Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 

Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 

Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.

Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 

Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 

Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 

Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Mukavia hetkiä

Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 

Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...

Kaksi päivää

sairaslomaa... sitten paluu takaisin töihin   - tosin fyysisesti tila ei muutu, jatkuu kotona etätöinä. Kolme kuukautta oikeastaan meni näin jälkikäteen ajatellen nopeasti. Varsinkin kun taas pääsee metsään :) yksin ja välillä siskon (tai tytön) seurassa.

Jälkitarkastuksessa kävin Lahdessa viime viikolla - kuntoutuminen on ollut hyvää siihen nähden että operaatiosta tulee vasta kolme kuukautta, ei ontumista, haava on parantunut hyvin, en tarvitse keppejä jne. Mutta tosiasiahan se on ettei se koskaan ole ihan alkuperäisen veroinen - vaikka mulla onkin synnynnäinen rakennevika ja toinen jalka oli lyhyempi - muttaa paljon paremmin toimii kuin aikoihin. Tyytyväinen olen. 

Kävin loppuviikosta myös työterveyslääkärillekin näyttäytymässä. Ehdotti et jos haluan aloittaa osa-aikaisena mutta itse olen sitä mieltä että voin työskennellä normaalisti kunhan nousen ylös usein- lähtiessä sanoikin et muista tauottaa... Samalla otin puheeksi verenpaineeni kun sitäkin on pitänyt tarkkailla. Oli aika hyvässä jamassa mutta nyt viikon seurannalla taas alapaine hieman kohoilee joten nyt päädyttiin kokeilemaan sellaista et otan varsinaisen lääkkeen (valsartaanin) illalla aamun sijasta. Hän soittaa mulle kuukauden päästä. Soitoista puheenollen, työfyssarillakin kävin ja hän soittelee noin viikon töissä oltuani kyselläkseen miten menee...

Vaihdoin autoakin vajaa pari viikkoa sitten. Oli mietinnässä että vanhaan pitäisi tehdä huollot ja ostaa uudet talvirenkaat - ja kilometritkin läheni kolmeasataatuhatta... katsastaakin olisi pitänyt. Joten olin jo katellut yhtä pientä Micraa. Soitin siskolle toissa keskiviikkona et lähdetkö mun kanssa autoa kattomaan. Oli heti valmis... Ei siinä montaa hetkeä tarvittu - koeajelun jälkeen - ajotuntuma tuntui tutulta koska aika paljon olin isäni micraa aiemmin ajanut, joten... päätös oli aika helppo. Vanhastakin pääsi kätevästi eroon... rekisteröinnit ja muutkin paperityöt samalla. Pyysin myös että laittaa talvirenkaat samalla. Joten seuraavana päivänä luovuin vanhasta ja hain "uuden" käytetyn - aika vähän ajettu kuitenkin (n.104t), toivon mukaan useaksi vuodeksi autoa mulle. Edellisellä ajoin kuusi vuotta... En mä kovin usein autoa vaihda - minulle auto on kuitenkin vain  kulkuväline... mutta myönnän että ilman autoa en haluisi olla, jos vaan varaa on pitää... Siinä on se tietty vapaus - aikataulullisesti ja myös se että se on siinä - ja heti halutessaan pääsee liikkeelle. 

Pomokin soitteli viikolla - laitoin ensin viestiä että olen aloittamassa työt sairasloman loputtua suunnitellusti. Kertoili mitä töissä menossa, on uusia juttuja tiedossa, uusia töitä ym. Heti keskiviikkoaamuna yksi infopalaverikin. Pitänee tässä alkuviikosta tarkistaa et yhteydet täältä kotoa pelaa edelleen - ja yrittää muistaa salasanat ;) Mut eiköhän se taas siitä

Muuten tää elo oikeastaan ei ole muuttunut eikä muuttumassakaan. Vaikka olen vähän nettideittailuakin harrastanut. No kerran kahveilla käynyt.  En tiedä - ei tää nykytilanne oikein ole suosiollinen deittailulle. Ainakaan live-sellaiselle. Mutta jospa koronatilanne asettuisi kesään mennessä. Toivossa on hyvä elää... mutta tällä hetkellä ei ole kuin epätietoisuutta, ehkä vähän turhautuneisuuttakin... mutta kyllä itse käytän esim. kaupoissa ja tapahtumissa maskeja ja pidän turvavälejä. Enimmäkseen olen kuitekin kotona. 

Vuosittainen

- alkaa influenssarokote olla - muistaakseni jo kymmenisen vuotta on työnantaja rokotuksen maksanut enkä ole jättänyt väliin. Aamulla kävin Terveystalolla. Yleensähän meille on se annettu työpaikalla mutta koronan takia me ei sinne saada tällä hetkellä mennä ollenkaan. Itse olen vielä vajaa kolme viikkoa sairaslomalla - pomo soitteli muistaakseni toissapäivänä kysyäkseen miten menee. No hyvinhän tässä... 

Ei se ihan saumattomasti uusiin laseihin tottuminen ole mennyt - ulkona lenkillä vähän vaatii vielä totuttelua. Käytiin eilen siskon kanssa suht pitkällä lenkillä tuolla lähimetsässä - mukavia polkuja. Tänään kyllä taas huomaa liikkuneensa :)

Missä nyt mennään

 Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä. 

Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...

Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen  - oli kuin tyynyn sisässä :) 

Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia... 

Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi

Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä) 

Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt

Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu  - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt... 

Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan.  Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)

Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)

Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...

Lomalla

Täytyy kyl sanoa että ajan saa kulumaan suunnittelemattakin. Oikeastaan en tee paljonkaan etukäteissuunnitelmia - jonkinlaiset raamit tietenkin.

Lauantaipäivä merimaisemissa Haminassa. Aamulla ennen yhdeksää kohti Tervasaaren satamaa. Siitä M/s Vikla3:n kyytiin. Meri oli todella tyyni, kokeneemmat merenkävijät sanoivat ettei se koskaan ole näin tyyni. No nyt oli :) Koko päivän sää suosi, tosin kuuma oli - jopa meikäläinen sai pikkasen väriä iholle

Vajaan kahden tunnin päästä saavuimme Ulko-Tammioon. Puolet meistä jäi herkullista lohisoppaa syömään laivalle ja toinen puoli oppaan johdolla saareen. Me päätettiin ensin syödä, aamupalasta olikin jo aikaa.

Pääsimme mekin vuorollamme saareen kun toiset tulivat takaisin. Osa varoitteli hyttysistä (mua kyl ei yksikään hyttynen syönyt. Kaveri kysyikin et millaista verta sulla oikein on :) ) 

Niin saaresta. Mukava kokemus.  Vaihtelevaa maastoa. Toistekin olisi mukava sinne päästä. Ehkä yöpyäkin. On telttailualue ja kuulemma autiotupakin kuudelle löytyy... näkötorni ja tunneli, jossa asustelee iso hämähäkkejä (ei käy ihmisten kimppuun, ei niin iso sentään - yhtään ei kyllä näkynyt), sotilaan hauta.
Olisi pidempäänkin mukava ollut olla saarella. Ehkä joskus....

Tänä vuonna ei kuulemma ole vielä punkkeja näkynyt

s

 paluumatkalla nähtiin merikotkapariskunta (tätä kuvaa hieman muokattu, rajattu ja vähän terävöitetty. mutta siinä ne on - zoom-kameralla otettu kuva)

Astuessani laivasta, kapteeni sanoi et joku saanut vähän väriäkin... mä nimittäin en ole tätä ennen saanut aurinkoa ollenkaan. Tosin en paahtua haluakaan

Kuskimme halusi vielä pienen kierroksen Haminassa joten kävimme jätskit ostamassa

Kotona kamu tuli kahville - ja sitten päätettiin että lähdetäänkin hetkeksi kaupungille. Se hetki kyl kesti hieman pidempään, olin kahdelta kotona - tällä kertaa en kävellyt kotiin enkä olis kyllä jaksanutkaan. Nähtiin tuttuja ja lähdettiin karaokepaikkaan (huom. minä en laula mutta kuuntelen sujuvasti)

Olin samassa paikassa viikko sitten toisen kaverini synttäreitä juhlistamassa. Silloin ei montaa tuttua näkynyt. Lähtiessäni kotiin eräs mies sanoi älä lähde, tule hänen kanssaan tanssimaan. Olin jo takki päällä joten tokaisin on lähdettävä, kaveri odottaa ulkona et olisit pyytänyt aiemmin. Siis miksi tämä kertomus. No sama mies oli siellä nytkin. Tuli sitten hakemaan ja oikeastaan tanssittiin koko ilta (jalat oli kyl jo aika muusina lopuksi) enkä mä kyl oikeastaan mikään tanssijakaan ole mutta lähden jos joku erehtyy pyytämään - tää sit pyysi aika monta kertaa... Kysyi loppuillasta et nähdäänkö samalla parketilla tai jollain muulla, katotaan jos törmätään (numeroita ei vaihdettu, kysyi kyllä oletko sinkku...) Saapi nähdä, en mä usein tuolla käy, hänkin kauempaa. Etunimen tiedän ja hauskaa oli, siinä kaikki tällä kertaa. Mutta oli kiva pitkästä aikaa tanssia kunnolla. 

Sunnuntaina käytiin karjalaisten kesäjuhlilla - itsehän olen puoliksi hämäläinen vaikkei sitä ehkä uskois, karjalaa ei tietääkseni yhtään mutta kaverilla karjalaiset juuret. Monta mukavaa juttuhetkeä saatiin siellä. 

Illaksi hain Iinan pyykkäämään ja saunomaan. Siinä välissä käytiin siskon luona auttamassa kakun syönnissä. 

Tänään ohjelmassa autonkorjausta, kohta pitääkin se sinne viedä. Sit ajattelin lähteä Loviisassa käymään - isää sairaalaan kattomaan. Vielä näyttää olevan hyvä keli

miksiköhän

mun blogger on muuttunut englanninkieliseksi, siis kirjoittamani tekstit kyllä suomea mutta valikot muokkaustilassa englanniksi - mitään muutoksia en ole tehnyt. No tänään en ainakaan ehdi siihen paneutua...

Vappuaatto ja kohta töihin. Ulkona sankka sumu. No ehkä se siitä päivän mittaan selkenee. En edes vielä ole päättänyt lähdenkö illalla minnekään vai pysyttelenkö kotosalla. En oikein välitä "juhlia" sen takia että on tietty päivä. No se jää nähtäväksi

Perjantaina meni sitten ylitöiksi tunnin verran - alkaa muistuttaa entistä meininkiä ettei pääse viikonlopun viettoon ajallaan.  Tätä on nyt jatkunut neljä viisi viikkoa eikä it-osasto löydä vikaa miksi yhtäakkia taas näin... mutta ens viikolla mun ainakin pakko lähteä - lähdössä yhdistyksen aluetapaamiseen toisen kyydillä


Lauantaina Monika tuli ekan kerran yksin autolla tänne - yleensä käyttänyt julkisia. Eli sitten hän oli kuskina. Käytiin siskontytön luona kahvilla ja illalla haettiin Iina junalta saunomaan (mä tosin vein kotiin) ja pyykkiä pesemään.

Sunnuntaina ehdittiin aamulla käymään Monikan kanssa pienellä lenkillä. Siellä jutusteltiin yhden vanhemman rouvan kanssa polun varrella ja yks tuttukin koiran kanssa tuli vastaan. Tässä muutamia kuvia:

Näetkö tuossa karhun tai apinan? 

Puolen päivän jälkeen nappasin Iinan kyytiin - ja lähdettiin vaarille. Nyt taas vaarin siteet vaihdetaan vain kahdesti viikossa  - antavat hopean vaikuttaa. Mutta ei tilanne ole kyllä yhtään parempi, turvotus oli kyllä lisääntynyt eikä varpaissakaan ollut parantumista. En  oikein tiedä mitä tehdä, olen pyytänyt jos edes silloin tällöin ottaisivat tulehdusarvon (ihan varmuuden vuoksi) mutta ei ainakaan vielä niin ole tapahtunut. En minä kotihoidon työntekijöitä syytä, hehän tekevät sen mitä ylemmät käskee. Sairaanhoitaja oli kyllä käynyt, oli vaan todennnut että aika pitkällehän se kontrolliaika on - vasta 17.5 (menen sinne itse mukaan - otan lomapäivän) - tutkivat sekä sydäntä että jalkaa... toivottavasti tilanne ei radikaalisesti pahene siihen mennessä.... Isä itsekin alkaa olla jo aika turhautunut.

Illaksi kotiin. Arkimies tuli käymään. Taidankin vaihtaa tuon nimen Gizmoksi ;), mukavampi käyttää. Meiän arki-iltoihin tulee nyt parin viikon tauko kun hän menee töihin toiselle paikkakunnalle. No pari viikkoa on lyhyt aika.  Oli sitten eilen täällä puoli yhteentoista.

Mulla ainakin tekemistä riittää, pitää tosiaan alkaa siivoamaan ikkunarempan takia. Alkaa 17.5 - mun ikkunat ehkä seuraavalla viikolla. Viikonloput mulla aika kiireisiä, aluetapaamista, iskän luona käytyö, yön yli Tallinnan reissu... Mutta nyt lähden ansaitsemaan palkkaani

Omaa aikaa ja putousta

Olikin harvinainen viikonloppu, kumpikaan tytöistä ei käymässä - koskahan viimeksi olen saunonut yksin lauantaina. Iina oli mökkireissulla ja Monika kotonaan (ens lauantaina ollaan hänen kanssaan teatteriin menossa)

Perjantaina meni töissä hieman ylitöiksi, sama juttu kuulemma kuin edellisenä perjantaina (jolloin mulla loma), tilaukset tippuivat järjestelmään todella hitaasti. Sen verran väsynyt olin että tulin suoraan kotiin - ja sohvalle. Illalla lähdin käymään Prismassa palauttamassa vanhan rikkimenneen mikroaaltouunin (edellisenä viikonloppuna lakkasi lämmittämästä - kerrankin tuuria, takuuta oli jäljellä vielä kaksi viikkoa) ja ostamassa uuden - eli vähän maksoin lisää. Nyt sanoisin että tämä uusi sopii väritykseltään  paremmin minun keittiööni. Jotenkin sopii hyvin vaaleanvihreiden kaappien kanssa yhteen. Vaikken mä yleensä kodinkoneita sillä perusteella ostakaan :)

Lauantaina aamupäivällä kaupan kautta isälle. Oltiin sovittu, että menen puolilta päivin - ja kotihoito tulee laittamaan siteet kunhan mie olen avustanut suihkussa. No odoteltiin - puol kolmen maissa isä sitten soitteli heille. Joku väärinkäsitys, heillä luki et soitetaan kun voi tulla... No ei siinä mitään hyvä että soitettiin. Ei jalka näytä hyvältä edelleenkään. Turvotus ylempänä on laskenut - ehkä pallolaajennus siltä osin toimii. Varpaat edelleen tummat ja parissa varpaassa mustaa. Nyt seuraillaan että miten niiden kanssa käy. Hoitajat kuitenkin nyt avaavat siteet ja katsovat varpaat joka päivä (aiemmin joka toinen), toivottavasti reagoivat nopeasti jos tarttee.

Kuukauden päähän isälle on sovittu kontrollia kirurgian pkl:lle (pallolaajennus) ja sisätautipkl:lle - ensin laitetaan holteri sydämen tutkimiseksi - vuorokaudeksi takas kotiin. Seuraavana päivänä sitten pkl-käynnit, labrat ja holterin poisto sekä abimittaus. Ajattelin ottaa tuoksi toiseksi päiväksi lomaa, et lähden mukaan - on sen verran toimenpiteitä että tarttee varmaan seuraa - ja kuskia. Kaikki nämä pitäisi tapahtua ennen puoltapäivää. Isä kyl meinaa ettei selviä siihen asti - mutta näin suunniteltu - ja jos tarttee, niin suunnitelmat on tehty muutettaviksi.


Kävin tänään parin tunnin lenkillä - tai no varmaan yksi tunti siitä meni tuota jääputousta ihaillessa. Olen tuosta ollut tietoinen vuosia, mutta nyt ensimmäisen kerran sitä kävin kattomassa. Täytyypä muistaa ensi keväänäkin - kun  nyt tietää tien - ilmeisesti on ollut vieläkin vaikuttavampi aiemmin viikolla, on jo sulanut aika lailla. Tuossa on pystysuora seinämä ja vesi virtaa alas ylhäällä olevasta metsästä (luonnonsuojelualue) - olisin voinut jäädä katsomaan vaikka kuinka pitkään.

Iltapäivällä siskolle Tupperkutsuille. Aina sitä päättää ettei tällä kertaa osta mitään, ja joka kerta "sortuu". No tällä kertaa ostin kyllä ihan tarpeellisia säilytysrasioita jääkaappiin, eli käyttöön tulee. Ilta on sitten mennyt kotosalla. Koneellinen pyykkiä ja hieman pahveja viety keräykseen, imuiroinkin pahimmat roskat lattioilta. Hyvä taas aloittaa uusi viikko

Ps. Jossain vaiheessa pitäis autoon renkaatkin vaihtaa

Maaliskuu meni ja melkein jo huhtikuukin

Kiirettä on ilmeisesti pitänyt... kunnei ole aloilleen ehtinyt istahtaa kirjoittelemaan. Sanonnan mukaan kiltit tytöt kirjoittavat päiväkirjaa, tuhmilla ei ole aikaa... tai jotain sinnepäin. No en mä tuhmakaan ole ollut, jotenkin vaan nää päivät menee omalla painollaan...

Viikot pääsääntöisesti menee samalla rutiinilla, arki töissä, joko sunnuntaina tai lauantaina isää auttelemassa (ruokaa, pyykinpesua, peseytymisessä auttamassa).

Tässä parin kuukauden aikana on tullut seurattua veljenpojan kissan pentujen kehittymistä - nyt ovat viisiviikkoisia vesseleitä...


Talvi on
vaihtunut kevääksi. Sitä seuraillut kotokodin pihapiirissä ja
lähilammella. Olen saanut itseni taas liikkeelle eli pari kolme kertaa viikossa ainakin tuon lähilammen kierrän, Nopeasti mennen reilun puolen tunnin lenkki, jos kuvailemaan innostuu, menee aikaa tuplasti enemmän. Mutta enpä ole ottanut sitä hiki hatussa vaan luonnosta nauttien. Kätköjäkin pari kolme hakenut tänä vuonna, lähikätköt vaan alkaa olla aika vähissa (pitänee autolla mennä... eikä nyt oikein ole saanut sellaista intoa kuin aiemmin - vielä... )


Pääsiäsenä sain tytöt sekä vävykokelaat kylään, siskon luona perinteisesti syötiin - vaarikin haettiin...

Pääsiäinen jatkuikin sitten lomalla. Tulihan sitä kaikenmoista tehtyä, värianalyysissa ja hiustenleikkutaa exTempore, yhdistyksen vuosikokoukseenkin eksyin...

Aprillipäivänä käväistiin kamun kanssa pk-seudulla, koodinimenä "Onnibussilla lounaalle". no loppujen lopuksi aamulla matkattiin junalla ja toisen liikennöitsijän autolla illalla takas. Ei meillä sen kummempia suunnitelmia ollut: Hakaniemen hallissa helmiä, ratikalla ajeltiin ympäriinsä (kuin Ehtoolehto-kirjoissa mummot nk Monika sanoi), Silvopleessä syömässä, kotiinlähtiessa  vielä smoothiet Jungle Juice bar'sta ja vielä Inkiväärishotti (joka tosiaan "räjäytti" tajunnan, hetkeksi selvitti nuhaisen nenän)

Nyt viime viikonloppuna sain taas tyttäret käymään, Iina tuli jo perjantaina ja iltaa vietettiin Kouvolan Muodin yössä ja illalla Improiltamissa Vaakunassa. Lauantaina Iina keskustaan kokoustelemaan ja mie kamun kanssa kaupungille ihan vaan oleilemaan... tuli fiilis kuin olisi ollut nuori ja oli vaan kaupungille eikä ollut mitään pakollista ostettavaa.

Iltapäivällä hain tytöt - kaupan kautta kotiin. Buffassa käytiin syömässä ja ennen saunaa lammen ympäri. Saunaa, yhdessäoloa ja elokuva - siitä oli meiän ilta tehty

Sunnuntaina suunta kotopuoleen vaaria auttelemaan, tytöt mukana. Kylällä olikin juoksukilpailut. Ensin seurattiin kotopihalta mutta sitten ajelimme varsinaiselle tapahtumapaikalle. Olihan siellä tuttuja. Päivä kotokylässä päättyi kissojen ihasteluun. Sitten olikin aika suunnata takas kaupunkiin ja tytöt asemalle

Autoa on saanut korjata ja huoltaa. Vein ns normaalihuoltoon (kun mittari näytti huollon tarvetta). Siellä sitten ilmeni että apulaitehihna olisi hyvä vaihtaa eli nyt maanantaina käytin taas korjaamolla. Samalla katsoivat mikä alustassa roikkuu kun pitää aika ääntä tuolla moottoritiellä, no sekin sitten samalla. Sanoin tossa jossain vaiheessa että varmaan auton entinen omistäja on asettanut kirouksen (hän oli tää mun edellinen miesystävä) kun jatkuvasti on jotain... no joo vitsi vitsinä... maksettu oli ennen eroa.

Mutta eiköhän sillä taas ajele jonkin aikaa. Siitä ole olen tyytyväinen että löysin korjaamon jonne voin tarvittaessa viedä suht nopeallakin aikataululla. On kohtuukävelymatkan päässä työpaikasta eli aamulla helppo sinne viedä ja hakea töiden jälkeen.

Tänään taitaa lenkkeilyt jäädä, sen verran ankea ilma. Sataa aika lailla. Mutta sauna lämpiää joka tapauksessa.

Painonhallintakin hallussa, nyt yli seitsemän kiloa lähtenyt enkä ole millään kitudieetillä vaan tarkoitus olisi opetella
syömään jatkossa niin ettei sitä painoa enää kertyisi. Matka jatkuu... Paljon muutakin on tapahtunut mutta tässä pieni raapaisu tästä keväästä, hieman päivitystä

Juhlia riittää

Viime viikonloppuna juhtittiin siskontytön 19v synttäreitä, huomenna veljenpojan 22v synttärit (illalla sinne siskon kyydillä) ja viikonloppuna juhlitaan nuorimman serkun 18v synttäreitä... kunhan ensin käyn iskää auttelemassa

Niin se auto. Vein torstaina korjaamolle (tai kävin ke:na töiden jälkeen muttei kerinnyt katsomaan) työpäivän jälkeen. Katseli sitä ja ravisti renkaita/autoa - sanoi ettei kuule mitään. Nosti nosturille, ei huomannut mitään erikoista, otti renkaan pois - ja sitten - etujousen pala jäi käteen... eli etujouset vaihtoivat sitten perjantain aikana (no eipä mulla olis parempaakaan lomarahojen käyttöä... jep jep)

No pääsin sitten reissuun. Ensin lauantaina isän luo ja samalla toin synttäreille - isä jäi siskolle yöksi, veivät sitten sunnuntaina kotiin.  Me lähdettiin Heinolan kautta Savonlinnaan. Nuorempi jätettiin kotiinsa ja vanhemman kanssa jatkettiin matkaa. Mikkelissä piti pysähtyä ruokatauolle. Hyvä keli Juvalle saakka, jossa alkoi sitten satelemaan lunta. No yöksi jäin sitten Savonlinnaan - olin maanantain ottanut vapaaksi joten ei tarvinnut kiireellä kotiin ajella. Hyvä keli  koko matkan. Seitsemän jälkeen taas Kouvolassa. Ajoa viikonlopun aikana n. 700km

Eilen olinkin töiden jälkeen ihan sippi. Heti päivätorkuille ja sen jälkeen  vasta jotain särvintä suuhun. Tänään illalla kävin kamun luona. Energiaa tuntuu kuitenkin nykyään riittävän,,,

Junailua ja vaellusta - kätköillen...

Viime perjantaina töiden jälkeen - tosin jäi sitä kotiaikaakin hiukkasen ennen lähtöä - junalla P-Karjalaa kohti. Matka sujuikin rattoisasti VR-verkon ansiosta tablettia selaillen (ja e-kirjaa lukien). Junalla oltiin vastassa ja melkein heti saunomaan, kello olikin jo reilusti yli kymmenen, Eihän sitä toki heti maltettu nukkumaan käydä...

Lauantaiaamuna heräiltiin rauhassa ja pakkailtiin tavaroita. Ehkä hieman suunnitellusta aikataulusta jäljessä. Mutta matkaan päästiin. Muutama kätkökin siinä matkan varrella etsittiin - ja Ilomantsissa käväistiin vielä pikkupurtavaa hakemassa.

Rajavyöhykkeelle siis matkamme suuntasimme. Vapaan autiotuvan löysimme jonne itsemme majoitimme... mukavastihan se lämpeni ja yön tarkesi. Yllättäen saimme olla kahdestaan (kuitenkin jo oli lintumetsästäjiä liikkeellä). Iltapäivällä käväistiin pikkupäivävaelluksella laavulla - ja lossia kokeilemassa. Sitten olikin jo mukava saada ruokaa - lohta ja muusia kera puolukkasurvoksen juuri metsästä poimituista puolukoista.

Ruskan värejäkin löytyi... ja ihania metsälampimaisemia.. kuvia tuli otettua niin paljon ettei tiedä mitä tähän blogiin valitsisi

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Eu:n itäisimpään pisteeseen. Nykyisin ei enää tarvitse hankkia lupaa päästäkseen kattomaan. Kävimme myös Polvikosken maisemia kattomassa. Iltapäivällä reissu sitten läheni loppuaan. Kotimatkalla kätköilyä - ja perillä saunaan. Ainiin hirvikärpäset lähinnä vainosivat toista osapuolta - hän löysi niitä vielä kotonakin boksereistaan... Ehkä eivät tykkää pitkistä hiuksista vaan vaativat lyhyttä.. 

Maanantai menikin sitten toipuessa. No ei se nyt niin rankka reissu ollut. Toisaalta olis ollut mukava olla toinenkin yö kämpässä mutta sitten olisi tullut turhan kiire kun mun piti junaan keritä... Mukava viikonloppu tai oikeastaan pidennetty - maanantai-iltana kotiin - ja tiistaina töihin

Kotona Monikalla vähän ongelmia.  Hänellä oli ollut koko viikonlopun korva kipeänä - maanantaina oli sitten käynyt lääkärissä. sai antibiootit ja tippoja ja lähetteen korvalääkärille kun oli jotain ylimääräistä korvassa. Yllättäen tiistaina iltapäivällä tuli tieto että pääsee jo keskiviikkoaamuna korvalääkärille. No onneksi mulla oli mahdollisuus liukua ja hänkin pystyy korvaamaan menetetyn työajan myöhemmin. Korvassa oli äkämä, jonka lääkäri puhkaisi. Kielsi myös syömästä antibiootteja, kun ei mielestään niitä tartte - turha kuulemma sekoittaa suolistoa puoleksi vuodeksi

Mun ja kamun piti keskiviikkoiltana mennä kuuntelemaan Paula Heinosta, mutta ei ollutkaan enää tilaa salissa. No me mentiin sitten mäkkäriin hampparille (koskahan olenkaan hampparia viimeksi syönytkään) ja Lidliin ostoksille - ja sitten kaverin luo iltateelle,. Menihän se ilta niinkin.

Tänään meni työpäivä - perjantaiksi - yllättävän jouhevasti. Siihen ei viime aikoina ole totuttukaan. Monika lähti isänsä kanssa mummolle ja Iinan luokse viikonlopuksi. Minä tänään katsellut telkkaria - ja huomenna risteilylle (kiva kun on kattonut merisäätä...), tavallaan työreissu. Ensin kokoustetaan, sitten huvitellaan... 

Syksy etenee

Kävin iltasella ennen saunaa tekemässä kierroksen lähilammella. Vähän tarkkailemassa mitä sinne kuuluu. Testailin myös Tablettia kätköilyn harrastamisen välineenä elikkä kävin yhden lähikätkön katsastamassa sillä sekä kännykällä -  vähän leikkimistä uudella lelulla. Ei siinä ollut montaa metriä väliä eli tabletinkin gps toimii halutusti. Sen jälkeen katsoin toisen lähikätkön etäisyyden sekä kännykällä että tabletilla. Yllättäen matka oli sama... Tietysti tuli otettua muutamia kuviakin eli aikamoinen arsenaali laitteita oli mukana pikkurepussa (kännykkä sekä kamera, joka pienikokoinen ja 8 tuuman tabletti). Sain tänään linkin kätköilyn harrastamisesta, tosin varsinainen juttu on huomisessa lehdessä tuolla Karjalan suunnalla...

Olen tässä mietiskellyt viikonlopun kamppeita. Varsinaisesti en ole pakannut mutta pessyt kyllä ulkoiluhousuja, jos joku niistä sopisi (eilen kyllä säntäilin kaupoissa mutta kaikki ovat hirmu isoja - siis lähinnä pituudeltaan eikä niiden lyhentäminen olekaan mikään pikkuhomma), kengät -  tiedän mitkä otan. Laitteita on latailtu, kamerasta kuvat siirretty koneelle - pääsee taas kuvia ottamaan... yksi pieni virta-akku minulla on - se on varattu kännykälle. Muille pitää etsiä pistokevirtaa... Olen tällä viikolla saanut läppäriin uuden akun, toimii..., läppäriä en kuitenkaan ota mukaan, onhan mulla tabletti ja älykänny. Lainasin kirjastostakin yhden e-kirjan matkalla luettavaksi.