Kohta on kevät

- vaikkakin öisin vielä pakkasta mutta aamulla kuuluu jo lintujen siritystä ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Autoa vielä lämmitettävä ainakin aamuksi. Mukavampi istahtaa lämpimään autoon...

Isä odottelee edelleen hoivapaikkaa sairaalan osastolla. Olen käynyt noin kerran viikossa katsomassa ja soittelen osastolle kysyäkseni vointiaan, joka vaihtelee. Nyt fyysisesti on parempi eli labra-arvot suht hyviä eikä ruusu ainakaan vielä ole uusiutunut, mutta seurailevat tilannetta.

Viime aikoina on kyllä ollut hereillä ja suhteellisen virkeä mutta aika lailla elelee omassa maailmassaan. Ajoittain tuntee, mutta näkee usein asioita jotka eivät välttämättä ole totta (senkin tiedostaa, ainakin joskus). Viime viikolla oli kovasti kotiin lähdössä, edellisellä kerralla oli naiset mielessä. Kävin nuoremman tytön kanssa viimeksi lauantaina. Ei tässä oikein muuta voi kuin odottaa...

Puolivälissä maaliskuuta olin työhyvinvointikortti- koulutuksessa- kortti tulikin jo tänään.

Sukututkimustakin olen harrastellut ehtiessäni. Viime viikonloppuna koin onnistuneeni kun löysin yhden vihkipäivämäärän - ja sain siten varmuuden isoisän isoäidistä -ja siitä pääsee taas jatkamaan. Mukava ja kiehtova harrastus mutta aikaavievä. Helposti huomaa että päivä/ilta on jo pitkällä jos siihen uppoutuu... saattaa yöunet jäädä hieman lyhyiksi.

Tämän viikon kun jaksaa niin pääsee viikoksi lomalle. Se alkaakin mukavasti. Olen lauantaina lähdössä nuoremman tytön kanssa katsomaan Club for Fivea Lahteen. Ollaan sitä odotettukin :)

Kotona valitettavasti tuntuu olevan kaaos, joka paikka selvitettävää tavaraa. Nyt olen kylppäristäkin tuonut ylimääräistä jotka pitäis käydä läpi. Sain hankittua suihkukaapin - ja nyt pitäis vähän sitäkin sisustaa ;) Vähän miettiä säilytysratkaisuja jne. Mutta jospa sitä lomalla - tällä kertaa - ehtis.

Miesrintamalla ei uutta - kahvilla olen käynyt. Ei siitä sen enempää. Toisaalta viihdyn kyllä itseksenikin, ei siinä mitään. Nautin siitä kun on tilaa ympärillä eikä tarvitse kenelläkään tiliä tehdä tekemisistään. Ehkä mulle tällä hetkellä riittää sosiaalinen elämä työpaikalla :) ja viikonloput läheisten kanssa.

Muuten oletteko kuulleet Pantoum -runoista, se on indonesialainen runomitta jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja neljä säettä joista muotoutuu runo tietyllä kaavalla  eli lauseita toistetaan tietyssä järjestyksessä
(1 2 3 4 - 2 5 4 6 - 5 7 6 8 - 7 3 8 1).
Tässä esimerkkinä runo käyttäen lauseita kirjoittamastani tekstistä
****************

Öisin on vielä pakkasta
Kerran viikossa katsomassa
ei välttämättä totta
tänään

Kerran viikossa katsomassa
siitä pääsee taas jatkamaan
tänään
siihen uppoutuu

Siitä pääsee taas jatkamaan
tilaa ympärillä
siihen uppoutuu
Ei siinä mitään

Tilaa ympärillä
ei välttämättä totta
Ei siinä mitään
Öisin on vielä pakkasta

*************

Mukavaa tätä viikkoa

Päivät kuluu

Isä on edelleen osastolla. Ollaan saatu hoitopaikkapäätös - nyt vaan odotellaan milloin vapautuu paikka. Isän vointi vaihtelee, välillä on reidet niin kipeät että saa ylimääräisiä annoksia morfiinia suoneen, joskus tarvitsee myös rauhoittavaa levottomuuden takia - antibioottikuurikin meneillään  -  - toisen käden rystyseen tuli ruusu - tulehdusarvot korkeimmillaan - se ilmeisesti on nyt voitettu. Lääkäri jossain vaiheessa jo soitti ettei voi tietää miten käy.

Mieli oli isällä levoton. Enimmäkseen voisi sanoa että elää omissa maailmoissaan, ei välttämättä tunne kun käy katsomassa. Väsynyt ja usein nukkuu. Veli poikkeaa muutaman kerran viikossa työmatkalla katsomassa, itsellä sen verran matkaa ettei usein kerkiä. Mutta soittelen osastolle ja kyselen miten voi - isä itse ei enää osaa käyttää puhelinta


Jotain säätöä tässä ollut tanssijamiehen kanssa mutta nyt päätetty et antaa olla - ei oikein ottanut kipinää alleen se suhde. Moikataan jos nähdään, ehkä vaihdellaan kuulumiset - se on siinä eikä siitä sen enempää. Eikä muitakaan ole meneillään - ainakaan vielä ;) Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Välillä sitä vaan kaipaa jotain - ehkä turvallista kainaloa ja ihmistä jonka kanssa voisi kenties asioitakin jakaa. En kylläkään kaipaa ketään tähän jatkuvasti...


Töissä menee entiseen tahtiin, talvilomatkin pyörii. Mulla vasta huhtikuussa. On myös kehityskeskustelujen aika. Uutta tänä vuonna se, että joutuu kolmelta pyytämään palautetta itsestään. Itse olen pyytänyt "kentältä" ja omasta organisaatiosta.  No kaksi olen saanut - eikä niissä muuta kuin positiivista palautetta. Tietty mukavaahan sekin on että on oltu tyytyväisiä. No mun kehari on vasta puolivälissä ensi kuuta, kerkee miettiä...

Missä tällä hetkellä mennään

siis Isän suhteen... Muistisairaus tuntuu etenevän vauhdilla - Tuossa pari viikkoa sitten alkoi tippumaan sängystä. Ensimmäisellä kerralla kotihoito löysi hänet sängyn vierestä, puhelin oli olkkarissa. Seuraavalla kerralla soitti minulle klo 23 että hän on taas lattialla. Soitin veljelle... kuten varmaan on tässä vuosien kuluessa tullut selväksi, isältä on amputoitu molemmat jalat, ei itse pääse ylös - ainakaan enää.
Hän suostui sitten siihen että hänellä hankitaan turvapuhelin ja - ranneke eli ne tilattiin - ei ole niitä päässyt käyttämään

Seuraavalla viikolla sai soitettua veljelle että nyt hän on eteisen lattialla - oli omasta mielestään ollut naapurikunnassa ja talo täynna vieraita, jotka hävis ja hän lähti perään - ja kaatui pyörätuolilla. Veli meni sinne, koko talo oli valaistu ja kaksi lieden levyä kutosella... aiemmin viikolla oli polttanut puuron pohjaan

No kotihoito otti yhteyttä eteenpäin - ensin ei meinannut löytyä mitään paikka sitten pääsi viideksi päiväksi intervalliosastolle. Kävin seuraavana päivänä katsomassa. Ensin halasi itkuisena,  pari tuntia olin, sekava oli. Lähtiessäni halasin entiseen tapaan nk aina, hän ei halannut takaisin vaan sanoi ettävoithan sä mua kaulailla vaikket ole minun vaimo...

Viikonloppuna mentiin taas tyttöjen kanssa. Isä vaan nukkuu, oikeastaan on puolitajuton, ei saada hereille, kun onnistuu, ei pysty puhumaankaan eikä voi sanoa että olisi ollenkaan kunnolla hereillä. Jotenkin siinä sitten tulee puheeksi (kun sh puhuu turvotuksesta) että isällä on melko äskettäin ollut nesteenpoistolääke jalanturvotuksen takia. Hoitaja käy katsomassa lääkkeet, löytyi lääke jossa oli että tarpeen mukaan kuurina. Illalla alkoi nesteet poistumaan kehosta. Seuraavana päivänä kuulin että oli nukkunut iltaan  puoli yhdeksään.   Sunnuntaina sitten menin siskon ja siskontytön kanssa katsomaan - siellä pyöräili pitkin osastoa, turvotus oli laskenut mutta pää oli sekava. Seuraavana päivänä kotiinlähtö - pakko lähteä, intervallissa ei saa olla pidempään mutta kaikki olimme sitä mieltä että kotona ei tule pärjäämään.

Tuli maanantai, iltapäivällä kotihoitaja soittaa että on tulossa taksilla kotiin - en voinut uskoa sitä. No sisko vei sitten ruokaa töiden jälkeen (niin oli sovittu et jos pääsee kotiin). Lääkäri oli vain vaihtanut jotain kipulääkitystä, muusta ei puhetta - tosin myöhemmin selvisi tiedoista että isän saa laittaa osastolle ilman lääkärin katsomista. Niinhän sitten tehtiin. Muutama tunti kotona (ei puhettakaan että olisi pärjännyt), taksilla osastolle (taksia joutui odottamaan yli 2½ tuntia, sisko odotti siellä niin kauan

Nyt on siis osastolla, veli kävi viikolla muutaman kerran katsomassa. Minä soittelin osastolle. Kerran isä sai soitettua minulle töihin. Sekava oli. Ollaan tehty hoitopaikkahakemus mutta siihen tarvitsisi isän allekirjoituksen joka tällä hetkellä todella haastavaa. Eilen kävin Iinan kanssa katsomassa. Kun mentiin nukkui joten lähdettiin ensin syömään. Nukkui edelleen kun tultiin mutta saatiin kuitenkin jotenkin hereille. Sanoi minulle että sinua olenkin varttunut, mutta suurimman osan ajasta oli aika sekava. Sisko perheineen kävi tänään. En siitä käynnistä sen enempää mutta.. ei osaa enää puhelintakaan käyttää

Tällä hetkellä vahva tunne ettei enää palaa kotiin - meillä sisaruksilla siis. Ei pärjää enää yksin eikä kotihoidon käyntien turvin. Mutta saattaa joutua olemaan pitkäänkin tuolla osastolla jossei vapaudu paikkaa muualta. Nyt ensimmäinen mikä pitäis saada tehtyä  - on sen hakemuksen laittaminen eteenpäin.

Olen jo isän sisaruksille kertonut tilanteen. Kyllähän isä on jo vanha - 82v  - viime sairaalareissun jälkeen diagnosoivat hänellä olevan vaskulaarisen muistihäiriön.
Toisaalta mikä ihme se - mieheltä amputoitu molemmat jalat ja  pari sormea, on diabetes ja on tehty sydämen neljän suonen ohitusleikkaus, syöpäkin oli  - eli fyysisestikin aika heikossa kunnossa - ja on paljon kipuja noissa jaloissa (ei haamukipuja), reidessä

Mutta nyt katotaan päivä kerrallaan. Nyt varmaan mentävä nukkumaan. Tänään en lähtenyt minnekään - tuonne loskakeliin. Lueskelin ja kattelin yhden elokuvan. Uusi viikko edessä

Oliskohan aika

jotain kirjoittaa tänäkin vuonna jotain edes.

Joulu meni -  ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en  mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa.  Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.

Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)

Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa

Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'

Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään


Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa  -monta hyvää taikuria siellä esiintymässä

Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle.  No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...

Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.

Mut mulla vaan on niin että jos välitän jostain ihmisestä niin en täysin halua eroon... vaikka hän tekis mitä ja käyttäytyis miten vaan... Ehkä mä vaan olen liian kiltti. Tai sitten hoivaaja. Haluan kuitenkin kaikkea hyvää. Kai sitä vaan pitäis päästää irti... Kun vielä pystyis...
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii  antaa olla.

Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.

Viime yö meni harakoille - en tiedä vaikuttiko täysikuu. Luin pari kirjaa loppuun (toinen oli Tina Turnerin "Minun rakkaustarinani") ja myönnän ajatelleeni myös noita miesasiota  - ja isän pärjäämistäkin

Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...

En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin,  läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)

Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..

Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta

Ainutlaatuinen

Jonkun lööpin näin tässä lähiaikoina. Taisi olla Kaija Koo, joka halusi löytää jonkun jolle hän on ainutlaatuinen. Eiköhän me kaikki, osa löytää ja toinen haikailee ikänsä. Itse olen paljolti samaa mieltä - olisihan se mukavaa että olisi ihminen joka pitäisi ainutlaatuisena - ja haluaisi olla sun kaa - voisit olla oma itsesi ynnä muuta kliseistä.
___________________________

Syksy alkaa olla jo pitkällä vaikkei sitä luonnosta huomaakaan, ei ole sateista eikä oikeastaan kylmääkään. Loman jälkeen olen jo kaksi viikkoa ollut töissä eli loma alkaa olla muisto vain.,,

Kirjaston elokuvaillatkin ovat alkaneet. Kävin viime viikolla katsomassa "Aamiainen Tiffanylla", sanovat sen olevan leffa joka pitää nähdä edes kerran elämässä. En tiiä mikä oli mutta ei mua tällä kertaa oikein säväyttänyt, onkohan aika ajanut tämän elokuvan yli? Tosin tulin kirjastolle väsyneenä suoraan  töistä - yleensä kerkeän käydä kotona latautumassa.  Musiikki oli minusta parasta "Moon river".  Elokuvan jälkeen vielä käväisin kaverin kanssa kahvilla

Viime perjantaina vietettiin työporukan kanssa keilailtaa  - osanotto ei ollut runsas mutta mukavaa silti oli. Keilailun jälkeen sitten vielä pizzalle

Lauantaina käytiin Iinan kanssa vaarilla ja illalla viihteelle. Käytiin Kauko Röyhkää kattomassa ja sen jälkeen paikalliseen karaokebaariin, siellä suurin osa illasta. Taannoinen tanssittaja  ilmestyi sinne myös. Loppuillasta Iina lähti nuorten paikkaan ja me vielä paikalliseen tanssiravintolaan ja vielä yhteen pubiin. Hää tuli sit mun soffalle yöksi. Herääminen venähtikin sitten  pitkälle. Päivällä käytiin vielä kävelyllä ja syömässä - ja hänet kuskasin kotiinsa ja jäin vielä iltakahville - ei mikään suunniteltu juttu... kaveri - huomenna ajateltiin lähteä elokuviin. Liput jo varasin.

Se täytyy kyllä myöntää että maanantaiaamuna väsytti...

Isä on nyt sitten saanut toiseenkin jalkaan proteesin. Vielä ei oikein pystynyt sillä kävelemään kun sattui polveen. Viikolla hänellä oli varattu aika keskussairaalalle jossa sitä korjattiin. Pääsi sinne kyllä mutta kolme tuntia myöhässä.  Syynä Kelataksi. Nimittäin taksi tilattu edellisenä päivänä. Sitten jossain vaiheessa tieto ettei tule, no sitten tuli taksi (ilmeisesti oli joku muu), taksikuski oli noussut autosta, oli mennyt takaisin autoon - ja lähti. Isä oli yrittänyt väläytellä ulkovaloja, huutaakin eli kuski ei tullut sisältä hakemaan (isä ei pääsyt yksin ulos eikä kotihoito silloin ollut paikalla). Olivat soitelleet useampaan kertaan taksikeskukseen ja sairaalaan  - aika saatiin siirrettyä... ja ilmeisesti fyssarikin oli jäänyt odottamaan. Iskä soitti sitten veljensä kuskaamaan. Sanoi ettei enää ikinä ota Kelataksia (ilmeisesti edellisellä kerrallakin oli tunnin myöhässä), pyytää veljeään kuskaamaan.
- Että tämmöistä, ei oikein vakuuta tää taksiuudistus :(

Meillä ovat muutaman viikon tehneet neukkarin remonttia. Tänään saivat valmiiksi. En tiedä sekin osaltaan varmaan kävi kurkkuun, tällä viikolla ollut kipeä  (ja allergialääke auttoi jonkin verran. Mutta tässähän tätä juttua taas  - kaikkea ei muistakaan

Tänään liuin varttitunnin - kotona suoraan nukkumaan sohvalle vähäksi aikaa - iltasella käväisin vielä lammella - ja loppuilta kuluu Vain Elämää -ohjelman parissa

Isä kotonaan

Maanantaina pääsi sitten kotiin, sisko ja kotihoidon työntekijöitä oli vastaanottamassa.

Isä onnistuu pääsemään itse pyörätuolista sänkyyn ja takas, vessanpöntöllekin siirtyminen onnistuu kun veli siirsi seinätukea alemmas (tosin pyyhkiminen ei onnistu sormiamputoidulla kädellä, josta ei vielä ompeleitakaan poistettu saati sitten vasemmalla kun on oikeakätiinen). Telkkari siirrettiin olohuoneeseen, sohvalle ei pääse kun on matala joten istuu pyörätuolissa käytännössä päivän. Kotihoito käy kolme kertaa päivässä

Eilen soittelin tunnelmia.
Mehän oltais sisarusten kanssa haluttu hänelle turvaranneke - olisi saanutkin - mutta ei suostu sitä ottamaan (vajaa kolmekymppiä kuussa). Sanonut että soittaa pojalle tai veljelle (asuvat kumpikin lähellä) jos tarttee. Veljensä on jo ainakin yhden kerran käynyt nostamassa proteesin lattialta - no joo - noinyt on sellaisia juttuja joita voinee soitella heille. Isällähän on tällä hetkellä proteesi vain toisessa jalassa, tarkoitus olisi saada toiseenkin.

Yritin sanoa että jos sulle sattuu jotain vakavampaa  - ja puhelin ei olekaan siinä lähettyvillä, sanoi ettei satu! Eikä hän ymmärrä miksei saa olla rauhassa omassa kodissaan, aina jotain "akkoja", ei halua jumpatakaan (kun fyssari tuli käymään). Sopeutumista vaatinee kaikilta...Mie kuitenkin pyrin siellä jatkossakin käymään viikonloppuisin seuraavan viikon ruuat viemässä (vaikken enää peseytymisessä autakaan kuten aiemmin).

Kävin viime lauantaina viemässä ruokaa tälle viikolle, lakanat vaihdoin ja pyykkiä pesin. Iskääkin vielä kävin sairaalassa katsomassa. Takin vein, sisko oli vienyt aiemmin viikolla muita vaatteita kotiinlähtöä varten.

Lauantai-iltana vietettiin pienimuotoisesti siskon synttäreitä (oli matkoilla varsinaisena syntymäpäivänään, pyöreitä täytti). Olin joskus yhden jälkeen kotona. Tosin illan aikana kyl tuli kutsu kaupungillekin mutta jätin väliin... omaan sänkyyn nukkumaan. Sunnuntai meni sitten oleillen

jos muutaman rivin kirjoittaisi

Lähinnä ehkä isän tilanteesta. Nyt ovat lääkärit päättäneet että isä lähtee ensi maanantaina kotiin - ensireaktio meillä lapsilla oli kiukku - että miksi jo, ei ole toisessa jalassa vielä proteesia eikä sormien amputaatiokaan ole vielä parantunut.

Mutta kun asiaa sulattelee - en edelleenkään pidä ajatuksesta mutta isä itse uskoo että onnistuu - ja kun on omilla aivoillaan ajattelevasta ihmisestä kyse, mikä minä olen estämään. Voihan sitä kokeilla  ja toivoa parasta. Kotihoito on luvannut käydä niin usein kuin on tarpeen. Minä luultavasti entiseen tapaan vien viikon ruuat, peseytymisessä tuskin enää autan - en mä jalatonta miestä yksin pysty suihkuttamaan. Kotihoito saa sen tehdä - ovat tähän astikin viikolla pesseet, mä vaan ylimääräisen suihkutuksen viikonloppuna kun mun mielestä ihmisen pitää päästä useammin suihkuun kuin kerran viikossa - mutta nyt tunnustan rajallisuuteni, ei mun voimat riitä

Mutta aika näyttää...
____________________________________

Töissä on ollut rankka viikko . ja vielä huominen jäljellä. Heti maanantaista lähtien. Kaksi työkaveria lomalla ja sitten yksi sairastui mahatautiin, pian lähti toinen ja kolmaskin  migreeni kummallakin. Minä sitten toisen kanssa tehtiin päivän rutiinit, pomo hieman auttoi etänä.

Tiistaina kaikki paitsi lomalaiset ilmaantuivat töihin mutta mahatautinen "pakotettiin" kotiin ja toinen migreenipotilas myös sai saman pöpön (olivat viikonloppuna olleet yhdessä pk-seudulla shoppailemassa) ja pomo sanoi et nyt lähdet. Kolmistaan sitten tehtiin tiistain työt.

Keskiviikkona molemmat vielä pois kun pomo laittoi viestiä että parempi ettette tuu jos on tarttuvaa laatua. Oli myös yhden työkaverin viimeinen työpäivä - vaihtaa työpaikkaa. Pomokin oli paikalla, käytiin yhdessä lounaalla (yksi lomalainenkin ilmaantui). Päästettiin sitten tämä poislähtijä aiemmin eli kahdestaan tehtiin (ja koneet tökki, jouduttiin pikkasen kopiointihommiinkin)

Tänään vielä ainakin poissa toinen mahatautinen, hän muuten ensi viikosta alkaen aloittamassa puolen vuoden vuorotteluvapaan ja sijaisensa tuli tänään töihin (kun ensin aamupäivän oli terveystarkastuksessa). Oli ollut aiemmin muutaman päivän perehtymässä, mutta nyt aloitti toden teolla  - tosin ei tänään oikein paljoa osannut vielä tehdä eikä meillä muilla oikein ollut aikaakaan perehdyttämiseen. Joka päivä joku asia tökkinyt - järjestelmässä.

No rutiinihommat saatu tehtyä, muut siirtyneet myöhemmäksi. Huomenna on perjantai ja siitäkin odotettavissa rankka päivä - useimmiten on, kun kahden päivän tilauksia käsitellään. Mutta  - sitten on viikonloppu. Viikko on kulunutkin yhdessä hujauksessa

Tänään en kyllä töiden jälkeen jaksanut lähteä minnekään. Iina kyllä yritti houkutella impro-iltaan mutta mieluummin löhösin sohvalla - ja piti yksi huomenna palautettava kirja lukea loppuun. Lukeminenkin viime aikoina ollut vähissä, ei meinaa aika riittää siihenkään

Ehkä muutenkin hieman raskas viikko - äidin kuolemasta tulee huomenna seitsemän vuotta

Arkeen

Yllättävän paljon tapahtumia sattuu viime viikkoon, mukavia ja huonompiakin. Ensimmäinen osa lomasta vietetty, seuraavaa odotellessa. No ei eletään tässä muutenkin

Maanantaina sain auton kuntoon iltapäivään mennessä, ei tarttenut vaihtaa kuin takapönttö. Sitten kohti Loviisaa isää katsomaan. Olin mä siellä muutaman tunnin, käytiin pieni lenkki ulkonakin - työntelin pyörätuolissa.Siellä melkein heti hoitaja tuli kertomaan että isälle on varattu aika keskussairaalaan toimenpiteeseen ke:ksi ja sieltä toivottiin omaista mukaan eli keskiviikon ohjelma oli sillä selvä. Käväisin kotimatkalla hautuumaalla kastelemassa kukat (äidille pitäis kyllä viedä uusi kukka, ruusut kuihtuneet), kotipihallakin poikkesin ja veljellä

Tiistaina ajelin Lahteen, koukkasin Monikan ja ajeltiin Heinolaan. Olikin vaihteeksi sateinen päivä ettei viittitty lähteä lenkkeilemään. Syömässä käytiin ja hieman ostoksilla, loppuilta heillä. Koko päivän oli tuulista, matkalla kotiin matka keskeytyi hetkeksi - tielle kaatunut puita, palomiehiä odoteltiin.

Keskiviikko aamuna sitten Kotkaan ja taksi toi isän myös sinne. Mulla ei ollut tietoa että kyse olikin päivystysleikkauksesta eli siellä sitten odoteltiin lähes yhteen ennen kuin ottivat isän. Onneksi sai vähän välipalaa (nimittäin ei ollut syönyt, olis kuulemma saanut syödä kun ei tarttenut labroja ottaa ja toimenpide tehtiin puudutuksella). Aika monta meni siinä tuntien aikana ohi. No me ei olla kumpikaan tuppisuita, aika monta tarinaa siinä kuuli muilta odottajilta (nielurisan leikkausta, suonikohjuja...

Sen piti kestää noin 45 minuuttia, kesti lähes kaksi tuntia. Isältä poistettiin suurin osa keskisormesta - yli puolet kuoliossa (näin itsekin sen), no sitten oli tullutkin mutkia matkaan kun huomasivat että mätää myös kämmenessä, sen puhdistamisessa meni sitten aikaa... Muuten leikkaava lääkäri sanoi että hänen kanssaan oli mukava työskennellä, isä oli vitsaillut siellä ym. Mutta halusivat hänet sitten siirtää osastolle yön yli

Seuraavana päivänä sitten soitin osastolle voinnista (et pääseekö takas Loviisaan). Olikin käynyt niin että oli poistettu liian vähän eli hän sitten jäi sinne odottamaan uusintaleikkausta joka tehtiin sitten perjantaina eli juhannusaattona. Nyt tilanne on niin että poistettu on keskisormi ja nimetön. Tällä hetkellä on vielä siellä,  tulehdus ei meinaa asettua (leikkauspäivänä tulehdusarvo 238, seuraavana 161 ja eilen 188). eilen lisäsivät vielä toisen antibiootin toisen rinnalle. Kävin lauantaina katsomassa Iinan kanssa, oli olosuhteisiin nähden melko ok. (soitti muuten mulle melko pian toisen toimeenpiteen jälkeen perjantaina). Eilen kun soitin osastolle iltapäivällä kysyen tilanteesta (kun sisko oli yrittänyt soittaa isälle eikä tämä vastannut), kertoivat että oli ollut levoton ja sekava yö - ja kyselee vaimoaan. luullut huonekaveria häneksi... nukkui nyt

Sisko oli siellä sitten perheineen käynyt (lähtevät tänään viikoksi reissuun). Hän sanoi ettei ole varma tajusiko että he kävivät, tutuiksi oli kyllä tunnistanut. Oli luullut olevansa armeijassa ym.
Soittelin vielä itse myöhemmin osastolle, ei ollut tilanne muuttunut... tänään kyselen taas

**********************
Juhannuksesta ei nyt sen enempää, et oli mukaviakin hetkiä. Ehkä siitä myöhemmin, nyt lähdettävä töihin

Niin siinä sitten kävi

Isän toinenkin jalka amputoitiin. Se tehtiin päivystysleikkauksena eilen illalla (piti olla verenohennuslääke pari päivää tauolla). En eilen käynyt sairaalassa kun tuon operaation kellonaikaa ei ollut tiedossa. Pari kertaa soittelin isälle ja osastolle. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käydä siellä ennemmin - mutta enhän minä sitä voinut tietää... Isä itsekin soitti kun oli päässyt osastolle myöhään illalla - oli kyllä hieman sekaisin - ei hetkeen tajunnut oikein missä oli. Mutta mikä ihme se oli - koko päivän syömättä odottaen, sitten nukutettu...

Mutta tänään jätän kokouksen väliin ja ajelen sinne töiden jälkeen (viitisen kymmentä kilometria eli suunnilleen sama matka kuin kotopuoleen mutta eri suuntaan).

********************************************************************************

Muuten viikonloppu sujui yhdistystoiminnan merkeissä. Perjantai-iltana lähdettiin, hotellissa yövyttiin. Illalla käytiin syömässä - sitten pieni lenkki kaupungilla huonekaverin kanssa - no käytiin yksillä

Aamulla yhdistysten tapaaminen. Mielenkiintoinen päivä - ei siitä enempää. Illalla kotiin

Sunnuntai sitten meni tosiaan operaatiota odottaessa. Kävin kyllä pienellä lenkilllä läheisellä lammella mieltäni rauhoittamassa. Odottavan aika on pitkä...

Vielä on varpaat tallella

Käytiin sisarusten kanssa katsomassa isää sairaalassa  - mukana myös Iina ja siskontyttö. Isä saa antibioottia ja kipulääkettä suoneen tietyin väliajoin. Pystyy kyllä liikkumaan pyörätuolilla. Olivat yrittäneet tehdä abi-mittausta tänään mutta jalan kivun takia eivät saaneet laitettua puudutusta ja sitä tehtyä. Huomenna uusi yritys - tavoitteena saada jalka kuntoon.

Isän tulehdusarvo oli eilen tullessa ollut 128 ja tänä aamuna 214. Eli nousussa on - huomenna näkee jatkuuko. Soittelen puolilta päivin että onko mitään uutta tai mitä tehdään.

Itse lähden huomenna illalla yhden yhdistyksen aluetapaamiseen, lauantai-iltana kotiin. Sunnuntaina luultavasti ajelen sitten sairaalaan.

Nyt kieltämättä väsyttää. Taitaa jäädä pakkaaminen aamuun - eiköhän sitä yhden yön kamat nopeasti saa laitettua kassiin. Jos jotain jää niin sitä ei tarttekaan. Hyvää yötä ja rauhallisia unia

Pieni tilannepäivitys

Isä sairaalassa.
Tänään saa tietää mahdollisista toimenpiteistä.
Saanut antibiootteja ja kipulääkettä suoneen.
Se jalka taas... tosin koko keho oireilee.
Mutta jospa tällä kertaa ei menis niin pahaksi.

Mutta nyt töihin taas