Onpas tässä alkuvuosi vierähtänyt...

Asiat alkavat lutviutua, tyttö muutti Lahteen - vielä on asioita selvityksessä entisen miesystävän tiimoilta - oikeudenkäyntiä odotellessa. Tytär on kuitenkin löytänyt rinnalleen uuden - luotettavan ja mukavan -  kumppanin

Nyt molemmat asuvat Päijät-Hämeessä - ja minä jäin Kymenlaaksoon. No eipä heiän luokseen ylivoimaisen pitkä matka ole...  Mun elämä aika lailla ennallaan. Ei mitään suuria muutoksia. Itsekeni asustan ja harrastan mitä huvittaa. Ehkä eniten tulee sukututkimusta tehtyä... 

Sukututkimuksesta sen verran, että aloin itselleni kirjoittaa asioita vihdoinkin muistiin - käsin vihkoon. Se on kuitenkin aika luonteva tapa minulle - käsinkirjoitus. On mulla materiaalia netissä ja koneellakin mutta jotenkin kiva saada ne jotenkin konkreettisesti jonkinlaiseen kronologiseen järjestykseen - vaikka myönnäkin välillä hyppeleväni muualle :) 

Käväisin Tukholmassa tossa kuun alussa - oli yhdistysaktiivien risteily. Mukava nähdä ihmisiä ympäri Suomea. Useimmiten ollaan vaan oman alueen jutuissa, kivoja nekin. Pääsiäisenä käväisin miespuolisen ystäväni kanssa 22h risteilyllä (ja heinäkuussa ollaan taas menossa).  

Olavinlinnassa käytiin yhdistysporukan kanssa Viikinkimysteeriä ratkomassa ja nauttimassa  kolmen ruokalajin illallista Helmikuussa. Maaliskuussa oltiin työpaikan järjestämässä illassa. Stand up'a on käyty katsomassa (yhdistysjuttuja sekin). 

Huhtikuussa meillä oli oikein kulttuuriviikonloppu: kävin nuoremman tytön kanssa ensin perjantaina kuuntelemassa Maria Lundia ja sit lauantaina oli vuorossa Cabaret Kouvolan teatterissa tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa - mukavia juttuja ollut

Kerran kuussa on ollut kirjallisuusterapeuttinen tietokirjalukupiiri, samoin sukututkimusiltoja. 

Viime viikonloppuna yhdistettiin Tuusulan museokierros pienen tytön synttäreille menoon (sopi aikatauluun kun synttärit oli iltapäivällä). Käytiin Lottamuseossa - siellä ruokailtiin (Koskenlaskija- ahvenkeittoa, monenlaista salaattia ja hyvää leipää. Käväistiin myös Erkkolassa, Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä Halosenniemessä. Sitten juhlimaan 

Ehkä pikkasen tuoksuttiin tervalta - kuolinmökin katto oli tervattu pari tuntia aiemmin, tarttui vaatteisiin ja hiuksiinkin

No juhlittiin ja ajeltiin sitten pikkuteitä Myrskylän ja Artjärven kautta kotiin. Sunnuntaina sitten kävin tytön "heittämässä" kotiinsa Heinolaan

Tällä viikolla myös mukavia kohtaamisia. Töissä kävi pääkonttorilta väkeä - mukava heitäkin nähdä. Keskiviikkona ystävän kanssa käytiin kuuntelemassa Marja Korhosta "Elämä on nyt". Hän on todella ainutlaatuinen persoona. Kokemuksistaan huolimatta katsoo elämää posiviisin silmin

Mutta nyt on aika siirtyä unten maille - vielä huominen, sit on viikonloppu. 

Löytöjä - itselle tärkeitä

Löysin papereistani äitini äidin puolen suvun sukututkimustietoja  - tätini oli niitä äidille lähettänyt. Olen varmaan niitäkin aiemminkin katsonut mutta innostuin sitten etsimään tiedon myös internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämä tätini lähettämä oli saatu sukututkimusseuran kautta, joten sieltä lähdin etsimään... 

Löytyihän sieltä sähköisenä opus: Uusi sukukirja II, josta löytyi kokonainen luku Annalan suvusta (Kuhmalahden Vehkapuntarin Annalan suku). No tavoilleni uskollisena tulostin koko nipun - mukavampi paperista lukea. Tätini lähettämässä oli yhteenveto - tästä löytyy sitten laajemmat tiedot - kunhan ehdin niihin paneutumaan.

sumuinen perjantaiaamu

Tänään lähdössä firman juhliin - ja kohta haettava Monika assalta. Tulee yöksi tänne. Heillä on serkustapaaminen tällä samalla kadulla. Huomenna hän taas säntää Lahteen kaveritapaamiseen - ja illalla kotiin. Tällä kertaa näin.

Kevät tuo aina kaikenmoisia menoja. Ensi viikolla pari kokousta sekä kirjallisuusterapeuttinen ryhmä. Iina tulee pyykille tiistaina. 

Tällä hetkellä näyttää siltä että seuraavana viikonloppuna saisi kerätä voimia pääsiäisviikkoon. Sitten mulla onkin lomaa pääsiäisen jälkeinen viikko. Pääsiäisen vietän miespuolisen kaverin kanssa Tallinnassa (niin mehän ei seurustella, vietetään vain aikaa yhdessä ajoittain) 

Tänä keväänä oli taasen työterveysasioissa lakisääteiset tapaamiset - ensin työterveyshoitaja - hän sitten laittoi lekurille, syynä pitkäaikaissokerin nousu, lonkan kipu yms

Kävin sitten työterveyslääkärillä. Olin mitannut verenpaineen viikon ajalta. Aamuverenpaine varsinkin vaatii seuraamista - lisättiin yhden lääkkeen pitoisuutta. 

Sokerirasitukseen sokerin takia (sekin näyttää korkeampia arvoja, en vielä olis kyl valmis lääkkeeseen, jospa saisin vielä kokeilla muuta), pyysin myös D-vitamiinimittauksen (oli ok). Lekuri tutki sitten lonkkaa ja selkää - sanoi että mulla on lievä s-skolioosi, joka suoristuu taivutettaessa. Kysyi et lenkkeilenkö ja jumppaanko säännöllisesti, no en - siihen sanoi et taivut kuitenkin aika hyvin...No laittoi sitten Lonkan ja lannerangan rtg-kuvauksiin.

Samana päivänä kun tehtiin sokerirasituskoe, niin myös kuvat. Lausunnot on tulleet sovellukseen. Mikäli mä niistä ymmärsin, niin oikean lonkan nivelrikko ei vielä paha mutta Lannerangan löydökset: L5 lyysi ja olisteesi. Presakraalivälin madaltuma ja juuriaukkojen kaventumat. Tekstissä mainittiin vielä muutakin mm. 8mm siirtymä. No maanantaina lekurin soittoaika - katotaan mitä tästä seuraa. Varmaan ainakin fyssarille (sinne mulla on jo kyl työterv.hoitajan lähetteet, samoin kuin ravintoterapeutin - en vaan ole vielä aikoja varannut)

Mut tänään - vietetään mukava ilta - ainakin uskon niin. Ihan mukava tavata firman porukkaa ympäri Suomen. Yleensä sitä vaan puhutaan puhelimessa tai viestitään sähköpostilla

Kevät on täällä jälleen

 

Oikeastaan pitäisi olla tuolla luontopoluilla, mutta... päätin sitten tehdä parit rästissä olevat pöytäkirjat (yhdistyksen hallituksen kokous ja kevätkokous) - ettei jää viime tippaan niinkuin aika usein valitettavasti tuppaa jäämään. 

Hallituksen kokous oli mun lomaviikolla heti maanantaina. Loma meni ihan mukavasti - paljoa en ollut suunnitellutkaan. 

Piti aloittaa loma teatterissa tyttären kanssa mutta valitettavasti esitys peruutettiin (ollaan menossa parin viikon päästä kokeilemaan uudelleen ) - sen tilalla sitten käytiin Poikilomuseossa kattomassa teatterinäyttelyä - kerettiin opastukseenkin, Samalla käväistiin taidenäyttelykin kattomassa. Seuraavana päivänä vein tytön sitten kotiinsa Heinolaan - tulihan sitä käytyä sitten lenkillä koirapuistossa ja rannallakin - joutsenia ja sorsia - joista koira ei ollut moksiskaan... 

Kotokylässäkin käväisin. Tosin en viitsinyt lähteä rämpimään kotitalolle - lunta oli ihan tarpeeksi. Kävin sitten veljen ja vaimonsa luona kylässä. Haudoillakaan en sitten käynyt. Lomasäät olivat aika lumiset - takatalvi iski, ainakin tänne kaakkois-Suomeen.

Kirjastolla kävin pitkästä aikaa kirjailijatapahtumassa - Pate Mustajärvi esitteli kirjaansa. Sen jälkeen kaverin kanssa Amarillloon syömään, itsellä lomanlopettajaiset, hänellä aloitus.

11.4. oli sukututkimuksen päivä. Ensimmäinen laatuaan. Meiänkin yhdistys oli järjestänyt kirjastoon tapahtuman. Sattuu muuten olemaan mummuni syntymäpäivä - syntynyt v. 1916, eli kuitenkin lähes 94-vuotiaaksi.

Kevät on myös kokousten aikaa - yhdistyksen kevätkokouskin saatiin pidettyä (yhden kerran siirrettiin päivää) ja ensi viikolla on sitten vuorossa taloyhtiön kokous - tänään tupsahtikin postiluukusta oikein hieno, vihkoksi sidottu esityslista liitteineen. Luulenpa että tulee paremmin säilytettyä vaikka löytyyhän ne toki sähköisistäkin palveluista.

Pääsiäinenkin tässä ollut. Tyttäret pitkänäperjantaina iltaa viettämässä. Lauantaina vein tyttäen kotiinsa Heinolaan, toinenkin tytär vaihteeksi mukaan - kyllähän me sit lenkkeiltiin koiran kanssa. 

Olen todella huonosti ulkoillut viime aikoina. Helposti jää sisälle kun ulkona ollut jotenkin huono sää - tekosyitähän ne - tosin viime aikoina kävely on jotenkin ärsyttänyt tota alaselkää. 

Kävin mä yks päivä viime viikolla lammella kattomassa miten kevät etenee - silloin siellä oli kyl liikaa lunta - nyt vois olla toisin - kevät on edistynyt kohisemalla. Ehkä mie tästä saan itseäni vähitellen niskasta kiinni - ja taas suuntaan kävelylenkeille

Sunnuntaina kävin kaverilla kylässä pitkästä aikaa. Pitäis käydä useamminkin

 Haudoilla käynti jäi - muistelin sitten kotona sytyttämällä kynttilän (isän kuolemasta tuli 3v)

Ollaan vielä oltu etätöissä - tämän hetkisen suunnitelman mukaan aloitetaan toukokuussa hybridityöt - toimistolle saa kyllä mennä jo - ei tartte lupaa kysellä jos siellä tarttee käydä. 

Muuten lauantaina Heinolasta tullessa  - käytiin Iinan kanssa muutamalla kätköllä. Oli aikaa ja valoisaakin oli. Yksi jäi hakematta - liikaa lunta. Kyl mä sain kenkäni ja jalkani märäksi rämpiessä - mut toisaalta se kuuluu harrastuksen luonteeseen :)

Sukututkimustakin olen muutamana päivänä tehnyt - tuppaa vaan silloin menemään puolille öin. Kun innostuu niin helposti käy. Tällä hetkellä olen innostunut suorasta isä- sekä äitilinjasta. Tosin tässä yks päivä yritin etsiä tietoa mummun isoäidin isoisästä - ei ole siinä ollut onnea - ilmeisesti kirkonkirjat tuhoutuneet. No ehkä sekin arvoitus selviää joku kerta

Ristipistoiluakin on tullut harrastettua - sain lammastaulun valmiiksi - ja aloitin heti uuden. Nyt mulla on suunnitelmana tehdä kolme kasteluun tai veteen liittyvää taulua, ensimmäisessä on kaivo, toisessa kastelukannu ja kolmannessa lintujen juottoallas (vai mikä lie) - yhdistävänä tekijänä köynnösreuna ja perhonen. Ovat odottaneet vuoroaan vuosia - en edes muista koska ne ristipistopakkaukset olen hankkinut. 

Ajattelin ne tehdä ruokailuvälikön seinälle  - nyt siinä kolme talviaiheista ristipistovuositaulua -

Tekeillä

_

Lisää sotajuttuja

Tänään pikkasen jatkoin tutkimusta. Kuten sanoin en paljoakaan ole tutkinut sotajuttuja - jotenkin vasta nyt oman ikääntymisen myötä nekin ovat alkaneet kiinnostamaan. Tänään kattelin taas hieman sotapäiväkirjoja. 

Tämä sukulaismieheni (mummun veli, isäni eno) oli jatkosodassa sillanrakennushommissa Aunuksella ja Syvärillä (18.6.1941 - 27.9.1944), kantakortissa luki että palvellut ryhmänjohtajana, sirkkelisahan esimiehenä ja sit vielä jotain autoon liittyvää (autoam:na?) - hän kuoli 27.9.1944 astuttuaan miinaan - siitä maininta sotapäiväkirjoissa - olen tosi tiennyt tämän ennenkin mutta jollain lailla sykähdyttävää nähdä se todennettuna:

"Ristijärveltä 15 km Puolangalle päin meni kers. (nimi mainittu) miinaan. Vietiin henkilöautolla kenttäsairaalaan. Kers. (nimi mainittu):lta katkesi jalka nilkasta poikki ja haavoittui muutenkin vaikeasti"  Hän kuoli samana päivänä. 

Muistan mummuni surreen tätä veljeään oikeastaan loppuikänsä, tai hänestä aina välillä puhuikin - heillä ikäeroa vain vajaa kaksi vuotta - mummuni oli syntynyt huhtikuussa1916 ja veljensä tammikuussa 1918. Valokuvien perusteella - mitä minulla on - vaikutti iloiselta ja sympaattiselta mieheltä.

Talvisodassa kantakortin mukaan 15.12.1939 - 6.3.1940. Kantakortin mukaan osallistunut taisteluihin Suomussalmella, Raatteentiellä, Pitkärannassa sekä Maksiman saaressa. Se päättyi hänen osaltaan haavoittumiseen Maksimansaaressa. Sitä en tiedä miten pahasti haavoittui mutta oli kuukauden verran Kristiinankaupungin sotasairaalassa.

Tänään vähän haeskelin tietoja - tuo päivä 6.3.1944  oli lukemani mukaan talvisodan verisin päivä, jolloin kaatui 812 Suomalaista. 

------------------------------

Mutta nyt taidan siirtyä tähän päivään ja lähden ajelemaan kotopuolessa. 

Aina välillä pitää käydä, vaikka sisko kävikin eilen. Meni yksin koska mahdollisesti oli työpaikalla altistunut koronalle. Vaikka olemmekin (suurin osa) saaneet molemmat rokotukset, niin ei ehdoin tahdoin halua altistuttaa läheisiä. Käyn vähän tyhjentämässä kaappeja - vähän kerrasssaan sitäkin tehtävä. Isän kuolemasta on noin 2½ vuotta, ennemmin ei olla paljon sitä tyhjentämistä tehty - kunnei ole mikään kiire. Luultavasti ei saada taloa myydyksi (pieni paikkakunta, korjattavaa riittää, ei järveä, suht iso tontti kylläkin), eikä meillä kenelläkään ole sitä varaa korjatakaan. Mutta aika näyttää miten siinä käy... Kyllä se järjestyy tavalla tai toisella.

Parin viikon siirtymäaika

Tänään saimme tiedon että marraskuun alkuun mennessä viimeistään toimistolle - saa mennä jo ensi maanantaista lähtien. Jatkossa saisi olla osittain etätöissä mutta käytännössä varmaan - vaikuttaa siltä - enimmäkseen toimistolla jossen saa hankittua työvälineitä kotiin  - pääasiassa kyse näytöistä - mutta toisaalta tarttis niiden lisäksi myös näppäimistön yms ja telakan - en mä ainakaan pärjää pelkällä läppärillä meiän hommissa. Aika tihrustamista olisi... 

Olen kyllä vähän silmäillyt käytettyjä näyttöjä - olis se mukava omien harrastustenkin parissa katella isommalta näytöltä esim. kirkonkirjoja. Sit pitäis toi ylimääräinen huone saada tehtyä työ- (ja vaikkapa askartelu)huoneeksi. Viimeiset puoltoista vuotta olen väliaikaisesti ollut ruokapöydän ääressä :) kun ei tämän todellakaan pitänyt jatkua näin pitkään 

Mutta aika näyttää senkin... ei vaan olis varaa paljon niihin sijoittaa... Mun täytyy kyl sanoa että aika mielelläni olisin kotonakin

Ostin (tilasin netistä )itselleni eilen airfryerin, tuttavallisemmin pöhöttimen. Yksinkertainen malli ilman mitään erikoistoimintoja - vain vääntimet asteille ja ajalle.  Ensimmäisen testasin kananmunia -ihan syötäviä tuli, ei tarvinnut vettä vahtia. Sitten tein lämpimiä tonnikalaleipiä iltapalaksi. Enempää en ole vielä testaillut. En viitsinyt tänäänkään vielä lähteä kauppareissulle - huomenna sitten  

Auto kävi eilen korjaamolla - etujarrulevyjen vaihto - olihan se sellainen lähes parin sadan euron meno, mut nyt ei ainakaan tartte jarruttamista pelätä - tosin kyl ne mun mielestä pelasi tähänkin asti - katsastusmies vaan oli eri mieltä. Pitänee joku päivä käydä näyttämässä että on korjattu. Kaverin kanssa käytiin kahvittelemassa sillä välin kun auto oli korjaamolla - reilun tunnin homma.

Tänään tuli mieleen et varmaan on talvirenkaat vaihdettava ennen toimistolle siirtymistä - kun joutuu taas aamuisin liikkelle lähtemään  - ehkä lämmityskin pitäisi laittaa päälle.

Pari viikkoa sitten käväistiin Iinan kanssa Monikalla Heinolassa. Kyllä oli pentu kasvanut, nopeasti se käy. Mukava päivä - iltaan saakka oltiin - lenkilllä metsässä ja saunassa käytiin. Vävy oli tehnyt ruuan kun tultiin. Hän lähti sitten kaverille iltaa viettämään. Kyllähän siellä mielellään kävisi useamminkin.

Sukututkimuksen parissakin hieman viettänyt aikaa. Tällä viikolla jäsenillassa käsiteltiin kantakortteja. Innostuin sitten illalla kotona tilaamaan isoisien kortit - saa nähdä koska tulevat. Tutustuin myös sotapäiväkirjoihin  - ja löysinkin sukulaista koskevan merkinnän (mummun veli joka kaatui jatkosodassa v.1944 pari kuukautta ennen sodan loppua, astui miinaan). Aika vaan ei  tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 

Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 

Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.

Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 

Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 

Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 

Loman jälkeen

Viikko töitä taas takana - muutama päivä meni totutellessa taas työmoodiin - olihan sitä muutaman viikon nukkunut aamuisin pidempään. Nyt ajattelin vähän käydä läpi mitä lomalla tulikaan tehtyä. Oikeastaan heti ensimmäiseksi kerron ettei minulla luultavasti ole vuosiin ollut lomaa jolloin ei tarvitse ajatella kuin itseään - ja tänä vuonna ei tarvinnut miettiä terveyttäkään (viime vuonna loma meni syksyn leikkausta odotellessa - vaikka kyllähän minä silloinkin yritin nauttia vapaajasta)Luppopäiviäkin oli. 

Ensinnäkin sain Monikan häälahjan kehystettyä ja vietyä hänelle. Ystävän kanssa käytiin heidän  luonaan Heinolassa, käytiin lounaalla ja juotiin vielä kahvit vävyn kanssa ennen kotiin lähtöä. Vein nimittäin taulun kehystettäväksi edellisenä päivänä, kehystäjä sanoi että viimeistään viikon päästä on valmis ja tulee tekstiviesti - kun pääsin kotia, tuli viesti että taulunne on valmiina. Hän sanoi että päätti tehdä sen heti kun olin maininnut lähteväni seuraavana päivänä tytön luona. Mukavasti tehty :) 

Tähdenlentojakin yritettiin ystävän kanssa nähdä. Mentiin yöllä järven rannalle tiirailemaan. Tosin ei jaksettu olla ehkä tarpeeksi pitkään mutta muutama nähtiin k.uitenkin. Lomalla jaksoi vähän valvoakin keskellä viikkoa.

Kätköilemään en ehtinyt kuin yhden kerran. Kävin yhden lähikätkön etsimässä ja samalla katsomassa miten mielimaisemani muuttuu. Tuolla kilometrin päässä on lampi jonka ympäri meni pitkospuut, siinä sai pikkasen vaellustunnelmaa kun sitä kaipasi. Nyt siitä tehdään esteettömämpi ja polut on leveämpiä (tais olla 1,3 m). En välttämättä itse pidä siitä mutta on sitten useamman ihmisen tavoitettavissa. Minä siirryn ehkä sitten noihin lähimetsiin.

Tehosterokotteenkin kävin hakemassa. Ei tullut oireita kuin niitä tavallisia eli vähän käsi kipeä. Mustelma pistoskohdassa kesti kyllä pari viikkoa.

Täällä oli tehty Lottakanttiini muutamaksi viikoksi 100-vuotiaan Lotta Svärd-säätiön kunniaksi. Siihen käytiin tutustumassa. En oikeastaan ollut edes tietoinen, että mummu oli ollut viestilotta. Löysin hänen tietonsa (ja parin muun sukulaisen) lottamatrikkelista. Juttelin asiasta tätini kanssa ja hän kertoi kuinka mummu ja sisarensa keskustelivat lotta-ajoista keskenään - ja hän vähän ikäänkuin huomaamattomana kuunteli.

Yksi lauantai meni Repovedellä. Veneellä Mustalammen näkötornin lähellä olevalle kodalle, jossa meille oli tarjolla kanakeittoa ja halukkaat voivat saunoa telttasaunassa. Käytiin myös näkötornilla jonne oli tarpeeksi rankka kiipeäminen. Osan aikaa satoi mutta sekään ei haitannut. En ollut moneen vuoteen käynyt - viimeksi taisin käydä nelisen vuotta sitten tytön kanssa, jolloin mun jalka jo vähän oireili mutta en tiennyt vielä että se olisi nivelrikkoa. .

Yhtenä iltana siivottiin Iinan kanssa varasto. Hän tuli pesemään pyykkiään. Käytiin varastosta etsimässä hänelle wokkipannu, jonka olin luvannut. Keksinkin sitten, että siivotaan samantien koko varasto.  Pari tuntia siinä meni - varaston siivouksessa. Sitten olikin mukava mennä saunaan.

Taloyhtiössä oli siivoustalkoot lauantaina ja veivät kaatopaikalle turhat tavarat. Sen jälkeen nautittiin virvokkeita ja grillattiin. Siihen en valitettavasti ehtinyt jäämään. Osallistuin yhteen sukututkimustapahtumaan. Pari luentoa: Tiina Miettinen kertoi Hämeenkylän kartanon piioista 1799-1801 ja Juha Vuorela sukututkimuksesta harrastuksena. Liityin muuten tässä yhtenä päivänä paikalliseen sukututkimusyhdistykseen.

Sukututkimustakin tein muutamana päivänä. Se vie todella mennessään. Pidän siitä kun löytää jonkun tiedon ja tavallaan taas yksi palanen loksahtaa paikoilleen. Loman aikana tutkin mummuni (isänäiti, tuo lottanakin toiminut) isoäidin elämänvaiheita sekä pappani (äidinisä) isoäidin vaiheita. Yllättävän paljon sitä saa tietoa kirkonkirjoja tutkimalla. Tavallaan ne ihmiset saavat lihaa ympärilleen... 

Kävin myös taas siistimässä pensaan kotitalon edessä. Keräsin omenoita joista sitten kotona tein piirakan ja keitin hieman omenahilloa pakkaseen. Veljen luona käväisin myös ja haudoilla kattomassa missä kunnossa kukat ovat. 

Tässä siis lyhykäisyydessään kolmen viikon loma. Nyt jo syksy tulossa. Huomenna menen siskon kanssa vähän raivaamaan tavaroita. Homma, joka on pitänyt tehdä muttei sillä edelleenkään mikään tulipalokiire ole. Vähän kerrassaaan, luopumista...

Monika hakee huomenna miehensä kanssa koiranpennun kotiin <3

Ensi viikolla olis tarkoitus jatkaan kirjallisuusterapiaharrastusta - tän syksyn aiheena on Itsemyötätunto Ronnie Grandellin kirjan mukaan (kirjaston tietokirjalukupiirissä). Tiedossa on myös yhdistystoimintaa, ehkä kirjaston kirjailijailta tai sitten sukututkimusyhdistyksen etäluento siirtolaisuudesta (mutta sen voi katsoa kyllä tallenteena myöhemminkin). Seuraavana viikonloppuna luultavasti pääsen tutustumaan uuteen perheenjäseneen, koiranpentuun

Virallisesti anoppi

 

Toivon mukaan hyvä anoppi :)

 Perjantaina se sitten tapahtui. Nuorempi tyttöni meni naimisiin. Tilaisuus oli hyvin intiimi, maistraatissa ja todistajina vihkiparin äidit. Mutta oli se kuitenkin hyvin herkistävä. Vihkimisen jälkeen siirryimme ravintola Taivaanrantaan ruokailemaan meille varattuun kabinettiin. Hyvää ruokaa ja viihtyisä ympäristö sielläkin. Kakkukahvit nautittiin sulhasen äidin ja tämän miehen kotona. Kaiken kaikkiaan mukava päivä <3

Pitäisi vaan saada nuorenparin lahja valmiiksi, olen muutaman kuukauden pistellyt joutsentaulua - paljon ei puutu. Tulostin heille siitä korttiin osakuvan - et tämmöinen on tulossa... kunhan valmistuu ja vien kehystettäväksi. 

Sitä ei pilannut edes se, että sain päätöksen Suomi.fi:n kautta liikennevirhemaksusta. Viime viikolla käytiin siskon kanssa isovanhempien hauta hoitamassa kesäkuntoon kun Elimäellä välähti peltipoliisin valo. Mulla ei ollut edes havaintoa kuinka kovaa ajoin - mutta myönnän et oli kyllä - siinä vaihtuu satasen rajoitus kasikymppiin... No pienin maksu eli 70€ napsahti... Ei näitä usein satu - edellisestä taitaa olla parikymmentä vuotta - sattui muuten aika lailla samoilla paikoilla tosin toiseen suuntaan ja oikeiden poliisien tutkaan... silloin siinä on 80km rajoitus (nykyään saa ajaa satasta). No ehkä se kaasujalka vähän aikaa pysyy taas kevyempänä. 

Nyt alkoi varsinaiset helteet. Mietin eilen käynkö ostamassa uusia kukkia ja mahdollisesti tomaattiamppelin parvekkeelle mutta ajattelin etten halua nyt niitä ostaa tänne kuolemaan kuumuuteen. Orvokkiamppelille kävi jo vähän köpelösti - nyt tosin istun parvekkeella - aamukahvin join, vielä on mukavan viileää - jos tätä nyt viileäksi voi sanoa, 26 astetta plussaa. Sit vähän kattelin sukututkimusjuttuja.

Tässä pari viikkoa sitten innostuin taas sukututkimuksen pariin. Minua on jo pitkään kiinnostanut mummuni (isänäiti)isoäiti Anna - hänen entinen nimensä - tiedossa on, että on ollut aiemminkin naimisissa mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän kuka se mies oli. No mä seurailin tämän esiäitini vaiheita kirkonkirjoista toiseen... ja löysinpä :) Yllättävän paljon tietoja saa noista kirjoista kun vaan ehtii niitä läpi käymään. No hän siis oli naimisissa aiemminkin, selvitin että heillä oli kaksi poikaa joista ensimmäinen kuoli jo pariviikkoisena (kuolinsyynä twinsot) ja toinen alle kolmivuotiaana kuumeeseen - samoin tämä ensimmäinen aviomies parin kuukauden päästä 34-vuotiaana. Muutaman vuoden päästä Anna meni uudelleen naimisiin ja siitä liitosta syntyi kolme lasta mm, mummuni äiti. Kiehtova harrastus mutta aikaavievä :)

Huvitti eilen - tuli viesti meseen mieheltä joka oli aiemmin ottanut yhteyttä joskus alkuvuodesta  - ilmeisesti ei muistanut että on aiemminkin viestitty. Mulle oli se viestiketju jäänyt tallelle. Hän sitten pyyteli kahville tänään - äsken sit juteltiin. Ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ehkä hän vähän liian vanha mulle... no sit hän sano et mennäänkö tänään kahville  - no sanoin et voin mä aina kahville lähteä mut hän sit sanoikin et ei hän vain kahville, hän etsii tositarkoituksessa - no sanoin sitten että se siitä sitten... et mä en välttämättä etsi. 

En tiedä mutta jotenkin - joku tökki... en osaa sanoa muttei tullut sellaista fiilistä että haluisin häneen tutustua - ehkä se on just toi et toinen hakee enemmän heti, mä olisin voinut kahvilla käydä - sanoi hän et et on muuttanut aina naisen perässä paikkakunnalle (Helsingissä syntynyt, sieltä Turkuun, Kotkaan, Kouvolaan...) - ja se et on heti sitä puhelinnumeroa antamassa - no tulipahan "harjoiteltua", kyllähän mä puhua osaan. Mut tosiasiassa en itse halua vielä mitään eläkeläistä, kun itsellä vielä paljon työvuosia jäljellä. Kertoi olevansa myymässä rivariasuntoaan - on aiemmin asunut okt:ssa ilmeisesti jossain tuolla mun siskon lähellä - ei muistanut kadun nimeä. En sit tiiä kauanko siitä on kun siellä asunut eli paljon kertoi itsestään lyhyessä puhelussa, lapsia ei ole kun ei ollut löytänyt kunnon synnyttäjää... 

Rankka vuosi takana

Oikeastaan vasta tänä viikonloppuna sen todella olen tajunnut -  isän lopullinen sairastuminen viime joulun kieppeillä ja poismeno, oma terveys (lonkka) jonka vuoksi en ole päässyt metsälenkeille enää kesän jälkeen, operaation odottelu ja jännitys. Sit mulla on ollut vähän sellainen tapailukaveri, ystävä - jonka kanssa vietetty aikaa kun kummallakaan ei ole tärkeämpää. Eilen tajusin että minähän oikeastaan olen varasuunnitelma. Alustavasti sovitaan että ehkä nähdään, sit tuleekin muuta menoa (lähinnä hänelle, mun menot on yleensä tiedossa etukäteen...) ja tulee viesti että tuli muita suunnitelmia... mitäpä mä siihen muuta kuin et mukavaa viikonloppua

Kyllähän mä sen olen tiennyt ja hyväksynytkin jollain tapaa, mutta nyt tuli sellainen - jotenkin hämmentynyt olo - et mähän olen ollut selvästi varasuunnitelma, eikä se tunnu hyvältä vaikka sen tietääkin...siskolleni sanoinkin että en ole enää kenellekään Ykkönen :( . Mut on helppo sivuuttaa... enkä mä rupea kenestäkään "taistelemaan", saa mennä jos on mennäkseen -  mutta aina näyttää palaavan...

Vartalotyyny, ehkä siitä apua leikkauksen jälkeen
- ja voihan sitä halatakin tarvittaessa ;)

Postilakko loppui ja torstaina tulikin tärkeä kirje joka oli kirjeen päiväyksen mukaan tehty 5.11 ja kuoressa leima 7.11. Sairaalasta kutsu toimenpiteeseen ja kokeisiin. Ensi tiistaina ensin labrat ja ekg, sitten rtg ja vielä leikkaushaastettelu. Leikkauspäivä viikon päästä jossei tule esteitä. Sitä mä vähän nyt pelkään, että entä jos se ei onnistukaan (tuo päivämäärä mulla olla tiedossa OmaKannan mukaan mutta siellä ei ollut tietoa mikä se olisi).

Verenpaineet ei valitettavasti ole tasaantuneet toivotusti mutta toivottavasti eivät ole esteenä. Se varmaan selvinnee ensi viikolla. Hieman korkealla edelleen, mutta toisaalta onko ihme?

Edellinen viikonloppu meni viihteen merkeissä - ja yhdistysasioissa... Perjantaina oli
ammattiyhdistyksen syyskokous, edelleen pesti hallituksessa jatkuu. Kokouksen jälkeen pikkujoulut. Lauantaina Imatralle, yhdistystouhuja sielläkin ja jouluruokaa.. Ilta jatkui teatterissa Love me Tinder. Mukava viihdyttävä esitys. Sunnuntaina Antti Reiniä katsomassa ja maanantaina kirkkokonsertti - no siinähän ne vapaat meni. Muuten huomasin kirkossa kuinkan herkistyneessä mielentilassa sitä on  - tuli laulu "Tulkoon joulu", en vaan yksinkertaisesti voinut kyyneleille mitään. Muistot tulvahtivat mieleen ja ajatus että entiset joulut on vain muistoja...

Antti Reini, Patoklubi 24.11.19

En varsinaisesti juhlinut syntymäpäiviäni mutta yks kaveri käväisi torstaina kahvilla. Ei ollut aikaa eikä voimiakaan järjestää mitään isompaa (yleensä mulla on sisarukset ja täti käväisseet ainakin)
Eli tällä hetkellä ajatukset pyörii aika lailla tuossa lonkassa.

Tilasin muuten Iinalle syntymäpäivälahjaksi lupaamani Dnatestin - oli aika hyvä Black friday-tarjous. Muuten en ole paljon ehtinyt/jaksanut sukututkimusta harrastaa tällä hetkellä - ehkä sekin aika taas tulee... Jollain lailla olisi halunnut isän kanssa niitä katsella mutta siinä vaiheessa kun sain hänen tuloksensa - oli hänen mielensä jo osittain "muualla"

Kohta on kevät

- vaikkakin öisin vielä pakkasta mutta aamulla kuuluu jo lintujen siritystä ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Autoa vielä lämmitettävä ainakin aamuksi. Mukavampi istahtaa lämpimään autoon...

Isä odottelee edelleen hoivapaikkaa sairaalan osastolla. Olen käynyt noin kerran viikossa katsomassa ja soittelen osastolle kysyäkseni vointiaan, joka vaihtelee. Nyt fyysisesti on parempi eli labra-arvot suht hyviä eikä ruusu ainakaan vielä ole uusiutunut, mutta seurailevat tilannetta.

Viime aikoina on kyllä ollut hereillä ja suhteellisen virkeä mutta aika lailla elelee omassa maailmassaan. Ajoittain tuntee, mutta näkee usein asioita jotka eivät välttämättä ole totta (senkin tiedostaa, ainakin joskus). Viime viikolla oli kovasti kotiin lähdössä, edellisellä kerralla oli naiset mielessä. Kävin nuoremman tytön kanssa viimeksi lauantaina. Ei tässä oikein muuta voi kuin odottaa...

Puolivälissä maaliskuuta olin työhyvinvointikortti- koulutuksessa- kortti tulikin jo tänään.

Sukututkimustakin olen harrastellut ehtiessäni. Viime viikonloppuna koin onnistuneeni kun löysin yhden vihkipäivämäärän - ja sain siten varmuuden isoisän isoäidistä -ja siitä pääsee taas jatkamaan. Mukava ja kiehtova harrastus mutta aikaavievä. Helposti huomaa että päivä/ilta on jo pitkällä jos siihen uppoutuu... saattaa yöunet jäädä hieman lyhyiksi.

Tämän viikon kun jaksaa niin pääsee viikoksi lomalle. Se alkaakin mukavasti. Olen lauantaina lähdössä nuoremman tytön kanssa katsomaan Club for Fivea Lahteen. Ollaan sitä odotettukin :)

Kotona valitettavasti tuntuu olevan kaaos, joka paikka selvitettävää tavaraa. Nyt olen kylppäristäkin tuonut ylimääräistä jotka pitäis käydä läpi. Sain hankittua suihkukaapin - ja nyt pitäis vähän sitäkin sisustaa ;) Vähän miettiä säilytysratkaisuja jne. Mutta jospa sitä lomalla - tällä kertaa - ehtis.

Miesrintamalla ei uutta - kahvilla olen käynyt. Ei siitä sen enempää. Toisaalta viihdyn kyllä itseksenikin, ei siinä mitään. Nautin siitä kun on tilaa ympärillä eikä tarvitse kenelläkään tiliä tehdä tekemisistään. Ehkä mulle tällä hetkellä riittää sosiaalinen elämä työpaikalla :) ja viikonloput läheisten kanssa.

Muuten oletteko kuulleet Pantoum -runoista, se on indonesialainen runomitta jossa on 16 riviä, 8 lausetta ja neljä säettä joista muotoutuu runo tietyllä kaavalla  eli lauseita toistetaan tietyssä järjestyksessä
(1 2 3 4 - 2 5 4 6 - 5 7 6 8 - 7 3 8 1).
Tässä esimerkkinä runo käyttäen lauseita kirjoittamastani tekstistä
****************

Öisin on vielä pakkasta
Kerran viikossa katsomassa
ei välttämättä totta
tänään

Kerran viikossa katsomassa
siitä pääsee taas jatkamaan
tänään
siihen uppoutuu

Siitä pääsee taas jatkamaan
tilaa ympärillä
siihen uppoutuu
Ei siinä mitään

Tilaa ympärillä
ei välttämättä totta
Ei siinä mitään
Öisin on vielä pakkasta

*************

Mukavaa tätä viikkoa