Kesä meni ja syksy tuli

 Ilmeisen kiirettä ollut kun ei ehdi edes blogia päivittämään

Viime kuussa oli aika paljon yhdistysjuttuja mm. yksi viikonloppu meni Joensuussa yhdistysten tapaamisessa, seuraava mökkeillessä (oman yhdistyksen suunnitteluseminaari), teatterissakin käyty (Kouvolan teatterin Myrskyluodon Maija) tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa

Tällä viikolla pidin yhden vapaapäivän (liukumavapaa). Käytiin Iinan kanssa  Heinolassa Monikan luona. Siellä tutustuimme Heinolan kaupunginmuseon näyttelyyn: Ruokajuurilla (Näyttely ruoan kulttuurihistoriasta), kirjastossakin käväistiin. Nälän yllättäessä Heilaa syömään. Prestonin kanssa käytiin myös lenkillä. Kahvittelun jälkeen kotimatkalle. Oli mukava päivä.

Eilen kävin siskon kanssa kuuntelemassa Antti Ketosta paikallisessa ravintolassa. Kiva kuunnella - mutta huomasin ettei enää ole mun paikka (oli aika, jolloin siellä tuli käytyä useinkin). Yhden tutun näin :) 

Ollaan nyt palattu työpaikalla hybridityöskentelyyn (kaksi päivä viikossa on oltava toimistolla). Syksyn kehityskeskustelukin on uuden pomon kanssa käyty (ihmisenä sinänsä ei uusi, työkavereita ollaan oltu vuosikausia - ja hyvin on toimeen tultu). Hänen tilalleen tulossa entinen työkaveri - palaa joukkoon takaisin - on positiivinen yllätys :)

Syksy on harrastusten aikaa: sukututkimusta, kirjaston tapahtumia (Sami Saari ja kirjansa kirjoittaja Laura Parkko), kirjallisuusterapeuttinen ryhmä (tämän kuun kokoontuminen jäi väliin kun olin Heinolassa - no asiat tärkeysjärjestykseen).

Onneksi ne on yleensä vain noin kuukauden välein...  esimerkiksi yhdistyksen hallituksen kokoukset. 

Paitsi webinaareja ja sukututkimukseen liittyviä luentoja olisi enemmän kuin kerkeää kattoa. Kotonakin pitäisi saada hommia tehtyä 

Olen mä ristipistojakin ehtinyt. Tällä hetkellä teen kolmen sarjaa, joista kaksi on valmiina. Hitaasti mutta varmasti. Työ lojuu sohvapöydällä - aina ohimennessa muutama pisto ;)

Hybridityöskentely aloitettu

 Nyt se päivä koitti - jälleen toimistoon hommiin - kaksi päivää viikossa. Tämän ekan päivän jälkeen totean, että aivan riittävästi. Just kotiin lähdössä pieni sananvaihto työkavereiden kanssa autolle kävellessä et miten me ennen jaksettiin tänne tulla joka päivä ;)

Työskentelyolosuhteet eivät siellä ole muuttuneet - ainoa muutos on uusi työtuoli. Yhtä vetoinen avokonttori on kuin ennenkin - pitää muistaa ottaa villatakki tms mukaan huomenna. Eilen pari työkaveria sanoivat et oli liiankin lämmin - eli lämpötila vaihtelee...

Ohimennessä kävin kotimatkalla Rustassa - ostin mm. läppärille ständin ja jotain muutakin - 

ehkä tarpeellista.

En eilen illalla seurannut Euroviisujen semifinaaleja - ei oikein kiinnosta enää ja ne kesti niin myöhään ja tiedossa oli aikaisempi herätys kun tuonne toimistolle lähdin. Tuleva viikonloppu menee yhdistyksen risteilyllä.

Eilen oli sukututkimusyhdistyksen jäsenilta Mielenkiintoinen esitys Elimäen pajareista kirjailija Kari Valton kertomana. Tarinoita hänen suvustaan 1920-luvulla. Pitänee lukea opus kun sattuu sopivasti aikaa - tällä hetkellä kasa lukemattomia kirjoja odottamassa ensin.

Käytiin tytön kanssa lauantaina Kouvolan teatterissa katsomassa Muistojen virta ja tykättiin. Tyttö sanoikin että tämä oli ehkä paras esitys mitä täällä on käynyt katsomassa. Sunnuntaina käytiin kotopuolessa ja haudoilla (ja veljen luona), iltapäivällä ajeltiin Heinolaan, tytär kotiin.  

Vajaa kuukausi

ehdittiin olla toimistolla - tai siis noudattaa hybridimallia. Meiän kohdalla se oli kaksi päivää toimistolla ja loput halutessaan etänä. No meistä taisi suurin osa haluta. Keskiviikkona oli ns. pakollinen toimistopäivä, toisen sai itse valita.

Nyt ollaan siirrytty takas kokonaan etätöihin ainakin puoliväliin tammikuuta. Mä olen nyt saanut itselleni työhuoneen laitettua eli enää ei tarvitse keittiön pöydän ääressä työskennellä - ja siirrellä työvälineitä viikonlopuksi pois vaan ne saavat olla paikoillaan. Olen ostanut itselleni kaksi näyttöä, näppäimistön sekä hiiren - telakkaakaan ei tarvitse töistä kannella kun hankin itselle telakointiaseman - tai miksi sitä sanoiskaan. Eli siirtyminen toimistoon ja kotitoimistoon sujuu suht vaivattomasti, 

Toin kotitalolta äidin käsityöhuoneesta vanhan lundiahyllyn,  jonka siskon mies kasasi (ja purki). Toin muuten toisenkin (matalan) hyllykön omaan ruokailuvälikköön - se koottiin Iinan kanssa myöhemmin. Vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan - mutta mikä kiire tässä... kaikenmoista touhua ollut. 

Oli yhdet pikkujoulutkin - tuli oltua viihteellä - koronapassi käytössä. Sen jälkeen tautitilanne onkin taas pahentunut. Mutta olen kuitenkin ollut menossa enemmän kuin aikoihin - tänä syksynä. Pienet synttärikahvittelutkin järjestin viime sunnuntaina. Heinolassa olen käynyt silloin tällöin tsekkaamassa kuinka Monikan koiranpentu on kasvanut. Monika ei ole vielä rohjennut tulla pennun kanssa täällä käymään - haluaa että olisi melko sisäsiisti ym. Mutta kyllä tytöllä ikävä on tännekin vaikka muutenhan hänen elämänsä on siellä. Mies, koira ja työ. 

Ensilumikin on satanut, tällä hetkellä on pieni lumikerros maassa. Eipä tartte aamuisin sitä miettiä että millainen ilma siellä on - siirtyy vaan aamupalalta työpöydän ääreen. Huomenna on jo joulukuu. Tämä vuosi on loppujen lopuksi mennyt aika nopeasti. Miten nää vuodet nykyään tuntuu sujahtavan nopeasti ohi

Toimistolle

 Vein tänään työvälineet työpaikalle. Huomenna tarkoitus siirtyä takaisin toimistolle. Tosin meillä tulee olemaan käytössä hybridimalli, joka meille tarkoittaa sitä, että kaksi päivää viikossa on oltava toimistolla, kolme päivää saa olla halutessaan etänä. Sovittiin, että keskiviikko on se päivä, jolloin kaikki ovat paikalla. Muuta päivät saa valita pois lukien tilanteet jolloin pomo edellyttää paikallaoloa. 

Rutiinihommien jälkeen aloin kotona pakkaamaan. Tuossa kuvassa isommassa kassissa on kaksi näyttöä sekä näppäimistö ja rullahiirim- pehmusteena voimapaperia ja pahveja. Sain ehjänä perille.  

Tietokonelaukussa kaksi läppäriä (viime viikolla saimme uudet työläppärit, vanha pitää palauttaa - ollut vähän nk backupp'na hetken aikaa) sekä kaikenmoista sälää

Huomenna vielä vasta paperit mitä täällä on - ei sitä kaikkea kerralla jaksa...  

Työpaikalle  ja koneet paikalleen. Eipä oikeastaan huomannut, että on ollut noin puoltoista vuotta pois. Tavarat oli paikoillaan. Ihmettelen kyllä että mihin minun langattomat kuulokkeet on hävinneet. Kukaan ei tiedä. Työkaveri on kuulemma vienyt pöytäpuhelimet pois - ei enää tarvita. Ollaan tänä aikana siirrytty  nettipohjaiseen puhelimeen. Eipä ole tarvinnutt asennella koneelle enää puhelinta. Siinä oli aina oma kommervenkkinsä. Siis katsoin että kaikki toimii ja lähdin kotiin - ensin Gigantin kautta - ostin langattoman näppäimistön ja hiiren etätöitä varten - sitten kauppaan lähes viikon ruokaostokset. Ainakin siltä taas tuntui. 

Kotiin tullessa laitoin saunan päälle - ja sinne suuntaan nyt. Mukavaa illan jatkoa...

Kesä

 - on se vihdoinkin täällä vaikka tässä yhtenä päivänä naapuri sanoikin et kohta on taas talvi - pitää ottaa sukset esille (hän on kova hiihtämään) ja et ensi kuun jälkeen on elokuu. Eipä haittaa mun loma onkin elokuussa - tai pidän mä yhden viikon heinäkuussa. Useimmiten olen ollut kesäkuussa yhden viikon ja loput loppukesästä. Tänä vuonna otin loman sieltä missä näytti olevan tilaa - siis lomatoivelistassa. Ei ole mitään erikoisempaa suunnitteilla jonka perusteella lomaa pitäisi saada. En vaihtanut yhtään lomarahojakaan lomaksi tänä vuonna. Tosin en viime vuonnakaan kun tiesin että on kuitenkin tulossa pitkä sairasloma tekonivelleikkauksen jälkeen...

Tänään on Monikalla jännä päivä tai oikeastaan koko viikonloppu. Kaverinsa järjestävät hänelle polttarit. On menossa naimisiin parin viikon päästä. Maistraatissa vihitään ja todistajina on äidit. 

Muistan aikoinaan meidän suunnitelleen et mennään vaan naimisiin silleen et vanhemmat ovat todistamassa mutta exän sisarukset ilmoittivat, että tulevat "kuokkimaan" kirkkoon. No sitten päädyttiin pieniin häihin - lähimmät sukulaiset. Mutta oli ne joka tapauksessa mukavat häät - naimisiin Suomen suurimmassa puukirkossa, oltiin ko papin ensimmäinen vihkimä pari, kahvittelut järven rannalla hirsimökissä, erittäin lämmin toukokuun lopun päivä... muistoja, muistoja... vaikkei se sitten kestänytkään.

Oltiin viime viikolla työporukan kanssa Mustilan Arboretumissa töiden jälkeen. Silloin ei vielä oikeastaan kukkaloisto ollut kovin runsas. Atsaleat kukki jonkin verran ja olihan siellä muutakin, alppiruusut vasta aloittelivat. Mutta onhan siellä muutakin nähtävää

Sieltä lähdin vielä kotokylässä käväisemään veljen luona. Kahvia, kakkua ja hirvisoppakin tarjolla. Oli semmoinen "hetken mielijohde"- käynti kun ei Mustilasta ole sinne pitkä matka. Tytölle sanoin että ohimennessä poikkesin (tosiasiassa on toisessa suunnassa eli tulin reilun kolmenkymmenen kilsan poikkeama), häntä vähän huvitti...

Käväisin samalla kotopaikalla kattomassa miten siellä kevät tai siis kesä etenee. Olihan siellä kukkia vaikka kuinka, omenapuutkin täydessä kukassa.

Muuten tämä elo on aika hiljaiseloa. Iina kävi eilen pyykkäämässä ja saunassa. Meni vähän myöhempään kun tuolla tien toisella puolella joskus yhdeksän jälkeen oli aika monta hälytysajoneuvoa - paloautoa ja ambulansseja - myöhemmin selvis ettei ollut pahasta palosta kyse - grilli oli kärähtänyt maantasalla olevalla parvekkeella. Ilmoitus oli tehty keskisuurena rakennuspalona.

Isot ampiaiset on nyt liikkeellä. Eilen illalla tuli parvekkeen ovesta iso ampiainen  - olisikohan kuningatar etsimässä pesäpaikkaa. No onneksi jossain vaiheessa se onnistui livahtamaan takaisin parvekkeelle. Ei sitä uskalla hätyytellä. Mutta ei siinä kaikki  - tänään aamupäivällä tuli taas iso ampiainen sisälle - tällä kertaa se kierteli vähän enemmän mutta päätyi sitten lopulta oven lähelle -  ja siitä ulos. Eilen just asiakkaan kanssa jutellessa, häneltä meinas mennä pasmat sekaisin kun ikkunassa näkyi iso ampiainen - sanoi et oli kolmisenttinen. 

Kuinka väärässä olinkaan

 Vuoden viimeinen työpäivä - ylitöihin joutui puolisentoista tuntia. No minkäs teet, tilaukset saatava eteenpäin. Manuaalisesti tehtiin. Eipä yli ajan ole kovin usein viime aikoina mennyt - mut kieltämättä hieman harmitti kun kuitenkin uudenvuoden aatto. 

Minähän tosin en ollut minnekään lähdössä - niin luulin. Kaveri(miehe)lta tuli viesti puoli viiden maissa mitä teet uutenavuotena - laitoin vaan et töissä vielä. Pyysi sitten soittamaan kun pääsen töistä. No hän sit kerkes soittamaan noin tunnin päästä uudestaan kun en ollut soittanut. Just oltiin lopettelemassa. Kysyi et tulisinko hänen luokseen viettämään uutta vuotta. No enpä miettinyt kuin hetken... Siellähän se sitten pari päivää vierähti - tänään tulin puolilta päivin kotiin (samanlainen keli torstai-iltana kuin tänäänkin  mutta tänään pääsin sentään valoisella ajamaan)

Ei me mitään erikoista tehty. Saunottiin, syötiin, naapurista tuli hänen kaverinsa, käytiin muutama raketti ampumassa pihalla. Perjantaina nukuttiin myöhään. Aamulla kysyi jäätkö toiseksikin päiväksi. Eipä mulla ollu mitään suunnitelmia, et kävihän se. Käytiin m hänen mökillään kattomassa miten siellä (ei varsinaisesti ole talviasuttava mutta lähellä) kauppareissun ohessa ja illalla käytiin naapurillaan. 

En mä tiedä - on mulla välillä hieman ristiriitaiset ajatukset hänen suhteensa mutta olen ajatellut et otan sellaisena kun on - välillä nähdään. Hän tässä syksyllä tapaili jotakuta, siitä ei nyt puhuttu paitsi et on ollutta ja mennyttä. Eli voi oikeastaan sanoa että kaverizonella ollaan. Yleensä hänen kanssaan on nää "äkkilähdöt" ihan mukavia - etukäteen suunnitellut saattaa jäädäkin tekemättä - kun tuleekin jotain muuta tekemistä (yleensä hänelle). Välillä kyllä mietin että mitä mä tästä saan - ja kuitenkin taas lähden. En mä sitä kiellä - hän on tavallaan tukenut - "kiskonut" mut kotoa liikkeelle. Samalla tietty ajatus et haluaa seuraa itekin. En oikeastaan tiedä mitä tuntee mua kohtaan, jonkinlainen veto tai kemia meillä kuitenkin on muttei se riitä pelkästään, siis suurempiin sitoumuksiin. No eipä me olla sellaista kokeiltukaan... kun ei stressaa, saa ehkä enemmän. Eikä tässä iässä enää välttämättä aina suurempaa tarttekaan kun on muutenkin tottunut olemaan enimmäkseen yksin. Olis se joskus kuitenkin kiva... 

Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Työelämässä taas mukana

Marraskuun puolivälissä aloitin työt sairasloman jälkeen. Ihan mukavasti olen päässyt takaisin ruotuun. Taukoja olen yrittänyt pitää aina kun se tuntuu olevan tarpeen...(lääkärin määräys). Ehkä hankalin asia tässä on se, ettei enää pääse ulos lenkille valoisaan aikaan - eikä pimeä oikein houkuttele - vaikkei tuolla päivisinkään kovin valoisaa ole. Vuoden pimein aika...

Edelleen silloin tällöin näen kaverimiestä. Olen alkanut vähän miettimään että miksi edes tapailen. Onhan meillä mukavaa kun nähdään mut... Jotenkin tunne että olen olemassa vain silloin kun hän on stressaantunut (ja parisuhteessa joku tauko, viimeksi ei edes maininnut edes tapailevansa ketään - se selvisi minulle myöhemmin kun kyselin kuulumisia, työpaikkakin vaihtuu - siitä tosin tiesin, että on ollut haastattelussa) - ja tavallaan haluaa nollata olonsa. Muulloin ei nykyään oikeastaan edes viestitellä.  Eli johtopäätös: on päästettävä irti! Let it be!

Olen mä deittisivustollakin ollut ja jokusen kanssa viestitellyt, puhelimessakin puhunut mutta ei vaan tunnu siltä mitä minä tarvitsisin. Hetken piristää... Voipi olla että häivyn sieltäkin. Ehkä tällä hetkellä tärkeintä olisi saada tämä lonkka kuntoutettua - ja muutenkin tilanne Suomessa ja maailmalla ei ole kaikkein paras uusille ihmissuhteille. Eli ehkä mä keskityn siihen - kävin tänäänkin lenkillä vaikkei se niin mukavaa ole tuolla pimeässä - yksin. 

Eilen mulla oli kehityskeskustelu - siinä tuli puhe meiän ikäohjelmasta (tai mä otin puheeksi). Mulla on pitämättä kaksi virekevapaata - ja ne on pidettävä tämän vuoden puolella. Kunpa olisin tajunnut tuon aikaisemmin - ne olis voinut käyttää vaikka sairasloman jälkeen lyhentämään työaikaa (kun niitä voi käyttää tunneittainkin). No nyt on sitten kaksi vapaapäivää viikolla - mukavaa sekin - ennen jouluviikkoa. 

Meilläkin täällä Kymenlaaksossa korona leviämisvaiheessa - no itse olen pääasiassa ollutkin kotona - lähinnä  kaupassa käynyt - ja lenkillä. Maskinkäyttö tullut tutuksi enkä siellä kaupassakaan usein käy. Eilen kävin kyllä kirjastossa - sinne on tullut 15minuutin käyntirajoitus.

Syksyä odotellessa

Mun viimeisin ristipistotyö on silittämättä vaille valmis - Koronakissa :)  

Heinäkuun puolessa välissä pidin vielä yhden viikon lomaa - käytiin Mimin kanssa parin päivän reissulla Savonlinnassa mm. mummia moikkamassa

Muuten aika lailla kotosalla viettänyt aikaa - etätöissä. Jotenkaan ei edelleenkään paljon ole vapaa-aikaansa viittinyt viettää tietokoneella kun nuo työvehkeet (kone ja pari näyttöä yms ) ovat tuossa keittiön pöydällä. Päivän kun siinä istuu penkillä ...

Heinäkuun lopussa sain kutsun toimenpiteeseen sairaalaan - Eilen kävin Lahdessa labrassa (muuten oli yli tunnin odotus vaikka oli ajanvaraus) ja leikkaushaastattelussa.  Nyt on taas syynätty iho ja muukin terveys, kyselyitä täytelty

Lopuksi kävin vielä leikkaavan lääkärin juttusilla - niin minulle vaihdetaan lonkkaan tekonivel ensi viikolla (monen kuukauden odottelun jälkeen - tammikuussa tehdyn pallolaajennuksen takia ei anestesialääkäri suostunut leikkaukseen ennen kuin puoli vuotta oli kulunut - ja verenohennuslääke syöty loppuun) Lääkärillä oli näytöllä rtg-kuva mun lonkasta (otettu viime vuoden puolella), sanoi että on synnynnäinen vaiva, en nyt sen enempää siitä kertoile, mutta nivelrikko on aiheuttanut myös sen että toinen jalka on 1,5 jopa1.8cm lyhyempi kuin toinen ja lantio on vinossa... sanoi kyllä että sama vika on myös toisessa lonkassa - se ei vaan ole mua vaivannut.

Siskoni kuskasi minut näihin tutkimuksiin - käytiin sitten matkan varrella syömässä (olisin mie vielä itekin autolla voinut mut mukava että oli seuraa). Samoin hän tulee kuskaamaan minut leikkaukseen ensi viikolla

Töissä on tällä viikolla ollut aika kiirettä. Ei paljon ehdi miettiä leikkausta. Mulle on sijainenkin jo saatu - entinen työkaveri - hän tekee töitä etänä kotoaan-  käsin. Tosin - niin mekin. Saimme viime viikolla tiedon, että että etätyöt jatkuu - toimistolle paluusta ei mitään tietoa... 

Eli tälläistä - tällä hetkellä - mukavaa syksyn odotusta

Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Neljä viikkoa takana, kuinka kauan - ei tietoa

Etätöitä tehty nyt neljä viikkoa - tai työkaverit jo viisi, mä olin ekan viikon kotona.  Enimmäkseen kotona olin silloinkin. Välillä käy jo kotonaolo hermon päälle. Eikä mitään tietoa kuinka kauan tätä tehdään. Itse on kuitenkin tottunut menemään. Luulen et tämä etätyö menisi jos iltaisin pääsisi jonnekin. Nyt on nämä ympyrät aika pienet. Oikeastaan en näe kuin toista tytärtäni, joka käy pesemässä pyykkinsä mun luona (hän kanssa muuten pysyttelee kotona) ja kaupassa käyn suunnilleen kerran viikossa (aiemmin tilasin kauppakassin mut nyt käyn itse, sen verran edes liikkeelle  - vaikka tuo jalka oireileekin). Toinen tyttö asuu toisessa kaupungissa ja on jo siirretty päiväkotihommista vanhainkotiin töihin

Ollaan tyttärien kanssa pidetty skypejutusteluja - eilenkin illalla juteltiin lähes kolme tuntia. Melkein kun olisivat siinä vieressä. He pitävät myös serkkujenssa kanssa skypekokoontumisia. Skype on kyllä hyvä vaihtoehto.  Silloin kun ensimmäinen tyttö lähti maailmalle niin silloin tuli skypetettyä suht usein. Tässä välillä se on jäänyt... hän muutti takaisin tännepäin ja toinenki asuu suht lähellä (parhaimmillaan käy joka toinen viikonloppu). Töissä skypeä käytetään työkaverien kanssa päivittäiseen viestittelyyn. Koko henkilöstön viikkoinfot on tänä aikana toteuttu skype-esityksinä. Hyvin on toiminut vaikka linjoilla onkin paljon porukkaa... Ruotsinopiskelu on hoidettu teamskeskusteluna

Arkisin tosiaan työt vie ajan klo 8-16 välisen ajan. Vaikka nyt tavallaan jää työmatka pois (mulla se ei ole pitkä) niin ei sitä aikaa tunnu jäävän sen enempää. Tosin nukun ehkä sen puolisen tuntia pidempään. Iltapäivällä töiden jälkeen saatan ottaa pienet torkun nk ennenkin. Ilta menee sit oleillessa.

Pääsiäinenkin sujui kotosalla. Tosin oli ollut puhetta kaverimiehen kanssa että olisin käynyt hänen mökillään makkaraa paistamassa (turvavälit huomioiden) mut se sit jäi, osittain huonon sään ja hänen töidensä takia. Samaa on suunniteltu tällekin viikonlopulle, säävarauksella (ei saa sataa eikä tuulla). Tänäänkään siitä ei näköjään tule mitään. siltä alkaa näyttää... katotaan huomenna sitten. En mä jaksa enää siitä hepulia ottaa. Nähdään jos nähdään... on mulla kotonakin tekemistä. No tänä iltana varmaan  lämmitän saunan ja ehkä otan saunasiiderin sen päälle.
Pääsiäismaanantaina kävin sitten iteksein läheisellä myllyllä koskea katsomassa - jonnekin piti päästä. Otin kahvit termariin mukaan.













Tänään tuli vuosi isän kuolemasta. Ostin kauppareissulla punaisia neilikoita. En voinut lähteä hautausmaalla käymään (Uudenmaan puolella). Sisko kävi ja laittoi samalla multakin kynttilät, kävivät myös kotitalolla katsomassa miten kevät siellä etenee - metsikössä sinivuokot kukkivat. Käyn keväämmällä sitten. Kyllähän isä tulee usein mieleen, joku laulu, ajatus... tuo mieleen. Monesti kun miettii jotain vanhoja juttuja, toivoisi, että isä olisi kertomassa niistä.

Tämä vuosi on kulunut yllättävän nopeasti. On ollut muutakin ajateltavaa kuten oma terveys - ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan - ja edelleen odottelen leikkaukseen pääsyä. Mulle on luvattu elokuulle mutta nykytilanteessa luulen että siirtyy vielä kauemmaksi. Kyllähän mä liikkeelle pääsen kyynärsauvaan tukien  - ja autoa pystyn vielä ajamaan vaikkei nyt paljon tarvitsekaan. Etätyön parhaita puolia on se, ettei aamulla tartte miettiä millainen keli on ulkona. Muuten kyllä olisin valmis takaisin toimistoon. Näkisi edes työkavereita.

Jotenkin tässä on ollut lamaantunut eikä paljon ole saanut aikaan. No ruokaa laitan enemmän itse. Niin se ruokavaliojuttu. Ei painoa paljon ole viidessä viikossa tippunut mutta pääasiassa olen sitä vähähiilihydraattista noudattanut - välillä joskus repsahtanut leipään ym. Mutta napostelut ja iltasyöpöttelyt on olleet hallinnassa eikä oe ollut nälkä.

Tässä viikolla meinasin jatkaa kesken jäänyttä ristipistoleijonaa, mutta olen sen piilottanut jonnekin hyvään jemma-nimiseen paikkaan. Otin sitten uuden työn käsittelyyn - kissa joka makailee nojatuolissa - sopii hyvin tähän kotoiluteemaan. Nyt tosin joudun sitä vähän purkamaan kun tuli tehtyä yhdessä kohtaa väärin - no siinähän mulla iltapuuhaa.

Aika pienissä ympyröissä sitä tällä hetkellä liikutaan...

Kotona töissä

Ensimmäinen etäviikko on takana - ja huomenna alkaa toinen. Viime viikolla mua ei iltaisin huvittanut omaa läppäriä aukaista ollenkaan joten tekstiäkään ei syntynyt. Päivät meni työhommissa klo  8-16.

Jotenkin koen - tai ainakin viime viikolla siltä tuntui - etätyön rankemmaksi kuin normaalin työpaikkatyöskentelyn. Mietin sitä tässä viikonloppuna  - yksi syy on varmaan siinä että tavallaan siirtyminen jää pois kun se työpiste on siinä samassa tilassa kuin muutenkin vietät aikaa. Lisäksi puuttuu se työkavereiden puheensorina (pidinkin viikolla telkkua auki vaikken kuunnellutkaan mitä sieltä tuli - oli ainakin taustahälyä) ja joutuu enemmän keskittymään olemaan sen koneen äärellä kun on seurattava skypeä ja puhelinta, jonka ääni tulee kuulokkeiden kautta. mulla kyllä se hyvä puoli ettei ole muita kotona, joka sit iltaisin välttämättä ei olekaan niin mukavaa - tosin olen mä tottunut yksin olemaan - eli ei uutta minulle ja kun tuo liikkuminen viime kuukausina ollut vähempää niin... no viestit kulkee ja puhelin on keksitty.

Mutta muuten meiän hommat toimii aika lailla samalla lailla kuin muutenkin. Ruotsin tunnit tosin netissä (meillä oli viime viikolla eka semmoinenkin - ruotsia opiskellaan noin kahden viikonvälein pari oppituntia) ja viikkoinfo skypessa (normaalistikin me tosin ollaan siihen osallistuttu etänä eli siinä ei muutosta t - osin yleensä se ollut vain kerran kuussa kuukausi-infona)


Viikonlopuksi siirsin työpisteeni "syrjään" - ihan näkyviltä en sitä saa, mutta mahtuu ruokapöydällä sitten muutakin tekemään - ja mukava laittaa liinakin pöytään - vähän eroa arjesta. Vaikka nyt yksikseen onkin, arjet sekä pyhät useimmiten.

Ens viikolla luultavasti hieman kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa jaksamiseen - mun kroppa ei oikein koskaan ole siitä tykännyt, vaikka kyse onkin vain yhdestä tunnista.

Ilmeisesti jalka on kuitenkin pitänyt rauhallisemmasta elämästä. Ei ole ollut niin  kipeä. On vaan vähän paradoksaalista että pitäis liikkua kuitenkin jonkin verran mut jos liikkuu, niin sen huomaan jalassa... Olen mä sitäkin ajatellut että välttämättä tätä lonkkaa ei korjata vielä elokuussakaan kun tää tilanne on mikä nyt on. Mutta - se on taas niitä asioita joille minä en mitään voi. Sydän on kuitenkin hoidettu.

Olen käyttänyt Prisman kauppakassipalvelua mutta viime viikolla kävin itse pienemmässä kaupasssa. Luulenpa että vähän aikaa toimin niin - saan itteni edes kerran pari liikkeelle. Kauppakassipalvelussa on se ongelma että jos tuotetta ei olekaan. Tällä hetkellä pitää tilaus varata hyvissä ajoin.  Yleensäkin olen tehnyt niin että olen varannut jonkun päivän toimituksen ja ostan vaikka edellisen kerran mukaan - ja sitten muuttelen ennen toimituspäivää haluamani.

Uusimaa meni kiinni. Itselleni se vaikuttaa sen verran etten pääse kotikylässä käymään. Tosin ole tämän vuoden puolella montaa kertaa käynytkään, ei ole tarvinnut kun ei isää enää ole. Haudoille ei pääse eikä veljen luona käymään. Sattuu juuri tähän ajankohtaan veljen syntymäpäiväkin (yleensä tullut käytyä kahvilla) ja isän kuolema,  josta tulee kohta vuosi. Mutta nämä oikeastaan ovat aika pieniä asioita...

Loma loppuu

Tämä loma on mennyt enemmän tai vähemmän oleillen. Torstaina kävin työpaikalta hakemassa lisää työvehkeitä mm. toisen näytön - etätyönä jatkuu toistaiseksi. Sen verran tein että tänään testasin, että kaikki toimii niin kuin pitää. En enää "pura" työpistettä vaikka huomenna vieraita tulossa - sen verran johtoa ja pistoketta... vähän siirtelen syrjään. No oma läppäri häipyy kyllä tuosta etualalta viimeistään maanantaina,

Tyttö oli tänään pyykkiä pesemässä, saunottiin, puhuttiin maailman tilanteesta ja vähän kaikesta, telkkarikin oli auki. Tyttöjen tädillekin soitettiin, kyseltiin mummin vointia (tänä vuonna täyttää 90v, on ollut sairas ja surukin on oloa pahentanut tyttärensä kuoleman jälkeen)

Mie olen oikeastaan tottunut tähän kotosalla oloon viimeisten kuukausien aikana - kun en ole päässyt oikein menemään - toki olen mennyt voinnnin mukaan, mutta paljon olen vähentänyt. Nyt ei tartte töihinkään aamulla lähteä tuonne ulos - mitenhän sitä saa pidettyä jonkinlaisen rytmin. No en minä yksin ole, työkaverit skypellä tavoitettavissa - meiän kuitenkin pitää pysyä ajantasalla mitä kukin tekee, ilmoitella mm tauoista (puhelimessa kun pitää olla).

Toinen tyttö tulossa avomiehensä kanssa huomenna käymään - päiväseltään. Ei tässä tulevasta tiedä - tai no - koska tietäisi, mutta kyllä maailma on aika lailla päälaellaan nyt. Tämä ehkä on jonkun aikakauden loppu - ja uuden alku - mutta kyllä tästä selvitään

Talviloma alkoi

Eilen iltasella auringonlaskiessa,
luntakin tuprutti

Ei mulla mitään erikoisia suunnitelmia ole lomaksi - lähinnä lepoa. En ollut sen kummemmin reissujakaan suunnitellut.

Työkaverit siirtyvät maanantaina etätöihin kotiin -itsekin otin varalta jo läppärin ym kotiin - tosin saattaa olla et haen vielä näytön ja telakan - siis jos etätyöt jatkuvat mun loman jälkeen, en olekaan aiemmin tehnyt hommia kotoa käsin. Mut katotaan - joudunko siihen

Meillä johtoryhmä siis päätti varotoimenpiteenä, että meiät laitetaan kotiin koska meidän toiminta on  kriittistä tilaus-tuotantoketjussa.

Itse en tiedä - ehkä jollain lailla olen riskiryhmää. Suonen pallolaajennus tehty vajaa 2 kk sitten, yleiskuntokin hieman huono kun ei pääse liikkumaan tuon lonkan takia. Mutta en ole edes flunssaa sairastanut vaikka työkaverit sitäkin enemmän.  Influessarokotus on. Enkä aio panikoida, terve maalaisjärki tässäkin hyvä, luulen.

Missä mennään...

Sain myös verenluovutuksen kannalta huonoja uutisia. Pallolaajennus on pysyvä este eli en enää saa luovuttaa verta. Tiesin kyllä että tekonivelleikkauksen jälkeen tulee tauko (enkä nyt viime aikoina ole luovuttanutkaan, sen verran lääkityksiä). Se olis ollu neljä kuukautta. Mutta - tiedänpä senkin...

Uusi työehtosopimuskin saatiin. Meille tärkein asia - Kikyjen poisto - toteutui. Jännä juttu. Muistan kun kikyt tulivat, niin ensin ajatteli että 2 tuntia kuussa, eihän se ole paljon. Sitten kyllä huomattiin, että se vaikuttaa. Siis lähinnä meiän omaan elämään. Aina kuun alussa kaksi tuntia, jotka pitää tehdä liukumina. Sit päälle henkilökohtaiset tarpeet, menot, joihin liukumia käyttää. 

Meidän töissä kikyistä ei ollut kenelläkään hyötyä. Työt tehdään päivän aikana, ei aamulla eikä illalla. Mutta, nyt se on historiaa

Kärsivällisyyttä, odottelua...

 puoltoista viikkoa (29.1)
toimenpiteen jälkeen oli vielä
 aika mustelmat muistona ranteessa

Eihän tässä muuta voi... Hoidonvaraukseen olen ollut yhteydessä ja he halusivat lausunnon tehdyistä toimenpiteistä. Mutta käytännössä luulen että se menee sinne ainakin kolmen kuukauden päähän, ainakin huhtikuun loppupuolelle(koska pallolaajennuksen tehnyt lääkäri suosittelee leikkausta aikaisintaan silloin).

Muuten olo ollut parempi, tosin tällä viikolla flunssa yrittänyt "iskeä", olin pari päivää kotona lepäilemässä - ajattelin et parempi heti eikä sit kun tauti on kunnolla päällä. Mulla on se etu kun asuu yksin niin voi keskittyä vaan itseensä, ei tartte kenestäkään muusta huolehtia. Työkaveri sanoikin et olin tiistaina todella flunssaisen näköinen - silti vaan piti sinnitellä päivä loppuun. Eivät laittaneet sentään kotiin nk joskus aiemmin on tapahtunut...


Maanantaina kuitenkin menin illalla töiden jälkeen vielä kokoukseen (otin kyllä reilun tunnin torkut), keskiviikon koulutusiltaan (tai info se tais pikemminkin olla) menon peruin. Tälle viikonlopulle en ole mitään suunnitellut eikä ole vielä ainakaan minnekään houkuteltu. Kaverimies kyseli kyllä kuulumisia mm et onko leikkausajasta vielä mitään tietoa... Seuraavalle viikonlopulle olis pyydellyt kattoo yhtä orkkaa heiän kulmille (jos olisin halunnut vaikken tanssia nyt voikaan),  mut nuorempi tyttö silloin tulossa. Mä en viime aikoina ite ole häneen oikeastaan ottanut yhteyttä joten sanoikin tänään et kyllä hänellekin voi soitella... No voihan sitä toki, mut yleensä olen ajatellut että on sen verran kiireisempi et soitelkoon hän. Mut pitänee sit varmaan soitella ;) joskus (tai laittaa viestiä)

Töissä tapahtuu. Yks työkaveri siirtyy muualle hommiin. Ikävä meille mutta hänen puolestaan ollaan tyytyväisiä. Hänen tilalleen haetaan sitten uutta vakkaria. Mun sijainen ainakin hakenut. Hän päässyt ihan mukavasti töihin kiinni vaikken mä nyt vielä olekaan sinne leikkaukseen päässyt mutta olen ollut muuten sairaslomalla välillä ja lomallakin ollut porukkaa. Mulle muuten tulee ensi viikolla 15 vuotta täyteen talossa.

*******************************

Olen tässä välillä miettinyt että todellako haluan viettää loppuelämäni yksin. En tarkoita sitä että mun tarvitsisi asua jonkun kanssa mutta olisihan sitä mukava kun joku olisi tarvittaessa vierellä. Vaikka mie aina pärjäänkin  - niin mulle on aina sanottu. Ei ihme että on vaikea päästää toista ihmistä ihan lähelle, paljastaa itseään sisintään myöten. Jokin jää aina piiloon

Aika kuluu

Tämäkin kuukausi on kohta ohi. Menossa olen ollut - tosin sairaslomallakin.  Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen maanantaina lähdin töistä kesken päivän . Oli niin niskat ja selkä jumissa. Illan kokouskin jåi väliin. Loppujen lopuksi olinkin sairaslomalla seuraavan viikon keskiviikkoon - Se on oikeestaan pitkä tarina :)

Huomasin nimittäin että mun verenpaineet oli järkkykorkealla tiistai-iltana (muistaakseni 191/133 tosin osasyynä saattoi olla se että kävin hammaslekurissa, ja poistettiin mm viisaudenhammas, mutta kuitenkin) - lisäksi mun vp-mittari ilmeisesti oli rikki, ainakin mansetti ei suostunut tyhjentymään joten pyysin siskon mittaria lainaksi kunnes saan uuden (tilasin netin kautta ja parissa päivässä oli perillä, lähes samanlainen kuin entinenkin mutta hieman "päivitetty") Verenpaine kyllä laski noista huippulukemista seuraavana päivänä mutta korkealla edelleen...

No sitten otinkin yhteyttä työterveyshoitajaamme joka järjesti lääkärille perjantaiksi ajan. Hoitaja ihmetteli että tiedoissa näkyi muutaman vuoden takaa että olisi aloitettava lääkekokeilu jota ei sitten ollut edes määrätty. Mulla on ollut taipumusta verenpaineeseen ja sukurasitustakin on. Jotenkin vaan päässyt seulan läpi. Oma syykin miksei ole asiaa vienyt eteenpäin. Nythän se on tavallaan pakkotilanne, kun leikkaukseen menossa...

Pitkästä aikaa ristipistoja - ruiskaunokki

Nyt olen syönyt lääkettä parisen viikkoa, olo on parempi. Niin sain siis sairaslomaa, osittain tuon nivelrikonkin takia (lääkäri aiemmin sanonut että antaa tarvittaessa) ja varmaan myös väsymyksen takia. Olin levon tarpeessa ja kun toi lääkityskin aloitettiin. Apteeksissa sanoikin että pari ekaa viikkoa paineet heittelee miten sattuu... Yllättävän vähän sivuvaikutuksia ollut. huipannut muutaman kerran kun paineet laskeneet vauhdilla

Olin just lääkäriin lähdössä kun työkaveri laittoi viestiä että miten voit... sanoin  et en ollutkaan tajunnut kuinka väsynyt olin. Hän siihen että kyllä me ollaan huomattu että olet. Yks työkaveri sanoikin silloin maanantaiaamuna et miksi sinä tulit töihin. Meillä on töissä ollut pitkään vajausta muutenkin - aina joku lomalla tai saikulla.

No sairasloma meni lepäillessä ja sopeutuessa vp-lääkitykseen. Kävin hakemassa myös kyynärsauvat - tällä hetkellä kuljen yhden kepin kanssa. Vähän viihdettäkin oli sillä viikolla. Kävin miespuolisen ystävän kanssa katsomassa Olen Suomalainen -elokuvan - ja ennen sitä syömässä. Vähän piristystä :)

Pariloitua tonnikalaa

Elokuva oli mielestäni parempi kuin olin etukäteen ajatellut. Tosin toi mieleen omakohtaisia kokemuksia, mutta silti... Muistin myös kun nuorena olin Motorestissa töissä (kesäisin auki 24h) kun herätin Kari Tapion autostaan (pyysi herättämään) aamulla lähtiessäni kotiin.

Viime viikonloppuna perjantai-iltana oltiin työporukan kanssa syömässä - enpä ollut ennen syönytkää tuoretta tonnikalaa. Ihan syötävää mutta kyllä mä säilyketonnikalaakin syö ihan mielihalulla.
Alkupalana söin Valencialaista sipulikeittoa ja jälkkäriksi liekitettyä räiskälettä mansikka-ananaskompotin kera... Siellähän se muutama tunti vierähti, sieltä sitten vielä pubiin. Itse olin autolla liikkeellä muttei se mun oloa haittaa, pärjään ilman rohkaisuakin - ja juttua riittää. Pari työkaveria vein kotiinsa illan päätteeksi

Hunajaista kananrintaa

Monika tuli lauantaina päivällä ja kaupan kautta kotiin.  Sai raahata ostokset kotiin, alkaa olla mulle aika vaikeaa. Oltiin illalla menossa tyttöjen tädin kansssa teatterin - ensin kahvilan kautta. Kouvolan teatterin Herrasmieshuijarit - mukavaa viihdettä. Illan päätteeksi vielä vähän syömään . Mukava ilta sekin mukavassa seurassa...

Eli tämmöistä - ja menoa on tiedossa lisää marraskuulle yllinkyllin - jossei sitten satu leikkauskutsu tulemaan. Hampaat hoidettu tulehdusriskien osalta mutta paikattavia vielä on. Ei halpaa lystiä mutta pakollista ennen leikkausta. Yksityiselle menin koska halusin saada homman nopeasti hoidettua. Julkisella puolella hoitoonpääsy aika hidasta.

Tämä työviikko pulkassa, taas yhden jaksoin. Ei siinä mitään, olo on pirtempi kuin aikoihin vaikka lonkkaa koskeekin mutta jotenkin saan sen pois mielestä. Samahan se istua työpöydän ääressä kuin kotona sohvalla. Kävelyhän se tekee eniten kipeää. Ilman keppiä en kyl pärjäis tällä hetkellä

Päivät kuluu

Isä on edelleen osastolla. Ollaan saatu hoitopaikkapäätös - nyt vaan odotellaan milloin vapautuu paikka. Isän vointi vaihtelee, välillä on reidet niin kipeät että saa ylimääräisiä annoksia morfiinia suoneen, joskus tarvitsee myös rauhoittavaa levottomuuden takia - antibioottikuurikin meneillään  -  - toisen käden rystyseen tuli ruusu - tulehdusarvot korkeimmillaan - se ilmeisesti on nyt voitettu. Lääkäri jossain vaiheessa jo soitti ettei voi tietää miten käy.

Mieli oli isällä levoton. Enimmäkseen voisi sanoa että elää omissa maailmoissaan, ei välttämättä tunne kun käy katsomassa. Väsynyt ja usein nukkuu. Veli poikkeaa muutaman kerran viikossa työmatkalla katsomassa, itsellä sen verran matkaa ettei usein kerkiä. Mutta soittelen osastolle ja kyselen miten voi - isä itse ei enää osaa käyttää puhelinta


Jotain säätöä tässä ollut tanssijamiehen kanssa mutta nyt päätetty et antaa olla - ei oikein ottanut kipinää alleen se suhde. Moikataan jos nähdään, ehkä vaihdellaan kuulumiset - se on siinä eikä siitä sen enempää. Eikä muitakaan ole meneillään - ainakaan vielä ;) Mutta elämästä ei koskaan tiedä. Välillä sitä vaan kaipaa jotain - ehkä turvallista kainaloa ja ihmistä jonka kanssa voisi kenties asioitakin jakaa. En kylläkään kaipaa ketään tähän jatkuvasti...


Töissä menee entiseen tahtiin, talvilomatkin pyörii. Mulla vasta huhtikuussa. On myös kehityskeskustelujen aika. Uutta tänä vuonna se, että joutuu kolmelta pyytämään palautetta itsestään. Itse olen pyytänyt "kentältä" ja omasta organisaatiosta.  No kaksi olen saanut - eikä niissä muuta kuin positiivista palautetta. Tietty mukavaahan sekin on että on oltu tyytyväisiä. No mun kehari on vasta puolivälissä ensi kuuta, kerkee miettiä...

Joulun odotusta(ko)?

En oikein osaa ajatella edes joulua - jollain lailla se on menettänyt merkityksensä. Ehkä paras anti siinä on muutama vapaapäivä. Tänä jouluna Monika ei tule ollekaan - viettävät avomiehensä kanssa joulua kotona (ja suvun kera). Iina ei vielä tiedä enkä oikeastaan minäkään. On toki jo jonkinlaiset raamit olemassa: Aattona iskälle (vaikka sanoikin mulle että vietä nk haluat), joulupäivänä veljelle ja tapanina siskolle.

En ole kotona vielä joulua aloitellut - ainoastaan lumitähti loistaa parvekkeella (sen laitan yleensä joulukuun alussa). No kortit laitoin tänään - en paljon - lähinnä suvun vanhemmille - ja kun merkkejä riitti niin joillekin muillekin jotka tulivat mieleen... Kävin vasta tänään kortteja ostamassa - tiedän, että mulla on niitä jossain mutta en jaksanut etsiä, merkit ostin samalla kun hain yhden paketin maanantaina. Miespuolinen kaveri kysyi viime viikolla että onko sulla välipäivät vapaat, olis pyytänyt mukaan reissuun (tai niin ainakin sanoi) - no eihän mulla oo, toiset ehtii ensin. Meiän töissä ne on varattava ajoissa. Tosin tällä hetkellä en edes tiedä olisinko kuitenkaan halunnut lähteä hänen kanssaan minnekään.... mutta ei siitä sen enempää paitsi että välillä tuntuu että mulle saa sanoa ihan mitä vaan - ja mun pitäisi vain "niellä", en viitsi vaivautua samalle linjalle (paitsi hetken mielessäni).  Nyt taas katon kuinka kauan kestää että itse viestittelee, yleensä muutaman päivän päästä. On hieman ailahtelevainen, kieltämättä (tosin myös kiireinen, työssä ja vapaalla)

Töissä saatiin tällä viikolla uudet koneet käyttöön (tai tulihan ne jo viime viikolla) ja vanhat pois. Yllättävän hyvin vaihto tällä kertaa onnistui, yleensä kestää päiväkausia että saa kaikki asetukset kuntoon. Käytännössähän se ei vaikuta, samat ohjelmat käytössä - käyttis vaan vaihtui vihdoinkin kymppiin.

Hill Billy's country chicken

Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana, keskiviikkona siis - oli yhdistyksen hallituksen kokous - ja sen jälkeen lähdimmekin syömään
Amarilloon - nk aina vuoden viimeisen kokouksen yhteydessä.  Syötiin hyvin ja muut lähtivät kotiinsa. Yhden yhdistyskaverin kanssa päätimme sitten lähteä vähän jatkamaan iltaa.  Ensin pari pubia käytiin katsastamassa ja sitten meinattiin mennä karaokebaariin  - oltiin jo takkeja antamassa narikkaan kun kaverin mies tuli (heillä pikkujoulut) et he lähtee tanssimaan.  Saivat sitten minutkin houkuteltua (kauhean vaikea homma ;) ). Siellä soittava bilebändi (Jimmy Cola) yllättikin positiivisesti eli diskoillen meni pari kolme tuntia - ja se tuntuikin jaloissa. Ei tarttenut seuraavana päivänä lenkille lähteä, lue: ei pystynyt eli vietin sitten itsenäisyyspäivän omassa rauhassani (introvertisti) - ehkä tää riittää mulle loppuvuodeksi (tai sitten ei)

Lauantai menikin sitten kotopuolessa. Iinan kanssa mentiin iskälle ruokakaupan kautta. Siellä sitten vaihdettiin lakanoita, jouluverhoja, pestiin pyykkiä ym. Ei haluttu jäädä kylän puurojuhliin joten veli haki isän sinne (ja takas kotiin yöllä). Ajokeli kotiinpäin ajaessa oli aika huono, kerran melkein meinas puskea ojaan... Oli tarkoitus ehkä mennä kirkkoon kuorokonserttiin (pari serkkua kuorossa, toinen heistä kuoronjohtajana) mutta olin kotona silloin kun se alkoi... no siinä se ilta sitten meni kotosalla - ei huono juttu sekään. Sunnuntaina siskon luona Tupperkutsuilla - tulihan sitä taas tilattua. Pitää sen verran siskontyttöä avittaa et saa vähän taskurahoja...

Huomenna auto katsastushuoltoon - saapi nähdä tuleeko lisäkorjauksia (jotain kummallisia ääniä välillä kuuluu vaikka auto kyllä sinänsä kulkee ihan hyvin). Oikeastaan tekis mieli vaihtaa toiseen. Tolla citikalla ajellut nelisen vuotta ja mittari näyttää yli 270 000 km - on sillä ajettu. Sillä silmällä seuraillut jo pitkään nettiauton tarjontaa - mut nyt se pitäis saada katsastettua... en sit tiiä mitä teen jos ilmoittavat että korjaamista olis paljon, mutta - sen tietää huomenna. Tiedossa aikainen aamuherätys, vien auton korjaamolle ja kävelen siitä sitten töihin.

Mutta nyt meen saunaan - alunperin meinasin et tänään olis hiustenvärjäysilta mut jää nyt toiseen kertaan. Ei tartte aamulla ihan niin aikaisin herätä kun ei tartte suihkuun mennä. Eilen muuten kävin itselleni ruokaa ostamassa  huomiseksikin ettei tartte eväitäkään raahata.
Onnistuin myös Prismassa rikkomaan yhden pienen ruukkukukan - ja siinä mietin että missähän olis myyjä kun sieltä jo säntää yksi - oli kuullut kun meni rikki. Kävi hakemassa rikkalapion ja sanoi mennessään et sirpaleet tietää onnea (no sitä aina tartteekin...)

ps. Sain Elisa viihteen Aition kuukaudeksi veloituksetta. Olen sieltä nyt katsonut Paluu Eedeniin sarjan sekä nyt meneillään Vastatuuleen (Against the wind). Sen lisäksi siellä on paljon kotimaista tarjontaa - pitäisköhän luopua Netflix'sta.

Merkurius taas...

siis perääntyy. Eli vaikuttaa mm viestintään,  tietokonejuttuihin, aikatauluihin...

Tänä aamuna parin vapaan jälkeen töihin - mun kulkulätkä ei aukaise ovea. No oli tullut uudet lätkät, joiden piti olla käytössä vasta huomenna.  Sitten en saanut meiän työporukan yhteistä sähköpostia auki vaan jouduin koneen käynnistämään uudelleen. Tilauskirjojen aikataulu viivästynyt, olin vapailla ja työkaverini sairaana.  Tarkistin sitten tänään.  Meille piti tulla maanantaina uudet tietokoneet - ei ole näkynyt...

Viikonloppuna oli siis pikkujoulut - ihan mukavat. Paikalliseen tanssiravintolaan sitten illan lopuksi. Tanssittajakaverikin tuli sinne (ensin pyyteli mua muualle) eli tämmöistä - muut lähtivät sitten taas ennen mua - mutta ei mekään ihan loppuun asti oltu. Ei siitä sen enempää...
Lauantai meni sitten toipumisessa. Iltapäivällä kauppareissu  kun sunnuntaina kävi synttärivieraita.  Eli kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu

Maanantai vapaapäivä - kaupan kautta iskälle. Isän olokin ehkä hieman parempi  - selkää ei särje joten kävelyharjoitukset rollaattorilla (ja kahdella proteesilla) sujuu paremmin. Fysioterapeutti tuli käymään kun olin lähdössä.
Itsellä oli illalla osteopaatti. Sanoi että mun selän asento parempi kuin viimeksi  - ennen joulua sitten seuraavan kerran. Harjoitteita pitäisi tehdä. Kerron ostaneeni kuntopyörän - sanoi että varovasti aloitettava

Tiistaina sitten kokosin sen kuntopyörän - aika paljon oli osia mutta sain koottua. Illalla käväisin kaverille viemässä hänen tänne sunnuntaina unohtuneet ulkohousunsa (oli tällöin fillarilla liikkeellä)

Mutta nyt aika mennä unten maille.