Täytyy keksiä kaikenlaisia virityksiä - kuten kaksi suihkurengasta päällekkäin ettei jää liian korkealle alareuna - verhossa uiskentelee delfiinejä...
Yhden suihkuverhon muistan jonka exä osti, oli sen verran yllättävä. Siinä oli sammakoita - piirroksina. Sanoi että jos kummityttö tulee käymään :)
Iina oli siis pääsykokeissa tänään. Huomenna tietää pääseekö jatkoon (ne onkin sitten kaksipäiväiset to-pe). Oli kyllä ollut mukava reissu - luulen - vaikkei pääsisikään. Sai vähän siipiään koetella. Meni eilen Hesaan ja siellä sitten kuljeskeli ratikalla ja metrolla. Löysi oikeisiin paikkoihin. Toi mukanaan kauraleivän, käsin leivotun - äitiinsä tullut, tykkää leivästä ;)
Monikan kanssa nautittiin "rauhasta", vaikka oli se mukava kun tuli kotiin. Olin lauantain Tallinnassa ja Iina viikonlopunkin reissussa. Kun tulin myöhään la-iltana, Monika oli kattomassa Euroviisuja. Puuskahti sitten että kyl mä nyt tiedän miltä vaarista tuntuu katsoa telkkaria yksin...
Tänään vaari olikin täällä kaupungissa asioilla: autoa katsastamassa ja itselleen kesävaatteita ostamassa (ostikin kengät, housut, takin ja kevyen paitapuseron). On lähdössä siskon perheen kanssa pienelle kesäreissulle parin viikon päästä. On hänellekin vähän vaihtelua. Sovittiin että tulee Iinan valmistujaiskahville päivää ennen valmistujaisjuhlaa kun tulee autoa korjauttamaan (tilaisuus on aamulla klo 9, Monika ja minä ollaan menossa - menen siitä sitten siitä töihin). Käväisin siskolla illalla kun isä oli vielä siellä - ja lähdin sitten Iinaa hakemaan asemalta. Saunassakin vielä tänään käyty eli hiuksia tässä kuivattelen...
Eilen illalla menin normaalista poiketen nukkumaan jo heti kymmenen jälkeen. Iina sitten herätti puolisen tuntia myöhemmin viestilläään että voisinko uusia hänen lainansa. Eipä siinä sitten muu auttanut koska aika kallis lasku olis likalle tullut jos olis jäänyt uusimatta... :(
Jotenkin mulla ollut valoisampi fiilis viime aikoina. Ehkä alan olla taas vanha oma itseni - vuosien takaa. Viimeiset pari vuotta varsinkin ovat kieltämättä olleet rankkoja... kaikenmoista ajateltavaa sitä ennenkin. Nyt näyttää mukavalta... kiitollinen olen. Olen saanut niin paljon
Nyt sitten vain peukkuja pystyyn, että Iina pääsee jatkoon! On upeaa kun nuoret selviytyvät yksin jostain matkasta. Heitä kun itse pitää aina vain niin pieninä, että äidin pitäisi mukana olla.
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinulla itselläsikin on hyvä olla nykyisin! Se on tärkeää....
Ei päässyt jatkoon, mutta eiköhän jotain löydä. On hänellä toki jo yksi tutkinto - valmistuu tänä keväänä. No Iina menee jos tahtoo, on nyt kahtena kesänä jo ollut festareilla talkoohommissa. kieltämättä äidin sydänalassa tuntuu kun lapsi soittaa keskellä yötä ettei tiedä missä on - onneksi on tietokone ja yhteys niin vaikka etsii kartalta oikean tien (silloinen kännykkänsä oli hieman huono löytämään mitään) - mutta kyllä ne vaan kasvaa isoiksi - siihen on sopeuduttava
VastaaPoistaSinähän olet aikamoinen Pellepeloton, keksimisessä :)
VastaaPoistaVoi harmi, ettei tyttö päässyt kouluun, mutta kyllä hän varmasti paikkansa löytää ♥
Niin mäkin uskon - että paikkansa löytää, ehkä onkin parempaa tulossa
PoistaAjattele (ja varmaan joka päivä ajatteletkin), kuinka onnekas olet, kun on noita äidille soittavia tyttäriä ympärillä :).
VastaaPoistaKaikille äideille ei soitella.
Kyllä mä sitä ajattelenkin :). Elämä olis todella tyhjää ilman noita kahta... Kyllä mä uskon että mun ja tyttöjen välit pysyvät läheisinä tulevaisuudessakin - aika symbioosissa me ollaan oltukin (nk yks kaverini sanoo..)
PoistaOvat tärkeintä mulle tässä elämässä