Sydän on tärkeämpi

Olin maanantaina sydämen varjoainekuvauksessa - Töölössä Mehiläisessä. Löytyi yksi 95% paikallisesti ahtautunut suoni - tehtiin sitten pallolaajennus. Oikeastaan kun asiaa miettii... uskomatonta että niin pienestä reiästä pysyy tekemään sellaista. Muuten varmaan toimenpide lääkäriltä meni aika rutiinilla - mutta mulle se tehtiin vasemman ranteen kautta (yleensä oikeasta) kun tarvitsen oikeaa kättä kyynärkepin käyttämiseen.

Pääsin kotiin samana päivänä ja sairaslomaa viikko. Leikkaus siirtyy aikaisintaan kolmen kuukauden päähän  - verenohennuslääkkeen vuoksi. Muuten olen toipunut hyvin - tosin taksimatkan lopulla tuli pahoinvointia (onneks kuskilla oli muovipussi) - ja kun kotiin pääsin niin sohvalle suoraan enkä sitten jaksanut pariin tuntiin nousta.

Pari päivää nyt lepäillyt. Kohta lähden apteekissa käymään - pitää käydä lääke ostamassa (parin päivän annoksen sain mukaan). Puoli vuotta verenohennuslääkettä - plavixia ja primaspania.

Luulen et tämä  kuitenkin helpottaa oloa. En oikeastaan ole osannut ajatella kipeaän olon osittain johtuvan sydämestä vaan olen ajatellut et kunto alkaa olla jo niin totaalisen huono kun ei pitkään aikaan ole pystynyt lenkkejä tekemään. Mut jos nyt vähän paremmin...

Olen kyllä aika lailla mennyt vaikka olo ei kaksinen ole ollutkaan... Ainakin moni ihmetellyt et kuinka sä jaksat... Marraskuun jälkeen mun kyl itselleni piti myöntää etten jaksa - ainakaan joka päivä.

Ihmeauto

meni tänäkin vuonna läpi katsastuksesta melkein yhtä hyvin kuin viime vuonna - silloin ei mitään huomautusta. Nyt yhden valon vaihto (parkki) jonka kävin heti Motomaatissa vaihdattamassa. Lisäksi huomautus umpioista et on kosteutta (muttei sen kummempaa korjauskehotusta).

Hyvä juttu mun ei tartte nyt pakosti ajatella auton vaihtoa eikä miettiä miten korjaukset maksan... Auton kyllä ajattelin vaihtaa jossain vaiheessa mutta tällä hetkellä ei oikein kiehdo kaupoissa kiertely tuon jalan takia...

Vuosi 2019

Mitä siitä jäi käteen? Ainakin se on ollut henkisesti ja fyysisestikin raskas vuosi. Isän terveydentila ja lopulta poismeno, oma terveys mietityttää. Mutta silti mulla on luottamus, että sekin järjestyy - tosin ei niin nopeasti kuin toivoisin, sen myönnän

Olin nyt joulun jälkeen kolme päivää töissä kolmen viikon sairasloman jälkeen. Ainakin ne päivät meni ihan hyvin. Nyt pieni loma loppiaiseen asti. Mitään erikoista en ajatellut tekeväni lomalla. No auto pitää katsastaa :

Jouluaaton olin kaverimiehen luona kinkkua syömässä - ja yökyläänkin jäin, ei siitä sen enempää tällä kertaa. Tapanina perinteisesti siskon luona kahvittelemassa muun lähisuvun kanssa. Sekin mukavaa.

Tämän uudenvuodenaaton vietän kotosalla - jossei mitään yllättävää satu. Nyt on sauna lämpiämässä, ehkä katson jonkun mukavan elokuvan. Mietiskelen syntyjä syviä... ;) Ehkä vähän viime vuotta tai vuosia ja sitä mitä haluaisin tulevalta.

Tällä hetkellä ehkä tuo terveys päällimmäisenä - ja kyllä tässä viime aikoina on mielessä ollut etten mä nyt välttämättä haluiaisi elämään ihan yksinäni viettää - asumaan tuskin kenenkään kanssa enää rupeaisin - olen ollut niin kauan yksin, etten varmaan sopeutuisi toisen elämään - saati toinen minun. Ongelma vaan on siinä ettei sellaisia miehiä kasva joka oksalla... ja parhaimmat on varattuja :) Ne joita tapaan, ovat jollain lailla ehkä itseni kaltaisia, sitoutumattomia ehkä rakkaudessa pettyneitä eivätkä uskalla luottaa tunteisiin... Pelkään myös sitä että loppujen lopuksi en ole valmis siihen kuitenkaan. Mutta katsotaan mitä elämällä on vielä minulle annettavanaan

Tästä tuli taas joutavaa jaaritusta mutta enempään en tänään pysty

Hidasteita

Kävin tänään kardiologin vastaanotolla.  Teki sydämen uä-tutkimuksen. Jotain häikkää  siellä on joten laittaa varjoainekuvaukseen Helsinkiin - aika on kuukauden päästä. Mitä siellä selviää, vaikuttaa sitten taas leikkauksen toteutumiseen... siis sen aikatauluun. No köpöttelen sit edelleen kepin kanssa - ei se kyllä mitään herkkua ole (liikkuminen sattuu), vielä pystyn autolla jotenkin ajamaan - kytkintä ei onneksi tarvitse jatkuvasti. En minä tietenkään tyytyväinen ole mutta kuten sydänlääkäri sanoi - sydän on tärkeämpi

Pari lääkettä lisää: aspiriinia ja kolesterolilääkettä (vaikka mun kolesteroliarvot on kyl ihan hyvät - aina olleet). Verenpainelääkkeiden lisäksi. Lääkearsenaali kasvaa - vielä tietysti kipulääkkeet (lonkalle). - Työnteosta lääkäri senverran mainitsi että voinnin mukaan. Työkaveri heti mulle meinas et kai jäät suoraan saikulle. Ilmoitin tulevani perjantaina ja seuraavalla viikolla pari päivää - sit mulla on vajaan viikon loma.  Sen jälkeen katon - voinnin mukaan. Ei mulla pää kestä koko ajan kotona oloa ja odottamista - varsinkin kun tilanne pitkittyy - ja kaikki on epävarmaa...

Huomenna tytön luo pikkutupareille (me ja siskon perhe, lisänä yks kaveri) - tein nyt suklaakakun sinne mukaan. Jotain muuta ajateltavaa tähän. Jouluaaton ilmeisesti vietän itseksein, jossen sitten kaverille lähde kinkkua maistamaan.  Nuorempi tyttö ei tule jouluna tännepäin - viettävät joulua uudessa kodissaan - ja avomiehensä äidin lihapatojen äärellä :), vanhempi ilmoitti jo aikoja sitten ettei vietä joulua tänä vuonna ollenkaan.

Viikolla kävi kyläilemässä työkaveri yli 30 vuoden takaa - silloin oltiin nuoria ja nättejä :) Mutta jännä miten tavallaan vuodet kaikkoavat, samat ihmiset ryppyjen ja juonteiden takana. Lapset vaan ovat kasvaneet isoiksi, niistä ne vuodet huomaa

Yhtä mukavaa oli kuin silloin ennen

Leikkauspäivä siirtyi eteenpäin

päivän vitsi :)

Kyseessä ei ollut verenpaine vaikka hieman korkea sekin vaan sydänfilmissä oli jotain poikkeamaa, joka  on tutkittava ensin. Anestesialääkärin päätös.

Eli tiistaiaamuna siskon kanssa lähdin tutkimuksiin. Ensin labrat ja se sydänfilmi sekä virtsanäyte. Sieltä sitten rtg-kuviin (thorax ja lonkkakuvat) ja seuraavaaksi leikkaushaastattelu. Sairaanhoitaja kyseli kaikkea ja tutki ihon, verenpaineen, kysyi suostumusta kudosluovutukseen (mun vanha nivelkierukka voidaan käyttää jonkun muun hyväksi, tai siitä saatava aines, jos sitä vielä voi käyttää...) Sitten tuli anestesialääkäri.  Ei tehnyt sitä päätöstä yksin vaan neuvotteli seniorin kanssa.  Eli tilanne on nyt niin että pitää tuo sydän tutkia ennen kuin voidaan leikata kun ei kuitenkaan ole ns. kiireellisestä leikkauksesta kyse (eli kyse ei ole elämästä eikä kuolemasta vaikka tuo lonkka on aika loppu jo)

En sitten vielä tavannut leikkaavaa lääkäriä vaan lähdettiin siskon kanssa kotiin kahvilan kautta. Pomolle soitin "huonot" uutiset. Mutta kyllähän meillä tiedossa oli että jotain estettä aina saattaa tulla.

Myöhemmin kävin vielä vp-kontrollissa työterveyslääkärissä. Lääkkeen lisäyksellä ei toivottua vaikutusta - varsinkaan alapaineeseen joten nyt syön sitten lisänä beetasalpaajaa (joka ainakin sykkeen vie alas). Laittoi sitten lähetteen kardiologille (21.12) - ja kysyi oletko työkuntoinen - sanoin etten oikein tiedä - siihen hän että et ole - hän laittaa sulle sairaslomaa jouluun asti - ja sanoi sit et et mee töihin vaan hoidat itseäsi (hänhän sanoi jo aiemmin syksyllä että voisin pyytää lomaa viikon pari tarvittaessa - en ole ottanut  - kuin kerran, pari kuukautta sitten kun verenpaineet nousi pilviin - ja olin todella "poikki") Oli sitä mieltä ettei tuolle lonkalle hyvä ole olla töissä (vaikka toimistohommia teenkin) et jos on kovin kipeä niin toipuminenkin on vaikeampaa... Minähän en oikeastaan ilman kyynärsauvaa kulje ollenkaan - ilman sitä ontuen, kipeä on joka tapauksessa.

Mut ihmismieli on kummallinen - tuntuu jotenkin syylliseltä olla kotona vaikka tietää jos on töissä niin kotiintullessa on ihan rättiväsynyt...

Muuten eiliset labrat. Kolestroliarvot on tosi hyvät (4,6, hdl 1,5 ja ldl 2,6), triglyt kyllä hieman koholla. Saa nähdä sanooko niistä mitään... No kolestroliarvoissa mulla ei koskaan aiemminkaan ole ollut huomauttamista...

Tämmöinen tilannekatsaus - tuskin ketään muuta kiinnostaa kuin mua itseäni. Mutta onpa muistinvirkistyksenä täällä :) Huomenna siskon ja miehensä kyydissä kotipuoleen, yksille 35v-synttäreille, ruokaa tarjolla. Monika tulee iltapäivällä ja Iinakin luultavasti tulee käymään pyykkiä pesemään...

Rankka vuosi takana

Oikeastaan vasta tänä viikonloppuna sen todella olen tajunnut -  isän lopullinen sairastuminen viime joulun kieppeillä ja poismeno, oma terveys (lonkka) jonka vuoksi en ole päässyt metsälenkeille enää kesän jälkeen, operaation odottelu ja jännitys. Sit mulla on ollut vähän sellainen tapailukaveri, ystävä - jonka kanssa vietetty aikaa kun kummallakaan ei ole tärkeämpää. Eilen tajusin että minähän oikeastaan olen varasuunnitelma. Alustavasti sovitaan että ehkä nähdään, sit tuleekin muuta menoa (lähinnä hänelle, mun menot on yleensä tiedossa etukäteen...) ja tulee viesti että tuli muita suunnitelmia... mitäpä mä siihen muuta kuin et mukavaa viikonloppua

Kyllähän mä sen olen tiennyt ja hyväksynytkin jollain tapaa, mutta nyt tuli sellainen - jotenkin hämmentynyt olo - et mähän olen ollut selvästi varasuunnitelma, eikä se tunnu hyvältä vaikka sen tietääkin...siskolleni sanoinkin että en ole enää kenellekään Ykkönen :( . Mut on helppo sivuuttaa... enkä mä rupea kenestäkään "taistelemaan", saa mennä jos on mennäkseen -  mutta aina näyttää palaavan...

Vartalotyyny, ehkä siitä apua leikkauksen jälkeen
- ja voihan sitä halatakin tarvittaessa ;)

Postilakko loppui ja torstaina tulikin tärkeä kirje joka oli kirjeen päiväyksen mukaan tehty 5.11 ja kuoressa leima 7.11. Sairaalasta kutsu toimenpiteeseen ja kokeisiin. Ensi tiistaina ensin labrat ja ekg, sitten rtg ja vielä leikkaushaastettelu. Leikkauspäivä viikon päästä jossei tule esteitä. Sitä mä vähän nyt pelkään, että entä jos se ei onnistukaan (tuo päivämäärä mulla olla tiedossa OmaKannan mukaan mutta siellä ei ollut tietoa mikä se olisi).

Verenpaineet ei valitettavasti ole tasaantuneet toivotusti mutta toivottavasti eivät ole esteenä. Se varmaan selvinnee ensi viikolla. Hieman korkealla edelleen, mutta toisaalta onko ihme?

Edellinen viikonloppu meni viihteen merkeissä - ja yhdistysasioissa... Perjantaina oli
ammattiyhdistyksen syyskokous, edelleen pesti hallituksessa jatkuu. Kokouksen jälkeen pikkujoulut. Lauantaina Imatralle, yhdistystouhuja sielläkin ja jouluruokaa.. Ilta jatkui teatterissa Love me Tinder. Mukava viihdyttävä esitys. Sunnuntaina Antti Reiniä katsomassa ja maanantaina kirkkokonsertti - no siinähän ne vapaat meni. Muuten huomasin kirkossa kuinkan herkistyneessä mielentilassa sitä on  - tuli laulu "Tulkoon joulu", en vaan yksinkertaisesti voinut kyyneleille mitään. Muistot tulvahtivat mieleen ja ajatus että entiset joulut on vain muistoja...

Antti Reini, Patoklubi 24.11.19

En varsinaisesti juhlinut syntymäpäiviäni mutta yks kaveri käväisi torstaina kahvilla. Ei ollut aikaa eikä voimiakaan järjestää mitään isompaa (yleensä mulla on sisarukset ja täti käväisseet ainakin)
Eli tällä hetkellä ajatukset pyörii aika lailla tuossa lonkassa.

Tilasin muuten Iinalle syntymäpäivälahjaksi lupaamani Dnatestin - oli aika hyvä Black friday-tarjous. Muuten en ole paljon ehtinyt/jaksanut sukututkimusta harrastaa tällä hetkellä - ehkä sekin aika taas tulee... Jollain lailla olisi halunnut isän kanssa niitä katsella mutta siinä vaiheessa kun sain hänen tuloksensa - oli hänen mielensä jo osittain "muualla"

En aio mökkiytyä

Juttelin työterveyshoitajan kanssa samalla kun hain influenssarokotteen. Samalla juteltiin mun nykytilanteesta, vp-lääkityksestä, lonkkaleikkaukseen jonottamisesta...kun hän kysyi miten sun henkinen vointi. Sanoin että yritän olla ajattelematta (leikkausta) ja olen menossa melkolailla entiseen tapaan eli yhdistystoimintaa ja viihdettäkin. Toki lepopäiviäkin tarvitsee... Hän siihen sanoi ettei tarvitsekaan mökkiytyä. Olen minä mennytkin...

Toki myönnän että väsyn varmaan helpommin kuin ennen. Verenpaineeseen sain vielä lisälääkityksen kun ei ollut laskenut neljässä viikossa toivotulla tavalla (labra-arvot kyl ok) eli aamulääkkeen lisäksi, otan vielä tabletin illalla. Toivottavasti siitä on apua. Hampaidenhoito ok  - tulehdusriskit on kartoitettu. Viime viikolla oli viimeinen kerta - seuraavan kerran suunnilleen vuoden päästä tarkastukseen.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu meni yhdistyskoulutuksessa Pohjois-Karjalassa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kotona sunnuntai-iltana - onneksi ei tarvinnut itse ajaa. Alkuviikosta illat meni kyllä palautuessa, töissäkäynti riitti. Torstaina oli taas kokoustamista, syyskokous tulossa (itse olen sihteeri tosin meillä pj tekee kyl suurimman osan hommista... kun haluaa et asiat hoituu.. :) )

Toista viikkoa sitten perjantaina  oli meiän ja yhden toisen paikallisen yhdistyksen yhteistä koulutusta (jäsenhankinnasta)  ja sen jälkeen vapaata oleilua loppuilta... jutustelua, ruokaa, juomaa, saunomista niille jotka halusi. Menihän siellä puolille öin - autolla olin kyllä liikkeellä. Siitä olen tyytyväinen että tänä aamuna sai nukkua pidempään. Launtaina sitten viihdettä patofestareilla. Esiintymässä Honkatonk (heidät myös halusinkin nähdä, Kjellu on naapurikylän poikia), Roni Leppä sekä Mato Valtonen & Jore Marjaranta.

Viime viikko ollutkin hieman rauhallisempi. Nuorempi tyttö tuli viikonlopuksi. Hän innostui hieman järjestelemään kaappeja. Mulla itselläni on tälä hetkellä hieman hankalaa. Nyt on mm. lakanat helpommin saatavilla. Ensi viikonloppuna onkin sitten menoa tiedossa monta päivää peräkkäin - pidän pidennetyn viikonlopun, neljä päivää - oikeastaanhan se on lomanen :) Siitä myöhemmin

Oman pappani tekemän keinutuolin siirsin parvekkeelta sisälle. Suunnitelmana on virkata tuohon päällinen. En tarkkaan muista koska pappa sen on tehnyt. On ollut vanhempieni kodissa ainakin 70-luvun lopulta lähtien. Hyvää tukevaa tekoa... mikään kohta ei heilu irtonaisena.

Mutta nyt loppuu ruokatunti, laitan tämän maailmalle..