Mulle soitettiin iltapäivällä töihin, että tilanne on huono - melkein heti lähdin (kodin kautta) osastolle. Olin kyllä veljeltä - joka oli iltapäivällä käynyt katsomassa- jo kuullut että isää ei ole saatu hereille koko päivänä - edellisenä päivänä oli vielä ollut pikkasen jalkeilla ja ajellut pyörätuolilla hiljaksekseen, hiljainen oli kyllä ollut (veli oli tutun potilaan kanssa jutellut...)
Edellisenä viikonloppuna en ollut voinut käydä katsomassa, olin ollut mahataudissa joten soittelin osastolle silloin tällöin. Viimeisenä viikkona vointi vaihteli, välillä ei olleet saaneet heräämään syömään ja oli ollut väsyneempi
Siis torstaina ajelin osastolle, sisko tuli noin tunnin päästä perässä. Isää ei hereille saatu, oli pitkiä aikoja hengittämättä. Tuli tunne että on jo jossain muualla. Kun lähdettiin, kysyin hoitajalta että kuinka pitkään... Sanoi ettei ole päivistä kyse. Me sitten lähdimme kotiinpäin, veljelle pysähdyttiin ohikulkumatkalla. Lähes heti sinne saavuttuamme, tuli soitto että että isä oli mennyt pois.
Kävimme häntä vielä katsomassa viimeisen kerran. Huoneen ovessa oli pieni valkoinen kranssiseppele, kynttilä pöydällä pitsiliinan päällä, raamattu, isä peitetty, rinnalla kukkia, hieman tuntui vielä lämpimältä. Hoitaja sanoi että olkaa niin kauan kuin haluatte.
Luin ääneen psalmin 23: ".. .virvoittavien vetten tykö hän vie minut lepäämään..."
-------------------------
Hautajaiset kahden viikon päästä.
Lähes kaikki järjestelyt on tehty tai ainakin suunniteltu. Meitä on kuitenkin kolme - ja ollaan aika lailla yksimielisiä asioista. Pääsisäispäivänä vietettiin päivää siskon luona - ja silloin jo saatiin suuri osa asioista hoidettu kuten pappi ja paikka. Isälle pidetään suht isot hautajaiset, osallistujamäärää ei ole rajoitettu.
Tänään käynti hautaustoimistossa. Olin ottanut tämän päivän vapaaksi
Ennen sinne lähtöä siskon kanssa käytiin hautausmaalla hakemassa äidin haudalta irtaimet tavarat etteivät huku. Haravoitiin myös isän piha (vaikkei siellä muistotilaisuutta pidetäkään), kukkapenkki esiin. Käytiin myös osastolta noutamassa kuolintodistus (soittivat pe:na et se olis valmiina, et laittavatko postiin... Nopeammin se näin saatiin). Vielä vietettiin aikaa veljen luona, hiukan vielä suunnitellen mm. kuolinilmoitusta
Olo on hieman sekava. Mutta tavallaan tähän on varauduttu. Isä oli tuolla osastolla noin kaksi ja puoli kuukautta, hoitopaikkajonossa. Hänen olonsa heikkeni koko ajan - ja hänellä oli kipuja. Loppuvaiheessa pidettiin huolta ettei kivuista tarvinnut kärsiä..
Itse vietin pitkänperjantain itsekseni, juttelin kyllä puhelimessa mutta en halunnut nähdä ketään... Kuuntelin musiikkia ja itkin kun siltä tuntui
Olen tosi pahoillani <3. En edes pystynyt lukemaan tekstiä otsikkoa ja ensimmäistä lausetta pidemmälle, kun alkoi ihan rintaa puristaa, koska tiedän, kuinka läheinen isä sulle oli ja on.
VastaaPoistaKoska en muutakaan osaa, lähetän sulle täältä lämpimän ja pitkän halauksen <3
Kiitos Annukka <3
VastaaPoistaEihän sitä vielä oikein todeksi uskokaan mutta isän kannalta tämä kuitenkin varmaan on parasta. Hänen ei enää tarvitse kärsiä kovista kivuista eikä siitä tietoisuudesta ettei muista asioita eikä aina tuntenut enää meitäkään... mutta kyllähän tämä on outoa, enää ei häntä näe enkä viikonloppuna vietän hänen kanssaan aikaa. Kestää varmaan aikansa täyttää se aika jollakin muulla :(