Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdistystoiminta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdistystoiminta. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2022

Läpi meni

- ja vuoden saa taas ajaa - no jaa pari korjauskehotusta tuli - muttei tartte mennä näyttämään. Rekisterikilven valo ja sivupeilin särö (joka on siinä ollut jo silloin kun pari vuotta sitten ostin tuon auton - eivätpä siitä mitään viime katsastuksessa sanoneet) muttei sen enempää

Makselin äsken laskuja - tuntuu et niitä vaan tulee eikä rahat meinaa riittää mihinkään. On pitänyt kajota säästöihin - ja tätä menoa nekin loppuu eikä tilistä jää mitään säästöön. Mutta laskut on maksettu. Mut olishan se kiva jos joskus jäisikin jotain... Hirmu paljoa ei enää olisi varaa ylimääräisiin menoihin.

Viime viikonlopun olin Imatralla. Yhdistysjuttuja. Siinä ohessa vähän viihdettäkin - hohtokeilailua, kylpylää, hyvää ruokaa, kehonhuoltoa, tanssiakin... mukava viikonloppu

Eilen illalla olikin vähän toisenlainen ilta - olin Tabu-klubissa, aiheena kuolema. Lämminhenkinen tilaisuus, keskustelun lisäksi musiikkia, runoja, tarinoita... 

Nyt tiedossa pari rauhallisempaa viikonloppua...

Marraskuussa taas menoa monenlaista ;)  On pikkujoulut, päivällisiä, yhdistysjuttuja, hirvijuhlat ja Joulushow teatterissa 

lauantai 1. lokakuuta 2022

Kesä meni ja syksy tuli

 Ilmeisen kiirettä ollut kun ei ehdi edes blogia päivittämään

Viime kuussa oli aika paljon yhdistysjuttuja mm. yksi viikonloppu meni Joensuussa yhdistysten tapaamisessa, seuraava mökkeillessä (oman yhdistyksen suunnitteluseminaari), teatterissakin käyty (Kouvolan teatterin Myrskyluodon Maija) tyttöjen ja heidän tätinsä kanssa

Tällä viikolla pidin yhden vapaapäivän (liukumavapaa). Käytiin Iinan kanssa  Heinolassa Monikan luona. Siellä tutustuimme Heinolan kaupunginmuseon näyttelyyn: Ruokajuurilla (Näyttely ruoan kulttuurihistoriasta), kirjastossakin käväistiin. Nälän yllättäessä Heilaa syömään. Prestonin kanssa käytiin myös lenkillä. Kahvittelun jälkeen kotimatkalle. Oli mukava päivä.

Eilen kävin siskon kanssa kuuntelemassa Antti Ketosta paikallisessa ravintolassa. Kiva kuunnella - mutta huomasin ettei enää ole mun paikka (oli aika, jolloin siellä tuli käytyä useinkin). Yhden tutun näin :) 

Ollaan nyt palattu työpaikalla hybridityöskentelyyn (kaksi päivä viikossa on oltava toimistolla). Syksyn kehityskeskustelukin on uuden pomon kanssa käyty (ihmisenä sinänsä ei uusi, työkavereita ollaan oltu vuosikausia - ja hyvin on toimeen tultu). Hänen tilalleen tulossa entinen työkaveri - palaa joukkoon takaisin - on positiivinen yllätys :)


Syksy on harrastusten aikaa: sukututkimusta, kirjaston tapahtumia (Sami Saari ja kirjansa kirjoittaja Laura Parkko), kirjallisuusterapeuttinen ryhmä (tämän kuun kokoontuminen jäi väliin kun olin Heinolassa - no asiat tärkeysjärjestykseen).

Onneksi ne on yleensä vain noin kuukauden välein...  esimerkiksi yhdistyksen hallituksen kokoukset. 

Paitsi webinaareja ja sukututkimukseen liittyviä luentoja olisi enemmän kuin kerkeää kattoa. Kotonakin pitäisi saada hommia tehtyä 





Olen mä ristipistojakin ehtinyt. Tällä hetkellä teen kolmen sarjaa, joista kaksi on valmiina. Hitaasti mutta varmasti. Työ lojuu sohvapöydällä - aina ohimennessa muutama pisto ;)



keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Lomaa odotellessa

Aika kuluu tosiaan kuin siivillä - yli puolet vuodesta on jo vietetty. Tänään muuten tuli 11v äidin kuolemasta Eino Leinon, suven ja runon päivänä - on aina liputuspäivä.

Joku sanoisi, että kesä on hellinyt meitä hellejaksolla juhannuksesta tähän viikkoon - mutta minä en. Mun elimistö ei oikein tykkää. Olen nyt ollut tyytyväinen kun viime päivinä on päässyt oleilemaan parvekkeella muulloinkin kuin aamulla aikaisin. Olen voinut jopa lounasta syödä täällä. Eilen vietin illan lueskellen parvekkeella - ja nyt mulla on läppäri täällä (sain tehtyä kesäkuun kokouksen pöytäkirjan)

Viikkoa ennen juhannusta oltiin Lappeenranta-Puumala-risteilyllä (yhdistysjuttuja sekin), mukava reissu. Menomatkalla oli aurinkoista, takastullessa sateli mutta rattoisasti meni matka "trubaduuria" kuunnellessa












Juhannusaaton vietin Iinan kanssa, käytiin ensin kotopuolessa piknikillä ja loppuilta kätköiltiin. Kotona kuitenkin ennen puolta yötä.

Juhannuspäivänä Heinolaan Monikan luo. Käytiin Siltasaaressa kahvilla ja satamassa jäätelöllä. Tietysti myös Gorgipoikaa katsomassa (my only one - grandchild - kuten nuorin serkkuni sanoi <3 )

Sunnuntaina ajelin sitten siskon perheen mökille siskon synttäreitä viettämään - sai myös talviturkin heitettyä. Samalla pääsin siskontyttökin kotiinsa illalla, että pääsi töihin maanantaina - muut jäivät sinne vielä 

Eli kesääkin on ehtinyt viettää vaikka loma on vielä edessä. Tänä perjantaina on vuorossa Tuure Kilpeläisen keikka Pyhtäällä. Kesäteatteriakin on tiedossa heinäkuussa, ehkä useampi kuin yksi esitys - kuka tietää. Kesän juhlana on sitten kummitytön tytön kastejuhla Espoossa - pitää sitä kerran kesässä ainakin yhdet juhlat olla :)







tiistai 14. kesäkuuta 2022

Kesä ja kärpäset

 

Vaikkei täällä mun parvekkeella paljon ötököitä olekaan - hyttysetkään ei lennä näin korkealle. Mukava  istuskella iltaa...

 Ensimmäiset kasvit sain tänään ostettua - amppelitomaatin, jonka tiedän täällä kyl menestyvän (ainakin parin viime vuoden kokemuksella) ja verenpisaran kehikossa - siitä en ole niin varma, kun on enemmän varjoisen kasvi kuin auringon, mutta jospa se ei kovasti kärsi kun on tuossa varjoisimmassa nurkassa. 

Vähän myös siivosin parveketta, lisää kasveja on kyllä suunnitteilla. Katossa on koukut neljälle amppelille ;) -  mutta kattoo nyt mitä tänne kotoutuu. Mansikoita tuskin - kokemuksen perusteella ei tuu marjoja. Koristeportulakan haluaisin, jos vaan löydän jostain  - se on kiitollinen kasvi kuumalla parvekkeella (kokemuksen syvä rintaääni puhuu) 

Kävin muuten tässä yks ilta "kävelytreffeillä", ihan mukavaa, mutta ei mitään hirmu fiilistä jäänyt. Voinen kyl tavata uudelleenkin vaikkapa elokuvan merkeissä. Sen näkee sitten.

Viime perjantaina meillä oli perinteinen kevätkauden viimeinen kokous ruokailuineen. Tällä kertaa valikoitui ravintola, jolla oli avajaiset sopivasti perjantaina. Hieman huono fiilis jäi - nimittäin oli todella hidas palvelu. Mentiin ennen seitsemää - vasta yli tunnin päästä saatiin alkupalat, pääruokakin kesti siitä tunnin - jälkiruuan tarjoilija antoi tilata vasta pääruoan jälkeen. No siinäkin kävi pikkaisen huono tuuri   - keittiö hävitti mun jälkkärin, ei kuulemma löytynyt mistään - sain sitten muuta. Toivottavasti tämä on vain "alkukankeutta". Yli kolme tuntia...

Muutaman kanssa mentiin sitten vielä läheiseen pubiin muutamaksi tunniksi -yhden kieppeillä taisin olla kotona.

Eipä tässä mitään hirmu suuria asioita ole tapahtunut. Paitsi - sain kutsun kummitytön vauvan ristiäisin heinäkuussa <3

Paluuta vähän enemmän normaaliin...


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Koiranpentu, yhdistystoimintaa ja yhtä sun toista

 


Tyttäreni ja miehensä hankkivat muutama viikko sitten koiranpennun. Näissä kuvissa poika on noin kahdeksan viikon ikäinen. Päästiin tutustumaan... toki kuvia oli tullut albumikaupalla :) 
Olin lukenut että corgi cardigan saattaa arastella muita kuin omaa perhettään aluksi - mutta tämä koira oli kyllä heti kaveri. Täytyy kyllä sanoa että on sydämen sulattava vesseli <3.  

Liityin paikalliseen sukututkimusyhdistykseen - yhdessä jäsenillassa olen ollut ja parissa nettiwebinaarissa (Zoomilla). Sukututkimuskirjeystävänikin laittanut tällä viikolla sähköpostia (kyseessä eläkkeellä oleva samasta kylästä kotoisin oleva, ulkomailla asusteleva sukututkija - tai ainakin vuosia harrastanut). Taas on tietoa kylän entisistä asiosta enemmän, vastavuoroisesti kerron sen mitä tiedän - useimmiten tähän aikaan liittyvistä asioista.




Toisen yhdistyksen (ammattiyhdistys) kanssa olin viime viikonloppuna kehittämisseminaarissa mökkeilen. Vähän suunnitellaan tulevaa ja virkistäydytään saunomalla - ja poreammeessakin, ruokaa laittamalla, oleilemalla, luonnossa virkistäytymällä. Koirista kun ollut tässä  juttua niin oli yhdellä yhdistyskaverilla kaksi koiraa mukana. Hyvin ihmisystävällisiä mopseja, 

Tänä viikonloppuna olimme hankkineet jäsenistölle teatterilippuja (pienellä omavastuulla). Kouvolan teatteri ja Kirka-musikaali - suosittelen. Pari työkaveriakin näin - toista en ollutkaan nähnyt yli vuoteen kesällä. Sitä tää etätyö teettää. 

Aloitin myös paikallisessa kirjastossa tietokirjallisuusterapian tai oikeammin sitä voisi sanoa lukupiiriksi. Suunnilleen kerran kuussa tänä syksynä tapaamme Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto tiimoilta - käsittelemme kirjan tekstejä kirjoitus ym harjoituksen kanssa - kotiläksyäkin on tiedossa. Aluksi lainasin kirjan kirjastosta mutta nyt odottelen omaa postista (nimittäin kirjaston kirjan haluaa lainata joku muukin)

Tänään sain itseni liikkeelle lähilammelle. Siellä tehdään edelleen kunnostustöitä. Vanhat pitkospuut saaneet kyytiä.. Vielä löytyi pieni pätkä. Itse ajattelen asiaa hieman kaihoten. Tuo paikka pitkospuineen on ollut mulle tärkeä paikka - siellä ikäänkuin pääsee hieman vaellustunnelmaan. Mutta nyt se kieltämättä on useamman saavutettavissa (kunhan valmistuu). 
Yllättävän paljon siellä oli nytkin porukkaa liikkeellä. Yhden vanhahkon herrasmiehen kanssa juttelinkin pitkän tovin. Kaikenmoista siinä ehdittiin käsitellä - mm se miksei työt edisty ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus - en siitä sen enempää kuin et jotain maanomistusjuttuja... Pitäis olla valmista ensi kuussa mutta tällä hetkellä työt ei edisty. Mutta - pääsee siellä kulkemaan kuitenkin :) 
Yhdelle naiselle sanoinkin et jos olisin vasta muuttanut tälle alueelle niin olisin sitä mieltä että todella hieno juttu mutta koska olen kauan asunut täällä - niin suhtaudun ehkä vähän nostalgisesti. No on täällä onneksi metsää ja polkuja lähellä - mun ei tartte kuin tuo mäki nousta niin pääsee poluille. 



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Kesäkuuta kohti mennään

Ensimmäinen rokotuskin saatu. Ei siitä mitään pahoja oireita tullut - yhden päivän olkavarsi kipuili muttei mitenkään sietämättömästi. Seuraavaa odotellessa...

Tämä viikonloppu on mennyt rauhallisesti yksin kotosalla. Mulla pieni projekti meneillään joka vienyt niin mennessään etten edes ulkona ole käynyt (no kauppareissun tein eilen)... Siitä sitten enemmän kun se on valmis. Olen myös koukuttunut sarjaan: Rakkauden ja häpeän hedelmät. Australialainen sarja, löytyy Yle Areenasta. 

Viime viikonloppuna kävin vaihteeksi kaverin luona. Vietettiin aikaa mökillään ja saunottiin kotonaan. Ilta meni musiikkia kuunnellen. Ruokaakin laitettiin - tai pääasiassa hän kokkasi - oli ihan maistuvaa jauhelihakiusausta. Alkuilta meni Suomen lätkäpeliä kuunnellen... vaikken mä oikein niitä seuraile. Euroviisutkin jätettiin kattomatta.  Aikaisin aamulla kun kävin lääkkeet ottamassa, katoin netistä että Suomi tuli kuudenneksi - vasta myöhemmin selvitin kuka voitti. Ei noi euroviisut oikein kiinnosta niinkuin ennen. Tosin kappaleet kuuntelin sitten sunnuntai-iltana kotona silleen sivukorvalla areenasta. 

Viime viikolla oli myös - ei kun edellisenä - yhdistyksen kevätkokous. Olin toimistolla - alunperin piti meiän puheenjohtajan ja liiton edustajan olla myös, mutta pj:lla oli koronakaranteeni menossa ja asiamiehellä oli joku muu kokous. Muut osallistujat oli teamsilla mukana (no teamsissa olin minäkin mutta fyysisesti toimistolla piti jonkun olla) 


En muuten ole aiemmin huomannut että orvokitkin tuoksuu aika voimakkaasti, sellainen jännä makea tuoksu. Kun ovat täällä lasituksen sisällä parvekkeella niin sen kyllä haistaa. Tyttökin sanoi että tuoksui sisälle asti kun viikolla kävi vaatteita pesemässä ja saunassa.

Vielä en ole muita kesäkukkia ostanut - käytiin kyllä kamun kanssa yhtenä iltana jo katsomassa puutarhalla. Ei vielä ole kiire hankkia. Amppelitomaatin ajattelin ostaa tänäkin vuonna - viime vuonna se ainakin kasvoi täällä hyvin - välillä tällä parvekkeella onkin olo melkein kuin kasvihuoneessa. 

Tänään muuten olisi hääpäivä jos vielä olisin naimisissa. Siitä on 29 vuotta.  Oli erittäin lämmin päivä. Muistelen sitä päivää  lämmöllä vaikkei liitto sitten kestänytkään. Ilman exää, ei olis noita kahta lastakaan. Odotin silloin ensimmäistä -  suunniteltu ja odotettu lapsi <3


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Missä nyt mennään


 Ensi viikolla tulee seitsemän viikkoa tekonivelleikkauksesta. Jostain syystä en siitä ole kirjoitellut vaikka toipuminen on ollut yllättävänkin nopeaa - tosin en koneella ole pahemmin aikaa viettänyt. Pitkään paikalla istuminen ei ole tuntunut hyvältä. 

Elokuun 18.päivä - sisko ja siskontytär aamulla veivät minut Lahteen. Leikkausosaston käytävälle jäin sitten odottelemaan. Labrat kävivät siinä sitten ottamassa. Aikani odotettua minut ohjattiin sairaalavaatteiden vaihtoon ja omat vaatteet pussiin. Jotain tietoja vielä tarkastettiin ja sitten odotushuoneeseen...

Leikkauksesta ei pahemmin mielikuvia vaikka hereillä olikin - kyl mä äänet kuulin ym. Leikkaava lääkäri sanoi sen kyllä menneen suunnitellusti (osastolla seuraavana päivänä): Heräämössä vietinkin sitten muutaman tunnin - odotellen puudutteiden loppumista. Kipulääkettä laittoivat heti kun jotain alkoi tuntua - humahti kyllä päähän välittömästi. Leikatussa jalassa tuntui kuin siinä olisi sellainen puhallettu paksu muovi päällä, jalka ei liikahtanutkaan. Vaikea kuvailla jälkikäteen  - oli kuin tyynyn sisässä :) 

Minua ei nostettu heti jaloilleen kun lääkityksestä johtuen olin pahoinvoiva - sanoivat etteivät ota riskia eli osastolle vietiin. Osastolla vietin kaksi yötä - tarkoitus oli kotiuttaa heti seuraavana päivänä mutta.... nyt oikeastaan sen tuntuu vain pahalta unelta. Lääkkeitä sai aina tarvittaessa, mutta lopuksi sanoin etten halua piikkeinä, aihettivat huonomman olon. Paaritaksilla tulin kotiin vaikka siellä sanoivat että istualtaan voisi olla parempi. No itse en halunnut ajatellakaan tunnin istumista joten valitsin makuuasennon - ei muuten tullut huono olo. Taksin kattoikkunasta kattelin tullessa maisemia... 

Osastolla pystyin aamupesulle leikkausta seuraavana päivänä vasta iltapäivällä. Osastonlääkäri kun kävi, oksensin juuri lounaani. Mutta lekuri - sen kyllä huomasin - oli kuin lääkäriromaanista nimeä myöten ;) Mulla oli huonekaverina polvileikkauspotilas - onneksi tämmöinen puhelias nk itekin - paljon tuli juteltua, aika kului rattoisasti. Hän joutui jäämään vielä kolmanneksi yöksi

Kotona sitten ensimmäiset päivät meni aika lailla toipumiseen, ruokakaan ei muutamaan päivään maittanut. Hb oli 102 kun kotiin pääsin. Tyttö oli ensimmäisen yön seurana. Aluksi kävin suihkussa niin että mulla oli joku vahtimassa jos apua tarttee. Otin jakkaran kylppäriin - siinä tarvittaessa istuin esim saippuoin hiukset, kuivasin istuen. Siskontyttö katteli leikkaushaavan. Haavan kanssa ei ole ollut ongelmia eli ei tarvinnut laittaa sidettä suihkun jälkeen ja kahden viikon päästä hakaset pois (sanoivatkin sairaalassa että tämän lääkärin haavoissa ei ole ongelmia, tekee siistiä jälkeä) 

Kuntouttaminen sitten sairaalan ohjeiden mukaan - tosin hieman ehkä laiska mutta pyrin kuitenkin sisällä liikkumaan paljon (onneksi on tilaa liikkua), noin kolmen viikon kohdalla aloitin pienet ulkolenkit, ensin kahdella kyynärsauvalla. Nyt käytän yhtä, sisällä kuljen ilman... metsälenkeillekin olen päässyt

Tällä viikolla kävin työfyssarilla, antoi lisää (kyykky)harjoitteita ja sairaalan harjoitukset jatkuu  - ja kuntopyörällä voi ajella. Liikkuvuus lonkassa on jo hyvä - kestävyyttä ja lihaskuntoa nyt... 

Mulla on kolmen kuukauden sairasloma - sitä hieman ihmetteli kun kuitenkin teen toimistohommia mutta sanoi ettei lääkärin arviota ruveta sivuuttamaan.  Ei mulla kuitenkaanole jälkitarkastus kuin viikkoa ennen sairasloman loppua eli en aio lähteä töihin aiemmin - ja saa mun sijainen olla töissä sitten. No tässä kuitenkin huomaan nytkin ettei tämä koneen ääressä istuminen pitkään ole herkkua ;)


Yhden yhdistyksen kokouksen olen jättänyt tämän takia väliin. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen kehittämisseminaarissa yhellä mökillä. Se kuitenkin aika rentoa (pystyi lepäämään tarvittaessa)

Eli tämmöistä elämä tällä hetkellä, aika rauhallista. Ai niin pari kätköä olen jo kuitenkin hakenut...

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Niin lomalla

että en ole edes konetta avannut - puhelimella saanut "tyydytettyä" sometarpeet... Yhdistyksen pj:n piti jopa muistuttaa että laitatko sen kevätkokouksen pöytäkirjan nettiin - mielessä on kyl ollut, mutta.... Niin toinen lomaviikko lähenee loppuaan - mutta vielä ei aika töihin, juhannuksen jälkeen sittan (ja yksi viikko vielä heinäkuussa)

Loman ensimmäiset päivät vietin lähikaupungissa. Kävin tapaamaassa tai siis treffeillä olin  - oli ihan mukavaa mutta ei silleen natsannut kuin ehkä odotti kirjoittelujen ja puhelinsoittojen perusteella. Mutta usein se niin käy. Vasta sen tietää kun näkee livenä - niin ainakin mulle käy. Kyllähän jutut kävi yksiin edelleen mutta jotain kuitenkin puuttui...

Lääkärireissujakin on ollut tässä pari. Toukokuun labrakokeiden ja terveydenhoitajan työkykyhaastattelun kautta  - joka muuten kesti tunti 20 minuuttia -  työterveyslääkärille. Mulla on verenpaineet nykyään menneet liiankin alas - ja on huimausta yms- ja verikokeissa näkyi lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa. Työterveyslääkäri sitten laittoi lähetteen sydänlääkärille

Sydänlääkärillä kävin tällä viikolla. Sanoi heti et yhen lääkkeen annostus on liian suuri. Mulle määrätty sitä enimmäismäärä ja kun olen pienikokoinen (siis pätkä) , niin sanoi et 150senttisen pienet munuaiset ei kestä tota määrää. Eka kerta muuten kun kuulin että pituuskin voi vaikuttaa annosteluun, olen aina luullut et vain paino. Nyt sitten vähennetään se lääke puoleen aiemmasta  - jos paineet ok, niin saatetaan myös poistaa yksi toinenkin lääke. Selvinnee lähiviikkoina, noin kuukauden päästä labraan. Työterveyslääkäri sitten soitteli eilen. Hän jatkaa sitten tästä. Käy mulle paitsi jos tulee jotain muuta niin otan kyl yhteyttä tuohon erikoislääkäriin (sanoi et voi hänellekin tarvittaessa puhelinajan ottaa...) mut ehkä tuo "omalääkäri" nyt osaa tota suunnitelmaa noudattaa.

Viikonloppuna käytiin Iinan kanssa Monikan luona. Pääsin vähän metsäpolullekin kun heiltä lähtee melkein vierestä.


kuva parvekkeelle keittiön /ruokailutilan ikkunasta
Muuten olen parveketta laittanut kuntoon - aika paljon kukkia sinne hankkinut - ja yhden tomaattiamppelinkin.  Mansikka-amppelin tai kaksi haluaisin vielä mut jotenkin näyttävät olevan vähissä (tai sitten on ollut niin kärsineen näköisiä).

Mukava saada hieman väriä parvekkeelle kun tänä kesänä suurin osa ajasta kuitenkin menee kotosalla - meiän etätyöt jatkuu elokuulle asti. Nyt olen kyllä työvehkeet ja tavarat piilottanut toiseen huoneeseen. Työtä tehdessä istun ruokapöydän ääressä - ja näkymä on parvekkeelle - tuosta hämärästä kuvasta saa ehkä jonkinlaisen aavistuksen :)




tiistai 28. huhtikuuta 2020

Tähän tottuu ja sopeutuu

Auringonlasku parvekkeelta kuvattuna 27.4.2020
Lauantaina siis renkaidenvaihto, joka liikkeen pojilta sujui sukkelasti. Talvirenkaiden kuntokin tarkistettiin, uraa olis mut nasta kuluneet eli ensi vuonna uudet (tai sitten uusi käytetty  auto )
Ensimmäinen hidaste tuli kun meinasin käsijarrun poistaa. Oli laitettu niin tiukalle ja ylös etten itse saanut, joten jouduin pyytämään apua ;)

Kauppaan sitten ajelin - tein ostokset - piti lähteä kotia kohti. Auto ei inahdakaan tai pitää semmoista pientä ääntä kun starttaa. Siskon pyysin sitten hakemaan mut ja ostokset sekä tytön mukaan pyykkiään pesemään ja saunaan.  Siskonmiehen kanssa sitten lähdettiin myöhemmin katsomaan  - ja siskontytön miehenkin piti tulla. Menin autoon - ja se mokoma käynnistyi... No kotipihalla vielä tsekattiin vikakoodit, joissa ei mitään... Naamakirjassakin olin saanut enemmän tai vähemmän ohjeita ja vian syitä

Ehkä oli saanut kosteutta, akunkenkä irronnut yms. En ole sitä sitten koettanut käynnistää la-illan jälkeen kun tytön vein kotiinsa. Hyvä puoli tässä etätyössä - ei tarttenut aamulla lähteä ajamaan. On sitä vissiin taas joku päivä kokeiltava.

Kaikkein kummallisinta tässä oli se, kun lähdin niitä renkaita vaihtamaan  - naapuri tuli vastaan ja sanoi joutuneensa kävellen kauppaan kun auto ei käynnistynyt. Sunnuntai-iltana ilmoitti ystävä ettei ollut meinannut saada autoaan käyntiin kun lähti miesystävältään kotiin. Joku ehdotti koronatautiakin...

Eilen jotenkin tarvitsin rentoutusta joten lämmitin saunan. Onni on oma sauna <3
Tuli myös viestiteltyä jonkin verran illan mittaan, sellaista tutustumista.

Tämä työpäivä meni nopeasti. Aamu alkoi tiimipalaverilla. Osa jatkoi vielä seuraavalla kokouksella. Joten vähemmän porukkaa linjoilla - enemmän töitä. Oli oikeastaan mukavaa välillä kun tuntui olevan kiire. Kaipa lähestyvä vappu vaikuttaa

Töiden jälkeen webinaari mielen voiman vaikutuksesta. Siinä lopuksi rentoutusharjoitus.
Vielä pitkä puhelinjutustelu ystävän sekä tyttären kanssa. Eiköhän siinä tarpeeksi yhdelle illalle. Sisko käväisi tuomassa pyytämäni ostokset (samalla kun itse kävivät kaupassa). Itse ajattelin mennä vasta lauantaina.

Yllättävän väsynyt olen tänään. Muuten painonhallinnasta vähäsen. Kuusi viikkoa takana  - napostelut (jatkuva) jäänyt - leipä ja iltasyöminen . Ruokaa on saanut syödä riittävästi. Painoa olen nyt saanut tiputettua -3,6 kg. Hiljaa hyvä tulee... Toivottavasti tämä into säilyy. Mut en mä täysin aio ruisleivän syöntiä lopettaa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

En aio mökkiytyä

Juttelin työterveyshoitajan kanssa samalla kun hain influenssarokotteen. Samalla juteltiin mun nykytilanteesta, vp-lääkityksestä, lonkkaleikkaukseen jonottamisesta...kun hän kysyi miten sun henkinen vointi. Sanoin että yritän olla ajattelematta (leikkausta) ja olen menossa melkolailla entiseen tapaan eli yhdistystoimintaa ja viihdettäkin. Toki lepopäiviäkin tarvitsee... Hän siihen sanoi ettei tarvitsekaan mökkiytyä. Olen minä mennytkin...

Toki myönnän että väsyn varmaan helpommin kuin ennen. Verenpaineeseen sain vielä lisälääkityksen kun ei ollut laskenut neljässä viikossa toivotulla tavalla (labra-arvot kyl ok) eli aamulääkkeen lisäksi, otan vielä tabletin illalla. Toivottavasti siitä on apua. Hampaidenhoito ok  - tulehdusriskit on kartoitettu. Viime viikolla oli viimeinen kerta - seuraavan kerran suunnilleen vuoden päästä tarkastukseen.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu meni yhdistyskoulutuksessa Pohjois-Karjalassa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kotona sunnuntai-iltana - onneksi ei tarvinnut itse ajaa. Alkuviikosta illat meni kyllä palautuessa, töissäkäynti riitti. Torstaina oli taas kokoustamista, syyskokous tulossa (itse olen sihteeri tosin meillä pj tekee kyl suurimman osan hommista... kun haluaa et asiat hoituu.. :) )

Toista viikkoa sitten perjantaina  oli meiän ja yhden toisen paikallisen yhdistyksen yhteistä koulutusta (jäsenhankinnasta)  ja sen jälkeen vapaata oleilua loppuilta... jutustelua, ruokaa, juomaa, saunomista niille jotka halusi. Menihän siellä puolille öin - autolla olin kyllä liikkeellä. Siitä olen tyytyväinen että tänä aamuna sai nukkua pidempään. Launtaina sitten viihdettä patofestareilla. Esiintymässä Honkatonk (heidät myös halusinkin nähdä, Kjellu on naapurikylän poikia), Roni Leppä sekä Mato Valtonen & Jore Marjaranta.

Viime viikko ollutkin hieman rauhallisempi. Nuorempi tyttö tuli viikonlopuksi. Hän innostui hieman järjestelemään kaappeja. Mulla itselläni on tälä hetkellä hieman hankalaa. Nyt on mm. lakanat helpommin saatavilla. Ensi viikonloppuna onkin sitten menoa tiedossa monta päivää peräkkäin - pidän pidennetyn viikonlopun, neljä päivää - oikeastaanhan se on lomanen :) Siitä myöhemmin

Oman pappani tekemän keinutuolin siirsin parvekkeelta sisälle. Suunnitelmana on virkata tuohon päällinen. En tarkkaan muista koska pappa sen on tehnyt. On ollut vanhempieni kodissa ainakin 70-luvun lopulta lähtien. Hyvää tukevaa tekoa... mikään kohta ei heilu irtonaisena.

Mutta nyt loppuu ruokatunti, laitan tämän maailmalle..



torstai 12. syyskuuta 2019

Menneitä muistellen sekä tulevia juttuja

Tänään on isän syntymäpäivä, poismenosta vajaa 5 kk. Häntä muistelin myös eilen - oli kirjoitusterapiakerta (tietokirjalukupiiri, teemana oli sukupolvien ketju / perintö. Oikein mukava ilta.

Loman jälkeen arkeen palauduttu. Heti ensimmäisen viikon alussa otin yhteyttä meiän työterveyshoitajaan tuon lonkkani tiimoilta (on kipeä oikeastaan jatkuvasti). Hän varasikin minulle ajan viime perjantaille

Menin sitten työterveyslääkärin vastaanotolle sovittuna ajankohtana. Hän passitti heti samantien lonkan rtg-kuvaukseen ja sen jälkeen luokseen takaisin. No tilanne on mennyt paljon huonommaksi kun vertaa kahden vuoden takaisiin kuviin, jolloin oli lievää artroosia. Kysyi olenko ollut sen takia sairaslomalla  - en ole - sanoi että saan jos haluaisin. En halua - ainakaan vielä. Lausuntoonsa oli mm. kirjoittanut: "...kokee olevansa työkykyinen kunhan työpisteeseen asti pääsee...". Oikeastaan aika huvittava lause... mutta totta kuitenkin
Toistaiseksi olen kyllä työpöydän ääressä pystynyt istumaan  - portaissa ja kävellessä sattuu - ja öisinkin.  Ensi viikolla on aika ortopedille. Kattoo sitten mitä hän sanoo. Sain uusittua tulehduskipulääkereseptin ja lisälääkkeeksi Panacodia.

Kävinhän mä viime viikolla - olikohan se keskiviikko - mammografiasssa. Vastaus tuli eilen. Röntgenlääkärit eivät ole todenneet rtg-kuvissa syöpään viittaavaa. Eli seulontaan taas kahden vuoden kuluttua.

Viime viikolla meillä töissä alkoi ruotsintunnit 1- 2 viikon välein - yllättävän mukavaa ollut. Paljon palautunut sanoja mieleem ja opettaja on mukava. Saadaanpa olla puhelimesta pois välillä. Henkilöstökerhokin kokoontui. Suunniteltiin loppuvuoden toimintaa  - ja päätettiin siirtää pikkujoulut ensi vuoden puolelle (ystävänpäiväksi). On niin paljon kaikilla menoja loppuvuodesta.

Ensi viikonloppu perjantai-illasta sunnuntaihin kuluukin mökkeilyn merkeissä - tarkemmin sanoen ammattiyhdistyksen hallituksen kehittämisseminaarissa. Marraskuussa luvassa vkl-koulutusta Joensuussa ja pikkujoulut (yhdistettynä syyskokoukseen).

Viime perjantaina kävin Iinan kanssa katsomassa SE loppuu - elokuvan. Kaksi vuotta sitten käytiin ykkösosa. Itse ainakin pidin tästä toisesta osasta jopa enemmän. Lauantaina tuli Monika. Iinakin illaksi. Pelattiin Trivial pursuitia yli neljä tuntia eikä saatu loppuun ennen saunaa. Loppuilta menikin Vain elämää -jakson parissa (MTV katsomo) ja Iina pesi pyykkiä. Hänet sitten vein kotiinsa. Melko ajoissa nukkumaan siis.

Sivumennen sanoen, tällä viikolla olen mennytkin suht ajoissa sänkyyn. En välttämättä nukkkumaan vaan lueskelemaan. Mutta joka tapauksessa varmaan noi viihteellä -käynnit jää vähemmälle kun toi lonkan nivelrikko pahenee. Ei edes huvita lähteä... eipä sitä aina tarttekaan lähteä.

Viihteestä puheen ollen - sunnuntaina illalla kävin Miljoonasadetta katsomassa klubilla. Olen ostanut sinne klubille lippuja muutamaan syksyn tapahtumaan - pitää saada smartumseteleitä käytettyä. Tiedossa on mm Pauli Hanhiniemeä ja Antti Reiniä... Muutama elokuvakin käytävä kattomassa, Monikan kanssa mennään Donwton Abbeyta ja työporukan kanssa ilmeisesti Fingerporia eli kyllä näitä menoja on ihan riittämiin.

Ei tässä olis aikaa miehille ikäänkuin olis etsinnässäkään :) Totta puhuen en halua nyt tähän elämäntilanteeseen ketään sitoa... Eri asia tietenkin jos olis joku tässä ennestään...

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulun odotusta(ko)?

En oikein osaa ajatella edes joulua - jollain lailla se on menettänyt merkityksensä. Ehkä paras anti siinä on muutama vapaapäivä. Tänä jouluna Monika ei tule ollekaan - viettävät avomiehensä kanssa joulua kotona (ja suvun kera). Iina ei vielä tiedä enkä oikeastaan minäkään. On toki jo jonkinlaiset raamit olemassa: Aattona iskälle (vaikka sanoikin mulle että vietä nk haluat), joulupäivänä veljelle ja tapanina siskolle.

En ole kotona vielä joulua aloitellut - ainoastaan lumitähti loistaa parvekkeella (sen laitan yleensä joulukuun alussa). No kortit laitoin tänään - en paljon - lähinnä suvun vanhemmille - ja kun merkkejä riitti niin joillekin muillekin jotka tulivat mieleen... Kävin vasta tänään kortteja ostamassa - tiedän, että mulla on niitä jossain mutta en jaksanut etsiä, merkit ostin samalla kun hain yhden paketin maanantaina. Miespuolinen kaveri kysyi viime viikolla että onko sulla välipäivät vapaat, olis pyytänyt mukaan reissuun (tai niin ainakin sanoi) - no eihän mulla oo, toiset ehtii ensin. Meiän töissä ne on varattava ajoissa. Tosin tällä hetkellä en edes tiedä olisinko kuitenkaan halunnut lähteä hänen kanssaan minnekään.... mutta ei siitä sen enempää paitsi että välillä tuntuu että mulle saa sanoa ihan mitä vaan - ja mun pitäisi vain "niellä", en viitsi vaivautua samalle linjalle (paitsi hetken mielessäni).  Nyt taas katon kuinka kauan kestää että itse viestittelee, yleensä muutaman päivän päästä. On hieman ailahtelevainen, kieltämättä (tosin myös kiireinen, työssä ja vapaalla)

Töissä saatiin tällä viikolla uudet koneet käyttöön (tai tulihan ne jo viime viikolla) ja vanhat pois. Yllättävän hyvin vaihto tällä kertaa onnistui, yleensä kestää päiväkausia että saa kaikki asetukset kuntoon. Käytännössähän se ei vaikuta, samat ohjelmat käytössä - käyttis vaan vaihtui vihdoinkin kymppiin.

Hill Billy's country chicken
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana, keskiviikkona siis - oli yhdistyksen hallituksen kokous - ja sen jälkeen lähdimmekin syömään
Amarilloon - nk aina vuoden viimeisen kokouksen yhteydessä.  Syötiin hyvin ja muut lähtivät kotiinsa. Yhden yhdistyskaverin kanssa päätimme sitten lähteä vähän jatkamaan iltaa.  Ensin pari pubia käytiin katsastamassa ja sitten meinattiin mennä karaokebaariin  - oltiin jo takkeja antamassa narikkaan kun kaverin mies tuli (heillä pikkujoulut) et he lähtee tanssimaan.  Saivat sitten minutkin houkuteltua (kauhean vaikea homma ;) ). Siellä soittava bilebändi (Jimmy Cola) yllättikin positiivisesti eli diskoillen meni pari kolme tuntia - ja se tuntuikin jaloissa. Ei tarttenut seuraavana päivänä lenkille lähteä, lue: ei pystynyt eli vietin sitten itsenäisyyspäivän omassa rauhassani (introvertisti) - ehkä tää riittää mulle loppuvuodeksi (tai sitten ei)

Lauantai menikin sitten kotopuolessa. Iinan kanssa mentiin iskälle ruokakaupan kautta. Siellä sitten vaihdettiin lakanoita, jouluverhoja, pestiin pyykkiä ym. Ei haluttu jäädä kylän puurojuhliin joten veli haki isän sinne (ja takas kotiin yöllä). Ajokeli kotiinpäin ajaessa oli aika huono, kerran melkein meinas puskea ojaan... Oli tarkoitus ehkä mennä kirkkoon kuorokonserttiin (pari serkkua kuorossa, toinen heistä kuoronjohtajana) mutta olin kotona silloin kun se alkoi... no siinä se ilta sitten meni kotosalla - ei huono juttu sekään. Sunnuntaina siskon luona Tupperkutsuilla - tulihan sitä taas tilattua. Pitää sen verran siskontyttöä avittaa et saa vähän taskurahoja...

Huomenna auto katsastushuoltoon - saapi nähdä tuleeko lisäkorjauksia (jotain kummallisia ääniä välillä kuuluu vaikka auto kyllä sinänsä kulkee ihan hyvin). Oikeastaan tekis mieli vaihtaa toiseen. Tolla citikalla ajellut nelisen vuotta ja mittari näyttää yli 270 000 km - on sillä ajettu. Sillä silmällä seuraillut jo pitkään nettiauton tarjontaa - mut nyt se pitäis saada katsastettua... en sit tiiä mitä teen jos ilmoittavat että korjaamista olis paljon, mutta - sen tietää huomenna. Tiedossa aikainen aamuherätys, vien auton korjaamolle ja kävelen siitä sitten töihin.

Mutta nyt meen saunaan - alunperin meinasin et tänään olis hiustenvärjäysilta mut jää nyt toiseen kertaan. Ei tartte aamulla ihan niin aikaisin herätä kun ei tartte suihkuun mennä. Eilen muuten kävin itselleni ruokaa ostamassa  huomiseksikin ettei tartte eväitäkään raahata.
Onnistuin myös Prismassa rikkomaan yhden pienen ruukkukukan - ja siinä mietin että missähän olis myyjä kun sieltä jo säntää yksi - oli kuullut kun meni rikki. Kävi hakemassa rikkalapion ja sanoi mennessään et sirpaleet tietää onnea (no sitä aina tartteekin...)

ps. Sain Elisa viihteen Aition kuukaudeksi veloituksetta. Olen sieltä nyt katsonut Paluu Eedeniin sarjan sekä nyt meneillään Vastatuuleen (Against the wind). Sen lisäksi siellä on paljon kotimaista tarjontaa - pitäisköhän luopua Netflix'sta.


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Harmaa Marraskuu

Harmaa se todellakin on ollut tänä vuonna,  ei oikeastaan aurinko edes pilkahdellut  - tai tässä yhtenä päivänä näin vilauksen... Elämäkin menee aika lailla samoja latuja.

Lauantai meni yhdistysten aluetapaamisessa - ja olikin viikon ensimmäinen aurinkoisempi päivä  - vähän harmitti kun ajeltiin Lappeenrantaa kohti  -  aurinko paistaa ja koko päivä tiedossa sisälläoloa. Alkaa jo olla aika paljon tuttuja aikaisemmilta kerroilta. (Keväällä Savonlinnassa ja edellisenä syksynä Kotkassa). Meillä oli pari ajankohtaista puhujaa - tällä kertaa painopiste - voisi sanoa - oli edunvalvonnassa. Uuden aluetoimikunnan valitseminen meni kivuttomasti, yksi uusi mukaan (mä en siinä ole, ei aika riitä enkä haluakaan, jos rehellisiä ollaan)
Loppupäivä menikin kevyemmän toiminnan merkeissä. Ensin jouluruokailu ja illaksi teatteriin. Suutarintyttären pihalla Lappeenrannan teattterissa. Kevyttä kesäteatterimaista viihdettä...  Kotona olin puol yhdentoista jälkeen

Viimeksi mainitsin käyneeni nettideittaamassa yhdessä palvelussa, kokeilin toistakin - ja melkein jo tapasinkin jonkun. Mutta sitten tapahtui jotain joka sai tavallaan minut perääntymään - pientä lähestymistä miehen kanssa jonka kanssa ollaan oltu vain ystäviä... Päätin katsoa sen nyt ensin - vielä en voi sanoa mitään miten käy vai käykö mitään. Mutta katotaan...
Käsittääkseni hänkään ei ole aiemmin minua ajatellut sillä tavalla - jotenkin vaan ajauduttiin tilanteeseen muutama viikkoa sitten. Se kyllä täytyy sanoa että asia ei ole edennyt odottamani (haluamallani) tavalla - ei ole ollut aikaa... tosin alkaa näyttää ettei edistykään. Itse olen tässä ajatellut asioita esim. aikaa kyllä löytyy jos haluaa... tässä ei nyt näytä käyvän niin, ikävä kyllä.
Yöllä yksin on aikaa miettiä :/

No se siitä jutusta. Mutta vähään aikaan en taida ajatella miehiä ollenkaan - tai kyllähän mä miesten seurassa viihdyn, ei siinä mitään. Ensi perjantaina on sitten työporukan pikkujoulut.

Tänään aamupäivällä kävin pari tuntia rämpimässä metsässä. Huomasin että lähelle on ilmaantunut muutamia kätköjä joten kävin pari hakemassa. Toinen oli suht helpossa paikassa eikä toinenkaan mikään ylitsepääsemätön ollut tosin mun kännykästä meni akku niin en oikein tiennyt missä olen - onneksi sattui yksi sauvakävelijä jolta kyselin missä olis lähin polku ;) mut aika keskellä pöheikköä olin. Kyllä mä toki aikani seikkailtuani olisin kotiin päässyt
mutta vähän toki matka nopeutui kun sai apuja...

Mulla on viime aikoina taas ollut ongelmia lonkan kanssa (alkavaa nivelrikkoa)  - se viimeisen vuoden vähän rajoittanut liikkumista tai ei tuu lähdettyä kun sattuu... Olin torstaina toisen kerran osteopaatilla - nyt ei hirmu paljon tunnu auttaneen. mutta tarkoitus olisi saa liikkuvuus pysymään edes tän hetkisellä tasolla. Eikä eilinen sisälläolo ja jatkuva istuminen varmaankaan auttaneet asiaa... töissä sentään voi halutessaan nousta ylös ja jaloitella kun siltä tuntuu... eilen joutui odottamaan toisten määrittelemiä taukoja eli ei voinut lähteä heti liikkeelle kun siltä tuntui...

Tänä viikonloppuna en käynyt kotopuolessa. Sisko hoiti viikon ostokset tällä kertaa ja auttoi isää hirvisopalle (joka jäi multa tänä vuonna väliin, no näitä päällekkäisyyksiä ei voi välttää). Ensi viikonloppunakaan en ole menossa - vasta kuin seuraavana maanantaina (pidän maanantain ja tiistain lomaa). Perjantaina pikkujoulut, lauantaina toipumispäivä ja sunnuntaina tulee luultavasti synttärikahvivieraita - yhtä hulinaa taas :) No eipähän kerkeä ajattelemaan ja miettimään muuta

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

osteopatiaa, renkaita, elokuvailta

Risteilylläkin tuli sitten käytyä, junalla Hesaan ja siitä laivaan - ja su:na takas. Peräti käveltiin terminaalille, takas kyllä ratikalla - tuli liikuttua aivan tarpeeksi. Kännyn askelmittarin perusteella lauantaina yli 11000 ja su:na yli 13000 askelta  - tuntui kyllä jaloissa kun korkokengillä (vaikkei olleet korkeat) tallusteli - en viittinyt lenkkareita raahata mukaan kun mahdollisimman vähällä tavaralla yritin...

Ei risteilystä sen enempää, ruokaa ja musiikkia - sunnuntaiaamuna Tallinnassa maihin aamiaiselle. Illalla taksilla kotiin - kun en jaksanut bussia odottaa ja yks yhdistyskaveri meni samaan suuntaan. Kerrankin ns ihmisten ajassa kotona

Kävin lähellä olevan kampaamon hyvinvointi-illassa jossa käsihierontaa ja osteopaatin pikainen tutkimus. Päätin sitten että varaan osteopaatille ajan.  Nyt viime perjantaina sitten eka kerta. En osaa siitä vielä paljoa sanoa - vaikutuksista siis - ehkä hivenen parempi liikkuvuus nyt - niin lähinnä tuon vasemman lonkan takia sinne menin mutta kyllähän sitä kipupisteitä muualtakin selästä löytyy... Sen kyllä huomasin että perjantai-iltana sekä eilen olin ihan poikki jo kymmeneltä illalla. Jostain luin että saattaa olla pari päivää väsymystä kun kroppa sopeutuu. Kaksi seuraavaakin kertaa varasin.  Olen ajatellut että oman terveyden takia tämä, mulla ei ole kuin tämä yksi elämä

Töissä oli loppuviikko vähän kiireisempi kun puolet poissa (yksi lomalla, kaksi saikulla). Keskiviikkona oli tiimipalaveri. Hieman yllättäviä, huonojakin uutisia. Meiän vuorotteluvapaalla oleva työkaveri ei palaakaan enää takas töihin. Miehensä työn takia myyvät asuntonsa ja muuttavat pääkaupunkiseudulle. Mutta heille hyvä ratkaisu... ikävä kuitenkin tulee

Lauantaiaamuna suht ajoissa liikkeelle - Iinan piti myös lähteä vaarilla käymään mutta ilmoitti jo illalla ettei jaksa niin aikaisin joten menin sitten yksin. Kaupan kautta ja heti pyykinpesukone päälle - tällä kertaa mulla ei aikaa ollut hirmu pitkään olla. Renkaanvaihto odotti

Niinpä renkaat vaihdettu - harvoin näin aikaisin mutta tanssikaveri laitteli viikolla viestiä että onko renkaat vaihdettu (lupasi kesällä sen tekevänsä). Nyt on sitten laitettu. Hän lähti sitten kotiinsa siistiytymään ja sitten takas kaupunkiin  - käytiin subwayssa syömässä ja Oma maa  -elokuva kattomassa. Siinähän sitä tarpeeksi yhdelle päivälle. Olin tosiaan illalla niin poikki että kymmenen aikaan jo sängyssä.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Syyskiireet - ja aika kuluu...

Pitääpä oikein miettiä mitä olenkaan tehnyt... eli kalenteri kaivettava jostain
tosin välillä yksinkertaisesti ei vaan ole jaksanut, myönnetään.

Isän syntymäpäivät olivat syyskuussa - ajelin kotopuoleen arki-iltana, siskonsa nappasin kyytiin (ja tämän miehen). Meillä olikin oikein mukava ilta, velikin käväisi sekä siskontyttö avomiehineen - isä sanoikin kun lähtiin et nää olikin ihan kunnon juhlat :)


Puolivälissä kuuta olikin Firstbeat- mittauslaite käytössä muutaman päivän -  kaksi elektrodia kiinnitettiin ylävartaloon - toinen oikean solisluun alle ja toinen vasemman kylkikaaren alle. Laite mittasi stressiä ja palautumista. Päiväkirjaan kirjattiin mitä milloinkin teki - sitä sitten näki analyysista miten silloin reagoi ja miten joku tekeminen vaikutti

Ihan mielenkiintoinen - mun tulokset ei olleet kovinkaan hyvät mutta onpahan mitä parantaa... palautumista mulla tapahtui vasta kolmantena yönä eli lauantain ja sunnuntain välissä.
kolmas päivä 

Olisi mukava jos se mittaus tehtäisiin uudestaan vaikkapa puolen vuoden päästä. Ollaan kyllä pomolta sitä pyydetty

Tällä viikolla meillä on sitten ollut tavallaan siihen liittyen työpaja ja yksilövalmennuksia - lähinnä mietitään mitä voisi tehdä - ja mitä itse haluisi. Pieniä asioita ja jossei suju niin sitten jotain muuta...
Minä yritän nyt miettiä ruokajuttuja esim sitä että söisin kunnon päivällisen eikä vain voileipää ja kahvia tavoitteena hyvä olo ja terveyteenkin kenties vaikutusta... mutta katotaan.

Tupperkutsuillakin käyty. Pitää sitä sen verran tukea siskontytön toimintaa

Kaverin kanssa kävin tansseissa - mukana hänen miesystävänsä ja tämän serkku. Artisteina Anne Mattila ja Benjamin Ehroth. Tuli sitä jonkin verran jalkaa nostettua vaikken mie mikään tanssija olekaan

Tässä pari kolme viikkoa yritin aloitella taas nettideittailua  - profiilin tein Happy Pancakeen - siellä olin ollut pari vuotta sitten, samoja naamoja siellä edelleen. Palvelu oli hieman muuttunut - ehkäpä vähän huonompaan suuntaan... Parin sellaisen kanssa juttelin jotka oli jo silloin  - ei siitä sen enempää. Sitten piti tavata yksi mies, joka suorastaan painosti että pitää tavata (huom. mulla oli kuva, hänellä ei) Lupauduin mutta eipä tuo saanut aikaiseksi - ja sitten välillä katoili palvelusta ja taas takas (En mä sellaista viitti katella). Sitten on näitä kuppikokojen ym kyselijöitä
 - päätin sitten että saa mun osalta olla siinä - laitoin näille parille että teillä on yhteystiedot, jos tarttee tai haluaa niin voi laitella niihin viestejä... Se siitä kokeilusta taas - tosin olen huomannut ettei mulla oikein aikaakaan ole eli miehiä en tällä hetkellä ajattele - vaikka olishan se joskus mukavaa... mut kun ei ole sellaista jonka mie haluaisin vaikken mä mitään superihmistä haikailekaan ;) mutta ei tuolla nyt ainakaan tullut vastaan. Ehkä se jostain... putkahtaa

Huomaan järjestäväni itselleni koko ajan menoa, kai se on jotain "tyhjyyden poistoa", viime aikoina kotona ollut aika hiljaista. Yksiseen kun asuu, ei sitä koko ajan viitti vaan kotosalla touhuta

Lammellakin olen silloin tällöin kerennyt käymään vaikka tuo liikunta onkin vähän vähentynyt, jotenkin tuo jalan kipu kuitenkin vaikuttaa jonkin verran.

Tanssijamiehen kanssa ei olla nyt nähty, silloin tällöin viestejä laitettu. Väittää olevansa mulle velkaa mökkisaunareissun ja talvirenkaiden vaihdon.

Kouvolan teatterin "My fair lady" käytiin katsomassa Monikan ja tyttöjen tädin kanssa tossa syyskuun lopussa - ja todella tykättiin. Vois oikeastaan mennä uudestaankin

Teatterin jälkeen tyttöjen täti tarjosi meille vielä iltapalan. Tulipa maistettua Nyhtökauragratiinia. Ei hassumpaa...

Iinalle ostin synttärilahjaksi lipun Teatterin Improiltaan, käytiin siellä viime viikolla nauttimassa vähän toisenlaisesta näyttelemisestä.
Oltiin eilen myös Iinan ja ystävän kanssa - paikallisen pubin Improillassa - kansalaisopiston improlaisia jotka perustaneet oman ryhmän. Eli kulttuuria on riittänyt tälle syksylle,kirjaston kirjailijailtaankin ehdin tällä viikolla

Viime viikonloppu sujui mökkimaisemissa. Yhdistystoimintaa - epävirallinen kehittämisseminaari perjantai-illasta sunnuntaihin. Kuusi kymmenestä paikalla. Oikeastaan rentoutumista.

Mulla onkin nyt kaksi perättäistä viikonloppua etten käy kotopuolessa. Viime viikolla sisko kävi siskontytön kanssa ruokaostokset ym tekemässä. Tänään sinne meni molemmat siskontytöt ja Iinakin lähti mukaan (sisko on kipeänä) - minä olen huomenna lähdössä yhdistyksen risteilylle - just ehkä huomenna aamulla olisin voinut käydä mutta... käy se näinkin.

En minä ole korvaamaton (ainakaan enää kun en isää enää auta peseytymisessä).

Meillä on töissä ollut aika lailla ns työhyvinvointi tapetilla  - on nää mittaukset ja siihen liittyen työpajaa ja yksilövalmennusta. HR on käynyt myös pitämässä itsensäjohtamisesta koulutusta. Ihan mukavia, ei mitään hampaat irvessä -juttuja.

Tässähän tätä - kuulumisia - mukavaa viikonloppua

lauantai 26. toukokuuta 2018

Tallinnaa ja ikkunoiden vaihtoa

Kohta on jo kesäkuu. Vaikka mitä on tullut tehtyä, kirjoittamaan ei ole ehtinyt. Viime viikonlopun vietin ammattiyhdistyksen matkassa Tallinnassa (ite ko yhdistyksen hallituksessa toista vuotta). Ei mennyt sekään reissu aivan suunnitelmien mukaan.

Hevoskastanja
Ensin tuli tieto viikon loppupuolella että bussiyhtiön bussi oli mennyt rikki, olivat saaneet kuitenkin korvaavan toiselta yhtiöltä. Kuskikin taisi vaihtua (oli kyllä aivan ammattitaitoinen kuski tämäkin)  sekä tieto että lauantai - ja sunnuntaipäivän ohjelmat vaihtuneet toisinpäin - se ei haitannut. Oikeastaan parempi että Bastion tunnelit oli lauantaina ja kiertoajelu sunnuntaina - noin ihmisten jaksamisen kannalta.
Ikävämpää oli lauantaiaamuna asemalla kuulla että meiän paluu oli siirtynyt myöhempään laivaan eli kotona vasta puoli yhden maissa maanantain puolella. Mutta sopeutuvaista sakkia ollaan :) nää meiän yhdistyksen porukat. Saatiin sunnuntaina korvaukseksi ruoka iltapäivällä ennen lähtöä.

Lauantaina lähdettiin asemalta klo  7.15 (sopiva aika lähteä, aemmin yleensä lähdetty tosi aikaisin), ei tarvinnut paljon normaalia aikaa ennen lähteä - tosin menin kyllä pikkasen liian myöhään nukkumaan. Väsäsin mm. ruokalipukkeita lauantai-illan ruokailuun - että ihmiset muistaa mitä ovat tilanneet eikä keneltäkään jää saamatta haluamansa (ja aina on joukossa sellaisi joille kaikki ruoka ei sovi, tämä osoittautui hyväksi ideaksi, kiitos vaan yhdistyksen matkanjärjestäjälle). Laivalla oli sitten heti aamiainen ja niinhän se menomatka sujuikin rattoisasti buffetin antimista nauttien.

Heti iltapäivällä tunnelikierros. Meitä oli kuitenkin nelisenkymmentä joten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja toinen, jossa itse olin lähti puoli tuntia myöhemmin. (Me kerittiin käymään läheisellä terassilla ensin). Kierros alkoi animaatioelokuvalla ja sen jälkeen suunnattiin tunneleihin. Kiehtovaa että tunnelit on rakennettu 1600-luvulla , osa niistä löytynyt vasta 2003. Tunneleita on käytetty pommisuojina, laitettiin sähköt ja juokseva vesi, ilmastointi sekä puhelinlinjat. 80-luvulla punkkarit "valtasivat" tunnelit, kodittomat asuivat niissä, jolloin ei ollut enää sähköä eikä vettä. Junalla emme päässeet valitettavasti ajelemaan ja osa tunneleista oli suljettuna uhanalaisten hämähäkkien takia. Kierros päättyi kivimuseoon .

Tunnelikierroksen jälkeen ostosaikaa Ülemisten ostoskeskuksessa, itse en tainnut ostaa kuin jäätelön. Tällä reissulla en paljoa ostellut, ei ollut tarvetta (ja takaraivossa ajatus että kotona odottaa raivaamisurakka ikkunaremppaa varten, yhtään lisää tavaraa en halunnut hankkia).

Ostoskierroksen jälkeen kirjauduttiin Tallinna City Hotel'iin. Pienet torkut ennen illan ruokailua Kochi Aidad'ssa

Ilta meni siis ruokailessa ja sitten osa häipyi kaupungille. Huonekaverin kanssa mekin mutta loppujen lopuksi päädyttiin Piano Bar'iin, siitä sitten puoli kahden maissa unten maille.

Sunnutaiaamuna hotellinaamiainen ja puoleen päivään mennessä hotellihuoneiden luovutus. Seuraavana vuorosssa kiertoajelu Tallinnassa. Tällä kertaa emme kiertäneetkään kaupunkia vaan suuntasimme mm. Japanilaiseen puutarhaan, jossa vietimme aikaa kävellen puolisen tuntia. Siellä olisin voinut viettää aikaa pitempäänkin kameran kera. Ehkä joskus toiste.





Kierroksella kierreltiin muitakin lähialueita. Opas puhui niin paljon että olis pitänyt olla nauhuri muistaakseen kaiken. Tälläisistä jutuista minä pidän  - reissussa pitää olla muutakin kuin ostosparatiiseja ja illanviettoa. Kierroksen jälkeen olikin sitten taas ostosmahdollisuus Rocca Al Maressa. Lähdettiin huonekaverin kanssa sinne kun ei jaksettu kaupunkiinkaan jäädä.

Ostosreissun jälkeen monen kohokohta - superalko. Ostin mä kuitenkin pari pikku viinipulloa ja koskenkorva salmiakkia vaikka taitaa entisetkin olla juomatta.  Sitten taas siirryttiin Kochi Aidad'iin noutopöytään (bussiyhtiön tarjoamana), sitten alkoikin reissu olla ohi. No lähikaupasta kävin vielä ostamassa yhden paikallisen siemenleivän. Reissuväsymys alkoikin painaa sen verran että kotibussimatkan nukuinkin lähes kokonaan. Kotona puoli yhdeltä ja aamulla töihin.  Oli hieman nihkeä työpäivä - se maanantai

- se Tallinnasta, sitten siirtyminen ikkunoihin (lyhyesti, onhan tässä tätä tekstiä jo)

Tiistaina pidin lomapäivän - tavaroiden raivaamispäivä. Jossain vaiheessa päivää luukusta tippui lappu että mun asunnon ikkunat vaihdetaan torstaina joten tuli kiireempi kuin ajattelinkaan. Suurimman osan sain tehtyä tiistaina mutta kyllä mulla keskiviikkoiltakin meni raivauspuuhissa. Siskonmies piti pyytää ottamaan lamppu irti - en ole noita sokeripalahommia itse tehnyt, enkä oikein yletä tikkailtakaan)

Torstaina näki sitten muutoksen - kyllä sen todella näki. Ainoa mikä häiritsee, on se, että saunan ikkunassa ei ole kiintopainikeita kuten aiemmassa. Nyt pitää irtopainike muistaa ottaa saunaan mukaan (no joo, ostin jo toisen - kun näiden ikkunoiden mukana tuli vain yksi, jos tuon toisen pitäisi saunan ikkunan vieressä)

toisen makkarin ikkuna ennen 
keittiön ikkuna nyt
Nyt sitten pitänee ainakin olkkariin hankkia uudet verhot :)


Perjantaina sitten tulivat asentamaan sälekaihtimien härpäkkeet. Pieni yllätys oli kun tulin kotiin illalla. Mun makkariin ei ollut sitä tehty. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen selvisi että asentaja oli jotenkin unohtanut. Tarvikkeet oli kyllä lattialla ikkunan alla. Maanantaina tulee sitten tekemään loppuun.

Nyt vaan pitäis saada tavarat ja huonekalut paikoilleen.

Monika on tänään tulossa. Lähdetään isää katsomaan Loviisaan sairaalaan, miten pärjäilee. Kotopuolessa käväisen. Veli keksi että jos veisin isälle tabletin kotoa ajankuluksi vaikkei nyt ole telkkaristakaan ollut kiinnostunut, mutta jos sais vähän jotain mielenkiinnon aihetta. Kaikkeahan voi koittaa...








maanantai 7. toukokuuta 2018

Niin siinä sitten kävi

Isän toinenkin jalka amputoitiin. Se tehtiin päivystysleikkauksena eilen illalla (piti olla verenohennuslääke pari päivää tauolla). En eilen käynyt sairaalassa kun tuon operaation kellonaikaa ei ollut tiedossa. Pari kertaa soittelin isälle ja osastolle. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käydä siellä ennemmin - mutta enhän minä sitä voinut tietää... Isä itsekin soitti kun oli päässyt osastolle myöhään illalla - oli kyllä hieman sekaisin - ei hetkeen tajunnut oikein missä oli. Mutta mikä ihme se oli - koko päivän syömättä odottaen, sitten nukutettu...

Mutta tänään jätän kokouksen väliin ja ajelen sinne töiden jälkeen (viitisen kymmentä kilometria eli suunnilleen sama matka kuin kotopuoleen mutta eri suuntaan).

********************************************************************************
Muuten viikonloppu sujui yhdistystoiminnan merkeissä. Perjantai-iltana lähdettiin, hotellissa yövyttiin. Illalla käytiin syömässä - sitten pieni lenkki kaupungilla huonekaverin kanssa - no käytiin yksillä

Aamulla yhdistysten tapaaminen. Mielenkiintoinen päivä - ei siitä enempää. Illalla kotiin

Sunnuntai sitten meni tosiaan operaatiota odottaessa. Kävin kyllä pienellä lenkilllä läheisellä lammella mieltäni rauhoittamassa. Odottavan aika on pitkä...


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pieni päivitys ennen nukkumaanmenoa

Eka työpäivä talviloman jälkeen -  aina se vähän takkuiselta tuntuu mutta kun sen saa läpi niin kaikki alkaa olla ennallaan

Merkittävin asia tänään ollut isän sairaalatoimenpide. Hänelle tehtiin tänään vasempaan jalkaan varjoainekuvaus iltapäivällä. Ruokatunnin jälkeen kun soittelin osastolle, ei vielä ollut aloitettu. Varpaan mustuus ilmeisesti oli lisääntynyt mutta tulehdusarvot eivät olleet korkealla, leukosyytit hieman koholla (eli tilanne parempi kuin edellisellä kerralla jolloin sairaalaan päätyi vasta kun oli korkeasssa kuumeessa ja tulehdusarvo kahdessa sadassa  - ja se kerta päättyi toisen jalan amputointiin)

Toiveikas olen - hänelle tehtiin reisi/sääri suonen pallonlaajennus tänään. Huomenna tietää enemmän jatkosuunnitelmista. Pääseekö kotiin ja miten hoidetaan.  Ehkä tällä kerralla ehdittiin ajoissa... mutta edelleen minua harmittaa lauantain tapahtumat - miten voivat jättää varpaat tutkimatta. Olen isänkin kanssa tänään jutellut.

Illalla oli ammattiyhdistyksen hallituksen kokous, ensimmäinen tällä toimikaudella. Eli järjestäytymiskokous. Tehtävät jatkuivat ennallaan eli mun pitäisi hoidella tiedotusta tänäkin vuonna -viime vuosi oli "opettelua"

torstai 9. marraskuuta 2017

Kumma miten

aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Tuntuu ettei kotona kerkeä käydä kuin kääntymässä... saati sitten päivitellä blogia tms. Kirjojenkin lukeminen on jäänyt aika vähille. Eräpäivät paukkuu niissäkin

Jaa - a mitähän mä olen sitten tehnyt. Työ tietenkin vie leijonanosan päivästä, viikonlopusta toinen päivä yleensä varattu isän luona käymiseen. Paitsi viime kuussa...oli kaikkea muuta. Alkuviikon illat (2-4 iltaa) menee ystävän seurassa, käydään tapahtumissa (kirjailijavierailuja, elokuvia), juodaan teetä, jutustellaan, katsotaan Areenaa ym...

Isän toipuminen paksusuolen leikkauksesta sujui ongelmitta.  Uusiutumisen todennäköisyys on kaksi kymmenestä, joten isä päätti ettei ota sytostaattihoitoja - sanoi että "taistellaan" sitten uudestaan jos tarttee. Ei halua ehdoin tahdoin huonoja oloja - ne hoidot kun kestäis koko talven... Niin lokakuussa en kerinnyt viikonloppuisin käydä auttamassa peseytymisessä - ja selvisikin siinä et kotihoito ei suihkuta kuin kerran viikossa (eli mun siellä käynnille on selkeä tarve - mielestäni ei kerta viikossa riitä vaikka kuinka pesulappujen kanssa välissä pestään - toki haluan muutenkin isää käydä katsomassa).

Kaksi Lokakuun viikonloppua meni yhdistystoiminnan parissa. Alueyhdistyksen koulutuksessa ja sitten oli myösoman yhdistyksen kehittämisseminaari. Loppukuusta pidin ns pitkän viikonlopun - ja kävin tytön luona (hain toisen myös mukaan reissuun).
Yhdistystoiminta tuntuu kyllä vievän aika lailla aikaa - ehkä enemmän kuin ajattelin siihen ryhtyessäni (nimittäin aiemmin ko yhdistyksen toiminta oli vähäisempää, nykyään tuntuu tapahtuvan koko ajan) - ja lisäksi hallitus kokoontuu joka kuukausi, viimeksi tällä viikolla.
Pikkujoulut tulossa tämän kuun lopussa. Tulevana viikonloppuna on alueyhdistyksen järjestämä juttu naapurikaupungissa, ilta päättyy musikaaliesitykseen paikallisessa ravintolassa (Vadelmavenepakolainen "Kairossa")

Kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan - lähinnä muistelin ensimmäistä Tuntematonta, samoja repliikkejä, hahmot tunnistettavissa. Tässä tykkäsin yksityiskohdista, kuten luontokuvauksista (vaikkapa koppakuoriaisen kipittelystä maassa). Yritin toki etsiä veljenpoikanikin kasvoja (avustajana), näinkin - olin saanut vinkkejä ;)
Seuralaiseni mielestä tämä oli paras näistä kolmesta filmatisoinnista... Keskimmäisen kävin katsomassa silloisen poikaystäväni kanssa. Täytyy sanoa että se versio tuntuu nykyään vieraimmalta , onhan siitä toki jo yli 30v. Ensimmäinen taas on tullut katottua itsenäisyyspäivänä useammin

Kyl minä voisin mennä tämän uusimman  katsomaan uudestaankin

maanantai 7. elokuuta 2017

Kesä alkaa olla ohi

tosin tänä vuonna sitä ei oikeastaan tuntunut olevan - lomani pidin juhannusviikosta eteenpäin neljä viikkoa.  Tulihan siinä lomailtua, kyläilyä ja Tallinnan reissua... Yllättävän nopeasti on aika kulunut - vastahan aloitettiin tätä vuotta ja nyt ollaan jo elokuussa

Tänä vuonna jotenkin tuntuu ettei kesä ole tullutkaan, viileää ja sateista mutta -  viikonloppuna kotopuoleen ajellessa huomasin että tienreunat olivat täynnä värikkäitä niittykukkia,,, jotain iloa myöhäisestä kesästä... Yleensä näin elokuussa ei paljon enää kukkia näy paitsi kotona kukkii Malva kukkapenkissä. Mukavia kukkia jopa maljakossa - yllättävän kestäviä...

Tänään meni ilta ammattiyhdistystouhuissa, ensin kokous ja illalla vielä laittelin torstain kesäteatterin sähköpostimuistutuksia, että ihmiset muistaisivat tulla... tavallaan mua ihmetyttää että aikuisia ihmisiä pitää "paapoa" ja muistutella - aina osa unohtaa maksaa ja jokunen unohtaa tulla paikalle...

Pitäisi myös miettiä seuraava tapahtumaa - siinä ei paljon miettimisaikaa ihmisille jää... eli nopeat syövät hitaat nk sananlasku menee...

Töissä on ollut aika hiljaista, mutta pikkuhiljaa vilkastuu  ja porukat tulee lomiltaan - jokunen vasta aloittelee... Itsellä alkaa kesälomasta jo olla aikaa - ensi viikolla on lomapäivä perjantaina - silloin illalla Lahteen Rajattoman konserttia tytön kanssa katsomaan...

Viikolla tapailen miespuolista ystävääni pari kolme kertaa viikossa - ohjelmana on kahvittelua ja katellaan elokuvia ja sarjoja, viime viikolla käytiin kirjastolla kattomassa Kaurismäen mykkäelokuvaa Juha pianomusiikin säestyksellä
Syksyllä jatkuu taas kirjaston elokuvat  - sinne siis... mutta on meillä ollut ihan rattoisaa nyt kesälläkin mun kotona - jutustellen, kahvitellen, katsellen elokuvia ja joitakin sarjoja - seuraa arkeen :) Viikonloput hän viettää kotonaan - on siis viikot näillä main töissä, arkisuhde - tai en mä tiedä miten sitä kuvailisin...
-  ja  viikonloppuisin mäkin touhuan omiani eli siis joko lauantaina tai sunnuntaina kotokotona isän luona ...
Jossain välissä näen myös muita ystäviäni - tai sitten jutellaan /viestitellään puhelimessa

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan  - jaksaa aamulla herätä

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...