Enää kolme herätystä

- sitten kolmeksi viikoksi lomalle. On sitä odotettukin tosin on tää kesä kyllä mennyt aika nopeasti. Säiden suhteen mulle liian paljon hellettä

Lomasuunnitelmia - niitäkin on mut pääsääntöisesti en tee kovin tiukkoja suunnitelmia. Eka viikonloppu on aikataulutettu. Lauantaina isälle ensin viikon ruuat (tai ei nyt tartte, kun viikolla voin viedä lisää - onhan loma), sitten kirkonkylälle entisten nuorten tapaamiseen - monta vuotta sitäkin suunnitellut. Aina on ollut jotain muuta. No siellä vietän siis lauantain iltaan asti. Pois joutuu lähtemään ehkä vähän ennen muita...

Sunnuntaiaamuna suht ajoissa ylös - aamupäivän aikana ehdittävä Padasjoelle - sukuyhdistyksen vuosijuhla. Sielläkään en ole ollut vuosiin. Yöksi jään lähiseudulle. Ajattelin maanantaina ajella mummun haudalle kukat viemään Kuhmalahdelle - näillä näkymin kotiin illaksi.

Loppuloma on sitten arvoitus, mutta pääasia että saa irtautua normaalista arjesta. Tällä kertaa halusin nää reissut tehdä ihan itsekseni. Olishan toinen tyttö varmaan lähtenyt mukaan mut... näin tällä kertaa

Kouvolasta lähti sunnuntaina museojuna  - satuttiin asemalle sen lähtiessä - tyttö lähti kyllä uudemmalla kalustolla eteenpäin

näin tää menee...

Perjantaiaamuna

... aika siis - ollaan jo yli puolenvälin heinäkuuta. Kesä on ollut yllättävän lämmin. Liiankin lämmin mun makuun. Nyt pari päivää ollut viileämpää ja olenkin voinut parvekkeella juoda aamukahvit (mun parveke on varsinainen pätsi jos aurinko paistaa).

Tänä vuonna en ole panostanut parveketunnelmaan ollenkaan. Ensin oli ikkunaremppa (ikkunat tuotiin parvekkeen kautta sisään), sitten vaan ei oikeen ole ollut fiilistä. Viime viikolla mietin et ostaisko muutaman uuden kukan mutta sitten vaan mielessäni ajattelin et turhaa, ne kuolee tässä helteessä kuitenkin...

Isän kotonaolo on mennyt hyvin, kotihoito käy kolmesti päivässä. Tänään olen itse sinne lähdössä käymään. Vien ruokaa ja pesen pyykkiä, lakanat vaihdan. Isä kävi eilen keskussairaalassa hoitajalle näyttässä sitä kättään. Oli ottanut kuvia kädestä - ensi viikolla on sille kädelle lääkärinaika.

Minäkin pistän lusikkani soppaan  - nimittäin noi Kelakyydit. Tähän asti ovat kyllä toimineet - kotihoito tilaa edellisenä päivänä aluekeskuksesta. Mutta vähän ihmettelen miten taksit jaksaa - nimittäin ainakin ekalla kerralla taksi tuli yli sadan kilometrin päästä ja vei isän toiseeen suuntaan 50 km - ja itse takas 150 km - tai enhän mä tiedä vaikka sillä oli muuta kyytiä siinä matkan varrella. Isälle sitten sairaalasta tilattiin paluumatkalle kyyti joka tuli n.50 km päästä (kuitin perusteella)  ja ajeli taas toiseen suuntaan 50 km... mutta näin ovat "viisaammat" päättäneet...

******************
Vielä kaksi viikkoa, sitten loma. Töissä on ollut todella rauhallista paitsi tilausten tarkistusaikaan. Uusi sijainenkin jollain lailla päässyt töihin kiinni, tosin välillä tuntuu että ihan perusasioitakin joutuu neuvomaan uudestaan - no ehkä ne sitten ei ole hänelle perusasioita, itse ei enää muista. Välillä tuntuu että on aivan omissa maailmoissaan.. meiän hommassa olisi hyvä oppia olemaan "korvat höröllä" siitä mitä ympärillä tapahtuu - sanoisiko sitä multitaskaamiseksi :),  Se taito ehkä lähinnä sisäsyntyistä  - äh tai en mä tiedä.

*******************

Kamu kävi illalla kahvilla, hetken jopa mietittiin lähdettäisiinkö tanssimaan mut jäi ajatuksen asteelle. En mä kyl olis jaksanutkaan kun hetken asiaa mietin. No menihän se pari tuntia siinä jutellessakin (jatkettiin tosin vielä myöhemmin puhelimessa, kun hänen piti lähteä pesemään koneellinen pyykkiä).

Muuten tää elämä menee latujaan. Vähän ehkä jollain lailla "tuuliajolla", mitä sitä haluis vielä. Onhan sitä jonkinlaisia suunnitelmia aina - mutta kesälomaksi en kyllä ole vielä ainakaan suunnitellut mitään. Pidän siitä ajatuksesta että voi päättää hetken mielijohteesta päivänsä kulun. Työelämässä se oikeastaan menee saman kaavan mukaan: aamulla ylös ja töihin, töissä, sit kotiin takas... Monesti olen aika väsynyt kun kotiin tulen. Osittain se varmaan johtuu siitä etten osaa mennä ajoissa nukkumaan (viime päivinä on kyl helle vaikuttanut, nukahtaa kunnolla vasta aamuyöstä kun on viileämpää ja sitten on jo taas herättävä)

Mutta nyt pitänee lähteä liikkeelle...

Tämän kesän agenda

Porukkaa lomalla ja sitten sairasteluja... yksi työkaveri siirtyi kokonaan muihin hommiin, toinen lähti vuorotteluvapaalle. Hänelle kyllä saatiin sijainen mutta aikansa kestää että pysyy meidän tahdissa. Eli tänään työkaveri kipeänä kotona ja just ilmoitti että on huomisenkin... Meitä siis kaksi vakkaria ja yksi uusi sijainen. Kaksi on lomalla eli meitä ei ole enää muutenkaan kuin kuusi töissä - poislähteneen tilalle ei ainakaan toistaiseksi oteta ketään

Eihän tässä mitään jos hommat pystyis tekemään pitkin päivää, mutta varsinkin iltapäivälle kasaantuu rutiinihommia (tilausten tarkistusta, siirtotilauksia, vapautuksia) - ja huomenna perjantaina on sitten vielä kahden päivän tilaukset eli vois sanoa että tuplamäärä hommia. Onneksi alkaa sitten viikonloppu...

Monika tuli pariksi päiväksi tänne, kavereita näkee, vielä ei tiennyt lähteekö mukaan vaaria lauantaina kattomaan. Iinan vein Onnibus'lle, lähti talkoohommiin Joensuuhun Ilosaarirock'iin. Ite ehkä lauantaina käyn jossain, taannoinen tanssittaja vähän kyseli et mitä ohjelmassa viikonloppuna. Viestittelyä hänenkin kanssaan päivittäin.

Gizmo lomailee ens viikon  joten arki-illoille voinee ensi viikolla keksiä jotain muuta (kotiakin pitäisi huoltaa, siivota kenties ja järjestellä paikkoja)... ei mitään tarkkoja suunnitelmia kuitenkaan. Sunnuntaina onkin tiedossa kesäteatteria, viihdettä sekin...

Isä kotonaan

Maanantaina pääsi sitten kotiin, sisko ja kotihoidon työntekijöitä oli vastaanottamassa.

Isä onnistuu pääsemään itse pyörätuolista sänkyyn ja takas, vessanpöntöllekin siirtyminen onnistuu kun veli siirsi seinätukea alemmas (tosin pyyhkiminen ei onnistu sormiamputoidulla kädellä, josta ei vielä ompeleitakaan poistettu saati sitten vasemmalla kun on oikeakätiinen). Telkkari siirrettiin olohuoneeseen, sohvalle ei pääse kun on matala joten istuu pyörätuolissa käytännössä päivän. Kotihoito käy kolme kertaa päivässä

Eilen soittelin tunnelmia.
Mehän oltais sisarusten kanssa haluttu hänelle turvaranneke - olisi saanutkin - mutta ei suostu sitä ottamaan (vajaa kolmekymppiä kuussa). Sanonut että soittaa pojalle tai veljelle (asuvat kumpikin lähellä) jos tarttee. Veljensä on jo ainakin yhden kerran käynyt nostamassa proteesin lattialta - no joo - noinyt on sellaisia juttuja joita voinee soitella heille. Isällähän on tällä hetkellä proteesi vain toisessa jalassa, tarkoitus olisi saada toiseenkin.

Yritin sanoa että jos sulle sattuu jotain vakavampaa  - ja puhelin ei olekaan siinä lähettyvillä, sanoi ettei satu! Eikä hän ymmärrä miksei saa olla rauhassa omassa kodissaan, aina jotain "akkoja", ei halua jumpatakaan (kun fyssari tuli käymään). Sopeutumista vaatinee kaikilta...Mie kuitenkin pyrin siellä jatkossakin käymään viikonloppuisin seuraavan viikon ruuat viemässä (vaikken enää peseytymisessä autakaan kuten aiemmin).

Kävin viime lauantaina viemässä ruokaa tälle viikolle, lakanat vaihdoin ja pyykkiä pesin. Iskääkin vielä kävin sairaalassa katsomassa. Takin vein, sisko oli vienyt aiemmin viikolla muita vaatteita kotiinlähtöä varten.

Lauantai-iltana vietettiin pienimuotoisesti siskon synttäreitä (oli matkoilla varsinaisena syntymäpäivänään, pyöreitä täytti). Olin joskus yhden jälkeen kotona. Tosin illan aikana kyl tuli kutsu kaupungillekin mutta jätin väliin... omaan sänkyyn nukkumaan. Sunnuntai meni sitten oleillen

jos muutaman rivin kirjoittaisi

Lähinnä ehkä isän tilanteesta. Nyt ovat lääkärit päättäneet että isä lähtee ensi maanantaina kotiin - ensireaktio meillä lapsilla oli kiukku - että miksi jo, ei ole toisessa jalassa vielä proteesia eikä sormien amputaatiokaan ole vielä parantunut.

Mutta kun asiaa sulattelee - en edelleenkään pidä ajatuksesta mutta isä itse uskoo että onnistuu - ja kun on omilla aivoillaan ajattelevasta ihmisestä kyse, mikä minä olen estämään. Voihan sitä kokeilla  ja toivoa parasta. Kotihoito on luvannut käydä niin usein kuin on tarpeen. Minä luultavasti entiseen tapaan vien viikon ruuat, peseytymisessä tuskin enää autan - en mä jalatonta miestä yksin pysty suihkuttamaan. Kotihoito saa sen tehdä - ovat tähän astikin viikolla pesseet, mä vaan ylimääräisen suihkutuksen viikonloppuna kun mun mielestä ihmisen pitää päästä useammin suihkuun kuin kerran viikossa - mutta nyt tunnustan rajallisuuteni, ei mun voimat riitä

Mutta aika näyttää...
____________________________________

Töissä on ollut rankka viikko . ja vielä huominen jäljellä. Heti maanantaista lähtien. Kaksi työkaveria lomalla ja sitten yksi sairastui mahatautiin, pian lähti toinen ja kolmaskin  migreeni kummallakin. Minä sitten toisen kanssa tehtiin päivän rutiinit, pomo hieman auttoi etänä.

Tiistaina kaikki paitsi lomalaiset ilmaantuivat töihin mutta mahatautinen "pakotettiin" kotiin ja toinen migreenipotilas myös sai saman pöpön (olivat viikonloppuna olleet yhdessä pk-seudulla shoppailemassa) ja pomo sanoi et nyt lähdet. Kolmistaan sitten tehtiin tiistain työt.

Keskiviikkona molemmat vielä pois kun pomo laittoi viestiä että parempi ettette tuu jos on tarttuvaa laatua. Oli myös yhden työkaverin viimeinen työpäivä - vaihtaa työpaikkaa. Pomokin oli paikalla, käytiin yhdessä lounaalla (yksi lomalainenkin ilmaantui). Päästettiin sitten tämä poislähtijä aiemmin eli kahdestaan tehtiin (ja koneet tökki, jouduttiin pikkasen kopiointihommiinkin)

Tänään vielä ainakin poissa toinen mahatautinen, hän muuten ensi viikosta alkaen aloittamassa puolen vuoden vuorotteluvapaan ja sijaisensa tuli tänään töihin (kun ensin aamupäivän oli terveystarkastuksessa). Oli ollut aiemmin muutaman päivän perehtymässä, mutta nyt aloitti toden teolla  - tosin ei tänään oikein paljoa osannut vielä tehdä eikä meillä muilla oikein ollut aikaakaan perehdyttämiseen. Joka päivä joku asia tökkinyt - järjestelmässä.

No rutiinihommat saatu tehtyä, muut siirtyneet myöhemmäksi. Huomenna on perjantai ja siitäkin odotettavissa rankka päivä - useimmiten on, kun kahden päivän tilauksia käsitellään. Mutta  - sitten on viikonloppu. Viikko on kulunutkin yhdessä hujauksessa

Tänään en kyllä töiden jälkeen jaksanut lähteä minnekään. Iina kyllä yritti houkutella impro-iltaan mutta mieluummin löhösin sohvalla - ja piti yksi huomenna palautettava kirja lukea loppuun. Lukeminenkin viime aikoina ollut vähissä, ei meinaa aika riittää siihenkään

Ehkä muutenkin hieman raskas viikko - äidin kuolemasta tulee huomenna seitsemän vuotta