Käväisin vain

- en sitten lähtenyt muualle. Ei siellä montaa mulle tuttua ollut. Mutta työkaveri sattui tulemaan, joten hänen kanssaan sitten vietin aikaa. Pyöräileminen takaisinpäin tuntui helpommalta - ehkä johtui siitä että oli viileämpää. Nyt odottelen tyttöjä kotiin, Monikan oikestaan olis jo pitänyt tulla (jaksais isosena olla), Iinan tuo isänsä - Meripäiviltä

Monikan kanssa käytiin tänään kaupungilla. Hän osti lukiokirjoja ensi vuotta varten  - käytettyjä, mutta kyllä niihinkin aika sievoinen summa meni. Käytiin kukat huomiseksi ostamassa valmiiksi (jäi kukkakauppaan kylmään) ja sitten Rossoon syömään, jälkiruuaksi ostettiin kävelykadulta mansikoita.

Vähän mietityttää - Jimi - en oikein tiedä mitä meinaa. Vaikkei meillä sitoutumuksia olekaan niin olisihan se ystävällistä hieman ilmoittaa mitä meinaa. Kohta kolmeen viikkoon ei ole herrasta kuulunut, ei ole vastannut mun viestiinkään (viime viikonloppuna). En mä sitä sano et ite olisin sen parempi ilmoittelemaan mutta kyllä hän yleensä jotain on vastannut. Ei se kuitenkaan kiva ole et loppuu näin. Ymmärsin että edellinen suhteensa loppui suunnilleen samalla lailla eli tosta vaan. Siinä käsittääkseni toinen osapuoli suuttui kunnolla ja tavaroitakin jäi sille tielle (no on mullakin jotain hänen levyjään). Tavallaan mä olin tottunut häneen... mutta kai se alkoi olla jo liian arkista. No en mä tiedä, kunhan jaarittelen... hämmentynyt kuitenkin olen

Mutta huomenna juhlitaan siskontyttöä - ripillepääsyä.