Tervemenoa vanha - tervetuloa uusi vuosi

Taas sitä ollaan tässä vaiheessa - miten se aika meneekään aina vaan nopeammin vuosi vuodelta ;) Uuden vuoden aattoa viettelen itsekseni kotosalla - niin taisin tehdä viime vuonnakin. Joulun sentään olin kaverilla - Iina ei välitä joulunvietosta ja Monika oli töissä (tuskin olisi tänne tullut vaikkei töissä olisikaan ollut - onhan hänellä oma perheensä - tosin olisi saattaneet käväistä). Mutta näihin tällaisiin jouluihin alkaa jo olla tottunut... 

Lapsena vietettiin isoja sukujouluja - tosin aatto vietettiin kotona oman perheen kesken, joulupyhät mummoloissa (kätevää kun molemmat mummolat oli samalla kylällä). Muisteltiin  nyt aattona tädin ja serkun kanssa mummolan Kirkonrotta -leikkiäkin. Käväisin nimittäin aattona tervehtimässä täällä asuviä tätejäni. Hetken heidän kanssaan vietin - mukava oli heitä ja serkkuja perheineen nähdä. Sieltä suuntasin hautuumaalle viemään kynttilän ennen kuin lähdin kaverin luo. Tänä jouluna en ajellut kotipuoleen ollenkaan - veli vei kynttilät vanhempien haudalle. 

Omien lasteni kanssa suurimman osan jouluista vietin mummolassa - myöhemmin mummon kuoleman jälkeen - vaarin seurana oltiin. Välillä isommalla kokoonpanolla, välillä vain minä tyttöjeni kanssa. Aattona siis. Joulupäivänä aika usein veljen luona ja tapanina siskon... Uutta vuottakin vietettiin vuosia siskon luona täällä kaupungissa. Mummu ja vaari sekä veli perheineen mukana - ilta päättyi kaupungin ilotulitukseen, jonka jälkeen kukin suuntasi kotiinsa.

Muistoista puheenollen - nuorena piti välttämättä päästä Tapaninpäivätansseihin naapurikylään (noin 12 km päähään). Jotenkin se kuului jouluun. Paljon on asioita, jotka ennen kuuluivat jouluun - nykyisin eivät oikeastaan ole vättämättömiä. Pääasia oikeastaan on rauhoittua ja levätäkin. En tiedä - alkaako ikä painaa vai mikä... 

Löysin mukavan runon netistä: 

Jotain
aina 
jää 
muistoksi
tai unohdettavaksi

sulka siipien havinasta
hiiren jäljet hangelle
kosketukseen kiivennyt käsi

On vuosi
viimeistä
vilkutusta 
vailla

             -HannaLind2014

Kesäkuuta kohti mennään

Ensimmäinen rokotuskin saatu. Ei siitä mitään pahoja oireita tullut - yhden päivän olkavarsi kipuili muttei mitenkään sietämättömästi. Seuraavaa odotellessa...

Tämä viikonloppu on mennyt rauhallisesti yksin kotosalla. Mulla pieni projekti meneillään joka vienyt niin mennessään etten edes ulkona ole käynyt (no kauppareissun tein eilen)... Siitä sitten enemmän kun se on valmis. Olen myös koukuttunut sarjaan: Rakkauden ja häpeän hedelmät. Australialainen sarja, löytyy Yle Areenasta. 

Viime viikonloppuna kävin vaihteeksi kaverin luona. Vietettiin aikaa mökillään ja saunottiin kotonaan. Ilta meni musiikkia kuunnellen. Ruokaakin laitettiin - tai pääasiassa hän kokkasi - oli ihan maistuvaa jauhelihakiusausta. Alkuilta meni Suomen lätkäpeliä kuunnellen... vaikken mä oikein niitä seuraile. Euroviisutkin jätettiin kattomatta.  Aikaisin aamulla kun kävin lääkkeet ottamassa, katoin netistä että Suomi tuli kuudenneksi - vasta myöhemmin selvitin kuka voitti. Ei noi euroviisut oikein kiinnosta niinkuin ennen. Tosin kappaleet kuuntelin sitten sunnuntai-iltana kotona silleen sivukorvalla areenasta. 

Viime viikolla oli myös - ei kun edellisenä - yhdistyksen kevätkokous. Olin toimistolla - alunperin piti meiän puheenjohtajan ja liiton edustajan olla myös, mutta pj:lla oli koronakaranteeni menossa ja asiamiehellä oli joku muu kokous. Muut osallistujat oli teamsilla mukana (no teamsissa olin minäkin mutta fyysisesti toimistolla piti jonkun olla) 

En muuten ole aiemmin huomannut että orvokitkin tuoksuu aika voimakkaasti, sellainen jännä makea tuoksu. Kun ovat täällä lasituksen sisällä parvekkeella niin sen kyllä haistaa. Tyttökin sanoi että tuoksui sisälle asti kun viikolla kävi vaatteita pesemässä ja saunassa.

Vielä en ole muita kesäkukkia ostanut - käytiin kyllä kamun kanssa yhtenä iltana jo katsomassa puutarhalla. Ei vielä ole kiire hankkia. Amppelitomaatin ajattelin ostaa tänäkin vuonna - viime vuonna se ainakin kasvoi täällä hyvin - välillä tällä parvekkeella onkin olo melkein kuin kasvihuoneessa. 

Tänään muuten olisi hääpäivä jos vielä olisin naimisissa. Siitä on 29 vuotta.  Oli erittäin lämmin päivä. Muistelen sitä päivää  lämmöllä vaikkei liitto sitten kestänytkään. Ilman exää, ei olis noita kahta lastakaan. Odotin silloin ensimmäistä -  suunniteltu ja odotettu lapsi <3

Päätös tai ainakin kovasti yritän

Olen tässä miettinyt että käytetään nyt tämä aika hyödyksi  - leikkausta odotellessa. Tässä kuitenkin syksyyn aikaa... Olen ajatellut jos saisi painoa jonkin verran alas.  Joka tapauksessa olisi hyvä myös leikkauksen jälkeen... Olisihan se kiva myös että vaatteet näyttäisivät paremmilta päällä.

Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. En tästä vaan lääkkeistäni. Haluan jutella niistä lääkärin kanssa. Mulla on ongelmana se, että mulla on aika iso määrä lääkkeitä (joita ei minulla ennen ollut) joista en tiedä mitä vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi särkylääkkeet vaikuttaa niihin. Nyt en ole uskaltanut yöksi ottaa tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi ne aiheuttaa nykyään vatsavaivoja... tuon lonkan takia yöunet tuppaa olemaan aika katkonaisia. Jos siihen saisi helpotusta.

Niin - tuosta painosta. Terveydenhoitaja sanoi et vaikutat virkeämmältä ja olet vissiin painoakin saanut vähän alas - no ehkä parisen kiloa syksystä tippunut -  ainakaan ei ole tullut lisää...

Toivotaan että tämä lähtee tästä sujumaan. Olen mä siihen ennenkin pystynyt. Mutta - saavutetun painon pitäminen siinä se ongelma :) En mä nuoruudenmittoihin ole kuitenkaan pyrkimässä... vaan sellaiseen hyvänolon painoon.

***************
Voisi olla mukava käydä elokuvissa katsomassa "Erämaan kutsu". Olen saanut tuon kirjan kymmenvuotiaana joululahjaksi - silloin tuolla nimellä, suomennettu -71
Uudempikin suomennos on ilmeisesti olemassa.

En aio mökkiytyä

Juttelin työterveyshoitajan kanssa samalla kun hain influenssarokotteen. Samalla juteltiin mun nykytilanteesta, vp-lääkityksestä, lonkkaleikkaukseen jonottamisesta...kun hän kysyi miten sun henkinen vointi. Sanoin että yritän olla ajattelematta (leikkausta) ja olen menossa melkolailla entiseen tapaan eli yhdistystoimintaa ja viihdettäkin. Toki lepopäiviäkin tarvitsee... Hän siihen sanoi ettei tarvitsekaan mökkiytyä. Olen minä mennytkin...

Toki myönnän että väsyn varmaan helpommin kuin ennen. Verenpaineeseen sain vielä lisälääkityksen kun ei ollut laskenut neljässä viikossa toivotulla tavalla (labra-arvot kyl ok) eli aamulääkkeen lisäksi, otan vielä tabletin illalla. Toivottavasti siitä on apua. Hampaidenhoito ok  - tulehdusriskit on kartoitettu. Viime viikolla oli viimeinen kerta - seuraavan kerran suunnilleen vuoden päästä tarkastukseen.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu meni yhdistyskoulutuksessa Pohjois-Karjalassa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kotona sunnuntai-iltana - onneksi ei tarvinnut itse ajaa. Alkuviikosta illat meni kyllä palautuessa, töissäkäynti riitti. Torstaina oli taas kokoustamista, syyskokous tulossa (itse olen sihteeri tosin meillä pj tekee kyl suurimman osan hommista... kun haluaa et asiat hoituu.. :) )

Toista viikkoa sitten perjantaina  oli meiän ja yhden toisen paikallisen yhdistyksen yhteistä koulutusta (jäsenhankinnasta)  ja sen jälkeen vapaata oleilua loppuilta... jutustelua, ruokaa, juomaa, saunomista niille jotka halusi. Menihän siellä puolille öin - autolla olin kyllä liikkeellä. Siitä olen tyytyväinen että tänä aamuna sai nukkua pidempään. Launtaina sitten viihdettä patofestareilla. Esiintymässä Honkatonk (heidät myös halusinkin nähdä, Kjellu on naapurikylän poikia), Roni Leppä sekä Mato Valtonen & Jore Marjaranta.

Viime viikko ollutkin hieman rauhallisempi. Nuorempi tyttö tuli viikonlopuksi. Hän innostui hieman järjestelemään kaappeja. Mulla itselläni on tälä hetkellä hieman hankalaa. Nyt on mm. lakanat helpommin saatavilla. Ensi viikonloppuna onkin sitten menoa tiedossa monta päivää peräkkäin - pidän pidennetyn viikonlopun, neljä päivää - oikeastaanhan se on lomanen :) Siitä myöhemmin

Oman pappani tekemän keinutuolin siirsin parvekkeelta sisälle. Suunnitelmana on virkata tuohon päällinen. En tarkkaan muista koska pappa sen on tehnyt. On ollut vanhempieni kodissa ainakin 70-luvun lopulta lähtien. Hyvää tukevaa tekoa... mikään kohta ei heilu irtonaisena.

Mutta nyt loppuu ruokatunti, laitan tämän maailmalle..

Aika kuluu

Tämäkin kuukausi on kohta ohi. Menossa olen ollut - tosin sairaslomallakin.  Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen maanantaina lähdin töistä kesken päivän . Oli niin niskat ja selkä jumissa. Illan kokouskin jåi väliin. Loppujen lopuksi olinkin sairaslomalla seuraavan viikon keskiviikkoon - Se on oikeestaan pitkä tarina :)

Huomasin nimittäin että mun verenpaineet oli järkkykorkealla tiistai-iltana (muistaakseni 191/133 tosin osasyynä saattoi olla se että kävin hammaslekurissa, ja poistettiin mm viisaudenhammas, mutta kuitenkin) - lisäksi mun vp-mittari ilmeisesti oli rikki, ainakin mansetti ei suostunut tyhjentymään joten pyysin siskon mittaria lainaksi kunnes saan uuden (tilasin netin kautta ja parissa päivässä oli perillä, lähes samanlainen kuin entinenkin mutta hieman "päivitetty") Verenpaine kyllä laski noista huippulukemista seuraavana päivänä mutta korkealla edelleen...

No sitten otinkin yhteyttä työterveyshoitajaamme joka järjesti lääkärille perjantaiksi ajan. Hoitaja ihmetteli että tiedoissa näkyi muutaman vuoden takaa että olisi aloitettava lääkekokeilu jota ei sitten ollut edes määrätty. Mulla on ollut taipumusta verenpaineeseen ja sukurasitustakin on. Jotenkin vaan päässyt seulan läpi. Oma syykin miksei ole asiaa vienyt eteenpäin. Nythän se on tavallaan pakkotilanne, kun leikkaukseen menossa...

Pitkästä aikaa ristipistoja - ruiskaunokki

Nyt olen syönyt lääkettä parisen viikkoa, olo on parempi. Niin sain siis sairaslomaa, osittain tuon nivelrikonkin takia (lääkäri aiemmin sanonut että antaa tarvittaessa) ja varmaan myös väsymyksen takia. Olin levon tarpeessa ja kun toi lääkityskin aloitettiin. Apteeksissa sanoikin että pari ekaa viikkoa paineet heittelee miten sattuu... Yllättävän vähän sivuvaikutuksia ollut. huipannut muutaman kerran kun paineet laskeneet vauhdilla

Olin just lääkäriin lähdössä kun työkaveri laittoi viestiä että miten voit... sanoin  et en ollutkaan tajunnut kuinka väsynyt olin. Hän siihen että kyllä me ollaan huomattu että olet. Yks työkaveri sanoikin silloin maanantaiaamuna et miksi sinä tulit töihin. Meillä on töissä ollut pitkään vajausta muutenkin - aina joku lomalla tai saikulla.

No sairasloma meni lepäillessä ja sopeutuessa vp-lääkitykseen. Kävin hakemassa myös kyynärsauvat - tällä hetkellä kuljen yhden kepin kanssa. Vähän viihdettäkin oli sillä viikolla. Kävin miespuolisen ystävän kanssa katsomassa Olen Suomalainen -elokuvan - ja ennen sitä syömässä. Vähän piristystä :)

Pariloitua tonnikalaa

Elokuva oli mielestäni parempi kuin olin etukäteen ajatellut. Tosin toi mieleen omakohtaisia kokemuksia, mutta silti... Muistin myös kun nuorena olin Motorestissa töissä (kesäisin auki 24h) kun herätin Kari Tapion autostaan (pyysi herättämään) aamulla lähtiessäni kotiin.

Viime viikonloppuna perjantai-iltana oltiin työporukan kanssa syömässä - enpä ollut ennen syönytkää tuoretta tonnikalaa. Ihan syötävää mutta kyllä mä säilyketonnikalaakin syö ihan mielihalulla.
Alkupalana söin Valencialaista sipulikeittoa ja jälkkäriksi liekitettyä räiskälettä mansikka-ananaskompotin kera... Siellähän se muutama tunti vierähti, sieltä sitten vielä pubiin. Itse olin autolla liikkeellä muttei se mun oloa haittaa, pärjään ilman rohkaisuakin - ja juttua riittää. Pari työkaveria vein kotiinsa illan päätteeksi

Hunajaista kananrintaa

Monika tuli lauantaina päivällä ja kaupan kautta kotiin.  Sai raahata ostokset kotiin, alkaa olla mulle aika vaikeaa. Oltiin illalla menossa tyttöjen tädin kansssa teatterin - ensin kahvilan kautta. Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit - mukavaa viihdettä. Illan päätteeksi vielä vähän syömään . Mukava ilta sekin mukavassa seurassa...

Eli tämmöistä - ja menoa on tiedossa lisää marraskuulle yllinkyllin - jossei sitten satu leikkauskutsu tulemaan. Hampaat hoidettu tulehdusriskien osalta mutta paikattavia vielä on. Ei halpaa lystiä mutta pakollista ennen leikkausta. Yksityiselle menin koska halusin saada homman nopeasti hoidettua. Julkisella puolella hoitoonpääsy aika hidasta.

Tämä työviikko pulkassa, taas yhden jaksoin. Ei siinä mitään, olo on pirtempi kuin aikoihin vaikka lonkkaa koskeekin mutta jotenkin saan sen pois mielestä. Samahan se istua työpöydän ääressä kuin kotona sohvalla. Kävelyhän se tekee eniten kipeää. Ilman keppiä en kyl pärjäis tällä hetkellä

Mulle vain lainaksi

27 vuotta sitten

minusta tuli äiti

Pitkä tie kuljettu

iloineen suruineen

Minusta tuli äiti

ehkä se on ollut mun elämäntarkoitus, yksi niistä

iloinen, suruineen

saattaa maailmaan

Ehkä se on ollut mun elämäntarkoitus, yksi niistä

elämään omaa elämää

saattaa maailmaan

mulle vain lainaksi

Elämään omaa elämää

Pitkä tie kuljettu

mulle vain lainaksi

27 vuotta sitten

_________________

Tänään on vanhemman lapseni syntymäpäivä, syntyi melko pitkän ja vaikean synnytyksen väsyttämänä puolen yön jälkeen klo 0.42, kesti neljä viikkoa ennen kuin sain hänet kotiin - onneksi osan ajasta sain viettää ns vierihoidossa hänen kanssaan sairaalassa (viimeiset pari viikkoa)
Myönnän, olin minäkin väsynyt....
Eikä sen jälkeen mikään enää ollut samoin kuin ennen...

Blogistani vuoden takaa

Löysin tämän tekstin vähän yllättäen äsken
https://miehanna.blogspot.com/2018/09/rakastaa.html

- ja nyt kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Tuosta ei ole vuottakaan eikä isää enää ole. Poismenostaan tuli viime viikolla neljä kuukautta. Tuossa vaiheessa hän oli vielä aika hyvässä kunnossa, pärjäsi vielä hyvin kotona kotihoidon turvin - minä kävin viikon ruuat viemässä... haikea fiilis

Olen nyt itse toipumassa kesäflunssasta. Iski näin lomalla - ja ne vähäisetkin viime viikon suunnitelmat jäivät tekemättä. Mutta niinhän ne yleensä muutenkin...
Paitsi eilen kävin teatterin kauden avajaisissa - ja olen iloinen, että kävin. Mukavia esityksiä tulossa

On mulla vielä ensi viikko lomaa jäljellä (ja vielä yksi lomarahanvaihtoviikko jossain vaiheessa) - siskon kanssa ollaan lähdössä käväisemään päiväseltään Tallinnassa. Mutta nyt pitänee alkaa valmistautua. Monikan tulossa käymään (avomiehensä kanssa muutenelävät jännittävää aikaa. Ovat ostaneet yhteisen asunnon ja lokakuussa pääsevät muuttamaan -näin sivumennen sanoen).

Kriikunat kypsyy

Tänä viikonloppuna Iinalla tuskin on aikaa meidän kanssamme aikaa viettää, hänen viikonloppunsa kuluu yhdistystoiminnan parissa, tällä viikolla Pride. Erilaisia ovat sisarukset mutta sehän se elämän suola - jokainen toimii tavallaan. Pääasia, että nauttii elämästään

Liikaako liikkeellä

Että osaa ihminen olla väsynyt joskus... Tänään töiden jälkeen äkkiä kahvia ja jotain pureskeltavaa - ja sohvalle. Ihan poikki - ehkä niin paljon taas menossa ollut ja elimistö vaatii pysähtymistä

Perjantaina töiden jälkeen hoidin kauppareissun - itselle alkuviikkoon ja isälle noin viikoksi. Kun en ollut varma että kerkeisinkö lauantaina - olisin kyllä kerinnyt mutta en jaksanut. Sunnuntaina isälle ajaessani kuulin radiosta että Prisma avautuukin jo yhdeksältä sunnuntaisin - luulin että yhdeltätoista eli olisin silloinkin ehtinyt (tosin kalatiski ei olis ollut auki)

Lauantai meni yhdistystapaamisessa Kyyhkylän kartanossa. Meitä kolme samalla kyydillä, minä kuskina. Eipä nuo tapaamiset ole sen kummoisempia kuin aikoinaankaan (toisenlaisessa yhdistyksessä), niissä ehkä verkostoituminen ja muiden tapaaminen tärkeintä. Mutta tulipa käytyä, ehkä toistekin. Ainakin kätköt pitää joskus hakea - niitä näytti olevan siinä lähistöllä pari kolme :) kun siitä kuitenkin aina ajoittain ajelen Iinan luokse suht läheltä

Sunnuntaina isälle auttamaan peseytymisessä sekä muutakin kotihommaa siinä sivussa (pyykinpesua ja lakanoiden vaihtoa) Äidin ja mummonjen haudoille kävin ruusut viemässä - äidille valkoisia ja mummuille keltaisia.

Iltapäivällä sitten jo vähän nk perinteenä olevaan KerhoX:n - viestejä tuonpuoleisesta tapahtumaan - kansalaisopistolle. Taisi olla kuudes kerta. Yksi mieleenjäänyt asia oli: " Sinun ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää mutta päästää irti.... " ja että kaikki on lainassa

Tänään töissä ensimmäisenä tulostusongelmia alkutunnit, aika hiljaista oli muutenkin, hyvä et jotenkin hereillä pysyi iltapäivällä. Torkkujen jälkeen olen hoidellut yhdistysjuttuja (mun vakanssi pitäis olla tiedotussihteeri, nyt taas tauon jälkeen niitä opettelen) ja sitten muistin että tänäänhän on laskujenmaksupäivä (= tilipäivä) eli siinähän se ilta mennyt

Huomenna taas mennään - kirjastolla kasvitieteilijä kertomassa Puiden terveyshyödyistä ruokana ja rohtona. Voipi olla mielenkiintoista

Blogi unohduksissa

Ei viime aikoina ole tullut kirjoiteltua. Osasyy siihen on muualla netissä harhailu - ja myös netti on takkuilut viime aikoina aika paljon. Toivottavasti uusi modeemi/reititin auttaisi asiaan. Tilasin vähän tehokkaamman. Nimittäin jotenkin luulen että jonkun toisen nettiyhteys häiritsee meiän nettiä - jatkuvasti on viime aikoina temppuillut eikä toimi kunnolla piuhan päässäkään.. Pikkasen aiheuttaa harmistumista... huvittaa kun kattoo langattomia verkkoyhteyksiä niin naapurin verkossa olis enemmän tolppia eikä noita yhteyksiä näy enää paljoakaan... Aiemmin kun temppuili niin verkossa näkyi joku ns suojaamaton yhteys. Kerran olen ollut palveluntarjoajaan yhteydessä - oli sitä mieltä ettei olis vaikutusta. Modeemissa useimmiten kaikki valot palaa mut yhteys vaan ei toimi... No toivotaan et modeeminvaihto autttaisi asiaan...

Muitakin ostoksia tehnyt. Tilasin astianpesukoneeseen uuden välinekorin - nykyisessä ei ole kuin pari käyttökelpoista lokeroa. Löysinkin samanlaisen...

Hormonikierukan käyttö ei vielä tunnu perustellulta. Nimittäin kun menkat alkoivat - niin siitä lähtien on vuotanut koko ajan -2½ vkk jo. Ei tosin niin vuolaasti mut ei sitä kiva ole koko ajan sidettä käyttää... No jos se siitä... kun aikaa kuluu - eihän se ole mulla ollut kuin kuukauden verran. Jos se siitä tasaantuis.

Olen yrittänyt etsiä Monikan koulunaloituskuvia - jostain syystä ne on kadonneet jonnekin - kaikkia muita kyllä löytyy... Pitäis saada koululle lähetettyä ensi kevättä varten kuva. Johonkin ne on mystisesti kadonneet, aikaisempia löytyy ja myöhempiä, mutta... ei vaan niitä. Kyllä mä luulen kuvia ottaneeni koska aina olen asioita dokumentoinut kuvilla - ehkä liiankin kanssa (en nyt ehkä niin tarkkaan kuin siskoni, he kuvaavat isän- ja äitienpäiväonnittelutkin).  Siinä vaiheessa tosin oltiin just erottu mut kuitenkin. Digikameran hankin vasta muutamaa vuotta myöhemmin

Olin perjantaina Jari Sillanpään Liekeissä -konsertissa jäähallilla. Oli siellä lämppärinä ihana Neljän suora. Mukava ilta - kesti klo 20- 23.40. Todella kannatti mennä.

Kuutamolla (18.8)

Aivan kuutamolla - ei ajatustakaan mitä/ mistä kirjoittaisi... Lomaa jäljellä vielä viikko. Mitään en oikeastaan ole tehnyt ainakaan pakosta. Niitä asioita mistä tykkään. Ihmetyksekseni olen jopa urheilua hieman seuraillut- eilen katoin keihään finaalin kera hyvän ystävän.

Keihäs jotenkin - kai se on iskostunut minuun jo lapsuudesta. Isänihän on aina seurannut urheilua... Keihäs on niitä harvoja lajeja joita minusta on mukava seurata... yleensäkin taidan tykätä enemmän noista ns. yksilölajeista kuin esim jääkiekosta tai jalkapallosta - vaikka voitinkin taiteiden yössä arvalla miesten vaaleanvihreän t-paidan jossa on Hyypiän kuva takana, XL - koko eli voin pitää oloasuna saunan tai suihkun jälkeen - ulottuu mua melkein polviin ;) Yöpaitaahan en käytä - en oikeastaan koskaan ole öisin paitaa pitänyt - jotenkin ahdistaa. Mieluummin kääriydyn peittoon tai lakanaan.

Iina aloittaa huomenna kolmen kuukauden työkokeilun - no tyhjää parempi. Aika lailla taitaa jännittää vaikkei sitä suoraan sano vaan hermoilee muuten - bussiaikatauluista yms. Lupasin huomenna aamulla viedä, iltapäivästä en tiedä kun vien auton huoltoon - ilmeisesti jarrupalojen vaihto. Lupas kattoa sen päivän aikana - en tiedä koska saavat korjattua.

Perjantaina oli taiteden yö Kouvolassa - käytiin mm teatterissa kattomassa Katri Helena -näytelmän harjoituksia, mukavalta vaikutti. Sen jälkeen tytöt häipyivät kaverin kanssa ja minä parin mun kaverin kanssa - olikin vissiin eka kerta kun yksin sain liikuskella (siis ilman lapsia). Näin se aika muuttuu. Tulihan sitä tuttuihin törmättyä. Mukava ilta vaikka ensin vaikuttikin et tulee kovasti sateista... Vaikka jotenkin tuntui että tapahtuma oli vaisumpi kuin aiempina vuosina.

Lauantai-illan vietin siis kaverilla katsoen keihäsfinaalia - ja siinä sivussa muutkin lajit. Tulihan siellä ilta oltua. Juteltua jne. Exä soitteli pitkin iltaa kaikenmoista asiaa oli sydämellään  - oli taasen sekaisin - viimeisen kerran keskellä yötä jolloin pyysi että jos soittaisin hänelle - sanoin et en soita, mie nukun. Aamulla soitti et oliko hän tosiaan soitelllut - eli ei sitten muistanut. Naisystävänsä oli kertonut... Eli ei oikein hyvältä vaikuta. hänen kannaltaan siis.

Tänään päivällä käytiin pikkulenkillä kaverin ja Monikan kanssa. Läheisellä lammella uiskenteli joutsenpariskunta ja sorsiakin näkyi. Eli kaikinpuolin onnistunut kävelylenkki. Harmi vaan ettei ollut kunnon kameraa mukana. No ehkä ne vielä on seuraavallakin kerralla siellä.

No tulihan tätä tekstiä... hyvää yötä ja mukavia unia. Mie taian kohta kans hypätä vasta vaihdettujen lakanoiden väliin. Olen tässä vaan suihkun jälkeen kuivatellut hiuksia ;)

Saari (26.7)

Meillä oli saaressa mökki - puoliksi ensin apen ja myöhemmin lankomiehen kanssa. Muutaman vuoden 90-luvulla. Oli ihana paikka - matala ranta lapsille. Ongelma oli vain siinä, että se oli saaressa. Minä en voinut sinne lasten kanssa mennä noin vaan, mies teki reissuhommia joten vapaata oli aika vähän. Mutta - mukavia muistoja siitä jäi...

---------------

Nyt mulla siis alkoi loma. Työpäivä oli aika kiireinen - huomaa että syksy on tulossa - ja suurin osa "talon" väestä palailee kesälomiltaan. Oli oikeastaan aika kiire. No päivä menikin nopeasti - ja tiedossa on neljä viikkoa vapaata

En ole suunnitellut tekemisiäni. Parvekkeelle olen hankkinut auringonsuojaverhot - ja ne ajattelin laittaa paikoilleen kun tänä aamuna sitten huomasin että siinä paketissa on väärät kiinnikkeet. Muutaman puhelun ja pari spostiviestin jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen että ovat väärät- ensi viikolla tulee uudet postissa. Tilattu kuulemma oikein mutta tehdas laittanut väärät. No tulee sitten kun tulee

Jimiltä tuli pitkästä aikaa viesti. Pyysi yllättäen seuralaisekseen häihin - huomenna. No kesän kunniaksi ajattelin repäistä - ja lähteäkin. Kertoi ettei tunne ko häissä montaakaan ihmistä et kiva jos joutaisit seuraksi. No eiköhän vaatekaapista jotain löydy. Valitettavasti mustaa, mutta koristeena muutakin väriä,ettei ihan kokomusta. Kamulta kävin lainaamassa käsilaukun - en nyt mustaa viitti sentään... Onneksi nykyään ei tuo hääetiketti ole niin tarkka... Vaaleat sukkahousut joudun varmaan käydä aamulla ostamassa.

Nyt tuli pieni kriisi - rikoin Iinan vaa'an. Siihen kaatui nestettä aiemmin illalla kun kaadoin vessanpönttöön, putsasin enkä sen kummemmin ajatellut. Nyt tyttö on sitten ihan raivona et kun et kertonut - mutta - miksi olisin kertonut kun luulin et putsaaminen riitti. En älynnyt tarkistaa et toimiiko. Ikävä juttu mut ei sille enää minkään voi... uuden ostan kuitenkin. Ei siitä nyt tarttis sellaista hälyä nostaa... vahinkoja sattuu - Äideillekin. Harmittaa se muakin - kyllä mäkin sillä punnitsen säännöllisesti. No täytyy sitten samalla ostaa uusi vaakakin kun lähtee niitä sukkiksia hommaamaan. Tytölle ostan sitten oman, uuden - minkä haluaa.

Keinutuoli (7.7)

Eipä tässä keinutuolissa kerkeä istuskelemaan - eikä pahemmin muutenkaan. Kesälomaan 15 työpäivää ja kaksi viikonloppua ;)

Keinutuolista puheenollen. Koto-kotoa löytyy papan tekemä keinutuoli. Siinä on mukava keinutella. Päinvastoin oli lähes 21v sitten kun olin esikoista synnyttämässä. Kätilö minut väkisin laittoi keinutuoliin et siinä on hyvä olla. Ei todellakaan ollut. Tipuin siitä lattialle... no se siitä, mut kyllä se mieleen helposti tulee...

-------------

Tämä viikonloppu ollut melko tapahtumarikas. Lauantai vietettiin nuoremman tytön kanssa reippaillen. Ensin Elvingin torniin kavuttiin kun sopivasti auki ohi ajaessamme. Sitten yli 5 tuntia tarvottiin Repovedellä. Eväät tietenkin mukana, kuinkas muuten. Sää suosi... mukava reissu oli. Ajateltiin mennä toistekin - jos seuraavalla kerralla menis toiselta puolelta.

Hieman oli pohkeet ja takareisi kipeänä kun kotiin ajelin (poikettiin Apsille syömään kun ei jaksanut ajatella ruuanlaittoa kotona).

Tänä aamuna herätessä kantapäät oli kipeänä, meinasin et pääsenkö liikkeelle ollenkaan (syynä kai se, että yleensä pidän korkokenkiä, ja nyt olin päivän lenkkareissa). No se kipu hellitti suht nopeasti. Myönnetään - pohkeet on edelleen arat...

Tänään oli serkun rippijuhlat. Samalla juhlittiin kahden siskonsa synttäreitä ja yhden siskon valmistumista ammattiin. Varsinaiset megajuhlat... Eli jälleen mukavaa yhdessäoloa suvun kesken. Aikuisia, pieniä lapsia, vauvoja... Kävin mä aamulla kirkossakin. Sen jälkeen kukkakaupan kautta kotiin - ja tekaisin synttärisankareille korut ennen kuin lähdettiin varsinaiselle juhlapaikalle

Kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu takana. Aamulla taasen töihin. Tänä viikonloppuna hoidettu sekä fyysistä puolta että henkistä. Lauantai oli sikäli raskas päivä kun äidin kuolemasta tuli kaksi vuotta. Isä soitteli mulle, että muistanko mikä päivä tänään... tietenkin muistin. Eihän sitä unohtaa voi - on aina liputuspäiväkin: Runon ja suven päivä. Nopeasti on tää kaksi vuotta kulunut, mutta toisaalta hitaastikin. Mutta - elämä jatkuu...

Kaislikossa (2.7)

kuva wikimedian sivuilta - kun ei satu itsellä olemaan..
kuvattuna

Uimarannalla oli kaislikkoa, joka niitettiin pois. 

Kotijoella veneellä kaislikon läpi, muistoja... kotiin vietiin isoja osmankäämiä koristeeksi. Mukavannäköisiä patukoita...

Asuin lapsena joen  rannalla, ei mikään iso joki eikä siinä voinut uida, mutta veneellä pääsi pienelle järvelle - kalastamaan - ja muistan käyneeni ravustamassakin (siellä piti olla hiiren hiljaa). Talvella oli luistelupaikka lähellä. Muista erään talven, joilloin ei ollut lunta, pakkasta kuitenkin - ja vesi jäätyi niin että pääsi luistelemaan jokea pitkin järvelle. Ei tarvinnut kolata lunta pois luistelemista varten... muistan vieläkin sen kun sai vapaasti luistella järven jäällä, joskus 70-luvun alkupuolella se talvi oli kun helmikuussa ei ollut lunta - ruohikko vaan kuihtuneena. Yritin etsiä kuvaa, mutta en sitä vielä näköjään ole skannannutkaan sitä koneelle. No jos kesälomalla ehtis sitäkin tekemään...     vielä kolme ja puoli viikkoa...

Töissä on lomailijat vaihtuneet, ja osa tullut takaisin - ehkä vähän vähemmän rentoa kun pomo ja toinen tiimari palasivat. Jostain syystä vaikka kesäkuu oli kiireinen, niin oli leppoisa tunnelma. Jotenkin tuntuu että heti tuli kireämpää. En tiiä mistä johtunee...   tai sitten itse alkaa olla jo hieman väsynyt, lomalle tekis mieli... Puhelimet ei soi niin paljoa eikä sähköposti täyty... suurin osa henkilöstöstä on lomalla eli ei tule kampanjoita eikä hinnastoja, näytepyyntöjä... mutta silti, kyllä tekemistä riittää...    

Katsottiin eilen tyttöjen kanssa "Puhdistus". Työkaverilta sain dvd:n lainaan. Sen jälkeen kyllä tuli olo että on sitä itse saanut elää aika "lintukodossa". Kirjaa en ole vielä lukenut, hyllyssä odottaa - äidin kirja. Monika luki sen ja teki siitä kouluun esitelmän, sai hyvän arvosanan... Nyt katson Iinan kanssa jotain seikkailukomediaa... eli taidan keskittyä siihen. Mukavaa loppuviikkoa - loma lähenee ;)        

Ensisuudelma (30.6)

Nolottaa - oikeastaan tunnustaa, en muista. Onko se alakouluikäisenä saatu ujo pusu naapurinpojalta (sellaisen sain..) vai ensimmäiset haparoivat suudelmat nuoruusiässä. Jollain lailla ensisuudelma on aina ensisuudelma - uuden ihmisen kanssa... uuden suhteen alussa. Kenties niin... eli eikun seuraavaa ensisuudelmaa odottelemaan ;)

-----------------

Viikonloppuna oltiin Löytty Open air -tapahtumassa Elimäellä. En paljoakaan noissa ns massatapahtumissa käy, mutta tämä oli mukava poikkeus. Koko perheen tapahtuma... väljyyttää, maalaisilmaa. Mukavaa seuraa, hyviä esiintyjiä. Tuttuihinkin törmättiin...

Mulle yleensä aina sanotaan ettet sinä ole muuttunut yhtään... ja tunnistetaankin helposti :)

------------------

Muuten mun puhelin käyttäytyi taas kummallisesti... Tänään soitin kamulle, huomasin soittaessani että kännyn kalenteri näyttää et olis 1.heinäkuuta. No juttelin sitten kaverin kanssa puolisen tuntia, lopetin, jossain vaiheessa muistin et oli jotain häikkää. No kännyssä oli päivämäärä 1.7 ja kellonaika oli jotain 23.50 suunnilleen - eli edisti noin 18 tuntia... no sammutin sitten puhelimen, oikea aika palautui - mutta kaverin kohdalla näkyy nyt soitetuissa puheluissa soittoaika:  huomenna.

Muisto (21.6)

Ihmisen elämä on aika lailla muistoista tehty :) Eletyn elämän teot ja ajatukset muovaamat sitä mitä nyt on... Mitä elämä olisi ilman muistoja. Luulen että moni kirja, laulu, elokuva olisi ilman niitä jäänyt tekemättä.  Samasta asiasta ihmisten muistot voivat olla erilaisia. Sanotaan että pitääkin muistella, niin muistot jäävät "henkiin". En sitten tiedä... sillä tavalla voisi saada huonot asiat unohtumaan - kun niitä ei miettisi...

Aivoissa tuntuu olevan lokeroita eri asioille - ja joku tuoksu, asia - voi saada muiston elämään.... jännä juttu

Alzheimerin tauti - mummollani oli se - hänellä se ilmeni ensimmäiseksi (tätini mukaan) hajuaistin häviämisenä. Tosin aika vanhana... Hänhän eli yli 90-vuotiaaksi. Lähes ysikymppiseksi eli yksikseen, kotihoitajat kävivät lääkkeet antamassa. Paljon oli meitä sukuakin ympärillä. Paljon liittyy muistoja mummun (muuten en kutsunut mummuani yleensä mummuksi vaan omalla nimellään) kanssa vietettyihin hetkiin. Joulut ym juhlat koko lähisuvun kesken, muistikorteilla pelaaminen, vanhojen tarinoiden muistelu (hän kertoili mielellään)... nyt en oikeastaan kerkiä muistellakaan

Viimeisten vuosien aikana näimme miten ihmisen elämä voi "kadota". Viimeiseksi ilmeisesti lähtevät "vanhat" muistot.
-----

Nyt joudun tämän tältä aamulta lopettamaan, pitää alkaa miettiä Juhannusta. Ollaan isän luo lähdössä. Mukavaa juhannusta kaikille

Elämänohje (11.6)

Itse yritän elää elämääni tämän ohjeen mukaan: turha surra asioita etukäteen, nimittäin jos on asiat meneekin hyvin niin murehtii turhaan - ja jos huonosti, niin murehtii kahteen kertaan. Pyrin tähän...

Tein nyt illalla uuden keikauskakun  - hieman vähensin taikinan määrää - saattoi olla virhe. Kakut on kyllä mielenkiintoisia tai yleensäkin leivonnaiset, koskaan en saa täysin samanlaista aikaan, mutta toivon mukaan tuokin olisi syötävää (ainakin jäätelön kera). Pikkasen jäi reunat vuokaan kiinni mut tuli matalampi kuin edellinen (kuten halusin), enemmän ehkä piirakka. Huomenna tulee muutama vieras vielä... tädin perhettä. Monikan synttäreitä juhlitaan edelleen. Kananmunia keitin myös valmiiksi. Tytöt saavat paistella piirakat huomenna päivällä

Illalla lähdin Monikan kanssa lammelle kävelylle  - sade oli tehnyt reitistä aika lailla erinäköisen. Vettä enemmän ja märkää polulla... vähän varovaisemmin piti kulkea.
Mutta sehän se mukavaa onkin - seurailla maiseman muuttumista olosuhteiden mukaan. Hyttysiä kieltämättä oli enemmän myös... Olen aina tykännyt metsässä kulkemisesta, hyppimisestä puiden juurien yli, kiveltä kivelle jne

Kerran oltiin - tyttöjen isän kanssa - Lapissa. Kiivettiin Saanalle, tultiin takas. Mie hyppelin siellä kivikossa, pääsin tasaiselle maalle ja - nyrjäytin nilkkani. Enpä enää hyppinyt enkä ajanut autoa loppumatkasta. Hyvä reissu oli sekin kyl muuten oli. Nuori seurusteleva pari silloin oltiin ;)

Nyt alan harkitsemaan nukkumaanmenoa, jaksaa taas töihin aamulla

Puutarha (14.5)

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut varsinaista puutarhaa. Yleensä ostan kesäkukat valmiina ja se on siinä. Kyllähän mulla on ollut kaikenlaisia parvekevirityksiä, mutta tässä nykyisessä asunnossa on aika kuuma parveke .- enkä vielä ole löytänyt kasveja jotka kestäisivät koko kesän. Suunnittelen kyllä kaikenlaista :)

Vaarin luona pääsee ehkä vähän enemmän leikkimään puutarhuria - ja aiemmin äidin eläessä. Äitini oli innokas puutarhuri vaikkei viimeisinä vuosinaan itse paljon kyennytkään tekemään - eli sitten siskoni kanssa tehtiin - äidin toiveiden mukaan. Hankittiin kukkia yms. Sisaressani on ehkä enemmän puutarhurin vikaa - kukkia  lähinnä kasvattaa pihallaan. Äiti kasvatti vaikka mitä... lähelle niitä muistoja pääsee kun haistelee terttutomaatteja (kasvihuonetomaatit tuoksuivat juuri sellaiselle)

Kyllähän isälläkin vielä on vähän perunaa, juureksia ja salaatteja - ja pari riviä mansikkaa vielä ollut. Silleen et kesällä saa haettua tuoreet omalta maalta. Salaattia haluisin itsekin saada kasvatettua - nyt olen päässyt niin pitkälle että ostin kerrosruukut - en vielä tiedä mitä niihin laittaisi. Viime vuonna ei onnistunut salaatti, tilli eikä persilja, yritystä kyllä oli. Olisi pitänyt olla kastelemassa koko ajan... meiän parveke on kuin pätsi. Yleensä siellä parhainta aikaa on varhainen aamu ja myöhäinen ilta. No päiväthän olenkin yleensä töissä - mun kesäloma alkaa tänä vuonna vasta heinäelokuun vaihteessa. Eli siihen on vielä aikaa... mut istukset pitäisi kyllä saada ennen sitä ;)

Kesämopo (16.4)

Kesämopo, Sleepy -Sleepers

tuleepahan mieleen nuoruus ja kaverin luona hengailu. Kuunneltiin mm. Sleeppareita kasettimankasta. Taisin olla yötäkin, jäänyt mieleen :) Se oli vielä aina ankeaa aikaa näin materialistisesti ajatellen. Heillä ei ollut tuolloin edes sisävessaa, yöllä piti pihan perälle juosta...

Moposta muuten. Itse en ole ollut siitä rakkineesta kiinnostunut. Mie ajoin fillarilla - kilometrikaupalla. Ekalla poikaystävällä oli mopo kun tavattiin - ja se vaihtui sitten punaiseen Datsun 100A:han. En tykännyt mopobensan hajusta. Se haju jäi vaatteisiin kun istuin kyydissä  - mutta muuten oli mahtava fiilis :) Siitäkin on jo kauan - taitaa ollu yli 30 v reilusti

Eli muisteluksi meni tämä tarina

Ponnistus (15.4)

Näin lapsellisen naisihmisen mieleen tulee lasten syntymät. Minulla heitä on kaksi tyttöä, kesällä 19 vuotta täyttävä ja syksyllä toinen tulee 21v.

Kumma juttu tuo synnytys, tavallaan sen unohtaa mutta ei sitten koskaan kuitenkaan. Ensimmäiseni syntymä oli aika rankka pitkine ponnistusvaiheineen tyttö imukupilla ulos kahden pisteen vauvana, neljän viikon ikäisenä kotiutettu - siitä on sitten kasvanut isoksi :) erityispiirteineen. Hänellähän on dysfasia (tai nykyään SLI), joka kenties johtuu tuosta tai sitten perinnöllisyydestä - isänsä puolelta. Niin tai näin, selvitty on.
Toinen oli helpompi, sairaalassa oli silloin jo käytössä poreallas ja ilokaasua. Pitihän niitä kokeilla. Allas rentoutti liikaakin ja ilokaasusta muistan sen, että taisin puhua ihan höpöjä kätilölle.

En minä ole elämässäni oikeastaan paljonkaan ponnistellut. Asiat vaan ovat sattuneet eteen, ja ne on sitten hoidettu. Välillä ollut rankempaa ja välillä on mennyt paremmin. Jotkut asiat vaan luiskahtavat paikoilleen.

Tällä erää ponnistelen elämäntapojeni muutoksen parissa - tarkoitus on saada paino hallintaan. Kuutisen  viikkoa tätä muutosta takana - tänään -4.7 kiloa. Tosin ei tää vielä ponnistelulta ole tuntunut vaan ihan mukavasti on mennyt.

Täytyy sanoa että näinä viikkoina ei ole vielä tullut ylitsepääsemättömiä mielitekoja. Ruokavalio mulla melko sama kuin ennenkin, paljon kasviksia, hedelmiä. kanaa, kalaa ja leipääkin. Iltanapostelu on jäänyt, samoin töissä lomakarkit (aina kuin joku jää lomalle, tuo karkkia - vein itsekin, mutta en niitä syönyt). Kohtuus kaikessa, siihen pyrin

Katsoin Duudsonit

- mikä todellakaan ei ole mun kiinnostuksen kohde, mutta sen verran utelias olin - nimittäin jaksossa oli lähikaupan kauppiaspariskunta, joka kaikenlisäksi on Loviisasta - Itä-Uusmaalainen olen minäkin.

Kiva oli kun kävivät Svartholman linnoituksessa. Olen siellä joskus lapsena käynyt - muistaakseni leiriltä tehtiin retki. Oltiin kesäisin viikko leirillä - me lapset. Näin jälkikäteen tiedän, että se oli meiän vanhemmille ainoa yhteinen aika vuodessa ilman meitä kolmea (suht' lyhyellä ikäerolla syntyneitä). Muistelen ensimmäisen kerran lähteneeni veljeni kanssa leirille ehkä 7-8 v (veli vajaa 1½ v nuorempi) - ja samana kesänä toinenkin viikko. Pikkusisko tuli mukaan vasta seuraavana kesänä. Leirillä vietettiin viikko kesässä siihen asti kuin minä olin 14v (niin muistelen - sen jälkeen ei sisko eikä veli halunneet keskenään saati sitten yksin lähteä... minä muistan tykänneeni - tai sitten - "Aika kultaa muistot"

Duudsoneista sen verran -että näyttää olevan tarkoituskin tuossa kaikessa koheltamisessa. Tällä kertaa halusivat, että perheen isä olisi enemmän perheensä kanssa, uskaltaisi jättää kaupan henkilökunnan käsiin, ettei siellä itse tarvitsisi kaikkea aikaansa viettää. Pisteet siitä Duudsoneille :) Mutta tuskin tulen sitä katsomaan jatkossa - ainakaan mitenkään tietoisesti (Iina sanoi ehkä... eli samassa tilassa jos ollaan - niin kai sivusilmällä silmäilen)

En tiedä - pidän itseäni kyllä huumorintajuisena mutta tuo tuollainen ei oikein kolahda minuun. Kuten ei Putouskaan.