Hieman harmittaa...

nimittäin isäni sydämenohitusleikkausta siirrettiin muutamalla viikolla - syynä se, että on kiireellisimpiä tapauksia. Alkuperäinen päivämäärä olisi ollut viikon päästä,  nyt siirtyi yli marraskuun puolenvälin. Kyllä se aika lailla vaikuttaa oloon kun ei jaksa tehdä yhtään mitään - no isä sanoi että kyllä se menee kun ei tee mitään eli istuu sohvalla ja kattoo telkkaria...

Olivat tänään soittaneet ja informoineet asiasta, uusi leikkauspäivämäärä tulee postissa (vaikka sanoivathan ne sen jo). No onneksi olis vielä sentään viikko aikaa, tosi ikävä olisi ollut jos olis ilmoitettu vaikka päivää paria ennen - et odottelehan vielä muutama viikko. Nytkin ollaan keritty miettimään kaikenmoisia juttuja asian tiimoilta, mitä pitää ennen sitä tehdä esim. siellä kotona kun kuitenkin on useamman viikon pois. Nyt vähän mietityttää et pääseekö jouluksi kotiin... MUTTA se on sitten sen ajan murhe tai mietittävä asia...

Hänellehän ollaan tekemässä ohitusleikkausta kun varjoainekuvauksessa keväällä selvisi että kolme suonta on 90%:sti tukossa. Koko kesä odoteltiin tietoja... toivottavasti nyt eivät sitä enää siirrä. Mutta tietysti, jos hätätilanne tulee niin pääseehän sitten heti... (jonon ohi), mutta vähän pelottaa kun isä kuitenkin asustelee siellä  yksin. Olen jo siitä sanonut että puhelin pitää aina olla mukana - meni vaikka postilaatikolla käymään... onneksi edes veli asuu suht lähellä... kilsan päässä.

Ilta meni siskon luona reissukuviaan katellessa ja jutellessa. Tulivat tänä aamuna Etelästä, olivat siskonmiehen synttäreitä juhlistamassa. Toinen tytöistään oli mukana, toinen ei työjuttujen kaa päässyt mukana lähtemään (tai kyse työssäoppimisesta). Mukava reissu oli ollut :)