Menihän se - työpäivä

Oikeastaan puolen päivän jälkeen oli kuin ei olis lomalla ollutkaan - niin siinä aina käy. Ilmoitustaulullakin jo lista talvilomatoiveista. Hyvä et on edellisestä toipunut :)

Muuten päivä sujui hyvin, ei pahempia mokia tullut tehtyä. Pikkasen ylitöiksi meni - mutta luultavammin ei ollut edes oma moka vaan järjestelmän, joka ei suostunut yhtä raporttia lähettämään spostiin. Jouduin soittamaan käyttötukeen - ja siellä sitten katteli - ja sanoi et näyttäis lähteneen järjestelmästä mutta jäänyt jonnekin matkalle, saattaa olla että tulostuu vasta parin tunnin päästä. No onneksi toinen raportti toiseen tuotantolaitokseen oli mennyt perille - laitoin sinne postia ja sain vastauksen, että sinne on tilaus tullut - eli pääsin sitten kotia lähtemään - reilu puol tuntia yli työajan.

Jotain positiivistakin tänään. Meiän just ton, joka temppuli, tekemisessä tarvittavaa raporttia oli muutettu käyttäjäystävällisempään muotoon. Sitten saatiin myös tilata ensi vuodeksi kaksi kalenteria firman piikkiin  - tilasin mappikalenterin seinälle ja kronon itselle (ammattiliitto kun ei enää ensi vuonna lähetä kalenteria - harmittava juttu - kuulemma suurin osa ei sitä halua, olisivat voineet edes kysyä. Nimittäin sillä perusteella tekevät päätöksen, että viime vuonna sen joutui itse tilaamaan jos sen halusi - eli teettivät vain sen verran kun halukkaita oli. Olin jo harmitellut, että nyt joutuu itse ostamaan... mä kun en tossa liitossa ole ollut kuin kaksi vuotta - ekana vuonna en edes saanut kalenteria kun liityin jäseneksi helmikuun alusta. Sanovat että tulee jotain uusia jäsenetuja...)

Kotia siis tulin viiden kieppeillä. Iinalla oli ongelmia koneensa virustorjunnan kanssa, ei ollut päällä kun windowsin palomuuri ei suostunut poistumaan koneelta. Jotenkin se vaan sitten melko pitkän "tappelun" jälkeen suostui sulkeutumaan - lisäksi useita uudelleenkäynnistyksiä tehtiin. Kumma juttu, netistä ei löytynyt tietoa siihen että kuin sen saa suljettua. Yleensä ongelmana oli ettei sitä saatu päälle...

Sain työkaverilta pienen pussillisen omenoita. Kiva juttu - kun en ole siellä isän luona päässyt käymään. Sielläkin puut notkuu omenoita :)

mukaelma kissakorviksista

Nämä tehty samalla periaatteella kuin vihreät kissakorvikset. Monikalle, joka itse valinnut tuon tähden tuonne keskelle (ja  haluamansa värimaailman), "ketjut" on pujoteltu oransseista ja keltaisista putkihelmistä korupiikkiin...

Arki alkaa

Huomenna töihin. Tuntuu aika epätodelliselta, nytkö se on ohi - loma. Toisaalta taas tuntuu kuin olisi ollut pitkään poissa. En olekaan ollut moneen vuoteen poissa neljää viikkoa yhtäsoittoa enkä oikeastaan ole kuullut työasioista mitään - ainoastaan yhestä virkistystapahtumasta on tullut kysely. Ens perjantaina olis tarkoitus lähteä työporukan kanssa keilaamaan.

Keskiviikkona olis isän synttärit. Jos töiden jälkeen lähtis käväsemään - kattoo nyt, riippuu omasta ja tyttöjen     terveystilasta, säästäkin... aika pimeää alkaa olla illalla ajella. Jaa terveydentila - no mulla edelleen tukkoinen olo, saas nähdä miten töissä jaksaa. Mutta töihin olen lähdössä, liedellä porisee kaalikeitto, evästä töihin.

Loman loppuminen

Olishan tuota jatkanut pidempäänkin - varsinkin kun tämän viimeisen viikon on potenut flunssaa - mutta niin moni muukin. Aika sitkeessä tää näyttää olevan...

Monikaa ei tikit pidättele, niin kolme tikkiä siihen leukaan tuli. Ei nyt kyl ole halunnut pyörällä lähteä. Eli eilen hain vapskilta illalla ja tänään taas muualta, isänsä vei. Muuten kyllä hän osallistui luokkakuvaankin, yksityiskuvaa ei ollut halunnut.

Kävin tänään kamun kanssa Enkelimessuilla. Paljonhan siellä oli katsottavaa kivistä lähtien. Rahaa mulla ei ollut tuhlattavaksi (enkä kokenut noita elintärkeiksi :)),  no yhden yrttipussin ostin eurolla - sekoitus sitruunamelissaa, maitohorsmaa ja tuoksuampiaisyrttiä - Pussissa luki: Hengityksen helpotus. Ajattelin ettei se ainakaan oloa pahenna. Tosin vähän surffailin että mitä vaikutuksia, sitruunamelissa ja ampiaisyrtti helpottaa unensaantia, rauhoittava (ei kannata varmaan aamulla juoda)... maitohorsma tais olla mahakipuihin, mutta: käytetty myös suun ja nielun kurlausvetenä - no yrtit vaikuttaa niin moneen. Niinkun äsken kirjoitin, tuskin siitä haittaa on...

Tänään yritin tavoittaa isää koko päivän - aina viesti et puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä. Mutta en nyt ollut hirmu huolissa - enemmän olis huolettanut jos olis vaan hälyyttänyt eikä vastaa. Mutta puolilta päivin soitin veljelle asiasta, hän pystyi menemään vasta iltapäivällä kun ei ollut paikkakunnalla. Mutta selvisihän se asia. Jostain syystä isän puhelin ei ollut verkossa - ja hän oli saanut saman viestin yrittäessään soittaa minulle sekä veljelle... Vasta iltakuudelta onnistui. Eikä tietoa miksi näin kävi... Mähän en ole pystynyt käymään isän luona kun olen ollut kipeänä eikä tällä hetkellä viitsi mennä tartuttamaankaan kun on sinne leikkaukseen menossa. Samasta syystä velikään ei ole siellä käynyt, kipeänä myös - ja siskokin. Eli kyllä sitä flunssaa todella on liikkeellä joka puolella...

Vähän harmittaa kun tää viimeinen viikko meni miten meni mutta muuten kyllä ollut ihan kiva loma. Ei ole ollut erityisiä suunnitelmia, mielijohteiden mukaan mennyt... mutta tulee uusia lomia. On mulla pari pekkaspäivää vielä tälle vuodelle pidettävänä.

Sattuu ja tapahtuu

Flunssassa kärvistelen edelleenkin elikkä viimeinen lomaviikko meni sitten näin. No lapsena olin yleensä joululomalla kipeenä ja kesälomallakin. En sitten ole päässyt isän ikkunoita pesemään

Tänään iltapäivällä Monika soittaa hädissään kaatuneensa pyörällään ja leuasta tulee paljon verta. Kun saadaan selville missä, niin Iinan kanssa lähdetään. No leuassa oli isohko haava, joten Iina lähti pyörän kanssa kotiin ja minä Monikan kanssa terveyskeskukseen. Kello oli jonkinverran yli kolmen. Tk:sta meiät passitettiin päivystykseen aluesairaalaan.

Päivystyksessä ensin odoteltiin sairaanhoitajan luo pääsyä melko pitkään ja hänen mielestään leukaperiä piti näyttää lääkärille kun niissä tuntui kipua. Pelkän haavan olisi hoitanut sairaanhoitaja. Kuuden kieppeillä lääkäri otti tytön vastaan. No tuli sitten tikattuna kylmäpussin kanssa odottelemaan rtg-kuvaan pääsyä. Kuvan jälkeen odotettiin lekurille pääsyä, ei kestänyt hirmu pitkään. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään eli ohjeena särkylääkettä ja kylmää - ja viikon päästä tikit pois.

Sitten apteekkiin ja kauppaan, Monika ei ollut syönyt kouluruuan jälkeen eli nälkä oli kova vaikka aika hankalaa syöminen oli kipeiden leukaperien takia.

Huomenna olisi koulukuvaus, sanoi jättävänsä väliin. Ei halua kuvallista muistoa... Joka tapauksessa huumorilla tyttö yritti asian ottaa, kyllä meitä välillä naurattikin. Onnellisia oltiin siitä ettei käynyt pahemmin.

PS. Tänään oli "meikitön" päivä, niin sanottiin jossain. Eipä tullut mieleenkään ruveta meikkaamaan kun tyttö soitti kaatumisestaan.  Äkkiä vaan vaatteet ja menoksi...

Huojentavia uutisia

Iskä soitti juuri, on saanut tiedon leikkausajastaan - toki siihen on vielä aikaa - mutta pääasia, että ilmoitettu. Lokakuun loppupuolella lähtee Meilahteen ja tekevät ohitusleikkauksen. Isäni huumoria: no saan vielä elää 1½ kuukautta. Mutta kyllä tätä on odotettukin - toukokuussa kuultiin että suositellaan leikkausta - kesäkuussa sai tiedon että 3-4 kk jonossa. Siihen haarukkaan se näyttää menevän. Ei isällä muuten hätää mutta ei jaksa tehdä mitään raskaampaa, kumartuminenkin hengästyttää

no joo

kurkku kipeä, toivottavasti nyt ei sen pahemmin sairastuisi. Sain vissiin kylmää kun käytiin tytön kanssa lenkillä. Illalla oli jotenkin lämpöilyolo ja yöllä kurkku kipeänä eikä tää olo nytkään normaali, jotenkin tukala. Jos tämän päivän ottaisi rauhallisesti. Viimeinen lomaviikko alussa.

Kävin eilen kamun kanssa muutamassa asuntonäyttelyssä. Kiintoisaa vaikken itse olekaan enää ostamassa. Itse en kerinnyt hirmu monissa käymään kun sattui oikea kohdalle. Päivääkään en ole katunut... Yli kaksi vuotta on nyt asuttu tässä. Tämä on meille koti.

Juttelin eilen pitkästä aikaa yhden entisen (aikaisemmin blogeissa olen hänestä enemmän puhunut) kanssa. Kerroin hänelle mm ettei enää Jimin kanssa tapailla. Me ollaan tämän miehen kanssa tunnettu parikymppisestä alkaen, silloin seurusteltiin, erottiin ja elämä vei eri teitä. Tavattiin taas muutamia vuosia sitten, yritettiinkin jotain, joka ei sitten onnistunut. Ystävinä ollaan kuitenkin pysytty - ja hän tietää minusta aika paljon asioita, joita monetkaan ei tiedä - ja toisinpäin. Kerran oli ainakin puhetta et ehkä me sitten vanhainkodissa... Kumma juttu häneltä mä siedän aika lailla enemmän kuin muilta...