Kevät on täällä jälleen

 

Oikeastaan pitäisi olla tuolla luontopoluilla, mutta... päätin sitten tehdä parit rästissä olevat pöytäkirjat (yhdistyksen hallituksen kokous ja kevätkokous) - ettei jää viime tippaan niinkuin aika usein valitettavasti tuppaa jäämään. 

Hallituksen kokous oli mun lomaviikolla heti maanantaina. Loma meni ihan mukavasti - paljoa en ollut suunnitellutkaan. 

Piti aloittaa loma teatterissa tyttären kanssa mutta valitettavasti esitys peruutettiin (ollaan menossa parin viikon päästä kokeilemaan uudelleen ) - sen tilalla sitten käytiin Poikilomuseossa kattomassa teatterinäyttelyä - kerettiin opastukseenkin, Samalla käväistiin taidenäyttelykin kattomassa. Seuraavana päivänä vein tytön sitten kotiinsa Heinolaan - tulihan sitä käytyä sitten lenkillä koirapuistossa ja rannallakin - joutsenia ja sorsia - joista koira ei ollut moksiskaan... 

Kotokylässäkin käväisin. Tosin en viitsinyt lähteä rämpimään kotitalolle - lunta oli ihan tarpeeksi. Kävin sitten veljen ja vaimonsa luona kylässä. Haudoillakaan en sitten käynyt. Lomasäät olivat aika lumiset - takatalvi iski, ainakin tänne kaakkois-Suomeen.

Kirjastolla kävin pitkästä aikaa kirjailijatapahtumassa - Pate Mustajärvi esitteli kirjaansa. Sen jälkeen kaverin kanssa Amarillloon syömään, itsellä lomanlopettajaiset, hänellä aloitus.

11.4. oli sukututkimuksen päivä. Ensimmäinen laatuaan. Meiänkin yhdistys oli järjestänyt kirjastoon tapahtuman. Sattuu muuten olemaan mummuni syntymäpäivä - syntynyt v. 1916, eli kuitenkin lähes 94-vuotiaaksi.

Kevät on myös kokousten aikaa - yhdistyksen kevätkokouskin saatiin pidettyä (yhden kerran siirrettiin päivää) ja ensi viikolla on sitten vuorossa taloyhtiön kokous - tänään tupsahtikin postiluukusta oikein hieno, vihkoksi sidottu esityslista liitteineen. Luulenpa että tulee paremmin säilytettyä vaikka löytyyhän ne toki sähköisistäkin palveluista.

Pääsiäinenkin tässä ollut. Tyttäret pitkänäperjantaina iltaa viettämässä. Lauantaina vein tyttäen kotiinsa Heinolaan, toinenkin tytär vaihteeksi mukaan - kyllähän me sit lenkkeiltiin koiran kanssa. 

Olen todella huonosti ulkoillut viime aikoina. Helposti jää sisälle kun ulkona ollut jotenkin huono sää - tekosyitähän ne - tosin viime aikoina kävely on jotenkin ärsyttänyt tota alaselkää. 

Kävin mä yks päivä viime viikolla lammella kattomassa miten kevät etenee - silloin siellä oli kyl liikaa lunta - nyt vois olla toisin - kevät on edistynyt kohisemalla. Ehkä mie tästä saan itseäni vähitellen niskasta kiinni - ja taas suuntaan kävelylenkeille

Sunnuntaina kävin kaverilla kylässä pitkästä aikaa. Pitäis käydä useamminkin

 Haudoilla käynti jäi - muistelin sitten kotona sytyttämällä kynttilän (isän kuolemasta tuli 3v)

Ollaan vielä oltu etätöissä - tämän hetkisen suunnitelman mukaan aloitetaan toukokuussa hybridityöt - toimistolle saa kyllä mennä jo - ei tartte lupaa kysellä jos siellä tarttee käydä. 

Muuten lauantaina Heinolasta tullessa  - käytiin Iinan kanssa muutamalla kätköllä. Oli aikaa ja valoisaakin oli. Yksi jäi hakematta - liikaa lunta. Kyl mä sain kenkäni ja jalkani märäksi rämpiessä - mut toisaalta se kuuluu harrastuksen luonteeseen :)

Sukututkimustakin olen muutamana päivänä tehnyt - tuppaa vaan silloin menemään puolille öin. Kun innostuu niin helposti käy. Tällä hetkellä olen innostunut suorasta isä- sekä äitilinjasta. Tosin tässä yks päivä yritin etsiä tietoa mummun isoäidin isoisästä - ei ole siinä ollut onnea - ilmeisesti kirkonkirjat tuhoutuneet. No ehkä sekin arvoitus selviää joku kerta

Ristipistoiluakin on tullut harrastettua - sain lammastaulun valmiiksi - ja aloitin heti uuden. Nyt mulla on suunnitelmana tehdä kolme kasteluun tai veteen liittyvää taulua, ensimmäisessä on kaivo, toisessa kastelukannu ja kolmannessa lintujen juottoallas (vai mikä lie) - yhdistävänä tekijänä köynnösreuna ja perhonen. Ovat odottaneet vuoroaan vuosia - en edes muista koska ne ristipistopakkaukset olen hankkinut. 

Ajattelin ne tehdä ruokailuvälikön seinälle  - nyt siinä kolme talviaiheista ristipistovuositaulua -

Tekeillä

_

Mukavia hetkiä

Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 

Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...

Neljä viikkoa takana, kuinka kauan - ei tietoa

Etätöitä tehty nyt neljä viikkoa - tai työkaverit jo viisi, mä olin ekan viikon kotona.  Enimmäkseen kotona olin silloinkin. Välillä käy jo kotonaolo hermon päälle. Eikä mitään tietoa kuinka kauan tätä tehdään. Itse on kuitenkin tottunut menemään. Luulen et tämä etätyö menisi jos iltaisin pääsisi jonnekin. Nyt on nämä ympyrät aika pienet. Oikeastaan en näe kuin toista tytärtäni, joka käy pesemässä pyykkinsä mun luona (hän kanssa muuten pysyttelee kotona) ja kaupassa käyn suunnilleen kerran viikossa (aiemmin tilasin kauppakassin mut nyt käyn itse, sen verran edes liikkeelle  - vaikka tuo jalka oireileekin). Toinen tyttö asuu toisessa kaupungissa ja on jo siirretty päiväkotihommista vanhainkotiin töihin

Ollaan tyttärien kanssa pidetty skypejutusteluja - eilenkin illalla juteltiin lähes kolme tuntia. Melkein kun olisivat siinä vieressä. He pitävät myös serkkujenssa kanssa skypekokoontumisia. Skype on kyllä hyvä vaihtoehto.  Silloin kun ensimmäinen tyttö lähti maailmalle niin silloin tuli skypetettyä suht usein. Tässä välillä se on jäänyt... hän muutti takaisin tännepäin ja toinenki asuu suht lähellä (parhaimmillaan käy joka toinen viikonloppu). Töissä skypeä käytetään työkaverien kanssa päivittäiseen viestittelyyn. Koko henkilöstön viikkoinfot on tänä aikana toteuttu skype-esityksinä. Hyvin on toiminut vaikka linjoilla onkin paljon porukkaa... Ruotsinopiskelu on hoidettu teamskeskusteluna

Arkisin tosiaan työt vie ajan klo 8-16 välisen ajan. Vaikka nyt tavallaan jää työmatka pois (mulla se ei ole pitkä) niin ei sitä aikaa tunnu jäävän sen enempää. Tosin nukun ehkä sen puolisen tuntia pidempään. Iltapäivällä töiden jälkeen saatan ottaa pienet torkun nk ennenkin. Ilta menee sit oleillessa.

Pääsiäinenkin sujui kotosalla. Tosin oli ollut puhetta kaverimiehen kanssa että olisin käynyt hänen mökillään makkaraa paistamassa (turvavälit huomioiden) mut se sit jäi, osittain huonon sään ja hänen töidensä takia. Samaa on suunniteltu tällekin viikonlopulle, säävarauksella (ei saa sataa eikä tuulla). Tänäänkään siitä ei näköjään tule mitään. siltä alkaa näyttää... katotaan huomenna sitten. En mä jaksa enää siitä hepulia ottaa. Nähdään jos nähdään... on mulla kotonakin tekemistä. No tänä iltana varmaan  lämmitän saunan ja ehkä otan saunasiiderin sen päälle.
Pääsiäismaanantaina kävin sitten iteksein läheisellä myllyllä koskea katsomassa - jonnekin piti päästä. Otin kahvit termariin mukaan.













Tänään tuli vuosi isän kuolemasta. Ostin kauppareissulla punaisia neilikoita. En voinut lähteä hautausmaalla käymään (Uudenmaan puolella). Sisko kävi ja laittoi samalla multakin kynttilät, kävivät myös kotitalolla katsomassa miten kevät siellä etenee - metsikössä sinivuokot kukkivat. Käyn keväämmällä sitten. Kyllähän isä tulee usein mieleen, joku laulu, ajatus... tuo mieleen. Monesti kun miettii jotain vanhoja juttuja, toivoisi, että isä olisi kertomassa niistä.

Tämä vuosi on kulunut yllättävän nopeasti. On ollut muutakin ajateltavaa kuten oma terveys - ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan - ja edelleen odottelen leikkaukseen pääsyä. Mulle on luvattu elokuulle mutta nykytilanteessa luulen että siirtyy vielä kauemmaksi. Kyllähän mä liikkeelle pääsen kyynärsauvaan tukien  - ja autoa pystyn vielä ajamaan vaikkei nyt paljon tarvitsekaan. Etätyön parhaita puolia on se, ettei aamulla tartte miettiä millainen keli on ulkona. Muuten kyllä olisin valmis takaisin toimistoon. Näkisi edes työkavereita.

Jotenkin tässä on ollut lamaantunut eikä paljon ole saanut aikaan. No ruokaa laitan enemmän itse. Niin se ruokavaliojuttu. Ei painoa paljon ole viidessä viikossa tippunut mutta pääasiassa olen sitä vähähiilihydraattista noudattanut - välillä joskus repsahtanut leipään ym. Mutta napostelut ja iltasyöpöttelyt on olleet hallinnassa eikä oe ollut nälkä.

Tässä viikolla meinasin jatkaa kesken jäänyttä ristipistoleijonaa, mutta olen sen piilottanut jonnekin hyvään jemma-nimiseen paikkaan. Otin sitten uuden työn käsittelyyn - kissa joka makailee nojatuolissa - sopii hyvin tähän kotoiluteemaan. Nyt tosin joudun sitä vähän purkamaan kun tuli tehtyä yhdessä kohtaa väärin - no siinähän mulla iltapuuhaa.

Aika pienissä ympyröissä sitä tällä hetkellä liikutaan...

Tavallaan

mun elämä on "jäissä"
- vaikka niinhän se taitaa olla tällä hetkellä monellakin.

Yritän kyllä katsella maailmaa positiivisin mielin mutta tällä hetkellä se on jotenkin vaikeampaa. Oma - ja muukin maailma on jotekin tuuliajolla. Vaikka kyllä mä tiedän että minä selviän ja muukin maailma selviää. Mulla vaan ei ole paljon mahdollisuuksia auttamiseen - ehkä se riittää, että teen oman osani?

Puhelimessa voin toki kuunnella ja jutella, muttta kauppa-asioilla en voi käydä - itsekin turvautunut jo melko pitkään kauppakassipalveluun, josta sisareni tai tyttäreni hakee mun ostokset. Nyt olen kyllä paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta sitten. Sydän toimii paremmin... eikä väsytä enää mutta ei se lonkkaongelmaa poista...

Vuosi sitten näihin aikoihin huolenaiheena oli isän vointi. Hän oli jo sairaalassa, josta ei enää kotiin palannut. Enää ei ehkä jatkuvasti niin ajatuksissa, mutta...

Blogistani vuoden takaa

Löysin tämän tekstin vähän yllättäen äsken
https://miehanna.blogspot.com/2018/09/rakastaa.html

- ja nyt kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Tuosta ei ole vuottakaan eikä isää enää ole. Poismenostaan tuli viime viikolla neljä kuukautta. Tuossa vaiheessa hän oli vielä aika hyvässä kunnossa, pärjäsi vielä hyvin kotona kotihoidon turvin - minä kävin viikon ruuat viemässä... haikea fiilis

Olen nyt itse toipumassa kesäflunssasta. Iski näin lomalla - ja ne vähäisetkin viime viikon suunnitelmat jäivät tekemättä. Mutta niinhän ne yleensä muutenkin...
Paitsi eilen kävin teatterin kauden avajaisissa - ja olen iloinen, että kävin. Mukavia esityksiä tulossa

On mulla vielä ensi viikko lomaa jäljellä (ja vielä yksi lomarahanvaihtoviikko jossain vaiheessa) - siskon kanssa ollaan lähdössä käväisemään päiväseltään Tallinnassa. Mutta nyt pitänee alkaa valmistautua. Monikan tulossa käymään (avomiehensä kanssa muutenelävät jännittävää aikaa. Ovat ostaneet yhteisen asunnon ja lokakuussa pääsevät muuttamaan -näin sivumennen sanoen).

Kriikunat kypsyy

Tänä viikonloppuna Iinalla tuskin on aikaa meidän kanssamme aikaa viettää, hänen viikonloppunsa kuluu yhdistystoiminnan parissa, tällä viikolla Pride. Erilaisia ovat sisarukset mutta sehän se elämän suola - jokainen toimii tavallaan. Pääasia, että nauttii elämästään

Kesän kuulumisia

Viime aikoina ei oikein kirjoittaminen ole sujunut. Jotenkaan ajatukset eivät päädy tekstiksi. Ehkä tämä on sellaista totuttelua. En oiken ehkä vielä ole  tajunnut mitä isän kuolema merkitsi minulle, siitä on nyt reilu kolme kuukautta.

Perunkirjoitus on pidetty, hautakivi on palautettu takaisin hiottuna ja uudelleen kaiverrettuna. Hiukan ollaan käyty läpi isän tavaroita (ja äidinkin vaikka siitä tuli nyt tässä kuussa jo kahdeksan vuotta). Kiirettä meillä sinänsä ei ole, silla tuo talo varmaan pysyy perikunnalla. Ei sitä saa myytyä, korjattavaakin riittää... Luin jostain että näitä tämmöisiä taloja on nykyään paljon

Mutta eiköhän sekin asia järjesty jossain vaiheessa - tavalla tai toisella.

Yhden viikon lomaa olen pitänyt, muutaman viikon päästä loput. Olen tänä kesänä kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aiemmin - en tiiä yritänkö sillä täyttää jotain. Jopa kaksi kertaa käynyt kesäteatterissa (Korvenkylä ja Valkeala) ja lavatansseissakin kävin - vaikken tanssinutkaan. Paljon kerkeää kun vaan menee - siis viittii mennä. Veljen uutta hirvikoirapentuakin (karhukoira) käynyt katsomassa pari kertaa - ja serkun puolivuotiasta. Mukavaa kun sukuun tulee lisää lapsia...

Lavatansseissa on se että pitäis joko käydä jatkuvasti eli tulla tutuksi - tai sitten pitäisi olla omatanssittaja mukana :) Toisenkin kerran ehkä tulee lähdettyä - voitin nimittäin lipun lavatansseihin... alustavasti puhuttu kaverin kanssa että lähdettäis - suunnilleen 70km matkan päässä sijaitsee tämä lava.

Alkukesästä täti ja eno kävivät vierailulla. Aiemmin eivät olekaan mun luona käyneet. Minä kyllä heillä useamman kerran (lähinnä olin iskän seurana). Kesäkuussa käytiin myös tyttöjen kanssa Savonlinnassa. viikonloppua viettämssä. Tytöt olivat sitä mieltä että mummia (isänsä aitiä) pitää päästä kattomaan kun ei tiedä miten kauan enää voi - hän on kuitenkin jo 89v - vaarin kuolema pisti vähän miettimään...

Heinolassakin käväistiin Iinan kanssa Monikan luona yhtenä lauantaina.) Kotimatkalla yksi kätkökin kerettiin hakea - on vähän jäänyt vähemmälle (mun jalkaongelmien takia) Sinä iltana lähdin vielä illalla kaupungille viihteelle, tanssittajakaveri pyysi seuraksi kun hänellä alkoi loma (ja mulla oli viikon loma loppusuoralla - onneksi vielä on kolme viikkoa jäljellä, noin kahden ja puolen viikon päästä), aamuunhan siinä meni kun kotia pääsi. Edellisellä viikolla käytiin kamun kanssa liikenteessä, erittäin mukava ilta sekin

Juhannusaaton vietin yksikseni - ennen useimmiten kotopuolessa. Juhannuspäivänä lähdettiin vanhemman tytön kanssa katsomaan Pelleä (ja Tumppia) Jaalaan. Oli ihan mukava reissu sekin.

Asuntomessuille en ole vielä kerinnyt  - saa nähdä menenkö. Miniasuntonäyttelyä käytiin pikaisesti kattomassa sunnuntaina ennen tädin luo menoa. Tänä kesänä käväistiin myös pikaisesti Tykkimäellä verestämässä muistoja (tytöillä oli lapsena parina kesänä kultapassit), mutta lähinnä vain eläimiä käytiin katsomassa - sama aasikin oli siellä vielä.

Eli onhan tässä kesällä ehtinyt vaikka mitä. Pieni ajatus oli ensi viikonloppuna Kotkan meripäiville lähtemisestä mutten taida ennättää.

Kesää on vielä jäljellä ja tapahtumia... paljon jäi nytkin kertomatta.

11.5.2019

Viimeiselle matkalle, vapaa lentämään...

Isä kuoli Kiirastorstai-iltana

Mulle soitettiin iltapäivällä töihin, että tilanne on huono - melkein heti lähdin (kodin kautta) osastolle. Olin kyllä veljeltä - joka oli iltapäivällä käynyt katsomassa-  jo kuullut että isää ei ole saatu hereille koko päivänä - edellisenä päivänä oli vielä ollut pikkasen jalkeilla ja ajellut pyörätuolilla hiljaksekseen, hiljainen oli kyllä ollut (veli oli tutun potilaan kanssa jutellut...)

Edellisenä viikonloppuna en ollut voinut käydä katsomassa, olin ollut mahataudissa joten soittelin osastolle silloin tällöin. Viimeisenä viikkona vointi vaihteli, välillä ei olleet saaneet heräämään syömään ja oli ollut väsyneempi

Siis torstaina ajelin osastolle, sisko tuli noin tunnin päästä perässä. Isää ei hereille saatu, oli pitkiä aikoja hengittämättä. Tuli tunne että on jo jossain muualla. Kun lähdettiin, kysyin hoitajalta että kuinka pitkään... Sanoi ettei ole päivistä kyse. Me sitten lähdimme kotiinpäin, veljelle pysähdyttiin ohikulkumatkalla. Lähes heti sinne saavuttuamme, tuli soitto että että isä oli mennyt pois.

Kävimme häntä vielä katsomassa viimeisen kerran.  Huoneen ovessa oli pieni valkoinen kranssiseppele, kynttilä pöydällä pitsiliinan päällä, raamattu, isä peitetty, rinnalla kukkia, hieman tuntui vielä lämpimältä. Hoitaja sanoi että olkaa niin kauan kuin haluatte.
Luin ääneen psalmin 23: ".. .virvoittavien vetten tykö hän vie minut lepäämään..."

-------------------------

Hautajaiset kahden viikon päästä.

Lähes kaikki järjestelyt on tehty tai ainakin suunniteltu. Meitä on kuitenkin kolme - ja ollaan aika lailla yksimielisiä asioista. Pääsisäispäivänä vietettiin päivää siskon luona - ja silloin jo saatiin suuri osa asioista hoidettu kuten pappi ja paikka. Isälle pidetään suht isot hautajaiset, osallistujamäärää ei ole rajoitettu.

Tänään käynti hautaustoimistossa. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi
Ennen sinne lähtöä siskon kanssa käytiin hautausmaalla hakemassa äidin haudalta irtaimet tavarat etteivät huku. Haravoitiin myös isän piha (vaikkei siellä muistotilaisuutta pidetäkään), kukkapenkki esiin. Käytiin myös osastolta noutamassa kuolintodistus (soittivat pe:na et se olis valmiina, et laittavatko postiin... Nopeammin se näin saatiin). Vielä vietettiin aikaa veljen luona, hiukan vielä suunnitellen mm. kuolinilmoitusta

Olo on hieman sekava. Mutta tavallaan tähän on varauduttu. Isä oli tuolla osastolla noin kaksi ja puoli kuukautta, hoitopaikkajonossa. Hänen olonsa heikkeni koko ajan - ja hänellä oli kipuja. Loppuvaiheessa pidettiin huolta ettei kivuista tarvinnut kärsiä..

Itse vietin pitkänperjantain itsekseni, juttelin kyllä puhelimessa mutta en halunnut nähdä ketään... Kuuntelin musiikkia ja itkin kun siltä tuntui

Kohta on kevät

- vaikkakin öisin vielä pakkasta mutta aamulla kuuluu jo lintujen siritystä ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Autoa vielä lämmitettävä ainakin aamuksi. Mukavampi istahtaa lämpimään autoon...

Isä odottelee edelleen hoivapaikkaa sairaalan osastolla. Olen käynyt noin kerran viikossa katsomassa ja soittelen osastolle kysyäkseni vointiaan, joka vaihtelee. Nyt fyysisesti on parempi eli labra-arvot suht hyviä eikä ruusu ainakaan vielä ole uusiutunut, mutta seurailevat tilannetta.

Viime aikoina on kyllä ollut hereillä ja suhteellisen virkeä mutta aika lailla elelee omassa maailmassaan. Ajoittain tuntee, mutta näkee usein asioita jotka eivät välttämättä ole totta (senkin tiedostaa, ainakin joskus). Viime viikolla oli kovasti kotiin lähdössä, edellisellä kerralla oli naiset mielessä. Kävin nuoremman tytön kanssa viimeksi lauantaina. Ei tässä oikein muuta voi kuin odottaa...

Puolivälissä maaliskuuta olin työhyvinvointikortti- koulutuksessa- kortti tulikin jo tänään.

Sukututkimustakin olen harrastellut ehtiessäni. Viime viikonloppuna koin onnistuneeni kun löysin yhden vihkipäivämäärän - ja sain siten varmuuden isoisän isoäidistä -ja siitä pääsee taas jatkamaan. Mukava ja kiehtova harrastus mutta aikaavievä. Helposti huomaa että päivä/ilta on jo pitkällä jos siihen uppoutuu... saattaa yöunet jäädä hieman lyhyiksi.

Tämän viikon kun jaksaa niin pääsee viikoksi lomalle. Se alkaakin mukavasti. Olen lauantaina lähdössä nuoremman tytön kanssa katsomaan Club for Fivea Lahteen. Ollaan sitä odotettukin :)

Kotona valitettavasti tuntuu olevan kaaos, joka paikka selvitettävää tavaraa. Nyt olen kylppäristäkin tuonut ylimääräistä jotka pitäis käydä läpi. Sain hankittua suihkukaapin - ja nyt pitäis vähän sitäkin sisustaa ;) Vähän miettiä säilytysratkaisuja jne. Mutta jospa sitä lomalla - tällä kertaa - ehtis.

Miesrintamalla ei uutta - kahvilla olen käynyt. Ei siitä sen enempää. Toisaalta viihdyn kyllä itseksenikin, ei siinä mitään. Nautin siitä kun on tilaa ympärillä eikä tarvitse kenelläkään tiliä tehdä tekemisistään. Ehkä mulle tällä hetkellä riittää sosiaalinen elämä työpaikalla :) ja viikonloput läheisten kanssa.

Muuten oletteko kuulleet Pantoum -runoista, se on indonesialainen runomitta jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja neljä säettä joista muotoutuu runo tietyllä kaavalla  eli lauseita toistetaan tietyssä järjestyksessä
(1 2 3 4 - 2 5 4 6 - 5 7 6 8 - 7 3 8 1).
Tässä esimerkkinä runo käyttäen lauseita kirjoittamastani tekstistä
****************

Öisin on vielä pakkasta
Kerran viikossa katsomassa
ei välttämättä totta
tänään

Kerran viikossa katsomassa
siitä pääsee taas jatkamaan
tänään
siihen uppoutuu

Siitä pääsee taas jatkamaan
tilaa ympärillä
siihen uppoutuu
Ei siinä mitään

Tilaa ympärillä
ei välttämättä totta
Ei siinä mitään
Öisin on vielä pakkasta

*************

Mukavaa tätä viikkoa

Päivät kuluu

Isä on edelleen osastolla. Ollaan saatu hoitopaikkapäätös - nyt vaan odotellaan milloin vapautuu paikka. Isän vointi vaihtelee, välillä on reidet niin kipeät että saa ylimääräisiä annoksia morfiinia suoneen, joskus tarvitsee myös rauhoittavaa levottomuuden takia - antibioottikuurikin meneillään  -  - toisen käden rystyseen tuli ruusu - tulehdusarvot korkeimmillaan - se ilmeisesti on nyt voitettu. Lääkäri jossain vaiheessa jo soitti ettei voi tietää miten käy.

Mieli oli isällä levoton. Enimmäkseen voisi sanoa että elää omissa maailmoissaan, ei välttämättä tunne kun käy katsomassa. Väsynyt ja usein nukkuu. Veli poikkeaa muutaman kerran viikossa työmatkalla katsomassa, itsellä sen verran matkaa ettei usein kerkiä. Mutta soittelen osastolle ja kyselen miten voi - isä itse ei enää osaa käyttää puhelinta


Jotain säätöä tässä ollut tanssijamiehen kanssa mutta nyt päätetty et antaa olla - ei oikein ottanut kipinää alleen se suhde. Moikataan jos nähdään, ehkä vaihdellaan kuulumiset - se on siinä eikä siitä sen enempää. Eikä muitakaan ole meneillään - ainakaan vielä ;) Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Välillä sitä vaan kaipaa jotain - ehkä turvallista kainaloa ja ihmistä jonka kanssa voisi kenties asioitakin jakaa. En kylläkään kaipaa ketään tähän jatkuvasti...


Töissä menee entiseen tahtiin, talvilomatkin pyörii. Mulla vasta huhtikuussa. On myös kehityskeskustelujen aika. Uutta tänä vuonna se, että joutuu kolmelta pyytämään palautetta itsestään. Itse olen pyytänyt "kentältä" ja omasta organisaatiosta.  No kaksi olen saanut - eikä niissä muuta kuin positiivista palautetta. Tietty mukavaahan sekin on että on oltu tyytyväisiä. No mun kehari on vasta puolivälissä ensi kuuta, kerkee miettiä...

Missä tällä hetkellä mennään

siis Isän suhteen... Muistisairaus tuntuu etenevän vauhdilla - Tuossa pari viikkoa sitten alkoi tippumaan sängystä. Ensimmäisellä kerralla kotihoito löysi hänet sängyn vierestä, puhelin oli olkkarissa. Seuraavalla kerralla soitti minulle klo 23 että hän on taas lattialla. Soitin veljelle... kuten varmaan on tässä vuosien kuluessa tullut selväksi, isältä on amputoitu molemmat jalat, ei itse pääse ylös - ainakaan enää.
Hän suostui sitten siihen että hänellä hankitaan turvapuhelin ja - ranneke eli ne tilattiin - ei ole niitä päässyt käyttämään

Seuraavalla viikolla sai soitettua veljelle että nyt hän on eteisen lattialla - oli omasta mielestään ollut naapurikunnassa ja talo täynna vieraita, jotka hävis ja hän lähti perään - ja kaatui pyörätuolilla. Veli meni sinne, koko talo oli valaistu ja kaksi lieden levyä kutosella... aiemmin viikolla oli polttanut puuron pohjaan

No kotihoito otti yhteyttä eteenpäin - ensin ei meinannut löytyä mitään paikka sitten pääsi viideksi päiväksi intervalliosastolle. Kävin seuraavana päivänä katsomassa. Ensin halasi itkuisena,  pari tuntia olin, sekava oli. Lähtiessäni halasin entiseen tapaan nk aina, hän ei halannut takaisin vaan sanoi ettävoithan sä mua kaulailla vaikket ole minun vaimo...

Viikonloppuna mentiin taas tyttöjen kanssa. Isä vaan nukkuu, oikeastaan on puolitajuton, ei saada hereille, kun onnistuu, ei pysty puhumaankaan eikä voi sanoa että olisi ollenkaan kunnolla hereillä. Jotenkin siinä sitten tulee puheeksi (kun sh puhuu turvotuksesta) että isällä on melko äskettäin ollut nesteenpoistolääke jalanturvotuksen takia. Hoitaja käy katsomassa lääkkeet, löytyi lääke jossa oli että tarpeen mukaan kuurina. Illalla alkoi nesteet poistumaan kehosta. Seuraavana päivänä kuulin että oli nukkunut iltaan  puoli yhdeksään.   Sunnuntaina sitten menin siskon ja siskontytön kanssa katsomaan - siellä pyöräili pitkin osastoa, turvotus oli laskenut mutta pää oli sekava. Seuraavana päivänä kotiinlähtö - pakko lähteä, intervallissa ei saa olla pidempään mutta kaikki olimme sitä mieltä että kotona ei tule pärjäämään.

Tuli maanantai, iltapäivällä kotihoitaja soittaa että on tulossa taksilla kotiin - en voinut uskoa sitä. No sisko vei sitten ruokaa töiden jälkeen (niin oli sovittu et jos pääsee kotiin). Lääkäri oli vain vaihtanut jotain kipulääkitystä, muusta ei puhetta - tosin myöhemmin selvisi tiedoista että isän saa laittaa osastolle ilman lääkärin katsomista. Niinhän sitten tehtiin. Muutama tunti kotona (ei puhettakaan että olisi pärjännyt), taksilla osastolle (taksia joutui odottamaan yli 2½ tuntia, sisko odotti siellä niin kauan

Nyt on siis osastolla, veli kävi viikolla muutaman kerran katsomassa. Minä soittelin osastolle. Kerran isä sai soitettua minulle töihin. Sekava oli. Ollaan tehty hoitopaikkahakemus mutta siihen tarvitsisi isän allekirjoituksen joka tällä hetkellä todella haastavaa. Eilen kävin Iinan kanssa katsomassa. Kun mentiin nukkui joten lähdettiin ensin syömään. Nukkui edelleen kun tultiin mutta saatiin kuitenkin jotenkin hereille. Sanoi minulle että sinua olenkin varttunut, mutta suurimman osan ajasta oli aika sekava. Sisko perheineen kävi tänään. En siitä käynnistä sen enempää mutta.. ei osaa enää puhelintakaan käyttää

Tällä hetkellä vahva tunne ettei enää palaa kotiin - meillä sisaruksilla siis. Ei pärjää enää yksin eikä kotihoidon käyntien turvin. Mutta saattaa joutua olemaan pitkäänkin tuolla osastolla jossei vapaudu paikkaa muualta. Nyt ensimmäinen mikä pitäis saada tehtyä  - on sen hakemuksen laittaminen eteenpäin.

Olen jo isän sisaruksille kertonut tilanteen. Kyllähän isä on jo vanha - 82v  - viime sairaalareissun jälkeen diagnosoivat hänellä olevan vaskulaarisen muistihäiriön.
Toisaalta mikä ihme se - mieheltä amputoitu molemmat jalat ja  pari sormea, on diabetes ja on tehty sydämen neljän suonen ohitusleikkaus, syöpäkin oli  - eli fyysisestikin aika heikossa kunnossa - ja on paljon kipuja noissa jaloissa (ei haamukipuja), reidessä

Mutta nyt katotaan päivä kerrallaan. Nyt varmaan mentävä nukkumaan. Tänään en lähtenyt minnekään - tuonne loskakeliin. Lueskelin ja kattelin yhden elokuvan. Uusi viikko edessä

Oliskohan aika

jotain kirjoittaa tänäkin vuonna jotain edes.

Joulu meni -  ja isäkin pääsi kotiin intervalliosastolta ennen uutta vuotta - mutta oli taas tässä välissä muutaman päivän sairaalassa kun kotihoito oli sitä mieltä että ei pärjää kotona. Hieman alkaa olla muistiongelmia joten kotihoito päätyi siihen että lääkket ja insuliini on lukollisessa laatikossa. Ei aina muista mikä päivä, onko aamu vai ilta.... mutta vaikuttaa siltä että pärjää kun käyvät useamman kerran päivässä. Minä vien edelleen pääsääntöisesti ruokaa viikoksi viikonloppuna (tosin tulevana en  mutta sen hoitaa sisko), sisko käy siivoamassa, veli muuten vaan välillä auttamassa (asuu lähellä) ja onhan lähellä myön isän veli, joka tulee tarvittaessa.  Ruoan lämmittää vielä itse mikrolla.

Aika paljon on olleet muhun päin kotihoidosta yhteydessä. Minusta hyvä että pitävät ajan tasalla. Isän tilanne kuitenkin tuntuu vaihtelevan. Kyllä musta on tärkeää että tiedetään (vaikken mä välttämättä isälle kerro että soittelevat)

Uudenvuoden vietin kotosalla - ei huvittanut minnekään lähteä, pikkusen kuohuviiniä otin. Autonkin sain katsastettua, huomautuksetta. Olin kyllä aika yllättynyt. Katsastusmies vielä sanoi että on hyvässä kunnossa

Uuden puhelimenkin hankin - entisen huono akunkesto rupes ärsyttämään - varsinkin kuvien otossa - pikkasenkin kylmä ilma tyhjensi akun eikä meinannut heti suostua lataamaan'

Isän DNAtestikin valmistui alkuvuodesta. Heti eräs samalta kylältä oleva otti yhteyttä että tuli osuma hänen setäänsä. Hänen avullaan sitten olen saanut enemmän selvitettyä. Ikävä vaan että mulla ei ole aikaa niin paljon - muutakin on tehtävä. Mutta eiköhän sitäkin välillä kerkeä, ei vaan voi siihen keskittyä pelkästään


Käytiin Iinan kanssa Jarkko Martikaistakin kattomassa Pato-klubilla yhtenä sunnuntaina. Kaikenmoista kivaa. Kirjastossakin kävi vierailemassa Tuija Lehtinen ja viime viikolla käytiin taikaillassa  -monta hyvää taikuria siellä esiintymässä

Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Edellisenä viikonloppuna Monika oli käymässä. Hän vietti iltaa kaverillaan ja olin lähdössä hakemaan kun menin laittamaan saunan päälle - siinä sitten huikkasin Iinalle että me ei muuten saunota tänään - kiuas nimittäin oli tippunut seinältä. Sulakkeet älysin poistaa sulaketaulusta.
Huoltomies kävi viikolla - samalla muuten tarkistutin pattereiden termostaatit (tulee nyt tulevana perjantaina niitä vaihtamaan). Hän oli ensin sitä mieltä että kiukaan vaihto menis taloyhtiön piikkiin - mutta ei tässä taloyhtiössä - lopullisesti asia varmistui tänään. Oli sitten antanut sähkärille mun yhteystiedot -hän sitten soittikin. Lupasi lähettää kuvan mahdollisesta kiuasmallista - olin sanonut että oman mielenrauhani takia halua lattiakiukaan enkä enää seinälle.  No illansuussa sitten laiteltiin viestejä puolin ja toisin - tulee lauantaiaamuna klo 9 kiukaan ja kiuaskivien kanssa. Maksaahan sen mutta kerran se vaan kirpaisee...

Miesasiosta taas sen verran että taidan antaa olla - ei jaksa ottaa stressiä (tai ainakin yrittää). Lauantaina nimittäin tanssijakaveri rupes taas laitteleen viestejä - soittelikin sen jälkeen kun olin päässyt isän luota kotiin. Kertoili että suhde - jonka takia meiän viestittelyissä on ollut taukoa kun on halunnut selvittää miten siinä käy - oli ohi. Siinä sitten juteltiin - kiukaastakin ja lopputulos oli että lähdin hänen luokseen saunaan, karaokeillassakin käytiin ja jäin yöksi.
No joo - eilen illalla myöhään kymmenen jälkeen soitteli et nyt on suhdeasiat ihan - miten se nyt sanoikaan - no joo yrittävät kuitenkin vielä (vaikka mun kanssa olikin kivaa jne) mutta kaverina haluaa pysytellä - ja kuulemma jossain vaiheessa kertoilee miten käy... no joo on se tän tehnyt ennenkin - ja mä annan tehdä. Arvostan sitä että kertoi asiasta heti- eli että tiedän missä mennään...sanoinkin siitä.

Mut mulla vaan on niin että jos välitän jostain ihmisestä niin en täysin halua eroon... vaikka hän tekis mitä ja käyttäytyis miten vaan... Ehkä mä vaan olen liian kiltti. Tai sitten hoivaaja. Haluan kuitenkin kaikkea hyvää. Kai sitä vaan pitäis päästää irti... Kun vielä pystyis...
Olen kyllä realisti - mua on helppo pitää vain kaverina, en järjestä kohtauksia . Olenkin sanonut etten koskaan taistele kenestäkään miehestä kenenkään kanssa. Saa mennä jos on mennäkseen... jossen mä kelpaa sellaisena kuin olen nii  antaa olla.

Mietin tossa kaupassa käydessä että mä en oikeastaan koskaan ole edes tottunut käymään kaupassa toisen kanssa. Naimisissa ollessani minä hoidin ruokaostokset - yksin. Oikeastaan olen tottunut olemaan yksin - ja yrittämään ensin ite tai hoitamaan asian muuten. Myönnän kyllä että välillä kaipaisi toista siihen, nukkumaan ja pitämään kainalossa mutta... kyllä Hanna pärjää... Sitä olen kuullut aina. Ikääkuin ei annettaisi lupaa olla joskus heikko.

Viime yö meni harakoille - en tiedä vaikuttiko täysikuu. Luin pari kirjaa loppuun (toinen oli Tina Turnerin "Minun rakkaustarinani") ja myönnän ajatelleeni myös noita miesasiota  - ja isän pärjäämistäkin

Viikonloppuna siis luvassa saunaan uusi kiuas ja illalla pääkaupunkiseudulle työpaikan tapahtumaan jonne meidät viedään yhteiskuljetuksella ja yöllä takas. Saas nähdä eksyykö sitä vielä kaupungille -riippuu fiiliksestä, luulen. Tosin tällä hetkellä tuntuu että varmaan koti kutsuu...

En mä halua valittaa. Kyllähän mun asiat on hyvin,  läheisiä ihmisiä ja oikeastaan olen saanut - lähes - kaiken mitä olen osannut toivoakaan. Haluan olla kiitollinen siitä mutta koen että joskus voi vähän "purnata". En usko että ihminen osaa koskaan olla täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen vaikka minusta niin on usein sanottukin että sinä näytät siltä ettei sinulla olisi murheita ollenkaan - ehkä - mä vaan osaan piilottaa ne näkyvistä - Synnynnäinen asiakaspalvelija :)

Ollaan kaverin kanssa menossa terapiakirjoittamisryhmään - Naisen elämää - voimaa tietokirjallisuudesta - kokoontuu viitisen kertaa kerran kuussa. Käydään asioita läpi tiettyjen teemojen mukaan- mm kirjoittamalla. Tavallaan sitähän mä aina olen tehnyt - kirjoittanut päiväkirjaa - ja blogiakin. Puran tunteita kirjoittamalla ne ulos..

Tänään on varmaan lähdettävä ajoissa nukkumaan - kun viime yö meni pipariksi. Mukavaa tätä vuotta

Joulunaika alkaa olla ohi

Tänään vielä siskon luokse kahvittelemaan, eilen olin veljellä. Muuten joulu menikin hieman erilailla kuin oltiin suunniteltu. Isä jouduttiin viemään aatonaattona vanhainkodin intervallipaikalle. Tää alkoi jo lauantaina, hän ei vastannut puhelimeen, nukkui vain, välillä soittelin kotihoitoon - olivat pari kertaa  jo kysyneet haluaako ambulanssin. Oli itse soittanut kotihoitoon ettei jaksa ruokaansa lämmittää.

Sunnuntaina olin kaupassa hankkimassa aaton ruokia kun kotihoidosta soittavat ettei heiän mielestään pärjää kotona yksin nyt. Oli hellanlevy kutosella ym. Sovittiin sitten että hän soittaa sairaanhoitajalle, soittikin jossain vaiheessa että olis intervallipaikka vapaana. Sanoin että soittaisi veljelle. No velihän oli siellä käynyt ja vienyt ruokaa - ja vaikutti että isä piristyi, hän soittikin minulle (iskä siis), et antaisitte hänen olla rauhassa.... Soittelin sitten kotihoitoon, ei ollut veljeä saanut kiinni. Sovittiin että annetaan nyt olla, että tulen aattona ja kotihoitokin lupasi olla...

No sitten jossain vaiheessa isä soittaa että nyt ei ole asiat hyvin - näkyy kauheasta valoja, pyörivät ympärillä ja ääniä, ite totesi että täytyy soittaa pojalle - saikin soitettua. Veli kertoi et hänelle sanoi että siellä on valtavasti porukkaa... no veli meni sinne. Muutamaan tuntiin ei kuulunut mitään, sitten käly soitti että veli viemässä isää sinne hoitopaikkaan. Eli tilanne oli pahentunut... näki kaikenmoisia harhoja, en niistä sen enempää

Aattoaamuna isä soittaa mulle vihaisena että sinäkö hänet tänne järjestit, kuvitteli minun olevan jossain uskonnollisessa järjestössä ym. Sanoin sitten että tulen käymään. Sanoi sitten että niin toivoikin mun tulevan että näkee mun olevan kunnossa. Jossain vaiheessa hoitaja soitteli, kertoi tulehdusarvojen olevan koholla (eli se saattaa selittää sekavan mielen)

Kävin sitten siellä katsomassa - muutaman tunnin olin. Osallistuin jouluhartauteenkin. Sitten kotiin hautausmaiden kautta. Iina kyytiin ja meille syömään. Siinähän se ilta meni

Joulupäivänä sitten veljelle syömään, isäkin haettiin sinne kun olo oli parempi. Kun oli aattona sanonut että juhlaruoka jää syömättä.

Nyt ei tällä hetkellä tiedä miten käy, pääseekö huomenna kotiin. Onko antibiootit "purreet"

Eli tämmöinen joulu tänä vuonna.

Isän dnatesti ja auton huoltoa

Iskä kyseli eilen että olenko tilannut hänelle jonkun tutkimuksen.  Ensin olin ihan ihmeissäni - no sehän oli se tilaamani dnatesti - olivat osanneet lähettää sen isän osoitteseen vaikka omallani sen tilasin - mutta olen jo tehnyt isän  kit-numerolle profiilin (eli nimi ja osoitetiedot), joten siitä ne....

En ollut siitä kertonut, ajattelin että kun sen testin saan... no viikonloppuna sitten pumpulipuikolla raaputtamaan dna:ta poskesta... kunhan hän vaan malttaa olla pari tuntia syömättä

Auton käytin katsastushuollossa - päästömittauksineen ja muutama valo vaihdettiin. Samalla kartoitti et mistä saattais katsastuksessa tulla sanomista. Sovittiin että käyn katsastamassa ja sitten katotaan mitä on korjattavaa. Sen verran vanha auto ettei oikeastaan kovin paljon viitti ylimääräisiä korjailla. Olenkin ajatellut jo jonkin aikaa että pitäis vaihtaa  - olen tuolla ajanut nelisen vuotta ja ajokilometrejä on yli 270000 km - moottori toimii kyllä hyvin edelleen...

Joulun odotusta(ko)?

En oikein osaa ajatella edes joulua - jollain lailla se on menettänyt merkityksensä. Ehkä paras anti siinä on muutama vapaapäivä. Tänä jouluna Monika ei tule ollekaan - viettävät avomiehensä kanssa joulua kotona (ja suvun kera). Iina ei vielä tiedä enkä oikeastaan minäkään. On toki jo jonkinlaiset raamit olemassa: Aattona iskälle (vaikka sanoikin mulle että vietä nk haluat), joulupäivänä veljelle ja tapanina siskolle.

En ole kotona vielä joulua aloitellut - ainoastaan lumitähti loistaa parvekkeella (sen laitan yleensä joulukuun alussa). No kortit laitoin tänään - en paljon - lähinnä suvun vanhemmille - ja kun merkkejä riitti niin joillekin muillekin jotka tulivat mieleen... Kävin vasta tänään kortteja ostamassa - tiedän, että mulla on niitä jossain mutta en jaksanut etsiä, merkit ostin samalla kun hain yhden paketin maanantaina. Miespuolinen kaveri kysyi viime viikolla että onko sulla välipäivät vapaat, olis pyytänyt mukaan reissuun (tai niin ainakin sanoi) - no eihän mulla oo, toiset ehtii ensin. Meiän töissä ne on varattava ajoissa. Tosin tällä hetkellä en edes tiedä olisinko kuitenkaan halunnut lähteä hänen kanssaan minnekään.... mutta ei siitä sen enempää paitsi että välillä tuntuu että mulle saa sanoa ihan mitä vaan - ja mun pitäisi vain "niellä", en viitsi vaivautua samalle linjalle (paitsi hetken mielessäni).  Nyt taas katon kuinka kauan kestää että itse viestittelee, yleensä muutaman päivän päästä. On hieman ailahtelevainen, kieltämättä (tosin myös kiireinen, työssä ja vapaalla)

Töissä saatiin tällä viikolla uudet koneet käyttöön (tai tulihan ne jo viime viikolla) ja vanhat pois. Yllättävän hyvin vaihto tällä kertaa onnistui, yleensä kestää päiväkausia että saa kaikki asetukset kuntoon. Käytännössähän se ei vaikuta, samat ohjelmat käytössä - käyttis vaan vaihtui vihdoinkin kymppiin.

Hill Billy's country chicken

Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana, keskiviikkona siis - oli yhdistyksen hallituksen kokous - ja sen jälkeen lähdimmekin syömään
Amarilloon - nk aina vuoden viimeisen kokouksen yhteydessä.  Syötiin hyvin ja muut lähtivät kotiinsa. Yhden yhdistyskaverin kanssa päätimme sitten lähteä vähän jatkamaan iltaa.  Ensin pari pubia käytiin katsastamassa ja sitten meinattiin mennä karaokebaariin  - oltiin jo takkeja antamassa narikkaan kun kaverin mies tuli (heillä pikkujoulut) et he lähtee tanssimaan.  Saivat sitten minutkin houkuteltua (kauhean vaikea homma ;) ). Siellä soittava bilebändi (Jimmy Cola) yllättikin positiivisesti eli diskoillen meni pari kolme tuntia - ja se tuntuikin jaloissa. Ei tarttenut seuraavana päivänä lenkille lähteä, lue: ei pystynyt eli vietin sitten itsenäisyyspäivän omassa rauhassani (introvertisti) - ehkä tää riittää mulle loppuvuodeksi (tai sitten ei)

Lauantai menikin sitten kotopuolessa. Iinan kanssa mentiin iskälle ruokakaupan kautta. Siellä sitten vaihdettiin lakanoita, jouluverhoja, pestiin pyykkiä ym. Ei haluttu jäädä kylän puurojuhliin joten veli haki isän sinne (ja takas kotiin yöllä). Ajokeli kotiinpäin ajaessa oli aika huono, kerran melkein meinas puskea ojaan... Oli tarkoitus ehkä mennä kirkkoon kuorokonserttiin (pari serkkua kuorossa, toinen heistä kuoronjohtajana) mutta olin kotona silloin kun se alkoi... no siinä se ilta sitten meni kotosalla - ei huono juttu sekään. Sunnuntaina siskon luona Tupperkutsuilla - tulihan sitä taas tilattua. Pitää sen verran siskontyttöä avittaa et saa vähän taskurahoja...

Huomenna auto katsastushuoltoon - saapi nähdä tuleeko lisäkorjauksia (jotain kummallisia ääniä välillä kuuluu vaikka auto kyllä sinänsä kulkee ihan hyvin). Oikeastaan tekis mieli vaihtaa toiseen. Tolla citikalla ajellut nelisen vuotta ja mittari näyttää yli 270 000 km - on sillä ajettu. Sillä silmällä seuraillut jo pitkään nettiauton tarjontaa - mut nyt se pitäis saada katsastettua... en sit tiiä mitä teen jos ilmoittavat että korjaamista olis paljon, mutta - sen tietää huomenna. Tiedossa aikainen aamuherätys, vien auton korjaamolle ja kävelen siitä sitten töihin.

Mutta nyt meen saunaan - alunperin meinasin et tänään olis hiustenvärjäysilta mut jää nyt toiseen kertaan. Ei tartte aamulla ihan niin aikaisin herätä kun ei tartte suihkuun mennä. Eilen muuten kävin itselleni ruokaa ostamassa  huomiseksikin ettei tartte eväitäkään raahata.
Onnistuin myös Prismassa rikkomaan yhden pienen ruukkukukan - ja siinä mietin että missähän olis myyjä kun sieltä jo säntää yksi - oli kuullut kun meni rikki. Kävi hakemassa rikkalapion ja sanoi mennessään et sirpaleet tietää onnea (no sitä aina tartteekin...)

ps. Sain Elisa viihteen Aition kuukaudeksi veloituksetta. Olen sieltä nyt katsonut Paluu Eedeniin sarjan sekä nyt meneillään Vastatuuleen (Against the wind). Sen lisäksi siellä on paljon kotimaista tarjontaa - pitäisköhän luopua Netflix'sta.

Merkurius taas...

siis perääntyy. Eli vaikuttaa mm viestintään,  tietokonejuttuihin, aikatauluihin...

Tänä aamuna parin vapaan jälkeen töihin - mun kulkulätkä ei aukaise ovea. No oli tullut uudet lätkät, joiden piti olla käytössä vasta huomenna.  Sitten en saanut meiän työporukan yhteistä sähköpostia auki vaan jouduin koneen käynnistämään uudelleen. Tilauskirjojen aikataulu viivästynyt, olin vapailla ja työkaverini sairaana.  Tarkistin sitten tänään.  Meille piti tulla maanantaina uudet tietokoneet - ei ole näkynyt...

Viikonloppuna oli siis pikkujoulut - ihan mukavat. Paikalliseen tanssiravintolaan sitten illan lopuksi. Tanssittajakaverikin tuli sinne (ensin pyyteli mua muualle) eli tämmöistä - muut lähtivät sitten taas ennen mua - mutta ei mekään ihan loppuun asti oltu. Ei siitä sen enempää...
Lauantai meni sitten toipumisessa. Iltapäivällä kauppareissu  kun sunnuntaina kävi synttärivieraita.  Eli kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu

Maanantai vapaapäivä - kaupan kautta iskälle. Isän olokin ehkä hieman parempi  - selkää ei särje joten kävelyharjoitukset rollaattorilla (ja kahdella proteesilla) sujuu paremmin. Fysioterapeutti tuli käymään kun olin lähdössä.
Itsellä oli illalla osteopaatti. Sanoi että mun selän asento parempi kuin viimeksi  - ennen joulua sitten seuraavan kerran. Harjoitteita pitäisi tehdä. Kerron ostaneeni kuntopyörän - sanoi että varovasti aloitettava

Tiistaina sitten kokosin sen kuntopyörän - aika paljon oli osia mutta sain koottua. Illalla käväisin kaverille viemässä hänen tänne sunnuntaina unohtuneet ulkohousunsa (oli tällöin fillarilla liikkeellä)

Mutta nyt aika mennä unten maille.

Syntymäpäivän kynnyksellä

Taas on kohta vuosi kulunut - ja ikä lisääntyy numerolla. Usein vietämme työporukan pikkujouluja mun synttäreiden tienoilla, niin nytkin. Huomenna töiden jälkeen kiireesti kotiin ja vaatteiden vaihto. Vietetään iltaa paikallisen ravintolan saunatiloissa  - omat ruuat ja juomat :) Iltaa mahdollisesti jatketaan kaupungin iltaelämään...

Lauantain olen varannut itselleni ns. toipumispäiväksi. Sunnuntaina kahvittelen sukulaisia ja ystäviä - silleen pienimuotoisesti. En ole vielä edes tarjottavia kerinnyt -  saattaa mennä sunnuntaiaamuun  - se kauppareissu muttei sitä koskaan tiedä

Alkuviikosta on pari lomapäivää. Maanantaina menossa iskälle ja iltapäivällä osteopaatille. Jalka on vaivannut oikeastaan koko viikon - en tiedä mistä johtuu, ehkä säästä... mutta kyllä mä liikkeelle pääsen ja pikkujouluihin - tosin hieman on flunssainen olo

Tässä viikolla yhtenä päivänä pari kertaa jouduttiin työpaikalla pihalle - toinen oli evakuointiharjoitus (ei tiedetty) - ja toinen todellinen (tosin ei vakava) tilanne eli tuli palohälytys - ja porukka passitettiin pihalle. Täytyy sanoa et hieman koleaa oli pelkkä villatakki päällä ollessa

Tilasin tänään dnatestin  - itsellenihän olen sen jo tehnyt - ja nyt haluaisin isäni saada testattua. Kattoo nyt saanko suostumaan.  Maksaahan tuo mut mikä harrastus ei maksaisi? Saisihan siihen kulumaan satoja euroja mutta tämä on tämmöinen ns. serkkutesti - jos saan isän testattua niin voin omat osumani saada jaoteltua - äidin puoleiset osumia onkin jo, koska serkkuni siltä puolelta on testannut itsensä. Kiehtovaa mutta aika ei tahdo riittää tutkimiseen... kaikkea muutakin elämässä on.

Harmaa Marraskuu

Harmaa se todellakin on ollut tänä vuonna,  ei oikeastaan aurinko edes pilkahdellut  - tai tässä yhtenä päivänä näin vilauksen... Elämäkin menee aika lailla samoja latuja.

Lauantai meni yhdistysten aluetapaamisessa - ja olikin viikon ensimmäinen aurinkoisempi päivä  - vähän harmitti kun ajeltiin Lappeenrantaa kohti  -  aurinko paistaa ja koko päivä tiedossa sisälläoloa. Alkaa jo olla aika paljon tuttuja aikaisemmilta kerroilta. (Keväällä Savonlinnassa ja edellisenä syksynä Kotkassa). Meillä oli pari ajankohtaista puhujaa - tällä kertaa painopiste - voisi sanoa - oli edunvalvonnassa. Uuden aluetoimikunnan valitseminen meni kivuttomasti, yksi uusi mukaan (mä en siinä ole, ei aika riitä enkä haluakaan, jos rehellisiä ollaan)
Loppupäivä menikin kevyemmän toiminnan merkeissä. Ensin jouluruokailu ja illaksi teatteriin. Suutarintyttären pihalla Lappeenrannan teattterissa. Kevyttä kesäteatterimaista viihdettä...  Kotona olin puol yhdentoista jälkeen

Viimeksi mainitsin käyneeni nettideittaamassa yhdessä palvelussa, kokeilin toistakin - ja melkein jo tapasinkin jonkun. Mutta sitten tapahtui jotain joka sai tavallaan minut perääntymään - pientä lähestymistä miehen kanssa jonka kanssa ollaan oltu vain ystäviä... Päätin katsoa sen nyt ensin - vielä en voi sanoa mitään miten käy vai käykö mitään. Mutta katotaan...
Käsittääkseni hänkään ei ole aiemmin minua ajatellut sillä tavalla - jotenkin vaan ajauduttiin tilanteeseen muutama viikkoa sitten. Se kyllä täytyy sanoa että asia ei ole edennyt odottamani (haluamallani) tavalla - ei ole ollut aikaa... tosin alkaa näyttää ettei edistykään. Itse olen tässä ajatellut asioita esim. aikaa kyllä löytyy jos haluaa... tässä ei nyt näytä käyvän niin, ikävä kyllä.
Yöllä yksin on aikaa miettiä :/

No se siitä jutusta. Mutta vähään aikaan en taida ajatella miehiä ollenkaan - tai kyllähän mä miesten seurassa viihdyn, ei siinä mitään. Ensi perjantaina on sitten työporukan pikkujoulut.

Tänään aamupäivällä kävin pari tuntia rämpimässä metsässä. Huomasin että lähelle on ilmaantunut muutamia kätköjä joten kävin pari hakemassa. Toinen oli suht helpossa paikassa eikä toinenkaan mikään ylitsepääsemätön ollut tosin mun kännykästä meni akku niin en oikein tiennyt missä olen - onneksi sattui yksi sauvakävelijä jolta kyselin missä olis lähin polku ;) mut aika keskellä pöheikköä olin. Kyllä mä toki aikani seikkailtuani olisin kotiin päässyt

mutta vähän toki matka nopeutui kun sai apuja...

Mulla on viime aikoina taas ollut ongelmia lonkan kanssa (alkavaa nivelrikkoa)  - se viimeisen vuoden vähän rajoittanut liikkumista tai ei tuu lähdettyä kun sattuu... Olin torstaina toisen kerran osteopaatilla - nyt ei hirmu paljon tunnu auttaneen. mutta tarkoitus olisi saa liikkuvuus pysymään edes tän hetkisellä tasolla. Eikä eilinen sisälläolo ja jatkuva istuminen varmaankaan auttaneet asiaa... töissä sentään voi halutessaan nousta ylös ja jaloitella kun siltä tuntuu... eilen joutui odottamaan toisten määrittelemiä taukoja eli ei voinut lähteä heti liikkeelle kun siltä tuntui...

Tänä viikonloppuna en käynyt kotopuolessa. Sisko hoiti viikon ostokset tällä kertaa ja auttoi isää hirvisopalle (joka jäi multa tänä vuonna väliin, no näitä päällekkäisyyksiä ei voi välttää). Ensi viikonloppunakaan en ole menossa - vasta kuin seuraavana maanantaina (pidän maanantain ja tiistain lomaa). Perjantaina pikkujoulut, lauantaina toipumispäivä ja sunnuntaina tulee luultavasti synttärikahvivieraita - yhtä hulinaa taas :) No eipähän kerkeä ajattelemaan ja miettimään muuta

Rakastaa

Meille tuli tänään kotopuolessa iskän ja tyttöjen kanssa kahvipöydässä  puhetta rakkaudesta. Iskä sanoi ettei hän oikeastaan sanonut useinkaa äiskälle, että rakastaa tätä. Vaan ehkä muulla tavoin osoitti sen. Ei meillä pahemmin ole sitä sanottu mutta silti - olen tuntenut aina että minusta / meistä välitettiin / välitetään...

Itsellenikin se on vaikeaa... Mulle rakkaus ei ole sanoja vaan pikemminkin tekoja - ei ne tartte olla isoja juttuja, pieniä välittämisen osoituksia arjessa ym. Mitä rakkautta se on että joku hokee että rakastaa sua mutta se ei näy missään - "tyhjiä sanoja".

Mutta jokainenhan luo omat tapansa - joillekin se on se jokapäiväinen "Minä rakastan sinua"-lause, suukko lähtiessä (se kyl tuntuisi hyvältä, myönnetään), kukat merkkipäivinä... kukin taaplaa tyylillään ja jos se toimii niin antaa mennä vaan...

Muistan exän  kanssa alkuvuosina että meillä oli tapana illalla sanoa toisillemme: "Kiitos, että olet olemassa". Sitten vaan jäi sanomatta... tuli väsymystä, taantumusta, eikä  teoissa näkynyt välittäminen - nekin alkoivat olla tyhjiä sanoja.

Luottamus on myös erittäin tärkeä asia, että voi luottaa toiseen vaikka hän olisikin muualla. Jos se luottamus särkyy niin useimmiten se iskee sellaisen halkeaman että sitä on hankala korjata ellei mahdotonta. Muistan kun saatiin "lapsivapaata" , mummu ja vaari olivat tulleen lastenvahdiksi - eli saatiin kahden keskistä aikaa. Me ei enää osattu, ei enää tiedetty mitä tehdä kahdestaan... istuttiin autossa ja oltiin hiljaa...

Nykyäänkin olen sen huomannut etten halua toiselta vaatia mitään. Sanon että minun kanssani oleminen on vapaaehtoista. Saa tulla, saa jäädä, pakko ei ole.  En ainakaan myönnä että haluaisin... ymmärrän kyllä järkisyyt, ei siinä mitään, mutta... mielessä aina välillä myllertää. Niinpä, elämä on valintoja, aina ei valintaansa pysty selittämään saati tunteita on vaikea estää. Eikä se sitä tarkoita etten pahoittaisi mieltäni, mutta en halua ketään väkisin pitää... Elämä on monimutkaista mutta joskus myös yksinkertaista... Kaikelle on aikansa ja paikkansa, voisi sanoa.

PS. Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja -elokuva oli hyvä - jotenkin elämänmakuinen. Illalla kateltiin Monikan kanssa Bruce Springsteen -dokkaria. Samaan aikaan meiän talon edessä oli jotain  draamaa, naapuri sanoi että kolme poliisiautoa ja Iina oli lähtiessään kuullut että puhuivat puukosta repussa.

Ainutlaatuinen

Jonkun lööpin näin tässä lähiaikoina. Taisi olla Kaija Koo, joka halusi löytää jonkun jolle hän on ainutlaatuinen. Eiköhän me kaikki, osa löytää ja toinen haikailee ikänsä. Itse olen paljolti samaa mieltä - olisihan se mukavaa että olisi ihminen joka pitäisi ainutlaatuisena - ja haluaisi olla sun kaa - voisit olla oma itsesi ynnä muuta kliseistä.
___________________________

Syksy alkaa olla jo pitkällä vaikkei sitä luonnosta huomaakaan, ei ole sateista eikä oikeastaan kylmääkään. Loman jälkeen olen jo kaksi viikkoa ollut töissä eli loma alkaa olla muisto vain.,,

Kirjaston elokuvaillatkin ovat alkaneet. Kävin viime viikolla katsomassa "Aamiainen Tiffanylla", sanovat sen olevan leffa joka pitää nähdä edes kerran elämässä. En tiiä mikä oli mutta ei mua tällä kertaa oikein säväyttänyt, onkohan aika ajanut tämän elokuvan yli? Tosin tulin kirjastolle väsyneenä suoraan  töistä - yleensä kerkeän käydä kotona latautumassa.  Musiikki oli minusta parasta "Moon river".  Elokuvan jälkeen vielä käväisin kaverin kanssa kahvilla

Viime perjantaina vietettiin työporukan kanssa keilailtaa  - osanotto ei ollut runsas mutta mukavaa silti oli. Keilailun jälkeen sitten vielä pizzalle

Lauantaina käytiin Iinan kanssa vaarilla ja illalla viihteelle. Käytiin Kauko Röyhkää kattomassa ja sen jälkeen paikalliseen karaokebaariin, siellä suurin osa illasta. Taannoinen tanssittaja  ilmestyi sinne myös. Loppuillasta Iina lähti nuorten paikkaan ja me vielä paikalliseen tanssiravintolaan ja vielä yhteen pubiin. Hää tuli sit mun soffalle yöksi. Herääminen venähtikin sitten  pitkälle. Päivällä käytiin vielä kävelyllä ja syömässä - ja hänet kuskasin kotiinsa ja jäin vielä iltakahville - ei mikään suunniteltu juttu... kaveri - huomenna ajateltiin lähteä elokuviin. Liput jo varasin.

Se täytyy kyllä myöntää että maanantaiaamuna väsytti...

Isä on nyt sitten saanut toiseenkin jalkaan proteesin. Vielä ei oikein pystynyt sillä kävelemään kun sattui polveen. Viikolla hänellä oli varattu aika keskussairaalalle jossa sitä korjattiin. Pääsi sinne kyllä mutta kolme tuntia myöhässä.  Syynä Kelataksi. Nimittäin taksi tilattu edellisenä päivänä. Sitten jossain vaiheessa tieto ettei tule, no sitten tuli taksi (ilmeisesti oli joku muu), taksikuski oli noussut autosta, oli mennyt takaisin autoon - ja lähti. Isä oli yrittänyt väläytellä ulkovaloja, huutaakin eli kuski ei tullut sisältä hakemaan (isä ei pääsyt yksin ulos eikä kotihoito silloin ollut paikalla). Olivat soitelleet useampaan kertaan taksikeskukseen ja sairaalaan  - aika saatiin siirrettyä... ja ilmeisesti fyssarikin oli jäänyt odottamaan. Iskä soitti sitten veljensä kuskaamaan. Sanoi ettei enää ikinä ota Kelataksia (ilmeisesti edellisellä kerrallakin oli tunnin myöhässä), pyytää veljeään kuskaamaan.
- Että tämmöistä, ei oikein vakuuta tää taksiuudistus :(

Meillä ovat muutaman viikon tehneet neukkarin remonttia. Tänään saivat valmiiksi. En tiedä sekin osaltaan varmaan kävi kurkkuun, tällä viikolla ollut kipeä  (ja allergialääke auttoi jonkin verran. Mutta tässähän tätä juttua taas  - kaikkea ei muistakaan

Tänään liuin varttitunnin - kotona suoraan nukkumaan sohvalle vähäksi aikaa - iltasella käväisin vielä lammella - ja loppuilta kuluu Vain Elämää -ohjelman parissa