Viikonloppu taas takana

Kirjoitellut en ole vissiin pariin viikkoon, jotenkin aika tuntuu kuluvan uskomattoman nopeasti.

Monikalla oli penkkarit ja nyt on sitten lukion penkki kulutettu, kaikki tarvittavat kurssit suoritettu. Ensimmäiset kirjoituksetkin on käyty - ja alustavia arvioita saatu. Siis lähinnä kuunteluiden tulokset, joista sitten pystyy vähän sanomaan  - ainakin sen pitäisi olla nyt varmaa että lakki tulee (jossei mitään katastrofaalista tule myöhemmin). Voisi sanoa että tähän asti on sujunut paremmin kuin tyttö toivoikaan.... Nyt sitten on viimeisen kirin aika - lukuloma

Iina tuli jo viime torstaina - aloitti talvilomansa. Mukava on ollut huomata, että tämä uusi koulu tuntuu sopivan hänelle. On innostunut yms. Heillähän on nyt alkanut kudonnan opiskelu - ja tänään vaarin luona selaili mummon vanhoja Mallikerta-lehtiä - ja löysi niistä itselleen tarpeellisia ohjeita kuten kokonaisen kurssikirjan (josta oli sanottu että se olisi hyvä olla vaikka onkin ilmeisesti loppuunmyyty) kudonnan työvaiheista alusta loppuun. Mummon kangaspuutkin kävi tarkastamassa pihamökissä :)  Hänhän jäi vaarille pariksi päiväksi (saa Monika lukea rauhassa)

Jaa- a mitäs mulle kuuluukaan. No joo paljastan pienen jutun miksen ole paljon kerinnyt tänne kirjoitella. Olen jutellut yhen miehen kanssa sekä puhelimessa että netissä - yhdessä ryhmässä tavattu. Hän laittoi minulle viestin tossa - en edes muista - ehkä viikko pari sitten. Tavataan ehkä kahvin merkeissä mun lomalla parin viikon päästä. Mukava on ollut jutella mutta... välimatka on aika suuri. Mutta eipä mennä ajassa eteenpäin ennenkuin on aihetta... mutta aikaa on vienyt muilta asioilta, myönnetään... Aihetta ei kuitenkaan mihinkään hehkutuksiin... mutta onhan se kiva välillä jutustella ;)

Mutta nyt on pakko lähteä nukkumaan

Miten näin voi tapahtua?

Valtakunnan uutiskynnyksen ylitti tänään uutinen Kouvolan keskustan koulun palosta. Tuo kuva on sammutuksen loppuvaiheesta - olin juuri tulossa kirjastosta. Kattorakenteita puretaan. Tuon jälkeen tuli tiedotus että pahin on ohi

Oma tyttäreni ei käy tuota koulua joten hänen kirjoituksensa kenties sujuu suunnitellusti. Tänään ilmoitettiin että yhteiskoulun abit pääsevät huomisen kuullunymmärtämisen tekemään tuolla toisessa keskustan lukiossa. Jatko on avoinna...

Olin siis kirjastossa - kirjailija Laura Paloheimon jutustelua kuuntelemassa. Ehkä tämä ikävä tapahtuma esti ihmisiä tulemasta. Osa ehkä luuli että kirjastokin olisi suljettu, kai sitäkin suunniteltiin (mutta kuulemma tuuli toiseen suuntaan) Kansalaisopiston ryhmät oli peruutettu savun takia. Niin Chick Lit'stä keskusteltiin. Mukava ilta loppujenlopuksi

Kirjastosta suuntasin sitten kauppaan ja kotiin saunomaan. Nyt kattelen sivusilmällä "Kalenterityttöjä" Sekin elämänmakuinen tuotos :) kuulemma tositapahtumiin perustuva

Uudelleen järjestelyjä

Tänään ollaan Monikan kanssa raivattu Iinan huonetta. Tavaroita ahdettu kaappiin ja järjestetty lattialle tilaa että Monika voi vaikka tanssia. Iinan huoneesta on tarkoitus ajan kuluessa tulla työ/vierashuone. Sitten kun Monikakin lähtee niin minä siirryn hänen huoneeseensa. Olohuone vapautuu minun kopperostani (osa olohuoneesta erotettu mittatilauskaapistolla mulle nukkumasopeksi, jossa olen kyllä viihtynyt)

Tavallaan nyt mulla on väljempää kuin koskaan... kotoa lähtenyt yhdestä siskon kanssa jaetusta huoneesta jossa itsellä pari komeroa ja muutama hylly seinällä (muuten komeron yläkaapissa edelleen jotain koulukirjoja kotopuolessa), sieltä soluasuntoon asumaan toisen kanssa samaan huoneeseen... Opiskelun jälkeen muutin exän kanssa kaksioon asumaan (hänen), siitä sitten kolmioon siellä ja täällä. Tyttöjen kanssa olen sitten eron jälkeen asunut kolmioissa, mulla oli oma huone - ja tytöt jakoivat huoneen. Kun ostin tämän nykyisen - ajatuksena oli se, että tytöt saavat omat huoneet jossa saavat rauhassa olla. Etsin asuntoa, jossa tilava olkkari - ja tämä löytyikin : ) Eli nyt tässä alkamassa uusi vaihe elämässä - muutoksilta ei voi välttyä..

Ainoa homma minkä muuttaessani tein - oli keittiön kaappien ovien ja tasojen vaihto. Edelleen olen tyytyväinen - 3½ vuoden jälkeen. Muuhun remppaan mulla ei ole valitettavasti ole ollut varaa. No parvekkeen lasitukseen hankin valonsuojaverhot viime kesänä. Jos rahaa liikeni, varmaankin remppaisin lattian. Mutta - olen kyllä viihtynyt :) - ja eiks se ole pääasia - että itse viihtyy

Keittiön alkuperäiset kaapit

Keittiö ovien ja tasojen vaihdon jälkeen

Muisto 90-luvulta

Tämän näköinen olin naimisiinmennessäni - harvoja kertoja kun minulla on tummat hiukset... pikemminkin yritän vaalentaa... Mutta olihan sitä nuori ja nätti silloin :)

maanantai

 - menikin vauhdikkaasti.

Aanu alkoi kassatäsmäytyksillä - ja sen jälkeen puoltoista tuntia infoa tulevaisuuden näkymistä (lähinnä meiän asiakkaiden), omaakin tulosta sivuttiin. Näyttää paremmalta kuin vuosiin... tosin säästötoimenpiteillä tehtyä tulosta. Huomenna taas seuraavat infot heti aamusta... palaveria pukkaa.

Loppupäivällä olisikin sitten kiire saada päivän hommat putkeen.

Ulkona on lämpimämpää tosin kosteampaa. Hieman harmitti kun viereinen auto oli ajanut autonsa niin lähelle että jouduin kuskin paikalle ryömimään apukuskin paikan kautta. Mutta kyllähän tälläinen lyhytjalkainen sen verran taipuu, tosin pieniä vaikeuksia oli saada jalkansa ratin alle - kun muutenkin penkki ihan edessä :)

Naapurin kanssa jutustellessa tuli parempi mieli. Olenkin joskus tästä yläkerran naapurista ehkä vähän valitellut kun tuppaa ottamaan kuppia - ja silloin on hieman tuota meteliä aika pitkälle yöhön. Kertoi olevansa tipattomalla huhtikuuhun asti :) Kuulemma on jo vaikuttanut, nukuttaa paremmin ja ruoka maistuu... Monika oli tosi tyytyväinen kun kuuli - nimittäin ei olis parempaan saumaan voinut sattua kun tyttö lukee kirjoituksiin - ja haluaa nukkua yönsä. Tosin en mä tätä naapurille sanonut...

Postiluukusta tipahti tänään jääkaapin korjauslasku. Eräpäivä jo torstaina, lasku kirjoitettu perjantaina. Olisin kyl  toivonut että olis vähän lähemmäs palkkapäivää osunut. Mutta enköhän mä selviä :) Pientä sumplimista vaan...

Jahas - uusi kuukausi

Miten tämä aika meneekin niin nopsaan nykyään... Uusi viikko ja kuukausi aluillaan. Vastahan päästiin uudesta vuodesta. Tyttö on ollut pois muonavahvuudesta jo kuukauden - tosi ollaan lähes päivittäin juteltu Skypen kautta. Eli ei hirmu ikävä ole tullut. Talvilomaviikolla on tulossa tänne - ja itse ajattelin lähteä sinne pariksi kolmeksi päiväksi omalla talvilomallani. En kuitenkaan koko viikoksi, Monika tuskin voi lähteä mukaan kun on kirjoitukset meneillään. Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Tätä päivää eletään.

Töissä on jotenkin kiirettä vaikke puhelinliikenne olekaan vilkasta. Töitä on riittänyt. Perjantaina piti jäädä linja-ongelmien takia ylitöihin - no vajaa tunti. Muttei edelleenkään uskalla perjantaille suunnitella mitään heti töiden jälkeen vaikka tilanne nykyään onkin parempi kun vertaa alkuaikoihin. Ajasta puheenollen, tässä kuuussa tulee 9 vuotta tässä nykyisessä työpaikassa täyteen. Nopeasti  on mennyt. Tytöt olivat silloin vielä alakoululaisia ja nyt molemmat täysi-ikäisiä. Enkä itseäni tunne vanhemmaksi ollenkaan.

Ehkä ikä tuntuu siinä ettei paljoakaan tee mieli enää rellestää. Nauttii koti-illoista - jopa yksin. Ei enää ole tarvetta lähteä "baanalle". Mutta nyt alan valmistautumaan nukkumaan menoon - jospa ottais kirjan hetkeksi käteen, aamulla työt kutsuu...