Jos joku on seuraillut

niin isä pääsi keskiviikkona jatkohoitoon omaan sairaalaan. Oli tässä kaikenmoisia käänteitä tässäkin jutussa mutta nyt asiat olosuhteisiin nähden hyvin. Tiistaina kävin tytön ja kaverin kanssa iskää katsomassa Kotkassa. Pari tuntia siellä rupateltiin. Iskä soitteli eilen että on nyt parempi mieli ja paikka. Olen tyttöjen kanssa lauantaina menossa katsomaan

Oli siis hyvä reissu Kotkassa. Kotimatkalla ajeltiin mukavampaa kautta kotiin ja muutama kätkökin napattiin - ja mansikoitakin ostettiin pikkurasia välipalaksi Susikoskella.

Tänään on perjantai  - ja vettä sataa. Eikä harmita. Mukavaa tätä päivää

Arkeen

Yllättävän paljon tapahtumia sattuu viime viikkoon, mukavia ja huonompiakin. Ensimmäinen osa lomasta vietetty, seuraavaa odotellessa. No ei eletään tässä muutenkin

Maanantaina sain auton kuntoon iltapäivään mennessä, ei tarttenut vaihtaa kuin takapönttö. Sitten kohti Loviisaa isää katsomaan. Olin mä siellä muutaman tunnin, käytiin pieni lenkki ulkonakin - työntelin pyörätuolissa.Siellä melkein heti hoitaja tuli kertomaan että isälle on varattu aika keskussairaalaan toimenpiteeseen ke:ksi ja sieltä toivottiin omaista mukaan eli keskiviikon ohjelma oli sillä selvä. Käväisin kotimatkalla hautuumaalla kastelemassa kukat (äidille pitäis kyllä viedä uusi kukka, ruusut kuihtuneet), kotipihallakin poikkesin ja veljellä

Tiistaina ajelin Lahteen, koukkasin Monikan ja ajeltiin Heinolaan. Olikin vaihteeksi sateinen päivä ettei viittitty lähteä lenkkeilemään. Syömässä käytiin ja hieman ostoksilla, loppuilta heillä. Koko päivän oli tuulista, matkalla kotiin matka keskeytyi hetkeksi - tielle kaatunut puita, palomiehiä odoteltiin.

Keskiviikko aamuna sitten Kotkaan ja taksi toi isän myös sinne. Mulla ei ollut tietoa että kyse olikin päivystysleikkauksesta eli siellä sitten odoteltiin lähes yhteen ennen kuin ottivat isän. Onneksi sai vähän välipalaa (nimittäin ei ollut syönyt, olis kuulemma saanut syödä kun ei tarttenut labroja ottaa ja toimenpide tehtiin puudutuksella). Aika monta meni siinä tuntien aikana ohi. No me ei olla kumpikaan tuppisuita, aika monta tarinaa siinä kuuli muilta odottajilta (nielurisan leikkausta, suonikohjuja...

Sen piti kestää noin 45 minuuttia, kesti lähes kaksi tuntia. Isältä poistettiin suurin osa keskisormesta - yli puolet kuoliossa (näin itsekin sen), no sitten oli tullutkin mutkia matkaan kun huomasivat että mätää myös kämmenessä, sen puhdistamisessa meni sitten aikaa... Muuten leikkaava lääkäri sanoi että hänen kanssaan oli mukava työskennellä, isä oli vitsaillut siellä ym. Mutta halusivat hänet sitten siirtää osastolle yön yli

Seuraavana päivänä sitten soitin osastolle voinnista (et pääseekö takas Loviisaan). Olikin käynyt niin että oli poistettu liian vähän eli hän sitten jäi sinne odottamaan uusintaleikkausta joka tehtiin sitten perjantaina eli juhannusaattona. Nyt tilanne on niin että poistettu on keskisormi ja nimetön. Tällä hetkellä on vielä siellä,  tulehdus ei meinaa asettua (leikkauspäivänä tulehdusarvo 238, seuraavana 161 ja eilen 188). eilen lisäsivät vielä toisen antibiootin toisen rinnalle. Kävin lauantaina katsomassa Iinan kanssa, oli olosuhteisiin nähden melko ok. (soitti muuten mulle melko pian toisen toimeenpiteen jälkeen perjantaina). Eilen kun soitin osastolle iltapäivällä kysyen tilanteesta (kun sisko oli yrittänyt soittaa isälle eikä tämä vastannut), kertoivat että oli ollut levoton ja sekava yö - ja kyselee vaimoaan. luullut huonekaveria häneksi... nukkui nyt

Sisko oli siellä sitten perheineen käynyt (lähtevät tänään viikoksi reissuun). Hän sanoi ettei ole varma tajusiko että he kävivät, tutuiksi oli kyllä tunnistanut. Oli luullut olevansa armeijassa ym.
Soittelin vielä itse myöhemmin osastolle, ei ollut tilanne muuttunut... tänään kyselen taas

**********************
Juhannuksesta ei nyt sen enempää, et oli mukaviakin hetkiä. Ehkä siitä myöhemmin, nyt lähdettävä töihin

Lomalla

Täytyy kyl sanoa että ajan saa kulumaan suunnittelemattakin. Oikeastaan en tee paljonkaan etukäteissuunnitelmia - jonkinlaiset raamit tietenkin.

Lauantaipäivä merimaisemissa Haminassa. Aamulla ennen yhdeksää kohti Tervasaaren satamaa. Siitä M/s Vikla3:n kyytiin. Meri oli todella tyyni, kokeneemmat merenkävijät sanoivat ettei se koskaan ole näin tyyni. No nyt oli :) Koko päivän sää suosi, tosin kuuma oli - jopa meikäläinen sai pikkasen väriä iholle

Vajaan kahden tunnin päästä saavuimme Ulko-Tammioon. Puolet meistä jäi herkullista lohisoppaa syömään laivalle ja toinen puoli oppaan johdolla saareen. Me päätettiin ensin syödä, aamupalasta olikin jo aikaa.

Pääsimme mekin vuorollamme saareen kun toiset tulivat takaisin. Osa varoitteli hyttysistä (mua kyl ei yksikään hyttynen syönyt. Kaveri kysyikin et millaista verta sulla oikein on :) ) 

Niin saaresta. Mukava kokemus.  Vaihtelevaa maastoa. Toistekin olisi mukava sinne päästä. Ehkä yöpyäkin. On telttailualue ja kuulemma autiotupakin kuudelle löytyy... näkötorni ja tunneli, jossa asustelee iso hämähäkkejä (ei käy ihmisten kimppuun, ei niin iso sentään - yhtään ei kyllä näkynyt), sotilaan hauta.
Olisi pidempäänkin mukava ollut olla saarella. Ehkä joskus....

Tänä vuonna ei kuulemma ole vielä punkkeja näkynyt

s

 paluumatkalla nähtiin merikotkapariskunta (tätä kuvaa hieman muokattu, rajattu ja vähän terävöitetty. mutta siinä ne on - zoom-kameralla otettu kuva)

Astuessani laivasta, kapteeni sanoi et joku saanut vähän väriäkin... mä nimittäin en ole tätä ennen saanut aurinkoa ollenkaan. Tosin en paahtua haluakaan

Kuskimme halusi vielä pienen kierroksen Haminassa joten kävimme jätskit ostamassa

Kotona kamu tuli kahville - ja sitten päätettiin että lähdetäänkin hetkeksi kaupungille. Se hetki kyl kesti hieman pidempään, olin kahdelta kotona - tällä kertaa en kävellyt kotiin enkä olis kyllä jaksanutkaan. Nähtiin tuttuja ja lähdettiin karaokepaikkaan (huom. minä en laula mutta kuuntelen sujuvasti)

Olin samassa paikassa viikko sitten toisen kaverini synttäreitä juhlistamassa. Silloin ei montaa tuttua näkynyt. Lähtiessäni kotiin eräs mies sanoi älä lähde, tule hänen kanssaan tanssimaan. Olin jo takki päällä joten tokaisin on lähdettävä, kaveri odottaa ulkona et olisit pyytänyt aiemmin. Siis miksi tämä kertomus. No sama mies oli siellä nytkin. Tuli sitten hakemaan ja oikeastaan tanssittiin koko ilta (jalat oli kyl jo aika muusina lopuksi) enkä mä kyl oikeastaan mikään tanssijakaan ole mutta lähden jos joku erehtyy pyytämään - tää sit pyysi aika monta kertaa... Kysyi loppuillasta et nähdäänkö samalla parketilla tai jollain muulla, katotaan jos törmätään (numeroita ei vaihdettu, kysyi kyllä oletko sinkku...) Saapi nähdä, en mä usein tuolla käy, hänkin kauempaa. Etunimen tiedän ja hauskaa oli, siinä kaikki tällä kertaa. Mutta oli kiva pitkästä aikaa tanssia kunnolla. 

Sunnuntaina käytiin karjalaisten kesäjuhlilla - itsehän olen puoliksi hämäläinen vaikkei sitä ehkä uskois, karjalaa ei tietääkseni yhtään mutta kaverilla karjalaiset juuret. Monta mukavaa juttuhetkeä saatiin siellä. 

Illaksi hain Iinan pyykkäämään ja saunomaan. Siinä välissä käytiin siskon luona auttamassa kakun syönnissä. 

Tänään ohjelmassa autonkorjausta, kohta pitääkin se sinne viedä. Sit ajattelin lähteä Loviisassa käymään - isää sairaalaan kattomaan. Vielä näyttää olevan hyvä keli

tuohon edelliseen tekstiin

mun oli tarkoitus kirjoittaa enemmänkin mutta aika hyvään kohtaan jäin. En nyt siitä jatka tällä kertaa.. joku toinen kerta

Taas on vierähtänyt useampi päivä, isä edelleen sairaalassa. Tänään tieto että juhannuksen jälkeen operaatio keskussairaalassa (jossei sitä ennen tilanne huonone). Viime lauantaina kävin viimeksi tai käytiin Iinan kanssa katsomassa. Tällä kertaa ajeltiin toista kautta ja käytiin matkalla Pukarolla hampparilla (ja tarttui pari käsityöopusta myös matkaan mukaan - meitä ei pitäis päästää kirjakauppaan). Isän luona oltiin pari kolme tuntia.  Stten käväistiin muutama kätkö ja nopeasti kotiin - yhden tutunkin näin, kätköilyäkin mainostin - ja samalla hän sai tiedon isän sairaalassaolosta.

Iinan asunnon ala-aulasta

Siis kiireellä kotia. Alunperin oli tarkoitus käydä kotokodin pihaa kattomassa mutta jäi tällä kertaa väliin. Piti keretä äkkiä abc:lle ruokaa ostamaan. Tyttö kotiin ja ite pikapikaa puolessa tunnissa vaatteidenvaihto ja bussiin (aamulla laitettu meikkikin piti jättää). Olin sopinut kaverin kanssa että mennään vähän viihteelle hänen synttäreidensä kunniaksi. Hän tuli pyörällä. Mukava ilta, montaa tuttua ei näkynyt muttei se mitään. Kävelin sitten kolmen kilometrin matkan kotiin, loppumatkasta piti jo ottaa kengät pois. Sunnuntaina kävin vielä synttärikahveilla.

Gizmokin on palannut työreissulta eli arkeen siinäkin suhteessa palattu tai no  - ens viikon on kotiseudullaan lomalla - ja mie täällä.  Mutta juhannuksen jälkeen taas...

Launtaina olen lähdössä Ulko-Tammioon yhdistyksen reissulle. Alunperin minun piti olla kuskina mut... no joo aika pitkä tarina. Mun auton pakoputki vuotaa eli en viitti lähteä sillä pitemmälle, ei huvita kuunnella ääniä. Maanantaina saan korjaamolle. Ensin sain varattua juhannuksen jälkeiselle maanantaille siihen korjaamoon jota yleensä käytän (hupsista, en olekaan vielä perunut sitä aikaa, no huomenna), sitten soitin toiseen - aikaa olisi ollut ensi keskiviikkona. Se taas huono ratkaisu siltä kannalta että on keskellä lomaviikkoa. Vielä kolmanteen soitin ja sain maanantaille.

Jos maanantaina ajattelin korjauksen jälkeen ajella isää kattomaan ja tiistaina iltapäivää viettämään Monikan kanssa - ainoa päivä tällä mun lomaviikolla jolloin keretään hänen kanssaan nähdä kun pääsee töistä puoliltapäivin. Muuten onkin lomaviikko suunnittelematta. Iina haluis kuulemma juhannuksen lavatansseihin, katotaan nyt...

Parvekkeelta eilen 

- ja toinen kuva hetkeä myöhemmin

Sit olen tehnyt yhdistyksen heinäkuiseen kesäteatterireissuun tapahtumailmoituksen - ja nyt otan ilmoittautumisia vastaan. Kävin myös viikolla toimistolla muutaman kansion tyhjentämässä (olis tarkoitus se rempata - ammattimiehet tosin saavat tehdä - me vaan tyhjennetään). En kauaa siellä viitsinyt yksiseni touhuta, kotonakin hommaa (no joo Gizmo tuli iltateelle).

Ikkunoidenvaihto ohi paitsi että vielä tulevat vaihtamaan saunan ikkunoiden painikkeet kiinteiksi ettet tartte irtopainikkeiden kanssa pelata - ja vielä hyttysverkot pitäis saada. Sen jälkeen vaan maksellaan. Töissäkin tulossa remppaa toimisto - tiloihin elokuussa. Siinä sitten tehdään töitä remontin keskellä.

Tähän loppuun vielä mun tämän hetkinen mielikappale.  Se jotenkin osuu ja uppoaa...

Juhlat juhlittu

arkeen palattu. Mukavaa oli - ja isäkin tapasi vanhoja kavereitaan. Yhden vaimo muisteli kun iskä ja äiti asuivat naimisiin mentyään vajaa kolme vuotta siinä talossa missä veli nyt asuu (se oli silloin isän enon omistuksessa, ja meillä oli käytössä alakerta). Minä ja veljeni ehdittiin siinä välissä syntyä.

Niin mitä mun pitikään - niin nykyinen olohuone oli silloin iso tupakeittiö ja nykyinen keittiö meiän makuuhuone. Talo on rakennettu 30-luvulla.  Isän papan rakentama. Veljeni osti sen 80-luvun lopussa - ja ovat siitä tehneet oman näköisensä (noi huoneiden vaihdot ym  teki kyllä eno jo 60-luvun lopussa). Mutta tavallaan on mukava tietää omat juurensa - sen mistä on tullut.

Siitä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen:
Tein tässä äskettäin FamilyFinder dna-testin. Tulokset tulivat nyt alkukuusta. Odotetusti ensimmäisenä oli serkkuni, jonka tiesinkin testin tehneen, muuten lähes 3900 osumaa viidensiin serkuihin asti.

Tuo osuma serkkuuni, antaa uskoa että dnatesti kertoo juuresi.
Muita tuttuja ei ole näkynyt mutta mielenkiintoista tutkia mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tosin aika hyvin näen ketkä ovat äidin puolelta kun paikkakuntia ja sukunimiä kattoo. Äitini vanhemmat ovat Kuhmalahdelta ja heiän sukujuurensa löytyvät Wirmailan rusthollista. He muuttivat 30-luvulla tänne. Pappa on haudattu tänne ja mummu Kuhmalahdelle äitinsä viereen. Muutaman kerran olen siellä käynytkin - hautausmaalla. Lapsena muistan että käytiin sukulaisia kattomassa kesälomalla mm. papan veljeä.

Olen 100%:sti eurooppalainen - testin mukaan:
84% suomi, Itä-eurooppa 9 %, Etelä-eurooppa 5%  ja Skandinavia 2%

Isän tilanteesta

Amputoitu jalka on käsittääkseni parantunut odotetusti, toivotusti. Nyt ongelmia aiheuttaa oikean käden sormi tai kaksi. Hänellähän on myös pitkään ollut sormenpäässä kipuja ja haava. Joku aika sitten poistettiin keskisormesta kynsi ja putsattiin muttei tunnu auttavan. Ensi viikolla erikoislääkäriaika keskussairaalassa - verenkierron tutkimiseksi.

Eilen puhelimessa jutellessamme isä sanoi että lääkäri kyl todennut ettei hyvältä näytä. Ehkä siitä tietää enemmän ensi viikolla. Tavallaan hyvä että kertoo tosiasiat. Ainakin minusta on parempi tietää mitä on meneillään kuin hyssytellä.

Mutta huomenna juhlitaan veljenpojan ylppäreitä. Isäkin tuodaan sinne taksilla. Sisko kävi viikolla viemässä vaatteet. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin - mietityttää hieman mm. vessakäynnit ym

Nyt töihin ja illalla kokoustamaan - sitten jäädäänkin kesätauolle (eli heinäkuussa ei kokousta)