maanantai 21. tammikuuta 2013

Pienellä happihyppelyllä

Siis auton laitoin lämmitykseen - tosin se pistoke edelleen jäässä eli... näyttää lunta menevän jostain rakosesta. Meinasin kauppaan lähteä siksi en laittanut pistoketta heti töistä tultua. Päätin sitten vielä siirtää kauppareissua huomiselle. Samalla jos kävis kirjastossa

Aamupäivä meni kassatäsmäytyksissä - ei vaikeaa mutta tarkkaa. Nopeasti meni päivä, töitä riittää. Exän entinen naisystävä soitteli jossain vaiheessa et on joutunut sairaalaan, jalka poikki. Pyysi että jos tulisin käymään. En siinä kiireessä kerinnyt juttelemaan joten sanoi soittelevansa huomenna uudestaan. Laitoin sitten illalla viestin että olen miettinyt asiaa - ja parempi etten tule. Vastaus tuli heti: ok.

Mulla on ollut aiemminkin vähän hankalaa tän kyseisen ihmisen kanssa... ja sitten en halua olla "välissä" - siis kyselee kuitenkin jotain exästä ja tämän nykyisestä elämästä - en edes tiedä tietääkö exän seurustelevan. Olen exän puheista ymmärtänyt ettei tietäis... Eli parempi varmaan etten ole tekemisissä - ei mulla hänen kanssaan mitään ystävyys- tai muutakaan suhdetta ole ollut - ainoastaan olen ollut miesystävänsä entinen vaimo. Enkä usko että oltaisiin ystäviä oltu toisissakaan olosuhteissa. Tuskinpa. Joskus olen jossain asiassa auttanut aiemmin.

Jotenkin olen tällä hetkellä väsynyt "vaatimuksiin". Mulla on ihan tarpeeksi omassakin elämässäni asioita, joita pitää miettiä - ja tehdä. Itsekkäästi tällä hetkellä haluan keskittyä omiin ja minua koskettaviin asioihin, läheisiin ihmisiin. Ehkä tulee taas aika kun jaksan muita - vähän vieraampia - ajatella...

Ei tämä tarkoita että sulkisin muut ihmiset pois elämästäni, ei todellakaan....

Ehkä haluis jotain luovempaa tehdä, käsitöitä vaikka... se vasta terapeuttista, luulen.

Tulee mieleen kun ennen eroa - kun avioliitto ahdisti - tein ristipistotöitä oikein urakalla, jostain sitä piti saada väriä elämään :) - tein pikkutauluja lapsen koulun myyjäisiin, opettajille ja kavereille. Mutta - siihen aikaan en voinut lähteä minnekään ilman erityisjärjestelyjä, lapsille hoitaja yms. Samaan aikaan opiskelin... käsityöt veivät pois arjesta. Sekö syy miksen nykyään meinaa saada mitään aikaan - siis näpertelyä/askartelua/helmeilyä... tarkoitan.Tosin ei mulla ollut kiinteää nettiyhteyttäkään siihen aikaan, vaan modeemilla nettiin, eikä se ollut mikään kiinteä maksu. Ei niin paljoa täällä nettimaailmassa tullut vietettyä aikaa.

1 kommentti:

  1. Mä uskon tuohon, että käsitöitä tulee tehtyä enemmän silloin kun elämässä on kriisejä tai ahdistusta. Se on oiva keino olla ajattelematta mitään muuta ja keino päästä irti arjesta edes hetkeksi. Siksi käsitöitä varmasti tekevät paljon myös pienten lasten äidit...

    VastaaPoista

vuosi 2025 siis - alkanut

Näköjään olen tämän blogini jättänyt aika lailla paitsioon viime vuosina. Olen tässä muutaman päivän viihdyttänyt itseäni lueskelemalla kaht...