Hieman ikäviä juttuja tulossa

- tai miten sen ottaa. Onhan se tietysti hyvä jos asiat saadaan kuntoon... kuten isän sydän ohitusleikkauksella. Iina kävi viime viikolla lääkärissä, meinas et peräpukamat oireili. Niitä ei löytynyt - lääkäri laittoi lähetteen paksusuolen tähystykseen. Tänään tuli - sama päivä kuin isälle sovittu leikkaus.

Iina soitti minulle töihin kun tuo lappu tuli. Alustavasti jo ilmoitin ko päivänä pitäväni ainakin aamupäivän vapaata. Kotona mulle selkis et taidankin pyytää siksi päiväksi pekkasen. Se toimenpide ei tehdäkään lähisairaalassa vaan pitää mennä yli 20 km päähän tk:hon (Iina sanoikin nyt jälkikäteen että lääkäri oli sanonut et se tehdään mahdollisesti siellä). Luulen et täytyy varautua pidempään aikaa - ja ajattelin et olen sitten heti tavoitettavissa jo isän asioissa tarvitaan (tai itekin voin soittaa)

En lähtenyt tänään autolla riskeeraamaan - edelleen kesärenkaat, kun en kerinnyt viikonloppuna kotopuolessa käymään. Exä vei tyttärensä kouluun ja samalla sanoi vievänsä mutkin. Kävelin sitten iltapäivällä kotiin. Ei se ole kuin nelisen kilometriä, vajaa tunti menee - jotenkin se vaan "syö" aikaa... Tosin saatan lähteä huomennakin - kattoo nyt keliä aamulla. En mä omaa ajamistani pelkää,  vaan muita hurjastelijoita (talvirenkailla tai ilman). Sen verran täällä enemmän liikennettä kuin ennen maaseudulla. Sitä mieltä olen et eihän sitä renkailla ajeta vaan kuski ajaa, nuo renkaat sun muut on vain apuvälineitä...

Mutta ihan kiva se oli iltapäivällä tallustella kotia. Oli aika jolloin joutui kävelemään pitkiä matkoja kun ei ollut autoa - esim. silloin kun tytöt olivat pieniä - vein heidät rattailla aamuisin ensimmäiseen hoitopaikkaansa, joka oli neljän kilsan päässä  - ja siitä sitten pyörällä kurssille. Kummasti sitä vaan jaksaa kun on pakko... Sitä en nyt muista montako kuukautta jouduin niin pitkälle viemään - myöhemmin saatiin hoitopaikka lähemmäksi. Kunnes taas Iinan puhejuttujen takia piti viedä hänet tarhaan - ja matka piteni taas - rattailla ja kelkalla vein.... puheterapeutti oli sitä mieltä, että tarha olisi parempi kuin perhepäivähoito... tosin enpä tiedä, eipä ne siellä paljoa osanneet, kunnei saaneet tietoa mitä tytölle pitäisi... tarhan tädit ja setä (siellä oli yksi poika"tarhatäti", josta tyttö piti erityisen paljon - nimi taisi olla Pauli) eivät tieneet mitä heidän pitäisi tehdä, eivät ymmärtäneet tytön puhetta vaan naapurin poika kertoi mitä Iina tarkoitti. Ihmettelivät miten sie ymmärrät, niin tähän poika et olen Iinan kaveri  ja leikitään yhdessä - ja tietysti ymmärrän mitä puhuu... Mutta eivät kaikki kuitenkaan ymmärtäneet, naapurin tyttö ihmetteli et eiks Iina puhu Suomea...

Mitenkäsä mie nyt näihin juttuihin päädyin... Kohta kai mietittävä nukkumaanmenoa, hieman väsyttää kai äkkiseltään tuollainen ulkoilu :) Mukavia unia <3