kaikenmoista sälää

Huomenna vielä vasta paperit mitä täällä on - ei sitä kaikkea kerralla jaksa...  

Työpaikalle  ja koneet paikalleen. Eipä oikeastaan huomannut, että on ollut noin puoltoista vuotta pois. Tavarat oli paikoillaan. Ihmettelen kyllä että mihin minun langattomat kuulokkeet on hävinneet. Kukaan ei tiedä. Työkaveri on kuulemma vienyt pöytäpuhelimet pois - ei enää tarvita. Ollaan tänä aikana siirrytty  nettipohjaiseen puhelimeen. Eipä ole tarvinnutt asennella koneelle enää puhelinta. Siinä oli aina oma kommervenkkinsä. Siis katsoin että kaikki toimii ja lähdin kotiin - ensin Gigantin kautta - ostin langattoman näppäimistön ja hiiren etätöitä varten - sitten kauppaan lähes viikon ruokaostokset. Ainakin siltä taas tuntui. 

Kotiin tullessa laitoin saunan päälle - ja sinne suuntaan nyt. Mukavaa illan jatkoa...

Lisää sotajuttuja

Tänään pikkasen jatkoin tutkimusta. Kuten sanoin en paljoakaan ole tutkinut sotajuttuja - jotenkin vasta nyt oman ikääntymisen myötä nekin ovat alkaneet kiinnostamaan. Tänään kattelin taas hieman sotapäiväkirjoja. 

Tämä sukulaismieheni (mummun veli, isäni eno) oli jatkosodassa sillanrakennushommissa Aunuksella ja Syvärillä (18.6.1941 - 27.9.1944), kantakortissa luki että palvellut ryhmänjohtajana, sirkkelisahan esimiehenä ja sit vielä jotain autoon liittyvää (autoam:na?) - hän kuoli 27.9.1944 astuttuaan miinaan - siitä maininta sotapäiväkirjoissa - olen tosi tiennyt tämän ennenkin mutta jollain lailla sykähdyttävää nähdä se todennettuna:

"Ristijärveltä 15 km Puolangalle päin meni kers. (nimi mainittu) miinaan. Vietiin henkilöautolla kenttäsairaalaan. Kers. (nimi mainittu):lta katkesi jalka nilkasta poikki ja haavoittui muutenkin vaikeasti"  Hän kuoli samana päivänä. 

Muistan mummuni surreen tätä veljeään oikeastaan loppuikänsä, tai hänestä aina välillä puhuikin - heillä ikäeroa vain vajaa kaksi vuotta - mummuni oli syntynyt huhtikuussa1916 ja veljensä tammikuussa 1918. Valokuvien perusteella - mitä minulla on - vaikutti iloiselta ja sympaattiselta mieheltä.

Talvisodassa kantakortin mukaan 15.12.1939 - 6.3.1940. Kantakortin mukaan osallistunut taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä, Pitkärannassa sekä Maksiman saaressa. Se päättyi hänen osaltaan haavoittumiseen Maksimansaaressa. Sitä en tiedä miten pahasti haavoittui mutta oli kuukauden verran Kristiinankaupungin sotasairaalassa.

Tänään vähän haeskelin tietoja - tuo päivä 6.3.1944  oli lukemani mukaan talvisodan verisin päivä, jolloin kaatui 812 Suomalaista. 

------------------------------

Mutta nyt taidan siirtyä tähän päivään ja lähden ajelemaan kotopuolessa. 

Aina välillä pitää käydä, vaikka sisko kävikin eilen. Meni yksin koska mahdollisesti oli työpaikalla altistunut koronalle. Vaikka olemmekin (suurin osa) saaneet molemmat rokotukset, niin ei ehdoin tahdoin halua altistuttaa läheisiä. Käyn vähän tyhjentämässä kaappeja - vähän kerrasssaan sitäkin tehtävä. Isän kuolemasta on noin 2½ vuotta, ennemmin ei olla paljon sitä tyhjentämistä tehty - kunnei ole mikään kiire. Luultavasti ei saada taloa myydyksi (pieni paikkakunta, korjattavaa riittää, ei järveä, suht iso tontti kylläkin), eikä meillä kenelläkään ole sitä varaa korjatakaan. Mutta aika näyttää miten siinä käy... Kyllä se järjestyy tavalla tai toisella.

Parin viikon siirtymäaika

Tänään saimme tiedon että marraskuun alkuun mennessä viimeistään toimistolle - saa mennä jo ensi maanantaista lähtien. Jatkossa saisi olla osittain etätöissä mutta käytännössä varmaan - vaikuttaa siltä - enimmäkseen toimistolla jossen saa hankittua työvälineitä kotiin  - pääasiassa kyse näytöistä - mutta toisaalta tarttis niiden lisäksi myös näppäimistön yms ja telakan - en mä ainakaan pärjää pelkällä läppärillä meiän hommissa. Aika tihrustamista olisi... 

Olen kyllä vähän silmäillyt käytettyjä näyttöjä - olis se mukava omien harrastustenkin parissa katella isommalta näytöltä esim. kirkonkirjoja. Sit pitäis toi ylimääräinen huone saada tehtyä työ- (ja vaikkapa askartelu)huoneeksi. Viimeiset puoltoista vuotta olen väliaikaisesti ollut ruokapöydän ääressä :) kun ei tämän todellakaan pitänyt jatkua näin pitkään 

Mutta aika näyttää senkin... ei vaan olis varaa paljon niihin sijoittaa... Mun täytyy kyl sanoa että aika mielelläni olisin kotonakin

Ostin (tilasin netistä )itselleni eilen airfryerin, tuttavallisemmin pöhöttimen. Yksinkertainen malli ilman mitään erikoistoimintoja - vain vääntimet asteille ja ajalle.  Ensimmäisen testasin kananmunia -ihan syötäviä tuli, ei tarvinnut vettä vahtia. Sitten tein lämpimiä tonnikalaleipiä iltapalaksi. Enempää en ole vielä testaillut. En viitsinyt tänäänkään vielä lähteä kauppareissulle - huomenna sitten  

Auto kävi eilen korjaamolla - etujarrulevyjen vaihto - olihan se sellainen lähes parin sadan euron meno, mut nyt ei ainakaan tartte jarruttamista pelätä - tosin kyl ne mun mielestä pelasi tähänkin asti - katsastusmies vaan oli eri mieltä. Pitänee joku päivä käydä näyttämässä että on korjattu. Kaverin kanssa käytiin kahvittelemassa sillä välin kun auto oli korjaamolla - reilun tunnin homma.

Tänään tuli mieleen et varmaan on talvirenkaat vaihdettava ennen toimistolle siirtymistä - kun joutuu taas aamuisin liikkelle lähtemään  - ehkä lämmityskin pitäisi laittaa päälle.

Pari viikkoa sitten käväistiin Iinan kanssa Monikalla Heinolassa. Kyllä oli pentu kasvanut, nopeasti se käy. Mukava päivä - iltaan saakka oltiin - lenkilllä metsässä ja saunassa käytiin. Vävy oli tehnyt ruuan kun tultiin. Hän lähti sitten kaverille iltaa viettämään. Kyllähän siellä mielellään kävisi useamminkin.

Sukututkimuksen parissakin hieman viettänyt aikaa. Tällä viikolla jäsenillassa käsiteltiin kantakortteja. Innostuin sitten illalla kotona tilaamaan isoisien kortit - saa nähdä koska tulevat. Tutustuin myös sotapäiväkirjoihin  - ja löysinkin sukulaista koskevan merkinnän (mummun veli joka kaatui jatkosodassa v.1944 pari kuukautta ennen sodan loppua, astui miinaan). Aika vaan ei  tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 

Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 

Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.

Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 

Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 

Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 

Loman jälkeen

Viikko töitä taas takana - muutama päivä meni totutellessa taas työmoodiin - olihan sitä muutaman viikon nukkunut aamuisin pidempään. Nyt ajattelin vähän käydä läpi mitä lomalla tulikaan tehtyä. Oikeastaan heti ensimmäiseksi kerron ettei minulla luultavasti ole vuosiin ollut lomaa jolloin ei tarvitse ajatella kuin itseään - ja tänä vuonna ei tarvinnut miettiä terveyttäkään (viime vuonna loma meni syksyn leikkausta odotellessa - vaikka kyllähän minä silloinkin yritin nauttia vapaajasta)Luppopäiviäkin oli. 

Ensinnäkin sain Monikan häälahjan kehystettyä ja vietyä hänelle. Ystävän kanssa käytiin heidän  luonaan Heinolassa, käytiin lounaalla ja juotiin vielä kahvit vävyn kanssa ennen kotiin lähtöä. Vein nimittäin taulun kehystettäväksi edellisenä päivänä, kehystäjä sanoi että viimeistään viikon päästä on valmis ja tulee tekstiviesti - kun pääsin kotia, tuli viesti että taulunne on valmiina. Hän sanoi että päätti tehdä sen heti kun olin maininnut lähteväni seuraavana päivänä tytön luona. Mukavasti tehty :) 

Tähdenlentojakin yritettiin ystävän kanssa nähdä. Mentiin yöllä järven rannalle tiirailemaan. Tosin ei jaksettu olla ehkä tarpeeksi pitkään mutta muutama nähtiin k.uitenkin. Lomalla jaksoi vähän valvoakin keskellä viikkoa.

Kätköilemään en ehtinyt kuin yhden kerran. Kävin yhden lähikätkön etsimässä ja samalla katsomassa miten mielimaisemani muuttuu. Tuolla kilometrin päässä on lampi jonka ympäri meni pitkospuut, siinä sai pikkasen vaellustunnelmaa kun sitä kaipasi. Nyt siitä tehdään esteettömämpi ja polut on leveämpiä (tais olla 1,3 m). En välttämättä itse pidä siitä mutta on sitten useamman ihmisen tavoitettavissa. Minä siirryn ehkä sitten noihin lähimetsiin.

Tehosterokotteenkin kävin hakemassa. Ei tullut oireita kuin niitä tavallisia eli vähän käsi kipeä. Mustelma pistoskohdassa kesti kyllä pari viikkoa.

Täällä oli tehty Lottakanttiini muutamaksi viikoksi 100-vuotiaan Lotta Svärd-säätiön kunniaksi. Siihen käytiin tutustumassa. En oikeastaan ollut edes tietoinen, että mummu oli ollut viestilotta. Löysin hänen tietonsa (ja parin muun sukulaisen) lottamatrikkelista. Juttelin asiasta tätini kanssa ja hän kertoi kuinka mummu ja sisarensa keskustelivat lotta-ajoista keskenään - ja hän vähän ikäänkuin huomaamattomana kuunteli.

Yksi lauantai meni Repovedellä. Veneellä Mustalammen näkötornin lähellä olevalle kodalle, jossa meille oli tarjolla kanakeittoa ja halukkaat voivat saunoa telttasaunassa. Käytiin myös näkötornilla jonne oli tarpeeksi rankka kiipeäminen. Osan aikaa satoi mutta sekään ei haitannut. En ollut moneen vuoteen käynyt - viimeksi taisin käydä nelisen vuotta sitten tytön kanssa, jolloin mun jalka jo vähän oireili mutta en tiennyt vielä että se olisi nivelrikkoa. .

Yhtenä iltana siivottiin Iinan kanssa varasto. Hän tuli pesemään pyykkiään. Käytiin varastosta etsimässä hänelle wokkipannu, jonka olin luvannut. Keksinkin sitten, että siivotaan samantien koko varasto.  Pari tuntia siinä meni - varaston siivouksessa. Sitten olikin mukava mennä saunaan.

Taloyhtiössä oli siivoustalkoot lauantaina ja veivät kaatopaikalle turhat tavarat. Sen jälkeen nautittiin virvokkeita ja grillattiin. Siihen en valitettavasti ehtinyt jäämään. Osallistuin yhteen sukututkimustapahtumaan. Pari luentoa: Tiina Miettinen kertoi Hämeenkylän kartanon piioista 1799-1801 ja Juha Vuorela sukututkimuksesta harrastuksena. Liityin muuten tässä yhtenä päivänä paikalliseen sukututkimusyhdistykseen.

Sukututkimustakin tein muutamana päivänä. Se vie todella mennessään. Pidän siitä kun löytää jonkun tiedon ja tavallaan taas yksi palanen loksahtaa paikoilleen. Loman aikana tutkin mummuni (isänäiti, tuo lottanakin toiminut) isoäidin elämänvaiheita sekä pappani (äidinisä) isoäidin vaiheita. Yllättävän paljon sitä saa tietoa kirkonkirjoja tutkimalla. Tavallaan ne ihmiset saavat lihaa ympärilleen... 

Kävin myös taas siistimässä pensaan kotitalon edessä. Keräsin omenoita joista sitten kotona tein piirakan ja keitin hieman omenahilloa pakkaseen. Veljen luona käväisin myös ja haudoilla kattomassa missä kunnossa kukat ovat. 

Tässä siis lyhykäisyydessään kolmen viikon loma. Nyt jo syksy tulossa. Huomenna menen siskon kanssa vähän raivaamaan tavaroita. Homma, joka on pitänyt tehdä muttei sillä edelleenkään mikään tulipalokiire ole. Vähän kerrassaaan, luopumista...

Monika hakee huomenna miehensä kanssa koiranpennun kotiin <3

Ensi viikolla olis tarkoitus jatkaan kirjallisuusterapiaharrastusta - tän syksyn aiheena on Itsemyötätunto Ronnie Grandellin kirjan mukaan (kirjaston tietokirjalukupiirissä). Tiedossa on myös yhdistystoimintaa, ehkä kirjaston kirjailijailta tai sitten sukututkimusyhdistyksen etäluento siirtolaisuudesta (mutta sen voi katsoa kyllä tallenteena myöhemminkin). Seuraavana viikonloppuna luultavasti pääsen tutustumaan uuteen perheenjäseneen, koiranpentuun

Loman tarpeessa

Pidin sen yhden viikon aiemmin  - ehkä olisikin pitänyt olla toisin päin eli kolme viikkoa ensin ja yksi viikko myöhemmin :) No ehkä ensi vuonna toisin päin, mutta joka tapauksessa: loma on vielä edessä päin.

Olen lukenut viime aikoina Eeva Kolun kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt. Lainasin kirjastosta ja huomaan ettei kuukausi riitä sen lukemiseen - kunnolla siis. Olen ajatellut jos ostaisin itselleni - nimittäin mulla on joululahjaksi saatu kirjakaupan lahjakortti käyttämättä. Vaikka olenkin itse reilusti yli kolmikymppinen - löydän tuosta yhtymäkohtia omaankin elämääni. 

Mutta nyt on siirryttävä tuonne työpöydän ääreen ja hoidettava tämä päivä - mukavaa tiistaita

Pantoum runoilua

 Muistin taas vaihteeksi pantoum kaavan:

1234-2546-5768-7381

4 säettä

8 lausetta (tai sanaa)

16 riviä neljän rivin säkeinä

- ja kokeilin kirjoittaa jonkinlaisen rakkausrunon  - tai en mä tiedä mikä se on

Kerro minulle

mitä haluat

milloin haluat

tulen luoksesi

Mitä haluat

kysymättä 

tulen luoksesi 

jos haluat

Kysymättä 

turhia miettimättä

jos haluat 

koska haluan

Turhia miettimättä 

milloin haluat

koska haluan

kerro minulle

Savonlinnareissu 10.-11.7 (Parikkala ja Savonlinna) kuvina

 

yksin ollessa iltasella

 kerkeää ajattelemaan...

Häälahjani tyttärelle, kehystämistä vailla

Mikä vikana kun en löydä lähelleni ketään? Ihmistä joka haluisi olla nimenomaan minun kanssani ja haluisi järjestää sille aikaa. En tarkoita 24/7 suhdetta - mutta tapaamisia silloin kun on aikaa ja halua. Enkä halua asua jatkuvasti toisen kanssa, omat asunnot kummallakin voisi olla hyvä juttu. Viikollakin. Siis yksinkertaisesti haluan ihmisen joka haluaa järjestää sitä aikaa - sillä sehän onnistuu jos halua on... 

Kaverin kanssa tänään mietittiin asiaa puhelimessa. Tultiin siihen tulokseen, että ollaan ehkä niin "vahvoja" naisia ettei me tarvita miestä pitämään meistä huolta - ja miehetkin tietää sen.  Eli on "helppo" jättää kun tietää, että kyllä se pärjää - ja yleensä mies menee sen naisen luo joka osaa vaatia - ja ehkä näyttää sen että tarvitsee... Mä en ole koskaan osannut vaatia vaan pikemminkin annan mennä - ei mun kanssa tartte väkisin olla. 

Haluisin miehen joka tajuaa että tarvitsen vapautta - ainakin henkisesti - eli siimaa pitää antaa mutta ei pidä antaa lähteä kokonaan. Tarvitsen tunteen että voin lähteä, silloin mun ei tarvitse. Se on kuin autonkin kanssa. Pitää olla auto, että voi lähteä halutessaan. Sit ei välttämättä tarttekaan ;) No joo - oli vähän ontuva vertaus - mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

En mä tarkoita että minut olisi nyt jätetty. Vaikea jättää kunnei sellaista suhdetta ole ollut aikoihin. On vaan "ystävä" jonka kanssa vietetään aikaa kun kummallakaan ei ole parempaa. No yleensä se on hän, jolle sitä parempaa tekemistä välillä tulee... on ehkä vähän spontaanimpi kuin minä, elää enemmän tunteella. Olen vaan tässä  analysoinut asioita ja miettinyt elämääni. Ei se tarkoita sitä etten tarvitsisi toista mutta pärjään ilmankin. Viime aikoina tosin olen olen kaivannut kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se on tämä aika... kun muutenkin on jatkuvasti yksin kotosalla - työtkin tekee yksin. Kaipaan tanssimistakin - vaikken olekaan siinä hyvä - siinä pääsee kuitenkin toisen lähelle. Mutta - on se vähän huono korvike, myönnän

Oikeastaan vähän pelkään tulevaa. Kun ehkä palataan jollain lailla entiseen - tai tuskin aivan. Mutta osaanko mä enää mennä. Jos jumitun tänne kotiin? Uskallanko enää "antautua" tunteen vietäväksi?

Hellettä riittää

 
Mun loman aloitukseksi käytiin kaverin kanssa ajelulla perjantaina. Tosin tavallaan aloitettiin se  jo torstaina,  käytiin oopperaleivät syömässä - kasari on tulossa takaisin kuten sisareni sanoi. Yhden kätkönkin siinä samalla kävin hakemassa. Pientä jännitystäkin siinä  - nimittäin kyseisellä paikalla mennään joen rantaan pitkiä portaita alas - minä olin jo alhaalla kun kaveri tuli puolvälissä - yhtä äkkiä alkoi kuulua kovaa rytinää - ja siinä me katottiin kun puu kaatui - en tiedä mikä sen aiheutti, ei ollut tuulistakaan.

Siis perjantaina ajelua  -nautittiin kauniista maisemista. Terassit eivät houkutelleet. Tälläkin alueella on hienan nuo tartunnat lisääntyneet. Jutetiin "ötökkämiehen" kanssa - perhosista. Jännä kohtaaminen sekin :) 

Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla. Maanantaina auton käytin ilmastointihuollossa ja öljynvaihdossa.  Mukavampi lähteä reissuun kun tietää et ilmastointi on kunnossa - ilmansuodatin oli kuulemma todellakin "loppu". En ole ole löytänyt auton huoltokirjasta tietoa koska mahdollisesti on ilmastointi huollettu, öljynvaihdosta oli maininta - no en mä sillä hirmu paljon ole itse ajellutkaan kun ei töihinkään ole tarttenut kulkea - vielä ollaan etätöissä kotosalla

Tänään käytiin siskon kanssa kotipuolessa. Haudalla käytiin  -  äidin kuolemasta tuli tänään kymmenen vuotta. Meille tämä Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä - on myös kaipauksen päivä. 

Kotimatkalla poikettiin Piika ja Renki -kahvilassa sekä Mustilan viinipuodissa. 

Loppupäivän olen yrittänyt selviytyä tästä helteestä. Ilman tuuletinta olisi aika toivotonta. Elokuvia olen toljotellut kun ei muuta jaksa 

Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3

Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.

Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

Kesä

 - on se vihdoinkin täällä vaikka tässä yhtenä päivänä naapuri sanoikin et kohta on taas talvi - pitää ottaa sukset esille (hän on kova hiihtämään) ja et ensi kuun jälkeen on elokuu. Eipä haittaa mun loma onkin elokuussa - tai pidän mä yhden viikon heinäkuussa. Useimmiten olen ollut kesäkuussa yhden viikon ja loput loppukesästä. Tänä vuonna otin loman sieltä missä näytti olevan tilaa - siis lomatoivelistassa. Ei ole mitään erikoisempaa suunnitteilla jonka perusteella lomaa pitäisi saada. En vaihtanut yhtään lomarahojakaan lomaksi tänä vuonna. Tosin en viime vuonnakaan kun tiesin että on kuitenkin tulossa pitkä sairasloma tekonivelleikkauksen jälkeen...

Tänään on Monikalla jännä päivä tai oikeastaan koko viikonloppu. Kaverinsa järjestävät hänelle polttarit. On menossa naimisiin parin viikon päästä. Maistraatissa vihitään ja todistajina on äidit. 

Muistan aikoinaan meidän suunnitelleen et mennään vaan naimisiin silleen et vanhemmat ovat todistamassa mutta exän sisarukset ilmoittivat, että tulevat "kuokkimaan" kirkkoon. No sitten päädyttiin pieniin häihin - lähimmät sukulaiset. Mutta oli ne joka tapauksessa mukavat häät - naimisiin Suomen suurimmassa puukirkossa, oltiin ko papin ensimmäinen vihkimä pari, kahvittelut järven rannalla hirsimökissä, erittäin lämmin toukokuun lopun päivä... muistoja, muistoja... vaikkei se sitten kestänytkään.

Oltiin viime viikolla työporukan kanssa Mustilan Arboretumissa töiden jälkeen. Silloin ei vielä oikeastaan kukkaloisto ollut kovin runsas. Atsaleat kukki jonkin verran ja olihan siellä muutakin, alppiruusut vasta aloittelivat. Mutta onhan siellä muutakin nähtävää

Sieltä lähdin vielä kotokylässä käväisemään veljen luona. Kahvia, kakkua ja hirvisoppakin tarjolla. Oli semmoinen "hetken mielijohde"- käynti kun ei Mustilasta ole sinne pitkä matka. Tytölle sanoin että ohimennessä poikkesin (tosiasiassa on toisessa suunnassa eli tulin reilun kolmenkymmenen kilsan poikkeama), häntä vähän huvitti...

Käväisin samalla kotopaikalla kattomassa miten siellä kevät tai siis kesä etenee. Olihan siellä kukkia vaikka kuinka, omenapuutkin täydessä kukassa.

Muuten tämä elo on aika hiljaiseloa. Iina kävi eilen pyykkäämässä ja saunassa. Meni vähän myöhempään kun tuolla tien toisella puolella joskus yhdeksän jälkeen oli aika monta hälytysajoneuvoa - paloautoa ja ambulansseja - myöhemmin selvis ettei ollut pahasta palosta kyse - grilli oli kärähtänyt maantasalla olevalla parvekkeella. Ilmoitus oli tehty keskisuurena rakennuspalona.

Isot ampiaiset on nyt liikkeellä. Eilen illalla tuli parvekkeen ovesta iso ampiainen  - olisikohan kuningatar etsimässä pesäpaikkaa. No onneksi jossain vaiheessa se onnistui livahtamaan takaisin parvekkeelle. Ei sitä uskalla hätyytellä. Mutta ei siinä kaikki  - tänään aamupäivällä tuli taas iso ampiainen sisälle - tällä kertaa se kierteli vähän enemmän mutta päätyi sitten lopulta oven lähelle -  ja siitä ulos. Eilen just asiakkaan kanssa jutellessa, häneltä meinas mennä pasmat sekaisin kun ikkunassa näkyi iso ampiainen - sanoi et oli kolmisenttinen. 

Kesäkuuta kohti mennään

Ensimmäinen rokotuskin saatu. Ei siitä mitään pahoja oireita tullut - yhden päivän olkavarsi kipuili muttei mitenkään sietämättömästi. Seuraavaa odotellessa...

Tämä viikonloppu on mennyt rauhallisesti yksin kotosalla. Mulla pieni projekti meneillään joka vienyt niin mennessään etten edes ulkona ole käynyt (no kauppareissun tein eilen)... Siitä sitten enemmän kun se on valmis. Olen myös koukuttunut sarjaan: Rakkauden ja häpeän hedelmät. Australialainen sarja, löytyy Yle Areenasta. 

Viime viikonloppuna kävin vaihteeksi kaverin luona. Vietettiin aikaa mökillään ja saunottiin kotonaan. Ilta meni musiikkia kuunnellen. Ruokaakin laitettiin - tai pääasiassa hän kokkasi - oli ihan maistuvaa jauhelihakiusausta. Alkuilta meni Suomen lätkäpeliä kuunnellen... vaikken mä oikein niitä seuraile. Euroviisutkin jätettiin kattomatta.  Aikaisin aamulla kun kävin lääkkeet ottamassa, katoin netistä että Suomi tuli kuudenneksi - vasta myöhemmin selvitin kuka voitti. Ei noi euroviisut oikein kiinnosta niinkuin ennen. Tosin kappaleet kuuntelin sitten sunnuntai-iltana kotona silleen sivukorvalla areenasta. 

Viime viikolla oli myös - ei kun edellisenä - yhdistyksen kevätkokous. Olin toimistolla - alunperin piti meiän puheenjohtajan ja liiton edustajan olla myös, mutta pj:lla oli koronakaranteeni menossa ja asiamiehellä oli joku muu kokous. Muut osallistujat oli teamsilla mukana (no teamsissa olin minäkin mutta fyysisesti toimistolla piti jonkun olla) 

En muuten ole aiemmin huomannut että orvokitkin tuoksuu aika voimakkaasti, sellainen jännä makea tuoksu. Kun ovat täällä lasituksen sisällä parvekkeella niin sen kyllä haistaa. Tyttökin sanoi että tuoksui sisälle asti kun viikolla kävi vaatteita pesemässä ja saunassa.

Vielä en ole muita kesäkukkia ostanut - käytiin kyllä kamun kanssa yhtenä iltana jo katsomassa puutarhalla. Ei vielä ole kiire hankkia. Amppelitomaatin ajattelin ostaa tänäkin vuonna - viime vuonna se ainakin kasvoi täällä hyvin - välillä tällä parvekkeella onkin olo melkein kuin kasvihuoneessa. 

Tänään muuten olisi hääpäivä jos vielä olisin naimisissa. Siitä on 29 vuotta.  Oli erittäin lämmin päivä. Muistelen sitä päivää  lämmöllä vaikkei liitto sitten kestänytkään. Ilman exää, ei olis noita kahta lastakaan. Odotin silloin ensimmäistä -  suunniteltu ja odotettu lapsi <3

Parvekkeella

Suomen sää  - pari päivää sitten oli vielä tosi viileää. Tänään aurinko paistaa ja jollain paikkakunnilla jo tehtaillaan lämpöennätyksiä. Mä istun parvekkeella kirjoittamassa tätä. Sauna on lämpiämässä. Olin kyllä ajatellut että lähtisin lenkille mutta töiden jälkeen väsytti sen verran, piti nokoset ottaa... 

Parvekkeella  klo 19.30

Huomisen jälkeen on Helatorstai ja päivä vapaata - jospa silloin pääsisi liikkeelle. Vaikka kätköilemään tai jollekin kuntopolulle. On vähän vähiin jäänyt viime aikoina. Tai sitten jos sais vaikka parvekkeen siivottua kesäkuntoon :). Sen näkee sitten... Ainakin suurin osa lyhdyistä korjattava kesäksi pois. Oli hyvä ostos tuo säilytyspenkki jonka sisälle saa ne säilöttyä, eivät pyöri nurkissa. Kukkia tilalle.

Tällä viikolla mulla on taas verenpaineen seurantaa, työterveyslekuri soittaa tiistaina. Koronarokotusajankin olen varannut sille päivälle töiden jälkeen - olisin saanut jo tälle viikolle mutta en viitti sekoittaa tätä verenpaineen seurantaa. Jos tulee vaikka oireita rokotuksesta.

Pariin iltaan en ole netissäkään viittinyt miittiryhmässä olla - hyvä välillä sitäkin rajoittaa. Tulee valvottua turhan myöhään eikä sitten välttämättä saa untakaan. Olen myös huomannut että mitä myöhempään iltaan mennään niin jutut muuttuu levottomammiksi eikä väärinkäsityksiltäkään aina vältytä. En tarkoita itseäni. Silloin jos meno yltyy .  lähinnä kuuntelen tai poistun paikalta. Mie käyn siellä mielenvirkistykseksi enkä mieltäni pahoittamassa. Toki vakavistakin asioista voidaan jutella mutta asiallisesti ja toisen mielipidettä kunnioittaen. Ei jaksa mitään draamaa.

No joo tää oli vaan tämmöinen välipostaus - et elossa ollaan. Vaikken kovin aktiivinen ole ollut viime aikoina - tai onhan mulla aina jotain projektia menossa, mutta tämän hetkisestä en kerro - ennen kuin se on valmis. Mukavaa kevättä ja kesän odotusta - kesälomaa vietän vasta heinäkuussa viikon ja elokuussa loput. Mutta kesästä aion nauttia - ja kohta menen saunaan - pitää vaan toi verenpaine mitata ensin.

Hiljaiseloa mutta silti

... aika kuluu vauhdilla. Ei oikeastaan paljon mainittavaa tapahdukaan, mitään uutta ei ainakaa. Kotosalla edelleen etätyöskentelen. Tänään tuli tieto, että meiän kesäsijainen aloittaa vajaan kuukauden päästä työt. Pomo perehdyttää pk-seudulla ja yksi työkavereista toimistolla.  Saa nähdä nähdäänkö /tavataanko häntä ollenkaan - vaihtelun vuoksi kesäpoika. 

Sovittiin tänään sisarusten kanssa tapaavamme kotokotona äitienpäiväviikonloppuna lauantaina - pitäis vähän keskustella mitä me sen talon ja tontin kanssa tehdään. Kenelläkään meistä ei oikeastaan ole varaa sitä pitääkään. On siinä kiinteitä kulujakin, joita pitää maksella kuten sähkö, öljy, kiinteistövero... pitäisi rempatakin tai purkaa... Tähän asti on vielä pärjätty isän tilille jääneillä rahoilla. Isän kuolemasta muuten tuli viime viikolla kaksi vuotta. 

Jokelan myllyllä (Valkeala)

Viime viikonloppuna molemmat tytöt samaan aikaan  - tai Monikahan on yötä. Käy nykyisin noin kolmen viikon välein, Iina suunnilleen kerran viikossa saunomassa ja pyykkiä pesemässä. Onhan nekin mielenvirkistystä. Käytiin lauantaina kahvilassakin ja nauttimassa koskenkuohuista. Sen verran ulkoilua vaikkei oikein sää suosinut.

Edellisenä viikonloppuna vietin aikaa vaihteeksi kaverimiehen luona, saunottiin ja tehtiin lämppäreitä (siis ollaan vain ystäviä),  mökillään käytiin makkaraa paistamassa ja pikkasen puuhommeleita. Klapeja siirrettiin pinoon katoksen alle. Sattui todella mukava sää olemaan koko viikonlopun. Sittenhän se sää taas muuttui.

Mielenvirkistykseksi välillä ystävän kanssa nähdään maskitreffeillä - siis hoidetaan siinä samalla kauppareissut - ja kuulumiset vaihdellaan - vaikka me viestitellään tai jutellaan puhelimessakin päivittäin. Työkavereiden kanssa vaan Teams-keskustellaan viesteillä - harvoin videokeskusteluina. Netissä keskusten yhdessä ryhmässä - yhdistävänä tekijänä meillä on sinkkuus - on vähän sellaista vertaistukea. Ei mikään deittailuryhmä vaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä eri puolelta Suomea. Seuraa iltoihin - joskus myöhäiseen yöhönkin. 

Vaikka nää päivät soljuu aika lailla samalla lailla niin en mä oikeastaan aivan ryytynyt ole - ehkä olen jollain lailla tottunut tähän. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen eläin ;). Mutta välillä voi vähän purnata.

2010-luku - miten se menikään

Hieman ajattelin käydä läpi lyhyesti viime vuosikymmenen tapahtumia omassa elämässäni, joka päällimmäisenä ehkä näyttäytyy enemmmän menetysten vuosikymmenenä mutta katsotaan, eiköhän sieltä positiivisiakin asioita löydy :) Vanhasta blogistani selailen...

2010
Vuosi alkoi seurusteluntapaisen päättymiseen. Oli yritetty lämmitellä vanhaa suhdetta (n. 25 vuoden takaa, ongelmat oli paljolti samat kuin silloin). Menetin myös isoäitini (joka olisi samana vuonna täyttänyt 94v), tosin hän oli jo muutaman vuoden ollut vuodepotilaana (Alzheimer), mutta kaipaus jäi silti (edellisyksynä menehtyi myös tyttöjen ukki eli ex-appi), haikea olo, yhden aikakauden loppu

Keväällä tapasin itseäni muutamaa vuotta nuoremman miehen, joka sitten oli elämässäni enemmän tai vähemmän seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Ei me mitenkään sitoutuneita oltu mutta vietettiin aikaa yhdessä. Käytiin mm Pietarissa muutaman yön reissulla, hän auttoi muutossa, juteltiin iltaisin puhelimessa jossei sattunut mun luona olemaan, korjaili mun autoa ... oli siis arjessa mukana

Kesällä ostin asunnon, suuri päätös yksinmaksavalle. Mutta ajattelin et samalla tai siihen aikaan jopa pienemmällä summalla - maksan asuntolainaa (enkä ole katunut). Tiesin myös että jos en sitä silloin tee niin en teekään... Heinäkuun lopussa muutettiin. Tytöt saivat myös omat huoneet, itselleni tein sopen olohuoneeseen.

Loppuvuodesta huolestutti äidin terveydentila - omakin keho oireili, epäiltiin sarkoidoosia... vuoden aikana olin ollut useasti kipeänä (mahatautia, keuhkoputkentulehdusta...) - joko sitä ei ollut tai parani sitten itsestään. 

2011
Alkuvuosi meni toipuessa "sarkoidoosista", ei mitään ihmeellista, normaaliarkea tyttöjen kaa ja olihan mulla siihen aikaan miesystäväkin ( näin jälkikäteen katsoen oli kyllä aika lailla tukena arjen ympyröissä jossei muuten niin sai jutella toisen aikuisen kanssa, nähtiin noin kerran viikossa, yleensä tuli yöksi, tuli tyttöjenkin kanssa toimeen), töissä muutoksia... yt:tkin oli, mutta lähinnä tais työt lisääntyä. Monika aloitti syksyllä lukion, elämänvaiheen muutos sekin. 

Heinäkuussa maailma kääntyi ylösalaisin. Äiti kuoli leikkauksen jälkeiseen sydänkohtaukseen, oli tippunut tuolilta muutama päivä aiemmin - ja lonkka leikattiin. Leikkaus onnistui mutta sydän ei sitten kestänyt. Loppuvuosi meillä sopeutumista tilanteeseen ja isää tukien. 

2012

Äidin kuoleman jälkeen usein isän/vaarin luona vietettiin aikaa. Hänellä rupes sydän reistailemaan - ja loppuvuodesta tehtiin neljän suonen ohitusleikkaus Meilahdessa - jouluksi pääsi kotiin. Siinä oli kaikenmoista ongelmaa, mm jalan haava (josta otettiin suoni ohitukseen) tulehtui yms.

Muuten oma elämä meni aika lailla normisti. Nuorempikin täytti 18v ja vietti syntymäpäivänsä Turkissa partioreissulla. Iina kävi kesällä festareilla vapaaehtoishommissa. Käväistiin Tukholmassa talvilomalla. Ei mulla varaa pidemmille reissuille. 

Yhden ihmisen palkkatulot ei pitkälle riitä... No onneksi kirjastossa oli paljon kirjailija ym vierailijoita Halpaa huvia - vaatii vain paikalle saapumisen. Lisäksi olin mukana yhdistystoiminnassa - aika paljon menoa sen puitteissa (vuodesta 2000 lähtien vuoteen 2013), kokouksia, muiden yhdistysten kanssa tapaamisia, retkiä...

Ihmissuhde päättyi joskus kesän kieppeillä, hiljakseen hiipui. Ei varnaan aiheuttanut suuria tunteita kummallekaan.

2013
Sain tarpeekseni yhdistystoiminnasta  eli jättäydyin pois - olin ollut kyseisessä yhdistyksessä kun oli vain yhden erityisryhmän ja - alueen yhdistys, mukana muutoksissa kun se laajeni isommalle alueelle ja useaa erityisryhmää koskevaksi. -  mutta aikansa kutakin. 

Monikalla oli vanhojentanssit. Veljen vaimo oli tehnyt puvun ja pikkupussukan, minä korut - kampaajalla kävi. Iina valmistui keväällä suunnitteluassistentiksi - vaikkei niitä hommia olekaan tehnytkään  - uskon että kaikesta opiskelusta on jotain hyötyä.

2014

Iina muutti kotoa pois yli kahdensadan kilometrin päähän (lähes neljäksi vuodeksi) opiskelemaan kudonnan artesaaniksi. Ensimmäinen pesästä pois. Monikan kanssa jäätiin kahdestaan - ja minäkin pääsin olkkarista makuuhuoneeseen,  Monikasta tuli kevaän ylioppilas. 

Itse tutustuin yhden fb-ryhmän kautta P-Karjalaiseen mieheen. Hänen kanssaan sitten etäsuhteiltiin parisen vuotta. Hänen myötään sain uuden harrastuksen, geokätköilun (ja se on jäänyt edelleen vaikka mies ei olekaan kuvioissa mukana) ja Pohjois-Karjalakin tuli tutuksi, vaeltamaankin pääsi, Tallinnan reissuja tehtiin ja vierailtiin puolin ja toisin. 

Isälläni oli ollut ongelmia jalan kanssa pitkin syksyä. Ennen joulua jouduttiin amputoimaan jalka polven alapuolelta henkeäsäästävänä toimenpiteenä 

2015

Isä joutui alkuvuodesta sairaalaan verenmyrkytyksen vuoksi, sai monielinvaurion, oli teholla nukutettunakin viikon. Mutta ihmeellisesti taas selvisi vaikka pelättiin pahinta - lääkärikin antoi elvytyskiellon. Viisi viikkoa keskussairaalasssa ja sitten taas omaan sairaalaan toipumaan, välillä uudestaan keskussairalaan teholle ja osastolle, dialyysi turvotuksen takia...  Minun aamuni alkoivat ennen töihinlähtöä osastolle vointia kysellen... maaliskuussa pääsi taas oman kaupungin sairalaan toipumaan ... huhtikuussa kotiin jalkaproteesin ja pyörätuolin kanssa. Pystyi vielä autoaankin ajamaan.

Monika muutti tammikuussa kotoa Lahteen opiskelemaan lähihoitajaksi. Pian tapasi tulevan avomiehensä - ja syksyllä muuttivat virallisesti yhteen.... Iinakin oli löytänyt seurustelukumppanin.

2016

Lopetin etäsuhteeni alkuvuodesta, jotenkin tuntui ettei kaikelle riitä aikaa... muuten elämä jatkui ennallaan: isän luona viikonloppuisin, välillä tyttöjä moikkamassa. 

2017

Taas yhdistystoimintaan mukaan  - tällä kertaa ammattiliiton paikallisyhdistyksen hallitukseen, jonka  tiimoilta pääsi kaikenlaisiin tapahtumiin mukaan. Arkea vietin aika paljon miespuolisen ystävän seurassa noin puolisentoista vuotta kunnes hän siirtyi muualle töihin kesällä -18.

Isä sairastui paksusuolen syöpään, joka saatiin leikkauksella pois - eli taas sairaalahoitoa. Kun oli kotona, edelleen kävin viikottain. Iina muutti loppuvuodesta takaisin, hetkeksi mun luo

Oma terveyskin hieman alkoi mietityttää kesän jälkeen, toisessa lonkassa todettiin lievää nivelrikkoa . 

2018

Iina sai mukavan asunnon vuokrattua läheltä keskustaa. Meiän taloyhtiössä vaihdettiin ikkunat ja parvekkeiden ovet keväällä. Isältä amputoitiin toinenkin jalka toukokuussa, kesällä myös pari sormea, heinäkuussa pääsi kotiin pyörätuolin kanssa proteesia odottelemaan. Jouluna isä joutui intervallihoitoon ensimmäisen kerran - ei silloin tiennyt että on lopun alkua... 

2019

Isällä todettiin vaskulaarinen dementia, joka etenikin vauhdilla, tammi-helmikuun vaihteessa osastohoitoon josta ei enää palannut kotiin. Hän kuoli kiirastorstaina. 

Lonkan nivelrikkoni eteni niin ettei muuta vaihtoehtoa kuin tekonivel. Verenpaineenkin kanssa ongelmia syksylllä ja sydämessä jotain häikkää joten en päässyt vielä leikkaukseen joulukuussa vaan sydänlääkärin vastaanotolle.

2020

ja näin sitten saavuttiin 2020-luvulle, joka meille jokaiselle ollut varmaan melko vaikea vuosi. Itselleni yleisen tilanteen lisäksi tehtiin tammikuussa sydämeen yhteen suoneen (95% tukossa paikallisesti) pallolaajennus , joka sitten siirsi tekonivelleikkauksen elokuulle - muttei siitä sen enempää, toipumista tapahtunut. Elämä tällä hetkellä paljolti kotosalla, etätöissä ja muutenkin aika lailla itsekseni. Elämä jatkuu...  

Jotain sai tehtyäkin

 

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin tuntuu että sai jotain aikaankin. Sulatin pakastimet, pesin saunan ja jopa leivoin pullaa - en edes muista koska viimeksi. Huomasin kyllä että sekin vaatii harjoittelua... mun piti tehdä korvapuusteja mutta en löytänyt kanelia mausteistani, joten käytin sitten tortuista yli jääneen luumuhillon - kyllähän niitä syö, muttei niistä kovin nättejä tullut. Tänään kävin Prismassa viikon ruuat ostamassa - ja muistin ostaa kanelinkin  jos joku päivä yrittäisi uudelleen :)

En tiedä - ehkä olen piristynyt tai sitten tylsistynyt. Pakko keksiä jotain erilaista tekemistä... Koskahan taas innostun helmeilyyn. Katselen kyllä muiden tekemiä - kai inspiraatiota odottaen. Mielessä kyllä  on. 

Faseryhmästä otti yksi mies yhteyttä mesellä. Vähän painostavaa kun ei kyseinen henkilö ole edes ko ryhmässä esittäytynyt saati omalla sivullaan näy mitään. Olisi heti halunnut tapaamista. Mutta tämä aika ei oikein suosi uusia ihmisiä... Samalla huomasin toisenkin viestipyynnön samasta ryhmästä - viestitellyt jo marraskuussa. En ollut huomannut... hän oli sentään jotain siellä ryhmässä kirjoitellutkin. Tällä hetkellä jotenkin suhtaudun aika varauksella... ehkä nyt on aika vähän miettiä itseään - ja mitä haluaa... Olen kyllä sanonut etten haluaisi yksin loppuelämääni viettää mutta sitä en ole vielä oikein miettinyt millaisen suhteen haluaisin... 

tai kyllä mulla jonkinlainen ajatus on: mukava, huumorintajuinen, ei etäsuhde mutta ei asuta yhdessä kuitenkin mukava silloin tällöin herätä yhteiseen aamuun, mahdollisuus ja halu nähdä viikollakin, tehdä yhdessä tavallisia juttua esim. kävelylenkkejä, käydä tapahtumissa ja viihteelläkin, olla möllöttää sohvalla, jutella, tehdä yhdessä ruokaa, saunoa, jakaa asioita, ja että hän ymmärtää mun elämässä lapsieni olevan edelleen vaikka ovat jo aikuisia... 

Siis kaikkea tavallista mitä nyt mieleen juolahtaa  - ja ehkä se kaikkein tärkein eli että haluaa oppia tuntemaan minut. 

Sanoin kyllä ystävälleni viime viikolla että taidan alkaa uskoa sen että vietän loppuelämäni yksin. Hän ei ollut samaa mieltä vaan meinasi että tämä maailman tilanne, kotiin etätöihin joutuminen, fyysisten kontaktien vähyys kenties vaikuttaa mieleen - eihän tämä nykyinen tilanne normaali ole. Se on totta. Mutta nyt taidan ottaa hieman iltapalaa  - ja kohta laitan taas työpisteen huomiseksi valmiiksi (laitan sen "kasaan" viikonlopuksi - että hieman eriytyy arki ja viikonloppu -  ensi viikonloppuna taas tulee tytöt käymään. Tai toinen tulee kyllä huomenillalla pyykkiään pesemään - käyn töiden jälkeen hakemassa.

Kuinka väärässä olinkaan

 Vuoden viimeinen työpäivä - ylitöihin joutui puolisentoista tuntia. No minkäs teet, tilaukset saatava eteenpäin. Manuaalisesti tehtiin. Eipä yli ajan ole kovin usein viime aikoina mennyt - mut kieltämättä hieman harmitti kun kuitenkin uudenvuoden aatto. 

Minähän tosin en ollut minnekään lähdössä - niin luulin. Kaveri(miehe)lta tuli viesti puoli viiden maissa mitä teet uutenavuotena - laitoin vaan et töissä vielä. Pyysi sitten soittamaan kun pääsen töistä. No hän sit kerkes soittamaan noin tunnin päästä uudestaan kun en ollut soittanut. Just oltiin lopettelemassa. Kysyi et tulisinko hänen luokseen viettämään uutta vuotta. No enpä miettinyt kuin hetken... Siellähän se sitten pari päivää vierähti - tänään tulin puolilta päivin kotiin (samanlainen keli torstai-iltana kuin tänäänkin  mutta tänään pääsin sentään valoisella ajamaan)

Ei me mitään erikoista tehty. Saunottiin, syötiin, naapurista tuli hänen kaverinsa, käytiin muutama raketti ampumassa pihalla. Perjantaina nukuttiin myöhään. Aamulla kysyi jäätkö toiseksikin päiväksi. Eipä mulla ollu mitään suunnitelmia, et kävihän se. Käytiin m hänen mökillään kattomassa miten siellä (ei varsinaisesti ole talviasuttava mutta lähellä) kauppareissun ohessa ja illalla käytiin naapurillaan. 

En mä tiedä - on mulla välillä hieman ristiriitaiset ajatukset hänen suhteensa mutta olen ajatellut et otan sellaisena kun on - välillä nähdään. Hän tässä syksyllä tapaili jotakuta, siitä ei nyt puhuttu paitsi et on ollutta ja mennyttä. Eli voi oikeastaan sanoa että kaverizonella ollaan. Yleensä hänen kanssaan on nää "äkkilähdöt" ihan mukavia - etukäteen suunnitellut saattaa jäädäkin tekemättä - kun tuleekin jotain muuta tekemistä (yleensä hänelle). Välillä kyllä mietin että mitä mä tästä saan - ja kuitenkin taas lähden. En mä sitä kiellä - hän on tavallaan tukenut - "kiskonut" mut kotoa liikkeelle. Samalla tietty ajatus et haluaa seuraa itekin. En oikeastaan tiedä mitä tuntee mua kohtaan, jonkinlainen veto tai kemia meillä kuitenkin on muttei se riitä pelkästään, siis suurempiin sitoumuksiin. No eipä me olla sellaista kokeiltukaan... kun ei stressaa, saa ehkä enemmän. Eikä tässä iässä enää välttämättä aina suurempaa tarttekaan kun on muutenkin tottunut olemaan enimmäkseen yksin. Olis se joskus kuitenkin kiva...