Arki alkamassa

Viikonloppu ollutkin yhtä juhlintaa. No ei sentään. Perjantaina illalla olin serkun synttärikahveilla - ja siinä meni suvun kanssa seurustella ilta. Lauantaina vein aamulla Monikan koululle - heillä oli näytelmäharjoitusta koko päivä. Päivällä kerkesin kaupassa käymään ja Iinalle ja itselleni ostin nakkarilta syömistä - hän söi kasvishampparin ranskalaisilla, minä kanasalaatin. Tarkoitus oli kyllä kaupasta ostaa jotain muttei löytynyt mitään valmista kala-annosta tai kasvisruokaa, Monika sai ruuan koululla

Kolmen aikaan lähdettin sitten maalle. Veljenpojan synttäreille. Veljenvaimo  olikin Monikan vanhojentanssipuvusta saanut lakanaversion tehtyä - pääsi sitäkin kokeilemaan. Sieltä sitten vielä iskälle joulukuusi riisumaan. Verhot saivat vielä jäädä ikkunoihin - ei ne niin jouluisia...

Illalla katsottiin vielä yksi elokuva digiboksista. Nyt tai ei koskaan, pääosissa Jack Nicholson ja MorganFreeman. Tykättiin kaikki. Ensin halusin jotain romanttista komediaa mutta sitten päätettiin että katotaankin tuo eikä sitten voinut jättää kesken - Monika meinas mennä nukkumaan mutta katsottava oli.

Tänään olen ollut kotosalla. Kamu kävi päiväkahvilla. Meinasin laittaa auton lämmitykseen aamulla mutta se auton töpselinpaikka oli taas jäässä eli enpä sitten laittanutkaan eikä huvittanut mennä kuivaajalla sulattelemaan. Nimittäin vaikka sen olisi saanut lämmitykseen entä jos aamulla ei saisi irti... eli jäätyis uudelleen... No enemmän mua harmittais jos siinä autossa olisi sisätilalämmitin. Mutta kyllähän se autolle olisi parempi.... Jostain kumman syystä se töpseli on tänä vuonna ruvennut temppuilemaan... naapurin kanssakin siitä keskustelin

No keskusteltiin muustakin. Ovat Jehovantodistajia - yleensä eivät paljoa siitä puhu. Nyt sitten jotain rupes kyselemään, sanoin et voin mä jutella mutta lehteä en tartte. Siihen sanoi et saathan sie sit sen J:lta (mun serkku joka on jehovantodistaja) tai heiltä jos tarvitset... Olen ajatellut että parempi heille suoraan sanoa ettei kiinnosta vaikka kyllä mä jutttelen vaikka mistä - vaikka uskonasioitakin mutta en mä mihinkään heidän lehtiinsä jaksa keskittyä - muutakin lukemista on rästissä.

Kävin illalla saunassa kun eilen ei viitsitty. Monika tuli sitten myös, Iina oli käynyt päivällä jo suihkussa. Lakanat vaihdoin kans, kiva mennä nukkumaan puhtaiden lakanoiden väliin. Kun tästä malttaa sänkyyn mennä.

Tänään muuten on 1½ vuotta äidin kuolemasta. Jonkinlainen merkkipäivä sekin. Aika on mennyt nopeasti - ja paljon on tänä aikana kuitenkin tapahtunut. En tiedä olenko vielä edes saanut kunnolla surettua loppuun. Tai en mä tiedä, ainahan se tulee suru - silloin tällöin.

Toinenkin merkkipäivä. Tänään tuli 24 vuotta siitä kun tapasin tyttöjeni isän - eikä siitäkään tunnu olevan hirmu kauan. Kihlohin mentiin seuraavassa marraskuussa - naimisiin vasta -92 kun odotettiin Iinaa... sitä avioliittoa kesti 9 vuotta. Surullista sekin, että päättyi. Nimittäin kun tapasin tyttöjen isän, melko pian tiesin että voisin tehdä hänen kanssaan lapsia - mikä sen muutti. No monia syitä, lama, työttymyys, väsynyt, alkoholi... olivat ainakin osasyitä. Se ihminen jonka tunsin silloin, ei ole enää sama ihminen nykyisin. Vaikka hän meiän elämässämme onkin - en ole koskaan kieltänyt tyttöjään tapaamassa, itse hän on enimmäkseen pysynyt poissa. Sitten ihmettelee kun tytöt eivät varauksetta halua luottaa... Tytöt ovat aikuisia jo, joten itse saavat päättää mitä isänsä suhteen tekevät. Exä välillä tuntuu sen unohtavan - että ovat jo isoja.

En mä tiedä, en minä ole katkera. Mutta joskus miettii mitä jos... miten olis nyt... Kuitenkaan en vaihtaisi oikeastaan päivääkään pois enkä valintojani, varmasti tekisin samoin...