Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Mukavia hetkiä

Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 

Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...

Työelämässä taas mukana

Marraskuun puolivälissä aloitin työt sairasloman jälkeen. Ihan mukavasti olen päässyt takaisin ruotuun. Taukoja olen yrittänyt pitää aina kun se tuntuu olevan tarpeen...(lääkärin määräys). Ehkä hankalin asia tässä on se, ettei enää pääse ulos lenkille valoisaan aikaan - eikä pimeä oikein houkuttele - vaikkei tuolla päivisinkään kovin valoisaa ole. Vuoden pimein aika...

Edelleen silloin tällöin näen kaverimiestä. Olen alkanut vähän miettimään että miksi edes tapailen. Onhan meillä mukavaa kun nähdään mut... Jotenkin tunne että olen olemassa vain silloin kun hän on stressaantunut (ja parisuhteessa joku tauko, viimeksi ei edes maininnut edes tapailevansa ketään - se selvisi minulle myöhemmin kun kyselin kuulumisia, työpaikkakin vaihtuu - siitä tosin tiesin, että on ollut haastattelussa) - ja tavallaan haluaa nollata olonsa. Muulloin ei nykyään oikeastaan edes viestitellä.  Eli johtopäätös: on päästettävä irti! Let it be!

Olen mä deittisivustollakin ollut ja jokusen kanssa viestitellyt, puhelimessakin puhunut mutta ei vaan tunnu siltä mitä minä tarvitsisin. Hetken piristää... Voipi olla että häivyn sieltäkin. Ehkä tällä hetkellä tärkeintä olisi saada tämä lonkka kuntoutettua - ja muutenkin tilanne Suomessa ja maailmalla ei ole kaikkein paras uusille ihmissuhteille. Eli ehkä mä keskityn siihen - kävin tänäänkin lenkillä vaikkei se niin mukavaa ole tuolla pimeässä - yksin. 

Eilen mulla oli kehityskeskustelu - siinä tuli puhe meiän ikäohjelmasta (tai mä otin puheeksi). Mulla on pitämättä kaksi virekevapaata - ja ne on pidettävä tämän vuoden puolella. Kunpa olisin tajunnut tuon aikaisemmin - ne olis voinut käyttää vaikka sairasloman jälkeen lyhentämään työaikaa (kun niitä voi käyttää tunneittainkin). No nyt on sitten kaksi vapaapäivää viikolla - mukavaa sekin - ennen jouluviikkoa. 

Meilläkin täällä Kymenlaaksossa korona leviämisvaiheessa - no itse olen pääasiassa ollutkin kotona - lähinnä  kaupassa käynyt - ja lenkillä. Maskinkäyttö tullut tutuksi enkä siellä kaupassakaan usein käy. Eilen kävin kyllä kirjastossa - sinne on tullut 15minuutin käyntirajoitus.

Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona. 

Vuosittainen

- alkaa influenssarokote olla - muistaakseni jo kymmenisen vuotta on työnantaja rokotuksen maksanut enkä ole jättänyt väliin. Aamulla kävin Terveystalolla. Yleensähän meille on se annettu työpaikalla mutta koronan takia me ei sinne saada tällä hetkellä mennä ollenkaan. Itse olen vielä vajaa kolme viikkoa sairaslomalla - pomo soitteli muistaakseni toissapäivänä kysyäkseen miten menee. No hyvinhän tässä... 

Ei se ihan saumattomasti uusiin laseihin tottuminen ole mennyt - ulkona lenkillä vähän vaatii vielä totuttelua. Käytiin eilen siskon kanssa suht pitkällä lenkillä tuolla lähimetsässä - mukavia polkuja. Tänään kyllä taas huomaa liikkuneensa :)

Uudet lasit

 

- tai kahdet. Hintaa näille kyllä tuli - vaikka toiset tulikin "kaupan päälle". Mulla on noi silmät eri vahvuiset, toinen silmä puolet "huonompi" kuin toinen - nyt on sellainen prismalinssi joka auttaa siihen, että aivot tajuis "kuvan" nopeammin

Täytyy kyllä sanoa etten muista että näin heti olisi mihinkään laseihin tottunut. Kun sain viimeksi monitehot niin pitkään "heilu" ylös alas kaupan tuotehyllyt kun aivot totutteli monitehoihin.... 

Toiset on sellaiset toimistomonitehot joilla ei näe hirmu hyvin kauas. Auttaa mulla mm. siinä että kun teen käsitöitä niin voin tehdä ne lasit päässä ja välillä vilkuilla telkkariakin - ehkä niistä on hyötyä töissäkin kun tietokoneella tekee hommia (tai ettei tartte laseja ottaa pois kun lukee jotain tekstiä paperilta). Aiemmin tein käsitöitä ilman laseja ja sit joko laitoin lasit tai yritin tihrustaa telkkaria ilman... Näillä laseilla ei kuitenkaan ajeta autoa mutta voi niitä silti muualla käyttää - sanokohan ne että noin neljän metrin päähän näkee hyvin... mut pääsääntöisesti varmaan tulen noita toisia "ulkomaailmassa". Niihin otin valossa tummuvan linssin - ei tartte miettiä et pitäiskö aurinkolasit ottaa mukaan... 

Sukunimen ensimmäinen kirjain

Näin tämän haasteen Annukan Kotonasi-blogissa joskus viime keväänä.  Tarkoitus oli tehdä se mutta jäi silloin luonnokseksi. Teen sen nyt ja sukunimeni ensimmäinen kirjain on M. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... tästä se lähtee:

VAATE

sehän on tietysti mekko, en pitänyt nuorena mekoista enkä hameistakaan. Yo-juhlissanikin minulla oli housut. Muutama vuosi myöhemmin tilanne oli aivan eri :). Kun olin lapsi, äitini ompeli minulle ja siskolleni samanlaisia mekkoja ja muitakin vaatteita. Jostain syystä usein minulle liian isoja ja siskolle pieniä. En tiedä alitajuisestiko ajatteli mua isoksi kun olin vanhempi ja pikkusisko oli sellainen sirpakka :) Mutta kuvissa ne näyttävät kyllä mukavilta. Myöhemmin hän ompeli mekkoja myös minun tytöilleni <3

JUOMA

Loogisin tähän on mehu. Onneksi mehua on monenmakuista. Löytää kyllä omansa. Itse en kovin makeista tykkää ja yleensä ottaen vesi on minun juomani

PAIKKA

Mieleeni tulee Monaco. Ehkä siitä syystä että viikolla katsoin Nicole Kidmanin tähdittämän elokuvan Grace of Monaco. En tosin tiedä kiehtoisiko minua edes käydä siellä. Sitten saattaisin käväistä jos olis niin paljon rahaa ja aikaa että voisi käydä halutessaan kaikissa

RUOKA

Maksalaatikko - siitä en pidä. Voin syödä sitä jos saan siihen todella paljon puolukkahilloa päälle. Lapsena muistaakseni tykkäsin, sitä en muista missä vaiheessa se muuttui inhokiksi. Muistan kerran olleeni lapsenvahtina kesällä (äidin hoitolapsi, äidin loman aikana): Tytön äiti oli varannut ruuaksi maksalaatikkoa. Pitihän mun sitä malliksi syödä eli paljon vaan hilloa päälle. Tytön äiti tuli kotiin, sanoi että et taida tykäta maksalaatikosta. Olisit vaan käynyt kaupasta hakemassa jotain muuta... Omille lapsilleni ostin kyllä maksalaatikkoa, kun siitä pitivät

ELÄIN

Muutama vuosi sitten näin Merikotkan  (kuvalinkki ohjautuu uudelle sivulle) Oltiin tulossa Haminaan. Ulko-Tammion retkeltä. Kiva paikka sekin - olisi mukava mennä uudestaan

KUKKA

Pieni valkoinen hento kukka metsätähti, kukkii alkukesästä.

TYTÖN NIMI

oman tyttöni nimi alkaa M:lla mutta en sitä laita tähän. Vaan tuli mieleen Marleena. Vanhasta suomalaisesta elokuvasta, Kipparikvartetti laulaa

"On lautalla pienoinen kahvila,

aalloilla keinuva

Kas sinne tukkipoikain tie

päivin ja illoin viei

On siellä kaksi neitoa,

Sanni ja Marleena..."

POJAN NIMI

Tämä on ehdottomasti Mikko. Lapsuuden, ala-asteen ihastus joka varmaan oli sitä lähes koko luokan tytöille. Hän sai hymypatsaankin. Häntä ei enää ole...

AMMATTI

kävin matkailulinjan - osasta tuli matkatoimistovirkailijoita. Minä en paljon ole matkailualan hommia tehnyt, kesän olin museo-oppaana ja toisen mökkikylässä vastaanotossa. Sittemmin opiskellut toisen tutkinnon... 

KUVAUS HENKILÖSTÄ

no se on sellainen mukiinmenevä eli ihan ok

JOKA KODISSA

eiköhän joka kodista löydy edes yksi matto

Arki ja pyhä sekoittuu

Eipä paljon päivillä ole eroa tällä hetkellä. Pitäisi varmaan yrittää jonkinlaiseen rutiiniin palata, sairaslomaa vielä reilu neljä viikkoa jäljellä. 

Olen viime aikoina huomannut esim. unohtavani ottaa lääkkeet (varsinkin aamuisin) ajallaan... Kyse ei ole siitä etten aamuisin nousisi ajoissa. Tänään oli pohjanoteeraus - havahduin kuuden aikaan illalla että aamulääkkeet on ottamatta. Laitan aina lääkkeet illalla valmiiksi vanhaan munakuppiin aamuksi - ja siinä ne oli kupissa äsken #huokaus#. Ruokailurytmikin mennyt ihan poskelleen eli siihenkin pitäisi saada rytmi takaisin, pientä naposteluakin on ollut. Erehdyin mm. ostamaan salmiakkitoffeeta - niitä on tullut myös syötyä - ei varmaan tee hyvää verenpaineellekaan... 

Olen nyt hieman laistanut liikunnastakin pari päivää... no tänään olen sentään ajanut kuntopyörällä parikymmentä minuuttia  - parvekkeen ovi auki (ulkoilmaa sitä kautta). Aamulla satoi, iltapäivällä ei, mutta laiskuus iski - ja kummankin tytön kanssa juttelin puhelimessa yli tunnin... eli pelkkiä tekosyitä. 

Tuossapa lainaus Sirpa Kähkösen kirjasta Muistoruoho, joka oikeastaan sopii mun tämän hetkiseen tilanteeseen: 

Lonkka on kuntoutunut hyvin - oikeastaan ei varmaan välttämättä tarttis olla sairaslomalla loppuun asti eli näitä toimistohommia pystyisi tekemään - mutta jos lääkäri on ajatellut sen noin...  Toisaalta mulla on sijainen koko ajaksi -  ja lopputarkistuskin on vasta muutaman viikon päästä (viikkoa ennen saikun loppua). Kuten fyssari sanoikin kannattaa ottaa tämä nyt kunnon parantamiseen.... kun nyt vaan ei lorvikatarri iske :) Minä jätin muuten toisenkin kyynärsauvan pois viime viikolla. Fyssari sanoi että kävely on jo kohtuullisen sujuvaa. Ei hän se tietenkään normaalin veroinen ole mutta verrattuna viime vuosiin, paljon parempi. En edes muistanut millaista se on kun ei lonkkaan satu... eikä tartte keppiä tukena

Käytiin viime  viikolla siskon kanssa kotokylässä ja vanhempien hauta laittamassa talvikuntoon (samalla myös isovanhempien haudat tsekattiin). Haravoin kotitalon pihaa, näyttää vähän hoidetulta edes... huomasin kyllä seuraavana päivänä että olin haravoinut (oli yläselkä oikealta puolelta jumissa) eli sen päivän jumppa oli siinä. Veljen luonakin tuli käytyä samalla reissulla. Vähän kissa- ja koiraterapiaakin ;)

Perjantai taas meni asioilla - aamupäivällä mm. postissa ja iltapäivällä tytön kanssa hänen asioillaan - tuli sitten mun luo pyykkiä pesemään ja saunomaan. Lauantaina olin ihan sippi - huonosti nukuttu yö takana. No näitäkin päiviä tulee kuten ystävä sanoi kun juteltiin - vai viestiteltiinkö. No viime viikolla käytiin ainakin lounaalla yhtenä päivänä. Eipä tässä muuten mitään erikoista ole tapahtunut. Tämän hetkisen tiedon mukaan etätöissä olo jatkuu sairasloman jälkeenkin... 

Missä nyt mennään

 Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä. 

Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...

Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen  - oli kuin tyynyn sisässä :) 

Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia... 

Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi

Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä) 

Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt

Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu  - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt... 

Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan.  Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)

Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)

Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...

Syksyä odotellessa

Mun viimeisin ristipistotyö on silittämättä vaille valmis - Koronakissa :)  

Heinäkuun puolessa välissä pidin vielä yhden viikon lomaa - käytiin Mimin kanssa parin päivän reissulla Savonlinnassa mm. mummia moikkamassa

Muuten aika lailla kotosalla viettänyt aikaa - etätöissä. Jotenkaan ei edelleenkään paljon ole vapaa-aikaansa viittinyt viettää tietokoneella kun nuo työvehkeet (kone ja pari näyttöä yms ) ovat tuossa keittiön pöydällä. Päivän kun siinä istuu penkillä ...

Heinäkuun lopussa sain kutsun toimenpiteeseen sairaalaan - Eilen kävin Lahdessa labrassa (muuten oli yli tunnin odotus vaikka oli ajanvaraus) ja leikkaushaastattelussa.  Nyt on taas syynätty iho ja muukin terveys, kyselyitä täytelty

Lopuksi kävin vielä leikkaavan lääkärin juttusilla - niin minulle vaihdetaan lonkkaan tekonivel ensi viikolla (monen kuukauden odottelun jälkeen - tammikuussa tehdyn pallolaajennuksen takia ei anestesialääkäri suostunut leikkaukseen ennen kuin puoli vuotta oli kulunut - ja verenohennuslääke syöty loppuun) Lääkärillä oli näytöllä rtg-kuva mun lonkasta (otettu viime vuoden puolella), sanoi että on synnynnäinen vaiva, en nyt sen enempää siitä kertoile, mutta nivelrikko on aiheuttanut myös sen että toinen jalka on 1,5 jopa1.8cm lyhyempi kuin toinen ja lantio on vinossa... sanoi kyllä että sama vika on myös toisessa lonkassa - se ei vaan ole mua vaivannut.

Siskoni kuskasi minut näihin tutkimuksiin - käytiin sitten matkan varrella syömässä (olisin mie vielä itekin autolla voinut mut mukava että oli seuraa). Samoin hän tulee kuskaamaan minut leikkaukseen ensi viikolla

Töissä on tällä viikolla ollut aika kiirettä. Ei paljon ehdi miettiä leikkausta. Mulle on sijainenkin jo saatu - entinen työkaveri - hän tekee töitä etänä kotoaan-  käsin. Tosin - niin mekin. Saimme viime viikolla tiedon, että että etätyöt jatkuu - toimistolle paluusta ei mitään tietoa... 

Eli tälläistä - tällä hetkellä - mukavaa syksyn odotusta

Ukkosta odotellessa

Kolmatta lomaviikkoa mennään. Tällä viikolla en ole tehnyt vielä mitään erikoista. Yhtä ristipistotyötä jatkanut (kutsun sitä koronakissaksi)

Suikeroalpi

Kumma miten on "huono" omatunto kun lomalla kotona ei tee mitään. Ihan erilanen fiilis kun olis jossain lomalla   - siellä oleilu ja joutilaisuus tuntuu jotenkin oikeutetummalta. Vaikka ei sen niin pitäisi olla.

Tänä vuonna kyl tuntuu et todella ollut lomalla - on saanut asioita tehdä omaan tahtiinsa ja oman mielensä mukaan. Viime vuonna isän kuolemasta oli vielä niin vähän aikaa - ja aiempina vuosina suunnitellut lomansa aika lailla muiden mukaan. Ehkä sitä jollain lailla on alkanut elämään ns. omaa elämäänsä. Toki muut ihmiset kuuluu mun elämään mutta nyt teen asioita omilla ehdoillani...

Viime yönä en saanut unta joten joskus kahden maissa kirjoittelin sitten yhdistyksen pöytäkirjaa. No aamulla nukuin sitten pidempään.

Niin lomalla

että en ole edes konetta avannut - puhelimella saanut "tyydytettyä" sometarpeet... Yhdistyksen pj:n piti jopa muistuttaa että laitatko sen kevätkokouksen pöytäkirjan nettiin - mielessä on kyl ollut, mutta.... Niin toinen lomaviikko lähenee loppuaan - mutta vielä ei aika töihin, juhannuksen jälkeen sittan (ja yksi viikko vielä heinäkuussa)

Loman ensimmäiset päivät vietin lähikaupungissa. Kävin tapaamaassa tai siis treffeillä olin  - oli ihan mukavaa mutta ei silleen natsannut kuin ehkä odotti kirjoittelujen ja puhelinsoittojen perusteella. Mutta usein se niin käy. Vasta sen tietää kun näkee livenä - niin ainakin mulle käy. Kyllähän jutut kävi yksiin edelleen mutta jotain kuitenkin puuttui...

Lääkärireissujakin on ollut tässä pari. Toukokuun labrakokeiden ja terveydenhoitajan työkykyhaastattelun kautta  - joka muuten kesti tunti 20 minuuttia -  työterveyslääkärille. Mulla on verenpaineet nykyään menneet liiankin alas - ja on huimausta yms- ja verikokeissa näkyi lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa. Työterveyslääkäri sitten laittoi lähetteen sydänlääkärille

Sydänlääkärillä kävin tällä viikolla. Sanoi heti et yhen lääkkeen annostus on liian suuri. Mulle määrätty sitä enimmäismäärä ja kun olen pienikokoinen (siis pätkä) , niin sanoi et 150senttisen pienet munuaiset ei kestä tota määrää. Eka kerta muuten kun kuulin että pituuskin voi vaikuttaa annosteluun, olen aina luullut et vain paino. Nyt sitten vähennetään se lääke puoleen aiemmasta  - jos paineet ok, niin saatetaan myös poistaa yksi toinenkin lääke. Selvinnee lähiviikkoina, noin kuukauden päästä labraan. Työterveyslääkäri sitten soitteli eilen. Hän jatkaa sitten tästä. Käy mulle paitsi jos tulee jotain muuta niin otan kyl yhteyttä tuohon erikoislääkäriin (sanoi et voi hänellekin tarvittaessa puhelinajan ottaa...) mut ehkä tuo "omalääkäri" nyt osaa tota suunnitelmaa noudattaa.

Viikonloppuna käytiin Iinan kanssa Monikan luona. Pääsin vähän metsäpolullekin kun heiltä lähtee melkein vierestä.

kuva parvekkeelle keittiön /ruokailutilan ikkunasta

Muuten olen parveketta laittanut kuntoon - aika paljon kukkia sinne hankkinut - ja yhden tomaattiamppelinkin.  Mansikka-amppelin tai kaksi haluaisin vielä mut jotenkin näyttävät olevan vähissä (tai sitten on ollut niin kärsineen näköisiä).

Mukava saada hieman väriä parvekkeelle kun tänä kesänä suurin osa ajasta kuitenkin menee kotosalla - meiän etätyöt jatkuu elokuulle asti. Nyt olen kyllä työvehkeet ja tavarat piilottanut toiseen huoneeseen. Työtä tehdessä istun ruokapöydän ääressä - ja näkymä on parvekkeelle - tuosta hämärästä kuvasta saa ehkä jonkinlaisen aavistuksen :)

Löysin vaikuttavan runon netistä

Osu ja uppos :)

Valitettavasti en linkkiä voi laittaa - taisin hakea jollain hakusanalla... mutta minulle se ainakin kolahti

Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Sitä samaa - ja ei kuitenkaan

Kuusi viikkoa kotoilua takana - käytiin me ystävän kanssa kahvilla läheisellä Myllyllä. Minä keitin termariin kahvit ja hän toi pientä syötävää. Kumpikin istuttiin autoissamme pienen välimatkan päässä. Mutta oli kiva nähdä vaikka me lähes joka päivä viestitellään tai puhutaan puhelimessa.

Työt sujuu entiseen malliin - ei oikeastaan eroa paljonkaan. Tosin puuttuu se työkavereiden läsnäolo.Toimistolla riittää että pitää korvansa avoimena, kuulee jos tulee jotain huomioitavaa. Nyt tarvitsee seurata viestittelyä jota ei välttämättä huomaa heti.... Juttelin puhelimessa yhen meiän teknisen päällikön kanssa eilen juuri tästä asiasta. Hän kun sanoi et käytännössähän teille on sama teettekö työt kotoa vai toimistolta käsin.

Ristipisto edistyy vähän kerrassaan. Kerran jouduin jo purkamaan osan tekemästäni. Koronakissa tuo - siinä makailee rentona nojatuolissa toinen silmä auki...

Kaverimiehen suhteen olen tehnyt päätöksiä - lähinnä itseni kanssa. Olen tiennyt koko ajan että olen varalla jossei muuta kivaa ilmesty - ja hyväksynytkin sen niin. Viime viikkoina vasta oikeastaan tajunnut kuinka varalla olen - mulle ei tarvitse edes ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu, joten... jätän hänet rauhaan. Kyse on ollut siitä että hän itse tekee ehdotuksen ja kysyy kiinnostaisiko - olen sit tullut tulokseen et mitä väliä hänelle vaikka mua kiinnostaisikin...

Vaihteeksi avasin profiilini takaisin yhteen deittipalveluun jossa olin vuoden vaihteessa. Pari päivää tässä viestitellyt yhden miehen kanssa  - ainakin juttu luistaa.  En sitten tiedä tavataanko kun tämä koronakriisi on ohi. Hän ainakin sanoo että sun kanssa on kiva jutella kun ei tartte joka sanaa kiskoa. Hänkin kyllä kirjoittaa ihan hyvin myös.  Ehkä seuraava askel on äänen kuuleminen? Tosin eihän sitä tiedä ennenkuin toisen tapaa ihan fyysisesti. Mutta se jää nähtäväksi, tapahtuuko niin... Mutta on ainakin jotain muuta tälle ajalle muuta ajateltavaa (vaikka se koko ajan kuitenkin vähän kummittelee taustalla)

Tänään mulla on ohjelmassa renkaiden vaihto - siskonmies kävi nostamassa ne takakonttiin tossa viikolla. Sit pitäis käydä viikon kauppareissu ja tytär tulossa pesemään pyykkiä. Näinhän tää päivä menee...

Neljä viikkoa takana, kuinka kauan - ei tietoa

Etätöitä tehty nyt neljä viikkoa - tai työkaverit jo viisi, mä olin ekan viikon kotona.  Enimmäkseen kotona olin silloinkin. Välillä käy jo kotonaolo hermon päälle. Eikä mitään tietoa kuinka kauan tätä tehdään. Itse on kuitenkin tottunut menemään. Luulen et tämä etätyö menisi jos iltaisin pääsisi jonnekin. Nyt on nämä ympyrät aika pienet. Oikeastaan en näe kuin toista tytärtäni, joka käy pesemässä pyykkinsä mun luona (hän kanssa muuten pysyttelee kotona) ja kaupassa käyn suunnilleen kerran viikossa (aiemmin tilasin kauppakassin mut nyt käyn itse, sen verran edes liikkeelle  - vaikka tuo jalka oireileekin). Toinen tyttö asuu toisessa kaupungissa ja on jo siirretty päiväkotihommista vanhainkotiin töihin

Ollaan tyttärien kanssa pidetty skypejutusteluja - eilenkin illalla juteltiin lähes kolme tuntia. Melkein kun olisivat siinä vieressä. He pitävät myös serkkujenssa kanssa skypekokoontumisia. Skype on kyllä hyvä vaihtoehto.  Silloin kun ensimmäinen tyttö lähti maailmalle niin silloin tuli skypetettyä suht usein. Tässä välillä se on jäänyt... hän muutti takaisin tännepäin ja toinenki asuu suht lähellä (parhaimmillaan käy joka toinen viikonloppu). Töissä skypeä käytetään työkaverien kanssa päivittäiseen viestittelyyn. Koko henkilöstön viikkoinfot on tänä aikana toteuttu skype-esityksinä. Hyvin on toiminut vaikka linjoilla onkin paljon porukkaa... Ruotsinopiskelu on hoidettu teamskeskusteluna

Arkisin tosiaan työt vie ajan klo 8-16 välisen ajan. Vaikka nyt tavallaan jää työmatka pois (mulla se ei ole pitkä) niin ei sitä aikaa tunnu jäävän sen enempää. Tosin nukun ehkä sen puolisen tuntia pidempään. Iltapäivällä töiden jälkeen saatan ottaa pienet torkun nk ennenkin. Ilta menee sit oleillessa.

Pääsiäinenkin sujui kotosalla. Tosin oli ollut puhetta kaverimiehen kanssa että olisin käynyt hänen mökillään makkaraa paistamassa (turvavälit huomioiden) mut se sit jäi, osittain huonon sään ja hänen töidensä takia. Samaa on suunniteltu tällekin viikonlopulle, säävarauksella (ei saa sataa eikä tuulla). Tänäänkään siitä ei näköjään tule mitään. siltä alkaa näyttää... katotaan huomenna sitten. En mä jaksa enää siitä hepulia ottaa. Nähdään jos nähdään... on mulla kotonakin tekemistä. No tänä iltana varmaan  lämmitän saunan ja ehkä otan saunasiiderin sen päälle.
Pääsiäismaanantaina kävin sitten iteksein läheisellä myllyllä koskea katsomassa - jonnekin piti päästä. Otin kahvit termariin mukaan.













Tänään tuli vuosi isän kuolemasta. Ostin kauppareissulla punaisia neilikoita. En voinut lähteä hautausmaalla käymään (Uudenmaan puolella). Sisko kävi ja laittoi samalla multakin kynttilät, kävivät myös kotitalolla katsomassa miten kevät siellä etenee - metsikössä sinivuokot kukkivat. Käyn keväämmällä sitten. Kyllähän isä tulee usein mieleen, joku laulu, ajatus... tuo mieleen. Monesti kun miettii jotain vanhoja juttuja, toivoisi, että isä olisi kertomassa niistä.

Tämä vuosi on kulunut yllättävän nopeasti. On ollut muutakin ajateltavaa kuten oma terveys - ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan - ja edelleen odottelen leikkaukseen pääsyä. Mulle on luvattu elokuulle mutta nykytilanteessa luulen että siirtyy vielä kauemmaksi. Kyllähän mä liikkeelle pääsen kyynärsauvaan tukien  - ja autoa pystyn vielä ajamaan vaikkei nyt paljon tarvitsekaan. Etätyön parhaita puolia on se, ettei aamulla tartte miettiä millainen keli on ulkona. Muuten kyllä olisin valmis takaisin toimistoon. Näkisi edes työkavereita.

Jotenkin tässä on ollut lamaantunut eikä paljon ole saanut aikaan. No ruokaa laitan enemmän itse. Niin se ruokavaliojuttu. Ei painoa paljon ole viidessä viikossa tippunut mutta pääasiassa olen sitä vähähiilihydraattista noudattanut - välillä joskus repsahtanut leipään ym. Mutta napostelut ja iltasyöpöttelyt on olleet hallinnassa eikä oe ollut nälkä.

Tässä viikolla meinasin jatkaa kesken jäänyttä ristipistoleijonaa, mutta olen sen piilottanut jonnekin hyvään jemma-nimiseen paikkaan. Otin sitten uuden työn käsittelyyn - kissa joka makailee nojatuolissa - sopii hyvin tähän kotoiluteemaan. Nyt tosin joudun sitä vähän purkamaan kun tuli tehtyä yhdessä kohtaa väärin - no siinähän mulla iltapuuhaa.

Aika pienissä ympyröissä sitä tällä hetkellä liikutaan...

Kotona töissä

Ensimmäinen etäviikko on takana - ja huomenna alkaa toinen. Viime viikolla mua ei iltaisin huvittanut omaa läppäriä aukaista ollenkaan joten tekstiäkään ei syntynyt. Päivät meni työhommissa klo  8-16.

Jotenkin koen - tai ainakin viime viikolla siltä tuntui - etätyön rankemmaksi kuin normaalin työpaikkatyöskentelyn. Mietin sitä tässä viikonloppuna  - yksi syy on varmaan siinä että tavallaan siirtyminen jää pois kun se työpiste on siinä samassa tilassa kuin muutenkin vietät aikaa. Lisäksi puuttuu se työkavereiden puheensorina (pidinkin viikolla telkkua auki vaikken kuunnellutkaan mitä sieltä tuli - oli ainakin taustahälyä) ja joutuu enemmän keskittymään olemaan sen koneen äärellä kun on seurattava skypeä ja puhelinta, jonka ääni tulee kuulokkeiden kautta. mulla kyllä se hyvä puoli ettei ole muita kotona, joka sit iltaisin välttämättä ei olekaan niin mukavaa - tosin olen mä tottunut yksin olemaan - eli ei uutta minulle ja kun tuo liikkuminen viime kuukausina ollut vähempää niin... no viestit kulkee ja puhelin on keksitty.

Mutta muuten meiän hommat toimii aika lailla samalla lailla kuin muutenkin. Ruotsin tunnit tosin netissä (meillä oli viime viikolla eka semmoinenkin - ruotsia opiskellaan noin kahden viikonvälein pari oppituntia) ja viikkoinfo skypessa (normaalistikin me tosin ollaan siihen osallistuttu etänä eli siinä ei muutosta t - osin yleensä se ollut vain kerran kuussa kuukausi-infona)


Viikonlopuksi siirsin työpisteeni "syrjään" - ihan näkyviltä en sitä saa, mutta mahtuu ruokapöydällä sitten muutakin tekemään - ja mukava laittaa liinakin pöytään - vähän eroa arjesta. Vaikka nyt yksikseen onkin, arjet sekä pyhät useimmiten.

Ens viikolla luultavasti hieman kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa jaksamiseen - mun kroppa ei oikein koskaan ole siitä tykännyt, vaikka kyse onkin vain yhdestä tunnista.

Ilmeisesti jalka on kuitenkin pitänyt rauhallisemmasta elämästä. Ei ole ollut niin  kipeä. On vaan vähän paradoksaalista että pitäis liikkua kuitenkin jonkin verran mut jos liikkuu, niin sen huomaan jalassa... Olen mä sitäkin ajatellut että välttämättä tätä lonkkaa ei korjata vielä elokuussakaan kun tää tilanne on mikä nyt on. Mutta - se on taas niitä asioita joille minä en mitään voi. Sydän on kuitenkin hoidettu.

Olen käyttänyt Prisman kauppakassipalvelua mutta viime viikolla kävin itse pienemmässä kaupasssa. Luulenpa että vähän aikaa toimin niin - saan itteni edes kerran pari liikkeelle. Kauppakassipalvelussa on se ongelma että jos tuotetta ei olekaan. Tällä hetkellä pitää tilaus varata hyvissä ajoin.  Yleensäkin olen tehnyt niin että olen varannut jonkun päivän toimituksen ja ostan vaikka edellisen kerran mukaan - ja sitten muuttelen ennen toimituspäivää haluamani.

Uusimaa meni kiinni. Itselleni se vaikuttaa sen verran etten pääse kotikylässä käymään. Tosin ole tämän vuoden puolella montaa kertaa käynytkään, ei ole tarvinnut kun ei isää enää ole. Haudoille ei pääse eikä veljen luona käymään. Sattuu juuri tähän ajankohtaan veljen syntymäpäiväkin (yleensä tullut käytyä kahvilla) ja isän kuolema,  josta tulee kohta vuosi. Mutta nämä oikeastaan ovat aika pieniä asioita...

Tavallaan

mun elämä on "jäissä"
- vaikka niinhän se taitaa olla tällä hetkellä monellakin.

Yritän kyllä katsella maailmaa positiivisin mielin mutta tällä hetkellä se on jotenkin vaikeampaa. Oma - ja muukin maailma on jotekin tuuliajolla. Vaikka kyllä mä tiedän että minä selviän ja muukin maailma selviää. Mulla vaan ei ole paljon mahdollisuuksia auttamiseen - ehkä se riittää, että teen oman osani?

Puhelimessa voin toki kuunnella ja jutella, muttta kauppa-asioilla en voi käydä - itsekin turvautunut jo melko pitkään kauppakassipalveluun, josta sisareni tai tyttäreni hakee mun ostokset. Nyt olen kyllä paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta sitten. Sydän toimii paremmin... eikä väsytä enää mutta ei se lonkkaongelmaa poista...

Vuosi sitten näihin aikoihin huolenaiheena oli isän vointi. Hän oli jo sairaalassa, josta ei enää kotiin palannut. Enää ei ehkä jatkuvasti niin ajatuksissa, mutta...

Loma loppuu

Tämä loma on mennyt enemmän tai vähemmän oleillen. Torstaina kävin työpaikalta hakemassa lisää työvehkeitä mm. toisen näytön - etätyönä jatkuu toistaiseksi. Sen verran tein että tänään testasin, että kaikki toimii niin kuin pitää. En enää "pura" työpistettä vaikka huomenna vieraita tulossa - sen verran johtoa ja pistoketta... vähän siirtelen syrjään. No oma läppäri häipyy kyllä tuosta etualalta viimeistään maanantaina,

Tyttö oli tänään pyykkiä pesemässä, saunottiin, puhuttiin maailman tilanteesta ja vähän kaikesta, telkkarikin oli auki. Tyttöjen tädillekin soitettiin, kyseltiin mummin vointia (tänä vuonna täyttää 90v, on ollut sairas ja surukin on oloa pahentanut tyttärensä kuoleman jälkeen)

Mie olen oikeastaan tottunut tähän kotosalla oloon viimeisten kuukausien aikana - kun en ole päässyt oikein menemään - toki olen mennyt voinnnin mukaan, mutta paljon olen vähentänyt. Nyt ei tartte töihinkään aamulla lähteä tuonne ulos - mitenhän sitä saa pidettyä jonkinlaisen rytmin. No en minä yksin ole, työkaverit skypellä tavoitettavissa - meiän kuitenkin pitää pysyä ajantasalla mitä kukin tekee, ilmoitella mm tauoista (puhelimessa kun pitää olla).

Toinen tyttö tulossa avomiehensä kanssa huomenna käymään - päiväseltään. Ei tässä tulevasta tiedä - tai no - koska tietäisi, mutta kyllä maailma on aika lailla päälaellaan nyt. Tämä ehkä on jonkun aikakauden loppu - ja uuden alku - mutta kyllä tästä selvitään

Tämä päivä

Kävin tänään lääkärillä. Halusin keskustella mun lääkkeistä. Kyllähän mä oikeastaan tiesin ettei hän tällä hetkellä ainakaan niitä muuta tai vähennä. Sain uutta tulehduskipulääkettä jossa mukana mahansuoja-ainetta kun sanoin etten oikein aina saa kivulta nukuttua - ja lääke mikä minulla aiheuttaa mahakipua... Tosin apteekissa kysyttiin et tietääkö lääkkeen määrännyt lääkäri että syöt verenohennuslääkettä. No kyllähän mun tiedot on lukenut, ja oli puhettakin...

Tulipa samalla kerrottua että tekonivelleikkaus siirtyy kesän yli. Kehotti kuitenkin yrittämään liikkua jonkin verran - ja toivotti kärsivällisyyttä ja et päivä kerrallaan. No silleen tässä on elettykin - oikeastaan aina.

Kysyin myös että oikeuttaako tämä lonkka invapysäköintilupaan. Kirjoitti sitten määräaikaisen todistuksen elokuun loppuun -   ja kävinkin samantien Ajovarmalla laittamassa hakemuksen - yllätyksenä tuli se että on mahdollisuus sille ajalle saada vapautus ajoneuvoverosta. Vielä apteekin kautta kotiin - käväisin kaupassakin

Loimulohisalaatti 

Yritän tässä aloitella jonkin laista ruokaremonttiakin. Jos saisi painoa pois, olis parempi tuolle lonkalle leikkauksenkin jälkeen. Tyttäreni tosin sanoi et ei nyt kannattaisi mitään uutta aloitella ;)
Mutta tällä hetkellä jotenkin tuntuu olevan sopiva aika. Mutta aikahan sen näyttää miten siinä käy. Osallistun yhteen nettivalmennukseen. Paljolti siinä on sellaista mitä nytkin syön eli salaatteja ja proteiineja. Aluksi vähemmän hiilareita, myöhemmin saa lisätä jonkin verran. Oikeastaan järkeenkäypää jos ajattelee, että hiilarit on polttoainetta - ja itse kun en liiku paljoakaan niin en sitä niin paljon tarvitse. Tarkoitus on myös vähentää napostelua...

Maistelua

Päätin illalla korkata pienen (200ml) pullon säästämääni viiniä. Olin ajatellut, että maistuisi hieman kirpeälle tai happamalle kun luokituksena oli dry. Väärässä olin, oli yllättävän hyvää.

Viinissä leijailivat 22k kultalehdet (Bluenun22k),vaikken mä oikeastaan kullan ystävä ole mut ehkä se näin juomalla menee :)

Napostelin myös suklaasydänmarmeladit, joissa tummaa suklaata ja vadelmaa. Ehkä mulla oli lomafiilis - ja tavallaan hieman kuitenkin yksinäinen olokin.

Ei siinä kyllä mä yksin pärjään ja pidänkin yksinolosta, mutta ajoittain toivoisi jotain vipinää elämään. Olisi joku jonka kanssa jakaa asioita, arkisiakin. Onhan mulla toki ystäviä ja perhettä, mutta...

Vaikka tuntuukin tyhmältä sanoa, niin kyllä tämä mun lonkka rajoittaa mun elämää. tuntuu, että elää puolinaisesti kun ei voi tehdä kaikkea mitä ennen - tosin mistä minä tiedän mikä tilanne on esim. vuoden päästä. En mä kuolemansairas ole vaikkakin tuo sydän hieman yllättikin...

Yritän toki pitää mielen virkeänä nauttimalla niistä asioista joita voin tehdä kuten lukemista, sukututkimusta, askartelua tai käsitöitä, keskustelemista ... onhan noita mukavia juttuja

Talviloma alkoi

Eilen iltasella auringonlaskiessa,
luntakin tuprutti

Ei mulla mitään erikoisia suunnitelmia ole lomaksi - lähinnä lepoa. En ollut sen kummemmin reissujakaan suunnitellut.

Työkaverit siirtyvät maanantaina etätöihin kotiin -itsekin otin varalta jo läppärin ym kotiin - tosin saattaa olla et haen vielä näytön ja telakan - siis jos etätyöt jatkuvat mun loman jälkeen, en olekaan aiemmin tehnyt hommia kotoa käsin. Mut katotaan - joudunko siihen

Meillä johtoryhmä siis päätti varotoimenpiteenä, että meiät laitetaan kotiin koska meidän toiminta on  kriittistä tilaus-tuotantoketjussa.

Itse en tiedä - ehkä jollain lailla olen riskiryhmää. Suonen pallolaajennus tehty vajaa 2 kk sitten, yleiskuntokin hieman huono kun ei pääse liikkumaan tuon lonkan takia. Mutta en ole edes flunssaa sairastanut vaikka työkaverit sitäkin enemmän.  Influessarokotus on. Enkä aio panikoida, terve maalaisjärki tässäkin hyvä, luulen.

Päätös tai ainakin kovasti yritän

Olen tässä miettinyt että käytetään nyt tämä aika hyödyksi  - leikkausta odotellessa. Tässä kuitenkin syksyyn aikaa... Olen ajatellut jos saisi painoa jonkin verran alas.  Joka tapauksessa olisi hyvä myös leikkauksen jälkeen... Olisihan se kiva myös että vaatteet näyttäisivät paremmilta päällä.

Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. En tästä vaan lääkkeistäni. Haluan jutella niistä lääkärin kanssa. Mulla on ongelmana se, että mulla on aika iso määrä lääkkeitä (joita ei minulla ennen ollut) joista en tiedä mitä vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi särkylääkkeet vaikuttaa niihin. Nyt en ole uskaltanut yöksi ottaa tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi ne aiheuttaa nykyään vatsavaivoja... tuon lonkan takia yöunet tuppaa olemaan aika katkonaisia. Jos siihen saisi helpotusta.

Niin - tuosta painosta. Terveydenhoitaja sanoi et vaikutat virkeämmältä ja olet vissiin painoakin saanut vähän alas - no ehkä parisen kiloa syksystä tippunut -  ainakaan ei ole tullut lisää...

Toivotaan että tämä lähtee tästä sujumaan. Olen mä siihen ennenkin pystynyt. Mutta - saavutetun painon pitäminen siinä se ongelma :) En mä nuoruudenmittoihin ole kuitenkaan pyrkimässä... vaan sellaiseen hyvänolon painoon.

***************
Voisi olla mukava käydä elokuvissa katsomassa "Erämaan kutsu". Olen saanut tuon kirjan kymmenvuotiaana joululahjaksi - silloin tuolla nimellä, suomennettu -71
Uudempikin suomennos on ilmeisesti olemassa.

Kun viettää aikaa kotosalla

enemmän kuin ennen, olosuhteiden pakosta... väistämättä ehkä mietiskelee enemmän. Itseään ja muitakin.  Tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen enemmän KUN-ihminen kuin JOS-ihminen.

Tällä en tarkoita sitä että kaikki pitäisi olla suunniteltua. Läheiset kyllä tietävät, että pystyn nopeastikin muuttamaan suunnitelmia. Pystyn esim. illalla lähtemään viihteelle ExTempore, mutta jos olen sanonut että olen vapaana tiettynä aikana - ja sovitaan jotain (vaikka toinen osapuoli sanookin et jossei tuu muuta tärkeämpää) niin pidän sen kyllä vapaana. Harvemmin minä ilmoitan kaverille että nyt mulle tulikin muuta menoa tms. Yleensä mikään ei ole niin tärkeää paitsi tietysti jos läheisille sattuu jotain (mut se onkin ymmärrettävää)

Aikoinaan seurustelin yhden miehen kanssa, jolla oli kolme poikaa (tai ensimmäinen ei ollut hänen vaan poikapuoli). Tämä poikapuoli sairastui melko vakavasti ja miehen entinen vaimo pyysi, että jos tämä mies ottaisi nämä omat poikansa  (alle kouluikäisiä)viikonlopuksi vaikkei ollut hänen viikko. Ei suostunut, vaan sanoi että järjestä hoito jotenkin muuten. Hän halusi olla minun kanssa (ei siis multa kysynyt). Minä olin kyllä sitä mieltä et olisin ymmärtänyt jos olisi perunut (eikä mua olis haitannut ne lapsetkaan). Mutta oikeastaan ehkä mulle hankalin oli ymmärtää että ei pitänyt enää tätä vanhinta poikanaan kun olivat äitinsä kanssa eronneet vaikka oli pojalle ollut tämän syntymästä lähtien isä (entinen vaimo oli raskaana kun tapasivat).  No joo, miten tää liittyy tuohon JOS/KUN-juttuun... tuli vaan mieleen

Mulla on pikkasen ollut inspiraatio- sekä motivaatio-ongelmia käsitöiden suhteen. Tuossa kuvassa on todellakin vain murto-osa askartelutarvikkeistani. En edes muistanut noita...

Äsken tein kuitenkin pikaisesti kissakorvikset. Siskontytön synttärit tossa alakerrassa tänään. Ei hän enää tilpehööri-iässä ole, mutta...  en ole vielä saanut tehtyä haluamaansa kissa-avaimenperään (samanlaista kuin aiemmin olin hänelle tehnyt, mennyt rikki).

Mutta nyt pitänee ruveta pukeutumaan ja lähteä...

j.k 10.3.2020 Siskontytöllä tallessa mun aiemmatkin tekemäni korut nätisti korutelineessa - ja sanoi niitä käyttävänsäkin :)

Missä mennään...

Sain myös verenluovutuksen kannalta huonoja uutisia. Pallolaajennus on pysyvä este eli en enää saa luovuttaa verta. Tiesin kyllä että tekonivelleikkauksen jälkeen tulee tauko (enkä nyt viime aikoina ole luovuttanutkaan, sen verran lääkityksiä). Se olis ollu neljä kuukautta. Mutta - tiedänpä senkin...

Uusi työehtosopimuskin saatiin. Meille tärkein asia - Kikyjen poisto - toteutui. Jännä juttu. Muistan kun kikyt tulivat, niin ensin ajatteli että 2 tuntia kuussa, eihän se ole paljon. Sitten kyllä huomattiin, että se vaikuttaa. Siis lähinnä meiän omaan elämään. Aina kuun alussa kaksi tuntia, jotka pitää tehdä liukumina. Sit päälle henkilökohtaiset tarpeet, menot, joihin liukumia käyttää. 

Meidän töissä kikyistä ei ollut kenelläkään hyötyä. Työt tehdään päivän aikana, ei aamulla eikä illalla. Mutta, nyt se on historiaa

Välillä vaikeaa olla positiivinen

Sain tänään sairaalasta tiedon että mun lonkan tekonivelleikkaus tehdään vasta elokuussa. Anestesialääkärin konsultaation mukaan pallolaajennuksesta on oltava 6 kk (vaikka kardiologi oli sitä mieltä että voidaan tehdä 3kk kohdalla)

Nyt on hieman ristiriitaiset tunteet. Myönnetään. Tietysti on tärkeää että toimenpide onnistuu mutta silti... alan olla aika kyllästynyt siihen ettei pääse kävelylenkeille ja kätköilyharrastuskin on katkolla. Oikeastaan kaikki mikä vaatii liikkumista...

Kärsivällisyyttä, odottelua...

 puoltoista viikkoa (29.1)
toimenpiteen jälkeen oli vielä
 aika mustelmat muistona ranteessa

Eihän tässä muuta voi... Hoidonvaraukseen olen ollut yhteydessä ja he halusivat lausunnon tehdyistä toimenpiteistä. Mutta käytännössä luulen että se menee sinne ainakin kolmen kuukauden päähän, ainakin huhtikuun loppupuolelle(koska pallolaajennuksen tehnyt lääkäri suosittelee leikkausta aikaisintaan silloin).

Muuten olo ollut parempi, tosin tällä viikolla flunssa yrittänyt "iskeä", olin pari päivää kotona lepäilemässä - ajattelin et parempi heti eikä sit kun tauti on kunnolla päällä. Mulla on se etu kun asuu yksin niin voi keskittyä vaan itseensä, ei tartte kenestäkään muusta huolehtia. Työkaveri sanoikin et olin tiistaina todella flunssaisen näköinen - silti vaan piti sinnitellä päivä loppuun. Eivät laittaneet sentään kotiin nk joskus aiemmin on tapahtunut...


Maanantaina kuitenkin menin illalla töiden jälkeen vielä kokoukseen (otin kyllä reilun tunnin torkut), keskiviikon koulutusiltaan (tai info se tais pikemminkin olla) menon peruin. Tälle viikonlopulle en ole mitään suunnitellut eikä ole vielä ainakaan minnekään houkuteltu. Kaverimies kyseli kyllä kuulumisia mm et onko leikkausajasta vielä mitään tietoa... Seuraavalle viikonlopulle olis pyydellyt kattoo yhtä orkkaa heiän kulmille (jos olisin halunnut vaikken tanssia nyt voikaan),  mut nuorempi tyttö silloin tulossa. Mä en viime aikoina ite ole häneen oikeastaan ottanut yhteyttä joten sanoikin tänään et kyllä hänellekin voi soitella... No voihan sitä toki, mut yleensä olen ajatellut että on sen verran kiireisempi et soitelkoon hän. Mut pitänee sit varmaan soitella ;) joskus (tai laittaa viestiä)

Töissä tapahtuu. Yks työkaveri siirtyy muualle hommiin. Ikävä meille mutta hänen puolestaan ollaan tyytyväisiä. Hänen tilalleen haetaan sitten uutta vakkaria. Mun sijainen ainakin hakenut. Hän päässyt ihan mukavasti töihin kiinni vaikken mä nyt vielä olekaan sinne leikkaukseen päässyt mutta olen ollut muuten sairaslomalla välillä ja lomallakin ollut porukkaa. Mulle muuten tulee ensi viikolla 15 vuotta täyteen talossa.

*******************************

Olen tässä välillä miettinyt että todellako haluan viettää loppuelämäni yksin. En tarkoita sitä että mun tarvitsisi asua jonkun kanssa mutta olisihan sitä mukava kun joku olisi tarvittaessa vierellä. Vaikka mie aina pärjäänkin  - niin mulle on aina sanottu. Ei ihme että on vaikea päästää toista ihmistä ihan lähelle, paljastaa itseään sisintään myöten. Jokin jää aina piiloon

Sydän on tärkeämpi

Olin maanantaina sydämen varjoainekuvauksessa - Töölössä Mehiläisessä. Löytyi yksi 95% paikallisesti ahtautunut suoni - tehtiin sitten pallolaajennus. Oikeastaan kun asiaa miettii... uskomatonta että niin pienestä reiästä pysyy tekemään sellaista. Muuten varmaan toimenpide lääkäriltä meni aika rutiinilla - mutta mulle se tehtiin vasemman ranteen kautta (yleensä oikeasta) kun tarvitsen oikeaa kättä kyynärkepin käyttämiseen.

Pääsin kotiin samana päivänä ja sairaslomaa viikko. Leikkaus siirtyy aikaisintaan kolmen kuukauden päähän  - verenohennuslääkkeen vuoksi. Muuten olen toipunut hyvin - tosin taksimatkan lopulla tuli pahoinvointia (onneks kuskilla oli muovipussi) - ja kun kotiin pääsin niin sohvalle suoraan enkä sitten jaksanut pariin tuntiin nousta.

Pari päivää nyt lepäillyt. Kohta lähden apteekissa käymään - pitää käydä lääke ostamassa (parin päivän annoksen sain mukaan). Puoli vuotta verenohennuslääkettä - plavixia ja primaspania.

Luulen et tämä  kuitenkin helpottaa oloa. En oikeastaan ole osannut ajatella kipeaän olon osittain johtuvan sydämestä vaan olen ajatellut et kunto alkaa olla jo niin totaalisen huono kun ei pitkään aikaan ole pystynyt lenkkejä tekemään. Mut jos nyt vähän paremmin...

Olen kyllä aika lailla mennyt vaikka olo ei kaksinen ole ollutkaan... Ainakin moni ihmetellyt et kuinka sä jaksat... Marraskuun jälkeen mun kyl itselleni piti myöntää etten jaksa - ainakaan joka päivä.

Ihmeauto

meni tänäkin vuonna läpi katsastuksesta melkein yhtä hyvin kuin viime vuonna - silloin ei mitään huomautusta. Nyt yhden valon vaihto (parkki) jonka kävin heti Motomaatissa vaihdattamassa. Lisäksi huomautus umpioista et on kosteutta (muttei sen kummempaa korjauskehotusta).

Hyvä juttu mun ei tartte nyt pakosti ajatella auton vaihtoa eikä miettiä miten korjaukset maksan... Auton kyllä ajattelin vaihtaa jossain vaiheessa mutta tällä hetkellä ei oikein kiehdo kaupoissa kiertely tuon jalan takia...