Onpas tässä alkuvuosi vierähtänyt...

Asiat alkavat lutviutua, tyttö muutti Lahteen - vielä on asioita selvityksessä entisen miesystävän tiimoilta - oikeudenkäyntiä odotellessa. Tytär on kuitenkin löytänyt rinnalleen uuden - luotettavan ja mukavan -  kumppanin

Nyt molemmat asuvat Päijät-Hämeessä - ja minä jäin Kymenlaaksoon. No eipä heiän luokseen ylivoimaisen pitkä matka ole...  Mun elämä aika lailla ennallaan. Ei mitään suuria muutoksia. Itsekeni asustan ja harrastan mitä huvittaa. Ehkä eniten tulee sukututkimusta tehtyä... 

Sukututkimuksesta sen verran, että aloin itselleni kirjoittaa asioita vihdoinkin muistiin - käsin vihkoon. Se on kuitenkin aika luonteva tapa minulle - käsinkirjoitus. On mulla materiaalia netissä ja koneellakin mutta jotenkin kiva saada ne jotenkin konkreettisesti jonkinlaiseen kronologiseen järjestykseen - vaikka myönnäkin välillä hyppeleväni muualle :) 

Käväisin Tukholmassa tossa kuun alussa - oli yhdistysaktiivien risteily. Mukava nähdä ihmisiä ympäri Suomea. Useimmiten ollaan vaan oman alueen jutuissa, kivoja nekin. Pääsiäisenä käväisin miespuolisen ystäväni kanssa 22h risteilyllä (ja heinäkuussa ollaan taas menossa).  

Olavinlinnassa käytiin yhdistysporukan kanssa Viikinkimysteeriä ratkomassa ja nauttimassa  kolmen ruokalajin illallista Helmikuussa. Maaliskuussa oltiin työpaikan järjestämässä illassa. Stand up'a on käyty katsomassa (yhdistysjuttuja sekin). 

Huhtikuussa meillä oli oikein kulttuuriviikonloppu: kävin nuoremman tytön kanssa ensin perjantaina kuuntelemassa Maria Lundia ja sit lauantaina oli vuorossa Cabaret Kouvolan teatterissa tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa - mukavia juttuja ollut

Kerran kuussa on ollut kirjallisuusterapeuttinen tietokirjalukupiiri, samoin sukututkimusiltoja. 

Viime viikonloppuna yhdistettiin Tuusulan museokierros pienen tytön synttäreille menoon (sopi aikatauluun kun synttärit oli iltapäivällä). Käytiin Lottamuseossa - siellä ruokailtiin (Koskenlaskija- ahvenkeittoa, monenlaista salaattia ja hyvää leipää. Käväistiin myös Erkkolassa, Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä Halosenniemessä. Sitten juhlimaan 

Ehkä pikkasen tuoksuttiin tervalta - kuolinmökin katto oli tervattu pari tuntia aiemmin, tarttui vaatteisiin ja hiuksiinkin

No juhlittiin ja ajeltiin sitten pikkuteitä Myrskylän ja Artjärven kautta kotiin. Sunnuntaina sitten kävin tytön "heittämässä" kotiinsa Heinolaan

Tällä viikolla myös mukavia kohtaamisia. Töissä kävi pääkonttorilta väkeä - mukava heitäkin nähdä. Keskiviikkona ystävän kanssa käytiin kuuntelemassa Marja Korhosta "Elämä on nyt". Hän on todella ainutlaatuinen persoona. Kokemuksistaan huolimatta katsoo elämää posiviisin silmin

Mutta nyt on aika siirtyä unten maille - vielä huominen, sit on viikonloppu. 

Löytöjä - itselle tärkeitä

Löysin papereistani äitini äidin puolen suvun sukututkimustietoja  - tätini oli niitä äidille lähettänyt. Olen varmaan niitäkin aiemminkin katsonut mutta innostuin sitten etsimään tiedon myös internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämä tätini lähettämä oli saatu sukututkimusseuran kautta, joten sieltä lähdin etsimään... 

Löytyihän sieltä sähköisenä opus: Uusi sukukirja II, josta löytyi kokonainen luku Annalan suvusta (Kuhmalahden Vehkapuntarin Annalan suku). No tavoilleni uskollisena tulostin koko nipun - mukavampi paperista lukea. Tätini lähettämässä oli yhteenveto - tästä löytyy sitten laajemmat tiedot - kunhan ehdin niihin paneutumaan.

sumuinen perjantaiaamu

Tänään lähdössä firman juhliin - ja kohta haettava Monika assalta. Tulee yöksi tänne. Heillä on serkustapaaminen tällä samalla kadulla. Huomenna hän taas säntää Lahteen kaveritapaamiseen - ja illalla kotiin. Tällä kertaa näin.

Kevät tuo aina kaikenmoisia menoja. Ensi viikolla pari kokousta sekä kirjallisuusterapeuttinen ryhmä. Iina tulee pyykille tiistaina. 

Tällä hetkellä näyttää siltä että seuraavana viikonloppuna saisi kerätä voimia pääsiäisviikkoon. Sitten mulla onkin lomaa pääsiäisen jälkeinen viikko. Pääsiäisen vietän miespuolisen kaverin kanssa Tallinnassa (niin mehän ei seurustella, vietetään vain aikaa yhdessä ajoittain) 

Tänä keväänä oli taasen työterveysasioissa lakisääteiset tapaamiset - ensin työterveyshoitaja - hän sitten laittoi lekurille, syynä pitkäaikaissokerin nousu, lonkan kipu yms

Kävin sitten työterveyslääkärillä. Olin mitannut verenpaineen viikon ajalta. Aamuverenpaine varsinkin vaatii seuraamista - lisättiin yhden lääkkeen pitoisuutta. 

Sokerirasitukseen sokerin takia (sekin näyttää korkeampia arvoja, en vielä olis kyl valmis lääkkeeseen, jospa saisin vielä kokeilla muuta), pyysin myös D-vitamiinimittauksen (oli ok). Lekuri tutki sitten lonkkaa ja selkää - sanoi että mulla on lievä s-skolioosi, joka suoristuu taivutettaessa. Kysyi et lenkkeilenkö ja jumppaanko säännöllisesti, no en - siihen sanoi et taivut kuitenkin aika hyvin...No laittoi sitten Lonkan ja lannerangan rtg-kuvauksiin.

Samana päivänä kun tehtiin sokerirasituskoe, niin myös kuvat. Lausunnot on tulleet sovellukseen. Mikäli mä niistä ymmärsin, niin oikean lonkan nivelrikko ei vielä paha mutta Lannerangan löydökset: L5 lyysi ja olisteesi. Presakraalivälin madaltuma ja juuriaukkojen kaventumat. Tekstissä mainittiin vielä muutakin mm. 8mm siirtymä. No maanantaina lekurin soittoaika - katotaan mitä tästä seuraa. Varmaan ainakin fyssarille (sinne mulla on jo kyl työterv.hoitajan lähetteet, samoin kuin ravintoterapeutin - en vaan ole vielä aikoja varannut)

Mut tänään - vietetään mukava ilta - ainakin uskon niin. Ihan mukava tavata firman porukkaa ympäri Suomen. Yleensä sitä vaan puhutaan puhelimessa tai viestitään sähköpostilla

Kesälomalle kohta

 Tosin vain yksi viikko nyt - pidän loput kolme sitten elokuussa. Ajattelin et haluan kuitenkin keskellä kesääkin pienen hengähdystauon. Ei ensi viikolle paljoa suunnitelmia ole mutta tyttöjen kanssa lähdetään käymään Savonlinnassa, majoituskin on varattu. Tällä kertaa kesähotellissa Kasinosaaressa. En ole aivan varma mutta se saattaa olla niitä asuntoja, joissa itse opiskeluaikoina asuin 80-luvun lopulla. Edellisellä kerralla kun oltiin kolmistaan, majoituttiin keskustassa Tott'ssa - muuten hyvä liikenteen melu vähän häiritsi.

Eilen tavattiin parin nuoruudenystävän kanssa. Ei oltu kokoonnuttu yhdessä varmaan 35 vuoteen. Kyllä sitä juttua riittikin, muistelua ja kuulumisia. Yksimielinen päätös oli, ettei seuraavaa kertaa odoteta näin pitkään. 

Juhannusaaton vietin kaverimiehen luona - käytiin pari paikallista nähtävyyttä katsomassa, saunottiin, grillattiin ja käytiin tanssimassakin paikallisen ravintolan terassilla. Mukavaa oli - hyvin tuo leikattu jalka kesti - tosin hiukkasen ärsyyntyi myöhemmin mutta kivaa oli. Tarkoitus oli oikeastaan toinenkin päivä viettää siellä mutta oli niin sateista, että minä lähdin kotiin ja hän saunomaan kaverin luo (kun kutsu tuli). 

Sunnuntaina oltiin Iinan kanssa sisareni yllätysjuhlissa, jonka perheensä järjesti tai tytär - mutta kaikki olivat juonessa mukana, mekin. Uimaankin pääsi, vesi oli uskomattoman lämmintä

Kävin tänään ostamassa pari kasvia parvekkeelle - amppelitomaatin ja jättikukka-amppelin. Oli niin tyhjän näköista - ja sain ne puoleen hintaan ;) - ehkä mä vielä jotain muutakin hankin. Savonlinnassa ehkä torilla katon löytyykö siellä Koristeportulakkaa - parina kesänä olen sellaisen osanut. Hyvä kukka minulle, kestää kuumuutta ja kukkii pitkään ;) 

Sain uudet seinänaapurit - vielä en ole tavannut. Mut eiköhän niihin tässä joku päivä törmää... 

Vuosi alkaa olla lopuillaan

 Vuosi sitten ei olisi vielä voinut kuvitellakaan tätä vuotta. Jollain lailla tämä tilanne on mulle ehkä ollut helpompaa kuin monelle muulle. Olin jo jonkin verran alkuvuodesta rauhoittanut elämääni oman terveydentilani takia, vähentänyt harrastuksia ja muitakin menoja. 

Tosin itselläni oli leikkaus jo siirtynyt jo sydänongelmien takia eteenpäin. Mutta siitä selvittiin ja leikkauskin saatiin syksyllä tehtyä. Lähes koko vuosi on kulunut kotosalla -  siirryttiin etätöihin jo maaliskuussa heti ensimmäisten suositusten jälkeen - ja täällä edelleen ollaan - paluuta toimistoon ei näillä näkymin ennen kevättä (jos sittenkään)

Joulu oli oikeastaan aika mukava. Tuli ajatus: kun ei stressaa, saa enemmän :) 

Aattona kävin kotopuolessa haudoilla kynttilät viemässä sekä poikkesin veljellä -  käskettiin samantien jouluruualle. 

Useaan sukulaiseenkin "törmäsin" aattoreissullani kuten serkkuun lähikaupassa, myös tädeille vein joulukortit - ja siinä pihamaalla pääsin kuulumisiakin vaihtelemaan  yhden sun toisen kanssa. Yhden pikkuserkkunikin näin poikansa kanssa haudoilla. 

Aattoilta kului sitten kotosalla itsekseni. Iinalle kävin viemässä lahjansa ja lämmintä porkkanaleipää. Kun ystävälle kerroin joulustani, sanoi hän, että eihän sulla sitten ollut yksinäinen joulu. 

Joulupäivänä kävin vähän metsässä rämpimässä ja muutaman kätkön etsimässä. Pari mysteerikätköä olin ratkaissut aiemmin kotosalla, kävin lokkaamassa sekä yhden ns. tavallisen. Ei ne toteutukseltaan erikoisia ollut - puissa riippuvia putkia mutta aina se etsiminen kivaa kuitenkin on. On vaan viime aikoina jäänyt vähemmälle. Ei mulle kätköily ole suorittamista, käyn niitä etsimässä kun siltä tuntuu ja aikaa on. 

Tapaninpäivää vietettiin tyttöjen kanssa: pelattiin, juteltiin, saunottiin,  katseltiin Briget Jones -elokuvaa. Sain Monikalta lahjaksi pari kirjaa, toisen hän tulee joskus saamaan takaisin kunhan olen siihen saanut muistoni kirjattua. Toiseen hän oli itse kertonut minusta omia muistojaan ja ajatuksiaan. Ihana lahja <3

Töissä paiskitaan vuoden viimeinenkin päivä -  tuskin tulee intoa illalla lähteä minnekään. Viime vuosina en ole uudenvuoden aattoa oikeastaan juhlinut sen kummemmin. Kun lapset olivat pieniä ja nuoria niin usein vietettiin iltaa lähisuvun kera siskon luona - se päättyi yleensä siihen että mentiin kattomaan kaupungin ilotulitusta - ja sen jälkeen kukin perhe lähti kotiinsa

Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020

Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

Hidasteita

Kävin tänään kardiologin vastaanotolla.  Teki sydämen uä-tutkimuksen. Jotain häikkää  siellä on joten laittaa varjoainekuvaukseen Helsinkiin - aika on kuukauden päästä. Mitä siellä selviää, vaikuttaa sitten taas leikkauksen toteutumiseen... siis sen aikatauluun. No köpöttelen sit edelleen kepin kanssa - ei se kyllä mitään herkkua ole (liikkuminen sattuu), vielä pystyn autolla jotenkin ajamaan - kytkintä ei onneksi tarvitse jatkuvasti. En minä tietenkään tyytyväinen ole mutta kuten sydänlääkäri sanoi - sydän on tärkeämpi

Pari lääkettä lisää: aspiriinia ja kolesterolilääkettä (vaikka mun kolesteroliarvot on kyl ihan hyvät - aina olleet). Verenpainelääkkeiden lisäksi. Lääkearsenaali kasvaa - vielä tietysti kipulääkkeet (lonkalle). - Työnteosta lääkäri senverran mainitsi että voinnin mukaan. Työkaveri heti mulle meinas et kai jäät suoraan saikulle. Ilmoitin tulevani perjantaina ja seuraavalla viikolla pari päivää - sit mulla on vajaan viikon loma.  Sen jälkeen katon - voinnin mukaan. Ei mulla pää kestä koko ajan kotona oloa ja odottamista - varsinkin kun tilanne pitkittyy - ja kaikki on epävarmaa...

Huomenna tytön luo pikkutupareille (me ja siskon perhe, lisänä yks kaveri) - tein nyt suklaakakun sinne mukaan. Jotain muuta ajateltavaa tähän. Jouluaaton ilmeisesti vietän itseksein, jossen sitten kaverille lähde kinkkua maistamaan.  Nuorempi tyttö ei tule jouluna tännepäin - viettävät joulua uudessa kodissaan - ja avomiehensä äidin lihapatojen äärellä :), vanhempi ilmoitti jo aikoja sitten ettei vietä joulua tänä vuonna ollenkaan.

Viikolla kävi kyläilemässä työkaveri yli 30 vuoden takaa - silloin oltiin nuoria ja nättejä :) Mutta jännä miten tavallaan vuodet kaikkoavat, samat ihmiset ryppyjen ja juonteiden takana. Lapset vaan ovat kasvaneet isoiksi, niistä ne vuodet huomaa

Yhtä mukavaa oli kuin silloin ennen

En aio mökkiytyä

Juttelin työterveyshoitajan kanssa samalla kun hain influenssarokotteen. Samalla juteltiin mun nykytilanteesta, vp-lääkityksestä, lonkkaleikkaukseen jonottamisesta...kun hän kysyi miten sun henkinen vointi. Sanoin että yritän olla ajattelematta (leikkausta) ja olen menossa melkolailla entiseen tapaan eli yhdistystoimintaa ja viihdettäkin. Toki lepopäiviäkin tarvitsee... Hän siihen sanoi ettei tarvitsekaan mökkiytyä. Olen minä mennytkin...

Toki myönnän että väsyn varmaan helpommin kuin ennen. Verenpaineeseen sain vielä lisälääkityksen kun ei ollut laskenut neljässä viikossa toivotulla tavalla (labra-arvot kyl ok) eli aamulääkkeen lisäksi, otan vielä tabletin illalla. Toivottavasti siitä on apua. Hampaidenhoito ok  - tulehdusriskit on kartoitettu. Viime viikolla oli viimeinen kerta - seuraavan kerran suunnilleen vuoden päästä tarkastukseen.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu meni yhdistyskoulutuksessa Pohjois-Karjalassa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kotona sunnuntai-iltana - onneksi ei tarvinnut itse ajaa. Alkuviikosta illat meni kyllä palautuessa, töissäkäynti riitti. Torstaina oli taas kokoustamista, syyskokous tulossa (itse olen sihteeri tosin meillä pj tekee kyl suurimman osan hommista... kun haluaa et asiat hoituu.. :) )

Toista viikkoa sitten perjantaina  oli meiän ja yhden toisen paikallisen yhdistyksen yhteistä koulutusta (jäsenhankinnasta)  ja sen jälkeen vapaata oleilua loppuilta... jutustelua, ruokaa, juomaa, saunomista niille jotka halusi. Menihän siellä puolille öin - autolla olin kyllä liikkeellä. Siitä olen tyytyväinen että tänä aamuna sai nukkua pidempään. Launtaina sitten viihdettä patofestareilla. Esiintymässä Honkatonk (heidät myös halusinkin nähdä, Kjellu on naapurikylän poikia), Roni Leppä sekä Mato Valtonen & Jore Marjaranta.

Viime viikko ollutkin hieman rauhallisempi. Nuorempi tyttö tuli viikonlopuksi. Hän innostui hieman järjestelemään kaappeja. Mulla itselläni on tälä hetkellä hieman hankalaa. Nyt on mm. lakanat helpommin saatavilla. Ensi viikonloppuna onkin sitten menoa tiedossa monta päivää peräkkäin - pidän pidennetyn viikonlopun, neljä päivää - oikeastaanhan se on lomanen :) Siitä myöhemmin

Oman pappani tekemän keinutuolin siirsin parvekkeelta sisälle. Suunnitelmana on virkata tuohon päällinen. En tarkkaan muista koska pappa sen on tehnyt. On ollut vanhempieni kodissa ainakin 70-luvun lopulta lähtien. Hyvää tukevaa tekoa... mikään kohta ei heilu irtonaisena.

Mutta nyt loppuu ruokatunti, laitan tämän maailmalle..

Mulle vain lainaksi

27 vuotta sitten

minusta tuli äiti

Pitkä tie kuljettu

iloineen suruineen

Minusta tuli äiti

ehkä se on ollut mun elämäntarkoitus, yksi niistä

iloinen, suruineen

saattaa maailmaan

Ehkä se on ollut mun elämäntarkoitus, yksi niistä

elämään omaa elämää

saattaa maailmaan

mulle vain lainaksi

Elämään omaa elämää

Pitkä tie kuljettu

mulle vain lainaksi

27 vuotta sitten

_________________

Tänään on vanhemman lapseni syntymäpäivä, syntyi melko pitkän ja vaikean synnytyksen väsyttämänä puolen yön jälkeen klo 0.42, kesti neljä viikkoa ennen kuin sain hänet kotiin - onneksi osan ajasta sain viettää ns vierihoidossa hänen kanssaan sairaalassa (viimeiset pari viikkoa)
Myönnän, olin minäkin väsynyt....
Eikä sen jälkeen mikään enää ollut samoin kuin ennen...

Blogistani vuoden takaa

Löysin tämän tekstin vähän yllättäen äsken
https://miehanna.blogspot.com/2018/09/rakastaa.html

- ja nyt kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Tuosta ei ole vuottakaan eikä isää enää ole. Poismenostaan tuli viime viikolla neljä kuukautta. Tuossa vaiheessa hän oli vielä aika hyvässä kunnossa, pärjäsi vielä hyvin kotona kotihoidon turvin - minä kävin viikon ruuat viemässä... haikea fiilis

Olen nyt itse toipumassa kesäflunssasta. Iski näin lomalla - ja ne vähäisetkin viime viikon suunnitelmat jäivät tekemättä. Mutta niinhän ne yleensä muutenkin...
Paitsi eilen kävin teatterin kauden avajaisissa - ja olen iloinen, että kävin. Mukavia esityksiä tulossa

On mulla vielä ensi viikko lomaa jäljellä (ja vielä yksi lomarahanvaihtoviikko jossain vaiheessa) - siskon kanssa ollaan lähdössä käväisemään päiväseltään Tallinnassa. Mutta nyt pitänee alkaa valmistautua. Monikan tulossa käymään (avomiehensä kanssa muutenelävät jännittävää aikaa. Ovat ostaneet yhteisen asunnon ja lokakuussa pääsevät muuttamaan -näin sivumennen sanoen).

Kriikunat kypsyy

Tänä viikonloppuna Iinalla tuskin on aikaa meidän kanssamme aikaa viettää, hänen viikonloppunsa kuluu yhdistystoiminnan parissa, tällä viikolla Pride. Erilaisia ovat sisarukset mutta sehän se elämän suola - jokainen toimii tavallaan. Pääasia, että nauttii elämästään

Viimeiselle matkalle, vapaa lentämään...

Isä kuoli Kiirastorstai-iltana

Mulle soitettiin iltapäivällä töihin, että tilanne on huono - melkein heti lähdin (kodin kautta) osastolle. Olin kyllä veljeltä - joka oli iltapäivällä käynyt katsomassa-  jo kuullut että isää ei ole saatu hereille koko päivänä - edellisenä päivänä oli vielä ollut pikkasen jalkeilla ja ajellut pyörätuolilla hiljaksekseen, hiljainen oli kyllä ollut (veli oli tutun potilaan kanssa jutellut...)

Edellisenä viikonloppuna en ollut voinut käydä katsomassa, olin ollut mahataudissa joten soittelin osastolle silloin tällöin. Viimeisenä viikkona vointi vaihteli, välillä ei olleet saaneet heräämään syömään ja oli ollut väsyneempi

Siis torstaina ajelin osastolle, sisko tuli noin tunnin päästä perässä. Isää ei hereille saatu, oli pitkiä aikoja hengittämättä. Tuli tunne että on jo jossain muualla. Kun lähdettiin, kysyin hoitajalta että kuinka pitkään... Sanoi ettei ole päivistä kyse. Me sitten lähdimme kotiinpäin, veljelle pysähdyttiin ohikulkumatkalla. Lähes heti sinne saavuttuamme, tuli soitto että että isä oli mennyt pois.

Kävimme häntä vielä katsomassa viimeisen kerran.  Huoneen ovessa oli pieni valkoinen kranssiseppele, kynttilä pöydällä pitsiliinan päällä, raamattu, isä peitetty, rinnalla kukkia, hieman tuntui vielä lämpimältä. Hoitaja sanoi että olkaa niin kauan kuin haluatte.
Luin ääneen psalmin 23: ".. .virvoittavien vetten tykö hän vie minut lepäämään..."

-------------------------

Hautajaiset kahden viikon päästä.

Lähes kaikki järjestelyt on tehty tai ainakin suunniteltu. Meitä on kuitenkin kolme - ja ollaan aika lailla yksimielisiä asioista. Pääsisäispäivänä vietettiin päivää siskon luona - ja silloin jo saatiin suuri osa asioista hoidettu kuten pappi ja paikka. Isälle pidetään suht isot hautajaiset, osallistujamäärää ei ole rajoitettu.

Tänään käynti hautaustoimistossa. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi
Ennen sinne lähtöä siskon kanssa käytiin hautausmaalla hakemassa äidin haudalta irtaimet tavarat etteivät huku. Haravoitiin myös isän piha (vaikkei siellä muistotilaisuutta pidetäkään), kukkapenkki esiin. Käytiin myös osastolta noutamassa kuolintodistus (soittivat pe:na et se olis valmiina, et laittavatko postiin... Nopeammin se näin saatiin). Vielä vietettiin aikaa veljen luona, hiukan vielä suunnitellen mm. kuolinilmoitusta

Olo on hieman sekava. Mutta tavallaan tähän on varauduttu. Isä oli tuolla osastolla noin kaksi ja puoli kuukautta, hoitopaikkajonossa. Hänen olonsa heikkeni koko ajan - ja hänellä oli kipuja. Loppuvaiheessa pidettiin huolta ettei kivuista tarvinnut kärsiä..

Itse vietin pitkänperjantain itsekseni, juttelin kyllä puhelimessa mutta en halunnut nähdä ketään... Kuuntelin musiikkia ja itkin kun siltä tuntui

Loma ohi ja arkeen palattu

Kummasti pari ekaa päivää aina menee vähän niin ja näin - ja illalla väsyttää. Tosin viime yönä nukuin hieman huonosti. Töissä neukkarin laajennus aloitettu - tekevät sitä iltaisin ja viikonloppuisin --- me kuitenkin työskennellään niissä tiloissa. Jotain muutoksia on tulossa meiänkin työpisteisiin syksymmällä.

Äsken kävi taloyhtiön hallituksen pj kertomassa että on käynyt tukkimassa raon mun parvekkeelle (yläkerran parvekkeelta), eipä siihen mennyt kuin vuosia. Olin siitä puhunut jo aiemmin vuosikokouksissa mut isännöitsijä ei oikein ottanut onkeensa. Tänä vuonna alkoi vähän "keittämään" kun uudet ikkunatkin on laitettu. Mut nyt se on tehty, ei siitä sen enempää...

Viime perjantaina oltiin taiteiden yössä Monikan kanssa, käytiin mm teatterin harjoituksia kattomassa (ollaan ensi kuussa menossa kattomaan esitystä Monikan ja tyttöjen tädin kanssa - liput on varattu)

Huom. kuvia sai ottaa harjoituksissa, ja jakaa Someen


















Siskon ja siskontyttöjen (mukana myös toisen avomies) kanssa käytiin sitten vielä paikallisessa tanssiravintolassa katsomassa Neljän Suoraa, hyviä edelleen mutta esiintymispaikka aivan liian pieni ja porukkaa paljon. Kävin vuosia sitten katsomassa  useamminkin kun eivät olleet vielä niin tunnettuja

Lauantaina oltiin Monikan kanssa lähdössä tätiään vastaan asemalle. Päästiin oven ulkopuolelle - ja huomasin että mulla ei ole oikeita avaimia - nappasin vaan lähimmät ja ovi kiinni pams... No ensin yritin tietty tavoittaa sen henkilön jolla on yleisavain, no ei ollut kotona (saattoi olla vaikka toisella puolen Suomea), naapureilta kyselin et olisko kellään muulla. Soitin sit kuitenkin siskolle (tiesin että ovat pk-seudulle lähdössä), eivät olleet vielä lähteneet joten toivat vara-avaimen - onni onnettomuudessa - olis tullut kallis paukku jos olis kiinteistöhuollon joutunut kutsumaan

Sitten täti asemalta ja taidenäyttelyyn (Ulla Rantanen: Vuosien kuvat). Sieltä sitten yhteen vaatekauppaan ja meille kahville. Illansuussa taas täti asemalle. Kuukauden päästä uudestaan kun ollaan teatteriin menossa :)

Ilta meni sitten saunoessa - ja Cheekin konserttia kattoen. Sunnuntaiaamuna Monika asemalle. Olin just Prismaan menossa iskälle ruokia ostamaan kun Iina soittaa et voinko hänet viedä yhteen kokoukseen - en sen tarkemmin selittele mistä piti hakea (muttei kuitenkaan kotoaan). No vein  - ja takas kauppaan. Sieltä sitten iskälle.

Isähän sai viime viikolla toiseenkin jalkaan proteesin. Ei vielä ole tyytyväinen - kun polveen sattuu eli sitä proteesia pitää korjailla vielä, mutta pääsee kuitenkin nyt sohvallekin ja siitä takas pyörätuoliiin (ennen sitä vain vain pyörätuolista sänkyyn ja sängystä tuoliin). Olinkin lähes iltaan kotopuolessa

Maanantaina sitten töihin - illalla nappasin Iinan meille töistä tullessa (tai kävin kirjastossa ensin) pyykkiään pesemään.

Toinen lomaviikko

Maanantaina oli asiointipäivä - kirjastoa ja postia ja Iina tuli pyykkiä pesemään. Hänen kanssaan sitten tiistaiaamuna lähdettiin Savonlinnaan  - oikeastaan aika ExTemporereissu - Iina rupes viikonloppuna puhumaan että haluaisi sinne et lettukahvilaan pitäisi päästä :)  Varasin sitten Vuorilinnasta huoneen yhdeksi yöksi.

Ensimmäiseksi etsittiin parkkipaikka - päädyttiin viemään auto jo valmiiksi kasinosaarelle ja sieltä kävellen keskustaan. Ensin syömään Kalastajankojulle - paistettuja muikkuja ja salaattia.
Siinä sit pirautin ex-anopille, että voidaanko tulla pikaisesti moikkaamaan. Sinnehän sitten seuraavaksi suunnattiin (hän sanoikin sitten kun tultiin että oli edellisenä päivännyt meinannut soitella...), hetki siellä kuulumisia vaihtelemassa - ja sitten sisäänkirjautumaan kesähotelliin

Iina olikin sitten sopinut tapaamisen ystävänsä kanssa ja mä laukkasin museolle että ehtisin ennen sulkemista. Kävin uusimassa museokortin (Kouvolan museoissa ei kulttuurisetelit käy). Tällä reissulla en valitettavasti ehtinyt museoon. No eiköhän sielläkin vielä tule käytyä

Teerenpeli puolukkasiideri

Jäin siihen sitten museon edessä olevalle penkille vilvoittelemaan (hikipäässä kun kävelin) - ja jollain lailla uskon et kaikki on jollain lailla tarkoitettu tapahtuvaksi sillä siihen tuli äiti lapsineen - olikin tyttöjen serkku, en ollut vuosiin nähnyt. Vuosia sitten kun ei ollut vielä tyttöjä ja asuttiin samalla paikkakunnalla, välillä olin häntä ja veljiään joskus vahtimassa (tai tulivat meille). Hetken siinä heidän kanssaan jutustelin - ja lähdin takaisin päin keskustaan. Ohimennessä Lipalle kahville ja lörtsylle.

Iinan kanssa käytiin sitten pienellä baarikierroksella iltasella. Iina sanoi et kaverinsa ihmettelee et sitä et voi käydä äidin kanssa viihteellä. No ehkä mä en ole ns. normiäiti - mut äiti kuitenkin (en ystävä vaikka tyttöni voivatkin kertoa mulle lähes kaikesta). Mutta, eilen kyllä huomattiin että ollaan vietetty liikaa aikaa yhdessä, vähän suukopua puolin ja toisin ;)
Ei me kauaa oltu, kolme paikkaa - suht ajoissa unille.

Keskiviikkona Casinolle aamiaiselle. Uloskirjaus ja Sulosaareen Kalliolinnan lettukahvilaan - tai kyllä me yks hakematon kätkö käytiin ensin etsimässä (illalla hain myös yhden, aina sitä yhden silloin tällöin kerkeeä - vaikken mä kätköilyssäkään mikään fanaatikko ole - saattaa olla pitkäkin tauko välillä)

Vielä ennen kotiinlähtöä käytiin työpajalla missä Iina oli töissä ennen muuttoaan tänne - halusi käydä siellä tervehtimässä tuttuja kun kerrankin oli viikolla liikenteessä.

Kuudeksi kotiin... Olin kyllä aika poikki joten päiväunet (tai iltaunet - ja arvata saattaa ettei seuraavana yönä meinannut uni tulla)

Eilinen päivä meni sitten iskän luona. Iinan kanssa mentiin - kaupan kautta, iskälle ruokaostokset. Kyllähän hän siellä pärjää mut valittaa että väsyttää jatkuvasti - öisin ei saa unta ja päivällä torkkuu (oli sängyssään lepäämässä kun tultiin). Ei oikeastaan ihme, tuolissa istuu päivät. Ehkä se tuo lisää virkeyttä kun saa proteesin toiseenkin jalkaansa.

Pyykkiä pesin ja siistin etupihan pensaan - normihommia. Iltapäivällä suht ajoissa kotiin - Iina lähti samantien junalla Hesaan viikonlopuksi. Mulla "Mää-viikonloppu" kun ei Monikakaan tule tällä viikolla.

Loma jatkuu....

***************************************************************

Mulla on parvekkeella rako yläkerran parvekkeelle eli sieltä tulee ikkunalaudalle esim. lunta parvekkeelle (yläkerran asukkailla ei ole lasitettua parveketta). Olen siitä sanonut vuosikokouksissa ainakin kaksi kertaa - mitään ei ole tapahtunut. Isännöitsijä vaan sanonut että lasitusta tehtäessä olisi se pitänyt tehdä (lasitus joka on tehty ennen kuin tänne tulin) - ja kun se pitää tehdä yläkerran parvekkeella. No olen sitten antanut olla -ja miettinyt että hommaisin ite jotain mun puolelle. No tässä muutama viikko sitten sanoin asiasta taloyhtiön hallituksen pj:lle, lupasi soittaa huoltoyhtiölle.

No eilen kysyin että onko hoitanut et ainakaan ei ole mitään tapahtunut. No hän sitten sanoi hoitavansa vaikka tänään lähdössä etelään viikoksi... kävi ostamassa tiivistettä - meinasi mennä laittamaan itse - viimeistään tänään ennen yhtätoista (sanoin kyl ettei sillä ole niin kiire et kunhan tapahtuu ennen talvea - aikoinaan huomasin tuon raon kun ensimmäisenä talvena meni parvekkeelle ja melkein liukastuin... nämä vuodet olen sietänyt lunta olkkarin ikkunalaudalla, kukkaroskia kesäisin mut nyt ajattelin et kun uudet  ikkunatkin vaihdettu... jännityksellä odotan milloin se on tukittu. Nyt ilmeisesti yläkerrassa ei ole oltu paikalla - sanoin kyllä asiasta eilen yläkerran miehellekin - oli just pihalta lähdössä kaljalle lähipubiin. 
Lähinnä vaan kerroin et tietää asiasta, mennessään murisi et minunko sekin pitää tehdä... #huokaus#
- liekö vaimo teettänyt hommia

Mutta nyt ei kuin mukavaa viikonloppua

Ensimmäinen lomaviikko loppusuoralla

Ruotsinpyhtään Ruukki

Lauantaina vein isällle ruokaa ja pyykkiä pesin - sieltä sitten kirkonkylälle viettämään entisten (ja nykyisten) nuorten tapaamista - en ollutkaan aiemmin ollut  - mukavaa yhdessäoloa, tuttuja ja sukulaisiakin. Oikeastaan aika vapaata toimintaa.

Muuten olin ihan tyytyväinen mutta... ruokailujärjestelyt hieman ontui.. Mutta ehkä ottavat opiksi - seuraavalla kerralla. Puolen yön tienoilla ajelin kotiin nukkumaan (reilu 60 kilometriä) kun aamulla oli taas suunnattava toisaalle

Sunnuntaiaamuna vasta pakkailin ja mietin mitä tarvitsen mukaan yön yli reissulle. Parin tunnin ajomatka sukutapaamiseen Padasjoelle. Oikeastaan se olikin sukuyhdistyksen 40v juhla. Puolisentoista sataa yhteiset juuret omaavia saapunut paikalle. Päivä oli aloitettu kello 10 läheisessä kirkossa messulla (sinne en ennättänyt) ja jatkui koululla ruokailulla ja juhlatilaisuudella, jossa esittäydyttiin sukuhaaroittain. Juhlapuheita ja kunnianosoituksia. Sieltä sitten siirryttiin bussilla suvun alkulähteille - Virmailan saareen sukuyhdistyksen vuosikokoukseen ja kakkukahveille (vadelmakakkua, nam).  Ei päivä pelkkää kokousta ja juhlapuheita ollut - paljon tuli juteltua paljon muutakin. Tarpeeksi kun asioita puidaan niin aina löytyy yhteistä

Poikkijärvi, Kuhmoinen

Illaksi suuntasinkin yöksi Kuhmoisiin paikkaan nimeltä Vanha-Pälsilä
- ja vähän noloa myöntää - uin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Vesi oli uskomattoman lämmintä. Yön vietin aitassa. Sitäkään en ollut aiemmmin kokeillut. 


Aamulla kävin uimassa ennen aamiaista - koskahan viimeksi olenkaan päässyt aamu-uinnille (ei haitannut ilman noin +15 asteen lämpötila, vedessä oli lämmintä aamullakin)

Maanantaina Kuhmalahden ja Heinolan kautta kotiin. Kuhmalahdella kävin mummun (ja äitinsä) haudalle viemässä kynttilän - en älynnyt Kuhmoisista ostaa kukkia, paikallisessa kaupassa ei ollut. Heinolassa kävin tytön luona (matkalla poikkesin Vintage kahvilassa lihapullakeittoa syömässä)

Vintage Cafe, Vääksy

Tiistai oli rentoilupäivä, keskiviikkona kävin kaverin luona. Torstaina isän luona - vein ruokaa ja kateltiin miesten suunnistusta. Käväisin vielä veljen luona. Isä muuten saamassa toiseenkin jalkaan proteesin lähiviikkoina eli edistystä siinäkin. Veli kävikin eilen iskän kanssa Prismassa ostamassa uudet kengät (proteeseihin)

Kalalampi, Kouvola

Viikonloppu on kulunut tyttärien kaa; saunomista, shoppailua, pieni kävelylenkkikin. Nyt ruuanlaittoon - Monika lähtee iltapäivällä kotiin

tuohon edelliseen tekstiin

mun oli tarkoitus kirjoittaa enemmänkin mutta aika hyvään kohtaan jäin. En nyt siitä jatka tällä kertaa.. joku toinen kerta

Taas on vierähtänyt useampi päivä, isä edelleen sairaalassa. Tänään tieto että juhannuksen jälkeen operaatio keskussairaalassa (jossei sitä ennen tilanne huonone). Viime lauantaina kävin viimeksi tai käytiin Iinan kanssa katsomassa. Tällä kertaa ajeltiin toista kautta ja käytiin matkalla Pukarolla hampparilla (ja tarttui pari käsityöopusta myös matkaan mukaan - meitä ei pitäis päästää kirjakauppaan). Isän luona oltiin pari kolme tuntia.  Stten käväistiin muutama kätkö ja nopeasti kotiin - yhden tutunkin näin, kätköilyäkin mainostin - ja samalla hän sai tiedon isän sairaalassaolosta.

Iinan asunnon ala-aulasta

Siis kiireellä kotia. Alunperin oli tarkoitus käydä kotokodin pihaa kattomassa mutta jäi tällä kertaa väliin. Piti keretä äkkiä abc:lle ruokaa ostamaan. Tyttö kotiin ja ite pikapikaa puolessa tunnissa vaatteidenvaihto ja bussiin (aamulla laitettu meikkikin piti jättää). Olin sopinut kaverin kanssa että mennään vähän viihteelle hänen synttäreidensä kunniaksi. Hän tuli pyörällä. Mukava ilta, montaa tuttua ei näkynyt muttei se mitään. Kävelin sitten kolmen kilometrin matkan kotiin, loppumatkasta piti jo ottaa kengät pois. Sunnuntaina kävin vielä synttärikahveilla.

Gizmokin on palannut työreissulta eli arkeen siinäkin suhteessa palattu tai no  - ens viikon on kotiseudullaan lomalla - ja mie täällä.  Mutta juhannuksen jälkeen taas...

Launtaina olen lähdössä Ulko-Tammioon yhdistyksen reissulle. Alunperin minun piti olla kuskina mut... no joo aika pitkä tarina. Mun auton pakoputki vuotaa eli en viitti lähteä sillä pitemmälle, ei huvita kuunnella ääniä. Maanantaina saan korjaamolle. Ensin sain varattua juhannuksen jälkeiselle maanantaille siihen korjaamoon jota yleensä käytän (hupsista, en olekaan vielä perunut sitä aikaa, no huomenna), sitten soitin toiseen - aikaa olisi ollut ensi keskiviikkona. Se taas huono ratkaisu siltä kannalta että on keskellä lomaviikkoa. Vielä kolmanteen soitin ja sain maanantaille.

Jos maanantaina ajattelin korjauksen jälkeen ajella isää kattomaan ja tiistaina iltapäivää viettämään Monikan kanssa - ainoa päivä tällä mun lomaviikolla jolloin keretään hänen kanssaan nähdä kun pääsee töistä puoliltapäivin. Muuten onkin lomaviikko suunnittelematta. Iina haluis kuulemma juhannuksen lavatansseihin, katotaan nyt...

Parvekkeelta eilen 

- ja toinen kuva hetkeä myöhemmin

Sit olen tehnyt yhdistyksen heinäkuiseen kesäteatterireissuun tapahtumailmoituksen - ja nyt otan ilmoittautumisia vastaan. Kävin myös viikolla toimistolla muutaman kansion tyhjentämässä (olis tarkoitus se rempata - ammattimiehet tosin saavat tehdä - me vaan tyhjennetään). En kauaa siellä viitsinyt yksiseni touhuta, kotonakin hommaa (no joo Gizmo tuli iltateelle).

Ikkunoidenvaihto ohi paitsi että vielä tulevat vaihtamaan saunan ikkunoiden painikkeet kiinteiksi ettet tartte irtopainikkeiden kanssa pelata - ja vielä hyttysverkot pitäis saada. Sen jälkeen vaan maksellaan. Töissäkin tulossa remppaa toimisto - tiloihin elokuussa. Siinä sitten tehdään töitä remontin keskellä.

Tähän loppuun vielä mun tämän hetkinen mielikappale.  Se jotenkin osuu ja uppoaa...

Juhlat juhlittu

arkeen palattu. Mukavaa oli - ja isäkin tapasi vanhoja kavereitaan. Yhden vaimo muisteli kun iskä ja äiti asuivat naimisiin mentyään vajaa kolme vuotta siinä talossa missä veli nyt asuu (se oli silloin isän enon omistuksessa, ja meillä oli käytössä alakerta). Minä ja veljeni ehdittiin siinä välissä syntyä.

Niin mitä mun pitikään - niin nykyinen olohuone oli silloin iso tupakeittiö ja nykyinen keittiö meiän makuuhuone. Talo on rakennettu 30-luvulla.  Isän papan rakentama. Veljeni osti sen 80-luvun lopussa - ja ovat siitä tehneet oman näköisensä (noi huoneiden vaihdot ym  teki kyllä eno jo 60-luvun lopussa). Mutta tavallaan on mukava tietää omat juurensa - sen mistä on tullut.

Siitä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen:
Tein tässä äskettäin FamilyFinder dna-testin. Tulokset tulivat nyt alkukuusta. Odotetusti ensimmäisenä oli serkkuni, jonka tiesinkin testin tehneen, muuten lähes 3900 osumaa viidensiin serkuihin asti.

Tuo osuma serkkuuni, antaa uskoa että dnatesti kertoo juuresi.
Muita tuttuja ei ole näkynyt mutta mielenkiintoista tutkia mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tosin aika hyvin näen ketkä ovat äidin puolelta kun paikkakuntia ja sukunimiä kattoo. Äitini vanhemmat ovat Kuhmalahdelta ja heiän sukujuurensa löytyvät Wirmailan rusthollista. He muuttivat 30-luvulla tänne. Pappa on haudattu tänne ja mummu Kuhmalahdelle äitinsä viereen. Muutaman kerran olen siellä käynytkin - hautausmaalla. Lapsena muistan että käytiin sukulaisia kattomassa kesälomalla mm. papan veljeä.

Olen 100%:sti eurooppalainen - testin mukaan:
84% suomi, Itä-eurooppa 9 %, Etelä-eurooppa 5%  ja Skandinavia 2%

Elettyä elämää

26 vuotta sitten, tänä päivänä
- sanoin Tahdon suuressa puukirkossa.  Sitä liittoa kesti tasan yhdeksän vuotta. Yli 12 vuoden yhdessäolon jälkeen lusikat jakoon - tai no hän lähti - ja minä tyttöjen kanssa jäin. Tosin muutettiin vielä kolme kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana ennen kuin päädyin tänne. Nyt ovat tyttäret jo lähteneet pesästä

Tapasimme Loppiaisena -89 ja erottiin kesän korvilla 2001.  Joskus keskustelin jonkun kanssa, että odotinkohan liian kauan ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin ero. Keskustelukumppanini totesi että ehkä sinun piti katsoa se loppuun asti. Eikä ikinä ole tarttenut miettiä että jospa vielä - Sen kummemmin syitä listaamatta,  ero oli ainoa oikea ratkaisu

En ole ajatellut uusiin naimisiin mennä tai edes yhteenmuuttoa kenenkään kanssa - saisi olla aikamoinen tapaus jos minut saisi sen tekemään :) Sen voisin ehkä hyväksyä että kummallakin olis omat asunnot...vaikka aikaa yhdessä paljon vietettäisiinkin...  mutta eihän tästä elämästä koskaan tiedä, sen olen oppinut.

Sanon aina että olen sitoutumiskammoinen. En mä oikeastaan varmaan ole, ei vain ole sattunut ketään sellaista joka minut saisi muuttamaan mieleni. Ehkä tarvitsen jonkinlaista "pakottamista" että taipuisin, itse en vaadi keneltäkään mitään - ihan vapaaehtoisesti saa tulla ja mennä. Pieni ongelma sekin, mistä toinen sitten tietää että mie tahtoisin? Joku sisällä haraa vastaan että en mie ensin... kai se on jonkinlaista torjutuksi tulemisen pelkoa - tai pelko on ehkä liian vahva sana kuitenkin.
Tavallaan haluan tuntea että toinen tahtoo...  "vie sie, mie vikisen..." - no ei - ei mua viedä mihinkään jossen taho. Mut jos tykkään niin en pane vastaan.

Mutta en kadu. Ei olis tyttöjäkään jossei...

***************************************************************

On mulla miesystäviä ollut näinä vuosina, joistain kertonutkin. Ne vaan on jotekin kuivuneet kokoon. Jossain jutussa ehkä menneisyys liikaa mukana eikä aika ole oikea, tuskin koskaan, joskus itsellä vaan tulee tunne että tätä en ainakaan halua.
On ollut mies joka kävi viikollakin välillä nukkumassa vieressä ja saunomassa (muulloin iltapuheluja päivän tapahtumista), toisen kanssa olin hänen luonaan viikonloppuja kun tytöt olivat isällään. Yksi tuli kuukauden parin välein noin viikoksi - se ehkä oli hankalin, itse käyt töissä ja toinen viettää aikaansa miten viettää, levätenkin - ja illalla pitäisi töiden jälkeen jaksaa huomioida toinenkin, asuikin aika kaukana
Tyttöjä en ole moneenkaan tutustuttanut. Ajattelin eron jälkeen että en halua heille esitellä ihmistä josta en ole varma pysyykö elämässä... Nuorempi sanoi minulle  kerran tässä aika äskettäin että sun olis pitänyt hankkia heille kunnon isäpuoli :), sanoin eipä ole sattunut kohdalle
Ehkä  en oikein tiedäkään mitä haluan. 

Mutta kuten aiemminkin on puhetta, elämästä ei koskaan tiedä... mutta sen tiedän että pärjään yksinkin. Eri asia vaan että haluanko. No nää vaan ajatuksia, ei tarkkaan mietittyä. Sanoja paperilla... jaarittelua lähinnä, pois mielestä

Kai se vähän on haikea fiilis  - en minä silloin avioon mennessä ajatellut eroavani. Mutta - mun oli parempi jatkaa yksin.

****************************************************************

Rakastua voi vain vahingossa. Yritäpä
rakastua, niin ei siitä mitään tule. Lauri Sallinen

************************************************************

Hajanaisia mietteitä tässä hetkessä

Aika on kyllä mennyt kuitenkin nopeasti mm.ikkunanvaihtorumban kanssa. Tavaroita raivannut pois tieltä - ja nyt edessä takaisinlaitto. Pitäis vaan motivoitua samalla katsomaan mitä säilyttää ja minkä kierrättää joko eteenpäin tai kaatopaikalle. Siinä sitä urakkaa onkin... Niin ikkunaremppa, ei se vielä valmis ole. Pellitykset puuttuu parvekkeeltakin joten en mä sinne kaikkea tavaraa viitti vielä viedä. Kuulemma laittavat vielä tiivistevaahtoakin vai mita lie... . Ajankohta ei ole tiedossa, kai sitten kun kaikki muu on valmista

Kirppareille en tavaroita ajatellut viedä, ei energia riitä siihen. Luulenpa että siitä saatu rahallinen hyöty on aika vähäinen - enemmin annan suoraan eteenpäin. Ei mulla mitään arvotavaroita ole kaupattavaksi.Tytölle sanoin et pitää tehdä "kuolinsiivous". Sehän tarkoittaa vaan tuota että itse karsii tavaransa eikä jätä niitä lapsilleen... :)

Tähtisilmä

Ex-miehen kanssa sovittiin että tarjoaa vanhaa parvisänkyä (joka on ollut hänellä varastoituna.) kierrätyskeskukseen Annoin sen aikoinaan hänelle että tytöillä olisi nukkumapaikka, ei ole sitä tietääkseni koonnut ollenkaan - vain varastoinnut muuttaessaan. Jossain vaiheessa ajattelin että ottaisin sen itselleni mutta tällä hetkellä tavaraa on muutenkin liikaa.  Haluan että asunnossa on enemmin väljää tilaa, sama fiilis joka huoneessa eli tavaraa olisi saatava pois.

En tosin tiedä saiko sen parven vietyä. Mutta toisaalta, ei ole mun ongelma - enää. Tänään töiden jälkee kävin exän passin hakemassa ärrältä - ja lähetin sen hänelle, jätti mulle valtakirjan viikonloppuna. (Hänhän muutti Ruotsiin - sanoi kyl ettei kansalaisuutta tule vaihtamaan). Sitten vielä kirjastosta pari varattua kirjaa hakemassa ja Iinan hain ohimennessä mun luo pyykkiä pesemään (ja illalla tietty takas)

Ens viikonloppuna on veljenpojan ylppärit. Vaarikin tulee sinne sairaalasta taksikyydillä. Sisko käy huomenna viemässä vaatteet. Veljen vaimo meinaa  vielä hiukset leikata ennen vieraiden tuloa. Monika ei pääse tulemaan serkun juhliin, heillä on avomiehen siskon yo-juhlat eli lähdetään sitten Iinan kanssa kaksistaan.

Onkin sitten viimeiset lakkiaiset tällä erää - veljenpoika on suvun nuorin - eli sitten seuraavaa sukupolvea odotellessa, jota ei vielä näköpiirissä. Monika vaan hoitelee päiväkodissa toisten lapsia  - no eipä sitä tartte, itse päättävät. Eikä mun mielestä ole kiirekään  - itsekin olin lähes 27v kun ensimmäinen synty - ja hyvin kerkes

Mutta - nyt nukkumaan ettei ajatus karkaa ihan käsistä. Huomenna jos sais jotain aikaankin. Äsken tiskit selvitin ettei tartte lähteä töihin ajatellen et tiskit jäi. Mukavampi tulla kotiin illalla.
Kamulla käväisen töiden jälkeen - pari tulostetta viemässä

Hieman haipakkaa ollut viime päivinä

Nuo edellisessä postauksessa olevat ikkunat, on tänään tarkoitus varastoida parvekkeille - ikkunoiden vaihtoremontti alkaa sitten sen jälkeen ylimmästä kerroksesta alaspain. Just eilen illalla yhdentoista maissa sain loput tavarat parvekkeelta ulos (olin edellisenä päivänä onneksi kerennyt tyhjentää suuren osan), Nyt on siis parveke tyhjä  ja odottaa täytettä.

Olin eilen isää katsomassa illalla sairaalassa. Toipuu ja lisätutkimuksiakin on, ei tässä vaiheessa oikein muuta voi. Oli laitettu eilen  Holteri rintakehälle ja tänään sitten taas keskussairaalaan tuloksia siitä kuulemaan. Tää sydäntutkimus oli todettu silloin huhtikuussa kun vein isän silloin yhtenä sunnuntaina päivystykseen (kun edellisenä päivänä oli käynyt ja laitettu kotiin) .

Mun oli tarkoitus ottaa tämä päivä alunperin lomapäiväksi kun isälle piti tehdä se jalan abi-mittaus ja nämä sydäntutkimukset. Mutta nyt sairaala hoitaa.

Käytiin launtaina tyttöjen kanssa vaaria kattomassa. Se oli samalla pieni kesäpäiväreissu. Monika napattiin asemalta, kukat kaupasta ja sitten Alppiruusuun syömään. Moottoripyöräjonokin sattui siihen matkan varrelle - satoja moottoripyöriä (Susikoski Päräys). Isälle hain papereita kotoa (vara-avain piti veljen luota hakea), hautausmaalle äitienpäiväkukat äidille ja mummuille. Kotipihassa kukkivat kevätkukat.

Loviisassa sitten isän luona parisen tuntia.

Lopuksi vielä Tuhannen tuskan kahvilassa käytiin välipalaa haukkaamassa. Jos Loviisaan eksytte, tähän kahvilaan kannattaa tutustua.

Mutta jatkanen touhuistani myöhemmin... pitää lähteä töihin. Mukavaa päivää  - saapi nähdä jyrähteleekö ukkonen tänään

Helatorstaina ennen nukkumaanmenoa

Veli oli tänään käväissyt isää katsomassa ja vienyt isän toivomia tavaroita kuten parranajokoneen. Hyvä että kerkesi - hänellä onkin meistä lyhyin matka ajella. Täti soitteli jossain vaiheessa minulle ja kyseli tilannetta - olin joskus ennen amputaatiota isältä kysellyt, että laittelenko tietoja sisaruksilleen - sanoi ettei vielä kannata kunnei tiedä miten käy, mitä tehdään... Ajattelin myös että itse soittelee kun jaksaa. Mulla ja tytöillä suunnitelmana mennä lauantaina.

Sairaalan papereissa olen minä yhteyshenkilönä. Mun on kuitenkin mahdollista "päivystää" puhelinta parhaiten. Parempi myös että yksi hoitaa yhteydenotot - ja tiedottaa muille - meillä onkin sisarusten whats'up -ryhmä, johon kirjoitellaan kun on asioita jotka meiän kaikki olis hyvä tietää... mielestäni toimii hyvin, kaikki saa saman tiedon kerralla.

Äsken vein Iinan kotiinsa saunan jälkeen.  Katsottiin vielä yksi Perjantai-dokkari: Elämä myytävänä - kehitysvammaisten nykytilanteesta. Ystävä oli myös viettämässä iltapäivää meiän kanssa. Näinhän se päivä meni, paljoa ei tavaroiden raivaaminen edistynyt - mutta vähän kuitenkin. Passin löysin - sitä tarvitsen viikon päästä yhdistyksen Tallinnan reissussa. Yhdet kadoksissa olleet korviksetkin löysin....

Mun oli tarkoitus vielä pestä astiat ennen nukkumaanmenoa, mutta taidan jättää aamuun tai huomiseen iltaan... alkaa uni painaa silmissä. Mukavia unia

Omaa aikaa ja putousta

Olikin harvinainen viikonloppu, kumpikaan tytöistä ei käymässä - koskahan viimeksi olen saunonut yksin lauantaina. Iina oli mökkireissulla ja Monika kotonaan (ens lauantaina ollaan hänen kanssaan teatteriin menossa)

Perjantaina meni töissä hieman ylitöiksi, sama juttu kuulemma kuin edellisenä perjantaina (jolloin mulla loma), tilaukset tippuivat järjestelmään todella hitaasti. Sen verran väsynyt olin että tulin suoraan kotiin - ja sohvalle. Illalla lähdin käymään Prismassa palauttamassa vanhan rikkimenneen mikroaaltouunin (edellisenä viikonloppuna lakkasi lämmittämästä - kerrankin tuuria, takuuta oli jäljellä vielä kaksi viikkoa) ja ostamassa uuden - eli vähän maksoin lisää. Nyt sanoisin että tämä uusi sopii väritykseltään  paremmin minun keittiööni. Jotenkin sopii hyvin vaaleanvihreiden kaappien kanssa yhteen. Vaikken mä yleensä kodinkoneita sillä perusteella ostakaan :)

Lauantaina aamupäivällä kaupan kautta isälle. Oltiin sovittu, että menen puolilta päivin - ja kotihoito tulee laittamaan siteet kunhan mie olen avustanut suihkussa. No odoteltiin - puol kolmen maissa isä sitten soitteli heille. Joku väärinkäsitys, heillä luki et soitetaan kun voi tulla... No ei siinä mitään hyvä että soitettiin. Ei jalka näytä hyvältä edelleenkään. Turvotus ylempänä on laskenut - ehkä pallolaajennus siltä osin toimii. Varpaat edelleen tummat ja parissa varpaassa mustaa. Nyt seuraillaan että miten niiden kanssa käy. Hoitajat kuitenkin nyt avaavat siteet ja katsovat varpaat joka päivä (aiemmin joka toinen), toivottavasti reagoivat nopeasti jos tarttee.

Kuukauden päähän isälle on sovittu kontrollia kirurgian pkl:lle (pallolaajennus) ja sisätautipkl:lle - ensin laitetaan holteri sydämen tutkimiseksi - vuorokaudeksi takas kotiin. Seuraavana päivänä sitten pkl-käynnit, labrat ja holterin poisto sekä abimittaus. Ajattelin ottaa tuoksi toiseksi päiväksi lomaa, et lähden mukaan - on sen verran toimenpiteitä että tarttee varmaan seuraa - ja kuskia. Kaikki nämä pitäisi tapahtua ennen puoltapäivää. Isä kyl meinaa ettei selviä siihen asti - mutta näin suunniteltu - ja jos tarttee, niin suunnitelmat on tehty muutettaviksi.


Kävin tänään parin tunnin lenkillä - tai no varmaan yksi tunti siitä meni tuota jääputousta ihaillessa. Olen tuosta ollut tietoinen vuosia, mutta nyt ensimmäisen kerran sitä kävin kattomassa. Täytyypä muistaa ensi keväänäkin - kun  nyt tietää tien - ilmeisesti on ollut vieläkin vaikuttavampi aiemmin viikolla, on jo sulanut aika lailla. Tuossa on pystysuora seinämä ja vesi virtaa alas ylhäällä olevasta metsästä (luonnonsuojelualue) - olisin voinut jäädä katsomaan vaikka kuinka pitkään.

Iltapäivällä siskolle Tupperkutsuille. Aina sitä päättää ettei tällä kertaa osta mitään, ja joka kerta "sortuu". No tällä kertaa ostin kyllä ihan tarpeellisia säilytysrasioita jääkaappiin, eli käyttöön tulee. Ilta on sitten mennyt kotosalla. Koneellinen pyykkiä ja hieman pahveja viety keräykseen, imuiroinkin pahimmat roskat lattioilta. Hyvä taas aloittaa uusi viikko

Ps. Jossain vaiheessa pitäis autoon renkaatkin vaihtaa