Savonlinnareissu 10.-11.7 (Parikkala ja Savonlinna) kuvina

 

Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Joulunaika alkaa olla ohi

Tänään vielä siskon luokse kahvittelemaan, eilen olin veljellä. Muuten joulu menikin hieman erilailla kuin oltiin suunniteltu. Isä jouduttiin viemään aatonaattona vanhainkodin intervallipaikalle. Tää alkoi jo lauantaina, hän ei vastannut puhelimeen, nukkui vain, välillä soittelin kotihoitoon - olivat pari kertaa  jo kysyneet haluaako ambulanssin. Oli itse soittanut kotihoitoon ettei jaksa ruokaansa lämmittää.

Sunnuntaina olin kaupassa hankkimassa aaton ruokia kun kotihoidosta soittavat ettei heiän mielestään pärjää kotona yksin nyt. Oli hellanlevy kutosella ym. Sovittiin sitten että hän soittaa sairaanhoitajalle, soittikin jossain vaiheessa että olis intervallipaikka vapaana. Sanoin että soittaisi veljelle. No velihän oli siellä käynyt ja vienyt ruokaa - ja vaikutti että isä piristyi, hän soittikin minulle (iskä siis), et antaisitte hänen olla rauhassa.... Soittelin sitten kotihoitoon, ei ollut veljeä saanut kiinni. Sovittiin että annetaan nyt olla, että tulen aattona ja kotihoitokin lupasi olla...

No sitten jossain vaiheessa isä soittaa että nyt ei ole asiat hyvin - näkyy kauheasta valoja, pyörivät ympärillä ja ääniä, ite totesi että täytyy soittaa pojalle - saikin soitettua. Veli kertoi et hänelle sanoi että siellä on valtavasti porukkaa... no veli meni sinne. Muutamaan tuntiin ei kuulunut mitään, sitten käly soitti että veli viemässä isää sinne hoitopaikkaan. Eli tilanne oli pahentunut... näki kaikenmoisia harhoja, en niistä sen enempää

Aattoaamuna isä soittaa mulle vihaisena että sinäkö hänet tänne järjestit, kuvitteli minun olevan jossain uskonnollisessa järjestössä ym. Sanoin sitten että tulen käymään. Sanoi sitten että niin toivoikin mun tulevan että näkee mun olevan kunnossa. Jossain vaiheessa hoitaja soitteli, kertoi tulehdusarvojen olevan koholla (eli se saattaa selittää sekavan mielen)

Kävin sitten siellä katsomassa - muutaman tunnin olin. Osallistuin jouluhartauteenkin. Sitten kotiin hautausmaiden kautta. Iina kyytiin ja meille syömään. Siinähän se ilta meni

Joulupäivänä sitten veljelle syömään, isäkin haettiin sinne kun olo oli parempi. Kun oli aattona sanonut että juhlaruoka jää syömättä.

Nyt ei tällä hetkellä tiedä miten käy, pääseekö huomenna kotiin. Onko antibiootit "purreet"

Eli tämmöinen joulu tänä vuonna.

vuosi 2017

Aika lailla paitsiossa on kirjoittaminen ollutkin. Tuntuu kuin elämä menisi nopeammin ikää karttuu. Aivan kuin aina olisi perjantai - siltä se töissä on tuntunut viime aikoina. Nyt olen kuitenkin talvilomalla - noin puolessa välissä alkaa tämä olla. Ei ollut sen suurempia lomasuunnitelmia kuin ennenkään

Launtaina kävin isän luona auttelemassa - ja samalla veljen luona kuulumisia kuuntelemassa. Koiranpentu kasvaa, veljenpojalla penkkarikiireitä (katoin facesta heiän koulun "trailerin"), veli suostuikin kunnallisvaaliehdokkaaksi vaikka syksynä kieltäytyi, väsytystaktiikka puree...

Sunnuntai taisi olla vähän nk lepopäivä, maanantaina  Heinolaan nuoremman tytön luo. Käytiin Kumpeli Spa'ssa lillumassa kolmisen tuntia  - suurin osa ajasta oltiin kahdestaan. Sellainen mukava pieni paikka, kyllä siinäkin kerkeää rentoutua - ja sen jälkeen vävykokelaan jauhelihakeittoa syömään (lounaana tytön tekemään kanasalaattia aiemmin). Illansuussa ajelin kotiin - mikäs siinä ajellessa - sula keli

Eilen oli sisko- ja kaveripäivä - olihan myös ystävänpäivä. Sisareni  kanssa (joka asuu muutaman sadan metrin päässä) kävimme paikallisessa kiinalaisessa - ja sitten hiukan shoppailua. Kävin mm marokkolaisesta liikkeestä ostamassa Argan-öljyä - ja sisko löysi muutaman kivan vaatteen. Seuraamme liittyi sitten kaveri kahvittelemaan töidensä jälkeen. Tämän jälkeen joku puki sanoiksi idean et voitais lähteä myös lenkille. Kamu lähti kotoaan hakemaan lenkkikamppeet ja tuli sitten mun luokse josta sisko nappaamaan mukaan lenkille. Mukava päätös Ystävänpäivälle

Siskokset

Näinpä myös siskontyttöjen kissatkin <3
"sisarukset" (sama äiti)

Huomenna olis tarkoitus suunnata Etelä-Savoon, vanhemman tytön luo. Hänellä onkin perjantaina vapaapäivä niin päästään viettämään äiti-tytär päivää kunnolla. Ehkäpä lähden sitten lauantaina hieman aikaisemmin kotiinpäin - sunnuntaina suuntana iskän huusholli

Sain mä tänään pikkasen tehtyä sitä mitä suunnittelin lomaksi - eli  vaatteet järjestettyä kaappiin hieman siistimmin -jos vaikkapa mulle sattuu jotain ;) niin ei ensimmäiseksi kukaan kauhistele - miten ne kaapitkin oli niin sekaisin - no joo tämä on mun huumoria

Huumorista puheenollen - paras standup- klippi mihin olen viime aikoina törmännyt - on tämä: Suomen tärkein sana by Ismo Leikola

Ulkonakin alkaa olla jo kevään tuntua - no tänä vuonna ei paljon talvesta ole päässyt nauttimaankaan. Eilen sen verran että lammen jäällä kävi pikkusen kävelemässä

Saunaa odotellessa

Näin se vuosi lähestyy loppuaan. Onkin ollut rankempi loppuvuosi kuin ajattelikaan. Lomallaolijoiden lisäksi sairastelut ovat verottaneet työpaikan resursseja eli noin puolet vahvuudesta on ollut paikalla sekä jouluviikolla että tällä viikolla - ja se on sitten asettanut omat haasteensa. Siis lähinnä ollaan tehty pakolliset päivittäiset hommat...

Huomaa kyllä ettei enää ole aivan nuori. Sitä odottaa viikonloppua ja vapaita että pääsee lepäämään... Ajattelin uudenvuodenaaton viettää ihan itsekseni (korkeintaan hyvän ystävän seurassa). Joulu oli aika hulinaa... P-Kmies sitten lähti eilen aamulla. Hieman nolottaa tunnustaa että illalla kun tulin kotiin... olin  tyytyväinen kun siellä ei ollut ketään...
Tosin eilisen illan vietin kuitenkin hyvän ystäväni luona päivittelemässa Joulukuulumiset.

Aamut on mulle vähän nk rauhoittumista työhön. Siinä valmistaudun päivään eväitä ja aamupalaa laittaen. En edes radiota laita päälle, nettiä saatan selailla. Toinen (siis täällä puolisentoista viikkoa majaillut henkilö) laittaa aamulla heti radion tai telkkarin päälle, ja kyllä jotenkin pitää huomioida... vaikka hän ehkä olisikin eri mieltä. Päivärytmi meillä aika lailla erilainen esim. syömistenkin suhteen, hän syö vasta illalla, minä mieluiten lounaan ja illalla kevyesti. Vaikka muuten juonkin paljon kahvia, en yleensä juo enää iltakahvia. Ei se mun yöunia vie, mut ei vaan tule keitettyä, keitän kahvit heti töistä tullessa, töissä juodaan pitkin päivää... No en mä rupea sen enempää selittelemään

Jouluna oltiin siis aatto vaarilla koko sakki tai minä ja siskoni perhe. Me ja tytöt miehineen jäätiin yöksi. Oli kieltämättä aika levoton yö kun seitsemän aikuista ihmistä samassa asunnossa - jokainen yöllä käy vessassa pari kertaa ym Mutta - tulihan kokeiltua. Mukavaa meillä oli silti, Joulupäivä vietettiin veljen luona syömässä, tapaninpäivänä siskon luona kahvitellen. Yhdessäoloa ja herkuttelua... Iina ja miehensä olivat pari päivää minun luonani, Monika ja miehensä ajelivat joulupäivänä kotiinsa. Ehkäpä viimeisiä ns yhteisiä jouluja, hieman haikeaa...

Viihdyn yksin mutta viihdyn myös joukossa (aikansa kutakin). Tekemistä kyllä riittää. Kai se osittain
sitä että päivät viettää avokonttorissa työkavereiden kanssa koneen ääressä - ja aika lailla puhelimessa. Kotona mukava löhöillä vaikkapa sohvannurkassa lueskelemassa tai näpertelemässä työpöydän ääressä. Tänä jouluna näpertely alkoi vain turhan myöhään, kerkesin vain yhden joulutähden kaverille ja itselle himmelikorvikset (no korviksia olen itselleni muutamat tässä loppuvuonna askarrellut), Monikallekin tein, mutta unohdin viedä vaarille mukaan - no ensi jouluna (olivat joulukorvikset)

Nyt taidan mennä saunaan kokeilemaan lahjaksi saamaani saunatyynyä, jalkakylpyä en taida tänään jaksaa... Palataan taas

Pienestä se alkaa...

Tein pienen twist stepperitreenin - raahasin laitteen olkkariin. Samalla seurailin Kuppilat kuntoon -ohjelmaa, mitä en yleensä muuten katso. Aloittelin rauhallisesti ja tauotellen...  Ehkä se tästä. Lauantaina kävin puolen tunnin kävelyllä - jos se ne muutkin suunnitellut  (vatsalihakset, kuminauhaharjoittelu yms) jossain vaiheessa saisi rutiiniksi. Mulla seuraava fyssarin kontrolli joulukuussa - loman jälkeen.

Lauantaina olin kaverin kanssa mielenkiintoisessa tapahtumassa (kirjajulkkarit). Tämä tapahtui pimeässä sormiruokia syöden ja veden tiputtelua kuunnellen... kyse oli Jonna Monosen kirjasta "Hiljaa pimeässä". Samalla kuunneltiin otteita kirjasta. Lyhyesti kertoen kirjan  juoni on seuraavanlainen: Joukko saksalaisturisteja jää maavyöryn takia tippukiviluolan vangiksi  -  ruokaa ei riitä pitkäksi aikaa eikä pelastajia kuulu... Nyt mulla ei ollut varaa ostaa kirjaa joten odottelen kirjan saapumista kirjastoon. Kirjailija itse on ollut syntymästään saakka sokea - mutta ei ole sen antanut häiritä - voisi
sanoa muut tekee mitä osaa, hän mitä haluaa (kaikella ystävyydellä sanottuna).

Lopuksi tarjoiltiin värikästä täytekakkua... makuelämyksiä siinäkin: mangoa, mansikkaa, vadelmaa, minttu... Ai niin ne sormisyötävät, oli mm. kasvispiirasta, kanavene, dipattavia juureksia (punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, perunaa), leipätikkuja, voimakkaasti maustettuja lihapullia, karjalanpiirakoita sekä ainakin kolmenlaista dippikastiketta

Sunnuntai meni sitten kotopuolessa. Siskon kanssa lähdettiin jo kymmeneltä isänpäiväherkkujen kera  siivoamaan ja auttamaan isää peseytymisessa, pyykkiäkin tuli pestyä. Samalla isä sai jo lahjansa - haluamansa parranajokoneen - helpompi hoitaa parranajo sillä kun höylällä (ainakin useammin ehkä tulee tehtyä). Muut tulivat sitten yhden kieppeillä. Tällä kertaa kokonaan edustettuna oli siskon perhe, meiltä minä ja veli ja nuorin veljenpoika, mutta meteliä pienempikin joukko saa aikaan. Mun tytöt eivät nyt päässeet tulemaan, sen verran matkaa - ja justhan viime viikonloppuna olivat...

Isä kulkee nykyään hyvin jo proteesilla, jopa ilman keppiä. Mutta käyttää kyllä rollaattoria ja pyörätuolia (helpompi silloin kun tarttee molempia käsiä). Oli laittanut lipunkin salkoon, Kävin sitten hänen kanssaan sen laskemassa alas... Haudoilla kävin - viemässä kynttilän vaarille ja papalle - ja tietenkin kynttilän äidille <3

Ensi viikonloppuna menen näillä näkymin yöksi. Kylässä on hirvisopat. Lähden isän seuraksi ja kuskiksi. Kyllähän hän itekin jo ajelee mut meinas et jos vähän ottaa väkevämpää.

Joulu vietetty

Hieman ehkä meni eri tavalla kuin suunniteltu... P-k_mies vietti Joulun meiän kaa, tuli ennen Joulua mukanaan Iina (joka tuli joululomaa viettämään) ja lähti tänään kotiinsa. Eli siltä osin meni toisin kuin aiemmin meinasin, mut muilla ei ollut mitään vastaanaanomista hänen mukaantuloa meiän joulunviettoon (eli vain mun omassa päässä)

Isäni, lähes 8-kymppinennjoutui sairaalaan Joulua edeltävällä viikolla - se oli keskiviikko. Oli käynyt kipeää jalkaansa näyttämässä edellisenä päivänä. Jalkaterä tai varpaastahan se lähti alunperin. Sitä oli käynyt moneen kertaan terkkarilla ja lääkärilläkin, jotenkin tuli olo ettei otettu todesta, kyseessä kuitenkin diabeetikko....

Niin ke:na veljeni illalla meni vaimonsa leiponaa lämpimäisleipää viemään. Löysi isän sängystään, tämä ei ollut syönyt koko päivänä eikä ollut sängystään liikkunut... Veli soitti ambulanssin, isällä oli kuumetta yli 40.

Torstaina käytiin siskon kanssa sairaalassa, silloin oli suunnitelmana alkuviikosta leikkaussaliin. Tilanne muuttukin äkisti perjantaina. Tulehdusarvot olivat vahvoista antibiooteista huolimatta 400:aan. Isä itse soitti aamulla ja sanoi et tehdään joku toimenpide. Soittelin sit hoitajalle joka kertoi samat jutut. Hän sitten soitti melkein heti uudestaan että tilanne on huono ja pitää varautua sääriamputaatioon hengen säästävästä toimenpiteestä oli puhe. Sehän se sitten tehtiin perjantai iltapäivällä...

Joulupyhät ehkä olleet jollain lailla sopeutumista tilanteeseen meillä kaikilla. Tällä hetkellä ilmeisesti odotellaan siirtoa isosta sairaalasta toiseen hoitopaikkaan proteesia odottelemaan.  Huomenna ehkä saadaan lisätietoja. Isä itse soitteli tänää että on "huristellut" pyörätuolilla paljon ja kahvioonkin kerinnyt. Eräs sukulainen kyseli vointiaan, kerroin et huumori on  ainakin entisensä. Fysioterapeutille oli sanonut kyn tämä oli sanonut et huumorintajua teillä on (tai jotain sellaista) et ainoa taju mikä on jäljellä

Eli tälläinen joulu meillä. Aattona ajeltiin kotikylän  kautta hautuumaille kynttilöitä viemään ja sieltä sairaalan kautta kotiin aattoiltaa viettämään, ensin syötiin sitten saunottiin vasta. Joulupäivänä veljen luokse syömään, Tapanina siskon luo iltaa viettämään.... Eilen sairalareissu, tänään kotipäivä, huomenna töihin..

Sain muuten tytöiltä uunipadan lahjaksi, sitä olinkin toivonut :-) Muutenkin oli uusi tilanne kun p-k_mies oli täällä n. puoltoista viikkoa. Enpä ole oikein tottunut että kodissani häärää mies

Nyt unten maille että jaksaa taas töitä painaa

Ps. Muuten Monika muuttaa kotoa omilleen ja aloittaa vuoden alussa opiskelut. Muutosta luvassa siis mullekin

Juhlaa, sukulaisia ja pientä seikkailuakin

Lauantaiaamuna aikasin isäni ilmaantui meille  - ja lähdimme ajelemaan Turkua kohti - tavoitteena serkun häät. Yöpymispaikka tädillä. Hyvissä ajoin pääsimme liikenteeseen meikäläisen ohjatessa automobiilia määränpäätä kohden. Matka sujui joutuisasti ja mukavasti pääsääntöisesti... Tulihan tutustuttua Turun moottoritien tunneleihin - sivumennen sanoen yhdeksän kappaletta. Oikeastaan sanoisin että aika hauskoja (sellainen on nyt saatu myös Kotkan tielle, en vielä ole sitä käynyt testaamassa).

Matkalla pysähdyttiin Lahden jälkeen vessatauolle - ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys samasta syystä Paimiossa. Sitten tulikin hieman synkkiä pilviä taipaleelle  Nimittäin auto ei käynnistynytkään... No ei kun työntämään - tai no eihän me naiset viitsitty (jossei ole pakko). Huikkasin apuun huoltoaseman ulkopöydissä istuville miehille että voiko joku tulla työntämään - heti nousi kolme portsarin näköistä miestä, sanoen montako tarvitaan...

Matka jatkui sitten Turkua kohden. Perille päästiin - kännykän navigointisovellus on muuten aika hyvä kapistus. Iina katteli karttaa ja mie ajoin. Pääsimme sitten majoituspaikkaamme (tädille), tosin ensin väärän talon eteen. Hyvissä ajoin oltiin eli häihin valmistautumiseen jäi aikaa reilusti

Turussa ei tarvinnut sitten ajella vaan toisten kyydissä kirkkoon - hieno on Mikaelinkirkko. Varsinainen hääjuhla oli sitten noin kolmenkymmenen kilometrin päässä. Mukavaa oli -  ja tuttuja ja tuntemattomia riitti... laulua, musiikkia, leikkejä...

Sunnuntaiaamulla sai sitten nukkua hieman pidempään. Pieni kävely lähimaastossa tädin ja tyttöjen kanssa. Iinan kanssa jäimme vielä etsimään pari kätköä ennen ruokaa. Pitihän sitä pari käydä kun kerran Turkuun tultiin...

Iltapäivällä auton nokka kohti Lohjaa - kohteena toinen täti... tällä kertaa vaari kuskina. Auto liikkeelle jälleen työntämällä, tosin nyt oli mäessä joten ei paljon tarvinnut. Matkalla jännitettiin bensan määrää, mutta tulihan se huoltoasema vihdoinkin... ja taas työntäjiä tarjolla (ei tarttenut pyytääkään)

Tädillä sitten taas ruokaa - eipä päässyt nälkä yllättämään tällä reissulla. Mun pari serkkuakin oli käymässä - mukava heitäkin nähdä - pitkästä aikaa. Siinähän se sunnuntaipäivä meni rattoisasti. Iltakahdeksan maissa lähdettiin Kouvolaa kohti, minä jälleen kuskina. Matkalla pysähdyttiin kerran - levähdyspaikalle (metsäpissille :))

Vaari jäi sitten yöksi, vei auton korjaamolle - tosin joutui sitten kuitenkin ajamaan kotiin kun ei tarvittavaa osaa ollut vaan piti tilata. Starttimoottori siinä ilmeisesti joudutaan vaihtamaan.

Hieman on ollut havaittavissa väsymystä ilmassa :) Sinänsä autolla-ajo oli rentouttavaa. Alkuviikko töissä ollut aika työntäyteinen...tavallaan hiljasta mutta tekemistä kuitenkin riittää - vähän liikaakin välillä.

Eilen illalla kävin Iinan kanssa muutaman lähikätkön kattomassa. Ainoa mahdollinen ilta, nimittäin tänään hän on Helsingissä, tulee myöhäisellä junalla ja huomenna lähtee opiskelupaikkakunnalleen. Tuli siis kätköiltyä, tällä kertaa metsässä römyämistä parin kätkön verran  (helpompikin reitti olisi ollut), sitten pari nopeaa tienvarsikätköä, pari siltatunnelia (toinen kätkö löytyi) tai oikeastaan kolme siltakätköä - sitä kolmattakaan ei löytynyt, Lopuksi vielä yksi kätkö jota aiemmin en ollut löytänyt mutta Iina oli... hänen vinkillään sitten löytyikin - ihan järkeenkäyvä vihje oli kätkökuvauksessakin - nyt kun tietää mikä se oli :)  Sieltä sitten saunaan jonka Monika oli puolisen tuntia aikaisemmin napsauttanut päälle. Tosin ensin piti kavuta vaihtamaan lamppu... kylppärin lamppu sökähti. Tämmöistä siis viime aikoina.

Tästä illasta pari tuntia meni naapurissa. Ensin oli puhetta et tarttee tietokoneapua - mutta oli sitten itse ratkaissut ongelman - joten istuttiin, kahviteltiin ja juteltiin mukavia... nyt alkaa taas ajatukset harittamaan... joten hyvää yötä toivottelen ja mukavaa loppuviikkoa

Taas viikonloppu

- ja hellettä riittää. Monika lähti kaverien kanssa perjantaina viikonlopuksi telttailemaan - mie vaan olla möllötän kotona. No ei sentään... Tänäänkin ollut melkein koko päivän muualla...

Kaverin kanssa lähdettiin käväisemään Puotimuseossa kenkänäyttelyssä ja samalla tutustuttiin puoteihin 1900-luvun alkuvuosista 1960-luvulle. Jonkin verran tuttuja tavaroita oli, omastakin lapsuudesta. Museon yläkerrassa oli herrasväen kutsut... mukava kiireetön tunnelma.

Pitihän minun kätkö etsiä siitä läheltä :) Tällä kertaa tuli "törmättyä" muihinkin samalla asialla oleviin. Sain myös yhden reissaajan laitettua jatkamaan matkaansa. Mielenkiintoista nähdä minne se matkansa suuntaakaan...

Nälkäkin alkoi olla - ja pitkästä aikaa sorruimme pikaruokaan. Mäkkärin kanawrap... en edes muista koska olisin pikaruokalassa käväissyt. Sitten suuntasimme (puhelinsoiton jälkeen) toiselle kaverille kahville mukana ainekset jäätelöannoksiin (vaniljajäätelöä, pakastemangokuutioita, dajm-minttusuklaata ja suklaamurukeksejä). Meitä vastaan ottamassa oli myös kaverin koira. Mikäs siellä oli iltapäiväkahvit siemaista - talossa, jossa ilmalämpöpumppu antoi viileää ilmaa

No päädyimme sitten kuitenkin uimarannalle, minä en valitettavasti kuukautisten takia voinut, mutta onneksi rannallakin oli viileää. Mikäs se oli ilmastoidussa autossakaan istuessa, pieni maaseutukierros tehtiin myös paluumatkalla. Metsämansikoitakin löydettiin.

Nyt iltaa kotona viettämässä... saunassakin kävin - ja nyt vaan oleilen. Kotkassakin olisi meripäivät, mutta ei tee mieli sinnekään.

- niin tuo teksti piti julkaista eilen - jäänyt luonnokseksi. Nyt sitten sunnuntai - ja vielä sen verran "viileää" että voi viettää aamupäivää parvkkeella. Mukavaa päivää - lämmintä tiedossa

Helatorstain puuhia

Tämä ilta päättyikin leipomiseen - tein pari tavallista sokerikakkupohjaa (toiseen kaakaojauhetta) lauantain juhlia varten. Vaaleaan on tarkoistus laittaa täyte mustikasta - moussetyyppinen - ja tummaan suklaata ja vadelmia - rahkaa, moussea, vaahtoa - ei vielä loppuun ajateltua. Koristelu mua eniten jännittää

Aamupäivä siivottiin ja käväisin siskontytölle ruusun ostamassa - hän valmistui eilen lähihoitajaksi. Iltapäivä menikin siellä sitten häntä juhlien. Osa juhlaväestä tulee sitten lauantaina meille Monikan yo-juhliin. Lisäksi tulee tyttöjen isän puolelta sukua ja kavereita. Mun yks kaveri tekee voileipäkakut - ja minä itte nuo täytekakut. Lisäksi paistelen piirakoita (munavoilla) ja sitten ajattelin tehdä rieskarullia kasvistäytteellä sekä pieniä nappeja täytettynä jollain  kivalla ;)

Huominen mulla pekkaspäivä ja maanantaina alkaa virallisesti kesäloma - Jihhuuu.... Kesäkuun viimeisenä päivänä vasta töihin.

Huomenna vanhempi tyttö tulossa kotiin. Tyttöjen mummi tulee myös yöksi meille. Koti on saatu melkolailla kuntoon - pientä pintasilausta vailla toki. No nyt on ainakin olkkarissa tilaa - ja istumapaikkoja. Mutta onhan tässä vielä hommaa. Huomenna Monikalla työpäivä eli mie sitten yritän saada valmista aikaan

Loma - vihdoinkin

Mukava herätä viikkoon niin ettei ole kiire mihinkään, vaikka onkin kaikenmoisia asioita hoidettavana jota välttämättä ei kerkeä normaalina viikkona. Ajattelin mm. käydä vaihdattamassa autoon öljyt - kunhan pyykin saan narulle. Mun piti tehdä tuo jo alkuvuodesta mutta jotenkin se jäi  - vai oliko jo viime vuoden puolella - muistelen että ajelin kotiinpäin iltasella kerran  - ja tajusin että sehän se piti tehdä - jäi silloin tekemättä.

Loma on - mutta rahaa ei kyl paljoa ole tuhlattavaksi... mutta eipä sitä viime vuosina ole rahalla rällätty, no oikeastaan koskaan Onneksi on paljon asioita jotka ei ole riippuvaisia rahasta.

Olen huomenna lähdössä tytön luokse Savonlinnaan loppuviikoksi. Toinen tyttö keskittyy kirjoituksiin, ehkä onkin hyvä, että olen poissa tieltä :) Tänään on vuorossa äidinkielen essee...

Mietin tossa aamulla että siitä kolmekymmentä vuotta - omasta abikeväästä. Aikaa on kulunut vaikka toisaalta se tuntuu siltä kuin se olisi aivan äsken vaikka tässä kaikenmoista onkin ilmaantunut elämään näinä vuosina. Ei kai mieli vanhene siihen tahtiin :) Mutta nyt alan valmistautua päivän hommiin... lomafiiliksellä

Kaulakoru ja muuta touhuilua

Tämän tein vanhemmalle tyttärelleni - hän ei käytä korviksia ollenkaan. Toivon, että tästä tykkää...

Oikeastaan voi sanoa että joulun valmistelut ovat ihan hyvässä mallissa. Stressattu ei ole... tänään oikeiastaan sain kaikille lahjat. Jos vielä tulee jotain hankittua niin se on ekstraa...

Joulukortitkin sain pysymään seinällä. Aiemmat kiinnitykset eivät ole pitäneet. Lahjoja on piilloteltu niin ettei ittekään meinaa löytää... kun pitäisi ruveta paketoimaan.

Kateissa ollut jouluseimikin löytyi tai lähinnä siihen kuuluvat henkilöhahmot. Oli yhdessä laatikossa jota en ollut muuton jälkeen käynyt läpi. Vaihdoin siitä tavarat toiseen laatikkoon (Iina sai muuttolaatikoita). Kuten ehkä olen kertonutkin, en tänä vuonna mitenkään erikoisesti panosta jouluun. Isän luo ollaan menossa - ja sinne hankitaan jouluruoka ja -kuusi. Töissä olen maanantain sekä perjantain eli mulla "loma" vain kolme päivää yhtäjaksoisesti - tytöillä kummallakin lomaa, Iinahan on ollut työkokeilussa - ja on tehnyt pari päivää sisään. Sitten alkaakin viimeinen viikko hänellä - ja loppiaisviikonloppuna edessä muutto Savonlinnaan....

Lakana (9.10)

Mikäs sen ihanampaa kuin kömpiä vasta vaihdettujen lakanoiden väliin... itse en kyllä nykyään niitä jaksa silitellä... mut tuntuu ne silti hyviltä - muutama kreppilakanakin löytyy - niitä käyttäessä ei tartte tuntea huonoa omaatuntoa silittämättömyydestä...

Kävin tänään kirjastolla Kreikkalaisessa illassa. En oikein tiedä mitä odotin - en oikeastaan saatujen tietojen perusteella osannut mitään erikoista odottaakaan. Ehkä hiukan liian asiapitoinen - siihen nähden että oli ollut päivän töissä - ei olisi jaksanut keskittyä... musiikki ja tanssi kivoja... sitten oli pientä naposteltavaakin. Minähän en pidä oliiveista mutta maistoi erilaisia isompia... ne yllättäen olikin ihan syötäviä :) Olen käynyt hiukan yli parikymppisenä Kreetalla - yksin menin, ns naispaikalla eli mulla oli vieras huonekaveri, peräti kaksi kun olin kaksi viikkoa. Hyvä reissu oli - ja siihen aikaan Kreeta oli melko rauhallinen -uskalsi vaikka yöllä yksin kuljeskella diskosta hotellille... en tekisi niin enää enkä antaisi tyttöjenikään...

Mutta -nyt lähden nukkumaan tai ensin hieman lueskelemaan. Mukavia unia Johanna Kurkelan laulun siivittämänä: Olet uneni kaunein 

Silkoa sisältä (16.7)

Moni kakku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä... päätee ehkä moneen muuhunkin asiaan. Ehkä se kuvaa myös kulisseja. Moni ihminen elää kulisseissa - ja ulospäin on näytettävä että asiat on hyvin. Itse muistan aikoinaan kun exä retkahti - jouduin sitä aluksi salailemaan kunnes en kestänyt vaan kerroin omille lähimmilleni. Exän vanhemmille ei saanut kertoa, sisarukset kielsivät. Aika hankala oli välillä asua samalla paikkakunnalla. Siitä tulee itselleenkin huono olo kun pitää asioita sisällään...

Yleensäkin tiedän itse mieluummin enemmän kuin elän epätietoisuudessa... salailu jotenkin pilaa "ilman" Mutta se siitä...

--------------
Tänään oli mukava aamu. Sai rauhassa valmistautua päivään. Pidin liukumia, menin vasta yhdeksän jälkeen töihin. Meillä on nyt heinäkuussa aika hiljaista. Asiakkailla on hiljaista ja oma väkikin on suurin osa lomalla. Joten pystyin lähtemään töistä aikaisemmin sekä eilen että tänäänkin.

nyt enää 8 pv ja viikonloppu lomaan - vähiin käy :) Mukavaa tätä päivää

Elämänohje (11.6)

Itse yritän elää elämääni tämän ohjeen mukaan: turha surra asioita etukäteen, nimittäin jos on asiat meneekin hyvin niin murehtii turhaan - ja jos huonosti, niin murehtii kahteen kertaan. Pyrin tähän...

Tein nyt illalla uuden keikauskakun  - hieman vähensin taikinan määrää - saattoi olla virhe. Kakut on kyllä mielenkiintoisia tai yleensäkin leivonnaiset, koskaan en saa täysin samanlaista aikaan, mutta toivon mukaan tuokin olisi syötävää (ainakin jäätelön kera). Pikkasen jäi reunat vuokaan kiinni mut tuli matalampi kuin edellinen (kuten halusin), enemmän ehkä piirakka. Huomenna tulee muutama vieras vielä... tädin perhettä. Monikan synttäreitä juhlitaan edelleen. Kananmunia keitin myös valmiiksi. Tytöt saavat paistella piirakat huomenna päivällä

Illalla lähdin Monikan kanssa lammelle kävelylle  - sade oli tehnyt reitistä aika lailla erinäköisen. Vettä enemmän ja märkää polulla... vähän varovaisemmin piti kulkea.
Mutta sehän se mukavaa onkin - seurailla maiseman muuttumista olosuhteiden mukaan. Hyttysiä kieltämättä oli enemmän myös... Olen aina tykännyt metsässä kulkemisesta, hyppimisestä puiden juurien yli, kiveltä kivelle jne

Kerran oltiin - tyttöjen isän kanssa - Lapissa. Kiivettiin Saanalle, tultiin takas. Mie hyppelin siellä kivikossa, pääsin tasaiselle maalle ja - nyrjäytin nilkkani. Enpä enää hyppinyt enkä ajanut autoa loppumatkasta. Hyvä reissu oli sekin kyl muuten oli. Nuori seurusteleva pari silloin oltiin ;)

Nyt alan harkitsemaan nukkumaanmenoa, jaksaa taas töihin aamulla

Putiikki (10.6)

Käytiin eilen putiikissa - Piikaan ja renkiin poikettiin. Näyttely katsottiin ja myytävät tuotteet sekä kahvi/mehut juotiin ja kasvisfetapiirakkaa (tai kierre mikä lie) syötiin.

Viikonloppu meni joutuisasti. Lauantaina juhlittiin Monikan synttäreitä. Aamupäivästä pari tuntia kävelyllä - ensin lampikierros ja sitten käytiin kukkia hakemassa - lupiineja ja niittykukkia - maljakoihin. Sunnuntaiaamuna veljenpojan rippijuhliin. Matkalla nähtiin hirvi joka kääntyi takaisin metsään kun oltiin päästy ohi (tosin niitä taisi olla kaksi) sekä jänis joka hetken juoksenteli auton vierellä. Kirkko oli täynnä - kuten rippijuhlissa yleensä - ja mukava oli veljenpojan juhlia viettää - mukava, reipas poika hän, ei ujostele. Halaakin vapaaehtoisesti :) - vaikka itse en ole halailija - nyt vähän vanhemmiten ehkä enemmän sitäkin oppinut...

Mua on viime päivinä väsyttänyt, en tiedä johtuuko helteestä... vai mistä. Illalla aivan poikki, välttämättä en kuitenkaan nukkumaan ajoissa. Aamullakin väsyttää... Tänään en lenkillä lähtenyt. Kun piti kirjastossa ja kaupassa käydä, sitten tein raparperisoppaa...  Iinan kanssa katottiin Roskisprinssi

Nyt olen valmis nukkumaan - taas päivä meni töissä palellessa, ja illalla kuuma. Muuten - mä tilasin lasituksiin auringonsuojaverhot, tulevat muutaman viikon päästä. Pyysin viime kesänä tarjouksen enkä niitä silloin ottanut, nyt tarjosivat samaan hintaan. Ajattelin et mikä ettei, eiköhän mulla sen verran varaa ole,  täytyy sitten tinkiä jostain muusta. Sitten ei tartte enää ison varjon kanssa parvekkeella leikkiä - ja jos sais sen verran varjoa että jokunen kukkakin tai vaikkapa tomaatti kasvaisi, eikä kuolisi kuumuuteen... mun parveke kun on etelän puolella, siinä ei oikein voi olla kuin aamulla ja myöhään illalla - paitsi sateella. Nyt olen aamuisin syönyt aamupalan siellä - että pääsee edes sen verran parvekkeestaan nauttimaan. Aamu vain kuluu niin nopeasti.

Pidättyväisyys (3.6)

Jaahas, mitähän tästä kirjoittaisi. Kertoisinko totuuden vai sepittäisin... ;)

En ole kovin pidättyväinen luonne, tosin päinvastaistakin olen kuullut. Puhun paljon ja tulen ihmisten kanssa toimeen ja pidän keskustelusta  - mutta välttämättä en itsestäni kuitenkaan paljon kerro. Voi olla tottakin... 

Jollain lailla yhdistän pidättäväisyyden kurinalaisuuteen. Ihminen ei ole tunteidensa vietävissä vaan jossain aina on se itsekontrollointi. Itse olen huomannut sen itsessäni esim. kun otan alkoholia, pidän itseäni kontrollissa, en uskalla päästää itseäni "vapaaksi"  - niin olen aina tehnyt. Kuka minusta huolta pitäis jossen mie ite ;) Joskus olen sanonut, että elämäni pahimmat mokat sekä myös parhaat asiat olen tehnyt selvinpäin. 

---------------

Mutta se siitä. Olin eilen illalla Monikan kanssa kävelyllä läheisellä lammella. Siellä oli parvi joutsenia. Mukava ilta kävellä, itikatkaan eivät vaivanneet... rauhallista, seesteistä...

Hieman aikaisemmin lähdin töistä, auton käytin uusintakatsastuksessa. Aikaa varaamatta, pääsinkin heti. Nyt se sitten tehty. Kotiin kahville ja sitten allekirjoittamaan vuosikokouksen pöytäkirja (jossa olin pöytäkirjan tarkistajana) sekä tilinpäätös edelliseltä kaudelta, kun vielä olin hallituksessa. Sieltä sitten kirjastoon palauttamaan pari kirjaa, jotka joku varannut. 

Kaupassakin kävin. Ilta meni tyttöjen kanssa elokuvaa katsoen: Tarina meistä kahdesta, päätähtinä Bruce Willis ja Michelle Pfeiffer. Meillä oli hauskaa sitä katsoessa - ja ajattelemisen aihettakin se antoi. 

Mukava kuulla tyttöjen ajatuksia avioliitosta ja suhteista. Toivon mukaan minun ja isänsä liitto ole aiheuttanut heille traumoja - ja toivon heille hyvää liittoa, ja että osaisivat hoitaa sitä paremmin kuin vanhempansa. Tosin ei meiän ero ollut mikään kevyt ratkaisu, senkin tietävät... tietävät ja tuntevat isänsä. Tavallaan varoittava esimerkki... toivon ettei historia toista itseään. Omat vanhempamme - kummallakin - olivat naimisissa loppuun asti - liitto päättyi toisen kuolemaan, minun vanhempani olivat yhdessä 47v ja hänen yli 50v. 

Kyllä mä välillä mietin että entä jos... asiat olisivat toisin. Välillä harmittaa kun ajattelee ettei ole toista siinä jonka kanssa voisi muistella yhdessä elettyjä juttuja... Mutta elämä ei ole mustavalkoista,  eikä elämä ole ennalta arvattavaa. Hyvä niin

Mielihyvä (29.5)

Hyvä mieli ainakin siitä että auto on nyt korjattu. Vielä pitäisi saada vietyä uusintakatsastukseen, käsijarrua näyttämään. Samalla pyysin että katsoisivat tulpan ja jäähdytysnesteen - kun musta vaikutti että hupenee turhan nopeasti - ei mikään turha pyyntö - pieni vuoto löytyi, laittoivat jotain korjausainetta. Tulpatkin kuulemma olivat vaihtokunnossa. No vanha auto -aina joku paikka prakaa. Mut nyt taas ajellaan...

Mielihyvä siitä, että tyttö löysi itselleen eilen mekon - kaksi iltaa töiden jälkeen sitä etittiinkin. Olin aika poikki eilen ;( en jaksanut koneellekaan. Tiedossa oli tänä aamuna aikainen aamuherätys kun auton vein korjaamolle - ja sitten siitä kävelin 2½km töihin - no se olikin hyvä juttu - mikäs siinä ilmassa kävellessä - ja ilmassa tuoksuivat kielot...

Eilen illalla Monika suunnitteli koruja - jotka mä lupasin loppuviikolla toteuttaa. Haluaa itselleen muutamat korvikset ja parille kaverille korut yo-lahjoiksi. Sanoi ettei hänellä riitä kärsivällisyys niitä tehdä mutta suunnittelusta tykkää. Kyllähän mä ne teen - ei niissä kauaa kun selvät suunnitelmat. Yleensä mulla kestää kun ite siinä samalla suunnittelen ja mallailen. Monika teki sitten Iinalle valmistujaiskortin, johon minäkin laitoin nimeni. Ihan varmaa ei ole vielä mitä annan Iinalle lahjaksi - se on pohdinnan alla (kysellyt olen) - rahasta vähän tiukkaa nyt (kun oli toi autoremppakin, ja sit veljenpojan yo-juhlat, toisen veljenpojan rippijuhlat seuraavana, Monikan synttärit samoin ensi viikolla- hänelle lupasin lahjaksi maksaa piilarit).

Itse muistan kun valmistuin yo-merkonomiksi 90-luvun alussa. Äiti ja isä ostivat ompelukoneen (käytetty Husqvarna), samoin siskolle. Itse olin mukana valkkaamassa. Mutta ostan mä jotain, pitää siitä joku muisto jäädä! Meille on huomenna tulossa illalla vaari ja siskon sakki sekä kaveri, veljen porukka ei varmaankaan kun omissa valmisteluissa tarpeeksi. Me juhlitaan päivää ennen, paperin saa käteensä perjantaiaamuna Kaupungintalolla -mie osallistun siihen - ja siitä sitten töihin...

Meillä oli tänään henkilöstötutkimuksen purkua henkilöstöpäällikon (joka tavallaan ulkopuolinen) kanssa - ja se jatkuu tiiminvetäjien ja päällikön kanssa - syksyllä pitäisi olla kehityssuunnitelmat valmiit. Suurin ongelma on meillä yhteishengen puute... joka on aika huono juttu, myönnetään.
Edellisestä tutkimuksesta tippunut tulos tyydyttävästä heikoksi. Mutta katsotaan - mitä se tuo tullessaan - syksy. Kesälomat tuloillaan, ekat lomalaitumille ensi viikosta - ja vähän kerrassaan jokaisen vuoro. Mulla vielä pari kuukautta pakertamista. Mutta mulla sitten loma kun muilla jo paluu arkeen :)

Suihkuverho (21.5)

Pieni ongelma - yleensä en löydä sopivan kokoista. Meiän suihkutangot eivät ole olleet standardikorkeudella oikeastaan missään asunnossa jossa on asuttu  ;) - varsinkaan kun ei välttämättä halua ottaa sitä mikä sopisi pituudeltaan.

 Täytyy keksiä kaikenlaisia virityksiä - kuten kaksi suihkurengasta päällekkäin ettei jää liian korkealle alareuna - verhossa uiskentelee delfiinejä...

Yhden suihkuverhon muistan jonka exä osti, oli sen verran yllättävä. Siinä oli sammakoita - piirroksina. Sanoi että jos kummityttö tulee käymään :)



Iina oli siis pääsykokeissa tänään. Huomenna tietää pääseekö jatkoon (ne onkin sitten kaksipäiväiset to-pe). Oli kyllä ollut mukava reissu - luulen - vaikkei pääsisikään. Sai vähän siipiään koetella. Meni eilen Hesaan ja siellä sitten kuljeskeli ratikalla ja metrolla. Löysi oikeisiin paikkoihin. Toi mukanaan kauraleivän, käsin leivotun - äitiinsä tullut, tykkää leivästä ;)

Monikan kanssa nautittiin "rauhasta", vaikka oli se mukava kun tuli kotiin. Olin lauantain Tallinnassa ja Iina viikonlopunkin reissussa. Kun tulin myöhään la-iltana, Monika oli kattomassa Euroviisuja. Puuskahti sitten että kyl mä nyt tiedän miltä vaarista tuntuu katsoa telkkaria yksin...

Tänään vaari olikin täällä kaupungissa asioilla: autoa katsastamassa ja itselleen kesävaatteita ostamassa (ostikin kengät, housut, takin ja kevyen paitapuseron). On lähdössä siskon perheen kanssa pienelle kesäreissulle parin viikon päästä. On hänellekin vähän vaihtelua. Sovittiin että tulee Iinan valmistujaiskahville päivää ennen valmistujaisjuhlaa kun tulee autoa korjauttamaan (tilaisuus on aamulla klo 9, Monika ja minä ollaan menossa - menen siitä sitten siitä töihin). Käväisin siskolla illalla kun isä oli vielä siellä - ja lähdin sitten Iinaa hakemaan asemalta. Saunassakin vielä tänään käyty eli hiuksia tässä kuivattelen...

Eilen illalla menin normaalista poiketen nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen. Iina sitten herätti puolisen tuntia myöhemmin viestilläään että voisinko uusia hänen lainansa. Eipä siinä sitten muu auttanut koska aika kallis lasku olis likalle tullut jos olis jäänyt uusimatta... :(

Jotenkin mulla ollut valoisampi fiilis viime aikoina. Ehkä alan olla taas vanha oma itseni - vuosien takaa. Viimeiset pari vuotta varsinkin ovat kieltämättä olleet rankkoja... kaikenmoista ajateltavaa sitä ennenkin. Nyt näyttää mukavalta... kiitollinen olen. Olen saanut niin paljon

Anteeksi (12.5)

En oikein tiedä mitä pitäisi anteeksi pyytää. Tänään tosin meinasin unohtaa ex-anopille äitienpäivätoivotukset soittaa. Samalla syntymäpäiväonnittelut - hän täyttää 83v huomenna. Tuleehan niitä päivittäin - pieniä lipsahduksia, jolloin anteeksi -sana olisi paikallaan. Minulla on paha tapa aika usein sanoa asioita sen tarkemmin miettimättä. Tosin mun läheiset tietää sen. Mutta saatan joskus sanoa jollekin jotain enkä edes itse  huomaa - että loukkasin tai muuta sellaista. Ehkä sitä sattuu vähemmän nykyään, toivottavasti.

Niin pienet kuulumiset läpikäytiin, poikansa ilmeisesti oli soitellut sentään. Minä soittelin lähinnä tyttöjen puolesta, Iina juttelikin mummin kanssa. (Oltiin Iinan kanssa kaupungilla kun muistin). Sovittiin että mennään kesällä käymään. Niin tyttöjen isästä ei tänään kuulunut mitään, eilen soitti kun oltiin vaarin luona, tosin ei sen enempää et oli unohtanut meidän sinne menneen

Käytiin siis eilen äidin haudalle ruusu viemässä. Samalla haravoitiin kukkapenkistä kuolleet katelehdet pois ja vähän pensasta siistittiin oksasaksilla. Useampi tunti tuli vietettyä ulkosalla. Käytiin parilla hautausmaalla (isän mummulle ruusu viemässä) ja muutenkin vähän ajeltiin. Tuli muunmuassa nähtyä tekeillä olevan E18 tien tunnelin suut - iso tunneli tulossa. Illalla ajeltiin sitten kotiin kun vaari lähti saunaan

Mun äitienpäivä oli entisenlaisensa eli ei aamiaista sänkyyn, Monikan tekemä oma kortti omine runoineen - riittää minulle. Tytöt tekivät kyllä ruuan. Ei minulle äitienpäivä ole ollut mikään pakollinen juhla eli sitä pitäisi mitenkään erityisesti juhlia, koen että tytöt kyllä muistavat mua muutenkin - ollaan läsnä toisillemme - joka päivä. Itse kyllä vein äidille kukkia ja lahjan, kortinkin yleensä itse tein - loppuun asti - se tuntui oikealta. Mutta kyllähän me paljon äidin kanssa oltiin yhteyksissä muutenkin. Ei se pelkkään äitienpäivään rajoittunut 

Kävin tänään Iinan ja kamun kanssa kansalaisopistolla meedioistunnossa. Se on joka vuosi äitienpäivänä. Itse kävin siellä viime vuonna ekan kerran. Aiemmin en ole mennyt koska olen yleensä viettänyt äitienpäivät äidin luona kotopuolessa

Sana meedioistunto kuulostaa ehkä kielteiseltä mutta ei siellä mitään pahaa ollut, oikeastaan hyvin iloinen, huumoripitoinenkin tapahtuma. Joku/jotkut saavat viestejä, hieman yllättäviäkin arkisista asioita (pesemättömistä ikkunoista yms), jollekin tulee viesti että kaikki on hyvin - ja on päässyt kotiin...

Monika ei halunnut lähteä, sanoi ettei mummo sinne tule - täytyy sanoa etten sitä uskoisi itsekään, äidin tuntien - jos hän jossain on äitienpäivänä - niin omassa kotonaan valkovuokoista ja muista kevätkukista nauttimassa, perhosten liitelystä ja lintujen kujerruksesta. Sisko perheineen oli siellä tänään. Mutta ehkä menen ensi vuonnakin... 

Tuo meedioistunto. Ehkä se kipinä siihen, että joskus sinne menen tuli jo nuorena, kun kävin maalaamassa kansalaisopistolla - ja meillä oli opettajana taiteilija, jonka poika hukkui nuorena (mun enon kanssa). Hän oli käynyt tuollaisessa yleisöistunnossa - ja sanoi saaneensa viestin pojaltaan. Ajattelin että joskus menen kattomaan... mua kuitenkin kiehtoo kaikenmoiset asiat. Kyllä mä olen sitä mieltä ettei me täällä yksin olla, kyllä joku on aina tukemassa, oli se sitten enkeli tai edesmennyt läheinen. Vaikkei sitä aina jaksa uskoa... Ainakin mulla on sellainen olo että asiat järjestyvät, kun avoimin mielin antaa asioiden tapahtua eikä kyseenalaista kaikkea mitä tapahtuu - joskus asioita ei vain voi selittää. Ei sitä että miksi tekee noin tai menee jonnekin... tämän päivän teema tuntui oleva ilo ja elämästä/kesästä nauttiminen <3

No nyt selitän kyllä itseni nukkumaan. Aamulla lähdettävä töihin ja mulla heti aamusta kassatäsmäytykset joissa pitää olla tarkkana. 

PS. Kyllä mulla itselläni on nyt tunne että alan taas olla entinen oma itseni. Tällä hetkellä asiat on oikeastaan aika hyvin. Isänkin toipuminen on edistynyt, ei tarvitse pelätä hänenkään menettämistään. Voi ehkä enemmän keskittyä itseensäkin, oman terveytensä ylläpitämiseen