Lomaa odotellessa

Aika kuluu tosiaan kuin siivillä - yli puolet vuodesta on jo vietetty. Tänään muuten tuli 11v äidin kuolemasta Eino Leinon, suven ja runon päivänä - on aina liputuspäivä.

Joku sanoisi, että kesä on hellinyt meitä hellejaksolla juhannuksesta tähän viikkoon - mutta minä en. Mun elimistö ei oikein tykkää. Olen nyt ollut tyytyväinen kun viime päivinä on päässyt oleilemaan parvekkeella muulloinkin kuin aamulla aikaisin. Olen voinut jopa lounasta syödä täällä. Eilen vietin illan lueskellen parvekkeella - ja nyt mulla on läppäri täällä (sain tehtyä kesäkuun kokouksen pöytäkirjan)

Viikkoa ennen juhannusta oltiin Lappeenranta-Puumala-risteilyllä (yhdistysjuttuja sekin), mukava reissu. Menomatkalla oli aurinkoista, takastullessa sateli mutta rattoisasti meni matka "trubaduuria" kuunnellessa

Juhannusaaton vietin Iinan kanssa, käytiin ensin kotopuolessa piknikillä ja loppuilta kätköiltiin. Kotona kuitenkin ennen puolta yötä.

Juhannuspäivänä Heinolaan Monikan luo. Käytiin Siltasaaressa kahvilla ja satamassa jäätelöllä. Tietysti myös Gorgipoikaa katsomassa (my only one - grandchild - kuten nuorin serkkuni sanoi <3 )

Sunnuntaina ajelin sitten siskon perheen mökille siskon synttäreitä viettämään - sai myös talviturkin heitettyä. Samalla pääsin siskontyttökin kotiinsa illalla, että pääsi töihin maanantaina - muut jäivät sinne vielä 

Eli kesääkin on ehtinyt viettää vaikka loma on vielä edessä. Tänä perjantaina on vuorossa Tuure Kilpeläisen keikka Pyhtäällä. Kesäteatteriakin on tiedossa heinäkuussa, ehkä useampi kuin yksi esitys - kuka tietää. Kesän juhlana on sitten kummitytön tytön kastejuhla Espoossa - pitää sitä kerran kesässä ainakin yhdet juhlat olla :)

Neljä viikkoa takana, kuinka kauan - ei tietoa

Etätöitä tehty nyt neljä viikkoa - tai työkaverit jo viisi, mä olin ekan viikon kotona.  Enimmäkseen kotona olin silloinkin. Välillä käy jo kotonaolo hermon päälle. Eikä mitään tietoa kuinka kauan tätä tehdään. Itse on kuitenkin tottunut menemään. Luulen et tämä etätyö menisi jos iltaisin pääsisi jonnekin. Nyt on nämä ympyrät aika pienet. Oikeastaan en näe kuin toista tytärtäni, joka käy pesemässä pyykkinsä mun luona (hän kanssa muuten pysyttelee kotona) ja kaupassa käyn suunnilleen kerran viikossa (aiemmin tilasin kauppakassin mut nyt käyn itse, sen verran edes liikkeelle  - vaikka tuo jalka oireileekin). Toinen tyttö asuu toisessa kaupungissa ja on jo siirretty päiväkotihommista vanhainkotiin töihin

Ollaan tyttärien kanssa pidetty skypejutusteluja - eilenkin illalla juteltiin lähes kolme tuntia. Melkein kun olisivat siinä vieressä. He pitävät myös serkkujenssa kanssa skypekokoontumisia. Skype on kyllä hyvä vaihtoehto.  Silloin kun ensimmäinen tyttö lähti maailmalle niin silloin tuli skypetettyä suht usein. Tässä välillä se on jäänyt... hän muutti takaisin tännepäin ja toinenki asuu suht lähellä (parhaimmillaan käy joka toinen viikonloppu). Töissä skypeä käytetään työkaverien kanssa päivittäiseen viestittelyyn. Koko henkilöstön viikkoinfot on tänä aikana toteuttu skype-esityksinä. Hyvin on toiminut vaikka linjoilla onkin paljon porukkaa... Ruotsinopiskelu on hoidettu teamskeskusteluna

Arkisin tosiaan työt vie ajan klo 8-16 välisen ajan. Vaikka nyt tavallaan jää työmatka pois (mulla se ei ole pitkä) niin ei sitä aikaa tunnu jäävän sen enempää. Tosin nukun ehkä sen puolisen tuntia pidempään. Iltapäivällä töiden jälkeen saatan ottaa pienet torkun nk ennenkin. Ilta menee sit oleillessa.

Pääsiäinenkin sujui kotosalla. Tosin oli ollut puhetta kaverimiehen kanssa että olisin käynyt hänen mökillään makkaraa paistamassa (turvavälit huomioiden) mut se sit jäi, osittain huonon sään ja hänen töidensä takia. Samaa on suunniteltu tällekin viikonlopulle, säävarauksella (ei saa sataa eikä tuulla). Tänäänkään siitä ei näköjään tule mitään. siltä alkaa näyttää... katotaan huomenna sitten. En mä jaksa enää siitä hepulia ottaa. Nähdään jos nähdään... on mulla kotonakin tekemistä. No tänä iltana varmaan  lämmitän saunan ja ehkä otan saunasiiderin sen päälle.
Pääsiäismaanantaina kävin sitten iteksein läheisellä myllyllä koskea katsomassa - jonnekin piti päästä. Otin kahvit termariin mukaan.













Tänään tuli vuosi isän kuolemasta. Ostin kauppareissulla punaisia neilikoita. En voinut lähteä hautausmaalla käymään (Uudenmaan puolella). Sisko kävi ja laittoi samalla multakin kynttilät, kävivät myös kotitalolla katsomassa miten kevät siellä etenee - metsikössä sinivuokot kukkivat. Käyn keväämmällä sitten. Kyllähän isä tulee usein mieleen, joku laulu, ajatus... tuo mieleen. Monesti kun miettii jotain vanhoja juttuja, toivoisi, että isä olisi kertomassa niistä.

Tämä vuosi on kulunut yllättävän nopeasti. On ollut muutakin ajateltavaa kuten oma terveys - ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan - ja edelleen odottelen leikkaukseen pääsyä. Mulle on luvattu elokuulle mutta nykytilanteessa luulen että siirtyy vielä kauemmaksi. Kyllähän mä liikkeelle pääsen kyynärsauvaan tukien  - ja autoa pystyn vielä ajamaan vaikkei nyt paljon tarvitsekaan. Etätyön parhaita puolia on se, ettei aamulla tartte miettiä millainen keli on ulkona. Muuten kyllä olisin valmis takaisin toimistoon. Näkisi edes työkavereita.

Jotenkin tässä on ollut lamaantunut eikä paljon ole saanut aikaan. No ruokaa laitan enemmän itse. Niin se ruokavaliojuttu. Ei painoa paljon ole viidessä viikossa tippunut mutta pääasiassa olen sitä vähähiilihydraattista noudattanut - välillä joskus repsahtanut leipään ym. Mutta napostelut ja iltasyöpöttelyt on olleet hallinnassa eikä oe ollut nälkä.

Tässä viikolla meinasin jatkaa kesken jäänyttä ristipistoleijonaa, mutta olen sen piilottanut jonnekin hyvään jemma-nimiseen paikkaan. Otin sitten uuden työn käsittelyyn - kissa joka makailee nojatuolissa - sopii hyvin tähän kotoiluteemaan. Nyt tosin joudun sitä vähän purkamaan kun tuli tehtyä yhdessä kohtaa väärin - no siinähän mulla iltapuuhaa.

Aika pienissä ympyröissä sitä tällä hetkellä liikutaan...

Menneitä muistellen sekä tulevia juttuja

Tänään on isän syntymäpäivä, poismenosta vajaa 5 kk. Häntä muistelin myös eilen - oli kirjoitusterapiakerta (tietokirjalukupiiri, teemana oli sukupolvien ketju / perintö. Oikein mukava ilta.

Loman jälkeen arkeen palauduttu. Heti ensimmäisen viikon alussa otin yhteyttä meiän työterveyshoitajaan tuon lonkkani tiimoilta (on kipeä oikeastaan jatkuvasti). Hän varasikin minulle ajan viime perjantaille

Menin sitten työterveyslääkärin vastaanotolle sovittuna ajankohtana. Hän passitti heti samantien lonkan rtg-kuvaukseen ja sen jälkeen luokseen takaisin. No tilanne on mennyt paljon huonommaksi kun vertaa kahden vuoden takaisiin kuviin, jolloin oli lievää artroosia. Kysyi olenko ollut sen takia sairaslomalla  - en ole - sanoi että saan jos haluaisin. En halua - ainakaan vielä. Lausuntoonsa oli mm. kirjoittanut: "...kokee olevansa työkykyinen kunhan työpisteeseen asti pääsee...". Oikeastaan aika huvittava lause... mutta totta kuitenkin
Toistaiseksi olen kyllä työpöydän ääressä pystynyt istumaan  - portaissa ja kävellessä sattuu - ja öisinkin.  Ensi viikolla on aika ortopedille. Kattoo sitten mitä hän sanoo. Sain uusittua tulehduskipulääkereseptin ja lisälääkkeeksi Panacodia.

Kävinhän mä viime viikolla - olikohan se keskiviikko - mammografiasssa. Vastaus tuli eilen. Röntgenlääkärit eivät ole todenneet rtg-kuvissa syöpään viittaavaa. Eli seulontaan taas kahden vuoden kuluttua.

Viime viikolla meillä töissä alkoi ruotsintunnit 1- 2 viikon välein - yllättävän mukavaa ollut. Paljon palautunut sanoja mieleem ja opettaja on mukava. Saadaanpa olla puhelimesta pois välillä. Henkilöstökerhokin kokoontui. Suunniteltiin loppuvuoden toimintaa  - ja päätettiin siirtää pikkujoulut ensi vuoden puolelle (ystävänpäiväksi). On niin paljon kaikilla menoja loppuvuodesta.

Ensi viikonloppu perjantai-illasta sunnuntaihin kuluukin mökkeilyn merkeissä - tarkemmin sanoen ammattiyhdistyksen hallituksen kehittämisseminaarissa. Marraskuussa luvassa vkl-koulutusta Joensuussa ja pikkujoulut (yhdistettynä syyskokoukseen).

Viime perjantaina kävin Iinan kanssa katsomassa SE loppuu - elokuvan. Kaksi vuotta sitten käytiin ykkösosa. Itse ainakin pidin tästä toisesta osasta jopa enemmän. Lauantaina tuli Monika. Iinakin illaksi. Pelattiin Trivial pursuitia yli neljä tuntia eikä saatu loppuun ennen saunaa. Loppuilta menikin Vain elämää -jakson parissa (MTV katsomo) ja Iina pesi pyykkiä. Hänet sitten vein kotiinsa. Melko ajoissa nukkumaan siis.

Sivumennen sanoen, tällä viikolla olen mennytkin suht ajoissa sänkyyn. En välttämättä nukkkumaan vaan lueskelemaan. Mutta joka tapauksessa varmaan noi viihteellä -käynnit jää vähemmälle kun toi lonkan nivelrikko pahenee. Ei edes huvita lähteä... eipä sitä aina tarttekaan lähteä.

Viihteestä puheen ollen - sunnuntaina illalla kävin Miljoonasadetta katsomassa klubilla. Olen ostanut sinne klubille lippuja muutamaan syksyn tapahtumaan - pitää saada smartumseteleitä käytettyä. Tiedossa on mm Pauli Hanhiniemeä ja Antti Reiniä... Muutama elokuvakin käytävä kattomassa, Monikan kanssa mennään Donwton Abbeyta ja työporukan kanssa ilmeisesti Fingerporia eli kyllä näitä menoja on ihan riittämiin.

Ei tässä olis aikaa miehille ikäänkuin olis etsinnässäkään :) Totta puhuen en halua nyt tähän elämäntilanteeseen ketään sitoa... Eri asia tietenkin jos olis joku tässä ennestään...

Blogistani vuoden takaa

Löysin tämän tekstin vähän yllättäen äsken
https://miehanna.blogspot.com/2018/09/rakastaa.html

- ja nyt kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Tuosta ei ole vuottakaan eikä isää enää ole. Poismenostaan tuli viime viikolla neljä kuukautta. Tuossa vaiheessa hän oli vielä aika hyvässä kunnossa, pärjäsi vielä hyvin kotona kotihoidon turvin - minä kävin viikon ruuat viemässä... haikea fiilis

Olen nyt itse toipumassa kesäflunssasta. Iski näin lomalla - ja ne vähäisetkin viime viikon suunnitelmat jäivät tekemättä. Mutta niinhän ne yleensä muutenkin...
Paitsi eilen kävin teatterin kauden avajaisissa - ja olen iloinen, että kävin. Mukavia esityksiä tulossa

On mulla vielä ensi viikko lomaa jäljellä (ja vielä yksi lomarahanvaihtoviikko jossain vaiheessa) - siskon kanssa ollaan lähdössä käväisemään päiväseltään Tallinnassa. Mutta nyt pitänee alkaa valmistautua. Monikan tulossa käymään (avomiehensä kanssa muutenelävät jännittävää aikaa. Ovat ostaneet yhteisen asunnon ja lokakuussa pääsevät muuttamaan -näin sivumennen sanoen).

Kriikunat kypsyy

Tänä viikonloppuna Iinalla tuskin on aikaa meidän kanssamme aikaa viettää, hänen viikonloppunsa kuluu yhdistystoiminnan parissa, tällä viikolla Pride. Erilaisia ovat sisarukset mutta sehän se elämän suola - jokainen toimii tavallaan. Pääasia, että nauttii elämästään

11.5.2019

Viimeiselle matkalle, vapaa lentämään...

Isä kuoli Kiirastorstai-iltana

Mulle soitettiin iltapäivällä töihin, että tilanne on huono - melkein heti lähdin (kodin kautta) osastolle. Olin kyllä veljeltä - joka oli iltapäivällä käynyt katsomassa-  jo kuullut että isää ei ole saatu hereille koko päivänä - edellisenä päivänä oli vielä ollut pikkasen jalkeilla ja ajellut pyörätuolilla hiljaksekseen, hiljainen oli kyllä ollut (veli oli tutun potilaan kanssa jutellut...)

Edellisenä viikonloppuna en ollut voinut käydä katsomassa, olin ollut mahataudissa joten soittelin osastolle silloin tällöin. Viimeisenä viikkona vointi vaihteli, välillä ei olleet saaneet heräämään syömään ja oli ollut väsyneempi

Siis torstaina ajelin osastolle, sisko tuli noin tunnin päästä perässä. Isää ei hereille saatu, oli pitkiä aikoja hengittämättä. Tuli tunne että on jo jossain muualla. Kun lähdettiin, kysyin hoitajalta että kuinka pitkään... Sanoi ettei ole päivistä kyse. Me sitten lähdimme kotiinpäin, veljelle pysähdyttiin ohikulkumatkalla. Lähes heti sinne saavuttuamme, tuli soitto että että isä oli mennyt pois.

Kävimme häntä vielä katsomassa viimeisen kerran.  Huoneen ovessa oli pieni valkoinen kranssiseppele, kynttilä pöydällä pitsiliinan päällä, raamattu, isä peitetty, rinnalla kukkia, hieman tuntui vielä lämpimältä. Hoitaja sanoi että olkaa niin kauan kuin haluatte.
Luin ääneen psalmin 23: ".. .virvoittavien vetten tykö hän vie minut lepäämään..."

-------------------------

Hautajaiset kahden viikon päästä.

Lähes kaikki järjestelyt on tehty tai ainakin suunniteltu. Meitä on kuitenkin kolme - ja ollaan aika lailla yksimielisiä asioista. Pääsisäispäivänä vietettiin päivää siskon luona - ja silloin jo saatiin suuri osa asioista hoidettu kuten pappi ja paikka. Isälle pidetään suht isot hautajaiset, osallistujamäärää ei ole rajoitettu.

Tänään käynti hautaustoimistossa. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi
Ennen sinne lähtöä siskon kanssa käytiin hautausmaalla hakemassa äidin haudalta irtaimet tavarat etteivät huku. Haravoitiin myös isän piha (vaikkei siellä muistotilaisuutta pidetäkään), kukkapenkki esiin. Käytiin myös osastolta noutamassa kuolintodistus (soittivat pe:na et se olis valmiina, et laittavatko postiin... Nopeammin se näin saatiin). Vielä vietettiin aikaa veljen luona, hiukan vielä suunnitellen mm. kuolinilmoitusta

Olo on hieman sekava. Mutta tavallaan tähän on varauduttu. Isä oli tuolla osastolla noin kaksi ja puoli kuukautta, hoitopaikkajonossa. Hänen olonsa heikkeni koko ajan - ja hänellä oli kipuja. Loppuvaiheessa pidettiin huolta ettei kivuista tarvinnut kärsiä..

Itse vietin pitkänperjantain itsekseni, juttelin kyllä puhelimessa mutta en halunnut nähdä ketään... Kuuntelin musiikkia ja itkin kun siltä tuntui

jos muutaman rivin kirjoittaisi

Lähinnä ehkä isän tilanteesta. Nyt ovat lääkärit päättäneet että isä lähtee ensi maanantaina kotiin - ensireaktio meillä lapsilla oli kiukku - että miksi jo, ei ole toisessa jalassa vielä proteesia eikä sormien amputaatiokaan ole vielä parantunut.

Mutta kun asiaa sulattelee - en edelleenkään pidä ajatuksesta mutta isä itse uskoo että onnistuu - ja kun on omilla aivoillaan ajattelevasta ihmisestä kyse, mikä minä olen estämään. Voihan sitä kokeilla  ja toivoa parasta. Kotihoito on luvannut käydä niin usein kuin on tarpeen. Minä luultavasti entiseen tapaan vien viikon ruuat, peseytymisessä tuskin enää autan - en mä jalatonta miestä yksin pysty suihkuttamaan. Kotihoito saa sen tehdä - ovat tähän astikin viikolla pesseet, mä vaan ylimääräisen suihkutuksen viikonloppuna kun mun mielestä ihmisen pitää päästä useammin suihkuun kuin kerran viikossa - mutta nyt tunnustan rajallisuuteni, ei mun voimat riitä

Mutta aika näyttää...
____________________________________

Töissä on ollut rankka viikko . ja vielä huominen jäljellä. Heti maanantaista lähtien. Kaksi työkaveria lomalla ja sitten yksi sairastui mahatautiin, pian lähti toinen ja kolmaskin  migreeni kummallakin. Minä sitten toisen kanssa tehtiin päivän rutiinit, pomo hieman auttoi etänä.

Tiistaina kaikki paitsi lomalaiset ilmaantuivat töihin mutta mahatautinen "pakotettiin" kotiin ja toinen migreenipotilas myös sai saman pöpön (olivat viikonloppuna olleet yhdessä pk-seudulla shoppailemassa) ja pomo sanoi et nyt lähdet. Kolmistaan sitten tehtiin tiistain työt.

Keskiviikkona molemmat vielä pois kun pomo laittoi viestiä että parempi ettette tuu jos on tarttuvaa laatua. Oli myös yhden työkaverin viimeinen työpäivä - vaihtaa työpaikkaa. Pomokin oli paikalla, käytiin yhdessä lounaalla (yksi lomalainenkin ilmaantui). Päästettiin sitten tämä poislähtijä aiemmin eli kahdestaan tehtiin (ja koneet tökki, jouduttiin pikkasen kopiointihommiinkin)

Tänään vielä ainakin poissa toinen mahatautinen, hän muuten ensi viikosta alkaen aloittamassa puolen vuoden vuorotteluvapaan ja sijaisensa tuli tänään töihin (kun ensin aamupäivän oli terveystarkastuksessa). Oli ollut aiemmin muutaman päivän perehtymässä, mutta nyt aloitti toden teolla  - tosin ei tänään oikein paljoa osannut vielä tehdä eikä meillä muilla oikein ollut aikaakaan perehdyttämiseen. Joka päivä joku asia tökkinyt - järjestelmässä.

No rutiinihommat saatu tehtyä, muut siirtyneet myöhemmäksi. Huomenna on perjantai ja siitäkin odotettavissa rankka päivä - useimmiten on, kun kahden päivän tilauksia käsitellään. Mutta  - sitten on viikonloppu. Viikko on kulunutkin yhdessä hujauksessa

Tänään en kyllä töiden jälkeen jaksanut lähteä minnekään. Iina kyllä yritti houkutella impro-iltaan mutta mieluummin löhösin sohvalla - ja piti yksi huomenna palautettava kirja lukea loppuun. Lukeminenkin viime aikoina ollut vähissä, ei meinaa aika riittää siihenkään

Ehkä muutenkin hieman raskas viikko - äidin kuolemasta tulee huomenna seitsemän vuotta

Aamukahvi parvekkeella

Eipä ole tänä kesänä pahemmin parvekkeellaoloa harrastettu. Nyt "raahasin" koneenikin tänne (ja toivon ettei naapurit kovasti tupruttelisi, ettei tartte sisätiloihin karata). Tosin en kauaa kerkeä istuskella. Ollaan siskon kanssa lähdössä kotipuoleen isää moikkaamaan ja äidin haudalla käymään. Tänään tulee äidin kuolemasta kolme vuotta.

Muistan elävästi kolmen vuoden takaisen päivän. Edellisenä iltana olin äidin kanssa jutellut puhelimessa. Leikkaus oli tehty edellisenä päivänä ja se oli onnistunut. Töissä olin - ja ruokatunnilta tulin. Mun puhelin oli mennyt ihan sekaisin - ja hävittänyt kaiken tiedon, numerot, viestit... (kuvat jäi). Kun sain sen auki - tuli viesti siskolta: "Onko isä soittanut sinulle äidistä?" Äiti oli aamulla saanut sydäninfartin ja oli teholla. Sain isän kiinni, hän odotteli lääkärin kanssa juttelua... kysyin että pitäiskö tulla. Isä oli sitä mieltä ettei tartte... ei ollut mulle soittanut kun ajatteli että olen töissä. Töistä ajelin sitten kotiin kun sisko soitti, ajoin tiensivuun ja soitin takaisin. Hän kysyi haluatko tietää nyt vai ajatko kotiin ja soitat sitten .. Vähän aikaa meni kunnes pystyin kotiin ajamaan

Aika parantaa haavat - tai ainakin lievittää... Tänään on Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä, liputuspäivä. Mutta nyt ruvettava miettimään mitä söis ennen lähtöä.. 

Vauvantuoksu (2.8.)

niin kauan siitä kun minulla vauva ollut, nuorempikin täytti kesäkuussa 19v. Mutta ehkäpä sitä joskus mummuna pääsee vauvoja haistelemaan. Vauvoja kyllä meiän sukuun tullut viime vuosina...
_______________

Lomaa viettelen. Tänään asensin auringonsuojaverhot lasitetulle parvekkeelle. Loppujen lopuksi helppo homma kun tuli eilen ne oikeat kiinnikkeet. Meni siinä kuitenkin useampi tunti - kun välillä tein ruokaa ja kahvittelin ;)

Taannoin kerroin laittaneen profiilin treffisivustolle. No huomenna olen menossa kahville. Kirjoittelunsa ja puheensa perusteella toimeen kyllä tullaan. Sen enemmästä en tiedä. Mutta onhan sekin piristävää. Eilen juteltiin varmaan tunnin verran - ja tänään puolisen tuntia kun sovittiin huomisesta kahvittelusta. Ulkonäöstä en tiedä oikeastaan mitään, mutta jutut vaikuttivat mielenkiintoiselta - ja plussana se että myös kirjoitteli enemmän kuin yhden lauseen juttuja... eikä tupakoi. Mutta huomenna tiedän enemmän

Eilen käytiin vaaria moikkaamassa. Sain kerättyä syömämarjoja ennen kaatosadetta. Kyllähän me äidin haudallakin käytiin. Keskiviikkona kun isä käväisi meille, hän sanoi, että kyllä hän nyt pystyy muutakin ajattelemaan kuin vain suremaan. Nyt kävi sitten metsästyskortin maksamassa - aikoo syksyllä taas hirvimetsään...

Kävin Monikan kanssa tunnin kävelylenkillä. Sen jälkeen katsottiin "Singin' in the rain", Monika kävi kirjastosta lainaamassa. Mukava ilta siis kaiken kaikkiaan

Keinutuoli (7.7)

Eipä tässä keinutuolissa kerkeä istuskelemaan - eikä pahemmin muutenkaan. Kesälomaan 15 työpäivää ja kaksi viikonloppua ;)

Keinutuolista puheenollen. Koto-kotoa löytyy papan tekemä keinutuoli. Siinä on mukava keinutella. Päinvastoin oli lähes 21v sitten kun olin esikoista synnyttämässä. Kätilö minut väkisin laittoi keinutuoliin et siinä on hyvä olla. Ei todellakaan ollut. Tipuin siitä lattialle... no se siitä, mut kyllä se mieleen helposti tulee...

-------------

Tämä viikonloppu ollut melko tapahtumarikas. Lauantai vietettiin nuoremman tytön kanssa reippaillen. Ensin Elvingin torniin kavuttiin kun sopivasti auki ohi ajaessamme. Sitten yli 5 tuntia tarvottiin Repovedellä. Eväät tietenkin mukana, kuinkas muuten. Sää suosi... mukava reissu oli. Ajateltiin mennä toistekin - jos seuraavalla kerralla menis toiselta puolelta.

Hieman oli pohkeet ja takareisi kipeänä kun kotiin ajelin (poikettiin Apsille syömään kun ei jaksanut ajatella ruuanlaittoa kotona).

Tänä aamuna herätessä kantapäät oli kipeänä, meinasin et pääsenkö liikkeelle ollenkaan (syynä kai se, että yleensä pidän korkokenkiä, ja nyt olin päivän lenkkareissa). No se kipu hellitti suht nopeasti. Myönnetään - pohkeet on edelleen arat...

Tänään oli serkun rippijuhlat. Samalla juhlittiin kahden siskonsa synttäreitä ja yhden siskon valmistumista ammattiin. Varsinaiset megajuhlat... Eli jälleen mukavaa yhdessäoloa suvun kesken. Aikuisia, pieniä lapsia, vauvoja... Kävin mä aamulla kirkossakin. Sen jälkeen kukkakaupan kautta kotiin - ja tekaisin synttärisankareille korut ennen kuin lähdettiin varsinaiselle juhlapaikalle

Kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu takana. Aamulla taasen töihin. Tänä viikonloppuna hoidettu sekä fyysistä puolta että henkistä. Lauantai oli sikäli raskas päivä kun äidin kuolemasta tuli kaksi vuotta. Isä soitteli mulle, että muistanko mikä päivä tänään... tietenkin muistin. Eihän sitä unohtaa voi - on aina liputuspäiväkin: Runon ja suven päivä. Nopeasti on tää kaksi vuotta kulunut, mutta toisaalta hitaastikin. Mutta - elämä jatkuu...

Anteeksi (12.5)

En oikein tiedä mitä pitäisi anteeksi pyytää. Tänään tosin meinasin unohtaa ex-anopille äitienpäivätoivotukset soittaa. Samalla syntymäpäiväonnittelut - hän täyttää 83v huomenna. Tuleehan niitä päivittäin - pieniä lipsahduksia, jolloin anteeksi -sana olisi paikallaan. Minulla on paha tapa aika usein sanoa asioita sen tarkemmin miettimättä. Tosin mun läheiset tietää sen. Mutta saatan joskus sanoa jollekin jotain enkä edes itse  huomaa - että loukkasin tai muuta sellaista. Ehkä sitä sattuu vähemmän nykyään, toivottavasti.

Niin pienet kuulumiset läpikäytiin, poikansa ilmeisesti oli soitellut sentään. Minä soittelin lähinnä tyttöjen puolesta, Iina juttelikin mummin kanssa. (Oltiin Iinan kanssa kaupungilla kun muistin). Sovittiin että mennään kesällä käymään. Niin tyttöjen isästä ei tänään kuulunut mitään, eilen soitti kun oltiin vaarin luona, tosin ei sen enempää et oli unohtanut meidän sinne menneen

Käytiin siis eilen äidin haudalle ruusu viemässä. Samalla haravoitiin kukkapenkistä kuolleet katelehdet pois ja vähän pensasta siistittiin oksasaksilla. Useampi tunti tuli vietettyä ulkosalla. Käytiin parilla hautausmaalla (isän mummulle ruusu viemässä) ja muutenkin vähän ajeltiin. Tuli muunmuassa nähtyä tekeillä olevan E18 tien tunnelin suut - iso tunneli tulossa. Illalla ajeltiin sitten kotiin kun vaari lähti saunaan

Mun äitienpäivä oli entisenlaisensa eli ei aamiaista sänkyyn, Monikan tekemä oma kortti omine runoineen - riittää minulle. Tytöt tekivät kyllä ruuan. Ei minulle äitienpäivä ole ollut mikään pakollinen juhla eli sitä pitäisi mitenkään erityisesti juhlia, koen että tytöt kyllä muistavat mua muutenkin - ollaan läsnä toisillemme - joka päivä. Itse kyllä vein äidille kukkia ja lahjan, kortinkin yleensä itse tein - loppuun asti - se tuntui oikealta. Mutta kyllähän me paljon äidin kanssa oltiin yhteyksissä muutenkin. Ei se pelkkään äitienpäivään rajoittunut 

Kävin tänään Iinan ja kamun kanssa kansalaisopistolla meedioistunnossa. Se on joka vuosi äitienpäivänä. Itse kävin siellä viime vuonna ekan kerran. Aiemmin en ole mennyt koska olen yleensä viettänyt äitienpäivät äidin luona kotopuolessa

Sana meedioistunto kuulostaa ehkä kielteiseltä mutta ei siellä mitään pahaa ollut, oikeastaan hyvin iloinen, huumoripitoinenkin tapahtuma. Joku/jotkut saavat viestejä, hieman yllättäviäkin arkisista asioita (pesemättömistä ikkunoista yms), jollekin tulee viesti että kaikki on hyvin - ja on päässyt kotiin...

Monika ei halunnut lähteä, sanoi ettei mummo sinne tule - täytyy sanoa etten sitä uskoisi itsekään, äidin tuntien - jos hän jossain on äitienpäivänä - niin omassa kotonaan valkovuokoista ja muista kevätkukista nauttimassa, perhosten liitelystä ja lintujen kujerruksesta. Sisko perheineen oli siellä tänään. Mutta ehkä menen ensi vuonnakin... 

Tuo meedioistunto. Ehkä se kipinä siihen, että joskus sinne menen tuli jo nuorena, kun kävin maalaamassa kansalaisopistolla - ja meillä oli opettajana taiteilija, jonka poika hukkui nuorena (mun enon kanssa). Hän oli käynyt tuollaisessa yleisöistunnossa - ja sanoi saaneensa viestin pojaltaan. Ajattelin että joskus menen kattomaan... mua kuitenkin kiehtoo kaikenmoiset asiat. Kyllä mä olen sitä mieltä ettei me täällä yksin olla, kyllä joku on aina tukemassa, oli se sitten enkeli tai edesmennyt läheinen. Vaikkei sitä aina jaksa uskoa... Ainakin mulla on sellainen olo että asiat järjestyvät, kun avoimin mielin antaa asioiden tapahtua eikä kyseenalaista kaikkea mitä tapahtuu - joskus asioita ei vain voi selittää. Ei sitä että miksi tekee noin tai menee jonnekin... tämän päivän teema tuntui oleva ilo ja elämästä/kesästä nauttiminen <3

No nyt selitän kyllä itseni nukkumaan. Aamulla lähdettävä töihin ja mulla heti aamusta kassatäsmäytykset joissa pitää olla tarkkana. 

PS. Kyllä mulla itselläni on nyt tunne että alan taas olla entinen oma itseni. Tällä hetkellä asiat on oikeastaan aika hyvin. Isänkin toipuminen on edistynyt, ei tarvitse pelätä hänenkään menettämistään. Voi ehkä enemmän keskittyä itseensäkin, oman terveytensä ylläpitämiseen

Arki alkamassa

Viikonloppu ollutkin yhtä juhlintaa. No ei sentään. Perjantaina illalla olin serkun synttärikahveilla - ja siinä meni suvun kanssa seurustella ilta. Lauantaina vein aamulla Monikan koululle - heillä oli näytelmäharjoitusta koko päivä. Päivällä kerkesin kaupassa käymään ja Iinalle ja itselleni ostin nakkarilta syömistä - hän söi kasvishampparin ranskalaisilla, minä kanasalaatin. Tarkoitus oli kyllä kaupasta ostaa jotain muttei löytynyt mitään valmista kala-annosta tai kasvisruokaa, Monika sai ruuan koululla

Kolmen aikaan lähdettin sitten maalle. Veljenpojan synttäreille. Veljenvaimo  olikin Monikan vanhojentanssipuvusta saanut lakanaversion tehtyä - pääsi sitäkin kokeilemaan. Sieltä sitten vielä iskälle joulukuusi riisumaan. Verhot saivat vielä jäädä ikkunoihin - ei ne niin jouluisia...

Illalla katsottiin vielä yksi elokuva digiboksista. Nyt tai ei koskaan, pääosissa Jack Nicholson ja MorganFreeman. Tykättiin kaikki. Ensin halusin jotain romanttista komediaa mutta sitten päätettiin että katotaankin tuo eikä sitten voinut jättää kesken - Monika meinas mennä nukkumaan mutta katsottava oli.

Tänään olen ollut kotosalla. Kamu kävi päiväkahvilla. Meinasin laittaa auton lämmitykseen aamulla mutta se auton töpselinpaikka oli taas jäässä eli enpä sitten laittanutkaan eikä huvittanut mennä kuivaajalla sulattelemaan. Nimittäin vaikka sen olisi saanut lämmitykseen entä jos aamulla ei saisi irti... eli jäätyis uudelleen... No enemmän mua harmittais jos siinä autossa olisi sisätilalämmitin. Mutta kyllähän se autolle olisi parempi.... Jostain kumman syystä se töpseli on tänä vuonna ruvennut temppuilemaan... naapurin kanssakin siitä keskustelin

No keskusteltiin muustakin. Ovat Jehovantodistajia - yleensä eivät paljoa siitä puhu. Nyt sitten jotain rupes kyselemään, sanoin et voin mä jutella mutta lehteä en tartte. Siihen sanoi et saathan sie sit sen J:lta (mun serkku joka on jehovantodistaja) tai heiltä jos tarvitset... Olen ajatellut että parempi heille suoraan sanoa ettei kiinnosta vaikka kyllä mä jutttelen vaikka mistä - vaikka uskonasioitakin mutta en mä mihinkään heidän lehtiinsä jaksa keskittyä - muutakin lukemista on rästissä.

Kävin illalla saunassa kun eilen ei viitsitty. Monika tuli sitten myös, Iina oli käynyt päivällä jo suihkussa. Lakanat vaihdoin kans, kiva mennä nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin. Kun tästä malttaa sänkyyn mennä.

Tänään muuten on 1½ vuotta äidin kuolemasta. Jonkinlainen merkkipäivä sekin. Aika on mennyt nopeasti - ja paljon on tänä aikana kuitenkin tapahtunut. En tiedä olenko vielä edes saanut kunnolla surettua loppuun. Tai en mä tiedä, ainahan se tulee suru - silloin tällöin.

Toinenkin merkkipäivä. Tänään tuli 24 vuotta siitä kun tapasin tyttöjeni isän - eikä siitäkään tunnu olevan hirmu kauan. Kihlohin mentiin seuraavassa marraskuussa - naimisiin vasta -92 kun odotettiin Iinaa... sitä avioliittoa kesti 9 vuotta. Surullista sekin, että päättyi. Nimittäin kun tapasin tyttöjen isän, melko pian tiesin että voisin tehdä hänen kanssaan lapsia - mikä sen muutti. No monia syitä, lama, työttymyys, väsynyt, alkoholi... olivat ainakin osasyitä. Se ihminen jonka tunsin silloin, ei ole enää sama ihminen nykyisin. Vaikka hän meiän elämässämme onkin - en ole koskaan kieltänyt tyttöjään tapaamassa, itse hän on enimmäkseen pysynyt poissa. Sitten ihmettelee kun tytöt eivät varauksetta halua luottaa... Tytöt ovat aikuisia jo, joten itse saavat päättää mitä isänsä suhteen tekevät. Exä välillä tuntuu sen unohtavan - että ovat jo isoja.

En mä tiedä, en minä ole katkera. Mutta joskus miettii mitä jos... miten olis nyt... Kuitenkaan en vaihtaisi oikeastaan päivääkään pois enkä valintojani, varmasti tekisin samoin...

Joulukorttien kirjoittelua

tänään... aika paljon olen niitä vähentänyt vuosien kuluessa, mutta silti kirjoittelua riittää. Joka vuosi haaveilen, että kerkeäisin itse tehdä kortitkin.  Viime vuosina en ole kerinnyt, myös joulukirjeen kirjoittaminen on ollut jonakin aiempana vuonna... Nyt löytyivät melkein kaikki osoitteetkin :) Yhden varmaan joudun huomenna kysymään asianosaiselta, kadun muistan mutta numeroa en, eikä osoitepalvelusta löydy... ajaa sinne kyllä osaisin.

Isä ei vieläkään ole päässyt kotiin. Eilen oli siihen jalan haavaan kuulemma tullut mustaa, tänään musta oli poissa mutta nyt siinä on keltaista eritettä. Yrittävät sitä hoitaa nyt hopealla. Jos operaatio onnistuu, pääsee avohoitoon, siis kotiin. Isä ei tällä hetkellä ole kovin toiveikas, aika masentunut - sanoi ettei ole hymyä tullut... äänikin kuulostaa aika monotoniselta. Mutta toivotaan että asiat selkiytyisivät - ja pääsis kotiin. Huomenna on varmasti hänelle henkisesti hyvin rankka päivä. (Hääpäivä, jo toinen ilman äitiä)

Kaikenmoista sattuu, lähdin tänään Iinaa hakemaan illalla. Auto oli lämmitystolpassa -enkä saanut johtoa pistokkeesta irti. Ilmeisesti jotenkin oli jäätynyt eli tein saman kuin jos lukko jäässä (eikä ole lukkosulaa) eli lämmintä vettä pussiin...

Pitäisi saada yksi paksu kirja luettua parissa päivässä, joku varannut sen - palautettava kirjastoon

En sitten lähtenyt

iskää katsomaan tänään. Oli sen verran sumuista, soitin kyllä. Ei huvittanut ajatus pimeästä paluumatkasta. Luulen, että hänellä kyllä ajanviihdettä -  hiihdot alkaneet :) Menen varmaan itsenäisyyspäivänä - oli hän missä tahansa. Monikallakin oli tanssitunti, Iinakaan ei saanut itseään hereille suht aoissa

Selvisi että olikin ohitettu neljä suonta (alkuperäinen suunnitelma: kolmen suonen ohitus). Jalka on nyt kääritty tukisiteisiin

Isäkin soitteli tässä äsken, toivotteli hyvää yötä. Sanoi et on vissiin toipumassa (vaikka vielä antibiootteja laittavat suoneen) kun äidin ajatteleminen itketti. Aiemmin ihmetteli kun ei ole itkettänyt eikä rinnasta korventanut äidin ajatteleminen.

Kaveri käväisi tänään päiväkahvilla, käytiin myös kaupassa ja pankkimaatilla (mun ei tarttenut omaa autoa startata). Rahaa piti ottaa kun lupasin exälle vähän lainata - taas kerran. Tavallaan testi, nimittäin hänen nykyisensä luvannut laittaa rahat mun tilille keskiviikkona. Exä tartti rahaa et pääsee töihin. (niin tuttua, niin tuttua... muistan menneisyydestä kun minun piti ylittää tilini et sain hänelle rahaa mukaan kun lähti reissuhommiin. Siihen aikaan se onnistui niin että kioskilta osti vaikkapa tupakkaa ja pyysi et laittaa summan suuremmalle. Enää ei onnistu... )

Tässä viikonloppuna vaihdoin meiän yhteyden nimen - pelkkä Wlan-ap on tylsä - tietty piti modeemin salausavain laittaa joka koneeseen, tulostimen sitten unohdin. Hieman aikaa meni et tajusin miksei se tulosta...

Isänpäivä

Iskää käytiin tänään katsomassa. Exä kävi tyttöjään katsomassa jo eilen, tänään vielä soittelivat. Tosin illalla soitti taas, jotenkin sekaisen oloisena, muutaman sanan vaihdoin myös nykyisensä kanssa...

Mukava päivä kuitenkin kotopuolessa. Sisko perheineen myös paikalla - veli poikinensa ilmaantui vähän myöhemmin mutta tulivat kuitenkin. Eipä siinä ihmeempää tarvi. Käytiin vielä ennen kotiinlähtöä hautausmaalla, kynttilät Ukille (muualle haudattujen muistolaatan luo), mun vaarille ja papalle - ja tietenkin äidille

Hieman huolestuttaa tulevat päivät. Viikon päästä isä lähtee leikattavaksi. Mutta eipä tässä voi toivoa kuin parasta. Iinalla on samana päivänä tähystystutkimus - otan siksi päiväksi Pekkasen

Kun mietin viime kuukausia. Ehkä mä en olekaan niin vahva kuin olen luullut, jossain se näkyy. Vaikkapa töissä. Alitajunta toimii. Tuli mieleen terveydenhoitajan sanat viime vuonna (kun antoi influenssarokotusta), oli silloin puhetta äidin kuolemasta - ja hän kertoi oman sisarensa kuolemasta - ja siitä kuinka suru ilmeni vasta pitkän ajan päästä. Sanoi silloin minulle että älä ihmettele tunteitasi et ne saattaa tulla tosi pitkän ajan jälkeen...

Isä sanoi tässä yhtenä päivänä ettei yhtäkään päivää ole ollut jolloin ei ole itkenyt. Aamut on hänelle pahimpia. Öisin ei ajattele... Tänään sanoi ettei pitkään aikaan ole nähnyt unta äidistä kuin viime viikolla - olivat ilmeisesti jollain lomareissulla ja äiti oli nuori ja terve (he molemmat nauttivat niistä reissuista)

Sauna ja elokuva

illan päätteeksi. Iinan kanssa katsottiin Patrick Dempseyn tähdittämä "Lumottu", vähän taikaa tähän harmaaseen syksyyn. Monika meni jo nukkumaan - sanoi huomenna olevan pitkä päivä (pyhäkoulun pitoa, tanssia, illallakin Taivas kutsuu tapahtuma)

Aamulla kerkesin pestä koneellisen pyykkiä ja laittaa tiskikoneen jylläämään ennen kuin tytöt heräsivät. Exäkin tuli käymään. Me oltiin heti ruuan jälkeen lähdössä vaaria katsomaan - hieman - omasta - aikataulustamme päästiin sitten myöhässä lähtemään.

Päivä meni sitten kotopuolessa. Lähinnä piristämään vaaria mentiin...  Katsottiin mm Esteratsastusta :) - jostain syystä vaarin luona tulee katsottua urheilua - vaikken sitä muuten katotaan - urheilua siis. Nopeastihan iltapäivä kului. Äidin haudalle käytiin kynttilä viemässä, tuttujakin nähtiin...

Muuten tänään kun lähdettiin kotoa, auton radiosta tuli taas Johanna Kurkelan Prinsessalle -laulun loppusanat. Ne todella koskettavat (ensimmäisen kerren kun ne kuulin, kyyneleet tuli):

 ... ja viimein sun matkaan  

Ei pääse saattajatkaan. 

Ja lohtu, on mulle

Että siellä kaikki on sulle

Kun ne ensimmäisen kerran kuulin, en tiennyt mikä ja kenen laulu se on... pakko oli etsiä... todella kosketti...

Just äsken tajusin - olen minä sen kuullut - oli Prinsessa -elokuvan tunnussävel. Kävinkin sen elokuvan tyttöjen kanssa katsomassa.

Vaihteeksi mukavaa

käydä vähän tanssahtelemassa. Tosin en mä oikein osaa tanssia, mutta nykyisin ehkä helpompaa kun antaa toisen viedä ja ite seuraa perässä. Nuorempana yritin aina itse viedä... enkä tykännyt hitaista tansseista. Kun tapasin exän - siis tyttöjen isän -hän varmaan ihmetteli mikä tuo tyttö on kun valitin et lonkat tulee kipeiksi hitaista (luulen - nyt jälkikäteen - että jännitin tanssimista niin paljon että lihaksetkin kipeytyivät).

Sai siis tanssiakin. Mutta tuli myös hieman tylsiä ehdotuksiakin... mutta ittehän sitä pitää rajat, minkä yli ei päästä... suurimman osan voi ohittaa huumorilla. Sain mm. kutsun lähteä mukaan  täksi päiväksi Jämsän markkinoille vai messutko ne oli... Yks sanoi että muuten voisi tykätä mutta kun olet niin lyhyt. (Mähän tosiaan olen vain sellainen puoltoista metrinen mutta en mikään siro), mutta haki toistekin. Hän oli kyllä aika ärsyttävä joissakin puheissaan mutta kuitenkin vähän jututeltua huomasin, että oli niissä asiaakin. Mutta ei siitä sen enempää.

Mähän en ollut mitään seuralaista hakemassa vaan kaverin kanssa viettämässä mukavaa iltaa - tosin lähdettiin jo ennen kahta kun hänellä oli täksi päiväksi menoa. Minä olin kuskina. Ihan riittävän pitkä ilta... Juha Metsäperää kyl mukava kuunnella mutta mielen veti hetkeksi haikeaksi laulunsa "Äiti". Siskohan sanoi ettei tule kun  kuitenkin laulaa sen - ja hän vaan itkisi.
No tää taas sellaista tajunnanvirtaa. Mutta kyllä nukutti viime yönä. En kuullut edes leipäkoneen vatkaamista saati sitten piippaamista (että leipä on valmis)

Hyvä fiilis jatkui tänäänkin

- ilmasta huolimatta. Heräsin jopa ennen herätystä. Se mulle aika epätavanomaista. Yleensä kyllä herään ehkä tuntia aikaisemmin, saatan käydä vessassa - ja tyytyväisenä tassuttelen takas sänkyyn "vielä saa nukkua"

Monika lähti sunnuntaina isoseksi - tulee 1½ viikon päästä. No käydään me sunnuntaina katsomassa. Siskontyttö on samalla leirillä rippikoululaisena. Iina ei sitten lähtenyt vaarin luokse - suunnitteli et olis alkuviikoksi mennyt. Mutta - muistettiin että mm. hänen haettava tiistaina lääkkeet apteeksta (jo maksetut) ja muutakin tekemistä oli.

Siinä vähän aikaa isän kanssa juttelin. Hän sanoi että oikeastaan on nyt alkanut jo tottua - yksinoloon. No ei se sitä tarkoita ettei käytäisi siellä mutta helpottaa se meiänkin oloa vähän että on toipumassa äidin menetyksestä. Totta se mitä sanotaan että ensimmäinen vuosi on vaikein...

Iinan kanssa eilen tutkailtiin horoskooppeja. Kiinnostavat... Lehtien horoskoopit on mukavaa viihdettä... mutta olen kiinnostunut niistä syvemmin. Ei ainoastaan auringonmerkki merkitse...
Haluaisin oppia tulkitsemaan karttoja, lähinnä omaksi ilokseni. Lainasin tänään muutaman astrologisen kirjan, yksi opettaa tulkintaa aloittelijalle (ollut mulla kerran viikon pikalainana luettavana), toinen kertoo astrologisista sykleistä ja elämänhallinnasta. Kolmas kirja on Tanhuan Sepon Astrologiaa Sinulle.

Vaaria moikkaamassa

Ostettiin äidin haudalle lintu. Kun en kukkia vienyt - eilen juuri sisko käynyt istuttamassa  begoniat. Tytön kanssa tuo lintu valittiin... ilme ratkaisi.
Äiti piti lintujen touhujen  katselusta. Talvisin keittiön ikkuna oli lintunäytelmien näyttämönä  - ja kävipä siellä oraviakin....

Iltapäivä oltiin kotopuolessa. Vaari oli tekemässä lettutaikinaa kun tultiin. Ulkona sitten muurinpohjapannulla paistui - ja nautittiin kahvin kera ulkosalla -mikäs sen parempaa... Istutin tilliä rivin uudestaan - saas nähdä ehtiikö. No ilmoistahan se riippuu...

"Heitin" tytön kotiintullessa nuorteniltaan - ehkä haenkin, jos tarttee. Toinen tyttö on Jyväskylässä, huomenna illalla tulee taas kotiin hänkin. Sit ollaan muutama päivä kotosalla kaikki. Aika paljon ovat tahoillaan - ja minä töissä.

Töistä puheen ollen - ja vapaa-ajan toiminnasta. Olen toiminut jo melko pitkään eräässä erityislapsiin liittyvässä yhdistyksessä. Muutoksia meilläkin ollut vuosien myötä, yhden "erityisryhmän" yhdistyksestä laajennettu useampaan diagnoosiin. Tavallaan hyvä juttu mutta myös haastava. Miten keksiä kaikkia kiinnostavaa tekemistä. Nyt ollaan just yhtä retkeä suunnittelemassa tai ei sitä oikeastaan voi suunnitteluksi sanoa. Päätettiin että tehdään, bussi on varattu mutta muu ohjelma on aivan auki... Mua vähän stressaa ja laitoin viestiä muille että kannattaisiko siirtää johonkin muuhun ajankohtaan koko juttu... Yhden viestin olen saanut jossa muistutettiin että siitä on tehty päätös kokouksessa plap plap plaa.... tottahan se on, mutta vähän tuntuu että mulla ainakaan ei ole aikaa mitään järjestää... tuntuu ettei muita kiinnosta koko juttu... mutta kuitenkin se pitäisi saada tehtyä... se vaan vähän hakusessa kuka tekee. Tää meiän yhdistys toimii suurella alueella eikä kokoustelu ja muu suunnittelu ole kovin nopeasti järjestettävissä. Osa porukasta tekee epäsäännöllistä työtä ja osa -  kuten minä - säännöllistä päivätyötä arkisin. Yritä siinä sitten hoitaa jotain yksityisasioita - eipä onnistu työaikana. Mun lomakin alkaa vasta puolivälissä elokuuta

Kokeillaan nyt tätäkin

Vuodatuksen ongelmien takia päätin nyt kokeilla tätä väylää. Nimittäin muutaman viikon blogitauko tuntuu aika mahdottomalta - aikataulun ovat antaneet viikolle 30

Vuodatuksessa olen kirjoittanut kahta eri blogia - yhtä kerrallaan.  "Kuinka Kum-Maa on kaikkialla" Lokakuusta 2005 Syyskuuhun 2009 ja "Vain elämää - ei sen enempää" Syyskuusta 2009 alkaen. Olen kahden nyt jo aikuisen tytön äiti - nuorempikin saavutti täysi-ikäisyyden kesäkuussa.

Molemmat asuvat vielä kanssani ja opiskelevat tällä paikkakunnalla... Pikku hiljaa olen kuitenkin alkanut asennoitumaan siihen, että lähivuosina he lähtevät. Harjoitusta siihen olen saanut kun ovat reissuillaan - tälläkin hetkellä vanhempi on leirillä Jyväskylässä, nuorempi vietti syntymäpäiviään partioreissulla Turkissa. Eli lähti lapsena ja palasi nuorena aikuisena ;)

Tänään ollut hieman surullinen päivä. Äitini kuoli tasan vuosi sitten - liputuspäivä,  Eino Leinon sekä suven ja runon päivä. Mutta elämä jatkuu - ja äidillä on siellä kaikki hyvin - niin uskon.