Niin pienet kuulumiset läpikäytiin, poikansa ilmeisesti oli soitellut sentään. Minä soittelin lähinnä tyttöjen puolesta, Iina juttelikin mummin kanssa. (Oltiin Iinan kanssa kaupungilla kun muistin). Sovittiin että mennään kesällä käymään. Niin tyttöjen isästä ei tänään kuulunut mitään, eilen soitti kun oltiin vaarin luona, tosin ei sen enempää et oli unohtanut meidän sinne menneen
Käytiin siis eilen äidin haudalle ruusu viemässä. Samalla haravoitiin kukkapenkistä kuolleet katelehdet pois ja vähän pensasta siistittiin oksasaksilla. Useampi tunti tuli vietettyä ulkosalla. Käytiin parilla hautausmaalla (isän mummulle ruusu viemässä) ja muutenkin vähän ajeltiin. Tuli muunmuassa nähtyä tekeillä olevan E18 tien tunnelin suut - iso tunneli tulossa. Illalla ajeltiin sitten kotiin kun vaari lähti saunaan
Mun äitienpäivä oli entisenlaisensa eli ei aamiaista sänkyyn, Monikan tekemä oma kortti omine runoineen - riittää minulle. Tytöt tekivät kyllä ruuan. Ei minulle äitienpäivä ole ollut mikään pakollinen juhla eli sitä pitäisi mitenkään erityisesti juhlia, koen että tytöt kyllä muistavat mua muutenkin - ollaan läsnä toisillemme - joka päivä. Itse kyllä vein äidille kukkia ja lahjan, kortinkin yleensä itse tein - loppuun asti - se tuntui oikealta. Mutta kyllähän me paljon äidin kanssa oltiin yhteyksissä muutenkin. Ei se pelkkään äitienpäivään rajoittunut
Kävin tänään Iinan ja kamun kanssa kansalaisopistolla meedioistunnossa. Se on joka vuosi äitienpäivänä. Itse kävin siellä viime vuonna ekan kerran. Aiemmin en ole mennyt koska olen yleensä viettänyt äitienpäivät äidin luona kotopuolessa
Sana meedioistunto kuulostaa ehkä kielteiseltä mutta ei siellä mitään pahaa ollut, oikeastaan hyvin iloinen, huumoripitoinenkin tapahtuma. Joku/jotkut saavat viestejä, hieman yllättäviäkin arkisista asioita (pesemättömistä ikkunoista yms), jollekin tulee viesti että kaikki on hyvin - ja on päässyt kotiin...
Monika ei halunnut lähteä, sanoi ettei mummo sinne tule - täytyy sanoa etten sitä uskoisi itsekään, äidin tuntien - jos hän jossain on äitienpäivänä - niin omassa kotonaan valkovuokoista ja muista kevätkukista nauttimassa, perhosten liitelystä ja lintujen kujerruksesta. Sisko perheineen oli siellä tänään. Mutta ehkä menen ensi vuonnakin...
Tuo meedioistunto. Ehkä se kipinä siihen, että joskus sinne menen tuli jo nuorena, kun kävin maalaamassa kansalaisopistolla - ja meillä oli opettajana taiteilija, jonka poika hukkui nuorena (mun enon kanssa). Hän oli käynyt tuollaisessa yleisöistunnossa - ja sanoi saaneensa viestin pojaltaan. Ajattelin että joskus menen kattomaan... mua kuitenkin kiehtoo kaikenmoiset asiat. Kyllä mä olen sitä mieltä ettei me täällä yksin olla, kyllä joku on aina tukemassa, oli se sitten enkeli tai edesmennyt läheinen. Vaikkei sitä aina jaksa uskoa... Ainakin mulla on sellainen olo että asiat järjestyvät, kun avoimin mielin antaa asioiden tapahtua eikä kyseenalaista kaikkea mitä tapahtuu - joskus asioita ei vain voi selittää. Ei sitä että miksi tekee noin tai menee jonnekin... tämän päivän teema tuntui oleva ilo ja elämästä/kesästä nauttiminen <3
No nyt selitän kyllä itseni nukkumaan. Aamulla lähdettävä töihin ja mulla heti aamusta kassatäsmäytykset joissa pitää olla tarkkana.
PS. Kyllä mulla itselläni on nyt tunne että alan taas olla entinen oma itseni. Tällä hetkellä asiat on oikeastaan aika hyvin. Isänkin toipuminen on edistynyt, ei tarvitse pelätä hänenkään menettämistään. Voi ehkä enemmän keskittyä itseensäkin, oman terveytensä ylläpitämiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti