tiistai 2. syyskuuta 2014

Juhlaa, sukulaisia ja pientä seikkailuakin

Lauantaiaamuna aikasin isäni ilmaantui meille  - ja lähdimme ajelemaan Turkua kohti - tavoitteena serkun häät. Yöpymispaikka tädillä. Hyvissä ajoin pääsimme liikenteeseen meikäläisen ohjatessa automobiilia määränpäätä kohden. Matka sujui joutuisasti ja mukavasti pääsääntöisesti... Tulihan tutustuttua Turun moottoritien tunneleihin - sivumennen sanoen yhdeksän kappaletta. Oikeastaan sanoisin että aika hauskoja (sellainen on nyt saatu myös Kotkan tielle, en vielä ole sitä käynyt testaamassa).

Matkalla pysähdyttiin Lahden jälkeen vessatauolle - ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysähdys samasta syystä Paimiossa. Sitten tulikin hieman synkkiä pilviä taipaleelle  Nimittäin auto ei käynnistynytkään... No ei kun työntämään - tai no eihän me naiset viitsitty (jossei ole pakko). Huikkasin apuun huoltoaseman ulkopöydissä istuville miehille että voiko joku tulla työntämään - heti nousi kolme portsarin näköistä miestä, sanoen montako tarvitaan...

Matka jatkui sitten Turkua kohden. Perille päästiin - kännykän navigointisovellus on muuten aika hyvä kapistus. Iina katteli karttaa ja mie ajoin. Pääsimme sitten majoituspaikkaamme (tädille), tosin ensin väärän talon eteen. Hyvissä ajoin oltiin eli häihin valmistautumiseen jäi aikaa reilusti

Turussa ei tarvinnut sitten ajella vaan toisten kyydissä kirkkoon - hieno on Mikaelinkirkko. Varsinainen hääjuhla oli sitten noin kolmenkymmenen kilometrin päässä. Mukavaa oli -  ja tuttuja ja tuntemattomia riitti... laulua, musiikkia, leikkejä...

Sunnuntaiaamulla sai sitten nukkua hieman pidempään. Pieni kävely lähimaastossa tädin ja tyttöjen kanssa. Iinan kanssa jäimme vielä etsimään pari kätköä ennen ruokaa. Pitihän sitä pari käydä kun kerran Turkuun tultiin...

Iltapäivällä auton nokka kohti Lohjaa - kohteena toinen täti... tällä kertaa vaari kuskina. Auto liikkeelle jälleen työntämällä, tosin nyt oli mäessä joten ei paljon tarvinnut. Matkalla jännitettiin bensan määrää, mutta tulihan se huoltoasema vihdoinkin... ja taas työntäjiä tarjolla (ei tarttenut pyytääkään)

Tädillä sitten taas ruokaa - eipä päässyt nälkä yllättämään tällä reissulla. Mun pari serkkuakin oli käymässä - mukava heitäkin nähdä - pitkästä aikaa. Siinähän se sunnuntaipäivä meni rattoisasti. Iltakahdeksan maissa lähdettiin Kouvolaa kohti, minä jälleen kuskina. Matkalla pysähdyttiin kerran - levähdyspaikalle (metsäpissille :))

Vaari jäi sitten yöksi, vei auton korjaamolle - tosin joutui sitten kuitenkin ajamaan kotiin kun ei tarvittavaa osaa ollut vaan piti tilata. Starttimoottori siinä ilmeisesti joudutaan vaihtamaan.

Hieman on ollut havaittavissa väsymystä ilmassa :) Sinänsä autolla-ajo oli rentouttavaa. Alkuviikko töissä ollut aika työntäyteinen...tavallaan hiljasta mutta tekemistä kuitenkin riittää - vähän liikaakin välillä.

Eilen illalla kävin Iinan kanssa muutaman lähikätkön kattomassa. Ainoa mahdollinen ilta, nimittäin tänään hän on Helsingissä, tulee myöhäisellä junalla ja huomenna lähtee opiskelupaikkakunnalleen. Tuli siis kätköiltyä, tällä kertaa metsässä römyämistä parin kätkön verran  (helpompikin reitti olisi ollut), sitten pari nopeaa tienvarsikätköä, pari siltatunnelia (toinen kätkö löytyi) tai oikeastaan kolme siltakätköä - sitä kolmattakaan ei löytynyt, Lopuksi vielä yksi kätkö jota aiemmin en ollut löytänyt mutta Iina oli... hänen vinkillään sitten löytyikin - ihan järkeenkäyvä vihje oli kätkökuvauksessakin - nyt kun tietää mikä se oli :)  Sieltä sitten saunaan jonka Monika oli puolisen tuntia aikaisemmin napsauttanut päälle. Tosin ensin piti kavuta vaihtamaan lamppu... kylppärin lamppu sökähti. Tämmöistä siis viime aikoina.

Tästä illasta pari tuntia meni naapurissa. Ensin oli puhetta et tarttee tietokoneapua - mutta oli sitten itse ratkaissut ongelman - joten istuttiin, kahviteltiin ja juteltiin mukavia... nyt alkaa taas ajatukset harittamaan... joten hyvää yötä toivottelen ja mukavaa loppuviikkoa

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen viikonloppumatka! Kävitte sitten tässä meidän kaupungissa ja Lohjakin on tuttu, kun mies on sieltä kotoisin ja nykyisin myös siskoni asuu siellä. Tuo Mikaelin kirkko on tosi kaunis ja oma kotikirkkoni Forssan kirkko on hyvin samanlainen. Vain pienemmässä mittakaavassa. Olen työpaikkani puolesta useana jouluna käynyt Mikaelin kirkossa jouluhartaudessa hiljentymässä.
    Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täti on asunut Virkkalassa melkein koko aikuisikänsä- ja toinenkin täti (joka tosin ei enää ole kunnossa vaan palvelukodissa), serkkuja löytyy myös useampi sieltäpäin...

      Poista

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...