Hieman toiveikkaampi olo

vaikkei tilanne nyt paljoa parempi ole, mutta iskä kuulosti äsken -  kun soitti (ajatteli etten vielä nuku, oikeassa olikin) - enemmän omalta itseltään. Jotenkin pirteämpi, sanoisiko toiveikkaampi. Joi siellä jotain nestettä huomista tutkimusta varten, tehdään joku uä tai muu sellainen huomenna, ei sen tarkemmin tiennyt (paitsi et joutuu jotain lakritsinmakuista nestettä juomaan ennen nukkumaanmenoa). Luulen et on tyytyväinen, että tutkitaan, yritetään tehdä jotain... ehkä huomenna ollaan viisaampia.

Päivällä kun soitin hänelle aiemmin,  eivät olleet siitä bakteerista puhuneet eikä muustakaan, antibioottia ja nesteitä ilmeisesti antoivat tiputuksessa. Mutta oli joku valopilkku mulle jo se, että isä mainitsi äidin. Sanoi ettei ole tämän jutun aikana ajatellutkaan äitiä - ei ole tuntunut rintalastan alla nk ennen sitä (sanoi sitten et saattaahan se olo vielä palata takaisin)

Töissä tänään aika haipakka päivä. Vajausta - nimittäin meistä on kaksi kesälomalla, yksi isyyslomalla, yksi vapaalla, pomo koulutuksessa - ja sitten yllättäen tänään yksi sairaslomalle (tosin ei oikeastaan niin yllättävää, pikemminkin olen ihmetellyt ettei mene lekuriin). Onneksi ei mitään suurempia ongelmia tänään tilausten kanssa vaan saatiin hoidettua. Mutta olin minä "poikki" kun pääsin kotiin. Ei tullut mieleenkään lähteä minnekään illalla paitsi kaupassa kävin (huomenna en kerkeä, illalla teatteriin...)