yksin ollessa iltasella

 kerkeää ajattelemaan...

Häälahjani tyttärelle, kehystämistä vailla

Mikä vikana kun en löydä lähelleni ketään? Ihmistä joka haluisi olla nimenomaan minun kanssani ja haluisi järjestää sille aikaa. En tarkoita 24/7 suhdetta - mutta tapaamisia silloin kun on aikaa ja halua. Enkä halua asua jatkuvasti toisen kanssa, omat asunnot kummallakin voisi olla hyvä juttu. Viikollakin. Siis yksinkertaisesti haluan ihmisen joka haluaa järjestää sitä aikaa - sillä sehän onnistuu jos halua on... 

Kaverin kanssa tänään mietittiin asiaa puhelimessa. Tultiin siihen tulokseen, että ollaan ehkä niin "vahvoja" naisia ettei me tarvita miestä pitämään meistä huolta - ja miehetkin tietää sen.  Eli on "helppo" jättää kun tietää, että kyllä se pärjää - ja yleensä mies menee sen naisen luo joka osaa vaatia - ja ehkä näyttää sen että tarvitsee... Mä en ole koskaan osannut vaatia vaan pikemminkin annan mennä - ei mun kanssa tartte väkisin olla. 

Haluisin miehen joka tajuaa että tarvitsen vapautta - ainakin henkisesti - eli siimaa pitää antaa mutta ei pidä antaa lähteä kokonaan. Tarvitsen tunteen että voin lähteä, silloin mun ei tarvitse. Se on kuin autonkin kanssa. Pitää olla auto, että voi lähteä halutessaan. Sit ei välttämättä tarttekaan ;) No joo - oli vähän ontuva vertaus - mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

En mä tarkoita että minut olisi nyt jätetty. Vaikea jättää kunnei sellaista suhdetta ole ollut aikoihin. On vaan "ystävä" jonka kanssa vietetään aikaa kun kummallakaan ei ole parempaa. No yleensä se on hän, jolle sitä parempaa tekemistä välillä tulee... on ehkä vähän spontaanimpi kuin minä, elää enemmän tunteella. Olen vaan tässä  analysoinut asioita ja miettinyt elämääni. Ei se tarkoita sitä etten tarvitsisi toista mutta pärjään ilmankin. Viime aikoina tosin olen olen kaivannut kosketusta ja läheisyyttä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se on tämä aika... kun muutenkin on jatkuvasti yksin kotosalla - työtkin tekee yksin. Kaipaan tanssimistakin - vaikken olekaan siinä hyvä - siinä pääsee kuitenkin toisen lähelle. Mutta - on se vähän huono korvike, myönnän

Oikeastaan vähän pelkään tulevaa. Kun ehkä palataan jollain lailla entiseen - tai tuskin aivan. Mutta osaanko mä enää mennä. Jos jumitun tänne kotiin? Uskallanko enää "antautua" tunteen vietäväksi?

Vuosi 2019

Mitä siitä jäi käteen? Ainakin se on ollut henkisesti ja fyysisestikin raskas vuosi. Isän terveydentila ja lopulta poismeno, oma terveys mietityttää. Mutta silti mulla on luottamus, että sekin järjestyy - tosin ei niin nopeasti kuin toivoisin, sen myönnän

Olin nyt joulun jälkeen kolme päivää töissä kolmen viikon sairasloman jälkeen. Ainakin ne päivät meni ihan hyvin. Nyt pieni loma loppiaiseen asti. Mitään erikoista en ajatellut tekeväni lomalla. No auto pitää katsastaa :

Jouluaaton olin kaverimiehen luona kinkkua syömässä - ja yökyläänkin jäin, ei siitä sen enempää tällä kertaa. Tapanina perinteisesti siskon luona kahvittelemassa muun lähisuvun kanssa. Sekin mukavaa.

Tämän uudenvuodenaaton vietän kotosalla - jossei mitään yllättävää satu. Nyt on sauna lämpiämässä, ehkä katson jonkun mukavan elokuvan. Mietiskelen syntyjä syviä... ;) Ehkä vähän viime vuotta tai vuosia ja sitä mitä haluaisin tulevalta.

Tällä hetkellä ehkä tuo terveys päällimmäisenä - ja kyllä tässä viime aikoina on mielessä ollut etten mä nyt välttämättä haluiaisi elämään ihan yksinäni viettää - asumaan tuskin kenenkään kanssa enää rupeaisin - olen ollut niin kauan yksin, etten varmaan sopeutuisi toisen elämään - saati toinen minun. Ongelma vaan on siinä ettei sellaisia miehiä kasva joka oksalla... ja parhaimmat on varattuja :) Ne joita tapaan, ovat jollain lailla ehkä itseni kaltaisia, sitoutumattomia ehkä rakkaudessa pettyneitä eivätkä uskalla luottaa tunteisiin... Pelkään myös sitä että loppujen lopuksi en ole valmis siihen kuitenkaan. Mutta katsotaan mitä elämällä on vielä minulle annettavanaan

Tästä tuli taas joutavaa jaaritusta mutta enempään en tänään pysty

Leikkauspäivä siirtyi eteenpäin

päivän vitsi :)

Kyseessä ei ollut verenpaine vaikka hieman korkea sekin vaan sydänfilmissä oli jotain poikkeamaa, joka  on tutkittava ensin. Anestesialääkärin päätös.

Eli tiistaiaamuna siskon kanssa lähdin tutkimuksiin. Ensin labrat ja se sydänfilmi sekä virtsanäyte. Sieltä sitten rtg-kuviin (thorax ja lonkkakuvat) ja seuraavaaksi leikkaushaastattelu. Sairaanhoitaja kyseli kaikkea ja tutki ihon, verenpaineen, kysyi suostumusta kudosluovutukseen (mun vanha nivelkierukka voidaan käyttää jonkun muun hyväksi, tai siitä saatava aines, jos sitä vielä voi käyttää...) Sitten tuli anestesialääkäri.  Ei tehnyt sitä päätöstä yksin vaan neuvotteli seniorin kanssa.  Eli tilanne on nyt niin että pitää tuo sydän tutkia ennen kuin voidaan leikata kun ei kuitenkaan ole ns. kiireellisestä leikkauksesta kyse (eli kyse ei ole elämästä eikä kuolemasta vaikka tuo lonkka on aika loppu jo)

En sitten vielä tavannut leikkaavaa lääkäriä vaan lähdettiin siskon kanssa kotiin kahvilan kautta. Pomolle soitin "huonot" uutiset. Mutta kyllähän meillä tiedossa oli että jotain estettä aina saattaa tulla.

Myöhemmin kävin vielä vp-kontrollissa työterveyslääkärissä. Lääkkeen lisäyksellä ei toivottua vaikutusta - varsinkaan alapaineeseen joten nyt syön sitten lisänä beetasalpaajaa (joka ainakin sykkeen vie alas). Laittoi sitten lähetteen kardiologille (21.12) - ja kysyi oletko työkuntoinen - sanoin etten oikein tiedä - siihen hän että et ole - hän laittaa sulle sairaslomaa jouluun asti - ja sanoi sit et et mee töihin vaan hoidat itseäsi (hänhän sanoi jo aiemmin syksyllä että voisin pyytää lomaa viikon pari tarvittaessa - en ole ottanut  - kuin kerran, pari kuukautta sitten kun verenpaineet nousi pilviin - ja olin todella "poikki") Oli sitä mieltä ettei tuolle lonkalle hyvä ole olla töissä (vaikka toimistohommia teenkin) et jos on kovin kipeä niin toipuminenkin on vaikeampaa... Minähän en oikeastaan ilman kyynärsauvaa kulje ollenkaan - ilman sitä ontuen, kipeä on joka tapauksessa.

Mut ihmismieli on kummallinen - tuntuu jotenkin syylliseltä olla kotona vaikka tietää jos on töissä niin kotiintullessa on ihan rättiväsynyt...

Muuten eiliset labrat. Kolestroliarvot on tosi hyvät (4,6, hdl 1,5 ja ldl 2,6), triglyt kyllä hieman koholla. Saa nähdä sanooko niistä mitään... No kolestroliarvoissa mulla ei koskaan aiemminkaan ole ollut huomauttamista...

Tämmöinen tilannekatsaus - tuskin ketään muuta kiinnostaa kuin mua itseäni. Mutta onpa muistinvirkistyksenä täällä :) Huomenna siskon ja miehensä kyydissä kotipuoleen, yksille 35v-synttäreille, ruokaa tarjolla. Monika tulee iltapäivällä ja Iinakin luultavasti tulee käymään pyykkiä pesemään...

Rankka vuosi takana

Oikeastaan vasta tänä viikonloppuna sen todella olen tajunnut -  isän lopullinen sairastuminen viime joulun kieppeillä ja poismeno, oma terveys (lonkka) jonka vuoksi en ole päässyt metsälenkeille enää kesän jälkeen, operaation odottelu ja jännitys. Sit mulla on ollut vähän sellainen tapailukaveri, ystävä - jonka kanssa vietetty aikaa kun kummallakaan ei ole tärkeämpää. Eilen tajusin että minähän oikeastaan olen varasuunnitelma. Alustavasti sovitaan että ehkä nähdään, sit tuleekin muuta menoa (lähinnä hänelle, mun menot on yleensä tiedossa etukäteen...) ja tulee viesti että tuli muita suunnitelmia... mitäpä mä siihen muuta kuin et mukavaa viikonloppua

Kyllähän mä sen olen tiennyt ja hyväksynytkin jollain tapaa, mutta nyt tuli sellainen - jotenkin hämmentynyt olo - et mähän olen ollut selvästi varasuunnitelma, eikä se tunnu hyvältä vaikka sen tietääkin...siskolleni sanoinkin että en ole enää kenellekään Ykkönen :( . Mut on helppo sivuuttaa... enkä mä rupea kenestäkään "taistelemaan", saa mennä jos on mennäkseen -  mutta aina näyttää palaavan...

Vartalotyyny, ehkä siitä apua leikkauksen jälkeen
- ja voihan sitä halatakin tarvittaessa ;)

Postilakko loppui ja torstaina tulikin tärkeä kirje joka oli kirjeen päiväyksen mukaan tehty 5.11 ja kuoressa leima 7.11. Sairaalasta kutsu toimenpiteeseen ja kokeisiin. Ensi tiistaina ensin labrat ja ekg, sitten rtg ja vielä leikkaushaastettelu. Leikkauspäivä viikon päästä jossei tule esteitä. Sitä mä vähän nyt pelkään, että entä jos se ei onnistukaan (tuo päivämäärä mulla olla tiedossa OmaKannan mukaan mutta siellä ei ollut tietoa mikä se olisi).

Verenpaineet ei valitettavasti ole tasaantuneet toivotusti mutta toivottavasti eivät ole esteenä. Se varmaan selvinnee ensi viikolla. Hieman korkealla edelleen, mutta toisaalta onko ihme?

Edellinen viikonloppu meni viihteen merkeissä - ja yhdistysasioissa... Perjantaina oli
ammattiyhdistyksen syyskokous, edelleen pesti hallituksessa jatkuu. Kokouksen jälkeen pikkujoulut. Lauantaina Imatralle, yhdistystouhuja sielläkin ja jouluruokaa.. Ilta jatkui teatterissa Love me Tinder. Mukava viihdyttävä esitys. Sunnuntaina Antti Reiniä katsomassa ja maanantaina kirkkokonsertti - no siinähän ne vapaat meni. Muuten huomasin kirkossa kuinkan herkistyneessä mielentilassa sitä on  - tuli laulu "Tulkoon joulu", en vaan yksinkertaisesti voinut kyyneleille mitään. Muistot tulvahtivat mieleen ja ajatus että entiset joulut on vain muistoja...

Antti Reini, Patoklubi 24.11.19

En varsinaisesti juhlinut syntymäpäiviäni mutta yks kaveri käväisi torstaina kahvilla. Ei ollut aikaa eikä voimiakaan järjestää mitään isompaa (yleensä mulla on sisarukset ja täti käväisseet ainakin)
Eli tällä hetkellä ajatukset pyörii aika lailla tuossa lonkassa.

Tilasin muuten Iinalle syntymäpäivälahjaksi lupaamani Dnatestin - oli aika hyvä Black friday-tarjous. Muuten en ole paljon ehtinyt/jaksanut sukututkimusta harrastaa tällä hetkellä - ehkä sekin aika taas tulee... Jollain lailla olisi halunnut isän kanssa niitä katsella mutta siinä vaiheessa kun sain hänen tuloksensa - oli hänen mielensä jo osittain "muualla"

Toinen lomaviikko

Maanantaina oli asiointipäivä - kirjastoa ja postia ja Iina tuli pyykkiä pesemään. Hänen kanssaan sitten tiistaiaamuna lähdettiin Savonlinnaan  - oikeastaan aika ExTemporereissu - Iina rupes viikonloppuna puhumaan että haluaisi sinne et lettukahvilaan pitäisi päästä :)  Varasin sitten Vuorilinnasta huoneen yhdeksi yöksi.

Ensimmäiseksi etsittiin parkkipaikka - päädyttiin viemään auto jo valmiiksi kasinosaarelle ja sieltä kävellen keskustaan. Ensin syömään Kalastajankojulle - paistettuja muikkuja ja salaattia.
Siinä sit pirautin ex-anopille, että voidaanko tulla pikaisesti moikkaamaan. Sinnehän sitten seuraavaksi suunnattiin (hän sanoikin sitten kun tultiin että oli edellisenä päivännyt meinannut soitella...), hetki siellä kuulumisia vaihtelemassa - ja sitten sisäänkirjautumaan kesähotelliin

Iina olikin sitten sopinut tapaamisen ystävänsä kanssa ja mä laukkasin museolle että ehtisin ennen sulkemista. Kävin uusimassa museokortin (Kouvolan museoissa ei kulttuurisetelit käy). Tällä reissulla en valitettavasti ehtinyt museoon. No eiköhän sielläkin vielä tule käytyä

Teerenpeli puolukkasiideri

Jäin siihen sitten museon edessä olevalle penkille vilvoittelemaan (hikipäässä kun kävelin) - ja jollain lailla uskon et kaikki on jollain lailla tarkoitettu tapahtuvaksi sillä siihen tuli äiti lapsineen - olikin tyttöjen serkku, en ollut vuosiin nähnyt. Vuosia sitten kun ei ollut vielä tyttöjä ja asuttiin samalla paikkakunnalla, välillä olin häntä ja veljiään joskus vahtimassa (tai tulivat meille). Hetken siinä heidän kanssaan jutustelin - ja lähdin takaisin päin keskustaan. Ohimennessä Lipalle kahville ja lörtsylle.

Iinan kanssa käytiin sitten pienellä baarikierroksella iltasella. Iina sanoi et kaverinsa ihmettelee et sitä et voi käydä äidin kanssa viihteellä. No ehkä mä en ole ns. normiäiti - mut äiti kuitenkin (en ystävä vaikka tyttöni voivatkin kertoa mulle lähes kaikesta). Mutta, eilen kyllä huomattiin että ollaan vietetty liikaa aikaa yhdessä, vähän suukopua puolin ja toisin ;)
Ei me kauaa oltu, kolme paikkaa - suht ajoissa unille.

Keskiviikkona Casinolle aamiaiselle. Uloskirjaus ja Sulosaareen Kalliolinnan lettukahvilaan - tai kyllä me yks hakematon kätkö käytiin ensin etsimässä (illalla hain myös yhden, aina sitä yhden silloin tällöin kerkeeä - vaikken mä kätköilyssäkään mikään fanaatikko ole - saattaa olla pitkäkin tauko välillä)

Vielä ennen kotiinlähtöä käytiin työpajalla missä Iina oli töissä ennen muuttoaan tänne - halusi käydä siellä tervehtimässä tuttuja kun kerrankin oli viikolla liikenteessä.

Kuudeksi kotiin... Olin kyllä aika poikki joten päiväunet (tai iltaunet - ja arvata saattaa ettei seuraavana yönä meinannut uni tulla)

Eilinen päivä meni sitten iskän luona. Iinan kanssa mentiin - kaupan kautta, iskälle ruokaostokset. Kyllähän hän siellä pärjää mut valittaa että väsyttää jatkuvasti - öisin ei saa unta ja päivällä torkkuu (oli sängyssään lepäämässä kun tultiin). Ei oikeastaan ihme, tuolissa istuu päivät. Ehkä se tuo lisää virkeyttä kun saa proteesin toiseenkin jalkaansa.

Pyykkiä pesin ja siistin etupihan pensaan - normihommia. Iltapäivällä suht ajoissa kotiin - Iina lähti samantien junalla Hesaan viikonlopuksi. Mulla "Mää-viikonloppu" kun ei Monikakaan tule tällä viikolla.

Loma jatkuu....

***************************************************************

Mulla on parvekkeella rako yläkerran parvekkeelle eli sieltä tulee ikkunalaudalle esim. lunta parvekkeelle (yläkerran asukkailla ei ole lasitettua parveketta). Olen siitä sanonut vuosikokouksissa ainakin kaksi kertaa - mitään ei ole tapahtunut. Isännöitsijä vaan sanonut että lasitusta tehtäessä olisi se pitänyt tehdä (lasitus joka on tehty ennen kuin tänne tulin) - ja kun se pitää tehdä yläkerran parvekkeella. No olen sitten antanut olla -ja miettinyt että hommaisin ite jotain mun puolelle. No tässä muutama viikko sitten sanoin asiasta taloyhtiön hallituksen pj:lle, lupasi soittaa huoltoyhtiölle.

No eilen kysyin että onko hoitanut et ainakaan ei ole mitään tapahtunut. No hän sitten sanoi hoitavansa vaikka tänään lähdössä etelään viikoksi... kävi ostamassa tiivistettä - meinasi mennä laittamaan itse - viimeistään tänään ennen yhtätoista (sanoin kyl ettei sillä ole niin kiire et kunhan tapahtuu ennen talvea - aikoinaan huomasin tuon raon kun ensimmäisenä talvena meni parvekkeelle ja melkein liukastuin... nämä vuodet olen sietänyt lunta olkkarin ikkunalaudalla, kukkaroskia kesäisin mut nyt ajattelin et kun uudet  ikkunatkin vaihdettu... jännityksellä odotan milloin se on tukittu. Nyt ilmeisesti yläkerrassa ei ole oltu paikalla - sanoin kyllä asiasta eilen yläkerran miehellekin - oli just pihalta lähdössä kaljalle lähipubiin. 
Lähinnä vaan kerroin et tietää asiasta, mennessään murisi et minunko sekin pitää tehdä... #huokaus#
- liekö vaimo teettänyt hommia

Mutta nyt ei kuin mukavaa viikonloppua

Päiväkirjoista ja kalentereista bujoiluun

Olen kirjoittanut päiväkirjaa oikeastaan niin kauan kuin muistan - enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ensimmäisen päiväkirjani sain suunnilleen kymmenvuotiaana nimipäivälahjaksi vähän vanhemmalta sukulaistytöltä

Ensimmäiset kirjat olivat lähinnä luettelointia että mitä oli tehnyt tai pahoittelua siitä ettei ole jaksanut kirjoittaa. Murrosiässä ehkä lähinnä tunteiden ja huonojen olojen purkausta. Olen huomannut että edelleen kirjoitan silloin kun joku asia vaatii purkautumista. Helpompi olla kun saa sanat paperille. Kirjoja on kertynyt kymmeniä, saattaa lähennellä sataa (kyllähä yli neljäänkymmeneen vuoteen voi niitä kertyykin)  - ehkä viiteenkymmeneen asti olen ne numeroinut - en nyt muista (nykyisin laitan vaan aloitus- ja lopetuspäivän), oikeastaan pitäisikin laittaa kaikki yhteen kasaan ja katsoa kuinka paljon niitä onkaan... Tuossa kuvassa niistä muutamia... Bujoikin löytyy.

Kalenterit löytyvät myös kaapppien kätköistä. Ensimmäisen muistan voittaneeni jostain koulujutusta ehkä ala-asteella. Sitten oli teinarit - ilman kalenteria en osaa olla, usein löytyy myös seinäkalenteri. Viimeisen vajaan vuoden aikana Bujo on noussut kalenterien ykköslistalle, Minulle se on lähinnä muistiinpanoväline, johon saa kaiken mahtumaan yhteen paikkaan. En varsinaisesti koristele enkä piirtele siihen - washiteippejä olen kyllä käyttänyt erottamaan päiviä ja tarroja siellä sun täällä - muuten bujoni on aika yksinkertainen mutta riittävä - minulle - sehän se pääasia

Blogin kirjoittamisen aloin syksyllä 2005 jolloin olin määräaikaisessa työsuhteessa joka sitten seuraavan vuoden alkupuolella vakinaistettiin - sillä tiellä olen edelleen. Tarkoituksena ei ollut mitenkään julkistaa elämääni, mutta kaipa sitä jollain lailla halusi äänensä muiden kuuluville, vaikka anonyyminäkin..  Ehkä vähän enemmän mietittyä kuin päiväkirjakirjoittaminen, johon kirjoittaa kaiken sellaisenaan kun ne mielestä kumpuavat. Ensimmäinen blogini päätyi aikanaan yhteen tutkimukseenkin - yhtenä monista naisten kirjoittamista blogeista.  Blogi jatkuu edelleen vaikkakin eri nimellä -  ollut tarve jättää jotkut asiat taaksensa ja aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä - mutta myönnän, aina välillä palaavani niihin aikoihin. Välillä on aikoja jolloin ei tekstiä synny, toisinaan ehkä liikaakin. Tosin tämä nykyinen juontaa juurensa siihen kun silloinen blogipalvelu ei toiminut kuin piti, kuvat hävisi yms joten siirryin tänne . ja tänne jäin :)

Niin bujo  - siihen tulee palattua päivittäin. Nykyään tämä vihreä (kuvan väri ei vastaa ihan todellisuutta) lettuni on lähes aina mukanani. Enkä oikeastaan kaipaa muuta kalenteria  - seinäkalenteri työsermin seinällä sekä kotona - ovat lähinnä nättejä kuvia tai ajatuksia herättäviä teksteja - mutta - näkee niistä helposti mikä päivä on menossa

Tämä tällä erää - en tiiä oliko tästä tekstistä iloa kenellekään. Kuhan kirjoitin :) Mukavia unia kaikelle kansalle

Hieman selvyyttä

Sain kotopuolessa käydessäni hieman tietoa isän tilanteesta. Ollaan ihmetelty kun haavoille ei muuta tehdä kuin laitetaan sidettä ja kokeillaan kaikenlaisa sidoksia. Ei isäkään ole ilmeisesti saanut selvityksiä - luulevatkohan ettei hän ymmärrä...

Olin torstaina siis siellä - ensimmäiseksi kävin asiamiespostista hakemassa isälle   paketin - uuden silikonitupen jalantynkään sekä kolme "sukkaa" siihen.

Isä oli keskiviikkona valitellut hoitajalle joka kävi pesemässä että ei saa nukuttua jalan kivun takia (siis jäljelläoleva jalka, jossa haavaumia varpaiden välissä),  oli luvannut selvitellä asiaa. Yksi asia oli tullut kuitenkin selväksi että Buranaa ei saa käyttää verta ohentavien vaikutusten takia. Sitten tuli yksi hoitaja käymään - toi kaavakkeen apteekkia varten eli isä saa ostaa lääkkeitä tiliin - ja lasku tulee sitten postissa sekä hoitajat voivat tuoda lääkkeet hänelle (ei tarvitse itse lähteä  lähimpään 15km päässä olevaan apteekkiin)

No isälle tehdään loppukuusta abi-mittaus (tutkitaan nilkkapaine) eli että onko jalan verenkierto missä kunnossa. Mahdollisesti tehdään suonen pallolaajennus tai suonenohitus - eli samantapaisesta jutusta kyse kuin sydämessäkin tehdään  kun suonet tukossa (isällehän on tehty sydämeen neljän suonen ohitus vuosia sitten, ei voitu tehdä pallolaajennusta). Haavojen huono paraneminen saattaa johtua siitä. Mutta se vaan harmittaa että asia pitkittyy,  kun ei ole tutkimusaikaa aiemmin. Mutta katsotaan miten asia etenee

Eilen perjantaina siis oli vielä lomapäivä (tai toki virallisesti vielä tänään kun lauantai lasketaan lomapäiväksi vaikkei meillä töitä silloin olekaan). Iltapäivällä Iinan kanssa kaupoille, ensin haettiin matkahuollosta tilaamansa uusi puhelin. Ei kauaa keritty kauppakeskuksessa aikaa viettämään kun sisko soitti et tulisinko hakemaan hänet töistä (n. 20km), oli kalaa fileoidessaan leikannut sormeensa. Eli sitten sinne ja vein päivystykseen. Iina ja minä sitten takas kaupoille. Sisko oli siellä aika monta tuntia jonottanut, tikkejä ei tarttettu, liimattiin vaan - ja muutama päivä saikkua. Että tämmöinen päivä...  Käytiin sitten vielä Iinan kanssa hampparilla ja sit hän lähti kotiin "leikkimään" uudella puhelimellaan ja mä tein mitä nyt teinkään...

Tänään lauantai, kohta lähden Monikaa hakemaan asemalta - ja sitten ruokakaupoille - normilauantai siis. Ehkä keritään käväisemään pikkulenkilläkin - Iina tulee illalla saunaan ja saattaa olla että katotaan joku elokuva. Huomenna kotopuoleen, ehkä pesen loput ikkunat, isää autan kyllä peseytymisessä... Muuten ei uusi särkylääke ainakaan eilen ollut auttanut (tramadolin ja parasetamolin yhdistelmä). Ainiin käväisin nyt aamupäivällä kirjastossa, ei tartte maanantaina kiirehtiä - ja taas iso kasa kirjoja lisää

Mutta nyt taas mennään...

50-kriisiäkö se pukkaa...

Äh - en minä tiedä. Elämän ruuhkavuosia tässä vielä vietellään vaikka lapset onkin jo lentäneet pesästä - muttei ne siivet vielä täysin kanna :) Kun lapset saa maailmalle, alkaa vanhemmasta huolehtiminen.

Velvollisuus kutsuu - mutta en sano sitä pakkopullaksi vaan vapaaehtoiseksi velvollisuudeksi... Saimmehan isän vielä täällä pitää vaikka pahinta jo tuossa alkuvuonna pelättiin. Nyt hän on ollut jo usean viikon kotona. Olen pari kertaa viikossa käynyt auttamassa peseytymisessä. Voipi sanoa että oikeastaan ainoa missä selkeästi tarvitsee apua.. kun kun on sen verran hankalaa mennä pesuhuoneeseen (ja liukkauskin pelottaa, ainakin mua) Parran pystyy ajamaan itse, hakee pikkupöydän lavuaarin viereen ja hoitaa homman... Nykyään pääsee jo pyörätuoliin ilman proteesia eli jäljellä oleva jalka on vahvistunut - ja voi käydä yöllä vessassa (aiemmin astia sängyn vieressä). Autolla ei tietenkään voi ajaa joten tarvitsee kuskia, autoon pääsee ja portaita ylös ja alas kunhan on kaide tai muuta tukea

Vähän olen miettinyt että riittääkö minulla aikaa edes etäsuhteelle. Jotenkin tuntuu painostavalta se että toinen tulee tänne mun huusholliin lähes viikoksi - ja on koko ajan siinä. Itse käyn töissä päivät - ja illalla pitäisi jaksaa olla toisen kaa kun haluisi vaan tehdä omia juttujaan.

No nää on asioita joita mun pitää miettiä, hyvät/huonot puolet - ja sitten jossain vaiheessa ehkä tehdä päätös. Tiedän että hän haluisi tehdä kesälomasuunnitelmia (mulla loma heinäkuussa), minä oikeastaan haluisin olla suunnittelematta mitään - ja tehdä juttuja mieleni mukaan. Yks juttu on kyl tiedossa: Pyynikin kesäteatteri heinäkuun alussa. Tosin ei mulla paljoa ole ylimääräistä rahaa lomailuun käyttää.

Olenko siis itsekäs jos haluisin oman lomani niinkuin itse sen haluan, kiireettömän/paineettoman.. Tiedän että siihen kuuluu myös tyttäreni ja isäni - he kuuluvat mun elämään enkä muuta haluaisikaan. Mutta riittääkö mulla aikaa tai haluakaan miettiä aikataulujani vielä jonkun toisen (tai siis neljännen) mukaan... viekö liikaa energiaa. Tykkään viettää aikaa  myös yksin - omassa seurassani. Osaan mennä etsimään sosiaalista elämää jos siihen koen tarvetta. Isäni miettii että kun olet siellä yksin... mulle se ei ole ongelma... Kai mä vaan olen jonkinverran sitoutumiskammoinen - en enää tässä iässä ole perhettä perustamassa. Oma mummoni pärjäsin 30v yksin miehensä kuoleman jälkeen - ja oli tyytyväinen - mietti että jos vaikka hurahtaa - ja ottaa jonkun ukon siihen vaivoikseen...

No se siitä - sainpahan purettua ulos. Nyt taas jaksaa... eiköhän nää seurustelukuviotkin ainakin toistaiseksi jatku ennallaan.

Eilen kävin töiden jälkeen kotopuolessa isää auttamassa ja käytiin veljen luona kahvilla. Kummipoikakin (joka kesäkuussa menee naimisiin) sattui olemaan paikalla. Käly muuten on matkalla Tukholman marathonille - huomenna seuraillaan miten juoksu sujuu...

Ainiin nappasin muutaman raparperinvarren. Jos tekis vaikka kiisseliä kun Monikakin huomenna tulossa. Vaikka pakastevadelmaa siihen sekaan - Nam... 

Hieman väsynyt

Jotenkin oma aika jäänyt niin vähäksi. Töissä kiire ja töiden jälkeen (ja ennen jälkeen) soittelen teholle kysyäkseni isän vointia - miten yö/päivä mennyt. onko arvoissa muutoksia... sitten tiedottelen siskolle, veljelle ja muulle suvulle missä mennään

Tällä hetkellä isän tulehdusarvot ym ovat parempaan päin, dialyysiä tehdään päivittäin nesteen poistamiseksi. Hänellä pari päivää sitten aloitettu mielialalääkitys. Viimeksi kävin keskiviikkona käymässä - ja oli silloin parempivointinen kuin edellisellä kerralla. Tänä aamuna hoitaja sanoi hänen olevan pirteämpi vaikka yöhoitaja olikin hänelle sanonut että on kovin masentunut. Sisko ja siskontyttö kävivät tänään käymässä, itkuksi meni kotimatka. Sisko sanoi ettei ole isää koskaan nähnyt niin luovuttaneena ja ahdistuneena...

Eli nyt ongelmana on mielen tila, tosin ei munuaisetkaan edelleen toimi - nesteet pitää poistaa dialyysikoneella. Olen itse menossa huomenna käymään ja veli maanantaina. Yksi isän läheinen ystävä oli käynyt vierailulla, muttei sekään ilmeisesti ollut piristänyt. Tänään laitoin viestit aamulla mutta nyt illalla en jaksa- täytyy jotenkin... antaa itsellekin aikaa Vähän pysähdytti pari päivää sitten kun pitkästä aikaa mittailin omat verenpaineeni, korkealla ovat - ja tällä kertaa myös yläpaine joka yleensä pysynyt normaalina. Ajattelin että seurailen jonkin aikaa - ja yritän itsehoitona esim. liikkua yms ja vähän tehdä "omia" juttuja

Eilen eräs ystävä laittoi iltapäivällä viestiä lähtisinkö illalla hänen kanssaan teatteriin "Ovista ja ikkunoista" katsomaan  - olin heti valmis. Olin jo miettinyt että jotain on illalla tehtävä, jonnekin mentävä... Mukava oli häntäkin pitkästä aikaa nähdä

Tänään kävin toisen ystäväni kanssa syömässä sekä vähän kiertelemässä kauppoja ihan muuten vaan. En edes muista milloin minulla on ollut sellainen päivä ettei ole pakko mennä, pakko tehdä mitään... Kohta saunaan ja sitten lekottelua.

Pikkasen harmitti exän soitto tossa iltapäivällä. Mulle purkaa huonoa oloaan siitä että töitä on niin paljon ettei ehdi äitiään katsomaan eikä äidilleen uskalla soittaa,., naisystävälleen sanoin että minulla on nyt ihan tarpeeksi omassakin elämässä etten jaksa hänen jaksamisestaan huolehtia...

No olen mä toki tänä aamuna jutellut P-Kmiehenkin kanssa, Vuosi sitten hän laittoi ensimmäisen viestin minulle. Siitä se sitten vähitellen alkoi... Jollain lailla en häntäkään jaksa niin kovasti miettiä, ehkä omassa olossa ihan tarpeeksi - tällä hetkellä

Tasainen mutta huono

Tällä hetkellä tilanne on sellainen että hänet on saatu pois nukutuksesta ja happilaitteesta eilen. Lisähappea tarvitsee edelleen - tiiviin maskin kautta hengittelee. Käytiin tänään siskon ja siskontytön kanssa kattomassa. Mieliala oli ehkä mennessä parempi kuin takastullessa. Oli niin jotenkin hämmentävää/kipeää katsoa kun isällä oli selvästi tuskainen, ehkä hämmentynytkin olo. Ei varmaan oikein tajunnut missä on ja miksi ei saa nousta ylös (oli dialyysissa jossa poistetaan nestettä aina kerralla kolmisen litraa), eikä välttämättä tajunnut meitäkään tosin kun sanottiin et pitää lähteä kotiin niin sanoi et miksi - tehän olette kotona - no sitten sanoin että aamulla lähdettävä töihin (se näytti rauhoittavan). No odotellaan tilanteen kehittymistä - eipä tässä muuta voi.

Soittelen edelleen aamuisin ja iltaisin miten on yö/päivä mennyt sekä ilmoittelen tilanteesta suvulle - ovat ilmeisesti oppineet odottamaan tietoa. Tänä aamuna pääsin soittamaan niin myöhään etten kerinnyt laittaa viestejä kuin siskolle ja veljelle soitin autosta kotoa lähtiessä. Eräälle tädilleni tänään sanoin että jos oikein huono tilanne tulee niin silloin varmasti soitan - ja sanoin myös että tänä aamuna en kerinnyt.

P-K-mies oli vierailulla torstai-illasta tähän aamuun - alun perin oli tulossa keskiviikkona mutta pyysin että tulisi vasta torstaina. Varoitin kyllä olevani aika huonoa seuraa. No laittelihan hän ruokaa ja piti seuraa, kerran kyyti meiät sairaalaan (itse vietti  aikaansa sairaalan kahviossa). Keksi itselleen tekemistä, lumikenkäilyä esimerkiksi.

Kyllä minun täytyy myöntää että hieman tämä tilanne alkaa ilmeisesti stressaamaan minuakin - tänä aamuna isän hoitaja sanoi että sinun pitää pitää huolta itsestäsi, kyllä me tää mies täällä hoidetaan. Eilen käytiin saunassa, nukkumaanmenessä tajusin etten pessyt hiuksia - eli aamulla sitten suihkuun piti... Töissä muutenkin ollut hirmu kiire viime viikko - ja sama meno näyttää jatkuvan. Onhan näitä stressitekijöitä tässä: työkiireet, isä teholla (sairaalareissulla ollut parisen kuukautta,ensin amputaatio ja viimeisimpänä nykytilanne), molemmat lapset lentäneet pesästä, pieni stressinaihe myös parisuhde, vaikka kiva että on, silti välillä tuntuu että saispa olla ihan itsekseen - no nyt ilmeisesti saan olla ehkä maaliskuun puoleen väliin - no soitellaan toki ja viestitellään... siis kuitenkin täytyy ajatella toista - ihan kuin ei olis muutakin ihan tarpeeksi

No sainpahan sanottua - olen kyllä viime aikoina kirjoitellut päiväkirjaakin - manuaalisesti - siinä samalla kun kyselen isän vointia. Kirjaan siihen ylös, yrittäen saada jonkinlaista kokonaisuutta aikaiseksi... Ehkä sitä pitäisi puhua lääkärin kanssa että saisi asiat ikäänkuin koottua yhteen - nyt puhuu lähes joka kerta eri hoitajan kanssa kuin edellisellä kerralla -ja ihmisillähän on eri tapoja puhua asioista... joku puhuu jostain enemmän, toinen toisesta, kaikilta ei osaa edes kaikkea kysyä  - tosin en tiedä saisiko lääkäriltä tietoa sen enempää.

Tällä hetkellä kuitenkin näin: tiukka happimaski, happisaturaatiot hyvät, saa 6 tunnin dialyysia nesteen poistoon, keuhkokuvissa näkyy tulehdusta, tulehdusarvot kuitenkin laskeneet (tosin tänään en tainnut muistaa kysyä), isää harmittaa ihan silminnähtävästi, itsellä avuton olo kun ei voi auttaa... Siinä se lyhykäisyydessään

Mutta - kyllä tässä muutakin elämää on eli suht normaalisti yritän elellä. Kun ei se etukäteen sureminen auta... Eli en mä näitä asioita kelaa koko ajan - jopa yöllä saan nukuttua. Kai mä saan jonkinlaisen lukon laitettua että saan nukuttua... Yksi jännä kokemus minulla oli yhtenä yönä, tais olla perjantai aamuyö... kelloa katoin et olis ollut 3.49, mun kaapin yläpuoliskolla näkyi aivankuin miehen ääriviivapiirroksena, rintakuvana hetken - mun mieleen tuli numero 11 - sitten se näky hävisi (luulen että varmaan omista aivoista lähti, mutta miksi...) no kävin sitten vessassa - ja katoin kelloa 3.44 (?). NO nyt on tämäkin kirjattu ylös Eniten mua mietityttää tuo 11, miksi se tuli mun mieleen...

Muuten kun ajeltiin iltapäivällä Kouvolasta Kotkaa kohti. Oli yllättävän valoisaa, erittäin luminen utuinen keli, värit hyvin murrettuja... kamera olis ollut mukava matkassa, olisi hyviä kuvia saanut. Sitten ajattelin että en kuitenkaan olisi kerinnyt pysähtyä kuvaamaan... mutta kauniin näköistä oli joka tapauksessa

Jee -ee jee

Seurailin tänään Loviisan kaupunginvaltuuston kokousta suurella mielenkiinnolla - siellä päätettiin kyläkoulujen kohtalosta. Muun muassa kotokyläni koulu oli lakkautuslistalla. Kylältä oli saapunut porukkaa kuulemaan äänestyksen tulosta (ovat kovasti tehneet työtä koulun pysymisen eteen).

Päätös oli ettei lakkautusuhan alla olevia kouluja lakkauteta - ainakaan tällä erää. Myöntää täytyy, että kyyneleet oli minunkin silmissäni. Nimittäin tosi järjetön ajatus. Lapsia kuljetettaisiin taksilla bussipysäkille aikaisin aamulla - ja vietäisiin kirkonkylän kouluun  - jopa eskarilaiset. Olen myös ajatellut että jos koulua ei ole niin se olisi sen kylän kuolema. Eihän sinne jäisi kohta kuin eläkeläiset. Kylässä olevat yrityksetkin jopa olivat suunnitelleet lähtevänsä muualle jos koulu menisi.. Mutta tästä on nyt hyvä jatkaa...

Nyt taasen aika painua pehkuihin

Kyllä on vilkasta...

päivät menee töissä ja illat kyläillen...

P-K lähti tiistaina kotiaan kohti, saas nähdä milloin seuraavan kerran nähdään... tuskin ensi viikonloppuna jossei sitten innostu ajelemaan Savonlinnaan käymään (saattaa tehdä senkin - eihän sitä matkaa ole kuin n. 70 km). Mutta minä en lähde vielä sinne talvirenkaita vaihtamaan - yritän ajella noilla kitkoilla, jos niihin tottuisi. Jos sitten suunnilleen kuukauden päästä menis kun mulla pidennetty viikonloppu - kolme päivää

Eilen vein Iinan vaarille pariksi päiväksi. Huomenna haen pois - ja samalla ilmeisesti käytän iskän (oma autonsa korjaamolla) kuoroharjoituksissa kirkonkylällä eli aika myöhään menee kotiintulo. Tänään laittoi mua kymmenen vuotta vanhempi tätini viestin että illalla vois tulla synttärikahveille. Siellähän se vierähti tunti pari, vähän kolmattakin.

Lauantaiaamuna ilmeisesti lähdetään Savonlinnaan Iinaa kotiinsa viemään. Paluu sunnuntaina. Onnistuishan se toki päiväseltäänkin mut on se aika rankkaa - ja kivahan se on hetki sielläkin viettää. Tyttöjen isä ilmoitti tänään ettei hän taida jaksaa ajella sinne tyttöä viemään - no tavallaan siihen oltiin jo asennoiduttu että minä lähden. Niin tuttua... No mikäs tässä ajellessa, uudella (käytetyllä) autolla ajellessa.

Ai niin - eilen keksittiin autolle nimikin; Hubba-Bubba, tuttavallisemmin Hubbis. (Edellinen oli lempinimeltään Ana, olikohan koko nimi: Anamaria Yasmine Annabella tai jotain sinne päin :) ) Saas nähdä jääkö käyttöön - nimi. Muistelen että yhtä autoa kutsuttiin Mikoksi. Siskon perhe kutsuu omaansa Urpoksi (Urban Cruiser)

Minä vielä paistelen lohipalaset huomisen evääksi - ei aamulla viitti... jos siihen vaikka jotain lisäksi vielä. Monika lähti jo nukkumaan, ehkä sitä itsekin voisi tuonne pedin puolelle kohta. On muuten ollut sen verran kiire viikko ettei ole pyykkiäkään kerennyt. Koneellisen pesin nyt illalla. Iinan vaatteet jäi pesemättä, kerkeää hän ne vielä perjantaina... koko päivä aikaa

Kätköilemäänkään ei päästy. Iina ja P-K kävivät maanantaina pari kätköä hakemassa. Mutta ei oikein ole kelit suosineet. Tosin Iinaa taitaa tällä hetkellä eniten kiinnostaa uusi puhelimensa :) - sen opettelu.

No kala on paistettu ja mie painun omaan makkariin. Mukavaa loppuviikoa

maanantai

 - menikin vauhdikkaasti.

Aanu alkoi kassatäsmäytyksillä - ja sen jälkeen puoltoista tuntia infoa tulevaisuuden näkymistä (lähinnä meiän asiakkaiden), omaakin tulosta sivuttiin. Näyttää paremmalta kuin vuosiin... tosin säästötoimenpiteillä tehtyä tulosta. Huomenna taas seuraavat infot heti aamusta... palaveria pukkaa.

Loppupäivällä olisikin sitten kiire saada päivän hommat putkeen.

Ulkona on lämpimämpää tosin kosteampaa. Hieman harmitti kun viereinen auto oli ajanut autonsa niin lähelle että jouduin kuskin paikalle ryömimään apukuskin paikan kautta. Mutta kyllähän tälläinen lyhytjalkainen sen verran taipuu, tosin pieniä vaikeuksia oli saada jalkansa ratin alle - kun muutenkin penkki ihan edessä :)

Naapurin kanssa jutustellessa tuli parempi mieli. Olenkin joskus tästä yläkerran naapurista ehkä vähän valitellut kun tuppaa ottamaan kuppia - ja silloin on hieman tuota meteliä aika pitkälle yöhön. Kertoi olevansa tipattomalla huhtikuuhun asti :) Kuulemma on jo vaikuttanut, nukuttaa paremmin ja ruoka maistuu... Monika oli tosi tyytyväinen kun kuuli - nimittäin ei olis parempaan saumaan voinut sattua kun tyttö lukee kirjoituksiin - ja haluaa nukkua yönsä. Tosin en mä tätä naapurille sanonut...

Postiluukusta tipahti tänään jääkaapin korjauslasku. Eräpäivä jo torstaina, lasku kirjoitettu perjantaina. Olisin kyl  toivonut että olis vähän lähemmäs palkkapäivää osunut. Mutta enköhän mä selviä :) Pientä sumplimista vaan...

Jahas - uusi kuukausi

Miten tämä aika meneekin niin nopsaan nykyään... Uusi viikko ja kuukausi aluillaan. Vastahan päästiin uudesta vuodesta. Tyttö on ollut pois muonavahvuudesta jo kuukauden - tosi ollaan lähes päivittäin juteltu Skypen kautta. Eli ei hirmu ikävä ole tullut. Talvilomaviikolla on tulossa tänne - ja itse ajattelin lähteä sinne pariksi kolmeksi päiväksi omalla talvilomallani. En kuitenkaan koko viikoksi, Monika tuskin voi lähteä mukaan kun on kirjoitukset meneillään. Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Tätä päivää eletään.

Töissä on jotenkin kiirettä vaikke puhelinliikenne olekaan vilkasta. Töitä on riittänyt. Perjantaina piti jäädä linja-ongelmien takia ylitöihin - no vajaa tunti. Muttei edelleenkään uskalla perjantaille suunnitella mitään heti töiden jälkeen vaikka tilanne nykyään onkin parempi kun vertaa alkuaikoihin. Ajasta puheenollen, tässä kuuussa tulee 9 vuotta tässä nykyisessä työpaikassa täyteen. Nopeasti  on mennyt. Tytöt olivat silloin vielä alakoululaisia ja nyt molemmat täysi-ikäisiä. Enkä itseäni tunne vanhemmaksi ollenkaan.

Ehkä ikä tuntuu siinä ettei paljoakaan tee mieli enää rellestää. Nauttii koti-illoista - jopa yksin. Ei enää ole tarvetta lähteä "baanalle". Mutta nyt alan valmistautumaan nukkumaan menoon - jospa ottais kirjan hetkeksi käteen, aamulla työt kutsuu...

Sainpahan ratkaistua

Sain tänään uuden Office 2013:n - työpaikan kautta  - eli käytettävissä niin kauan kuin siellä olen... Oli mulla Office 2010 samalla tavalla. Oikeastaan senkin ominaisuudet olisivat varmaankin riittäneet - en ollut paljon käyttänyt mutta ajattelin et jos pilkkahinnalla saa uuden... ja musta on kiva kokeilla uusia (hyöty)ohjelmia. En mä muuten pelailusta välitä.

No asensin sen - aika monta kertaa sähläihin Microsoft-tilin kanssa. Sitten Excel ja Word eivät suostuneet toimimaan. Korjauksenkin tein moneen  kertaan. Mutta toisaalta oli hyvin piristävää "kamppailla" jonkun ongelmanratkaisun parissa. Löysin sitten ohjeen netistä - käynnistin ko ohjelmat vikasietotilassa - ja poistin ruksin yhden apuohjelman kohdalta  - ja nyt näyttää toimivan - Hyvä mie :)

Töissä olen pähkäillyt myös muokkaushommien parissa - toisaalta kiva saada vähän aivoille töitä... tuntuu vaan välillä siltä ettei saa rauhassa keskittyä vaikka  mulla siihen lupa onkin. Pitäis saada mahdollisimman nopeasti tehtyä tosin rutiinihommia vaarantamatta. Nekin pitää keritä...

Iina on sopeutunut sinne toiseen kaupunkiin. Kyllähän me nyt lähes päivittäin ollaan Skypessä juteltu ainakin hetki. Kätevää - ja mukavaa, ilmaistakin. Hän tulee perjantaina yöksi - jatkaa sitten tästä lauantaiaamuna Hesan suuntaan viikonlopuksi. Kivahan se on ihan livenäkin nähdä.

Mutta - nyt lähden sänkyyn. Jos hetken jaksaisi vielä lueskella. Käytiin saunassakin tänään, aamulla ei tartte herätä aikaisin suihkuun

Blogi unohduksissa

Ei viime aikoina ole tullut kirjoiteltua. Osasyy siihen on muualla netissä harhailu - ja myös netti on takkuilut viime aikoina aika paljon. Toivottavasti uusi modeemi/reititin auttaisi asiaan. Tilasin vähän tehokkaamman. Nimittäin jotenkin luulen että jonkun toisen nettiyhteys häiritsee meiän nettiä - jatkuvasti on viime aikoina temppuillut eikä toimi kunnolla piuhan päässäkään.. Pikkasen aiheuttaa harmistumista... huvittaa kun kattoo langattomia verkkoyhteyksiä niin naapurin verkossa olis enemmän tolppia eikä noita yhteyksiä näy enää paljoakaan... Aiemmin kun temppuili niin verkossa näkyi joku ns suojaamaton yhteys. Kerran olen ollut palveluntarjoajaan yhteydessä - oli sitä mieltä ettei olis vaikutusta. Modeemissa useimmiten kaikki valot palaa mut yhteys vaan ei toimi... No toivotaan et modeeminvaihto autttaisi asiaan...

Muitakin ostoksia tehnyt. Tilasin astianpesukoneeseen uuden välinekorin - nykyisessä ei ole kuin pari käyttökelpoista lokeroa. Löysinkin samanlaisen...

Hormonikierukan käyttö ei vielä tunnu perustellulta. Nimittäin kun menkat alkoivat - niin siitä lähtien on vuotanut koko ajan -2½ vkk jo. Ei tosin niin vuolaasti mut ei sitä kiva ole koko ajan sidettä käyttää... No jos se siitä... kun aikaa kuluu - eihän se ole mulla ollut kuin kuukauden verran. Jos se siitä tasaantuis.

Olen yrittänyt etsiä Monikan koulunaloituskuvia - jostain syystä ne on kadonneet jonnekin - kaikkia muita kyllä löytyy... Pitäis saada koululle lähetettyä ensi kevättä varten kuva. Johonkin ne on mystisesti kadonneet, aikaisempia löytyy ja myöhempiä, mutta... ei vaan niitä. Kyllä mä luulen kuvia ottaneeni koska aina olen asioita dokumentoinut kuvilla - ehkä liiankin kanssa (en nyt ehkä niin tarkkaan kuin siskoni, he kuvaavat isän- ja äitienpäiväonnittelutkin).  Siinä vaiheessa tosin oltiin just erottu mut kuitenkin. Digikameran hankin vasta muutamaa vuotta myöhemmin

Olin perjantaina Jari Sillanpään Liekeissä -konsertissa jäähallilla. Oli siellä lämppärinä ihana Neljän suora. Mukava ilta - kesti klo 20- 23.40. Todella kannatti mennä.

Selitys (15.9.)

Mitähän sitä pitäisi selittää... selittämistä varmasti olisi paljon. Sitä vaan usein kuvittelee että toinen ymmärtää selittämättä. Mutta eihän meistä kukaan ole ajatustenlukija... huonokin selitys on parempi kuin ei selitystä ollenkaan vai onko niin?

-----------
Viikonloppu on taas mennyt. Viime viikko oli aika rankka. Torstaina en töissä saanut omaa konettani kuntoon koko päivänä. Perjantaina selvis että oli kyseessä operaattoreiden välinen verkkoristiriita, joka tiputti välillä aina jonkun koneen käytöstä, jatkui myös perjantaina - toisten koneella. Siis toinen operaattori pääsi hyppimään meiän verkkoon - ja se aiheutti näitä.

Mutta viikko saatiin päätökseen - ja selvisin, mutta täytyy sanoa että oli pitkästä aikaa jotenkin tosin hankala viikko - ei mitenkään normaalia minulle. Perjantaina olin kyllä aika poikki. Lähdin kuitenkin illalla tytön kanssa - tarkoituksena mennä elokuviin - tarjousnäytökseen mutta se olikin loppuunmyyty joten sitten tulikin illasta shoppailukierros, lähinnä katsellen. No ostettiin uusi vedenkeitin ja iso satsi vessa- ja talouspaperia - riittää vähäksi aikaa - ja mentiin kotiin kattomaan elokuva digiboksista

Lauantaina aamupäivällä Monikan kanssa ostoksilla ja haettiin grilliruokaa - ja sitten kotopuoleen isän 77v synttäreitä juhlimaan. Vain perhepiirissä, me ja siskonperhe, veli ja yksi veljenpojista. Veljenvaimo ei tullut - syytä en tiedä, mutta isä otti sen vähän nk loukkauksena. Mutta oli meillä silti mukava päivä. Me jäätiin vielä iltaan saakka kun muut lähti. Sisko perheineen oli tullut jo aamupäivällä ja olivat siivonneet. Meillä on tavallaan vähän sellainen työnjako et sisko siivoaa ja mä juttelen - ja ilmeisesti se käy kummallekin. Sisko ei osaa oikein olla paikoillaan, aina pitää jotain tehdä. Kyllä mäkin teen mutta kuitenkin minusta sekin on tärkeää - jutteleminen. Käytiin sitten vielä äidin haudalle viemässä kynttilä - äidinkin syntymäpäivä lähellä, pari viikon päästä

Illalla ei jaksettu enää saunoa, yks elokuva vielä katottiin. Marley ja minä, ihana koira- ja perhekuvaus, humoristinen ja herkistäväkin. Ai niin käväisihän tyttöjen isä lauantaina aamupäivällä, summeria vaan soitti, ei taas muistanut ettei likat niin ajoissa herää - viikonloppuisin. Tänäänkin käsittääkseni piti käydä, muttei ole kuulunut eikä näkynyt, eilen illalla soitti myöhään... ei aina muista edes mitä on puhunut...

Tänään oli Wanhan ajan markkinat, kaverin kanssa kävin. Paljon oli mukavaa katottavaa, ja uusiakin juttuja. Mukava oli katsoa miten tehdään koristeellisia helmiä lasitankoja sulattamalla. Aina näkee jotain uutta. Tapasin tutun miehen vuosien takaa, tosin en muista nimeä. Hän muisti minut, sanoi nähneensä mut pari kertaa kirjastolla muttei ollut varma, ei siksi ollut tullut juttelemaan. En sit viittinyt siinä - tai kehdannut - kysellä et kuka sie ole. Pieni aavistus mulla on - kyse on 80-luvun lopusta. No ehkä se selviää joskus jos satutaan kirjastolle yhtä aikaa... vaikutti tosi iloiselta minut nähdessään :) Kysyi että voiko sitten tulla juttelemaan, sanoin että toki voit... muutamia juttuja kerettiin siinä vaihtaakin... ei niistä sen enempää. Mutta kyllähän sitä itselle tuli mukava olo että on jättänyt jollekin muiston, joka jää... mutta siitä tosiaan on jo kauan. On mulle kyllä sanottu monesti etten ole muuttunut ollenkaan

Kattelin siellä markkinoilla myytäviä lehtiä - vanhoja, etsin oman syntymävuoden ja -kuun lehteä. Myyjä sanoi ettei sieltä sulle varmaan löydy. No oli siellä useita vuosia nuoremmillekin. Sanoinkin mitä vuosimallia olen. Siihen sanoi ettei olis uskonut... kai sitä jotenkin antaa nuoremman vaikutelman tai sitten tosiaan on hyvät geenit nk eräs mulle sanoi keväällä kun selvisi kuinka vanha jo olen :)

Vauvantuoksu (2.8.)

niin kauan siitä kun minulla vauva ollut, nuorempikin täytti kesäkuussa 19v. Mutta ehkäpä sitä joskus mummuna pääsee vauvoja haistelemaan. Vauvoja kyllä meiän sukuun tullut viime vuosina...
_______________

Lomaa viettelen. Tänään asensin auringonsuojaverhot lasitetulle parvekkeelle. Loppujen lopuksi helppo homma kun tuli eilen ne oikeat kiinnikkeet. Meni siinä kuitenkin useampi tunti - kun välillä tein ruokaa ja kahvittelin ;)

Taannoin kerroin laittaneen profiilin treffisivustolle. No huomenna olen menossa kahville. Kirjoittelunsa ja puheensa perusteella toimeen kyllä tullaan. Sen enemmästä en tiedä. Mutta onhan sekin piristävää. Eilen juteltiin varmaan tunnin verran - ja tänään puolisen tuntia kun sovittiin huomisesta kahvittelusta. Ulkonäöstä en tiedä oikeastaan mitään, mutta jutut vaikuttivat mielenkiintoiselta - ja plussana se että myös kirjoitteli enemmän kuin yhden lauseen juttuja... eikä tupakoi. Mutta huomenna tiedän enemmän

Eilen käytiin vaaria moikkaamassa. Sain kerättyä syömämarjoja ennen kaatosadetta. Kyllähän me äidin haudallakin käytiin. Keskiviikkona kun isä käväisi meille, hän sanoi, että kyllä hän nyt pystyy muutakin ajattelemaan kuin vain suremaan. Nyt kävi sitten metsästyskortin maksamassa - aikoo syksyllä taas hirvimetsään...

Kävin Monikan kanssa tunnin kävelylenkillä. Sen jälkeen katsottiin "Singin' in the rain", Monika kävi kirjastosta lainaamassa. Mukava ilta siis kaiken kaikkiaan

Märehtiä (1.8)

Voisin märehtiä olossani... ulkona ei nyt ole mitenkään kesäistä - mutta mitä siitä - mulla on loma. Loma on alkanut aika rennosti. Sen suurempia paineita ei ole ollut - paitsi, että en ole saanut tilaamiani auringonsuojaverhoja laitettua kun kiinnikkeet on väärät, jos kolmas kerta onnistuisi. Kävin eilen liikkeessä näyttämässä et nää tuli - nimittäin tuli samanlaiset kuin ekalla kerralla eikä niitä parhaalla tahdollakaan saa laitettua... no voipi olla ettei niistä suojaverhoista enää paljoa tänä kesänä ole iloa - mutta tulee uusia kesiä :)

Ollaan tänään lähdössä vaarille - hän kyllä eilen käväisi aamupäivällä kun käytti autoaan huollossa. Pitäis vähän marjoja puskista kattoa -ei niitä ilmeisesti paljon ole. Mustikkaankin ajattelin mennä jossei ihan sada. Täällä aamu näyttäytyi sumuisena... no nyt täytyy alkaa valmistautua lähtemään...

oma kone taas haltuun

Tää ilta meni pähkäillessä miten saan tytön tiedot pois mun koneelta... no loppujen lopuksi selvisi että hänellä oli kaikkien mahdollisten salasanojen tallennus automaattisesti eli pääsin hänen sähköpostiinsa yms tietoihin. Omat jouduin aina naputtelemaan - tytön tiedot vaan jäkätti siinä kun palasin sivustolle - hieman meinas jo usko mennä, kun sitä pähkäilin.

Nyt on mun omat asetukset - pääsee normaaliin rytmiin :)

Olis vissiin pitänyt selaimeen laittaa hänelle oma aloitusnäyttö - mutta mistä noita tietää... kaikkea. Vähän nolottaa kun kuitenkin olen opiskellut tietojenkäsittelyä enkä meinaa osata... no siitä on pian 10 vuotta - asiat muuttuu

Pitää huomenna kirjastossa käydä, tuli myöhästymismaksu. Olin uusimassa mutta se kirja olikin varattu eli sinne sitten huomenna töiden jälkeen - kirjaa palauttamaan. Älysin vasta illalla niitä lainoja uusia. Onneks ei enempää palautettavia tällä erää.

Olen myös "leikkinyt" MyHeritage Family Tree Builder-ohjelmalla. Tuli uusi päivitys. Olen vaan kirjannut suvun jäseniä sikin sokin saman projektiin. Ehkä pitäisi enemmän miettiä. Olen ajatellut tyttöjäni että heitä varten kokoan joten ehkä viisainta olisi keskittyä tai tehdä useampi projekti (isänsä suku, sen verran kuin tiedän - ja sitten mun äidin ja isän suvut erikseen. Niistä tiedän paljon - en oikeastaan joudu paljoakaan tutkimaan... mutta haluan vaan kirjata ne itselleni ylös. Kiva katsoa mitä siitä tulee