Isänpäivä

Iskää käytiin tänään katsomassa. Exä kävi tyttöjään katsomassa jo eilen, tänään vielä soittelivat. Tosin illalla soitti taas, jotenkin sekaisen oloisena, muutaman sanan vaihdoin myös nykyisensä kanssa...

Mukava päivä kuitenkin kotopuolessa. Sisko perheineen myös paikalla - veli poikinensa ilmaantui vähän myöhemmin mutta tulivat kuitenkin. Eipä siinä ihmeempää tarvi. Käytiin vielä ennen kotiinlähtöä hautausmaalla, kynttilät Ukille (muualle haudattujen muistolaatan luo), mun vaarille ja papalle - ja tietenkin äidille

Hieman huolestuttaa tulevat päivät. Viikon päästä isä lähtee leikattavaksi. Mutta eipä tässä voi toivoa kuin parasta. Iinalla on samana päivänä tähystystutkimus - otan siksi päiväksi Pekkasen

Kun mietin viime kuukausia. Ehkä mä en olekaan niin vahva kuin olen luullut, jossain se näkyy. Vaikkapa töissä. Alitajunta toimii. Tuli mieleen terveydenhoitajan sanat viime vuonna (kun antoi influenssarokotusta), oli silloin puhetta äidin kuolemasta - ja hän kertoi oman sisarensa kuolemasta - ja siitä kuinka suru ilmeni vasta pitkän ajan päästä. Sanoi silloin minulle että älä ihmettele tunteitasi et ne saattaa tulla tosi pitkän ajan jälkeen...

Isä sanoi tässä yhtenä päivänä ettei yhtäkään päivää ole ollut jolloin ei ole itkenyt. Aamut on hänelle pahimpia. Öisin ei ajattele... Tänään sanoi ettei pitkään aikaan ole nähnyt unta äidistä kuin viime viikolla - olivat ilmeisesti jollain lomareissulla ja äiti oli nuori ja terve (he molemmat nauttivat niistä reissuista)