Hieman ikäviä juttuja tulossa

- tai miten sen ottaa. Onhan se tietysti hyvä jos asiat saadaan kuntoon... kuten isän sydän ohitusleikkauksella. Iina kävi viime viikolla lääkärissä, meinas et peräpukamat oireili. Niitä ei löytynyt - lääkäri laittoi lähetteen paksusuolen tähystykseen. Tänään tuli - sama päivä kuin isälle sovittu leikkaus.

Iina soitti minulle töihin kun tuo lappu tuli. Alustavasti jo ilmoitin ko päivänä pitäväni ainakin aamupäivän vapaata. Kotona mulle selkis et taidankin pyytää siksi päiväksi pekkasen. Se toimenpide ei tehdäkään lähisairaalassa vaan pitää mennä yli 20 km päähän tk:hon (Iina sanoikin nyt jälkikäteen että lääkäri oli sanonut et se tehdään mahdollisesti siellä). Luulen et täytyy varautua pidempään aikaa - ja ajattelin et olen sitten heti tavoitettavissa jo isän asioissa tarvitaan (tai itekin voin soittaa)

En lähtenyt tänään autolla riskeeraamaan - edelleen kesärenkaat, kun en kerinnyt viikonloppuna kotopuolessa käymään. Exä vei tyttärensä kouluun ja samalla sanoi vievänsä mutkin. Kävelin sitten iltapäivällä kotiin. Ei se ole kuin nelisen kilometriä, vajaa tunti menee - jotenkin se vaan "syö" aikaa... Tosin saatan lähteä huomennakin - kattoo nyt keliä aamulla. En mä omaa ajamistani pelkää,  vaan muita hurjastelijoita (talvirenkailla tai ilman). Sen verran täällä enemmän liikennettä kuin ennen maaseudulla. Sitä mieltä olen et eihän sitä renkailla ajeta vaan kuski ajaa, nuo renkaat sun muut on vain apuvälineitä...

Mutta ihan kiva se oli iltapäivällä tallustella kotia. Oli aika jolloin joutui kävelemään pitkiä matkoja kun ei ollut autoa - esim. silloin kun tytöt olivat pieniä - vein heidät rattailla aamuisin ensimmäiseen hoitopaikkaansa, joka oli neljän kilsan päässä  - ja siitä sitten pyörällä kurssille. Kummasti sitä vaan jaksaa kun on pakko... Sitä en nyt muista montako kuukautta jouduin niin pitkälle viemään - myöhemmin saatiin hoitopaikka lähemmäksi. Kunnes taas Iinan puhejuttujen takia piti viedä hänet tarhaan - ja matka piteni taas - rattailla ja kelkalla vein.... puheterapeutti oli sitä mieltä, että tarha olisi parempi kuin perhepäivähoito... tosin enpä tiedä, eipä ne siellä paljoa osanneet, kunnei saaneet tietoa mitä tytölle pitäisi... tarhan tädit ja setä (siellä oli yksi poika"tarhatäti", josta tyttö piti erityisen paljon - nimi taisi olla Pauli) eivät tieneet mitä heidän pitäisi tehdä, eivät ymmärtäneet tytön puhetta vaan naapurin poika kertoi mitä Iina tarkoitti. Ihmettelivät miten sie ymmärrät, niin tähän poika et olen Iinan kaveri  ja leikitään yhdessä - ja tietysti ymmärrän mitä puhuu... Mutta eivät kaikki kuitenkaan ymmärtäneet, naapurin tyttö ihmetteli et eiks Iina puhu Suomea...

Mitenkäsä mie nyt näihin juttuihin päädyin... Kohta kai mietittävä nukkumaanmenoa, hieman väsyttää kai äkkiseltään tuollainen ulkoilu :) Mukavia unia <3

No eipä tartte enää jännittää

Veli pääsi valtuustoon. Sen verran pieni paikka, että äänet on saatu laskettua. Laitoin onnittelutekstarin.

Muualla maassa äänestys suurimmalla osalla jatkuu, niin myös tällä paikkakunnalla. Taidan lähteä nukkumaan... tai ainakin alkaa valmistautua yöpuulle. Tällä alueella en usko kovin yllättävää enää tapahtuvan. Mun ehdokas ei päässyt, kuten sanoin, en oikeastaan odottanutkaan

Naapurikaupungissa pääsi ilmeisesti valtuustoon tutusta avioparista molemmat - ainakin tällä hetkellä (siinä saattaa vielä toinen tippua). No tietää kiirettä perheessä, tosin heiltä on jo kaikki lapset "lentäneet pesästä" - ehkä aikaa riittää entisten toimien vanavedessä... ovat monessa mukana.  Aikaansaavia ihmisiä kumpikin.

Vaalipäivä

Käytiin äänestämässä - eli velvollisuus käytetty. Nyt seurailen vaalilähetystä ja tuloksia netistä. Kenties enemmän jännitän veljeni puolesta. Hän on ehdokkaana pienessä Uudenmaan kunnassa tai kaupungissa - äänet hänelle paljolti tulenevat kotikylästä. Tällä hetkellä on menossa valtuustoon...

Oma ehdokkaani ei ole menossa läpi. En oikeastaan odottanutkaan. Mulla on periaatteena on kuitenkin se, että en äänestä kansanedustajaa. Mielestäni yksi homma riittää - voisihan sitä olla selvillä kotikuntansa asioista muutenkin. Välillä epäilyttää kerkeävätkö kansanedustajat hoitaa kunnallisia toimiaan ollenkaan... ja mikä on tärkeysjärjestyksenä ensimmäisenä. Voisi antaa mahdollisuuden uusille ihmisille, jos sitä kautta saataisiin uutta aikaan. Kyllähän siellä tietysti vanhojakin konkareita tarvitaan....

 Oltiin eilen tyttöjen ja kaverin kanssa Hesassa yhden yhdistyksen reissulla. Bussilla Hesaan, siellä vapaata aikaa. Ostoksilla oltiin, museot jäi tällä kertaa. Kiasmaan ainakin meinattiin mut ei sit ehditty. Toisaalta ei harmita kun takastullessa bussissa yks sanoi et siellä oli vain yksi kerros näyttelyä nähtävissä (ja silti ottivat normaalin hinnan). Monika ja kamu löysivät itselleen kengät, eli ei turha reissu. Paljon tuli käveltyä. Mie korkokengillä koko päivän, kieltämättä illalla jalat kuin tulessa. Tänään ei sitten korkokengillä lähdetty äänestysreissulle.

Exä lupas viedä mut huomenna töihin... en viitsi nyt lähteä kesärenkailla kokeilemaan maanantaiaamun liikennettä. Kävelen sitten kotiin metsän kautta (no aamulla en viitsi, menee sen verran aikaa kuitenkin). Tiistain mietin sitten huomenna

Mulla on uusi lelu :)

Ostin hierovan tuolin - ei mikään huippuvehje mutta luulen, et tyhjää parempi. Itselleni syntymäpäivälahjaksi - synttärit kuukauden päästä. Tilasin Netanttilasta, hain Anttilasta - ei tarvinnut postimaksuja maksella. Mutta kyllä ensin hirvitti...  Niimittäin menin siihen neuvontatiskille, tyttö siinä sanoi hieman epävarmasti et se on aika iso paketti... itselläkin ensimmäinen fiilis - millä mä tuon kotiin vien. No onnistuihan se. Myyjä pyysi vartijan auttamaan paketin kannossa lastauslaiturille, minä ajoin auton sinne - ja sinnehän se mahtui mun "tilaihme"-Corsaan. Kotona sitten pyysin tytön auttamaan autosta ulos

Testattu on - pyörii ja mouruaa selässä mukavasti, selkänojaa ja korkeuttakin saa hieman säädettyä. Kuten sanoin jo -  ei huippuvehje -  mutta luulen, että tyhjää parempi. Ei ole oikein aikaa eikä varaakaan hierojalle.... muutenkin tuntuu mukavalta istua. Eli voinee käyttää normaalina tuolinakin, vaikka lueskella siinä. Saa kyl kokoontaitettua myös, jos haluaa piilottaa vaikkapa sängyn alle. Olishan noita ollut noita tuolinpäällyksiä - mutta mulla ei oikeastaan ole sopivaa tuolia sille. Tossa se nyt pysyy paikallaan. Toistaiseksi ainakin mahdutin sen omaan soppeeni.

Talvirenkaita en ole vielä vaihtanut. Veljelle soitin et koska hänellä olisi aikaa. Ajelisin sinne päin sitten. Vielä ei tarkkaa päivää sovittu. Eli nyt sitten ajellaan rauhallisesti risteyksiin... ja muutenkin rauhallisesti. No eipä sitä hurjastella talvirenkaillakaan...

Niinpä - eilen

jossittelua. Olen jo kauan sitten oppinut, että jossittelu ei auta. Mutta joskus on mielenkiintoista miettiä mitä jos silloin olisikin tehnyt toisin - tosin tiedän että luultavasti samassa tilanteessa olisin tehnyt aivan samoin :) Kyllähän ihmisellä suunnitelmia ja unelmia toki saa olla - muttei niistä elämän ainoa sisältö saa tulla  - pitää muistaa elää...

Oikeastaan en varsinaisesti koskaan ole suunnitellut elämääni,  olen vain tehnyt valintoja, yrittänyt elää niin että minulla ja läheisilläni on hyvä olla. Joskus on lähdettävä, että voi palata taas... niin joku viisas on joskus sanonut - tosin en muista että aivanko noilla sanoilla

Jos...

Mun elämä olisi mennyt nk. suunnittelin... Mulla olisi kolme lasta. Nämä kaksi tietenkin - ja kolmas silloin kun Monika lähti kouluun, mutta siinä vaiheessa tulikin ero. Monika kyllä vuosia haikaili pikkusiskoa tai -veljeä. Kai tämä alkaa olla tätä vanhenemisen miettimistä. Viime vuosiin saakka on voinut vielä ajatella et se olis mahdollista. Mutta ei enää... nyt vaan odottelen ... mut vielä ei ole mummoilun aika.

Kerroin mä tänään ettei mulla ole enää ketään enkä tällä hetkellä haluakaan. Siihen tätini sanoi et sie sit vanhoilla päivillä otat jonkun jota joudut hoitamaan... no sen näkee sitten. Nyt mentävä nukkumaan et jaksaa aamulla töihin

synttärikahveilla

Tätini synttäreitä juhlistamassa oltiin. Tätini on minua vain kymmenisen vuotta vanhempi, joten sukupolvien kuilu ei meitä kosketa. Hänen nuorimmat lapsensa ovat samaa ikäluokkaa omieni kanssa. Heillä edellään uutta vaihetta. Yksi tytöistään sai poikansa muutamaa päivää ennen äitini kuolemaa, äitini kerkesi nähdä kuvia  vastasyntyneestä niissä juhlissa, joista joutui ambulanssikyydillä viimeiselle matkalleen. Vanhempani ovat/olivat pojan äidin kummeja.

Tämä poika - varsinainen ilopilleri. Hän todella täyttää tilan jossa on, saa ihmiset viihtymään. Muutoksia on tulossa - kohta ei mummu ja vaari ole vain häntä varten. Toinen serkkuni saa vauvan lähipäivinä - ja tänään kuulin ilouutisen, että kolmas heistä saa vauvan ensi vuoden alkupuolella. Näin tämä elämä etenee... sitten on vielä enemmän vilskettä... mukava kun ihmiset tekevät lapsia. Kyllähän sen mullekin on edessä luultavasti - lastenlapset, muttei vielä sentään...

Sauna ja elokuva

illan päätteeksi. Iinan kanssa katsottiin Patrick Dempseyn tähdittämä "Lumottu", vähän taikaa tähän harmaaseen syksyyn. Monika meni jo nukkumaan - sanoi huomenna olevan pitkä päivä (pyhäkoulun pitoa, tanssia, illallakin Taivas kutsuu tapahtuma)

Aamulla kerkesin pestä koneellisen pyykkiä ja laittaa tiskikoneen jylläämään ennen kuin tytöt heräsivät. Exäkin tuli käymään. Me oltiin heti ruuan jälkeen lähdössä vaaria katsomaan - hieman - omasta - aikataulustamme päästiin sitten myöhässä lähtemään.

Päivä meni sitten kotopuolessa. Lähinnä piristämään vaaria mentiin...  Katsottiin mm Esteratsastusta :) - jostain syystä vaarin luona tulee katsottua urheilua - vaikken sitä muuten katotaan - urheilua siis. Nopeastihan iltapäivä kului. Äidin haudalle käytiin kynttilä viemässä, tuttujakin nähtiin...

Muuten tänään kun lähdettiin kotoa, auton radiosta tuli taas Johanna Kurkelan Prinsessalle -laulun loppusanat. Ne todella koskettavat (ensimmäisen kerren kun ne kuulin, kyyneleet tuli):

 ... ja viimein sun matkaan  

Ei pääse saattajatkaan. 

Ja lohtu, on mulle

Että siellä kaikki on sulle

Kun ne ensimmäisen kerran kuulin, en tiennyt mikä ja kenen laulu se on... pakko oli etsiä... todella kosketti...

Just äsken tajusin - olen minä sen kuullut - oli Prinsessa -elokuvan tunnussävel. Kävinkin sen elokuvan tyttöjen kanssa katsomassa.

Taas kirjastossa

Työkaveri tänään tokaisi et olet aina kirjastoon menossa,  kun tauolla tuli puhetta. Tällä kertaa tutustumassa oltiin teatterin toimintaan, vierailijoina pari näyttelijää, lavastaja ja teatterisihteeri. Näissä vierailuissa yleensä aina arvotaan jotain esim. kirja. No tällä kertaa arpaonni osui minuun. Sain Kouvolan teatteri 50 vuotta -kirjan. Olinkin sitä joskus selaillut kirjastossa. Mukava opus

Niin illasta - oli mukava. Teatterin työntekijöitä kertomassa työstään ja sitten näyttelijät Sami Kosola ja Veli-Matti Karen tekivät pari improesitystä. Se vaan harmittaa ettei näissä vierailuissa käy väkeä - kuin satunnaisesti enemmän - mutta ilma oli sateinen - ja voihan sen katsoa netinkin kautta. Mutta eipä se korvaa sitä tunnelmaa...  kun olet siellä

Hieman harmittaa...

nimittäin isäni sydämenohitusleikkausta siirrettiin muutamalla viikolla - syynä se, että on kiireellisimpiä tapauksia. Alkuperäinen päivämäärä olisi ollut viikon päästä,  nyt siirtyi yli marraskuun puolenvälin. Kyllä se aika lailla vaikuttaa oloon kun ei jaksa tehdä yhtään mitään - no isä sanoi että kyllä se menee kun ei tee mitään eli istuu sohvalla ja kattoo telkkaria...

Olivat tänään soittaneet ja informoineet asiasta, uusi leikkauspäivämäärä tulee postissa (vaikka sanoivathan ne sen jo). No onneksi olis vielä sentään viikko aikaa, tosi ikävä olisi ollut jos olis ilmoitettu vaikka päivää paria ennen - et odottelehan vielä muutama viikko. Nytkin ollaan keritty miettimään kaikenmoisia juttuja asian tiimoilta, mitä pitää ennen sitä tehdä esim. siellä kotona kun kuitenkin on useamman viikon pois. Nyt vähän mietityttää et pääseekö jouluksi kotiin... MUTTA se on sitten sen ajan murhe tai mietittävä asia...

Hänellehän ollaan tekemässä ohitusleikkausta kun varjoainekuvauksessa keväällä selvisi että kolme suonta on 90%:sti tukossa. Koko kesä odoteltiin tietoja... toivottavasti nyt eivät sitä enää siirrä. Mutta tietysti, jos hätätilanne tulee niin pääseehän sitten heti... (jonon ohi), mutta vähän pelottaa kun isä kuitenkin asustelee siellä  yksin. Olen jo siitä sanonut että puhelin pitää aina olla mukana - meni vaikka postilaatikolla käymään... onneksi edes veli asuu suht lähellä... kilsan päässä.

Ilta meni siskon luona reissukuviaan katellessa ja jutellessa. Tulivat tänä aamuna Etelästä, olivat siskonmiehen synttäreitä juhlistamassa. Toinen tytöistään oli mukana, toinen ei työjuttujen kaa päässyt mukana lähtemään (tai kyse työssäoppimisesta). Mukava reissu oli ollut :)

Meiän uusi lempiruoka

näyttää olevan lihaton kaalikeitto - tosin voisi melkein padaksi sanoa kun aineksia on melkein viiden litran kattilallinen, lientäkin löytyy. Ilman lihaa sen takia, että Iinakin välillä saa äidin tekemää ruokaa ;), yleensä tekee itselleen ja minä Monikalle ja itselleni. Tänään tajusi miksi se on niin hyvää - minun salaisuuteni on siirappi. Antaa kivan maun. Usein laitan myös riisiä sekaana, tällä kertaa en mutta nyt on uutena aineena lanttu porkkanan ja perunan lisäksi.

Näin viime yönä jotain unta entisestä poika- tai oikeastaan miesystävästä, jonka kanssa ollaan yhdessäoloa yritetty useaan otteeeseen. Unessa oli aika rauhallinen tunnelma, ei mitään seksiä tai semmoista - paljoa en siitä unesta muista mutta tänään kun muutama viesti laitettiin netin kautta, kerroin nähneeni unta hänestä. En sitten tiedä oliko hyvä vai huono juttu kun kerroin... se siitä.

Tänään taas palkkapäivä, laskut maksettu - ilo mielellä :) - sai maksettua

Tenniskyynärpää taas vaivannut. Unohdin kipugeelin kotiin. Viikonloppuna haudoin kylmällä.

Ilmoittauduin tänään ammattiyhdistyksen pikkujouluihin - mennään teatteriin 16.11, Marraskuussa viihdettä riittääkin. Kuun alussa on työpaikan pikkujoulut, siellä elävää musiikkiakin. Kuun lopussa mennään taas teatteriin - henkilöstökerhon järjestämänä. Kivaa tiedossa :)

Hieman mietittyttää isän tilanne. Ensi viikolla on vihdoinkin sydämenohitusleikkaus. Uskon ja toivon sen menevän hyvin

Kirjoista

Huomasin juuri, etten paljoakaan lue miesten kirjoittamia kirjoja. Kai se paljolti tuntuu siltä ettei niillä  useinkaan ole mitään sanottavaa minulle.

Yritin eilen aloittaa Jari Ehrnroothin kirjaa Mahdollisuuksien piiri. Ensimmäisen luvun jälkeen päätin etten lue - ainakaan nyt. . Ehkä liian älyllistä minulle...

Olen siitä ennenkin joskus tainnut sanoa että miksi lukea kirjaa joka ei tunnu siltä, että se pitäisi lukea... kun sen on lainannut kirjastosta. Tai jotain sinne päin. Elämä on kuitenkin niin lyhyt ettei muutenkaan kerkeä lukea kaikkea minkä haluaa - miksi aikaa pitää tuhlata kirjaan joka ei tunnu itseään koskettavan

Väsyttää...

en tiedä, voiko tämän laittaa flunssarokotuksen, menkkojen, syksyn piikkiin tai kaikkien niiden. Aamuherätyskin ehkä vaikuttaa, yläkerran naapuri intoutui ilmeisesti keskustelemaan ennen kuutta aamulla. Ei riitaa mutta aika kovaäänistä kuitenkin... eli omat yöunet jäi ikäänkuin kesken (yli puoli tuntia herätykseen), kävin kyllä liian myöhään nukkumaan. Niin rokotuksen sain eilen, käsi ei tullut kipeeksi mut olo ehkä hieman nuutunut.

Kävin eilen illalla kirjastolla. Siellä oli Märta Tikkanen. Mielenkiintoinen ilta oli. Mielestäni meiän kirjastossa - varsinkin eräs virkailija - järjestetään tosi mukavia kirjailija ym iltoja. Yritän mennä aina kun pääsen. Märtan yhden kirjan lainasin kun hän sitä siteerasi - ja satuin löytämään: Suurpyytäjä. Kertoo siitä kun kirjailija menee Grönlantiin kertomaan kirjoistaan ja rakastuu siellä mahdottomaan... yksi lause sai minut lainaamaan kirjan: "Tule, tule toki. Mutta lähde taas.". En vielä ole lukenut mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta - ehkä ajoittain hajanaiselta, tajunnanvirtaa

Exäkin antoi eilen kuulua itsestään... eli hengissä on  - ja se siitä. Tänään en ole jaksanut vastata naisystävänsä (ex?) soittoihin - tosin en ole kerinnytkään - varsinkaan töissä. Äsken en vaan vastannut. Ei mun tartte.

Kohta saa omenahyvettä, uunista otin jäähtymään. Ruokaakin laitoin, kanaa, jäi mulle evääksikin. Kaupassa kävin. Siinähän tämä ilta. Kynttilöitä laitoin parvekkeelle tuikkimaan. Väsynyt, mutta kuitenkin aika seesteinen olo - kaikesta huolimatta

ilta kokoustelemassa

Töissä päivä alkoi viikkopalaverilla ja jatkui markkinointi-infolla. Työkalut reistaili eli enpä saanut yhtä hommaa edes jatkettua. Iltapäivällä it-osasto ilmoitti että edellisen päivän ongelmat tietyissä ohjelmissa jatkuivat (eilen ilmoittivat klo 16 jälkeen spostiin - jolloin oltiin jo lähdetty - että työasemissa ollut on ollut ongelmia, saatu korjattua klo 16- sitä ennen ei mitään tiedotusta - kyllähän me tietysti se huomattiin kun koneet hidasteli)... pitäis olla korjaantuneet, saattaa joissain työasemissa vielä ilmetä. Sit koneelle uudelleenkäynnistys, jos ei korjaannu niin ilmoitus käyttötukeen. Että silleen...

Exän naisystävä soitteli päivällä - ja iltapäivällä kun soitti en voinut vastata, laittoi sitten viestin että on joutunut osastolle, exän puhelin on hänellä. Sivumennen sanoen - exän olinpaikasta ei tietoa... No tämä nainen soitti kun olin päässyt kotiin, yritti myös illemmalla kun olin kokouksessa. Laitoin viestin että en voi puhua enkä aio nyt soittaakaan. En nyt jaksa. Vaikuttaa siltä ettei hänellä nyt ole muita joille puhua.

Niin kokous. Yhdistystoimintaa. Alkoi klo 17.30, jouduin sihteeriksi kun varsinainen sihteerille oli tullut este. No kuten yleensä - meni siinä n. 2½ tuntia plus loppuhöpinät päälle. Seuraava kokous joulukuun alussa erään hallituksen jäsenen kotona - lupasi keittää joulupuuron :) Mulle tulee kyl pikkasen kiire. Pitäis klo 17 olla siellä, töistä pääsen neljältä. Ajomatkaa yli 45 km. No jos syövät sen puuron ensin, mä en oikein ole riisipuuroihmisiä

Huomenna flunssarokotus kun viime viikolla unohdin...

Jahas - ja taas maanantai

Uusi viikko edessä. Koko joukko yhtäaikaa lähdössä, asettaa omat haasteensa. Kuka ensin tekee mitäkin... naapuri pihalla sanoi ettei maanantai oikein hyvin alkanut, oli pyörällä töihin lähdössä, sanoi ettei löytänyt auton avaimia. Avaimista puheenollen... Olisin aikoinaan saanut tyttöjen pyörät myytyä, katsoja oli jo tulossa, mutten löytänyt avaimia mistään eli se jäi sitten sillä kertaa. Muutossa taisin antaa molemmat pyörät veljen matkaan. Vaimonsa siskontytölle ne muistaakseni meni...

Töissä rutiinit, hieman jotenkin järjestelmä jumissa (vaiko itse?), mutta menihän se päivä. Kun pääsin kotiin, soitti exän naisystävä. Ei ole kuullut exästä enkä kyllä minäkään sitten lauantain. No puhui siinä sitten aika pitkään. Muutakin... aika "rikki" tuntui olevan... En sitten tiedä pitäisikö olla huolissaan, mutta oikeastaan en jaksa. Siis exän touhuista, aikuinen ihminen... vastaa ittestään.

Tein sitten pikaisen kalakeiton pakasteista, sen jälkeen suunnilleen varttitunnin torkut. Sitten Iinan kanssa kirjastoon. Palautin pari ja lainasin muutaman. Niinhän siinä aina tuppaa käymään. Tuttu kirjastovirkailija kertoi Oksasen Sofin kirjaa varanneita olevan kolmisensataa, tais olla ylikin. Sanoin, että minä en viitsi. Nolotti tunnustaa etten ole edes Puhdistusta lukenut vaikka se on ollut mun kirjahyllyssä jo kauan. Perusteluna se, etteihän sitä voi omassa hyllyssä olevia lukea, ne on varalla jossei pääse kirjastoon, jos sattuu vaikka jalka katkeamaan... :)

Kirjaston jälkeen nk usein - kauppareissu.

Monika lähtee huomenna koulun kanssa Ateneumiin Helene S:n näyttelyä katsomaan. Harmi ettei itse kerkeä. Olen kyll loppukuusta menossa pääkaupunkiseudulle käymään mutta kyseinen näyttelyhän kerkee loppua. Meillä on yhden yhdistyksen retki. Mulla ja tytöillä kyllä aikomus mennä isää katsomaan Meilahteen sillä reissulla. Mun isälle tehdään sydämenohitusleikkaus - hänellä kolme suonta 90% tukossa. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Sainpa ensivuoden kalenterit, seinälle ja kassiin. Kiva juttu että saatiin tilata tuo tavallinenkin krono. Nimittäin ammattiliitto ei enää tänä vuonna niitä jakele. Minä kyl hieman petyin, nimittäin vaihdoin tähän toiseen pari vuotta sitten - ja yhden kerran virallisesti kerkesin tämän jäsenedun saada (ekana vuonna liityttyäni kesken kauden,  sain sen työkaverilta, joka sitä ei halunnut... ). Se vaan ilmoitettiin ettei tänä vuonna lähetetä kalenteria kun viime vuonna sitä ei tilattu kovinkaan paljon. Aiemmin tuli suoraan kotiin, viime vuonna se piti tilata jos sen halusi. Tietysti halusin... kyllä mä mielelläni vielä paperikalenteriakin käytän. Se ei ainakaan tuhoudu hetkessä kuten saattaa kännykälle käydä - tosin käytän googlen kalenteria synkronoituna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä - onko siellä varmuuskopiointi kunnossa... jos jotain käy

No tää meni saarnaamiseksi. Ehkä olisi kohta aika mennä nukkumaan tai ainakin vetäytyä lukemaan.

Synttärit juhlittu

Perjantaina käytiin Iinan kanssa hieman kaupoilla. Ostettiin vegelle sopivaa naposteltavaa - aika kalliiksi tuli... mut ainahan sitä juhlimisessa rahaa saa kulumaan. Isossakin kaupassa käytiin. Lähinnä leipomistarvikkeita ja kotiin tarpeellista (vessapaperia. tiskiainetta). Yksinkertaisesti en jaksanut ruveta sieltä ruokaa ostamaan ensi viikolle. Jotenkin tuli ahdistava olo - ihmisiä, kuhinaa... ja kun ei vielä tiedä mistä mitäkin löytää... no päätettiin et ostan lauantaina lähikaupasta vielä mitä tarttee. Aika kauan joutui vielä jonottamaan kassallakin - ei enää ikinä perjantairuuhkaan

Kotiin toin Iinan. Laitoin leipäkoneeseen pienen pullataikinan tulemaan. Lähdin kaverin luona käymään siksi aikaa kun valmistui. Monika lähti yöksi kaverilleen. No loppuilta kului sitten omenapiirakan ja kakun teossa - Iinan kanssa yhdessä. Sitten nukkumaan ja aamulla ajoissa ylös.

Piirakat uuniin, lähdin käymään kaupassa (Iina halusikin vielä lisäksi sipsejä), puuttui leivinpaperi sekä folio. Ostin uudet kahvikupit - meillä kun ei ole oikein yhtenäistä kahviastiastoa - halpiskupit - yleensä juodaan kivoista mukeista. Kiva kuitenkin joskus saada jotain uutta. Varsinaisesti en välitä mistään merkeistä eli mulle kelpaa halvat tusinatuotteetkin. Cittarissa kysyi tarvitko mariskoolien keräilytarraa, sanoin etten välitä, en kuitenkaan lunasta niitä - olenkohan jotenkin epätavallinen naisihminen? Mulla ei ole Teemaa eikä muutakaan arabiaa, muumimukeja löytyy, mutta ne on lahjaksi saatuja... no nyt eksyin hakoteille

Vaari tuli ensimmäisenä vieraana. Olihan meitä taas vaikkakaan ei kaikki. Siskon perheestä puuttui yksi tyttö (oli idisleirillä), veli kera vaimonsa ja keskimmäisen tyttären, Täti miehensä ja tyttärenpojan kanssa  - joka sitten viihdytti meitä suunnattomasti olemisellaan. Ikää pikkuherralla 1v3kk. Monika varsinkin jaksoi pojan perässä juosta. Kaverit ei valitettavasti päässeet tulemaan paitsi yksi Monikan ja tämä minun kamuni (joka kyllä on myös tytöille tärkeä ihminen),.Kiva iltapäivä oli...

Exää ei sitten ole näkynyt. Soitti lauantaiaamuna, välttämättä piti saada jutella Iinan kanssa heti, vaikka sanoin että tyttö on suihkussa (onneksi mun kännykkä on vedenkestävä), jotenkin se ihminen kuulosti ihan siltä ettei ole tolkuissaan. Alunperin piti tulla la-iltana käymään, sitten ilmoitti tulevansa tänään. No eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Sen tiedän että on taas hävittänyt puhelimensa. (Ex)-tyttöystävänsä soitteli sekä eilen että tänään. Eli enpä nyt taas tiedä, Eikä se mulle kuulukaan. Soitti exän siskokin, lähinnä Iinalle onnittelut ja samalla kysyi veljestään, kun ei ole saanut kiinni.  En muuta voinut sanoa kuin että puhelimensa on kadottanut siksi ei saa kiinni, mutta en tiedä mistä/miten tavoittaa.

Tosin exä kertoi minulle eilen yhden jutun josta en saa kertoa kenellekään - ainakaan vielä. Liittyy hänen terveydentilaansa, tietää enemmän keskiviikkona. Toisaalta miksi kertoi minullekaan. Ihan omissa jutuissa tarpeeksi

Vaari mietiskelee nyt tulevaa sydämen ohitusleikkaustaan - ja mahdollisuutta ettei selviäkään. Sanoi meille kun oltiin kaikki koolla että ei aio tehdä mitään jälkissäännöstä, mutta ette sitten tappele. En kyllä uskokaan, me ollaan pystytty aina olla tasapuolisia. Siihen meidät on kasvattu.

Kyllähän isän vointi on huonontunut kesän mittaan, mutta leikkaus on nyt lähellä. Toivottavasti saavat kuntoon. Sisko kyl sanoi et kyl  hänellä on hieman pelkoja et jos ei onnistukaan,.. Äitihän kuoli leikkauksen jälkeiseen sydäninfarktiin, siskon appiukko samoin. Onhan se siihenkin varauduttava, leikkauksissa on aina riskinsä - ja nekin on hyvä tiedostaa.

Viikko lopuillaan

Tämä ilta meni siivotessa. Tytöt veivät matot ulos puisteltavaksi, imuroitiin ja pestiin lattiat yms. Tultiin siihen tulokseen, että torstai taitaa olla sopiva siivouspäivä meille. Nyt tunnelmaa - parvekkeella palamassa paljon tuikkuja. Niin siivouksen jälkeen oli mukava istahtaa parvekkeelle teetä juomaan - ja Monikan kanssa jutustelemaan. Mukava olo :)

Perjantaisin  minä itse olen aikas "poikki", viikko takana ja lähes kaksinkertainen määrä töitä perjantaisin (kahden päivän tilaukset), Monika aika usein viettää perjantain nuortenillassa ( ja Iinakin sillon tällöin). Huomenna Monika menossa vielä kaverilleen yöksi, Iinan kanssa pitäisi tehdä tarjottavia lauantaille, kaupassakin käväistävä. Lupasin tehdä omenapiirakan... ja kaverillakin pitäis keretä käväisemään kahvilla - ja kuulostella viikon kuulumiset (vaikka onkin la:na tulossa synttäreille. Eipä silloin henkilökohtaisuuksia kerkeä...)

Exäkin käväisi tänään - tyttöjään kattomassa.

Velikin soitteli illalla. Olin eilen laittanut heille synttärikutsun. Isälle soittelin, että mitä kuuluu. Siskonkin tavoitin puhelimeen. Tädille laitoin tekstarilla kutsun. Saas nähdä kuinka monta heikäläisiä tulee...kahdesta ylöspäin...

Oli hieman häslä päivä

Unohdin nimittäin flunssarokotuksenkin. Toisen puolen "pomo" kysäisi iltapäivällä et kävitkö rokotuksessa - no en tosiaan muistanut. Aamulla sinne vissiin olis pitänyt mennä - mulla vaan oli niin kiire yhen pikkuprojektin kanssa (jäi eiliseltä) - tosin en kerinnyt sitä tänään jatkaakaan. Oli ihan tarpeeksi hommia rutiinitöissäkin. Tilaukset myöhässä yms. Mutta päästiin kyllä neljältä lähtemään kotiin. No ehkä pääsen rokotuttamaan itseni viikon päästä kun terkkari seuraavan kerran tulee - jossei onnistu niin ollaan ilman sitten. En mä ole ottanut rokotteen kuin kahtena edellisenä vuonna. Toissa vuonna mulla oli sit kaikkea muuta kränää ton terveyden kanssa... ilmeisesti ne vaivat ovat väistyneet :)

Kävin illalla  kirjastossa kuuntelemassa Raisa Cacciotorea, kuinka tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa. Tavallaan itsestään selviä asioita, mutta hyvä niistä puhua. Sitä hän painotti, että itsetunnossa kaikki lähtee omasta päästä eli millaisa ajatuksia siellä pyörii... Siellä olikin paljon sakkia, luulenpa, että suuri osa oli ns ammattilaisia. Mutta antoi se ajattelemisen aihetta meille tavallisillekin kadun tallaajille.

Seuraava kirjaston juttu taitaa olla Märta Tikkanen ens viikolla

Iina kokeili tänään jotain vegemuffinsseja (ihan ok, ehkä hieman liian makeita mun makuun...mut kokeilemalla oppii - tai sitten niiden pitää olla äklömakeita) . Kun on ne synttärit viikonloppuna. No saan mä sentään ostaa cocktailpiirakoita... kyl mä annan kokeilla -yleensä. Niin olen itsekin saanut kokeilla kaikenlaisia. Tosin nuorena leivoin paljon myös kotona muutenkin. Äidillä oli reuma eikä ollut vielä hankkinut kunnon yleiskonetta (se olin minä :) - pullaa ja sämpylöitä/hiivaleipää tuli leivottua viikottain). Mun äiti oli sellainen, että osti tarvittavat aineet/tarvikkeet mielellään, oli sitten kyse leipomisesta tai käsitöistä. Halusi tukea sellaisissa asioissa. Itsekin olen yrittänyt antaa mahdollisuuden kokeilla-

Mutta nyt taidan lähteä nukkumaan - ja vielä hetkeksi uppoutua Italian maaseutuun...

Iltapalaksi omenapaistosta

- oikein omenaista. Laitoin paljon omenaviipaleita, sekaan kanelia ja sokeria sekä lisäksi muruja (kaurahiutaleita, margariinia, kanelia ja sokeria). Hyvää oli... ja perhekin tykkäsi. Pieneksi yllätykseksi tein kun tulivat mediamajasta kotiin. Kävivät katsomassa dokumetti elokuvan "Säilöttyjä unelmia". Minä en tällä kertaa viitsinyt kotoa lähteä, kävin kaupassa sillä välin - ja sitten päätin tuon paistoksen tehdä - omenoita riittää :)

Töissä - no eipä kummempaa. Normimeininki. Selvis sitten vasta mulle tänään, että eilinen spostiongelma oli muillakin - siitä vaan ei sen enempää puhuttu. Kaipa suurin osa meinas et oma ohjelma vaan temppuilee. Viikkopalaverikin oli, työilmapiirikyselyn perusteella tehtyjä parannusehdotuksia käytiin läpi. Muutama homma etenee, sitten on vielä harkinnanvaraisia ja sitten niitä joita ei tulla tekemään... No pääasia että ihmisillä on hyvä olla.

Meiän talossa kattoremppa pääsee kunnolla alkuun ensi viikolla. Alaoveen oli tullut lappu että aloitetaan maanataina, kestää 1½-2 viikkoa -  ja pahoittelevat sen aiheuttamaa häiriötä. Vesikatteen uusiminen on rempan aiheena. Saas nähdä mikä on lopullinen vaikutus vastikkeeseen... no mietin sitä sitten... tärkeintä on saada katto kuntoon

Aika harmaa maanantai, satoikin

Aamulla ylös hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Tenniskyynärpää oireili yöllä, joten piti särkylääkettä ottaa ja kipugeeliä laittaa. Auttoi kyllä nukkumaan sit lopulta

Aamulla tietysti taas tuntui et miten toi kello voi olla jo noin paljon. Pään tyynyyn olis vaan tehnyt mieli jättää... mut ylös nousin - ja suihkuun. Töihinkin kerkesin ajoissa. Melko tavallinen maanantai, uutta hommaa. Tein tarroja myymälöille. Ei mikään vaikea homma kunhan alkuun pääsee... Iltapäivällä sekos sähköpostiohjelmakin. Olin yhtä viestiä siirtämässä virtuaaliasemalle kun ilmoitti ettei ohjelma vastaa, suljin sitten mutta ei suostunut avaamaan. Loppujen lopuksi käynnistin koneen uudelleen, vieläkään ei asia kunnossa, näppäimistökin meni jumiin joten lopetin sitten virtakytkimestä. No sain koneen toimimaan, sähköpostikin toimi kun ensin korjas asennuksen - ei hajuakaan mitä siinä kävi. Loppupäivän toimi moitteettomasti. 

Kotona sitten vaan ollut, saunassa käytiin kun tytöt halus. Nyt illalla keitin kattilallisen kaalikeittoa - ilman lihaa taas. Voi Iinakin syödä - ja maistuu se niin muillekin. Tuolla parvekkeella on nyt jäähtymässä. Tietääpä mitä syö pari päivää... ja hedelmiksi on kotopuolen kaneliomenoita.

Nyt ajattelin - et jos lähtis ainakin lueskelemaan tuonne sänkyyn. Tytöt jo omissa huoneissaan. Kumman väsynyttä porukkaa tässä huushollissa tänään... no välillä näinkin. Monikallahan on menossa koeviikko - ja se varmasti väsyttää, Iina taas valvonut viikonloppuna pelaillen simsejä. Välillä pitää nukkuakin.

Tässä vielä kuva Olavi Uusivirrasta ja serkustaan Jiristä Kouvolan Mediamajassa, taisivat tuossa laulaa paperitähdistä... mukavia poikia :) Jirillä päällään uusin ostos kirpparilta, venäläistyylinen aamutakki ;)