Löytöjä - itselle tärkeitä

Löysin papereistani äitini äidin puolen suvun sukututkimustietoja  - tätini oli niitä äidille lähettänyt. Olen varmaan niitäkin aiemminkin katsonut mutta innostuin sitten etsimään tiedon myös internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämä tätini lähettämä oli saatu sukututkimusseuran kautta, joten sieltä lähdin etsimään... 

Löytyihän sieltä sähköisenä opus: Uusi sukukirja II, josta löytyi kokonainen luku Annalan suvusta (Kuhmalahden Vehkapuntarin Annalan suku). No tavoilleni uskollisena tulostin koko nipun - mukavampi paperista lukea. Tätini lähettämässä oli yhteenveto - tästä löytyy sitten laajemmat tiedot - kunhan ehdin niihin paneutumaan.

sumuinen perjantaiaamu

Tänään lähdössä firman juhliin - ja kohta haettava Monika assalta. Tulee yöksi tänne. Heillä on serkustapaaminen tällä samalla kadulla. Huomenna hän taas säntää Lahteen kaveritapaamiseen - ja illalla kotiin. Tällä kertaa näin.

Kevät tuo aina kaikenmoisia menoja. Ensi viikolla pari kokousta sekä kirjallisuusterapeuttinen ryhmä. Iina tulee pyykille tiistaina. 

Tällä hetkellä näyttää siltä että seuraavana viikonloppuna saisi kerätä voimia pääsiäisviikkoon. Sitten mulla onkin lomaa pääsiäisen jälkeinen viikko. Pääsiäisen vietän miespuolisen kaverin kanssa Tallinnassa (niin mehän ei seurustella, vietetään vain aikaa yhdessä ajoittain) 

Tänä keväänä oli taasen työterveysasioissa lakisääteiset tapaamiset - ensin työterveyshoitaja - hän sitten laittoi lekurille, syynä pitkäaikaissokerin nousu, lonkan kipu yms

Kävin sitten työterveyslääkärillä. Olin mitannut verenpaineen viikon ajalta. Aamuverenpaine varsinkin vaatii seuraamista - lisättiin yhden lääkkeen pitoisuutta. 

Sokerirasitukseen sokerin takia (sekin näyttää korkeampia arvoja, en vielä olis kyl valmis lääkkeeseen, jospa saisin vielä kokeilla muuta), pyysin myös D-vitamiinimittauksen (oli ok). Lekuri tutki sitten lonkkaa ja selkää - sanoi että mulla on lievä s-skolioosi, joka suoristuu taivutettaessa. Kysyi et lenkkeilenkö ja jumppaanko säännöllisesti, no en - siihen sanoi et taivut kuitenkin aika hyvin...No laittoi sitten Lonkan ja lannerangan rtg-kuvauksiin.

Samana päivänä kun tehtiin sokerirasituskoe, niin myös kuvat. Lausunnot on tulleet sovellukseen. Mikäli mä niistä ymmärsin, niin oikean lonkan nivelrikko ei vielä paha mutta Lannerangan löydökset: L5 lyysi ja olisteesi. Presakraalivälin madaltuma ja juuriaukkojen kaventumat. Tekstissä mainittiin vielä muutakin mm. 8mm siirtymä. No maanantaina lekurin soittoaika - katotaan mitä tästä seuraa. Varmaan ainakin fyssarille (sinne mulla on jo kyl työterv.hoitajan lähetteet, samoin kuin ravintoterapeutin - en vaan ole vielä aikoja varannut)

Mut tänään - vietetään mukava ilta - ainakin uskon niin. Ihan mukava tavata firman porukkaa ympäri Suomen. Yleensä sitä vaan puhutaan puhelimessa tai viestitään sähköpostilla

Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3

Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.

Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

Kuinka väärässä olinkaan

 Vuoden viimeinen työpäivä - ylitöihin joutui puolisentoista tuntia. No minkäs teet, tilaukset saatava eteenpäin. Manuaalisesti tehtiin. Eipä yli ajan ole kovin usein viime aikoina mennyt - mut kieltämättä hieman harmitti kun kuitenkin uudenvuoden aatto. 

Minähän tosin en ollut minnekään lähdössä - niin luulin. Kaveri(miehe)lta tuli viesti puoli viiden maissa mitä teet uutenavuotena - laitoin vaan et töissä vielä. Pyysi sitten soittamaan kun pääsen töistä. No hän sit kerkes soittamaan noin tunnin päästä uudestaan kun en ollut soittanut. Just oltiin lopettelemassa. Kysyi et tulisinko hänen luokseen viettämään uutta vuotta. No enpä miettinyt kuin hetken... Siellähän se sitten pari päivää vierähti - tänään tulin puolilta päivin kotiin (samanlainen keli torstai-iltana kuin tänäänkin  mutta tänään pääsin sentään valoisella ajamaan)

Ei me mitään erikoista tehty. Saunottiin, syötiin, naapurista tuli hänen kaverinsa, käytiin muutama raketti ampumassa pihalla. Perjantaina nukuttiin myöhään. Aamulla kysyi jäätkö toiseksikin päiväksi. Eipä mulla ollu mitään suunnitelmia, et kävihän se. Käytiin m hänen mökillään kattomassa miten siellä (ei varsinaisesti ole talviasuttava mutta lähellä) kauppareissun ohessa ja illalla käytiin naapurillaan. 

En mä tiedä - on mulla välillä hieman ristiriitaiset ajatukset hänen suhteensa mutta olen ajatellut et otan sellaisena kun on - välillä nähdään. Hän tässä syksyllä tapaili jotakuta, siitä ei nyt puhuttu paitsi et on ollutta ja mennyttä. Eli voi oikeastaan sanoa että kaverizonella ollaan. Yleensä hänen kanssaan on nää "äkkilähdöt" ihan mukavia - etukäteen suunnitellut saattaa jäädäkin tekemättä - kun tuleekin jotain muuta tekemistä (yleensä hänelle). Välillä kyllä mietin että mitä mä tästä saan - ja kuitenkin taas lähden. En mä sitä kiellä - hän on tavallaan tukenut - "kiskonut" mut kotoa liikkeelle. Samalla tietty ajatus et haluaa seuraa itekin. En oikeastaan tiedä mitä tuntee mua kohtaan, jonkinlainen veto tai kemia meillä kuitenkin on muttei se riitä pelkästään, siis suurempiin sitoumuksiin. No eipä me olla sellaista kokeiltukaan... kun ei stressaa, saa ehkä enemmän. Eikä tässä iässä enää välttämättä aina suurempaa tarttekaan kun on muutenkin tottunut olemaan enimmäkseen yksin. Olis se joskus kuitenkin kiva... 

Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Hidasteita

Kävin tänään kardiologin vastaanotolla.  Teki sydämen uä-tutkimuksen. Jotain häikkää  siellä on joten laittaa varjoainekuvaukseen Helsinkiin - aika on kuukauden päästä. Mitä siellä selviää, vaikuttaa sitten taas leikkauksen toteutumiseen... siis sen aikatauluun. No köpöttelen sit edelleen kepin kanssa - ei se kyllä mitään herkkua ole (liikkuminen sattuu), vielä pystyn autolla jotenkin ajamaan - kytkintä ei onneksi tarvitse jatkuvasti. En minä tietenkään tyytyväinen ole mutta kuten sydänlääkäri sanoi - sydän on tärkeämpi

Pari lääkettä lisää: aspiriinia ja kolesterolilääkettä (vaikka mun kolesteroliarvot on kyl ihan hyvät - aina olleet). Verenpainelääkkeiden lisäksi. Lääkearsenaali kasvaa - vielä tietysti kipulääkkeet (lonkalle). - Työnteosta lääkäri senverran mainitsi että voinnin mukaan. Työkaveri heti mulle meinas et kai jäät suoraan saikulle. Ilmoitin tulevani perjantaina ja seuraavalla viikolla pari päivää - sit mulla on vajaan viikon loma.  Sen jälkeen katon - voinnin mukaan. Ei mulla pää kestä koko ajan kotona oloa ja odottamista - varsinkin kun tilanne pitkittyy - ja kaikki on epävarmaa...

Huomenna tytön luo pikkutupareille (me ja siskon perhe, lisänä yks kaveri) - tein nyt suklaakakun sinne mukaan. Jotain muuta ajateltavaa tähän. Jouluaaton ilmeisesti vietän itseksein, jossen sitten kaverille lähde kinkkua maistamaan.  Nuorempi tyttö ei tule jouluna tännepäin - viettävät joulua uudessa kodissaan - ja avomiehensä äidin lihapatojen äärellä :), vanhempi ilmoitti jo aikoja sitten ettei vietä joulua tänä vuonna ollenkaan.

Viikolla kävi kyläilemässä työkaveri yli 30 vuoden takaa - silloin oltiin nuoria ja nättejä :) Mutta jännä miten tavallaan vuodet kaikkoavat, samat ihmiset ryppyjen ja juonteiden takana. Lapset vaan ovat kasvaneet isoiksi, niistä ne vuodet huomaa

Yhtä mukavaa oli kuin silloin ennen

Kesän kuulumisia

Viime aikoina ei oikein kirjoittaminen ole sujunut. Jotenkaan ajatukset eivät päädy tekstiksi. Ehkä tämä on sellaista totuttelua. En oiken ehkä vielä ole  tajunnut mitä isän kuolema merkitsi minulle, siitä on nyt reilu kolme kuukautta.

Perunkirjoitus on pidetty, hautakivi on palautettu takaisin hiottuna ja uudelleen kaiverrettuna. Hiukan ollaan käyty läpi isän tavaroita (ja äidinkin vaikka siitä tuli nyt tässä kuussa jo kahdeksan vuotta). Kiirettä meillä sinänsä ei ole, silla tuo talo varmaan pysyy perikunnalla. Ei sitä saa myytyä, korjattavaakin riittää... Luin jostain että näitä tämmöisiä taloja on nykyään paljon

Mutta eiköhän sekin asia järjesty jossain vaiheessa - tavalla tai toisella.

Yhden viikon lomaa olen pitänyt, muutaman viikon päästä loput. Olen tänä kesänä kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aiemmin - en tiiä yritänkö sillä täyttää jotain. Jopa kaksi kertaa käynyt kesäteatterissa (Korvenkylä ja Valkeala) ja lavatansseissakin kävin - vaikken tanssinutkaan. Paljon kerkeää kun vaan menee - siis viittii mennä. Veljen uutta hirvikoirapentuakin (karhukoira) käynyt katsomassa pari kertaa - ja serkun puolivuotiasta. Mukavaa kun sukuun tulee lisää lapsia...

Lavatansseissa on se että pitäis joko käydä jatkuvasti eli tulla tutuksi - tai sitten pitäisi olla omatanssittaja mukana :) Toisenkin kerran ehkä tulee lähdettyä - voitin nimittäin lipun lavatansseihin... alustavasti puhuttu kaverin kanssa että lähdettäis - suunnilleen 70km matkan päässä sijaitsee tämä lava.

Alkukesästä täti ja eno kävivät vierailulla. Aiemmin eivät olekaan mun luona käyneet. Minä kyllä heillä useamman kerran (lähinnä olin iskän seurana). Kesäkuussa käytiin myös tyttöjen kanssa Savonlinnassa. viikonloppua viettämssä. Tytöt olivat sitä mieltä että mummia (isänsä aitiä) pitää päästä kattomaan kun ei tiedä miten kauan enää voi - hän on kuitenkin jo 89v - vaarin kuolema pisti vähän miettimään...

Heinolassakin käväistiin Iinan kanssa Monikan luona yhtenä lauantaina.) Kotimatkalla yksi kätkökin kerettiin hakea - on vähän jäänyt vähemmälle (mun jalkaongelmien takia) Sinä iltana lähdin vielä illalla kaupungille viihteelle, tanssittajakaveri pyysi seuraksi kun hänellä alkoi loma (ja mulla oli viikon loma loppusuoralla - onneksi vielä on kolme viikkoa jäljellä, noin kahden ja puolen viikon päästä), aamuunhan siinä meni kun kotia pääsi. Edellisellä viikolla käytiin kamun kanssa liikenteessä, erittäin mukava ilta sekin

Juhannusaaton vietin yksikseni - ennen useimmiten kotopuolessa. Juhannuspäivänä lähdettiin vanhemman tytön kanssa katsomaan Pelleä (ja Tumppia) Jaalaan. Oli ihan mukava reissu sekin.

Asuntomessuille en ole vielä kerinnyt  - saa nähdä menenkö. Miniasuntonäyttelyä käytiin pikaisesti kattomassa sunnuntaina ennen tädin luo menoa. Tänä kesänä käväistiin myös pikaisesti Tykkimäellä verestämässä muistoja (tytöillä oli lapsena parina kesänä kultapassit), mutta lähinnä vain eläimiä käytiin katsomassa - sama aasikin oli siellä vielä.

Eli onhan tässä kesällä ehtinyt vaikka mitä. Pieni ajatus oli ensi viikonloppuna Kotkan meripäiville lähtemisestä mutten taida ennättää.

Kesää on vielä jäljellä ja tapahtumia... paljon jäi nytkin kertomatta.

Kohta on kevät

- vaikkakin öisin vielä pakkasta mutta aamulla kuuluu jo lintujen siritystä ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Autoa vielä lämmitettävä ainakin aamuksi. Mukavampi istahtaa lämpimään autoon...

Isä odottelee edelleen hoivapaikkaa sairaalan osastolla. Olen käynyt noin kerran viikossa katsomassa ja soittelen osastolle kysyäkseni vointiaan, joka vaihtelee. Nyt fyysisesti on parempi eli labra-arvot suht hyviä eikä ruusu ainakaan vielä ole uusiutunut, mutta seurailevat tilannetta.

Viime aikoina on kyllä ollut hereillä ja suhteellisen virkeä mutta aika lailla elelee omassa maailmassaan. Ajoittain tuntee, mutta näkee usein asioita jotka eivät välttämättä ole totta (senkin tiedostaa, ainakin joskus). Viime viikolla oli kovasti kotiin lähdössä, edellisellä kerralla oli naiset mielessä. Kävin nuoremman tytön kanssa viimeksi lauantaina. Ei tässä oikein muuta voi kuin odottaa...

Puolivälissä maaliskuuta olin työhyvinvointikortti- koulutuksessa- kortti tulikin jo tänään.

Sukututkimustakin olen harrastellut ehtiessäni. Viime viikonloppuna koin onnistuneeni kun löysin yhden vihkipäivämäärän - ja sain siten varmuuden isoisän isoäidistä -ja siitä pääsee taas jatkamaan. Mukava ja kiehtova harrastus mutta aikaavievä. Helposti huomaa että päivä/ilta on jo pitkällä jos siihen uppoutuu... saattaa yöunet jäädä hieman lyhyiksi.

Tämän viikon kun jaksaa niin pääsee viikoksi lomalle. Se alkaakin mukavasti. Olen lauantaina lähdössä nuoremman tytön kanssa katsomaan Club for Fivea Lahteen. Ollaan sitä odotettukin :)

Kotona valitettavasti tuntuu olevan kaaos, joka paikka selvitettävää tavaraa. Nyt olen kylppäristäkin tuonut ylimääräistä jotka pitäis käydä läpi. Sain hankittua suihkukaapin - ja nyt pitäis vähän sitäkin sisustaa ;) Vähän miettiä säilytysratkaisuja jne. Mutta jospa sitä lomalla - tällä kertaa - ehtis.

Miesrintamalla ei uutta - kahvilla olen käynyt. Ei siitä sen enempää. Toisaalta viihdyn kyllä itseksenikin, ei siinä mitään. Nautin siitä kun on tilaa ympärillä eikä tarvitse kenelläkään tiliä tehdä tekemisistään. Ehkä mulle tällä hetkellä riittää sosiaalinen elämä työpaikalla :) ja viikonloput läheisten kanssa.

Muuten oletteko kuulleet Pantoum -runoista, se on indonesialainen runomitta jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja neljä säettä joista muotoutuu runo tietyllä kaavalla  eli lauseita toistetaan tietyssä järjestyksessä
(1 2 3 4 - 2 5 4 6 - 5 7 6 8 - 7 3 8 1).
Tässä esimerkkinä runo käyttäen lauseita kirjoittamastani tekstistä
****************

Öisin on vielä pakkasta
Kerran viikossa katsomassa
ei välttämättä totta
tänään

Kerran viikossa katsomassa
siitä pääsee taas jatkamaan
tänään
siihen uppoutuu

Siitä pääsee taas jatkamaan
tilaa ympärillä
siihen uppoutuu
Ei siinä mitään

Tilaa ympärillä
ei välttämättä totta
Ei siinä mitään
Öisin on vielä pakkasta

*************

Mukavaa tätä viikkoa

Oliskohan aika

jotain kirjoittaa tänäkin vuonna jotain edes.

Joulu meni -  ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en  mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa.  Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.

Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)

Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa

Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'

Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään


Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa  -monta hyvää taikuria siellä esiintymässä

Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle.  No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...

Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.

Mut mulla vaan on niin että jos välitän jostain ihmisestä niin en täysin halua eroon... vaikka hän tekis mitä ja käyttäytyis miten vaan... Ehkä mä vaan olen liian kiltti. Tai sitten hoivaaja. Haluan kuitenkin kaikkea hyvää. Kai sitä vaan pitäis päästää irti... Kun vielä pystyis...
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii  antaa olla.

Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.

Viime yö meni harakoille - en tiedä vaikuttiko täysikuu. Luin pari kirjaa loppuun (toinen oli Tina Turnerin "Minun rakkaustarinani") ja myönnän ajatelleeni myös noita miesasiota  - ja isän pärjäämistäkin

Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...

En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin,  läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)

Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..

Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta

Syntymäpäivän kynnyksellä

Taas on kohta vuosi kulunut - ja ikä lisääntyy numerolla. Usein vietämme työporukan pikkujouluja mun synttäreiden tienoilla, niin nytkin. Huomenna töiden jälkeen kiireesti kotiin ja vaatteiden vaihto. Vietetään iltaa paikallisen ravintolan saunatiloissa  - omat ruuat ja juomat :) Iltaa mahdollisesti jatketaan kaupungin iltaelämään...

Lauantain olen varannut itselleni ns. toipumispäiväksi. Sunnuntaina kahvittelen sukulaisia ja ystäviä - silleen pienimuotoisesti. En ole vielä edes tarjottavia kerinnyt -  saattaa mennä sunnuntaiaamuun  - se kauppareissu muttei sitä koskaan tiedä

Alkuviikosta on pari lomapäivää. Maanantaina menossa iskälle ja iltapäivällä osteopaatille. Jalka on vaivannut oikeastaan koko viikon - en tiedä mistä johtuu, ehkä säästä... mutta kyllä mä liikkeelle pääsen ja pikkujouluihin - tosin hieman on flunssainen olo

Tässä viikolla yhtenä päivänä pari kertaa jouduttiin työpaikalla pihalle - toinen oli evakuointiharjoitus (ei tiedetty) - ja toinen todellinen (tosin ei vakava) tilanne eli tuli palohälytys - ja porukka passitettiin pihalle. Täytyy sanoa et hieman koleaa oli pelkkä villatakki päällä ollessa

Tilasin tänään dnatestin  - itsellenihän olen sen jo tehnyt - ja nyt haluaisin isäni saada testattua. Kattoo nyt saanko suostumaan.  Maksaahan tuo mut mikä harrastus ei maksaisi? Saisihan siihen kulumaan satoja euroja mutta tämä on tämmöinen ns. serkkutesti - jos saan isän testattua niin voin omat osumani saada jaoteltua - äidin puoleiset osumia onkin jo, koska serkkuni siltä puolelta on testannut itsensä. Kiehtovaa mutta aika ei tahdo riittää tutkimiseen... kaikkea muutakin elämässä on.

Loma ohi ja arkeen palattu

Kummasti pari ekaa päivää aina menee vähän niin ja näin - ja illalla väsyttää. Tosin viime yönä nukuin hieman huonosti. Töissä neukkarin laajennus aloitettu - tekevät sitä iltaisin ja viikonloppuisin --- me kuitenkin työskennellään niissä tiloissa. Jotain muutoksia on tulossa meiänkin työpisteisiin syksymmällä.

Äsken kävi taloyhtiön hallituksen pj kertomassa että on käynyt tukkimassa raon mun parvekkeelle (yläkerran parvekkeelta), eipä siihen mennyt kuin vuosia. Olin siitä puhunut jo aiemmin vuosikokouksissa mut isännöitsijä ei oikein ottanut onkeensa. Tänä vuonna alkoi vähän "keittämään" kun uudet ikkunatkin on laitettu. Mut nyt se on tehty, ei siitä sen enempää...

Viime perjantaina oltiin taiteiden yössä Monikan kanssa, käytiin mm teatterin harjoituksia kattomassa (ollaan ensi kuussa menossa kattomaan esitystä Monikan ja tyttöjen tädin kanssa - liput on varattu)

Huom. kuvia sai ottaa harjoituksissa, ja jakaa Someen


















Siskon ja siskontyttöjen (mukana myös toisen avomies) kanssa käytiin sitten vielä paikallisessa tanssiravintolassa katsomassa Neljän Suoraa, hyviä edelleen mutta esiintymispaikka aivan liian pieni ja porukkaa paljon. Kävin vuosia sitten katsomassa  useamminkin kun eivät olleet vielä niin tunnettuja

Lauantaina oltiin Monikan kanssa lähdössä tätiään vastaan asemalle. Päästiin oven ulkopuolelle - ja huomasin että mulla ei ole oikeita avaimia - nappasin vaan lähimmät ja ovi kiinni pams... No ensin yritin tietty tavoittaa sen henkilön jolla on yleisavain, no ei ollut kotona (saattoi olla vaikka toisella puolen Suomea), naapureilta kyselin et olisko kellään muulla. Soitin sit kuitenkin siskolle (tiesin että ovat pk-seudulle lähdössä), eivät olleet vielä lähteneet joten toivat vara-avaimen - onni onnettomuudessa - olis tullut kallis paukku jos olis kiinteistöhuollon joutunut kutsumaan

Sitten täti asemalta ja taidenäyttelyyn (Ulla Rantanen: Vuosien kuvat). Sieltä sitten yhteen vaatekauppaan ja meille kahville. Illansuussa taas täti asemalle. Kuukauden päästä uudestaan kun ollaan teatteriin menossa :)

Ilta meni sitten saunoessa - ja Cheekin konserttia kattoen. Sunnuntaiaamuna Monika asemalle. Olin just Prismaan menossa iskälle ruokia ostamaan kun Iina soittaa et voinko hänet viedä yhteen kokoukseen - en sen tarkemmin selittele mistä piti hakea (muttei kuitenkaan kotoaan). No vein  - ja takas kauppaan. Sieltä sitten iskälle.

Isähän sai viime viikolla toiseenkin jalkaan proteesin. Ei vielä ole tyytyväinen - kun polveen sattuu eli sitä proteesia pitää korjailla vielä, mutta pääsee kuitenkin nyt sohvallekin ja siitä takas pyörätuoliiin (ennen sitä vain vain pyörätuolista sänkyyn ja sängystä tuoliin). Olinkin lähes iltaan kotopuolessa

Maanantaina sitten töihin - illalla nappasin Iinan meille töistä tullessa (tai kävin kirjastossa ensin) pyykkiään pesemään.

Ensimmäinen lomaviikko loppusuoralla

Ruotsinpyhtään Ruukki

Lauantaina vein isällle ruokaa ja pyykkiä pesin - sieltä sitten kirkonkylälle viettämään entisten (ja nykyisten) nuorten tapaamista - en ollutkaan aiemmin ollut  - mukavaa yhdessäoloa, tuttuja ja sukulaisiakin. Oikeastaan aika vapaata toimintaa.

Muuten olin ihan tyytyväinen mutta... ruokailujärjestelyt hieman ontui.. Mutta ehkä ottavat opiksi - seuraavalla kerralla. Puolen yön tienoilla ajelin kotiin nukkumaan (reilu 60 kilometriä) kun aamulla oli taas suunnattava toisaalle

Sunnuntaiaamuna vasta pakkailin ja mietin mitä tarvitsen mukaan yön yli reissulle. Parin tunnin ajomatka sukutapaamiseen Padasjoelle. Oikeastaan se olikin sukuyhdistyksen 40v juhla. Puolisentoista sataa yhteiset juuret omaavia saapunut paikalle. Päivä oli aloitettu kello 10 läheisessä kirkossa messulla (sinne en ennättänyt) ja jatkui koululla ruokailulla ja juhlatilaisuudella, jossa esittäydyttiin sukuhaaroittain. Juhlapuheita ja kunnianosoituksia. Sieltä sitten siirryttiin bussilla suvun alkulähteille - Virmailan saareen sukuyhdistyksen vuosikokoukseen ja kakkukahveille (vadelmakakkua, nam).  Ei päivä pelkkää kokousta ja juhlapuheita ollut - paljon tuli juteltua paljon muutakin. Tarpeeksi kun asioita puidaan niin aina löytyy yhteistä

Poikkijärvi, Kuhmoinen

Illaksi suuntasinkin yöksi Kuhmoisiin paikkaan nimeltä Vanha-Pälsilä
- ja vähän noloa myöntää - uin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Vesi oli uskomattoman lämmintä. Yön vietin aitassa. Sitäkään en ollut aiemmmin kokeillut. 


Aamulla kävin uimassa ennen aamiaista - koskahan viimeksi olenkaan päässyt aamu-uinnille (ei haitannut ilman noin +15 asteen lämpötila, vedessä oli lämmintä aamullakin)

Maanantaina Kuhmalahden ja Heinolan kautta kotiin. Kuhmalahdella kävin mummun (ja äitinsä) haudalle viemässä kynttilän - en älynnyt Kuhmoisista ostaa kukkia, paikallisessa kaupassa ei ollut. Heinolassa kävin tytön luona (matkalla poikkesin Vintage kahvilassa lihapullakeittoa syömässä)

Vintage Cafe, Vääksy

Tiistai oli rentoilupäivä, keskiviikkona kävin kaverin luona. Torstaina isän luona - vein ruokaa ja kateltiin miesten suunnistusta. Käväisin vielä veljen luona. Isä muuten saamassa toiseenkin jalkaan proteesin lähiviikkoina eli edistystä siinäkin. Veli kävikin eilen iskän kanssa Prismassa ostamassa uudet kengät (proteeseihin)

Kalalampi, Kouvola

Viikonloppu on kulunut tyttärien kaa; saunomista, shoppailua, pieni kävelylenkkikin. Nyt ruuanlaittoon - Monika lähtee iltapäivällä kotiin

Isä kotonaan

Maanantaina pääsi sitten kotiin, sisko ja kotihoidon työntekijöitä oli vastaanottamassa.

Isä onnistuu pääsemään itse pyörätuolista sänkyyn ja takas, vessanpöntöllekin siirtyminen onnistuu kun veli siirsi seinätukea alemmas (tosin pyyhkiminen ei onnistu sormiamputoidulla kädellä, josta ei vielä ompeleitakaan poistettu saati sitten vasemmalla kun on oikeakätiinen). Telkkari siirrettiin olohuoneeseen, sohvalle ei pääse kun on matala joten istuu pyörätuolissa käytännössä päivän. Kotihoito käy kolme kertaa päivässä

Eilen soittelin tunnelmia.
Mehän oltais sisarusten kanssa haluttu hänelle turvaranneke - olisi saanutkin - mutta ei suostu sitä ottamaan (vajaa kolmekymppiä kuussa). Sanonut että soittaa pojalle tai veljelle (asuvat kumpikin lähellä) jos tarttee. Veljensä on jo ainakin yhden kerran käynyt nostamassa proteesin lattialta - no joo - noinyt on sellaisia juttuja joita voinee soitella heille. Isällähän on tällä hetkellä proteesi vain toisessa jalassa, tarkoitus olisi saada toiseenkin.

Yritin sanoa että jos sulle sattuu jotain vakavampaa  - ja puhelin ei olekaan siinä lähettyvillä, sanoi ettei satu! Eikä hän ymmärrä miksei saa olla rauhassa omassa kodissaan, aina jotain "akkoja", ei halua jumpatakaan (kun fyssari tuli käymään). Sopeutumista vaatinee kaikilta...Mie kuitenkin pyrin siellä jatkossakin käymään viikonloppuisin seuraavan viikon ruuat viemässä (vaikken enää peseytymisessä autakaan kuten aiemmin).

Kävin viime lauantaina viemässä ruokaa tälle viikolle, lakanat vaihdoin ja pyykkiä pesin. Iskääkin vielä kävin sairaalassa katsomassa. Takin vein, sisko oli vienyt aiemmin viikolla muita vaatteita kotiinlähtöä varten.

Lauantai-iltana vietettiin pienimuotoisesti siskon synttäreitä (oli matkoilla varsinaisena syntymäpäivänään, pyöreitä täytti). Olin joskus yhden jälkeen kotona. Tosin illan aikana kyl tuli kutsu kaupungillekin mutta jätin väliin... omaan sänkyyn nukkumaan. Sunnuntai meni sitten oleillen

Lomalla

Täytyy kyl sanoa että ajan saa kulumaan suunnittelemattakin. Oikeastaan en tee paljonkaan etukäteissuunnitelmia - jonkinlaiset raamit tietenkin.

Lauantaipäivä merimaisemissa Haminassa. Aamulla ennen yhdeksää kohti Tervasaaren satamaa. Siitä M/s Vikla3:n kyytiin. Meri oli todella tyyni, kokeneemmat merenkävijät sanoivat ettei se koskaan ole näin tyyni. No nyt oli :) Koko päivän sää suosi, tosin kuuma oli - jopa meikäläinen sai pikkasen väriä iholle

Vajaan kahden tunnin päästä saavuimme Ulko-Tammioon. Puolet meistä jäi herkullista lohisoppaa syömään laivalle ja toinen puoli oppaan johdolla saareen. Me päätettiin ensin syödä, aamupalasta olikin jo aikaa.

Pääsimme mekin vuorollamme saareen kun toiset tulivat takaisin. Osa varoitteli hyttysistä (mua kyl ei yksikään hyttynen syönyt. Kaveri kysyikin et millaista verta sulla oikein on :) ) 

Niin saaresta. Mukava kokemus.  Vaihtelevaa maastoa. Toistekin olisi mukava sinne päästä. Ehkä yöpyäkin. On telttailualue ja kuulemma autiotupakin kuudelle löytyy... näkötorni ja tunneli, jossa asustelee iso hämähäkkejä (ei käy ihmisten kimppuun, ei niin iso sentään - yhtään ei kyllä näkynyt), sotilaan hauta.
Olisi pidempäänkin mukava ollut olla saarella. Ehkä joskus....

Tänä vuonna ei kuulemma ole vielä punkkeja näkynyt

s

 paluumatkalla nähtiin merikotkapariskunta (tätä kuvaa hieman muokattu, rajattu ja vähän terävöitetty. mutta siinä ne on - zoom-kameralla otettu kuva)

Astuessani laivasta, kapteeni sanoi et joku saanut vähän väriäkin... mä nimittäin en ole tätä ennen saanut aurinkoa ollenkaan. Tosin en paahtua haluakaan

Kuskimme halusi vielä pienen kierroksen Haminassa joten kävimme jätskit ostamassa

Kotona kamu tuli kahville - ja sitten päätettiin että lähdetäänkin hetkeksi kaupungille. Se hetki kyl kesti hieman pidempään, olin kahdelta kotona - tällä kertaa en kävellyt kotiin enkä olis kyllä jaksanutkaan. Nähtiin tuttuja ja lähdettiin karaokepaikkaan (huom. minä en laula mutta kuuntelen sujuvasti)

Olin samassa paikassa viikko sitten toisen kaverini synttäreitä juhlistamassa. Silloin ei montaa tuttua näkynyt. Lähtiessäni kotiin eräs mies sanoi älä lähde, tule hänen kanssaan tanssimaan. Olin jo takki päällä joten tokaisin on lähdettävä, kaveri odottaa ulkona et olisit pyytänyt aiemmin. Siis miksi tämä kertomus. No sama mies oli siellä nytkin. Tuli sitten hakemaan ja oikeastaan tanssittiin koko ilta (jalat oli kyl jo aika muusina lopuksi) enkä mä kyl oikeastaan mikään tanssijakaan ole mutta lähden jos joku erehtyy pyytämään - tää sit pyysi aika monta kertaa... Kysyi loppuillasta et nähdäänkö samalla parketilla tai jollain muulla, katotaan jos törmätään (numeroita ei vaihdettu, kysyi kyllä oletko sinkku...) Saapi nähdä, en mä usein tuolla käy, hänkin kauempaa. Etunimen tiedän ja hauskaa oli, siinä kaikki tällä kertaa. Mutta oli kiva pitkästä aikaa tanssia kunnolla. 

Sunnuntaina käytiin karjalaisten kesäjuhlilla - itsehän olen puoliksi hämäläinen vaikkei sitä ehkä uskois, karjalaa ei tietääkseni yhtään mutta kaverilla karjalaiset juuret. Monta mukavaa juttuhetkeä saatiin siellä. 

Illaksi hain Iinan pyykkäämään ja saunomaan. Siinä välissä käytiin siskon luona auttamassa kakun syönnissä. 

Tänään ohjelmassa autonkorjausta, kohta pitääkin se sinne viedä. Sit ajattelin lähteä Loviisassa käymään - isää sairaalaan kattomaan. Vielä näyttää olevan hyvä keli

Tallinnaa ja ikkunoiden vaihtoa

Kohta on jo kesäkuu. Vaikka mitä on tullut tehtyä, kirjoittamaan ei ole ehtinyt. Viime viikonlopun vietin ammattiyhdistyksen matkassa Tallinnassa (ite ko yhdistyksen hallituksessa toista vuotta). Ei mennyt sekään reissu aivan suunnitelmien mukaan.

Hevoskastanja

Ensin tuli tieto viikon loppupuolella että bussiyhtiön bussi oli mennyt rikki, olivat saaneet kuitenkin korvaavan toiselta yhtiöltä. Kuskikin taisi vaihtua (oli kyllä aivan ammattitaitoinen kuski tämäkin)  sekä tieto että lauantai - ja sunnuntaipäivän ohjelmat vaihtuneet toisinpäin - se ei haitannut. Oikeastaan parempi että Bastion tunnelit oli lauantaina ja kiertoajelu sunnuntaina - noin ihmisten jaksamisen kannalta.
Ikävämpää oli lauantaiaamuna asemalla kuulla että meiän paluu oli siirtynyt myöhempään laivaan eli kotona vasta puoli yhden maissa maanantain puolella. Mutta sopeutuvaista sakkia ollaan :) nää meiän yhdistyksen porukat. Saatiin sunnuntaina korvaukseksi ruoka iltapäivällä ennen lähtöä.

Lauantaina lähdettiin asemalta klo  7.15 (sopiva aika lähteä, aemmin yleensä lähdetty tosi aikaisin), ei tarvinnut paljon normaalia aikaa ennen lähteä - tosin menin kyllä pikkasen liian myöhään nukkumaan. Väsäsin mm. ruokalipukkeita lauantai-illan ruokailuun - että ihmiset muistaa mitä ovat tilanneet eikä keneltäkään jää saamatta haluamansa (ja aina on joukossa sellaisi joille kaikki ruoka ei sovi, tämä osoittautui hyväksi ideaksi, kiitos vaan yhdistyksen matkanjärjestäjälle). Laivalla oli sitten heti aamiainen ja niinhän se menomatka sujuikin rattoisasti buffetin antimista nauttien.

Heti iltapäivällä tunnelikierros. Meitä oli kuitenkin nelisenkymmentä joten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja toinen, jossa itse olin lähti puoli tuntia myöhemmin. (Me kerittiin käymään läheisellä terassilla ensin). Kierros alkoi animaatioelokuvalla ja sen jälkeen suunnattiin tunneleihin. Kiehtovaa että tunnelit on rakennettu 1600-luvulla , osa niistä löytynyt vasta 2003. Tunneleita on käytetty pommisuojina, laitettiin sähköt ja juokseva vesi, ilmastointi sekä puhelinlinjat. 80-luvulla punkkarit "valtasivat" tunnelit, kodittomat asuivat niissä, jolloin ei ollut enää sähköä eikä vettä. Junalla emme päässeet valitettavasti ajelemaan ja osa tunneleista oli suljettuna uhanalaisten hämähäkkien takia. Kierros päättyi kivimuseoon .

Tunnelikierroksen jälkeen ostosaikaa Ülemisten ostoskeskuksessa, itse en tainnut ostaa kuin jäätelön. Tällä reissulla en paljoa ostellut, ei ollut tarvetta (ja takaraivossa ajatus että kotona odottaa raivaamisurakka ikkunaremppaa varten, yhtään lisää tavaraa en halunnut hankkia).

Ostoskierroksen jälkeen kirjauduttiin Tallinna City Hotel'iin. Pienet torkut ennen illan ruokailua Kochi Aidad'ssa

Ilta meni siis ruokailessa ja sitten osa häipyi kaupungille. Huonekaverin kanssa mekin mutta loppujen lopuksi päädyttiin Piano Bar'iin, siitä sitten puoli kahden maissa unten maille.

Sunnutaiaamuna hotellinaamiainen ja puoleen päivään mennessä hotellihuoneiden luovutus. Seuraavana vuorosssa kiertoajelu Tallinnassa. Tällä kertaa emme kiertäneetkään kaupunkia vaan suuntasimme mm. Japanilaiseen puutarhaan, jossa vietimme aikaa kävellen puolisen tuntia. Siellä olisin voinut viettää aikaa pitempäänkin kameran kera. Ehkä joskus toiste.

Kierroksella kierreltiin muitakin lähialueita. Opas puhui niin paljon että olis pitänyt olla nauhuri muistaakseen kaiken. Tälläisistä jutuista minä pidän  - reissussa pitää olla muutakin kuin ostosparatiiseja ja illanviettoa. Kierroksen jälkeen olikin sitten taas ostosmahdollisuus Rocca Al Maressa. Lähdettiin huonekaverin kanssa sinne kun ei jaksettu kaupunkiinkaan jäädä.

Ostosreissun jälkeen monen kohokohta - superalko. Ostin mä kuitenkin pari pikku viinipulloa ja koskenkorva salmiakkia vaikka taitaa entisetkin olla juomatta.  Sitten taas siirryttiin Kochi Aidad'iin noutopöytään (bussiyhtiön tarjoamana), sitten alkoikin reissu olla ohi. No lähikaupasta kävin vielä ostamassa yhden paikallisen siemenleivän. Reissuväsymys alkoikin painaa sen verran että kotibussimatkan nukuinkin lähes kokonaan. Kotona puoli yhdeltä ja aamulla töihin.  Oli hieman nihkeä työpäivä - se maanantai

- se Tallinnasta, sitten siirtyminen ikkunoihin (lyhyesti, onhan tässä tätä tekstiä jo)

Tiistaina pidin lomapäivän - tavaroiden raivaamispäivä. Jossain vaiheessa päivää luukusta tippui lappu että mun asunnon ikkunat vaihdetaan torstaina joten tuli kiireempi kuin ajattelinkaan. Suurimman osan sain tehtyä tiistaina mutta kyllä mulla keskiviikkoiltakin meni raivauspuuhissa. Siskonmies piti pyytää ottamaan lamppu irti - en ole noita sokeripalahommia itse tehnyt, enkä oikein yletä tikkailtakaan)

Torstaina näki sitten muutoksen - kyllä sen todella näki. Ainoa mikä häiritsee, on se, että saunan ikkunassa ei ole kiintopainikeita kuten aiemmassa. Nyt pitää irtopainike muistaa ottaa saunaan mukaan (no joo, ostin jo toisen - kun näiden ikkunoiden mukana tuli vain yksi, jos tuon toisen pitäisi saunan ikkunan vieressä)

toisen makkarin ikkuna ennen 

keittiön ikkuna nyt

Nyt sitten pitänee ainakin olkkariin hankkia uudet verhot :)


Perjantaina sitten tulivat asentamaan sälekaihtimien härpäkkeet. Pieni yllätys oli kun tulin kotiin illalla. Mun makkariin ei ollut sitä tehty. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen selvisi että asentaja oli jotenkin unohtanut. Tarvikkeet oli kyllä lattialla ikkunan alla. Maanantaina tulee sitten tekemään loppuun.

Nyt vaan pitäis saada tavarat ja huonekalut paikoilleen.

Monika on tänään tulossa. Lähdetään isää katsomaan Loviisaan sairaalaan, miten pärjäilee. Kotopuolessa käväisen. Veli keksi että jos veisin isälle tabletin kotoa ajankuluksi vaikkei nyt ole telkkaristakaan ollut kiinnostunut, mutta jos sais vähän jotain mielenkiinnon aihetta. Kaikkeahan voi koittaa...