Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkuttelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkuttelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Hellettä riittää

 
Mun loman aloitukseksi käytiin kaverin kanssa ajelulla perjantaina. Tosin tavallaan aloitettiin se  jo torstaina,  käytiin oopperaleivät syömässä - kasari on tulossa takaisin kuten sisareni sanoi. Yhden kätkönkin siinä samalla kävin hakemassa. Pientä jännitystäkin siinä  - nimittäin kyseisellä paikalla mennään joen rantaan pitkiä portaita alas - minä olin jo alhaalla kun kaveri tuli puolvälissä - yhtä äkkiä alkoi kuulua kovaa rytinää - ja siinä me katottiin kun puu kaatui - en tiedä mikä sen aiheutti, ei ollut tuulistakaan.

Siis perjantaina ajelua  -nautittiin kauniista maisemista. Terassit eivät houkutelleet. Tälläkin alueella on hienan nuo tartunnat lisääntyneet. Jutetiin "ötökkämiehen" kanssa - perhosista. Jännä kohtaaminen sekin :) 

Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla. Maanantaina auton käytin ilmastointihuollossa ja öljynvaihdossa.  Mukavampi lähteä reissuun kun tietää et ilmastointi on kunnossa - ilmansuodatin oli kuulemma todellakin "loppu". En ole ole löytänyt auton huoltokirjasta tietoa koska mahdollisesti on ilmastointi huollettu, öljynvaihdosta oli maininta - no en mä sillä hirmu paljon ole itse ajellutkaan kun ei töihinkään ole tarttenut kulkea - vielä ollaan etätöissä kotosalla






Tänään käytiin siskon kanssa kotipuolessa. Haudalla käytiin  -  äidin kuolemasta tuli tänään kymmenen vuotta. Meille tämä Eino Leinon päivä - runon ja suven päivä - on myös kaipauksen päivä. 

Kotimatkalla poikettiin Piika ja Renki -kahvilassa sekä Mustilan viinipuodissa. 

Loppupäivän olen yrittänyt selviytyä tästä helteestä. Ilman tuuletinta olisi aika toivotonta. Elokuvia olen toljotellut kun ei muuta jaksa 



sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3


Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.


Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Mukavia hetkiä


Viime viikolla vietin virikevapaapäivää. Käytiin siskoni ja ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Kesto yli kaksi tuntia ja aktiivirannekkeen mittauksen vai oliko puhelimen mittauksen mukaan oli 2*30min (reilu puoli tuntia) nopeaa kävelyä ja loput hidasta - matkaa kertyi suunnilleen 8 km. Mukavasti alkaa mun lonkka kestää, myönnän toki, että jaloissa kyllä tuntui kotona illalla :) 


Illalla innostuin vielä koristelemaan pienen sypressin (olin viikonloppuna vienyt tyttärelle itse koristelemani sypressin tuliaisina  - siitä se ajatus kai  sitten lähti...)

Olen myös innostunut vähän järjestelemään paikkoja kotosalla - alkaa energiaa olemaan kaikenmoiseen kun ei lonkka enää ole koko ajan mielessä. Eteinen järjestykseen, samoin ruokailuvälikkö (joka on arkisin työpisteeni vaikka olishan mulla ylimääräinen huone - mutta jotenkin viihdyn paremmin tuossa keskellä asuntoa, josta näkee ympärilleen) 

Päätin ottaa käyttöön myös vanhan leipäkoneeni, joka on kauan lojunut sivupöydän alla tyhjän panttina. Koneen olen saanut aikoinaan häälahjaksi - kyllä sitä tuli käytettyä mutta nyt jotenkin jäänyt. Eli tein sitten perunajuustoleivän lauantai-illaksi yllätykseksi tytölle  - hän tuli pyykkiään pesemään, saunomaan ja kattomaan Kaija Koon livestreamkeikkaa...  

Olen myös miettinyt josko ostaisi Airflyerin mutta se on vasta mietintäasteella... 

Mulla on muuten huomenna taas virikevapaapäivä - kun ne pitää saada käytettyä tämän vuoden puolella eikä oikein loppuvuodesta enää onnistu - joulusesonki ja työkavereilla lomia ja vapaapäiviä varattuna. 

Huomennakin olisi tarkoitus päästä lenkkeilemään... tosin aamulla lupasin käyttää exää sairaalanmäellä - no ei siellä kauaa pitäisi mennä... epikriisi pitäisi hakea jotain lausuntoa varten. 

Muuten tänään oli äidin ja isän hääpäivä. Jos vielä olisivat täällä - 56 vuotta - mutta voihan sitä ajatella että ovat yhdessä siellä jossain. Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei isän vaskulaarinen dementia oirehtinut paljoakaan (ei edes tiedetty) mutta jouluaatonaattona ensimmäisen kerran joutui intervallijaksolle vanhainkodille - lopun alku, niin oikeastaan voisi sanoa. Joulusta pääsiäiseen...



perjantai 25. lokakuuta 2019

Aika kuluu

Tämäkin kuukausi on kohta ohi. Menossa olen ollut - tosin sairaslomallakin.  Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen maanantaina lähdin töistä kesken päivän . Oli niin niskat ja selkä jumissa. Illan kokouskin jåi väliin. Loppujen lopuksi olinkin sairaslomalla seuraavan viikon keskiviikkoon - Se on oikeestaan pitkä tarina :)

Huomasin nimittäin että mun verenpaineet oli järkkykorkealla tiistai-iltana (muistaakseni 191/133 tosin osasyynä saattoi olla se että kävin hammaslekurissa, ja poistettiin mm viisaudenhammas, mutta kuitenkin) - lisäksi mun vp-mittari ilmeisesti oli rikki, ainakin mansetti ei suostunut tyhjentymään joten pyysin siskon mittaria lainaksi kunnes saan uuden (tilasin netin kautta ja parissa päivässä oli perillä, lähes samanlainen kuin entinenkin mutta hieman "päivitetty") Verenpaine kyllä laski noista huippulukemista seuraavana päivänä mutta korkealla edelleen...

No sitten otinkin yhteyttä työterveyshoitajaamme joka järjesti lääkärille perjantaiksi ajan. Hoitaja ihmetteli että tiedoissa näkyi muutaman vuoden takaa että olisi aloitettava lääkekokeilu jota ei sitten ollut edes määrätty. Mulla on ollut taipumusta verenpaineeseen ja sukurasitustakin on. Jotenkin vaan päässyt seulan läpi. Oma syykin miksei ole asiaa vienyt eteenpäin. Nythän se on tavallaan pakkotilanne, kun leikkaukseen menossa...

Pitkästä aikaa ristipistoja - ruiskaunokki
Nyt olen syönyt lääkettä parisen viikkoa, olo on parempi. Niin sain siis sairaslomaa, osittain tuon nivelrikonkin takia (lääkäri aiemmin sanonut että antaa tarvittaessa) ja varmaan myös väsymyksen takia. Olin levon tarpeessa ja kun toi lääkityskin aloitettiin. Apteeksissa sanoikin että pari ekaa viikkoa paineet heittelee miten sattuu... Yllättävän vähän sivuvaikutuksia ollut. huipannut muutaman kerran kun paineet laskeneet vauhdilla

Olin just lääkäriin lähdössä kun työkaveri laittoi viestiä että miten voit... sanoin  et en ollutkaan tajunnut kuinka väsynyt olin. Hän siihen että kyllä me ollaan huomattu että olet. Yks työkaveri sanoikin silloin maanantaiaamuna et miksi sinä tulit töihin. Meillä on töissä ollut pitkään vajausta muutenkin - aina joku lomalla tai saikulla.

No sairasloma meni lepäillessä ja sopeutuessa vp-lääkitykseen. Kävin hakemassa myös kyynärsauvat - tällä hetkellä kuljen yhden kepin kanssa. Vähän viihdettäkin oli sillä viikolla. Kävin miespuolisen ystävän kanssa katsomassa Olen Suomalainen -elokuvan - ja ennen sitä syömässä. Vähän piristystä :)

Pariloitua tonnikalaa
Elokuva oli mielestäni parempi kuin olin etukäteen ajatellut. Tosin toi mieleen omakohtaisia kokemuksia, mutta silti... Muistin myös kun nuorena olin Motorestissa töissä (kesäisin auki 24h) kun herätin Kari Tapion autostaan (pyysi herättämään) aamulla lähtiessäni kotiin.

Viime viikonloppuna perjantai-iltana oltiin työporukan kanssa syömässä - enpä ollut ennen syönytkää tuoretta tonnikalaa. Ihan syötävää mutta kyllä mä säilyketonnikalaakin syö ihan mielihalulla.
Alkupalana söin Valencialaista sipulikeittoa ja jälkkäriksi liekitettyä räiskälettä mansikka-ananaskompotin kera... Siellähän se muutama tunti vierähti, sieltä sitten vielä pubiin. Itse olin autolla liikkeellä muttei se mun oloa haittaa, pärjään ilman rohkaisuakin - ja juttua riittää. Pari työkaveria vein kotiinsa illan päätteeksi

Hunajaista kananrintaa


Monika tuli lauantaina päivällä ja kaupan kautta kotiin.  Sai raahata ostokset kotiin, alkaa olla mulle aika vaikeaa. Oltiin illalla menossa tyttöjen tädin kansssa teatterin - ensin kahvilan kautta. Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit - mukavaa viihdettä. Illan päätteeksi vielä vähän syömään . Mukava ilta sekin mukavassa seurassa...

Eli tämmöistä - ja menoa on tiedossa lisää marraskuulle yllinkyllin - jossei sitten satu leikkauskutsu tulemaan. Hampaat hoidettu tulehdusriskien osalta mutta paikattavia vielä on. Ei halpaa lystiä mutta pakollista ennen leikkausta. Yksityiselle menin koska halusin saada homman nopeasti hoidettua. Julkisella puolella hoitoonpääsy aika hidasta.

Tämä työviikko pulkassa, taas yhden jaksoin. Ei siinä mitään, olo on pirtempi kuin aikoihin vaikka lonkkaa koskeekin mutta jotenkin saan sen pois mielestä. Samahan se istua työpöydän ääressä kuin kotona sohvalla. Kävelyhän se tekee eniten kipeää. Ilman keppiä en kyl pärjäis tällä hetkellä

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulun odotusta(ko)?

En oikein osaa ajatella edes joulua - jollain lailla se on menettänyt merkityksensä. Ehkä paras anti siinä on muutama vapaapäivä. Tänä jouluna Monika ei tule ollekaan - viettävät avomiehensä kanssa joulua kotona (ja suvun kera). Iina ei vielä tiedä enkä oikeastaan minäkään. On toki jo jonkinlaiset raamit olemassa: Aattona iskälle (vaikka sanoikin mulle että vietä nk haluat), joulupäivänä veljelle ja tapanina siskolle.

En ole kotona vielä joulua aloitellut - ainoastaan lumitähti loistaa parvekkeella (sen laitan yleensä joulukuun alussa). No kortit laitoin tänään - en paljon - lähinnä suvun vanhemmille - ja kun merkkejä riitti niin joillekin muillekin jotka tulivat mieleen... Kävin vasta tänään kortteja ostamassa - tiedän, että mulla on niitä jossain mutta en jaksanut etsiä, merkit ostin samalla kun hain yhden paketin maanantaina. Miespuolinen kaveri kysyi viime viikolla että onko sulla välipäivät vapaat, olis pyytänyt mukaan reissuun (tai niin ainakin sanoi) - no eihän mulla oo, toiset ehtii ensin. Meiän töissä ne on varattava ajoissa. Tosin tällä hetkellä en edes tiedä olisinko kuitenkaan halunnut lähteä hänen kanssaan minnekään.... mutta ei siitä sen enempää paitsi että välillä tuntuu että mulle saa sanoa ihan mitä vaan - ja mun pitäisi vain "niellä", en viitsi vaivautua samalle linjalle (paitsi hetken mielessäni).  Nyt taas katon kuinka kauan kestää että itse viestittelee, yleensä muutaman päivän päästä. On hieman ailahtelevainen, kieltämättä (tosin myös kiireinen, työssä ja vapaalla)

Töissä saatiin tällä viikolla uudet koneet käyttöön (tai tulihan ne jo viime viikolla) ja vanhat pois. Yllättävän hyvin vaihto tällä kertaa onnistui, yleensä kestää päiväkausia että saa kaikki asetukset kuntoon. Käytännössähän se ei vaikuta, samat ohjelmat käytössä - käyttis vaan vaihtui vihdoinkin kymppiin.

Hill Billy's country chicken
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana, keskiviikkona siis - oli yhdistyksen hallituksen kokous - ja sen jälkeen lähdimmekin syömään
Amarilloon - nk aina vuoden viimeisen kokouksen yhteydessä.  Syötiin hyvin ja muut lähtivät kotiinsa. Yhden yhdistyskaverin kanssa päätimme sitten lähteä vähän jatkamaan iltaa.  Ensin pari pubia käytiin katsastamassa ja sitten meinattiin mennä karaokebaariin  - oltiin jo takkeja antamassa narikkaan kun kaverin mies tuli (heillä pikkujoulut) et he lähtee tanssimaan.  Saivat sitten minutkin houkuteltua (kauhean vaikea homma ;) ). Siellä soittava bilebändi (Jimmy Cola) yllättikin positiivisesti eli diskoillen meni pari kolme tuntia - ja se tuntuikin jaloissa. Ei tarttenut seuraavana päivänä lenkille lähteä, lue: ei pystynyt eli vietin sitten itsenäisyyspäivän omassa rauhassani (introvertisti) - ehkä tää riittää mulle loppuvuodeksi (tai sitten ei)

Lauantai menikin sitten kotopuolessa. Iinan kanssa mentiin iskälle ruokakaupan kautta. Siellä sitten vaihdettiin lakanoita, jouluverhoja, pestiin pyykkiä ym. Ei haluttu jäädä kylän puurojuhliin joten veli haki isän sinne (ja takas kotiin yöllä). Ajokeli kotiinpäin ajaessa oli aika huono, kerran melkein meinas puskea ojaan... Oli tarkoitus ehkä mennä kirkkoon kuorokonserttiin (pari serkkua kuorossa, toinen heistä kuoronjohtajana) mutta olin kotona silloin kun se alkoi... no siinä se ilta sitten meni kotosalla - ei huono juttu sekään. Sunnuntaina siskon luona Tupperkutsuilla - tulihan sitä taas tilattua. Pitää sen verran siskontyttöä avittaa et saa vähän taskurahoja...

Huomenna auto katsastushuoltoon - saapi nähdä tuleeko lisäkorjauksia (jotain kummallisia ääniä välillä kuuluu vaikka auto kyllä sinänsä kulkee ihan hyvin). Oikeastaan tekis mieli vaihtaa toiseen. Tolla citikalla ajellut nelisen vuotta ja mittari näyttää yli 270 000 km - on sillä ajettu. Sillä silmällä seuraillut jo pitkään nettiauton tarjontaa - mut nyt se pitäis saada katsastettua... en sit tiiä mitä teen jos ilmoittavat että korjaamista olis paljon, mutta - sen tietää huomenna. Tiedossa aikainen aamuherätys, vien auton korjaamolle ja kävelen siitä sitten töihin.

Mutta nyt meen saunaan - alunperin meinasin et tänään olis hiustenvärjäysilta mut jää nyt toiseen kertaan. Ei tartte aamulla ihan niin aikaisin herätä kun ei tartte suihkuun mennä. Eilen muuten kävin itselleni ruokaa ostamassa  huomiseksikin ettei tartte eväitäkään raahata.
Onnistuin myös Prismassa rikkomaan yhden pienen ruukkukukan - ja siinä mietin että missähän olis myyjä kun sieltä jo säntää yksi - oli kuullut kun meni rikki. Kävi hakemassa rikkalapion ja sanoi mennessään et sirpaleet tietää onnea (no sitä aina tartteekin...)

ps. Sain Elisa viihteen Aition kuukaudeksi veloituksetta. Olen sieltä nyt katsonut Paluu Eedeniin sarjan sekä nyt meneillään Vastatuuleen (Against the wind). Sen lisäksi siellä on paljon kotimaista tarjontaa - pitäisköhän luopua Netflix'sta.


perjantai 29. kesäkuuta 2018

Jos joku on seuraillut

niin isä pääsi keskiviikkona jatkohoitoon omaan sairaalaan. Oli tässä kaikenmoisia käänteitä tässäkin jutussa mutta nyt asiat olosuhteisiin nähden hyvin. Tiistaina kävin tytön ja kaverin kanssa iskää katsomassa Kotkassa. Pari tuntia siellä rupateltiin. Iskä soitteli eilen että on nyt parempi mieli ja paikka. Olen tyttöjen kanssa lauantaina menossa katsomaan

Oli siis hyvä reissu Kotkassa. Kotimatkalla ajeltiin mukavampaa kautta kotiin ja muutama kätkökin napattiin - ja mansikoitakin ostettiin pikkurasia välipalaksi Susikoskella.

Tänään on perjantai  - ja vettä sataa. Eikä harmita. Mukavaa tätä päivää


maanantai 30. marraskuuta 2015

Lomailua, sitähän tämä...

Aika paljon tullut oltua pois kotoa... tänään ajattelin viettää laiskottelupäivän vaikka tosiaan huusholli vaatisi kyllä oman osansa (no koneellinen pyykkiä on pyörimässä, mutta siihen se saa tänään jäädä)

Mitäs sitä onkaan tullut tehtyä... Loma alkoi perjantai-iltana työporukan pikkujouluilla.
 - Päivällä sain vuosipäiväni kunniaksi kukkakimpun ja kellon lahjaksi (lomalle kun olin jäämässä) -
Tulikin juhlittua oikein kunnolla, ensin syötiin hyvin ja vietettiin aikaa omalla porukalla. Loppuilta paikallisessa tanssiravintolassa poronsarvet päässä. Mukavaa oli muttei sitä joka viikko jaksaisi, neljältä olin omassa sängyssä.

Lauantai aamupäivä ja osa iltapäivästä meni lepäilyyn. Sitten kauppaan miettimään sunnuntain tarjoiluja. Hyvinhän sitä kerkesi ja sunnuntaina aamupäivällä piirakanpaistoa ym (kakun ja makeat tein lauantai-iltana), Monikakin sitten saapui auttamaan siivouksessa. En mä mitään isoja juhlia järjestänyt, läheisimmille... Lahjuksia ja kukkia tuli ihan tarpeeksi. Sisaruksiltani sain Kalevalan korvakorut (Neidonlehti) ja tädiltäni yhden hengen Pressopannun (vielä en ole tässä hässäkässä kerinnyt kokeilemaan) - ja kaikenmoista muuta kivaa. Sunnuntai-illan päätteeksi vielä Monikan kanssa vietiin vaari kotiin. Mun kiinanruusu yllätti yhdellä kukalla, en ollut edes huomannut nuppua (kolmas kukka puolen vuoden sisällä)

Maanantaina lepopäivä, aamulla Monika asemalle. Tiistaina Savonlinnaa kohti Iinan luokse pariksi yöksi. Lähdin syntymäpäivänä "Matkoille". Ei me mitään erityistä tehty, Iina ja miehensä kuitenkin koulussa ja töissä. Pk-mies tuli myös sinne yhdeksi yöksi.Caperossa käytiin ja opeteltiin pelaamaan Rebelloa ja Obungoa, mummia (anoppi) kävin Iinan kanssa tervehtimässä ja pk-miehen sukulaisella.. Savonlinnaan ajaessa oli hyvin tunnelmallista, lumikuorrutetut puut , kaunista, harmi ettei ehtinyt pysähtymään kuvailemaan, yhden tai kaks kuvaa taisin ottaa ajaessani...

Torstai-iltana ajelin kotiin yhdeksi yöksi. Perjantaina Heinolaan Monikalle. Nappasin hänet keskustasta kyytiin ja sitten Kumpeliin muutamaksi tunniksi lillumaan ja istumaan suolahuoneessa. Hyvin rentouttava iltapäivä. Sitten syömään Monikan miehen tekemää kanapastaa, seurassa mukana myös anoppi. Kerran aiemmin on tavattu, mukava rupatella. Monikan kaa jäätiin sitten illaksi kahden kun miehensä lähti kaverin tupareihin. Elokuvaa kateltiin, juteltiin ja haukoteltiin - ennen yhtätoista nukkumaan (kaipa kylpylä teki tehtävänsä)

Lauantaiaamuna käväistiin keskustassa yhdessä koruliikkeessa - ja sitten olikin mun aika lähteä takaisin Kouvolaa kohti - ja illan ammattiyhdistyksen pikkujouluja. Ensin teatteria - 70-luvun discokuumetta ja sitten ruokailemaan. Kyllähän sitä vähän jatkoillekin piti... olin kyllä jo yhdeltä kotona. Nyt alkaa kyl juhlimiset riittää vähäksi aikaa...

Sunnuntaina kävin sitten isää moikkaamassa, siellä se iltaan saakka meni. Kotiin tultuani lämmitin saunan ja rentouduin. Tänään pidän laiskottelupäivän - ollaankin jo pitkällä iltapäivää, ehkä pitäis jotain sapuskaa etsiä. Yhden kirjan luin aamulla loppuun, ulkona muutama aste plussan puolella ja voimakas tuuli, vesisadetta luvanneet - joten tänään ajattelin pysyä täällä, huomenna sitten taas sännätään...

MUTTA vielä on yksi päivä lomaa jäljellä. Keskiviikkona töihin ja viikon päästä tiedämme miten yt:issa lopulta käy. Yksi työkaveri on jo vaihtamassa maisemaa... eli siirtyy pääkaupunkiseudulle - saas nähdä mitä muuta on lomani aikana tapahtunut... Paljoakaan en ole ajatuksia yt:lle uhrannut, yrittänyt olla ajattelematta

PS. vuosia nyt 50 - ei ole paljon kun ajattelee 5 x 10v - oikeastaan aika lyhyt aika :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Pienestä se alkaa...

Tein pienen twist stepperitreenin - raahasin laitteen olkkariin. Samalla seurailin Kuppilat kuntoon -ohjelmaa, mitä en yleensä muuten katso. Aloittelin rauhallisesti ja tauotellen...  Ehkä se tästä. Lauantaina kävin puolen tunnin kävelyllä - jos se ne muutkin suunnitellut  (vatsalihakset, kuminauhaharjoittelu yms) jossain vaiheessa saisi rutiiniksi. Mulla seuraava fyssarin kontrolli joulukuussa - loman jälkeen.

Lauantaina olin kaverin kanssa mielenkiintoisessa tapahtumassa (kirjajulkkarit). Tämä tapahtui pimeässä sormiruokia syöden ja veden tiputtelua kuunnellen... kyse oli Jonna Monosen kirjasta "Hiljaa pimeässä". Samalla kuunneltiin otteita kirjasta. Lyhyesti kertoen kirjan  juoni on seuraavanlainen: Joukko saksalaisturisteja jää maavyöryn takia tippukiviluolan vangiksi  -  ruokaa ei riitä pitkäksi aikaa eikä pelastajia kuulu... Nyt mulla ei ollut varaa ostaa kirjaa joten odottelen kirjan saapumista kirjastoon. Kirjailija itse on ollut syntymästään saakka sokea - mutta ei ole sen antanut häiritä - voisi
sanoa muut tekee mitä osaa, hän mitä haluaa (kaikella ystävyydellä sanottuna).

Lopuksi tarjoiltiin värikästä täytekakkua... makuelämyksiä siinäkin: mangoa, mansikkaa, vadelmaa, minttu... Ai niin ne sormisyötävät, oli mm. kasvispiirasta, kanavene, dipattavia juureksia (punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, perunaa), leipätikkuja, voimakkaasti maustettuja lihapullia, karjalanpiirakoita sekä ainakin kolmenlaista dippikastiketta

Sunnuntai meni sitten kotopuolessa. Siskon kanssa lähdettiin jo kymmeneltä isänpäiväherkkujen kera  siivoamaan ja auttamaan isää peseytymisessa, pyykkiäkin tuli pestyä. Samalla isä sai jo lahjansa - haluamansa parranajokoneen - helpompi hoitaa parranajo sillä kun höylällä (ainakin useammin ehkä tulee tehtyä). Muut tulivat sitten yhden kieppeillä. Tällä kertaa kokonaan edustettuna oli siskon perhe, meiltä minä ja veli ja nuorin veljenpoika, mutta meteliä pienempikin joukko saa aikaan. Mun tytöt eivät nyt päässeet tulemaan, sen verran matkaa - ja justhan viime viikonloppuna olivat...

Isä kulkee nykyään hyvin jo proteesilla, jopa ilman keppiä. Mutta käyttää kyllä rollaattoria ja pyörätuolia (helpompi silloin kun tarttee molempia käsiä). Oli laittanut lipunkin salkoon, Kävin sitten hänen kanssaan sen laskemassa alas... Haudoilla kävin - viemässä kynttilän vaarille ja papalle - ja tietenkin kynttilän äidille <3

Ensi viikonloppuna menen näillä näkymin yöksi. Kylässä on hirvisopat. Lähden isän seuraksi ja kuskiksi. Kyllähän hän itekin jo ajelee mut meinas et jos vähän ottaa väkevämpää.

torstai 28. elokuuta 2014

Aika haastavaa

- nykyään tuo laskujen maksu. Osa laskuista kun tulee kotiin kuoressa, jokunen netpostiin, osa suoraan tililtä ja vielä on spostilaskujakin - pysy siinä sitten laskuissa... Kai se olis johonkin ruvettava laittamaan ylös - ja kaikenlisäksi satunnaisesti makselen laskuja kahden pankin  kautta - jotka tosin nimellisesti ovat jo yhtä... Melkein jäi ajoneuvovero maksamatta, eilen olis jo pitänyt... Lupaan itselleni laittaa ylös kalenteriin maksupäivät.  Tai yksi hyvä keino olis  myös - jättää ostamatta :) Ei tuota rahaakaan liielmälti ole tuhlattavaksi

Olo edelleen flunssainen mutta ehkä hivenen parempi kuin aamulla. Iltapäivällä töissä palauttelin kesätehtävää ja sain heti palautteen mitä siihen pitäisi laittaa lisää. No kattelin nyt illalla kotosalla... jotain lisäilin. Niin - laitoin tiedoston omaan spostiosoitteeseen (vaikka voin kyllä työpaikankin postia käyttää kotoa käsin - mutta sen teen vain jos on pakko - periaatteessa työ- ja kotiasiat erikseen. Nyt tosin tein kotona - parempi keskittyä, töissä vaan ei ole tällä viikolla pystynyt keskittymään. Kuunvaihteen ja jaksonvaihdon työt painaa päälle... Onneksi huomenna on perjantai 

Monika soitteli iltapäivällä Keski-Suomesta. Avoimessa opiskelu on tuntunut kivalta ja on tutustunut uusiin ihmisiin. Yksi opiskelukaveri tarjosi yösijaakin jatkossa 

Kaveri käväisi mun töiden jälkeen kahvilla - oli peräti munkkeja tarjolla. Harvoin meillä - yleensä jotain suolaisempaa löytyy. En oikein ole makean perään... 




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hassu (15.7)

Vähän on jäänyt vähemmälle kirjoittelulle tässä kuussa - ehkä muutakin tekemistä ollut - näin kesällä. Hassutteluakin on ollut. Kävin perjantaina kaverin kanssa tanssimassa. Täytyy sanoa että tällä kertaa oli jopa hauskaa, tanssiakin sai tarpeeksi.. En tiedä alkaa vissiin vähän miehetkin taas kiinnostamaan, täytyy myöntää... kehtaiskohan sanoakaan... nimittäin tanssin yhden miehen kanssa, ja hän tuoksui todella hyvältä. Harvoin voi noin sanoa... ehkä vähän hassua. Ei siitä miehestä sen enempää mut tanssi-ilta taas antoi jotain viitettä et elämässä voi olla mullekin vielä jotain tarjottavaa... mutta katsotaan mitä tapahtuu...

Muutakin hassua olen tehnyt, laitoin treffipalstalle ilmon - ihan vaan vissiin kun oli tylsä, ajattelin et testaanpa totakin. Mikäs mun, vapaan ihmisen.  Aika monta viestiä tullut, muutama jopa asiallinen. Tietysti on niitä jotka heti ilmoittavat haluavansa tavata ja laittelevat puhelinnumeroaan, pyytävät soittamaan.  No kyl mä haluan tietää ensin enemmän, kiva kirjoitellakin vain. Mulle on jäänyt vuosien varrella pari kirjoitteluystävää joiden kanssa ei muuta ole ollut... Olen mä joskus tavannutkin -  ja jopa seurustellut netissä tapaamani kanssa. Niistä tosin on jo kauan. Mutta kyllä mä silti enemmin luotan siihen et tapaa muualla... jotenkin kuitenkin tuntuu oikeammalta - tai ehkä mä vaan olen vanhanaikainen? Kaikenmoisia kohtaamisia on tapahtunut, kuten joskus kauan sitten tapasin erään pojan kun kaverin kanssa liftattiin tanssipaikalta kotiin, hän muisti minut jostain aiemmasta tanssi-illasta - ja siitä se sitten alkoi... se tarina. Aikoinaan ensimmäinen poikaystävä (niitä lasten leikkejä joissa ei mennä pidemmälle, ainakaan siihen aikaan), oltiin kaverin kanssa liikenteessä isolla porukalla, hänkin oli siinä. Lähdin kaveria saattaamaan kotiinsa useamman kilsan päähän - taisin olla 16v - tämä poika seurasi meitä mopolla (asui samalla suunnalla kun tää mun kaveri), kaveri kuiskas mulle et taitaa meistä jompikumpi olla liikaa, no saatoin sit - ja lähdin takas kotiin - tämä poika kääntyi myös ;), mukavia, hassuja muistoja pulpahtaa mieleen...

---------

Lauantaina lähdettiin Monikan kanssa vaarille yöksi, saunottiin ja katsottiin Tangomarkkinat. Sunnuntaiaamuna herätus puoli kuudelta, syötiin aamupala - ja kuudelta oltiin suolla. Isäkin lähti mukaan - istuskeli autossa odottamassa lehteä lukien. Kyllä me siinä reilussa tunnissa saatiin yli 3 litraa. Sitten uudet kahvit kotosalla (tai vaarilla), käväistiin ensin pikavisiitillä yksillä sukulaisilla suokuulumiset kertomassa. Otin vielä sitten varttitunnin tirsat - ja taas lähdettiin. Mustikkametsään 2½ tunniksi ennen ruokaa, saalis ehkä 7 litraa... No niissä vähän meille syömistä. Sunnuntai-iltana tein sitten tietenkin mustikkapiirakkaa kun kotopuolesta kotiuduttiin. Syötiinhän niitä sellaisenaankin. Nam...

Käytiin äidin haudallakin, malvoja viemässä

Eilen illalla olin kyllä tosi väsynyt, en edes muista koska viimeksi olisin ollut niin poikki. Tänä aamuna en olis jaksanut herätä. No pääsin sitten lähtemään reilua tuntia aiemmin töistä (liukumat pitää saada käytettyä ennen lomaa), huomenna meen myöhemmin.

Iinalle käytiin hakemassa uusi puhelin. Itsehän tuon maksaa. Onnistui tiputtamaan vanhan pyöräillessään niin et meni totaalisesti rikki - akkukin ja sim-kortti. Näitä sattuu...

Nyt taidan lähteä unten maille. Lomaan 9 työpäivää ja yksi viikonloppu :)

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Vastarinta (15.5)

Onko pakko jossei taho....

Ite olen ollut vähän sellainen oman tien kulkija. Tietysti elämässä on opittava myös luovimaan, ja sopeutumaan tilanteisiini joita ei voi muuttaa haluamikseen. Joskus vaan on helpompaa olla välittämättä ja tehdä vain omat hommansa.

Tänään ei kyllä oikein kirjoittaminenkaan suju. Oltiin kamun kanssa illalla entisen opiskelukaverin luona iltakahvilla. Mukavaa oli, hän oli varannut piirakoita ja tehnyt kääretorttua. Otin, ei aina tartte kieltätyä. Matkalla voi hetkeksi pysähtyä :)

Olen lauantaina lähdössä työporukan kanssa Tallinnaan. En tiedä mitä siellä teen, ehkä vaan chillailen. Ei mulla mitään välttämätöntä ole mitään ostella. En edes tiedä tuonko juomiakaan, saas nähdä. Ehkä vaan pysyn toisten vanavedessä. Aamulla kuitenkin aikainen lähtö bussille, kotiportilta kyyti (työkaverin mies) suunnilleen  yli viisi. Yöunet taitaa jäädä aikas vähäisiksi - tuskin mä perjantaina maltan ajoissa nukkumaan mennä. Monika saa sitten olla päivän yksikseen, Iina lähtee kokoustelemaan koko viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin.
Kevät on saapunut, miltei kesä. Ei välttämättä enää takkia tartte. Pitkähihainen on laitettava kun töissä on niin kylmä - osan päivästä joudun pitämään kynsikkäitä kun kädet ihan kylmät. Se onkin ikuisuuskysymys josta ollaan valitettu vuosikausia. Kesällä yleensä meillä työpaikalla tosi viileää, ja kun työpäivän päätteeksi menet pihalle - iskee vastaan tukahduttava lämpö... aika kontrasti... auto yleensä kuin pätsi kun lähtee kotiinpäin

Nyt nukkumaan - muistin juuri että piti katsoa tartteeko auto lisää jäähdytysnestettä - vaikutti kuumenevan tänään epänormaalin paljon. Piti illalla se hoitaa, mut en enää jaksa lähteä alas parkkipaikalle, pimeääkin on. Jos aamulla vilkaisis, otan vaikka vettä pulloon. En muista oliko takakontissa vielä jääh.nestettä jäljellä.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä

Nyt on sitten siirrytty kesäaikaan. Ite olen sitä mieltä ettei tätä muutosta tarvisi, ihan hullun hommaa, kaksi kertaa vuodessa siirrellä kelloja. Kyllä se jonkin verran ainakin mulla vaikuttaa sisäiseen rytmiin. Tällä kertaa tosin mulla on lomaa tai virallisestihan se alkaa tiistaina eli saa toipua rauhassa...

Torstai-iltana poikettiin siskolle. Harvoja paikkoja, joihin vielä voi mennä ilmoittamatta - sisko asuu tuossa muutaman sadan metrin päässä. Siellähän se ilta meni. Pitkäperjantai vietettiin maalla - iskää kattomassa. Sisko perheineen oli myös.

Lauantai oli ns normaali päivä tässä pyhien välissä. Kauppa- ja apteekkireissua. Yhtä asiaa mietin: miksi joka kerta kun pitää hakea ns reseptilääke, lääke on tukussa loppu. Nyt oli kyse Kestinestä eli allergialääkkeestä Monikalle. No ostin sitten käsikauppalääkkeenä pienemmän pakkauksen (pääsee aloittamaan siedätyksen ennen siitepölykautta) ja toivon että tukusta tulee 19.4 mennessä isoa pakkausta (Monikan resepti menee umpeen silloin). Nimittäin Iinan lääkkeiden kanssa on melkein joka kerta sama juttu...

Kävin eilen illalla Iinan kanssa elokuvissa. Olin vähän haluton lähtemään, nimittäin ei kauheasti kiehtonut "Vieras" illan elokuvana. Itselleni yllätyksenä, pidin siitä kuitenkin. Oli kuitenkin tarina rakkauden voimasta. Ehkä voisin harkita kirjankin lukemista.

Muuten eilen todella sai muistutuksen kevään tulosta. Juotiin päiväkahvit exän kanssa meiän parvekkeella. Aurinko paistoi ja oli lämmin - hetken. Ostin muuten parvekkeelle ruukkunarsissin - kestää jonkin verran kylmää (ja onhan mulla lasitettu parveke)

Tänään mennään siskolle syömään.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Iltapalaksi omenapaistosta

- oikein omenaista. Laitoin paljon omenaviipaleita, sekaan kanelia ja sokeria sekä lisäksi muruja (kaurahiutaleita, margariinia, kanelia ja sokeria). Hyvää oli... ja perhekin tykkäsi. Pieneksi yllätykseksi tein kun tulivat mediamajasta kotiin. Kävivät katsomassa dokumetti elokuvan "Säilöttyjä unelmia". Minä en tällä kertaa viitsinyt kotoa lähteä, kävin kaupassa sillä välin - ja sitten päätin tuon paistoksen tehdä - omenoita riittää :)

Töissä - no eipä kummempaa. Normimeininki. Selvis sitten vasta mulle tänään, että eilinen spostiongelma oli muillakin - siitä vaan ei sen enempää puhuttu. Kaipa suurin osa meinas et oma ohjelma vaan temppuilee. Viikkopalaverikin oli, työilmapiirikyselyn perusteella tehtyjä parannusehdotuksia käytiin läpi. Muutama homma etenee, sitten on vielä harkinnanvaraisia ja sitten niitä joita ei tulla tekemään... No pääasia että ihmisillä on hyvä olla.

Meiän talossa kattoremppa pääsee kunnolla alkuun ensi viikolla. Alaoveen oli tullut lappu että aloitetaan maanataina, kestää 1½-2 viikkoa -  ja pahoittelevat sen aiheuttamaa häiriötä. Vesikatteen uusiminen on rempan aiheena. Saas nähdä mikä on lopullinen vaikutus vastikkeeseen... no mietin sitä sitten... tärkeintä on saada katto kuntoon

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Leipäkone

Kaivoin vanhan leipäkoneeni alakaapin kätköistä - aikoinaan saatu häälahjaksi parikymmentä vuotta sitten. Meiän porukka sen osti, muistan kun isä sanoi että pitävät huolta, että pysytään leivässä :). Viime vuosina aika vähän käytetty (harvemmin tulee itse enää leivottua, kun on leipomolla töissä).

Iina on tuota halunnut kokeilla pitemmän aikaa, ostatti jo kuivahiivankin (kaapissa oleva päässyt vanhentumaan). Laitoin nyt leivän paistumaan - löysin viime viikolla ohjeetkin jostain laatikosta. Joten kokeilenpa miten vielä toimii, ongelma vaan siinä että se leipä tulee yleensä syötyä pikavauhtia - ja kasaantuu vyötärölle :).

 Käytin mä sitä aiemmin leivonnassakin eli tein taikinan sillä. Nykyään en oikeastaan enää leivokaan kuin satunnaisesti. Sitten jos joku meistä innostuu jotain tekemään - niin se syödään kerralla pois...

Tässähän tämä aamu mennyt - muistellessa. Kohta avaan telkkarin ja katselen päivän kotimaisen...

Aamulla katsoin netistä AVAn uuden ohjelman "11 tapaa jättää nainen". Jaksossa keskustelemassa Maria Sid ja Anu Harkki, erotarinansa kertoi Ringa. Jokaisellahan meillä on oma tarinamme...

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mansikkaa ja herneitä

Käytiin Monikan kanssa markkinoilta ostamassa mansikkalaatikko ja herneitä - syötäväksi. Yleensä kerran pari ostetaan mansikoita ja syödään - pakkaseen en ole viime vuosina laittanut. Ei oikein mahdu ja onhan mansikat parhaimmillaan heti syötynä... Ehkä niitä jää vielä Iinallekin illaksi :)

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...