tiistai 6. marraskuuta 2012

Epätavallinen olo

Jotenkin hajanainen. Mietin, että mitä mä todella haluaisin. Haluanko tätä elämää mitä nyt elän? Haluanko olla tuolla töissä? Toisaalta sitä sen verran pelkää, ettei uskalla riuhtaista irti tutusta ja turvallisesta.

En tosin ole varma kuinka kauan sitä kestää, ei sitä nykyään tiedä... tänään tuli pikkasen mokattua - tai sain huomautuksen, että virheitä ollut hieman liikaa viime aikoina... Pomo kyseli että onko jotain joka sen aiheuttaa. En varsinaisesti osaa nimetä mitään tiettyä, mutta ehkä tämä oma elämäntilanne - ja läheisten - vaikuttaa vaikka yritänkin sen pitää taka-alalla. Ilmeisesti se ei aina onnistu.

Kävin jo työkkärin sivuilta katsomassa olisiko mitään paikkaa, jota hakea. Yksi olisi, mutta vain osa-aikainen, määräaikainen  -  enkä mä tässä tilanteessa voi ajatella paljoa huonompaa palkkaa. On sen verran maksettavaa kuitenkin... vaikken nyt täysin tuolla viihdykään - ihmiset on kyl ok, työ ei aina. Ehkä liikaa rutiineja... päivät samanlaisia, mutta toisaalta ei, perusrunko kuitenkin pysyy... hyvä vai huono juttu - sekin riippuu tilanteesta.

Ehkä tämä liittyy myös ikään? Tai sitten kaipaisi vaihtelua, edes jotain... olen aika pitkään sanonut että mielelläni teen tuota työtä sen takia ettei sitä tarvitse ajatella kotona. Mutta toisaalta taas kaipaan sitä että joskus voisi olla vapaata viikollakin tai aamulla voisi mennä myöhempään, eikä tarvitsisi ajatella muiden aikatauluja. Liukumia tulee, mutta niitä on vaikea käyttää, muiden menemiset/tulemiset vaikuttaa.

Nuo virheet - itseäkin tietysti harmittaa, mutta en minä kaikkia niitä ihan pelkästään omalle kontolleni ota. On niitä juttuja muutkin olleet tarkistamassa... eli olisi pitänyt huomata - edes jonkun. Mutta päävastuu on minun. No se siitä, ei se tässä vatvomalla parane. Ei kuin eteenpäin - ja seuraavalla kerralla tarkempi. Niin se on pakko ajatella.

Ihmeellistä valitusta tällä kertaa, ei minulle luonteenomaista, mutta kaipa sitä höyryjä joskus on päästeltävä minunkin.

Sain tänä iltana kuitenkin puhtia tehdä yhden rästiinjääneen yhdistyspöytäkirjan, kokous vajaa kuukausi sitten, en ole varsinainen sihteeri... enkä muuten haluaisikaan. Mutta tehty on - saa nähdä muistinko / olinko kirjannut ylös kaiken oleellisen.


1 kommentti:

  1. Äärimmäisen ärsyttävää on saada huomautuksia työstään, vaikka ne sitten olisivat aiheestakin. Kumma, että kehuja ei juuri koskaan tule samassa määrin. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä! Ja aivan varmasti sinulla on takaraivossa isäsi tilanne ja äidin kuolema. Kyllä ne elämään vaikuttavat, vaikka ei haluaisikaan.

    VastaaPoista

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...