Tutkimustuloksia

Kolme sekunnin häiriö tuplaa virheet - Talouselämän verkkosivulta tuo linkki.

Entä kun se puhelin soi koko ajan - ja pitäisi lähes samaan aikaan kirjata faksi- ja spostitilauksia? Naapuri puhuu puhelimeen, toinen naputtaa tilausta vieressä. Siinä sitten pitäisi pystyä keskittymään omaan hommaansa.

Omaa työtäni ajatellen... mun pitäisi kehittää joku seuranta itselleni. Jos vaikka kirjaisin ylös virheet ja huomautukset liian kovasta äänestä. Et tuleeko niitä todella niin paljon, että on aihetta huomauttaa. Nimittäin istun tiimarin vieressä - ja hän ymmärrettävistä syistä kuulee mitä/miten puhun - ja myös sen jos joku tulee sanomaan että olen kirjannut väärin tms. Eli olen koko ajan havaintoetäisyydellä... (en mä sitä tarkoita, että kyttäis...)
Kyllähän niitä virheitä muillekin sattuu... ei siitä olekaan kyse... mutta olis sitten itselleni jotain faktaa. Kyllä se joka kerta harmittaa kun tulee virhekirjaus - muutenkin. Kuitenkin olen hyvä monessa muussa jutussa...

Olen mä itsekin monta kertaa huomannut tai saanut tietää jonkun väärän kirjauksen tai vaikkapa toimituspäivän. Jos ko henkilö on paikalla niin olen kertonut - hänelle itselleen.

No älkää ottako tätä kovin vakavasti. Kirjoitan vaan asian ulos mielestäni. Kun näyttää jääneen vaivaamaan... en mä yleensä näitä juttuja kotona mieti. Mutta nyt käyn asian itselleni läpi näin...

Eilen Cabaret

Monikan kanssa katsottiin illalla -ja tykättiin. Ollaan kai vähän erikoisia. Moulin Rouge on yksi meiän lempielokuvista. Iina ei näistä välitä, hän tykkää kauhusta.

Töissä - no ei muutosta. Vähän ärsyttää tuo kehityskeskustelu. Sain hyväksyttäväksi. En vielä käynyt kokonaan läpi. Ehkä jotain pientä viilausta siihen haluan... Meillä uusi käytäntö jossa kehityskeskustelu dokumentoidaan tiettyyn ohjelmaan, jota saa käydä pomo + ylemmät sekä henkilöstäosasto katsomassa. Käytännössä ehkä vaan katsovat, että on tehty. Eli dokumentointi tehdään aika pääpiirteittään... En tiedä, jatkossa näkee miten se lähtee sujumaan.

Kai tänään pitää kauppaankin lähteä. Alkaa taas tuoretavarat uhkaavasti vähentyä.

Kehityskeskustelu tältä keväältä ohi

Oikeastaan ei paljoakaan uutta,  samat ongelmakohdat kuin ennenkin eli: keskittyminen, äänenkäyttö, rutiinihommissa tulee virheitä. Tosin itse olin kyl sitä mieltä että vähentyneet, mut  ilmeisesti niistä ei sitten ole tultu kertomaan (huono juttu sekin, kun itte luulee et asia alkaa olla vähän nk paremmassa jamassa). No äänenkäyttöä yritän hillitä, tai ainakin se lähes koko ajan pyörii takaraivossa... aika lailla ehkä luonnekysymys  - pakko vaan yrittää... otettava itsensä tarkkailuun. Kaipa siinä voi soveltaa samaa itsekuria kuin esim. painonhallinnassa. Töiden organisisointi ja järjestelmällisyys kuitenkin ovat hallinnassa (sekin yksi kehittämistavoite). No onneksi näitä kehitttämiskeskusteluita ei ole kuin kaksi kertaa vuodessa. Tää kevään on se perusteellisempi. Syksyllä vaan katotaan miten on mennyt...

No on mussa paljon hyvääkin ;) - mut valitettavasti ihminen yleensä muistaa vähän paremmin nuo epäkohdat... Eli olen sosiaalinen, tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, tunnollinen (vaikka virheitä tuleekin) yms

En mä kyllä varmaankaan missään unelma-ammatissani ole, muttei ihminen aina voi valita sitä mikä itteään miellyttää. Eikä mulle kuitenkaan vastenmielistä ole töihinlähtö. Hyviä puolia tästäkin työstä löytyy mm. ei tartte miettiä kotona, pääsääntöisesti työt tehdään samanpäivän aikana (se sekä hyvä että huono juttu), viikonloput on vapaat, ylitöitäkään ei usein.

Työkaverin koneelle pomsahti tänään virus. Tarvittiin käyttötuki paikalle. Kumma juttu sinänsä, meiän virusturvan pitäisi olla ajantasalla ja jatkuvasti toiminnassa ?!? Sen kyllä tiedän ettei tämä ko henkilö surffaile netissä mitenkään ahkerasti. Sanoi käyneensä liiton sivuilla. Mutta nykyäänhän noita voi tulla oikeastaan miltä sivulta tahansa - vaikka kuinka välttelisi tiettyjä sivuja - jos huono tuuri sattuu

Viikonloppuna käytiin isää tervehtimässä. Kyllähän isä pärjää, mutta piristämässä käytiin. Sunnuntaina oli sitten yhdet synttärit. En muuten syönyt siellä sipsejä ollenkaan, muutaman karkin nappasin.

Olen mä punninnut itseni melkein joka aamu. Tietää mihin suuntaan on menossa - alaspäin. Tässä asiassa hyvä juttu :)

Tytön kanssa kävin aamulla lekurissa. Hän halusi mut mukaan. Nyt yritetään purkaa masennuslääkitystä pienemmällä annoksella, hoitoa samoin.  Lääkäri haluaa nähdä tytön vielä kesällä et nähdään mitä/miten lääkkeenlopetus onnistui. Positiivisella mielellä senkin suhteen...

Itsekuriviikko :)

Hyvin on tällä viikolla motivaatio pysynyt.  Tänään olisi ollut karkkia tarjolla, mutta en ottanut yhtään (luulenpa, että jos olisin ottanut yhden niin... parempi näin). Aamulla sanoin tytöille että onneksi kukaan ei ole lomalle lähdössä (silloin karkkia tarjolla), mutta oli silti - en tiiä jäikö toiselta puolen joku lomille... vai tarjosko joku naistenpäivän kunniaksi

Aamulla jouduin pihalta kääntymään takas kun muistin, että kännykkä jäi. Ensin meinasin etten taida viittiä, mut sit tuli sellainen tunne, että on haettava. No ajelin sitten töitä kohti, kun Iina soittaa että on unohtanut avaimet sisälle - eli ei päässyt pyörävarastoonkaan. No kävi sitten ensin yleisavaimen haltijan ovella, ei ilmeisesti ollut kotona (tai ei ollut vielä herännyt). Soitti sitten uudelleen eli kotiin käännyin. Soitin töihin, että myöhästyn vähän

Töiden jälkeen käväisin kirjastossa, hain varaamani kirjan (office opiskelua). Exä olikin käymässä, joten keittelin meille kahvit. Kamukin tuli hieman myöhemmin käväisemään. Sitten vein tytöt nuorteniltaan - haettiin yks heiän kaveri samalla. Tankkaamaan sitten - ja autossa jotain häikkää, vesimittari käyttäytyi oudosti. Toivottavasti jäähdytysnesteen lisäys auttaa, samalla laitoin vähän lasinpesunestettä - ja bensaan masinolia. Niin illalla pitää tytöt ja kaverinsa hakea. Sittenhän sen näkee auttoiko nesteen lisäys. Jos ei, niin täytynee harkita lähdetäänkö vaaria katsomaan huomenna. Tarkoitus olisi iltapäivällä. Sunnuntaina on sitten serkun synttärit. (Nuorin serkkuni on 15v), täti laittoi tekstarikutsun. Eli on tässä ohjelmaa tälle viikonlopulle tiedossa.

Onnistuin melkein liukastumaan auton alle, parkkipaikka tosi jäinen. Naapurin paikalla rönysinkin. Ihan jäässä, ohuen lumikerroksen alla

Töissä oli aika rankka päivä tänään. Sähköpostikin temppuili keskellä päivää. Porukkaa poissa jne. No yleensä ottaen perjantai on meillä työteliäin päivä. Maanantaina olen aamulla menossa  Iinan mukana lääkäriin. Töissä on tiedossa tämän vuoden eka kehityskeskustelu (kaksi vuodessa)

Aika työteliäs päivä

Kiire alkoi heti aamusta. No ensimmäiseksi pomo tuli sanomaan yhdestä eilisestä kirjausvirheestä. Olin pikkasen laittanut tuotetta liikaa. No muutaman puhelinsoiton jälkeen sain asian kuntoon - ensin tosin näytti ettei onnistu. Sitten piti yksi hinnasto tarkistaa - ei ollut kyllä mun alunperin laittama - löytyi muutama virhe. Se selitti sitten sen minkä takia tietyillä asiakkailla oli yllättävän isot tilaukset... mutta hyvä että löytyi virheet nyt eikä vasta myöhemmin....

Kävin lounaskahvilassa syömässä. Yllättävästi piristi pieni ulkoilmassa käynti, oli aika kova tuuli. Yleensähän vien omat eväät - ja vaan kävelen alakertaan syömään.

Kotona kerkesin vain kahvin siemaista, sitten Monika koululle kokeisiin (yks aine jäänyt tenttimättä kun osallistui koulun näytelmään), Iinan kanssa kirjastoon. Tai ensin käväistiin Anttilassa. Löysin toppasaappaat vitosella, sopivan maastonväriset minulle - jos vaikka innostuis lumihangille jossain vaiheessa (joskus on tilanteita ettei korkokengät ole kovin käytännölliset ;)) Niin kirjastossa oli kirjaesittely - Vuonna-85 - Manserockin lyhyt oppimäärä. Muutama aikakauden äänityskin kuultiin. Mukavasti meni ilta.

Lainasin muuten Katariina Sourin uusimman kirjan samalla - ja sitten paikallishistoriaa - tai oikeastaan oman synnyinseutuni historiaa - Vanha Pyhtää - kirja kertoo Pyhtään ja Ruotsinpyhtään historiasta ennen vuotta 1743 (joilloin kunnat erotettiin toisistaan). No Ruotsinpyhtää on  nykyään osa Loviisaa - vuodesta 2010.

Sitten haettiin Monika koululta - ja kotiin iltapalalle.

Ps. painonhallinta on lähtenyt mukavasti käyntiin :)

Päätös

Tänä aamuna sen päätin. Laihduttaminen alkaa taas. Sinänsä mukavaa aloittaa, kun ei ole tullut lisää... Kalorilaskurissa olen viimeksi ollut elokuussa - ja paino on siitä pysynyt ennallaan, 300g vähemmän kuin silloin viimeksi mitatessani. Tästä on hyvä jatkaa - sillä yleensä kilot ovat pompsahtaneet takaisin ainakin aloituslukemiin... jossei enemmänkin.

Kerroin aikeistani tytöille, sanoivat, että toivottavasti kukaan ei nyt kuole tai satu mitään muuta. Nimittäin mun   painonpudottamiset yleensä toppaa siihen... ei jaksa sitten keskittyä. Mutta - nyt mulle vaan aamulla tuli sellainen fiilis, et nyt - tästä se lähtee... painonhallintaa

Ajattelin että kun viiskymppiset lähestyy vääjäämättä - muutaman vuoden päästä. Tai yksi tavoite on kyllä kevät 2014 kun nuorempi kirjoittanee ylioppilaaksi. Vanhempi valmistuu ammattiin tänä keväänä, mutta siihen en ihan kerkeä (kuin aloittaa).

Iina pyysi jos tulisin ensi viikolla mukaan hänen lääkärilleen, suunnittelevat masennuslääkityksen - ja hoidonpurkua. Lääkehän on nyt jo puolitettu - ja on mennyt hyvin.  Lupasin mennä, vaikka itselläni on melkein heti perään kehityskeskustelu tiiminvetäjän kanssa.  Tuo lekuri ei ole kuin puolisen tuntia. Pitää vaan muistaa pomolle kertoa :)

Monika lähti kaverin kanssa kaupungille. Vähän hirvittää, aika pääkallokeli tuolla - pyörällä lähti.

Miten tää aika juokseekaan...

Perjantaina tajusin yht'äkkiä, että tätä vuotta on menty jo kuudesosa... Kevät lähestyy vaikka öisin nyt ollutkin paukkupakkasia. Viikonloppu ollut rentoa kotoilua. Iinan kanssa käytiin lauantaina säilytyskoreja hänelle ostamassa, itsellekin muutama (jos sais vihdoinkin kaappien päältä banaanilaatikot vaihdettua hieman sisustuksellisempiin (ja kannellisiin...)

Minä olen aika huono sisustamaan, vaikka ideoita aina välillä päähän tupsahtaakin. Monesti toteutuksen estää ajanpuute tai materiaalin eikä tuota rahaakaan ylenpalttisesti ole. Monika kiertelikin perjantaina kirppareita ja onnistui itselleen löytämään mukavan päiväpeitteen ja tyynyt pikkurahalla. Mulla saattaa olla samat verhotkin ties kuinka kauan. Olkkariin ostin lampun vasta muistaakseni viime kesänä - vai syksyllä. Siihen saakka pärjättiin jalkalampulla... no ehkä mä olen vähän boheemi.

Tällä hetkellä ehkä tärkein homma olisi käydä läpi mitä kaikkea täältä kotoa löytyy, hävittää tai uudelleensijoittaa... Iinakin innostui omaa huonettaan läpikäymään (siitä se lauantain ostosreissu) ja raahattiin yks vanha lipasto varastoon - joka muuten on aivan täynnä - varasto siis. No sieltä löydettiin taas yks laatikko, joka alunperin muutossa olisi pitänyt tuoda ylös. Silloin kun muutettiin yli kaksi vuotta sitten tähän - oli hieman kiire - ja muutossa apuna olevat miehet eivät oikein miettineet minne mitäkin laittoivat - lähinnä tuo varasto on ongelma. Mulla oli tarkoitus että laitetaan laatikot hyllyyn joka tuotiin sinne sitä varten... no osa tavaroista on keskellä lattiaa eikä hyllyille pääse... Eikä ole oikein ollut aikaa järjestellä - varaston siivous kun vaatisi koko päivän, ei voisi jättää kesken. Kun kaikki tavarat pitäisi kiskoa ulos - ja saada takas järkevästi. No jos tänä kesänä onnistuis....

Mutta - kuitenkin tykkää olostani täällä. Ei mua häiritse vaikka mulla on vanhat muovilattiat ja kaikenmoista muutakin pitäisi. Kyllä mä täällä elää pystyn - ja viihdyn, Muuttaessani tänne, tein vain yhden "rempan", vaihdatin keittiön kaappien ovet. Niitä entisiä en voinut katsella :) No, mikä kenellekin tärkeää...